member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Jan 24, 2018 23:29:35 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Jan 24, 2018 23:29:35 GMT 2
”Of course but I can cook my own meals. I don't need a guy to do that for me”, Rebecca vastasi selkeästi ylpeilevällä äänensävyllä. Rebeccalle keittiö oli hänen valtakuntansa. Nainen rakasti loihtia erilaisia ruokia itselleen ja muille syötäväksi, mutta harvemmin löysi mihinkään viiden tähden aterioiden valmistamiseen aikaa. Silloin, kun löysi, hän olisi voinut viettää koko päivän keittössä. Harvemmin hän edes suostui ottamaan apua vastaan silloin, kun oli päässyt siihen omaan maailmaansa ruoanlaiton parissa. Hänestä tuntui, että kaikki apua tarjoavat ihmiset vain sekoittivat kaikki kuviot aivan täysin. Hän ei antanut edes Mikahin auttaa, vaan passitti aina miehen ulos keittiöstään. ”I have told him that I don't want anything serious. I feel like he is trying to change my mind all the time”, Becca vastasi hymähtäen. Viesti ei kuitenkaan tuntunut menevän Mikahilla perille sitten millään. ”Mixed signals? I don't know! What should I do? Am I playing with him? Jesus! What the fuck am I doing? I'm a horrible person”, nainen kyseli dramaattisella äänensävyllä.
Nainen seurasi Alanin puurtamista sohvan parissa päätään huvittuneesti puistellen. Hänestä mies vain teki siitä liian suuren numeron, mutta piti kuitenkin suunsa kiinni, kun se sohva tuntui nyt yksinkertaisesti häiritsevän niin jumalattoman paljon Alanin mielenrauhaa. ”Why is your brother staying at your place?” hän uteli jo seuraavaksi, koska se ei ollut tullut puheeksi vielä aikaisemmin. Ainakaan Rebecca ei muistanut tiedustelleensa syytä Alanin veljen majoittumiselle miehen asuntoon. ”I understand but it's not a daytime anymore. What time is it, by the way?” Rebecca oli kerta kaikkiaan aivan tiedoton kellonajasta. Hän ei muistanut, mihin aikaan he olivat poistuneet baarista, eikä hänellä itse asiassa ollut mitään hajua siitäkään, kuinka monta tuntia hän oli baarissa aikaansa tuhlannut. ”U-huh? Well, maybe you are right. Anything could happen if we laid next to each other. And we don't want that, right?” hän virnuili. Oikeasti Rebecca taisi aivan liian palavasti haluta makaamaan siihen sohvalle Alanin viereen ja olisi voinut lyödä itseään sen haaveilunsa takia.
”I agree”, Becca sanoi päätään nyökytellen. Ei se yksi kalja haitannut yhtään mitään. Kai. Toivon mukaan ainakaan ei. Joskus se yksikin kalja saattoi vain olla erittäin kohtalokas: sai ajattelemaan asiat jotenkin siltä kannalta, ettei mikään haitannut, ja se, jos mikä, oli huolestuttavaa. ”What if I don't wanna do that either?” hän esitti haastavasti vastakysymyksen Alanille. Siitä saataisiin vielä jokin väittely aikaiseksi, jos siinä nyt alettaisiin jahkailla sitä, kumman kannatti valita se elokuva. Niin ei kuitenkaan käynyt, koska selvästi molemmat näyttivät jakavan myönteisen mielipiteen Lord of the Ringsiä kohtaan. ”No, they are not! Sam loves Rosie, you know. Have you even watched those movies? Sam married Rosie when he returned home from that journey”, hänen oli tietenkin pakko päästä pätemään. ”Are you kidding me? Aragorn?!” Rebecca parkaisi epäuskoisesti, ”but yeah, Éowyn is cool, too. Arwen is such a bitch and I don't like her at all! Why the fuck Aragorn loves her so much? I don't get it. I just–” Selitys jäi aivan kesken, kun Alan oikeasti sai hiljennettyä hänenkin suuren suunsa flirttailullaan. Hän ei yksinkertaisesti edes kyennyt vastaamaan, kun tuijotti miestä hetken aikaa suoraan silmiin kuin olisi jäätynyt siihen paikkaan. ”Uh, yes, that is okay”, Becca vastasi jotenkin ihan sanoinkuvaamattoman jäätyneesti miehen kysymykseen ja seurasi Alania katseellaan. Luojan kiitos, mies oli noussut ylös, koska muuten nainen olisi aivan hyvin voinut jo olla toisessa aivan kiinni.
Elokuvan alkaessa pyöriä Rebecca sai onneksi aikaa rauhoittaa yhtäkkiä villiintyneitä ajatuksiaan. Hän söi kaikessa rauhassa pizzaansa ja keskittyi juomaan kaljaansa elokuvaan keskittyen. Sivusilmällä nainen ei voinut olla huomaamatta niitä Alanin katseita, mutta hän yritti olla kuin ei olisi huomannut niitä. Lopulta hänen oli käännettävä katseensa mieheen. ”Of course! Who wouldn't like pizzas?” hän virnisti huvittuneesti. ”Aaand I already ate it”, Rebecca jatkoi vielä naurahtaen. Nainen nojautui kaljapullo kädessään paremmin sohvan selkänojaa vasten ja jäi katselemaan Alania. Olihan se nyt oikeasti aika komea ja aivan uskomattoman hauskaa seuraa. Miksei Mikah ollut esitellyt Alania hänelle aikaisemmin? Beccasta se oli oikea vääryys, että hän oli saanut tutustua mieheen vasta pari viikkoa sitten. Tuntui nimittäin siltä kuin he olisivat tunteneet toisensa kauemminkin.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 25, 2018 10:44:23 GMT 2
Post by nepa on Jan 25, 2018 10:44:23 GMT 2
”A strong, independent woman who don’t need no man, huh?” Alan virnisti. ”Oh, now I get it. You’re afraid I’ll cook better food than you”, nuorukainen vielä haastoi vitsillä. Alan oli oikeasti hyvä kokki. Jos fysioterapia ei olisi ollut sen juttu, se olisi ihan hyvin voinut mennä opiskelemaan ruoanlaittoa enemmänkin. Ei Alan siitä kuitenkaan itselleen uraa ollut tekemässä. Se sai pysyä vain rakkaana harrastuksena. Ruoanlaittokeskustelusta ne pääsivät taas keskustelemaan Mikahin ja Rebeccan sekavasta suhteesta. Tai sellainen se oli kai ainoastaan Mikahin silmiin – kyllä Rebecca tiesi, mitä tahtoi ja mihin oli valmis. ”You’re not a horrible person”, Alan lohdutti naurahtaen. ”It’s just.. Maybe you should find yourself a guy who wants to be just friends with benefits. Mikah obviously wants more.” Alan kohautti olkiaan ja veti samalla kätensä pois Rebeccan olilta. ”I could never do that”, Alan pudisti päätä pelkälle ajatukselle.
Sohvan äärellä Rebecca esitti kysymyksen Alexista. ”That’s a good question. He has a job, he should get his own damn apartment”, Alan muka valitti. Sitten huokaisi syvään. ”He came to New York to pursue a career in photography”, Alan kertoi, ”and I let him stay. And, to be honest, I kinda like having him here. It’s nice to have someone to talk to.” Fayen kanssa Alan oli elänyt yhdessä monta vuotta. Se oli siis ajatellut, että yksin asuminen olisi sopinut loistavasti sille, mutta väärässähän se oli ollut. Alan oikeasti kaipasi sitä seuraa aivan yhtä paljon kuin yksinäisyyttä. Tosin joidenkin ihmisten kanssa oli vain mukavaa olla hiljaa, ja Alex oli yksi niistä ihmisistä. ”Uh”, Alan etsi hetken päästä asunnostaan kelloa, ”it’s 3 am or something.” Kyllä kello olikin jo lähellä kolmea, kun Alex näki kellon seinällä. ”Okay, I should probably say it’s a sofa by night and a bed by day. Alex works at a strip club.” – “Serving drinks, thank God.” Alan naurahti. Mielikuva Rebeccan vieressä nukkumisesta ei kuitenkaan enää naurattanut. ”No, we don’t”, Alan yritti vakuutella niille molemmille. Alan tarvitsi nimittäin vakuuttelua ja pahasti.
