member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 28, 2018 12:39:15 GMT 2
Post by autopilot on Jun 28, 2018 12:39:15 GMT 2
Sat 2nd of June around 10 pm @ Bloodhound, Queens Beau & Micah Norwood & Eve Castillo moa
Oli sitten miten rikki, paskana ja hukassa, Bloodhoundissa saattoi aina kokea itsensä kunnolliseksi kansalaiseksi ja roolimalliksi. Ihan sama miten levällään omat asiat olivat, jollain siellä oli takuulla kaikki vielä huonommin ja ne pakoilivat vielä astetta karumpaa todellisuutta. Jos itse nuokkui pystyssä juotuaan yhden shotin liikaa, oli joku toinen jo sammunut vessaan ja joku toinen oksentanut olueensa. Sankassa tupakankatkussa ja yleistä kadotusta huonolla menestyksellä peittelevässä hämärässä omat ongelmat oli vähän helpompi unohtaa. Alkoholikin auttoi. Beau ei ollut tapajuoppo, mutta hänkin osasi tarpeen vaatiessa lääkitä tunteitaan ja kriisejään. Se saattoi tulla jollekin yllätyksenä, mutta hän ei myöskään jaksanut olla aina iloinen, hymyilevä, tyytyväinen ja superpositiivinen. Hänellä oli huonoja päiviä siinä missä ihan kellä tahansa muullakin, ja hän hoisi ne melkein yhtä ala-arvoisesti kuin kaikki muutkin. Monen muun tapaan hän joutui myös jälleen kerran kantapään kautta huomaamaan, että liian suurien alkoholimäärien kumoaminen alas kurkusta ei välttämättä saanut ajatuksia hiljenemään, vaan saattoi nimenomaan johtaa ne sellaisten asioiden pariin, jotka oltiin aiemmin onnistuttu ignooraamaan. Kuten Eveen. Tai ehkei niinkään Eveen vaan siihen, miten sen luota oltiin hetkeksi löydetty jonkunlainen henkireikä ja roppakaupalla keinotekoista vapautta. Beua oli ihan itse luopunut siitä kaikesta, mutta ärsytti silti. Sekin ärsytti, että hänet oltiin tänään pakotettu töihin - ihan kun se olisi hänen ongelmansa, että joku idiootti oli päättänyt ajaa autonsa viimeyönä liikennevalotolppaan - ja että hän oli istunut koko edellisillan kerhotalolla odottamassa ah niin tärkeää lähetystä, mitä ei ollut koskaan edes tullut. Ninan kanssa oltiin tapeltu koko aamu siitä, miten hän ei ollut ikinä kotona, ja samalla se antoi ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin pidempää päivää, koska raha oli tiukilla. Ainahan se oli. Beau venyi nyt jo aika äärimmilleen ja otti vastaan ihan mitä hommaa tahansa sen elintason kustantaakseen, eikä hän ihan heti keksinyt, mistä olisi vielä taikonut pari tonnia ylimääräistä tyttöystävän juristimaksujen kustantamiseen - se halusi viedä Austinin isän oikeuteen korkeampien elareiden toivossa, mikä jo itsessään aiheutti helvetisti lisästressiä. Lopputulos oli se, että Beau oli aiemmin kirjamellisesti viskannut puhelimensa seinään kerhotalolla, ihan vain koska se oli kehdannut soida, ja koko ilta oli mennyt siitä vain alamäkeen. Nyt hän oli tarpeeksi tukevassa humalassa, että ei ollut ihan satavarma että pysyisikö baarijakkaralla jos ei nojailisi tiskiä vasten. Tupakka-aski oli jo poltettu loppuun, joten tiskin takaa oli pitänyt ostaa jotain eri merkkiä. Siinä oli kieltämättä juuri sopiva itsetuhon ja itseinhon jälkimaku, joka meni hyvin yksiin vetisen, halvan oluen ja bottom shelf viskin kanssa. Se toimi hyvin myös ihmiskarkoittimena - Beau oli klipannut natsan jotain liian tunkeilevaa ja huomionkipeää prospectia päin ja se oli ainakin karannut nopeasti paikalta.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2018 19:01:58 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2018 19:01:58 GMT 2
Micah's ootdBloodhoundissa oli lauantaina meluisaa ja kohtuullisen täyttä jo alkuillasta. Micah oli tullut illan ensimmäiseen ovivuoroon, auttanut alun hiljaisina tunteina siirtelemään oluttynnyreitä ja sen sellaista, mutta saanut nyt jo hyvän tovin seisoa tiukasti siinä oven edessä vahtimassa, minkälaista porukkaa baariin tuli ja ketä sieltä lähti. Joskus melko varhaisessa vaiheessa sinne oli purjehtinut hänen isoveljensä Beaukin, mutta sen kanssa ei oltu ehditty työnteolta juuri vaihtamaan kuulumisia. Oltiin silti pantu merkille, miten erikoista oli nähdä se lauantaina siellä päin kaupunkia, saati sitten kapakassa. Micah vietti Bloodhoundissa työnsä puolesta enemmän tai vähemmän aikaa päivittäin, joten osattiin varmuudella sanoa, ettei Beau ainakaan siellä käynyt, jos sillä olikin tapana juopotella yksinään. Lisäksi Micah oli aika varma, ettei sillä mitään sellaista tapaa ollut, se oli sillä tavalla kunnollinen. Perheellinen