Post by Deleted on May 3, 2014 22:55:30 GMT 2
Katen kommentti sai Leon nyökyttelemään tälle. Jep, Stella oli juuri sanonut sanan, jota tytöt eivät saisi alkaa käyttää toivonmukaan koskaan. Mutta pakostikin nämä jostai kiroilun jalon taidon oppivat. Jos eivät vanhemmiltaan niin sitten muualta. Niin se vain meni. Hänenkin elämänsä olisi varmasti ollut mutkattomampaa – erityisesti vanhempien kanssa – jos hän olisi osannut suodattaa itsestään kaikki kuulemansa kirosanat, mutta ei, ne jäivät ikuisesti mieleen. Ja hän käyttää niitä nykyään joka päivä – jos ei ääneen niin ainakin ajatuksissaan.
Ellien ja Katen ilmeilykommunikoinnin lisääntymisestä päätellen tytöille alkoi riittää tankkaustauko, ja Kate kysyikin sitten lupaa jatkaa kesken jääneitä leikkejä. Myös Ellie siirsi lupaa anovan katseensa häneen, ja hän nyökäytti myöntyvästi, jolloin tytöt ampaisivat kuin ohjukset juoksentelemaan ympäriinsä.
Olisipa hänelläkin noin paljon energiaa. Nimittäin ne vähäisetkin energianrippeet tuntuivat kadonneen noidan kanssa käydyn puhelun jälkeen. Jo pelkkä ajatus siitä, että Stella tulisi punkkaamaan heidän luokseen kylkiäiseksi – niin täydelliseksi sellaiseksi että sanakirjasta katsottaessa kohdasta 'kylkiäinen' löytyisi Stellan kuva – oli masentava. Yleensä sukulaisia oli mukava nähdä, mutta siskoa... ei todellakaan.
Leo kohautti olkiaan Brooken toteamukselle. Ystävällistä tai ei, se oli hänen velvollisuutensa tienaavana osapuolena – tai niin ainakin äiti aina saarnasi hänelle. Vaikka hänellä oli tavallista enemmän rahaa, ei se kuitenkaan meinannut sitä, että hän halusi käyttää sitä ihan mihin tahansa. Ei, hän yritti säästää sitä pahan päivän varalle. Ties vaikka radioasema menisi konkkaan, silloinhan se riemu ratkeaisi kun hän tajuaisi, ettei hän ole osannut säästää rahojaan. No, hän perii Stellalta osan rahoista takaisin juoksuttamalla tätä kaupassa ja vahtimalla Elainea.
”Stellalla on paha tapa ilmaantua paikalle juuri silloin kun itse haluaa. Se asuu vuoroin meidän ja vuoroin vanhempien luona. Ilmeisesti isällä meni hermot siihen ja potki pihalle.” Leo vastasi laittaen samalla eväitä kasaan. Onneksi heidän perheessään isä oli samalla linjalla hänen kanssaan; kumpikaan ei jaksanut katsoa kauaa työtöntä siskoa/tytärtä pyörimässä nurkissaan. Vielä kun tämä oli niin laiska, ettei tehnyt muuta kuin tuhlasi rahaa turhuuksiin – eli kolttuihin, koruihin, kenkiin.. - joten isä ei yhtään ihmetellyt, saati kyseenalaistanut sitä, kun hänellä paloi aika-ajoin hermot. Äiti puolestaan seisoi aina vakaasti Stellan puolella ja on haukkunut hänet monesti sen takia, että on heittänyt tämän ulos asunnostaan. Tämä ongelma on heidän perheelleen täysin arkipäivää ja tulisi ratkeamaan vasta, kun Stella menisi töihin ja muuttaisi pois kotoa.
”Ole kiitollinen, ettei teillä ole tällaista.. kylkiäisongelmaa”, Brookelle sanottiin ja virnistettiin poikamaisesti. Hän oli kateellinen Brookelle ainakin tämän asian puitteissa.