Jotenkin Alan kuvitteli sen kaljan vähentävän tunteita Rebeccaa kohtaan. Se olisi varmaan turha toivo, mutta ainakin Alan yritti. Pizzojen ja kaljan parissa ne sitten alkoivat keskustella elokuvan valinnasta, mistä ne kyllä onnistuivat saamaan leikkimielisen väittelyn aikaiseksi. ”God, is there anything you want to do?” Alan haastoi. Kieltämättä niissä sanoissa oli jotain vihjausta mukana, vaikka Alan ei sitä välttämättä itse tajunnutkaan. Taru Sormusten Herra-trilogia kuitenkin sai Alanin unohtamaan väittelyt elokuvan valinnasta ja sen silmiin syttyi lapsenomainen, innokas pilke. ”Maybe he was ashamed of his true feelings for Frodo and he settled for Rosie?” Alan ehdotti vitsillä. ”I like Rosie and Sam, they’re cute. Rosie is very beautiful.” Aragornista ja Éowynista keskustellessa Alan naurahti ja levitti käsiään. ”What’s wrong with Aragorn?” Nuorukaisen oli kysyttävä muka loukkaantuneena.
Kauaa ei kuitenkaan kestänyt, että Alan oli onnistunut pilaamaan hyvin alkaneen tunnelman asiattomalla kommentilla. Alan tiesi mokanneensa, kun Rebeccakin meni ihan vaikeaksi. Hetken ne vain tuijottivat toisiaan kiusaantuneesti silmiin. Alan huomasi katseensa liukuvan automaattisesti Rebeccan huulille, jolloin oli parempi vain mennä laittamaan elokuva pyörimään. Sen tehtyään Alan palasi sohvalle Rebeccan viereen, heitti taas käden sohvan selkänojan yli. ”Well I had made that pizza”, Alan virnisti, ”and you thought I couldn’t cook.” Pizzan tekeminen olikin ihan helvetin vaikeaa. Alanillakaan ei kauaa kestänyt, että se sai pari pizzanpalaa syötyä. Niinpä se joi vielä kaljatölkillisenä loppuun ja meni sitten rennompaan asentoon. Alan tunsi Rebeccan tuijotuksen selkärangassa asti, ja Alankin käänsi lopulta katseen siihen. Rebecca oli kyllä ihan mieletön nainen. Ei Alan tiennyt, mikä osa Rebeccassa Mikahia kiinnosti, mutta Alania kiinnosti juuri se Rebecca, joka istui vieressä.
Alan ja Rebecca olivat tuijottaneet siinä toisiaan vaikka kuinka kauan mitään sanomatta, ja ihan automaattisesti Alan vei selkänojalla olevan käden niin, että saattoi koskettaa Rebeccan olkapäätä. Alan meinasi jo pyytää anteeksi, mutta ei se sittenkään pystynyt. Ei, kun se tuntui loppujen lopuksi niin oikealta.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Feb 2, 2018 12:36:28 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Feb 2, 2018 12:36:28 GMT 2
”That's exactly what I am”, Rebecca tokaisi Alanin virnuilulle muka oikein ylpeällä äänellä. Kuka miehiä tarvitsi? Ei hän ainakaan. ”What? No! You are wrong!” nainen väitti kiivaasti vastaan, kun mies väitti hänen olevan peloissaan siitä, että Alan kokkaisi parempaa ruokaa kuin hän. Hän käännähti katsomaan Alania kulmiaan kohauttaen ja asetti sitten muka kiukkuisena kätensä puuskaan, kun mies edes kehtasi epäillä mitään sellaista. Nyt hän oli erittäin erittäin syvästi loukkaantunut. ”I am a horrible person. Don't even try to claim otherwise!” Rebecca julisti suorastaan dramaattisesti, eikä edes kuunnellut, mitä Alan seuraavaksi sanoi. Silloin, kun Rebecca jotakin humalassa päätti, se myös oli niin, eikä kukaan voinut muuttaa hänen mieltään.
”Jeez! Why on Earth did you let him stay here? You can always call him if you want to talk to him”, nainen huokaisi päätään puistellen. Becca olisi saman tien potkinut jonkun ulos asunnostaan, jos kyseisellä henkilöllä olisi ollut vara maksaa omasta asunnosta. Toki hän olisi sijoittanut jonkun luokseen punkkaamaan, mikäli kyseessä olisi ollut jokin hätätilanne tai joku kaipasi pakopaikkaa vaikka surkean parisuhdetilanteen takia, mutta jos hänen olisi pitänyt asua hetkeäkään esimerkiksi siskonsa kanssa saman katon alla... ei kiitos. Rebecca havahtui ajatuksistaan, kun Alan sanoi kellon olevan luultavasti jossakin kolmen paikkeilla. Hän istahti päätään nyökytellen sohvalle ja naurahti huvittuneesti, ehkä jopa vähän epäuskoisesti, kun mies kertoi veljensä työskentelevän strippiklubilla. Rebecca olisi kuvitellut miehen veljen olevan jokin strippari, ellei Alan olisi lisäillyt perään, että kyse oli vain juomien tarjoilemisesta. ”So... he likes photographing and serves drinks at a strip club. That's very... interesting. Do you have anything else you could tell me? I wanna hear more about him”, hän naurahti huvittuneesti. Alanin kaksoisveli kuulosti vähintäänkin mielenkiintoiselta tapaukselta. Oli sääli, ettei Rebecca ollut saanut tavata miestä tänään.
”There are so many things I would like to do but picking a movie doesn't sound good”, Becca nauroi. Hänen olisi tehnyt kovasti mieli heittää perään jotakin vihjailevaa, mutta piti suunsa kiinni sen tähden, ettei oikeasti halunnut ryhtyä sille linjalle. Kaikki mahdolliset vihjaukset ja flirttailut olivat väärin Mikahia kohtaan... niin hän ainakin yritti ajatella. ”Alan, stop! Sam doesn't have feelings for Frodo. He loves Rosie and has feelings only for her, end of discussion”, Rebecca sanoi päättäväisesti. ”I know! They are so cute together”, hän sanoi oikein hykertäen innosta, kun Alan lakkasi pelleilemästä ja puhumasta Samin tunteista Frodoa kohtaan. ”Aragorn is... I don't know. I just don't like him”, hän yritti selittää, mutta ei saanut ajatuksistaan lainkaan kiinni. Jokin Aragornissa vain häiritsi aivan jumalattomasti.
Se Alanin tekemä pizza oli oikeasti todella hyvää. Se voitti mennen tullen kaikki roskaruokapaikkojen tekemät pizzat, ja ehkä siksi Rebecca olikin tuhonnut omat palasensa nopeammin kuin oli voinut kuvitella. ”Okay okay! I have to admit that you can cook”, hän naurahti huvittuneena, ”but I still want you to cook for me some other time.” Hän halusi Alanin kokkaavan hänelle jonkin oikein kunnollisen viiden tähden ravintolatasoisen aterian, joka piti sisällään kaiken mahdollisen alkuruoasta jälkiruokaan. Sekin vain sen takia, ettei Rebecca nyt vain voinut olla varma, että Alan todella oli tehnyt sen pizzan, koska hän ei ollut nähnyt miehen tekevän sitä. Myönnettäkööt, että ehkä hän halusi myös viettää enemmän aikaa Alanin kanssa, koska olihan se nyt jumalattoman hauskaa seuraa.