ja kaikkea, vaikka Micah ei sitä niiden kotileikkiä ymmärtänytkään. Nina Devlin oli aina ollut hänestä jossain määrin itsetarkoituksellisen hankala ämmä, eikä Micah osannut nähdä viehätystä siinäkään, että Beau kasvatti sen lasta ikäänkuin omanaan. Ihan hyvin hänkin Ninan kanssa toimeen tuli jos päätti yrittää – ja usein yritettiinkin, lähinnä siksi kun se kuitenkin oli kerholaisten lihaa ja verta –, mutta kyllä siinä oltiin vähän pettyneitä oltu, kun oltiin kuultu, että Beau oli hänen poissaolonsa aikana muuttanut sen kanssa yhteen. Olisi luullut, että jos hän onnistui pysymään elossa vankilassa, olisi Beau onnistunut pysymään erossa tappavan tylsistä parisuhteista, mutta ilmeisesti ei. Kun Micahin vuoro kymmeneltä loppui ja ovella tehtiin nopea vahdin vaihto, ei mies suunnannutkaan suoraan kerhotalolla odottavan pyöränsä luo, vaan tunkeutui sen sijaan ihmisjoukon läpi sisään baariin. Beau löytyi sieltä, mihin se oli aiemmin illalla jätetty, vähän etukenommasta asennosta vain. Veli nojaili baaritiskiä vasten edessään viskipaukku ja tupakka-aski, joten asetelmasta oli aika helppo arvata, missä mentiin. ”Still here, huh?” Micah totesi rennosti päästessään veljensä rinnalle ja läimäistessään sitä toverillisesti selkään. Kaikesta päätellen se oli aika tukevassa humalassa, mutta ihmekös tuo jos se oli tuntitolkulla kiskonut viinaa naamaansa. Tiskin takana seisovia tyttöjä vilkaistessa saatiin nopeasti vahvistus siitä, että Beau ei tosiaan ollut ollut iltaa vesi- tai edes olutlinjalla. Pelkillä katseenvaihdoilla onnistuttiin saamaan ihan riittävästi informaatiota siitä, mitä lajia velipojan ilta oli ollut. ”Shouldn’t you be home with your wife and kid? Are you guys having problems in paradise?” siltä kysyttiin seuraavaksi ja nojattiin itsekin baaritiskiin odottaen, että se antaisi hänelle jotain mihin tarttua. Ei Beau naimisissa sen naisensa kanssa ollut, mutta olisi Micahin näkökulmasta katsoen voinut ihan yhtä hyvin olla. Ainakin se näytti olevan juuri niin kuollut sisältä kuin Micah oletti kaikkien naimisissa olevien miesten olevan. ”I can give you a lift home, you really shouldn’t be driving at this point”, mies lupautui ja suoristi selkäänsä, ojensi kätensä sitä varten että toinen voisi luovuttaa hänelle autonsa avaimet. Joku olisi saattanut väittää, että se oli yleensä nuorempi Norwood, joka kaipasi veljellistä ohjausta saadakseen suuntaa elämälleen. Hän itse ei ollut tästä samaa mieltä, Beau oli heistä ehdottomasti se, joka sulki sisäänsä milloin minkäkinlaisia eksistentiaalisia kriisejä. Se ei vain puhunut niistä ja siksi kuvitteli, ettei kukaan muka huomannut. Tämä hetki oli ihan helvetin hyvä esimerkki sellaisesta tilanteesta.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 28, 2018 19:30:46 GMT 2
Post by autopilot on Jun 28, 2018 19:30:46 GMT 2
Töiden jälkeen oli joskus mukava korkata kotona olut tai pari, mutta siihen se yleensä jäi. Beau ei ollut edes collegeaikoina ollut sitä ihmistyyppiä, joka olisi varsinaisesti viihtynyt baareissa notkumassa ja aikaa tappamassa, eikä se ollut iän myötä muuttunut. Isoin ero oli varmaan se, että nyt jos halusi puida ongelmiaan rauhassa ja tulla jätetyksi yksin, oli pakko lähteä kotoa sen sijaan, että olisi sinne lukittautunut. Muutos ei ollut toivottu, koska nytkin hän olisi halunnut lähinnä vajota omaan, ylhäiseen yksinäisyyteensä. Ei nytkään oikein kukaan erehtynyt turhan lähelle, mutta ei se silti ollut sama asia.
Pari lasillista sitten Beauta olisi ehkä jaksanut kiinnostaa, mitä muut ajattelivat siitä tilanteesta, mutta nyt se ei jaksanut liikuttaa. Alkuillasta hän olisi myös ärsyyntynyt siitä, että veli koki selvästi tarvetta seurata hänen jalanjäljissään ja katsoa perään, mutta nyt hän ei jotenkin uhrannut ajatustakaan sille, mistä ja miksi se ilmestyi siihen viereen ivaamaan. Totta kai se ilmestyi. Hän katsahti sitä kohti, mutta ei oikeastaan onnistunut kohdistamaan katsettaan kovin tehokkaasti. Se tuntui puhuvan paljon yhteen hengenvetoon ja sen sanoihin piti oikeasti keskittyä. “Whatever, man” Beau tokaisi takaisin sen kuuloisena kun häntä oltaisiin syvästikin loukattu ja nojasi ehkä aavistuksen liikaa Micahin puoleen, ihan kun se ei olisi muka kuullut muutenkin. Sitä samaa vastausta oltaisiin voitu tarjota ihan mihin tahansa, joten oli varmaan ollut energian tuhlausta edes yrittää tulkita veljen sanoja.