”Ai joo. Onko sulla hyviä lahjaehdotuksia? Äidillä on kohta syntymäpäivä ja olen huono näissä asioissa. Hinnalla ei ole väliä, kunhan et ehdota autoa. Äitiä ei nimittäin uskalla päästää rattiin.” Syy, miksi hän kysyi neuvoa Brookelta oli yksinkertaisesti se, että tämä oli nainen ja naiset tiesivät usein, mitä toinen halusi. Isälle syntymäpäivälahjan ostaminen oli helppoa; tämä oli uhannut kuristaa hänet, jos tälle ostettaisiin lahjoja.
Ellien ja Katen ilmeilykommunikoinnin lisääntymisestä päätellen tytöille alkoi riittää tankkaustauko, ja Kate kysyikin sitten lupaa jatkaa kesken jääneitä leikkejä. Myös Ellie siirsi lupaa anovan katseensa häneen, ja hän nyökäytti myöntyvästi, jolloin tytöt ampaisivat kuin ohjukset juoksentelemaan ympäriinsä.
Olisipa hänelläkin noin paljon energiaa. Nimittäin ne vähäisetkin energianrippeet tuntuivat kadonneen noidan kanssa käydyn puhelun jälkeen. Jo pelkkä ajatus siitä, että Stella tulisi punkkaamaan heidän luokseen kylkiäiseksi – niin täydelliseksi sellaiseksi että sanakirjasta katsottaessa kohdasta 'kylkiäinen' löytyisi Stellan kuva – oli masentava. Yleensä sukulaisia oli mukava nähdä, mutta siskoa... ei todellakaan.
Leo kohautti olkiaan Brooken toteamukselle. Ystävällistä tai ei, se oli hänen velvollisuutensa tienaavana osapuolena – tai niin ainakin äiti aina saarnasi hänelle. Vaikka hänellä oli tavallista enemmän rahaa, ei se kuitenkaan meinannut sitä, että hän halusi käyttää sitä ihan mihin tahansa. Ei, hän yritti säästää sitä pahan päivän varalle. Ties vaikka radioasema menisi konkkaan, silloinhan se riemu ratkeaisi kun hän tajuaisi, ettei hän ole osannut säästää rahojaan. No, hän perii Stellalta osan rahoista takaisin juoksuttamalla tätä kaupassa ja vahtimalla Elainea.
”Stellalla on paha tapa ilmaantua paikalle juuri silloin kun itse haluaa. Se asuu vuoroin meidän ja vuoroin vanhempien luona. Ilmeisesti isällä meni hermot siihen ja potki pihalle.” Leo vastasi laittaen samalla eväitä kasaan. Onneksi heidän perheessään isä oli samalla linjalla hänen kanssaan; kumpikaan ei jaksanut katsoa kauaa työtöntä siskoa/tytärtä pyörimässä nurkissaan. Vielä kun tämä oli niin laiska, ettei tehnyt muuta kuin tuhlasi rahaa turhuuksiin – eli kolttuihin, koruihin, kenkiin.. - joten isä ei yhtään ihmetellyt, saati kyseenalaistanut sitä, kun hänellä paloi aika-ajoin hermot. Äiti puolestaan seisoi aina vakaasti Stellan puolella ja on haukkunut hänet monesti sen takia, että on heittänyt tämän ulos asunnostaan. Tämä ongelma on heidän perheelleen täysin arkipäivää ja tulisi ratkeamaan vasta, kun Stella menisi töihin ja muuttaisi pois kotoa.
”Ole kiitollinen, ettei teillä ole tällaista.. kylkiäisongelmaa”, Brookelle sanottiin ja virnistettiin poikamaisesti. Hän oli kateellinen Brookelle ainakin tämän asian puitteissa.
”Ai joo. Onko sulla hyviä lahjaehdotuksia? Äidillä on kohta syntymäpäivä ja olen huono näissä asioissa. Hinnalla ei ole väliä, kunhan et ehdota autoa. Äitiä ei nimittäin uskalla päästää rattiin.” Syy, miksi hän kysyi neuvoa Brookelta oli yksinkertaisesti se, että tämä oli nainen ja naiset tiesivät usein, mitä toinen halusi. Isälle syntymäpäivälahjan ostaminen oli helppoa; tämä oli uhannut kuristaa hänet, jos tälle ostettaisiin lahjoja.