Se heidän välillään oleva jännite oli niin voimakas, että ihan hirvitti. Rebecca kykeni tuntemaan Alanin katseen itsessään, eikä nainenkaan osannut kääntää katsettaan pois miehestä. Ja siinä vaiheessa, kun hän tunsi Alanin käden olkapäällään, naisen ajatukset alkoivat pyöriä villisti hänen päässään, mikä nyt ei tietenkään ollut hyvä asia. ”No... we shouldn't do anything”, Becca mutisi hiljaa huultensa välistä, mutta ennen kuin hän edes alkoi perustella kantaansa, oli nainen kumartunut lähemmäs Alanin huulia. Hän jäi vielä hetken aikaa katsomaan miehen silmiä lähietäisyydeltä, kunnes painoi hieman kokeilevasti ja varovasti huulensa miehen huulia vasten.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 2, 2018 19:41:21 GMT 2
Post by nepa on Feb 2, 2018 19:41:21 GMT 2
Rebecca ei siis oikeasti tarvinnut miestä elämäänsä. Alan puuskahti huvittuneesti, sen jälkeen kulautti kaljaa kurkustaan alas ja juotuaan ojentui laskemaan tölkin takaisin pöydälle. ”Sure, whatever you say”, Alan virnuili tietäväisenä Rebeccan väittäessä, että ei se tiennyt muka yhtään mitään. Ja ei se varmaan oikeasti tiennytkään – ei se voinut tietää, kun Alan vain vittuili sille flirttimielessä. Se ei todellakaan olisi saanut flirttailla Rebeccalle sillä tavoin, mutta ei humalaista järjenjuoksua oikein voinut pysäyttääkään. Eikä muitakaan humalaisia päähänpistoja, esimerkiksi sitä naurahdusta, jonka Rebeccan dramaattinen julistus sai aikaan. ”Okay, whatever you say”, Alan nosti kätensä ilmaan alistumisen merkiksi. ”You’re a horrible person. The most horrible. You’re, like, Cruella de Vil”, Alan vitsaili. ”Hopefully without the puppy thing. If you want to make a fur out of beautiful Dalmatian puppies, I won’t hang out with you anymore.” Alan puhui pilke silmäkulmassaan.
Alan kohautti olkiaan, kun Rebecca ei selvästikään tajunnut, miksi Alan antoi Alexin asua luonaan. ”I guess”, se naurahti siihen puhelukommenttiin. ”I prefer talking face to face, though. I’m traumatized by talking on the phone. My relationship with Faye probably ended ‘cause I don’t know what to talk about when I have a phone next to my ear.” Joka hiton deittailuopuksessa painotettiin, että älä helvetti puhu exästäsi sille toiselle osapuolelle. Vaikka siinä ei ollut kyseessä mikään treffitilanne, tuli se silti mieleen. Alan antoi itsestään varmaan sellaisen kuvan, että ei ollut päässyt yli Fayestä, vaikka totuus oli toinen. Alanin onneksi ne alkoivat pian keskustella kellonajasta, ja sitten vielä vähän lisää Alexista. ”Maybe I should just give you his number so you can ask yourself”, Alan virnisti. ”Am I not interesting enough? Come on”, se vielä jatkoi, huomasi taas flirttailevansa. ”You make me feel inadequate.”
Taru Sormusten Herrasta-keskustelujen jälkeen Alan sai lopultakin ansaitsemansa kehut tekemästään pizzasta. Ne kehut saivat Alanin virnistämään voitokkaana. ”Okay, okay, I will”, Alan lupaili huvittuneena. ”Just tell me when”, nuorukainen vielä jatkoi. Loppujen lopuksi Alan ei kyllä ollut edes varma, olisiko se niin kovin hyvä idea. Oikeastaan kaikki hengailu Rebeccan kanssa ei ollut järkevää. Alan nimittäin huomasi harvinaisen hyvin tunnelman muuttuvan jännittyneeksi elokuvan pyöriessä taustalla. Nimenomaan taustalla, koska Alan ja Rebecca tuntuivat täysillä keskittyvän toisiinsa. Pitkään ne vain katsoivat toisiaan, ja lopulta Alan vei ne sormensa Rebeccan olkapäätä vasten. Se sai Rebeccan mutisemaan jotain, mistä Alan sai vähän liian hyvin selvää. Niistä sanoista huolimatta Alanilla ei ollut aikomustakaan vetää kättään pois tai olla katsomatta Rebeccan suuntaan. Alan vain odotti, melkein teki jotain sille tunteelle, mutta Rebecca kerkesi ensin.
Alan veti syvään henkeä tuntiessaan Rebeccan huulet omiaan vasten. Itse asiassa eilen Alania oltiin suudeltu samassa asunnossa Connien toimesta, mutta se ei ollut tuntunut läheskään samalta. Ei Alanin ja Connien välisessä yrityksessä ollut sellaisia kipinöitä kuin Alanin ja Rebeccan välillä. Se kokeileva, varovainen kosketus sai Alanin ensin jännittyneeksi, mutta sitten se rentoutui siihen suudelmaan. Se suudelma pysyi pitkään pehmeänä kokeiluna, ja lopulta niiden oli pysähdyttävä vetämään happea. Alan katsoi Rebeccaa silmiin vain hetken, ennen kuin aloitti niiden välillä uuden suudelman. Sillä kertaa sen sävy oli varmempi, rohkeampi, ja ihan varmasti Rebecca ymmärsi, mitä Alan Rebeccasta halusi. Alan kumartui paremmin vaaleaverikön puoleen, vei toisen kätensä Rebeccan reidelle, ja Rebeccan olkapäillä levännyt käsi taas löysi tiensä Rebeccan niskan taakse.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Feb 3, 2018 18:11:49 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Feb 3, 2018 18:11:49 GMT 2
Kun Alan vertasi Rebeccaa Cruella de Viliin, Rebecca vain tuijotti miestä hetken aikaa epäuskoisena ja kohautti vieläpä kulmiaan kuin olisi kysynyt, oliko mies tosissaan. Sen jälkeen huulille levisi leveä virne, ja nainen purskahti nauruun. Kerta se oli ensimmäinenkin, kun häntä verrattiin petolinnun persettä muistuttavaan haahkaan. ”This is the first time I've heard something like that. Like... Cruella de Vil? Oh my God”, hän nauroi katketakseen. Miksi ihmeessä kaikista maailman pahisnaisista juuri Cruella de Vil? ”I love puppies. I could never do something like that, so you can still hang out with me. Actually, you have to because I'm awesome and so fucking cool that you need me in your life”, nainen selitti virnuillen. ”You can't just get rid of me! And it was you who wanted to hang out with me so...”, Becca huomautteli heristäen sormeaan muka toruvasti Alanin silmien edessä.
”Yeah, me too. It's so much nicer to see the person you are talking with”, nainen sanoi ymmärtäväisesti. Hän oli kyllä myös niitä ihmisiä, jotka mieluummin puhuivat kasvotusten. Rebeccasta oli aina mukavaa nähdä, kenelle hän puhui. Nähdä ne kaikki ilmeet ja eleet, joita keskustelukumppani antoi, kun puhui hänen kanssaan. Puhelimen toisesta päästä kykeni kuulemaan vain äänen. ”Well, that is just sad. You have to learn how to talk on the phone. I can teach you”, hän naurahti vitsailevasti, eikä kiinnittänytkään huomiota siihen, että Alan puhui entisestä tyttöystävästään. Siinäpä puhui, ei Rebeccaa haitannut yhtään. Nopeasti puheenaihe kuitenkin vaihtui Alanin veljeen. ”What would he think if I called him? Jesus... he would be traumatized”, Rebecca naurahti. ”I didn't say so! You are very interesting, Mr. Valentine”, hän sanoi virnistäen pilke silmäkulmassaan.
”As soon as possible”, Becca vaati, kun Alan kehotti häntä kertomaan, milloin hän halusi miehen kokkaavan hänelle. Mitä nopeammin se kävisi, sen parempi. Olihan se kylläkin sanomattakin selvää, ettei heidän olisi kannattanut edes ryhtyä harrastamaan mitään toisille kokkailua sun muuta keskenään. Rebecca oli nimittäin aivan helvetin tietoinen siitä heidän välisestään jännitteestä, eikä se voinut päättyä yhtään hyvin. Pian sitä oltaisiin jossakin kolmiodraaman keskellä ja joku saisi väkisinkin siipeensä, mikä kuulosti aivan katastrofaaliselta jo ajatuksienkin tasolla.