Seuraavien sanojen tulkinta oli vielä typerämpää ajantuhlausta. Beau ei todellakaan ollut antamassa avaimiaan, vaikka joku kuinka tulisi ojentelemaan kättään ja sitä vaatimaan. Hän huitaisi sen kättä - joskaan ei osunut lähellekään - ja tiskistä tukea ottaen hilasi itsensä jaloilleen. Päässä tuntui kohahtavan, kun veri lähti liikkeelle ja se vähä alkoholi, mikä ei ollut vielä imeytynyt, teki tehtävänsä. Ei hänellä kyllä oikeastaan ollut edes mitään missiota sille seisomaan nousemiselle. Ihan samalla tavalla oltaisiin istuenkin voitu hulauttaa kurkusta alas ne viimeiset lasinpohjat ja kaivaa tupakka. Se onnistui jotenkin kärsimään ja taittumaan sillä lyhyellä matkalla askista huulille, mutta ei sentään katkennut. Tekeminen loppui vasta sen jälkeen, kun se saatiin palamaan, ja vasta sen jälkeen hän myös jotenkin muisti sen koko auton olemassaolon.
“You’re a fucking ass, ‘d know that?” Micahille piti vain mumista happamana, ennen kun sitten tilanteeseen nähden hyvin päämäärätietoisen oloisena otettiin suunta kohti ovia. Sytkäri muistettiin kerätä taskuun turvaan, askia ja lompakkoa ei.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2018 20:02:52 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2018 20:02:52 GMT 2
Oli aika pitkälti yhtä tyhjän kanssa yrittää tulkita, mihin ne Beaun sanat edes olivat vastaus, joten Micah päätti yksiselitteisesti olla yrittämättä. Toisen humala puski vain voimakkaammin esiin, kun se puhui ja tuskin se itsekään tiesi mitä yritti sanoa. Ei ainakaan siltä vaikuttanut. Micah veti kasvoilleen sellaisen kärsivällisen ilmeen, joka niille aina vedettiin, kun oltiin jututtamassa jotain vähän liian kovaan känniin päätynyttä yksilöä. Yleensä ne yksilöt eivät olleet hänen oma veljensä, mutta oli sieltä baarista aika monta muuta kerholaista talutettu ulos ja kerhotalon puolelle lepäämään. Bloodhound saattoi olla kerholaisille kuin toinen koti, mutta oli sielläkin rajansa ja muiden ihmisten edestä oli yleensä hyvä jossain vaiheessa kerätä aivan liian jurriset toverit talteen. Tällä hetkellä Beau oli juuri sellainen ja näköjään itsepäinenkin vielä.
Ojennettuun käteen oli ilmeisesti aivan turha odottaa avaimia vapaahetoisesti, koska kaikesta päätellen Beau yritti lyödä hänen kätensä pois. Se ei mennyt ihan putkeen, koska lyönti ei osunut lähellekään, mutta Micah rypisti otsaansa aavistuksen, kun se alkoi selvästi kampeamaan itseään pystyyn. Hyvällä tuurilla se olisi kohta niiden vieressä istuvien ihmisraasujen niskassa ja Micah loikin Beaun takana vähän huolestuneelta näyttävään naiseen luottavaisuutta herättävän katseen ja yritti hymyillä sille veljensä ohi jotenkin vakuuttavasti. Vähän niin kuin sanoakseen, että ole ihan rauhassa I got this. Beaun pystyssä pysyminen näytti kaikin puolin hataralta, mutta jotenkin se onnistui saamaan juomat kurkkuunsa kaatamatta niitä rinnuksilleen ja tupakkakin löysi tiensä huulten väliin vain vähän taittuneena. Micah ei ollut varsinaisesti kärsivällisyydestään tunnettu, mutta sitä veljen menoa seurattiin aika rauhallisina, annettiin sen ottaa oma aikansa. ”Yeah yeah, I know, you can tell me all about it outside”, hän myötäili sen kommenttiin ja vinisti melkein huvittuneena sen selälle, kun se lähti etsimään tietään ulos. Humalainen Beau oli niin harvinainen näky, että se oli oikeastaan melkein hauska. Kun veli oli saanut jalkansa kantamaan oikeaan suuntaan, Micah viittasi hyvästit baarin tytöille ja lähti seuraamaan toista sen verran lähietäisyydellä, että sai tarvittaessa tuupattua sitä oikeaan suuntaan ja pystympään, pidettyä huolta ettei se kaatunut kenenkään niskaan ja aiheuttanut kohtausta.