Mutta vittu vieköön, kun hän ei osannut vastustella itseään. Hän oli antanut itsensä heittäytyä siihen katastrofin kehään, kun painoi suudelman Alanin huulille. Rebecca huomasi ajattelevansa jossakin syvällä ajatuksissaan, että hänen todellakin olisi kannattanut vetäytyä miehestä kauemmaksi ja aivan saatanan äkkiä, mutta kun nainen ei yksinkertaisesti kyennyt. Se tuntui jollain tapaa niin oikealta olla Alanin lähellä, vaikka se ei todellakaan olisi saanut tuntua siltä. Hetken aikaa Becca sai hengähtää – ja hyvällä tuurilla aikaa tulla järkiinsä –, kun hän vetäytyi suudelmasta. Kasvot jäivät siitäkin huolimatta aivan liian lähelle Alanin omia ja ennen kuin siinä ennätettiin kokea mitään valaistumisen hetkeä siitä, kuinka se tilanne ei yksinkertaisesti käynyt, oli nainen jo vastannut siihen uuteen suudelmaan. Rebecca ei enää edes yrittänyt potea siitä huonoa omaatuntoa, kun hän suuteli miestä kiihkeästi ja vaativasti. Siinä missä Alanin kädet löysivät paikkansa hänen reitensä tienoilta ja niskalta, kulkeutuivat Rebeccan kädet miehen paidan helmalle. Hänen humaltuneeseen mieleensä ei enää mikään muu mahtunutkaan kuin Alan ja se, kuinka Alanin jokaisesta vaatekappaleesta täytyi päästä vain mahdollisimman nopeasti eroon.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 3, 2018 22:42:43 GMT 2
Post by nepa on Feb 3, 2018 22:42:43 GMT 2
Totta kai Alan naurahti, kun Rebecca alkoi nauraa Cruella de Vil-keskustelun aikana. Ihan huomaamattaan Alan oli jäänyt tuijottamaan Rebeccaa hieman pidemmäksi aikaa, eikä se voinut mitään sille, että sen sydän alkoi tykyttää hieman vauhdikkaammin sen kuunnellessa Rebeccan hurmaavaa naurua. ”I can always throw you out”, Alan uhosi ja nyökkäsi oven suuntaan. Kun Rebecca oli ilmeisesti leikillään nousemassa pois siitä sohvalta, tarttui Alan sen ranteeseen ja naurahti. ”You’re not going anywhere”, Alan virnisti ja nykäisi tytön takaisin viereensä istumaan. ”You were right, I wanted to hang out with you. I need you. Shit, I’ll die without you”, Alan ylireagoi, sitten kuitenkin purskahti nauruun.
Rebecca oli kuulemma valmis opettamaan Alania puhumaan puhelimessa. Se ehdotus sai Alani virnistämään toispuoleisesti. ”Yeah?” Se tokaisi ehkä hieman liian matalahkoon sävyyn puhuen. ”What would we talk about?” Alan uteli kiinnostuneena. Alanille alkoi käydä tuskallisen selväksi se, että se alkoi tuntea Rebeccaa kohtaan asioita, joita ei olisi saanut tuntea. Jokin siinä vieressä istuvassa vaaleaverikössä oli kuitenkin vanginnut Alanin mielenkiinnon. Sellaiset tunteet olisi unohdettava. Niinpä nuorukaine suurimmaksi osaksi juuri unohtamisen vuoksi yritti tuoda keskusteluun mukaan Alexin, josta oli aina hyvä puhua hädän hetkellä. Siitäkin Rebecca ja Alan kyllä onnistuivat pääsemään kevyen flirttailevalle linjalle. ”You’re just saying that”, Alan mutristi huuliaan, ”I know how you really feel about me.” Tosiasiassa Alan ei oikeasti tiennyt yhtään mitään. Jotain se Rebeccan elekielestä oli lukevinaan, mutta ei vittu, ei Rebecca todellakaan ajatellut Alanista mitään seksuaalista. Ei, vaikka jotenkin Alan sai kyseisestä blondista sellaisen kuvan.
Loppujen lopuksi Alan ei kuitenkaan tainnut olla väärässä. Ennen kuin Alan edes kerkesi huomatakaan, olivat ne tilanteessa, josta ei päässyt yli. Ne vain tuijottivat toisiaan, selvästi odottivat, että jompikumpi edistäisi tilannetta. Lopulta se oli Rebecca. Rebecca, jonka huulet Alanin omilla tuntuivat ihan liian hyviltä. Mikah ja Alanin yleiset periaatteet unohtuivat harvinaisen nopeasti, kun suudelmien sävy muuttui. Alanin aivot heittivät kuperkeikkaa, hormonit jylläsivät ja voi Luoja, miksi Alan edes antoi itsensä ajautua siihen mielentilaan? Nyt oli liian myöhäistä perääntyä. Niinpä Alan ihan suosiolla avusti Rebeccaa riisumaan sen oman paitansa, jonka helmalle Rebecca hetki sitten oli vienyt sormensa. Thorin vasara-korukin löysi paikkansa lattialta paidan vierestä, ja sitten Alan sai taas upottaa Rebeccan uuteen suudelmaan.
Kun Rebeccankin paita löytyi lattialta, Alan painoi blondia alleen siinä sohvalla. Tilanpuutteen vuoksi se joutui menemään suoraan vaaleaverikön reisien väliin ja liu’uttaa huulensa sen kaulalle. Uteliaana Alan antoi toisen kätensä liukua pitkin poikin blondin siroa vartaloa. Alan oli ehkä kiinnittänyt Rebeccan vartaloon huomiota silloinkin, kun se oli vaatteiden peittämä, mutta nyt Rebeccan ylävartalo oli rintaliivejä lukuun ottamatta paljas ja Alan nautti näkemästään ja tuntemastaan. Kuninkaan paluun repliikit ja musiikit vain kaikuivat etäisenä korvissa, kun Alan oli onnistunut sulkemaan korvansa kokonaan ulkomaailmalta. Siinä Rebeccan päällä Alan keskittyi vain kuuntelemaan, mistä blondi piti ja mitä se oikeastaan kaipasi.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Feb 8, 2018 12:56:22 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Feb 8, 2018 12:56:22 GMT 2
Rebecca yritti vaikuttaa sydänjuuriaan myöten loukatulta, kun Alan uhosi hänelle voivansa heittää hänet ulos. Nainen heittäytyi vain entistäkin dramaattisemmaksi ja nousi sohvalta lähteäkseen, mutta Alan nappasi häntä ranteesta ja veti hänet takaisin istumaan. Beccan huulille kaartui huvittunut hymy, kun hän katsoi miestä. ”See! You totally need me”, hän naurahti huvittuneesti miehelle. Se kuulemma kuolisi ilman häntä, eikä Rebecca tiennyt, olisiko hänen pitänyt itkeä vai nauraa sen kuullessaan. Luultavasti nauraa – kuten hän tekikin –, mutta olisihan se nyt ollut surullista, jos Alan olisi yhtäkkiä kuolla kupsahtanut. Vastahan hän oli saanut tutustua mieheen.
Nainen tajusi vasta sitten, kuinka vihjailevalta ja epäilyttävältä hänen ehdotuksensa siitä, kunka hän voisi opettaa Alania puhumaan puhelimessa, kuulosti. Hän olisi luultavasti kuollut häpeästä, ellei Alan olisi udellut varsin kiinnostuneeseen sävyyn, mistä he sitten olisivat puhuneet. Siinä kohtaa Rebecca tuntui jotenkin jäätyvän paikoilleen, eikä nainen saanut hetkeen sanoja suustaan. Tuntui siltä kuin hänen humaltunut mielensä olisi yhtäkkiä vain kiertänyt kehää tai heittänyt kuperkeikkaa. Sitten hän tajusikin jo raapivansa päätään hieman pohtiva ilme kasvoilleen. ”We could talk about... umm, we could talk... Fuck! I don't know! You tell me”, siinä olisi varmasti joku järkevä keksinyt sanoa jotakin sellaista, mikä ei tehnyt siitä tilanteesta entistäkin kuumottavampaa, mutta Becca ei sellaiseen kyennyt. Ei varsinkaan nyt, kun hänen aivonsa jotenkin automaattisesti kääntyivät ajattelemaan jotakin, mitä ei olisi saanut ajatella. ”You know nothing”, Rebecca virnisti lopulta itsevarmasti. Todellisuudessa nainen ei oikeasti tiennyt, mitä ihmettä hän oli tekemässä. Alanin kanssa tuntui kaikki niin luonnolliselta. Ei tarvinnut miettiä, mitä uskalsi sanoa tai tehdä. Hänestä tuntui kuin hän olisi tuntenut Alanin jo monen vuoden ajan, vaikka todellisuudessa he olivat vasta tavanneet.
Ja sitten se tilanne vain räjähti yhtäkkiä käsiin, kun Rebecca ei osannut – tuskin edes halusi – pysyä erossa niistä Alanin huulista. Miehen suuteleminen tuntui niin syntisen hyvältä, ettei hän edes enää kyennyt niin minkään sortin järkevään ajatteluun. Samaan aikaan jännitti ja kauhistutti tajuta se, miten hyvältä Alanin lähellä tuntuikaan olla. Nainen tuskin koskaan oli tuntenut oloaan niin... omituiseksi, jos rehellisiä oltiin. Oli myös mahdollista, että hänen humalatilansa vaikutti siihen kaikkeen, mitä hän tunsi, mutta nainen ei välittänyt. Hän vain antautui sille tunteelle ihan täysin, vaikka ei ottanutkaan siitä täysin selkoa. Eikä siinä kyllä mitään muuta ennättänytkään ajattelemaan kuin sitä tilannetta, kun Rebecca jo ryhtyi hivuttamaan paitaa pois Alanin yltä miehen avustamana.
Molempien paidat löysivät tiensä jonnekin päin lattiaa, ja tunnelma muuttui vain entistäkin kiihkeämmäksi. Rebecca tajusi hetkeä myöhemmin makaavansa sohvalla Alanin alla ja tunsi suudelmia kaulallaan. Alanin suudelmat ja kosketukset saivat kylmät väreet kulkemaan hänen selkäänsä pitkin muualle kehoon. Hetken aikaa nainen vain nautti saamastaan huomiosta, ennen kuin hän vangitsi Alanin uuteen suudelmaan. Rebecca antoi käsiensä hakeutua miehen paljaalle ylävartalolle, josta kädet matkasivat hitaasti tunnustellen Alanin kyljille. Hän tunnusteli hellästi sormenpäillään sivellen miehen kylkiä ja syvensi suudelmaa taas astetta vaativammaksi.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 8, 2018 22:55:56 GMT 2
Post by nepa on Feb 8, 2018 22:55:56 GMT 2
Olisi varmaankin ollut fiksumpi idea päästää Rebecca lähtemään. Alan kuitenkin huomasi, ettei todellakaan halunnut sitä. Ei se varsinaisesti Rebeccaa tarvinnut, mutta oli sen seura äärimmäisen miellyttävää. Vaikka humalakin ihan varmasti vaikutti asiaan, tunsi Alan olonsa Rebeccan seurassa rennoksi, kokonaisuudessaan mutkattomaksi. Alanin ei tarvinnut miettiä jokaista sanaansa ja niiden tarkoitusta. Yleensä se oli varovainen uusien ihmisten seurassa, mutta Rebeccalle se oli jo onnistunut paljastamaan ties mitä itsestään. Alan oli siinä tilanteessa kuin avoin kirja.
Alan kohotti kulmiaan muka vähättelevästi, kun Rebecca ei keksinyt yhtään ideaa, mistä ne voisivat puhua puhelimitse. ”You want to teach me, but can’t come up even with one topic of discussion?” Se haastoi. ”That’s pathetic. Maybe I should teach you, instead”, Alan virnisti toispuoleisesti. Ei Alan edes tiennyt, missä vitun vaiheessa se niiden keskustelu oli muuttunut niin vihjailevaksi ja flirttailevaksi, mutta eivätpä ne siitä enää pääsisi palaamaan takaisin päin. Alan kaiken lisäksi huomasi pitävänsä siitä flirttailevasta keskustelusta. Jotenkin Alan koki olonsa kovin miehekkääksi ja halutuksi, kun joku muukin kuin Meredith osoitti kiinnostusta sitä kohtaan. Ja oli oman ikäiselle, viehättävälle naiselle flirttaileminen ihan erilaista kuin Meredithille. Ei siis sillä, että Meredith olisi ollut jotenkin epäviehättävä. ”You know nothing, Jon Snow”, Alan naurahti. ”If I’m Jon Snow, will you be my Ygritte?” Alan jatkoi Game of Thrones-vitsailuaan. ”If you haven’t seen Game of Thrones, get out of my fucking house”, se vielä nauroi ja osoitti huvittuneena oven suuntaan.
Rebecca ei kyllä ollut lähtemässä yhtään minnekään. Siitä ei ollut toivoakaan sen jälkeen, kun Rebecca oli mennyt painamaan huulensa Alanin huulille. Alan nimittäin oli lähtenyt heti innokkaana mukaan siihen juttuun, aloittanut niiden välillä jopa uuden suudelman, joka viimeistään näytti, mitä ne sillä hetkellä aidosti kaipasivat. Kaiken flirttailun aiheuttama himo ajoi kaksikon lopulta siihen pisteeseen, että niiden paidat olivat lattialla. Rebeccan haarojen väliin sukellettuaan Alanin olisi pitänyt tajuta ajatella, että siihen se vielä voisi keskeyttää kaiken. Siinä vaiheessa Alan voisi kavuta ylös ja sanoa, että se oli ihan helvetin huono idea. Rebecca oli kuitenkin se sama vitun Rebecca, joka sääti Mikahin kanssa. Ei ystävän kaveriin yksinkertaisesti saanut kajota. Alan ei kuitenkaan kyennyt ajattelemaan sitä. Alan keskittyi vain siihen tunteeseen, jonka Rebecca aiheutti. Niinpä Alan siirtyi painelemaan suudelmia Rebeccan kaulalle, mutta pian se suuteli Rebeccaa uudestaan. Se Rebecccan tarjoama hellä kosketus sai Alanin huokaisemaan kevyesti, ja sitten se kietoi kättään blondin jalan ympäri niin, että pääsisi paremmin painamaan lanteitaan sen omia vasten.
Alanilla ei kuitenkaan siinä sohvalla ollut tarpeeksi tilaa tehdä todella sitä, mitä halusi. Alan siis nousi ihan oikeasti seisomaan, mutta sieltä jalkojensa varasta se kumartui alaspäin niin, että saattoi painaa suukon Rebeccan huulille. Sitten Alan jo tarjosi Rebeccalle kättä, johon Rebecca sitten tarttuikin. Alan ei uskaltanut puhua sanakaan. Se pelkäsi, että puhuminen rikkoisi sen jännitteen niiden välillä. Matka makuuhuoneeseen sujui hitaasti, koska Alanilla oli silloinkin pakottava tarve pitää Rebeccaa lähellä. Se suuteli vaaleaverikköä aina silloin tällöin, liu’utti käsiä sen alaselällä, lanteilla ja vyötäröllä. Kunhan makuuhuoneeseen oli saavuttu, Alan istui sängylle ja veti blondin syliinsä. Nuorukainen alkoi liki malttamattomana availemaan Rebeccan rintaliivien hakasta samalla, kun piti toisella kädellään sen alaselästä kiinni ja suuteli sen huulia.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Feb 20, 2018 2:12:45 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Feb 20, 2018 2:12:45 GMT 2
”That was so unfair”, Rebecca hymähti muka loukkaantuneena Alanin virnuilulle ja nakkeli niskojaan osoittaakseen mieltään. Nainen siristi miehelle silmiään, eikä sanonut enää sanaakaan. Oli epäreilua olettaa, että hän keksisi jonkin puheenaiheen, jos tarjoutui opettamaan miestä puhumaan. Silloinhan Alanin olisi pitänyt yrittää keksiä jokin puheenaihe, kun kerta olikin hänen oppilaanaan! ”I'm your woman now, Jon Snow. Don't ever betray me”, Becca virnisti miehelle. Kuka helvetti ei olisi katsonut edes kerran elämässään Game of Thronesia? ”You wouldn't let me go”, hän sitten sanoi itsevarmasti hymyillen, kun Alan osoitteli vielä oven suuntaan. Siinä mies taas yritti muka uhota, mutta tuskin päästäisi häntä enää lähtemään.