Ulko-ovesta päästiin läpi jokseenkin kunnialla, mutta vastoinkäymiset eivät tietenkään loppuneet siihen. ”So where’s your car parked? At the shop?” Micah kysyi ja tarkoitti tietenkin huoltamoa, jossa Beaukin oli töissä. Hän katsoi veljeään odottavasti, muttei saanut toivomaansa rekatiota. Hiuksia harottiin vähän turhautuneena ja vaihdettiin painoa jalalta toiselle. Ihan kuin hänellä ei olisi ollut parempaakin tekemistä kuin leikkiä veljensä vartijaa. ”C’mon B, you know I can’t let you go by yourself, you’re a fucking mess. Just give me the keys and get over it”, vaadittiin uudelleen ja astuttiin lähemmäs, alettiin itse kaivaa niitä avaimia sieltä toisen housuntaskuista, kun se ei kerta suostunut olemaan yhteistyökykyinen.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 28, 2018 20:29:56 GMT 2
Post by autopilot on Jun 28, 2018 20:29:56 GMT 2
Siihen koko ylösnousemiseen tuntui kuluvan samaa aikaa ikuisuus ja vain ohikiitävä nanosekunti. Beau oli menettänyt ajantajunsa jo aikapäivää sitten, eikä ollut enää millään tavalla perillä siitä, missä meni ero sekuntien ja tuntien välillä. Hän olisi voinut väittää, että oli polttanut tupakan tunnin välein, kuten aina teki, mutta keuhkot olivat eri mieltä. Keho tuntui muutenkin siltä, kun siinä oltaisiin istuttu ikuisuus, ja jalkoihin tuntui palaavan tunto vasta parin askeleen jälkeen. Ei ihmekään, että kävely oli horjuvaa, eivätkä askeleet oikein tuntuneet linkittyvät luontevasti toisiinsa. Ehkä hän olisikin kaatunut jonkun niskaan, jos ei olisi vältellyt kaikkea ihmiskontaktia nyt vaikka henkensä kaupalla.
Jonkun mielestä se näky olisi varmaan ollut ennemmin surullinen kuin huvittava, mutta kieltämättä siitä oli ihan mahdollista löytää komiikkaakin. Beausta se kaikki oli vituttavaa - erityisesti se, miten Micah tuntui seuraavan ihan liian lähellä. Sen katse tunnettiin selässä se koko lyhyt matka pihalle, eikä hän todellakaan ollut juuri nyt kaikista tarkkaavaisimmalla tuulella tai kiinnittänyt ympäristöönsä erityisesti huomiota. Hän onnistui lietsomaan vihaa sitä kohtaan ihan ilman mitään järkevää syytä, ei sen tarvinnut kun olla olemassa ja sataa metriä lähempänä. “Why you always askin’ stupid fuckin’ questions, huh?” Veljelle ärähdettiin siihen autoon liittyen, mikä kertoi siitä yleisestä ärsytyskynnyksestä.
Perään mutistiin jotain siitä, miten se ei vain voinut ikinä olla hiljaa, vaikka ei se nyt kauheasti ollut tässä puhunut. Ja se autokysymyskin oli täysin looginen, koska Beau ei ainakaan osannut siihen ihan heti vastata. Hän olisi väittänyt, että oli parkkeeraanut korjaamolle, mutta ei ollut ihan satavarma. Hän lähti joka tapauksessa kävelemään vähän sinne suuntaaan. Tai olisi lähtenyt, jos Micahin ei olisi ollut pakko tunkea siihen kasvoille ilman mitään järkevää syytä ja tarttua kiinni. Mies ei hahmottanut, että se etsi jotain avaimia, joten oletti sen vain olevan helvetin ärsyttävä. Sitä tönäistiin rajusti, että saatiin vähän tilaa, ja kun se tuntui yllättävän hyvältä, niin heitettiin ehkä vähän laiska, mutta ehdottoman motivoitunut oikea suora perään. Ei mitään turhaa varoittelua tai paljastavaa kehonkieltä, kun ei hän itsekään suunnitellut tekemisiään millään tavalla.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2018 21:01:35 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2018 21:01:35 GMT 2
Avaimet ehdittiin juuri saada näppeihin, kun tunnettiin se luja töytäisy ja horjahdettiin taaksepäin. Micahia ei normaalisti ollut niin helppo yllättää, mutta sanottakoon vaikka niin, ettei hän ollut osannut odottaa sitä Beaulta. Se ei ollut tappelevaa sorttia, ei se käynyt kiinni ihmisiin. Kaikkein vähiten se mäiski ketään turpaan keskellä katua – sellainen oli enemmän Micahin heiniä –, joten siihen lyöntiinkään ei oltu yhtään varautuneita. Beaun nyrkki osui Micahia silmäkulmaan ja mieheltä pääsi yllättynyt älähdys. ”What the fuck, Beau!” mies äyskähti ja onnistui vaivoin palauttamaan tasapainonsa ennen kuin kaatuisi maahan. Selvänä olemisesta oli sentään jotain hyöytä, vaikka valitettavasti oli tunnustettava, että lyödyksi tuleminen olisi varmaan tuntunut mukavammalta, jos olisi ollut edes vähän kännissä. Micah hipaisi sormenpäillään ohimoaan ja tunsi heti, että lyönti oli onnistunut tekemään haavan. Kättä vilkaistessa sormissa tosiaan kimmelsi verta. ”You piece of shit I’m just trying to help you”, Micah