Se sohva oli aivan liian pieni ja kapea, jopa epämukava, mutta Rebecca ei valittanut. Miten hän olisi voinut valittaa, kun hänen päähänsä ei mitään muuta mahtunutkaan kuin Alan? Hänen ajauksensa vain pomppivat superpallon lailla Alanin ympärillä, eikä hän voinut ymmärtää, miksi hän ei kyennyt ajattelemaan muuta. Miksi hän ylipäätään oli kuluneen kahden viikon aikana pysähtynyt ajattelemaan miestä niin useasti? Hän oli jopa yrittänyt saada Mikahinkin tekemään sovintoa Alanin kanssa, vaikka normaalisti Becca ei olisi välittänyt paskaakaan. Ei häntä kiinnostanut sotkeutua turhaan draamailuun, mutta nyt hän oli yksinkertaisesti vaatimalla vaatinut Mikahia sopimaan Alanin kanssa. Jotenkin se oli tuntunut niin tärkeältä. Jos Mikah ei olisi ollut yhteistyöhaluinen, hän ei välttämättä olisi enää koskaan saanut tilaisuutta nähdä Alania. Uusi tilaisuus oli kuitenkin oikein hopeatarjottimella ojennettu hänen eteensä, ja mitä Rebecca tekikään? No suuteli miestä ihan kuin se ei olisi ollut millään tavalla katastrofaalista! Voi hyvä jumala, siinä yhtälössä oli kaikki niin väärin ja toisaalta kaikki tuntui liian oikealta. Nainen ei voinut olla miettimättä, tunsiko Alan samoin. Jokin heidän välillään vain sopi kuin avain lukkoon, ja Rebeccaa suorastaan hirvitti, että hän edes ajatteli niin.
Se varsin kiihkeä tilanne tuli hetkeksi päätökseensä, kun Alan nousi yllättäen sohvalta. Silloin Becca ennätti hetken aikaa säikähtää omaa toimintaansa ja manata koko elämänsä jonnekin alimpaan helvettiin, mutta sekään paniikki ei kauaa kestänyt, kun hän jo vastasi Alanin suukkoon ja tarttui miehen käteen kiinni, kun se ojensi sitä hänelle. Rebecca nousi sohvalta suorastaan salamana ja kietoutui saman tien miehen ympärille kulkien hitaasti toisen perässä, kun se johdatteli heitä makuuhuoneeseen. Luojan kiitos Alanilla oli vielä järkeä päässä, eikä se kokenut mitään pakottavaa tarvetta panna siinä sohvalla, koska muuten Beccalla olisi käynyt aivan jumalattomasti sääliksi Alexia. Se raukkaparka olisi joutunut nukkumaan siinä sohvalla autuaan tietämättömänä siitä, että Rebecca ja Alan olivat intoutuneet jostakin aivan muusta kuin Kuninkaan paluusta.
Alanin kosketukset tuntuivat hyvältä. Ihan kuin ne olisivat hieman polttaneet hänen kehoaan ja herättäneet sen henkiin – sen paremmin Rebecca ei sitä tunnetta osannut kuvailla. Hän yritti pysytellä koko ajan mahdollisimman lähellä miestä, kun he matkasivat makuuhuoneeseen. Hän ei antanut Alanin karata askeltakaan liian kauas, koska pelkäsi sen heidän välisensä jännityksen katkeavan. Silloinkin, kun mies istahti lopulta sängylleen, Rebecca jäi lähelle miestä. Lopulta Alan vain veti hänet syliinsä, ja Becca istahti hajareisin Alanin syliin kietoen jalkansa hellästi miehen alaselän taakse. Kätensä nainen kietoi miehen niskalle ja antoi miehen häärätä kaikessa rauhassa hänen rintaliiviensä hakasten kanssa, vaikka Alanin liikkeet olivatkin selvästi malttamattomia. Se totta kai huvitti hieman ja sai Rebeccan virnistelemään suudelman lomasta. Hieman hän joutui avustamaan miestä rintaliiviensä riisumisessa ja viskaisi ne lopulta jonnekin päin lattiaa. Nainen siirsi katseensa hetkeksi Alanin silmiin ja hymyili miehelle vähän ujosti, ennen kuin veti toisen taas uuteen suudelmaan. Sellainen ujostelu ei ollut normaalia Rebeccaa. Ei häntä yleensä voinut vähempääkään kiinnostaa, mitä miehet hänestä ajattelivat, kun he eivät usein edes pysyneet hänen elämässään yhtä yötä pidempään. Alanin lähellä nainen kuitenkin tunsi olonsa hieman haavoittuvaiseksi, koska miehen mielipiteellä ja ajatuksilla todella oli hänelle väliä. Hän halusi, ettei Alan ajatellut olevansa hänelle jokin merkityksetön mies muiden joukossa, koska oikeasti miehellä oli häneen jokin suurempi vaikutus kuin Rebecca halusi edes myöntää.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 23, 2018 15:31:58 GMT 2
Post by nepa on Feb 23, 2018 15:31:58 GMT 2
”Boo fucking hoo”, Alan virnisti vittumaisesti, kun Rebecca valitti Alanin olevan epäreilu. Alan kyllä onnistui viemään sen leikkimäisen flirttailunsa ihan uudelle tasolle. Hitto, sitä vauhtia Rebecca varmaan oikeasti loukkaantuisi ja lähtisi vetämään, mitä Alan ei kyllä tahtonut. Sillä mitä enemmän Alan vietti aikaa Rebeccan kanssa, niin sitä varmemmaksi Alan tuli siitä, että he digged her. Eikä ehkä pelkällä kaveritasolla. Oli Alanilla monia naispuolisia ystäviä, mutta toistaiseksi niistä yksikään ei ollut saanut Alania tuntemaan samoin kuin Rebeccan kohdalla. Rebecca oli ihan oma lukunsa Alanin elämässä, eikä se ollut todellakaan hyvä juttu se. Mutta Rebecca itse aiheutti sen – siinä se siteerasi Game of Thronesia ja kaikkea. ”I think I just fell in love”, se vitsailikin asiasta. ”Oh”, Alan aloitti aivan yhtä itsevarmaan sävyyn kuin Rebecca, ”I’d totally let you go.”
Tai sitten ei. Ennen kuin Alan oli edes oikein kerennyt tajuta, oli se nimittäin jo painamassa Rebeccaa alleen sillä kasaan laitetulla sohvalla. Eikä se edes tuntunut millään tavalla väärältä. Totta kai siinä oli kaikkia vaikeuttavia tekijöitä, kuten Mikah ja Meredith, mutta ei Alan kyennyt ajattelemaan niitä kahta siinä tilanteessa. Alanin mielessä pyöri vain se hiton kaunis blondi, joka oli onnistunut luikertelemaan tiensä Alanin ajatuksiin pidemmällä tähtäimellä. Alan nimittäin tiesi, että siinä ei ollut kyse pelkästä yhden illan jutusta. Ei Alan yleensä edes harrastanut niitä. Se oli all for long-term relationships, eli siksikin se Rebeccan paneminen ihan varmasti olisi virhe. Tuskin Rebecca nimittäin tahtoi samaa kuin Alan. Ei oikeastaan varmasti halunnut, koska olihan Rebecca sanonut sen ääneenkin. Ei se tahtonut parisuhdetta – ne vain ahdistivat sitä. Sille asialle Alan ei siis voinut mitään.