ärähti sille, eikä ajatellut sen pidemmälle ennen kuin sulki avainnipun nyrkkiinsä ja antoi veljelle samalla mitalla takaisin. Se oli niin humalassa, että olisi ollut ihme, jos se olisi ehtinyt väistää. Oikeastaan sitä oli melkein epäreilua lyödä, mutta reiluus ei yleensä ollut se asia, jota Micah ensimmäisenä ajatteli, kun joku kävi ilman syytä hänen päälleen. Ei vaikka se olisi ollut oma veli. Micah oli ehtinyt tuskin suoristautua lyönnin jäljiltä ja alkaa valmistautua siihen, että kohta Beau taas löisi takaisin, kun kuuli vähän matkan päästä kadulta muutamia juoksuaskeleita ja huudon: ”Hey, what are you doing?” ja heti perään ”Jesus christ, stop that!” Mies kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja tunnisti nyt jo ihan lähelle päässeen tummatukkaisen naisen nopeasti Eveksi, yhdeksi kerhon tytöistä. Micah veti syvään henkeä ja sylkäisi turhautuneena maahan, ettei olisi vain haukkunut veljeään pystyyn siihen paikkaa. ”I’m trying to get this asshole home but it seems like he’s not having it”, vastattiin aika kitkerän kuuloisesti ja mulkaistiin Beauta. Kun katsottiin takaisin naiseen, huomattiin että se oli selvästi paljon enemmän kiinnostunut hänen veljestään kuin hänestä itsestään. Näytti myös, että se yritti jotenkin peitellä sitä ja vaikuttaa välinpitämättömältä. ”You need help?” nainen kuitenkin kysyi selvästi Micahilta ja Micah kohautti olkapäitään. ”I just need to get him to his car, I already got the keys”, vastattiin ja vilautettiin niitä avaimia, jotka nyt roikkuivat turvallisesti hänen etusormestaan. — Eve kuunteli Micahin vastauksen, muttei voinut mitään sille, että katse harhautui väkisinkin Beauhun. Se oli selvästi humalassa, eikä nainen ihan totta tiennyt, mitä hänen olisi siitä koko ihmisestä edes pitänyt ajatella, mutta sitä ei vain voitu olla katsomatta. Miestä ei oltu juuri nähty viime viikon episodin jälkeen ja silloin kun se olikin vilahtanut jossain hänen näköpiirissään, se oli selvästi vältellyt häntä, eikä Eve ollut aivan varma miksi. ”You should really let him take you home, you’re too drunk to drive, you’ll end up killing yourself or someone else”, hän sanoi lopulta. Niiden pitäisi mennä kotiin ja siistiä itsensä, idiootit, tappelivat keskellä katua. Eve's ootd
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 28, 2018 21:23:27 GMT 2
Post by autopilot on Jun 28, 2018 21:23:27 GMT 2
Oli eri asia tapella tuntemattomien kanssa kun motata omaa veljeään. Jälkimmäinen tuntui huomattavasti hyväksyttävämmältä, etenkin tässä tilanteessa ja etenkin, kun sillä lyönnillä ei saatu mitään oikeaa vahinkoa aikaiseksi. Pieni rusahdus, vähän verta, ei draamaa. Beau vaikutti itsekin aavistuksen hämmentyneeltä siitä tilanteen ottamasta käänteestä - mikä oli varmaan huolestuttavaa ja kertoi jotain siitä, miten hyvin hän oli tunteidensa ja tekojensa tasalla - mutta toipui siitä kyllä harvinaisen nopeasti. Micah toipui ihan yhtä nopeasti ja löi takaisin, ihan kuten oltiin odotettukin - ja haluttu. Beau ei varmaan olisi edes yrittänyt väistää, vaikka olisikin ollut sellaisessa kunnossa, että se olisi voinut olla mahdollista.
Ihmiset, jotka kerjäsivät verta nenästä ja sitten saivat jotain kiksejä siitä, kun ottivat turpiinsa, olivat oma lukunsa. Beau sopi niiden mukaan moitteettomasti. Kipua ei oikeastaan tunnettu siinä sotkussa, mutta kai se jotenkin selkeytti, kun otti nyrkistä kasvoihin. Se osui johonkin poskipään tienoille, kirpaisi ja sai korvat soimaan, mutta mikään ei murtunut. Tupakka putosi maahan, eikä siinä edes ollut verta.
Horjuvaa tasapainoa kompensoitiin sillä, että tartuttiin veljen kauluksista kaksin käsin kiinni. Ehkä Beau olisi provosoinut siltä toisen lyönnin tai vähintään paininut sen katutasoon, mutta ei ehtinyt. Se tuntui menettävän kaiken mielenkiintonsa siihen tilanteeseen, kun Even ääni kaikui jostain, ja jos sitä ei kiinnostanut, ei kiinnostanut Beautakaan. Sen paidasta ei kyllä päästetty irti, koska ei haluttu seuraavaksi istua kadulla yksin. Even läsnäoloa olisi voinut analysoida enemmänkin, mutta ei ollut toivoakaan, että aivot olisivat pystyneet sellaiseen prosessointiin. Se oli paikalla, se siitä - ja Beau oli luojan kiitos tarpeeksi humalassa, ettei edes tajunnut miettiä ja hävetä omaa viimeaikaista käytöstään. Sekin oli helpotus, ettei naisen elekieltä oltaisi pystytty lukemaan, vaikka oltaisiin yritettykin.
Eve puhui kai lähinnä Micahille, mutta Beau olisi melkein voinut vannoa, että hän oli heistä se joka sai muodostettua sen kanssa katsekontaktin. Tai ehkä hän vain tuijotti sitä ja kuvitteli, että se katsoi takaisin. Sekin saattoi olla. “What the fuck is this?” Mies osallistui itsekin keskusteluun hyvin närkästyneesti, kun tuntui, että kaikki muut keskustelivat hänen kohtalostaan eikä hänellä ollut siihen mitään sanottavaa - “why the fuck is everyone assumin’ I’m gonna go home?!” Veljeltä koitettiin kopata ne avaimet vielä kerran, mutta päätettiin sitten, että se sai ne pitää jos se oli muka niin tärkeää.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2018 21:46:40 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2018 21:46:40 GMT 2
Eve ei ollut todellakaan osannut odottaa, että kävelisi keskelle sellaista kohtausta ollessaan palaamassa töistä kotiin, mutta siinä sitä sitten kuitenkin oltiin, keskellä jotain omituista Norwoodin veljesten perheriitaa. Ainakin ne lakkasivat toistensa mäiskimisen siinä vaiheessa, kun hän pääsi niiden luo ja parempi niin, koska Eve oli niitä molempia reilusti päätä lyhyempi, eikä olisi fyysisesti voinut tehdä yhtään mitään pitääkseen ne erillään. Beau jäi roikkumaan pikkuveljensä rinnuksiin, mutta Eve ei ollut ihan varma tekikö se sen enemmän pysyäkseen pystyssä vai ylläpitääkseen jotain kuvitteellista dominanssia tilanteessa. Niin tai näin, alkoi tilanteen kulku nopeasti avautua, kun Micah selitti yrittävänsä saada Beaun kotiin ja näytti niitä avaimia, jotka ilmeisesti sopivat sen autoon. Kotiin sen todellakin kannattaisi mennä, kun oli tuossa kunnossa. Eve pääsi melkein yllättymään siitä katsekontaktista, joka Beaun kanssa syntyi. Kai se unohti humalaltaan vältellä häntä, koko edeltävän viikon se oli ainakin onnistunut aivan helvetin hyvin.
Selvä tyytymättömyys kuulsi vanhemman Norwoodin äänestä, kun se alkoi vaatimaan selitystä sille, miksi kaikki yrittivät työntää sitä kotiin. ”Why the fuck not?” Micah ehti ärähtämään ennen kuin Eve pääsi sanomaan mitään. Se väisti veljensä yrityksen tarttua avaimiin varsin ketterästi, ilman minkäänlaista ongelmaa. Kieltämättä sama kysymys oli käynyt naisen omassakin mielessä: miksi Beau ei muka olisi ollut menossa kotiin. Ainahan se meni ja ihan helvetin tunnollisesti menikin. ”You wanna come to my place or crash at the club? Fine by me, but you’re not going anywhere by yourself and I’m keeping these”, Micah jatkoi ja tunki ne avaimet syvälle housujensa taskuun pois veljensä ulottuvilta. Eve seurasi tilannetta vähän vaikeana, ei oikein tiennyt mikä hänen paikkansa siinä oli. Ehkei olisi pitänyt pysähtyä ollenkaan. ”Maybe I should go”, nainen sanoikin, kun ne kaksi selvittelivät sitä, mihin Beau oikein oli menossa nukkumaan. Hän pyyhkäisi kiusaantuneena hiuksiaan. Eihän hänen oikeastaan edes kuulunut tuntea Beauta, miksi se tilanne häntä olisi kiinnostanut. Oliko se outoa, että hän oli siinä? Viimeksi kun hän oli yrittänyt viettää sen kanssa aikaa muiden ihmisten nähden, oli seurannut viikon mykkäkoulu tai ainakin mies oli käytännössä leikkinyt, ettei häntä ollut olemassakaan. ”If you don’t wanna leave him on the couch, there are some empty rooms upstairs”, Eve päätyi sanomaan, kun keskustelussa oltiin tultu siihen pisteeseen, ettei Beau ilmeisesti ollut kiinnostunut lähtemään veljensä kämpillekään. ”I can show you which ones.”
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 28, 2018 22:04:20 GMT 2
Post by autopilot on Jun 28, 2018 22:04:20 GMT 2
Kotona ei odottanut oikein mikään muu kun aamuisen riidan jatkaminen ja helvetinmoinen saarna siitä, miten hän saattoi juoda itsensä siihen kuntoon. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttanut tippaakaan, vaan Beau oli mielellään siirtämässä koko tilannetta huomisen itsensä ongelmaksi. Hän oli väsynyt ja tympääntynyt koko kodin ilmapiiriin, joten oliko se ihmekään, jos kaikki muut mahdolliset yöpymispaikat alkoivat yhtäkkiä kuulostamaan aika hyvältä. Oikeastaan autossa nukkuminenkin kuulosti ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Sen hän olisi varmaan valinnut, mutta se olisi vaatinut auton paikantamista ja niiden avainten hallussapitoa, eikä kumpaakaan ilmeisesti ollut tapahtumassa.
“You wanna go fight over lawyer fees, huh? Always fuckin' fghting, man..” Beau perusteli Micahille sitä kodin välttelyä. Se oli aika huono peruste, mutta se tarjosi joka tapauksessa yöpaikkaa, jopa kahta eri vaihtoehtoa. Sen myötä hän hellitti otteensa sen kauluksista, mutta jäi kyllä edelleen nojaamaan sitä vasten ja hakemaan tukea sen olkapäästä. Beaulla ei ollut oikeasti mitään sitä vastaan, että hän olisi mennyt nukkumaan sen sohvalle, mutta se koko avainkeissi ärsytti tarpeeksi, että sai hänet vain murahtamaan “fuck your place.” Sille ei edes ollut mitään perustetta, mutta koska elämä oli muka koskaan ollut loogista.