Sohvalta noustuaan Alania hetken aikaa jännitti, että mahtaisikohan Rebecca tulla järkiinsä ja paeta sitä tilannetta. Alkoholi oli kuitenkin varmaan tehnyt tehtävänsä, koska ei, ei Rebecca paennut mihinkään. Sen sijaan se vastasi Alanin antamaan suukkoon ja kietoutui Alaniin kuin takiainen konsanaan niiden kävellessä makuuhuoneen suuntaan. Siellä makuuhuoneessa Rebecca pysyttäytyi myös koko ajan lähellä, mutta se ei tuntunut olevan tarpeeksi. Alan halusi blondin niin lähelle kuin oli fyysisesti mahdollista. Niinpä se veti Rebeccan syliinsä tunteakseen sen paljasta ihoa omaansa vasten. Alan naurahti hieman sille, että ei onnistunut edes saamaan yksien rintaliivien hakasta auki, mutta onneksi Rebecca ei vaikuttanut pitävän sitä mitenkään huonona asiana. Alania autettuaan se nainen vain hymyili ujosti, jolloin Alan taas hymyili kuin mikäkin ihastunut idiootti. Miten joku saattoi olla samaan aikaan both hot and cute? Alan vastasi siihen uuteen pehmeään suudelmaan, ja oli oikeastaan aika yllättynyt siitä, kuinka hitaasti ja lempeästi Rebecca tahtoi edetä kaikessa. Se ei Alania haitannut millään tasolla, enemmänkin vain ihmetytti. Jotenkin kaikki tuntui niin merkitykselliseltä. Alankin siinä kohteli Rebeccaa kovin hellästi, antoi käsiensä liki varoen tutkia blondin ylävartaloa, kun huulensa taas tipautti seilaamaan huulilta alaspäin.
Siitä asennosta Alanin oli helppoa kieräyttää ne toisinpäin. Kun Alan sitten irrottautui Rebeccasta noustaakseen ylös ja riisuakseen housunsa, tajusi Rebecca nousta ylemmäs ja riisua omat housunsa. Pian sen jälkeen ne sitten olivat taas tiukasti kiinni toisissaan, ja tunnelma muuttui aikaisempaa himokkaammaksi. Kaksikon väliset kosketukset tuntuivat muuttuneen aikaisempaa määrätietoisemmaksi, ja Alanin käsikin kävi rohkeammissa paikoissa ihan lämmittelymielessä. Rebeccan kosketukset ja huokaukset saivat Alanin kehon joka helvetin solun huutamaan Rebeccan nimeä, eikä siinä sitten kauaa enää kestänytkään, että ne olivat täysin alasti ja pääsivät tositoimiin, kunhan Alan oli ensin napannut kumin yöpöydän laatikosta. Ja jestas, että se oli hyvää seksiä. Rebecca selvästi tiesi, mitä teki, ja kai siinä oli sitä henkistäkin yhteyttä taustalla. Siinä oli pakko olla.
Huippunsa saavutettuaan Alan makasi vielä hetken Rebeccan päällä, sipaisi muutaman kosteaan ihoon liimautuneen hiussuortuvan pois Rebeccan kasvojen tieltä ja painoi huulet sen omlle. Sitten Alan kuitenkin nousi pois Rebeccan päältä hävittääkseen käytetyn kumin ja palatakseen takaisin sängyn päälle. Alanin aivot löivät edelleen tyhjää, eikä se oikeastaan pystynyt edes sanomaan mitään, kun aivotkaan eivät toimineet. Sillä oli helvetin hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Alan käänsi katseen vaaleaverikköön, joka makasi edelleen alasti sängyn päällä. Se hymyili ihan automaattisesti, kääntyi kyljelleen voidakseen tuijottaa Rebeccaa vähän paremmin. Sitten puhelin kuitenkin kilahti viestin merkiksi. Alan kurtisti kulmiaan, koska kuka vittu muka lähetti viestiä aamuyöstä? Siis kuka muu paitsi Alex. Siitä huolimatta Alan kurottautui lattialle ottaakseen kännykän farkkujensa taskusta. Ja kun Alan näki lähettäjän, paniikki nousi saman tien pintaan. Meredith. ”Oh my God”, Alan aloitti, ”you need to leave. You need to leave. like, now.” Siinä viestissä Meredith muistutti Alania, että ne lähtisivät tunnin päästä reissuun, ja että toivon mukaan Alan oli hereillä. He sure was, mutta ei sellaisesta syystä, mistä Meredith olisi onnellinen. Alan alkoi noukkia lattialta vaatteita, heitti Rebeccan omia sitä päin, ja tajusi sentään jossain välissä pukea bokserit päälleen.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Feb 25, 2018 21:48:36 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Feb 25, 2018 21:48:36 GMT 2
”Oh God, you are annoying”, Rebecca huokaisi silmiään pyöräyttäen, kun Alan ryhtyi virnuilemaan hänelle vittumaisesti. Ihan olisi tehnyt mieli tintata sitä nyrkillä suoraan nenään, jotta se olisi lopettanut sen vittuilunsa, mutta koska hän ei halunnut ryhtyä väkivaltaiseksi, koska Rebeccahan oli erittäin järkevä ja ihana nainen, piti hän säälittävät nyrkkinsä miehestä erossa. Eihän hän nyt millään voinut Alanin kasvoja tuhota, kun oikeasti piti miehestä. ”I know I'm awesome”, hän vain virnisti miehen vitsailulle. Totta hitossa mies häneen rakastui, siihenhän Becca olikin pyrkinyt. Hän ei uskonut pätkääkään, että mies olisi voinut päästää hänet lähtemään. Vastahan se oli – leikillään kylläkin – ilmoittanut tarvitsevansa häntä. Ja voi Luoja, että Rebeccasta tuntui, että hänkin tarvitsi miestä.
Mikahin tai kenenkään muun miehen kanssa mikään ei koskaan ollut tuntunut niin vapauttavalta. Oli totta, että Beccan miehet vaihtuivat usein yhtä nopeasti kuin sukat, eikä hän oikein osannut asettua kenenkään kanssa aloilleen tarpeeksi vakavalla mielellä. Parisuhteet tuntuivat liian vangitsevalta, eikä kukaan tuntunut tarpeeksi hyvin ymmärtävän Rebeccaa joko kyetäkseen elämään hänen kanssaan tai kyetäkseen pitämään naisen mielenkiintoa yllä. Hän ehkä saattoi osoittaa jotakuta kohtaan kiinnostusta, usein jopa onnistui hämäämään miehiä omalla käytöksellään ja tuskin edes tajusi sitä aina itsekään, mutta kiinnostus loppui usein kuin seinään. Yleensä tuli seinä vastaan siinä vaiheessa, kun miehet alkoivat käydä liian takertuvaisiksi, ajatusmaailmat eivät kohdanneet tai nainen tunsi muuten vain ahdistuvansa koko parisuhteilusta. Alanin kohdalla Becca ei vielä toistaiseksi ollut tuntenut oloaan ahdistuneeksi, vaikka eiväthän he edes seurustelleet. Jokin siinä miehessä siitäkin huolimatta kiinnosti.
Ja ilmeisesti kiinnosti niinkin paljon, että Alanin kanssa oltiin aivan valmiita siirtymään siitä sohvalta makuuhuoneeseen. Koko lyhyen matkan ajan nainen suorastaan kiehnäsi Alanissa kiinni, kun ei halunnut pysyä toisesta hetkeäkään erossa. Miksi hänen olisi edes pitänyt pysyä miehestä erossa? Eihän siinä nyt kerta kaikkiaan ollut mitään järkeä. Yhtä lailla Alankin näytti haluavan pitää hänet lähellään, kun vetaisi hänet lopulta syliinsä, ja Rebecca istahtikin enemmän kuin mielellään miehen syliin. Se Alanin epätoivoinen rintaliivien hakasten kanssa taistelu pisti kyllä hieman naurattamaan, mutta Becca avitti miestä riisumaan rintaliivinsä, vaikka tuskin itsekään jaksoi kunnolla keskittyä niiden hakasten avaamiseen. Hän olisi mieluummin vain nujunnut Alanissa kiinni, mutta koska mies oli ottanut oikein tehtäväkseen riisua juuri sillä hetkellä hänen rintaliivinsä, olihan sitä yksinkertaisesti pakko auttaa. Nainen vain ei ollut yhtään valmistunut siihen, että hän tuntisi olonsa niin paljaaksi ja haavoittuvaksi Alanin edessä, kun hän pian istui ylävartalo täysin paljaana miehen sylissä. Se ujous aivan ärsytti häntä, minkä seurauksena hän varmaan vetikin miehen uuteen suudelmaan, jotta siinä ei tarvinnut vaihtaa enää yhden yhtäkään ujoa hymyä toisen kanssa, vaikka Alan ei siitä näyttänytkään välittävän pätkän vertaa. Siinä se nimittäin vastasi hänen suudelmaansa ja antoi käsiensä tutkailla hellästi hänen vartaloaan kuin olisi yrittänyt vakuuttaa hänelle, että kaikki oli ihan hyvin. Siltä Rebeccasta ainakin tuntui.
Viimein Alan kiepsautti heidät toisinpäin, mutta auta armias, kun mies alkoi riisua housujaan, ei Becca voinut kuin nauraa, kun tajusi, ettei hänkään ollut vielä täysin ilman vaatteita. Hieman vaikeasti nainen riisui omat housunsa, mutta hädin tuskin ennätti edes heittää niitä johonkin päin huonetta, kun tunsi vain tarvitsevansa Alanin niin mahdollisimman lähelle itseään kuin oli edes mahdollista. Hän antoi käsiensä tutkailla rohkeammin Alanin kehoa, kuin olisi yrittänyt hakea miehen rajoja ja selvittää samalla, mistä se piti. Toisinaan oli vain vaikeaa keskittyä yhtään mihinkään, koska Alanin kosketukset tuntuivat suorastaan uskomattomilta. Lopulta tilanne johti siihen, mitä kummatkin olivat varmasti jo tuhottoman kauan päässään halunneet. Rebeccaa ei edes kaduttanut, että hän petti Mikahia, koska se mies jäi ihan selvästi toiselle sijalle Alaniin verrattuna.
Hänen päänsä oli kerta kaikkiaan edelleenkin pyörällä vielä senkin jälkeen, kun Alan sipaisi hänen hiuksiaan ja painoi huulensa hänen omilleen. Becca totta kai vastasi siihen suudelmaan ja jäi vielä senkin jälkeen tasailemaan hengitystään, kun Alan katosi hetkeksi muualle, mutta palasi sitten takaisin sängylle. Ihan oikeasti Rebecca varmaan tuijotti sitä miestä kerta kaikkisen ihastuneena ja tyytyväisenä, eikä edes viitsinyt olla näyttämättä typerältä hymyillessään miehelle oikein leveästi. Ja vittu miten hänen tekikin mieli murhata se henkilö, joka kehtasi keskeyttää sen hetken: Alanin puhelin nimittäin kilahteli viestin merkiksi. Becca huokaisi hiljaisesti ja puisteli lähes huomaamattomasti päätään, mutta hädin tuskin edes ennätti kehottaa Alania vain olemaan katsomatta puhelintaan, kun mies oli jo paniikin vallassa kehottanut häntä moneen otteeseen poistumaan. Ja kyllä, silloin Rebeccan olisi oikeasti tehnyt mieli hyökätä sen kimppuun ja vetää sitä turpaan. Oliko mies tosissaan? ”Are you fucking kidding me?” nainen ärähti noustessaan sängyltä ylös. Oli ilmiselvää, että hän oli loukkaantunut. Ei siinä kuitenkaan ennättänyt sitä tilannetta ajatella sen kummemmin, kun mies jo viskoi hänen vaatteitaan häntä kohti. Erittäin kiukkuinen ilme kasvoillaan nainen puki vaatteet ylleen mitään sanomatta, ja vasta silloin, kun oli tekemässä lähtöään makuuhuoneesta, nainen kääntyi katsomaan Alania. ”Fuck you, Alan”, se purkautui niin loukkaantuneesti ulos hänen huuliltaan, ettei kukaan voinut erehtyä Rebeccan fiiliksestä sillä hetkellä. Nainen marssi raivostuneena pois makuuhuoneesta olohuoneeseen, josta hän poimi paitansa matkaansa. Paidan hän puki ylleen matkallaan eteiseen, jossa hän veti kengät jalkoihinsa, ja pienen hetken kuluttua pamautteli jo ovea kiinni häipyessään Alanin asunnosta. Hän ei sinne enää palaisi.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 27, 2018 10:36:42 GMT 2
Post by nepa on Feb 27, 2018 10:36:42 GMT 2
Fayen jälkeen Alan ei ollut löytänyt ketään oikeasti kiinnostaa naista. Ei se kyllä varsinaisesti uutta suhdetta ollut etsinytkään, ei ainakaan Meredithin tultua kuvioihin. Eikä se vittu Rebeccasta edes uutta tyttöystävää saisi. Se nyt kuitenkin oli selvää, että Alan tunsi jonkinasteista ihastusta Rebeccaan. Ei Alan muuten olisi Rebeccaa pyytänyt jatkamaan iltaa kanssaan, eivätkä ne muuten olisi panneet. Sen vuoksi olikin inhottavaa ajatella, että Rebeccalle se oli varmaan ollut vain one time thing. Tuskinpa se vaaleaverikkö oli panemista syvällisemmin kiinnostunut Alanista, vaikka Rebeccan hymy olikin tyytyväisen ja pehmeän näköinen. God damn, kun se blondi oli sillä hetkellä kaunis. Melkein Alan jo meni hetken mielijohteesta hakemaan sitä kainaloonsa, mutta viime hetkellä se pystyi hillitsemään itsensä.
Niitä mielihaluja ei edes tarvinnut miettiä kauaa, kun puhelin jo kilahteli viestien merkiksi. Vaikka Alan olisi mieluusti edelleen maannut siinä Rebeccan läheisyydessä, oli Alanin pakko vilkaista, että kuka oli kyseessä. Ja luojan kiitos se oli tehnyt niin. Alan oli unohtanut koko Meredithin, sen, että niiden piti lähteä jonnekin. Eihän Alan vittu soikoon edes tiennyt, mihin. Siitä huolimatta Alan lietsoi itsensä täyteen paniikkia, ja se alkoi viskoa Rebeccalle sen vaatteita, kun itse taas laittoi päälleen vain bokserit. Sen nimittäin pitäisi mennä suihkuun. Suihkun jälkeen sen taas pitäisi hankkiutua eroon tahratusta päiväpeitosta, vittu vaikka polttaa se roviolla, ja sitten Alanin pitäisi tarkistaa kämppänsä, että siellä ei varmasti näkyisi mitään todisteita Rebeccasta. Jos Meredith saisi tietää, että Alan paneskeli jotain toista, olisi siinä varmaan melkoinen katastrofi. Kai. Mistä muka Alan tietäisi Meredithin mielipiteen niiden sekavan suhteen ohella tapahtuviin suhteisiin, kun ei ollut koskaan kysynyt? Ei Alan Meredithiä tuntenut tarpeeksi voidakseen sanoa, mitä se nainen ajatteli.
Alan katseli niin levottomana ympärilleen, ettei ollut edes tajunnut Rebeccan jo pukeneen päälleen. Vasta se fuck you Alan herätti Alanin kunnolla siihen tilanteeseen, koska Rebecca kuulosti sydänjuuriaan myöten loukkaantuneelta. Alan tiesi, että siinä eivät mitkään anteeksipyynnöt auttaisi, eli se tajusi vain olla hiljaa ja luoda pahoittelevan katseen Rebeccan suuntaan. Se ei kuitenkaan vähentänyt sitä syyllisyyden tunnetta. Alan nimittäin sillä hetkellä koki olevansa roisto, varsinainen kusipää, joka ei vähääkään välittänyt muiden tunteista. Tilanteelle Alan ei kuitenkaan voinut mitään. Ei se voinut Rebeccaa siellä pitääkään, kun se sekoittaisi pakkaa ihan liikaa. Jos Meredith ei olisi ilmoittanut itsestään, Rebecca ihan varmasti olisi saanut jäädä, jos olisi halunnut. Itse asiassa Alan olisi vaatinut sen jäävän. Ei se olisi päästänyt blondia pois. Alan olisi tahtonut näyttää sille, että se välitti, että se oli kiinnostunut blondista muullakin kuin seksuaalisella tasolla.
Ulko-oven äänen kuultuaan Alan kuitenkin tiesi, että Rebecca ei varmaan enää koskaan edes puhuisi sille. He had fucked up.
|
|