Evekin liittyi siihen keskusteluun ja se tuntui saavan puhuessaan paljon enemmän huomiota, kun tähän mennessä kaikki muut yhteensä. Se näytti taas vähän enemmän itseltään, vähän vähemmän siltä että oli tyrkyllä ja kaikkien otettavissa. Melkein saattoi unohtaa, mitä se teki päivät pitkät jonkun Levyn kanssa. “Empty rooms, huh”, Beau toisti sen perässä äärettömän epäuskoisen, ehkä jopa aavistuksen syyttävän kuuloisena. Hänen mielessään se oli suora viittaus siihen, oliko huone oikeasti tyhjä vai makasiko siellä joku Levy odottamassa, mutta kai se oli ennemmin vain irtonainen kommentti.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2018 22:40:55 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2018 22:40:55 GMT 2
Micah kuului vastaavan siihen Beaun lakimiehistä ja tappelemisesta avautumiseen jotain sen suuntaista, että mitä hän oli sanonut sitoutumisesta ja naisista, mutta Eve ei ollut aivan varma kuuliko oikein. Kieltämättä siitä Beaun kommentista oltiin kevyesti taken aback, koska ei se yleensä puhunut kodistaan niin. Oikeastaan se ei puhunut siitä juuri mitenkään, sanoi vain joskus lähtiessään, että pitäisi mennä ettei missaisi päivällistä tai mitä ikinä. Niin kuin Evelle olisi tullut parempi olo siitä, että se keksi jotain puolivillaisia syitä lähdölleen. Olisi mennyt vain niin kuin muutkin menivät, pystyihän se näköjään ihan helposti jättämään tulematta ollenkaan, eikä viitsinyt edes sanoa siitä mitään. Olisi Eve kai edes jonkun heads upin ansainnut, kun sitä oltiin jo totuttu odottamaan. Oli tuntunut harvinaisen paskamaiselta huomata, ettei se selvästi ollut tulossa, ei sinä ensimmäisenä iltana eikä minään sen jälkeenkään.
Tarjoukset Micahin sohvasta kuitattiin haistatteluilla, mutta ainakin Beau nyt päästi irti veljensä rinnuksista. Micah suoristi takkinsa kauluksia ja tuhahti vain vastaukseksi, joten Eve otti osaa siihen keskusteluun, mainitsi niistä huoneista, joissa Beau voisi kyllä halutessaan nukkua. Molempien miesten katseet kiinnittyivät hetkeksi häneen, Micah näytti hyväksyvältä, mutta Beau ei vastauksestaan päätellen ollut mukana tässä ideassa. Eve saattoi lukea liikaa sen humalaiseen olemukseen, mutta se kuulosti melkein syyttävältä. Brunette rypisti kulmakarvojaan ja katsoi miestä odottavasti. ”What’s that supposed to mean? If you’ve got something to say to me then say it”, miehelle sihahdettiin yllättävänkin kipakasti. Kiukku saattoi kummuta siitä, miten paha olo hänelle oli tullut kun Beausta ei ollut kuulunut mitään, mutta aika nopeasti se saatiin kuriinkin. Tilalle tuli jotain mikä muistutti enemmän voimattomuutta, muistettiin ettei kuulunut tiuskia takaisin ja Micahin kasvoilta äkätty hämmästynyt, jotenkin laskelmoiva ilme sai Even vatsanpohjan muljahtamaan epämiellyttävästi. ”You can sleep where ever you want, let’s just go inside”, nainen sanoi lopulta ja korjasi laukkunsa olkahihnaa. Olisiko hänen pitänyt kailottaa siinä sen veljen edessä, että Beau voisi ihan hyvin tulla hänen huoneeseensa. Vai yrittikö se nyt sanoa jotain muuta, ei Eve oikein tiennyt itsekään.
”If you want to go I can take him from here, I’m heading in”, Micahille ilmoitettiin aika neutraalisti, kuulostettiin siltä, että yritettiin vain olla avuksi. Eve ei ihan oikeasti halunnut, että se alkaisi ajatella siitä tilanteesta mitään, jotenkin se kuitenkin kostautuisi hänelle myöhemmin jos alkaisi. Micah tuijotti hetken Eveä, katsoi sitten veljeään. ”Yea I guess. My bike’s parked at the yard so if you can just take him in that’d be cool”, se sanoi. Jotenkin ihmeellisesti se ilmeisesti luotti siihen, että Beau suostuisi lähtemään Even kanssa yhtään minnekään. Ei nainen itsekään tiennyt miksi uskoi sen lähtevän, mutta kerhotalon ovelle ei ollut matkaa montaa metriä, kun nuo olivat jo edenneet Bloodhoundin edustalta vähän. Kai hän siitä matkasta selviäisi.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 29, 2018 12:30:35 GMT 2
Post by autopilot on Jun 29, 2018 12:30:35 GMT 2
Sille oli moniakin syitä, miksi Beau ei kokenut mitään tarvetta puhua kotiasioistaan negatiiviseen sävyyn. Silloin kun hän alkaisi tuntea tarvetta avautua Evelle parisuhdeongelmistaan, pitäisi jonkun olla jo ihan tosissaan vialla, ja luojaan kiitos ei oltu vielä ihan niin pohjalla. Micahille nyt saatettiin marista vähän matalammalla kynnyksellä, koska perheen kesken vallitsi tietynlainen vaitiolovelvollisuus ja sillä oli joskus aniharvoin ihan fiksua sanottavaakin. Nyt ei ollut, mutta kieltämättä joku fiksu letkautus olisi tässä tilanteessa mennyt vähän hukkaankin eikä olisi saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Oli ehkä kaikkien onni, etteivät ne pystyneet lukemaan Beaun ajatuksia juuri nyt. Eve kivahti vain takaisin, eikä mies ajatellut siitä sen enempää - ei se hänen kanssaan mielistellyt ja keskittynyt vain huulien mutristelemiseen ja ripsien räpyttelyyn, joten ei hän nähnyt siinä mitään outoa. Kulissien ylläpitoonkaan ei nyt oikein jaksettu satsata. “I got a whole lot to say to you”, Beau päätti, mutta jälleen kaikkien onneksi ei sanonut siitä sitten mitään tähän väliin.
Nainen lupasi, että hän voisi nukkua ihan missä lystäsi, kunhan nyt siirryttäisiin siitä pihasta johonkin. Ne suorittivat veljen kanssa jonkunlaisen vartijanvaihdon ja ehkä kaikkien yllätykseksi Beaulla ei ollut siihen mitään sen suurempaa sanottavaa. Hän oli väsynyt, eikä halunnut mennä kotiin - kerhotalo oli ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin. Evekään ei haitannut. Beau ei oikein tiennyt missä he menivät tai mitä hän tunsi sitä kohtaan, mutta ei jaksanut edes yrittää selvittää ajatuksiaan. Hän tiesi vain, että sen perään oli helpompi lähteä kuin veljen, joten niin tehtiin.
Askeleet olisivat voineet asettua suorempaankin, ovenpielistä piti vähän ottaa tukea ja portaissa pysähtyä useaan kertaan hakemaan tasapainoa, mutta aina ei voinut voittaa. Siinä vaiheessa mentiin jo jonkunlaisella autopilotilla ja mitä todennäköisemmin ei muistettaisi seuraavana aamuna mitään siitä logiikasta, joka sai hänet valitsemaan tutun huoneen niiden tyhjien sijaan.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 29, 2018 13:00:18 GMT 2
Post by moa on Jun 29, 2018 13:00:18 GMT 2
Miehelle ei alettu äyskimään lisää siinä ulkona, vaikka kieltämättä sen ’I got a whole lot to say to you’ pisti väkisinkin arvailemaan, mitä se oikein olisi halunnut sanoa, mutta jätti sanomatta. Sekin oli ollut jo vähän liikaa, Eve tiesi ettei se olisi selvänä koskaan puhunut tuollaisia jonkun kolmannen osapuolen edessä, edes Micahin, vaikka ne ilmeisesti aika läheisiä olivatkin. Evellä olikin paha aavistus siitä, että aamulla Beau katuisi puheitaan jos niitä muistaisi, ei hänen tunteidensa vaan itsensä suojelemisen takia. Micah ei todellakaan näyttänyt olevan heidän välisestään jännitteestä yhtään niin pahasti kassalla kuin Eve olisi toivonut sen olevan, tuntui että se näki suoraan hänen lävitseen siinäkin, kun hän tarjoutui viemään Beaun mukanaan sisälle, vaikkei hänellä edes ollut siinä mitään taka-ajatuksia, hän halusi vain pois tilanteesta. Ei se mitään sanonut, katsoi vain vähän turhan pitkään ja tarkkaavaisesti, minkä Eve yritti väistää lähtemällä kävelemään ovelle päin. Eve ei kääntynyt katsomaan taakseen kun kuuli Micahin vielä sanovan veljelleen, että soittaisi sille aamulla ja se saisi avaimensa takaisin kun oli selvinnyt, vasta kerhotalon ovella pysähdyttiin ja odotettiin sen verran, että Beau pääsi könyämään ensimmäisenä sisään. Micahin suuntaan nyökättiin vastaamatta sen selvästi hakemaan katsekontaktiin ja sitten sujahdettiin itsekin sisälle. Beau kulki alakerran poikki yllättävän määrätietoisesti, mutta portaissa se joutui pariinkin otteeseen pysähtymään ottamaan tukea seinästä. Eve ei kommentoinut sen menoa mitenkään, vaan pysähtyi aina kun se pysähtyi, kulki varjona sen takana mutta piti kuitenkin jonkinlaista turvaväliä. Oltiin se kai tiedetty, ettei mies sohvalle suostuisi jäämään, kuka helvetti siellä olisi nukkunut jos ei olisi aivan pakko, mutta kyllä Eve oli vähän odottanut, että se hänen huoneensa sijaan valitsisi jonkun niistä tyhjistä. Mikään sen kuluneen viikon käytöksessä ei ollut antanut ymmärtää, että se olisi jotenkin kaivannut hänen seuraansa, joten miksi nytkään. Joka tapauksessa Beau käveli hyvin päämäärätietoisen oloisesti Even ovelle, avasi sen ja asteli sisään. Nainen oli sanomassa jotain, avasi jo suunsakin mutta sulki sen sitten. Hän seurasi sen perässä hämärään huoneeseen, sulki oven perässään ja tunsi solmun vatsanpohjassaan kiristyvän. Olo tuntui vähän painavalta. ”So what’s this about, Beau, what did you wanna say to me?” hän kysyi aika haastavastikin. ”I know you’ve been avoiding me so no point trying to claim anything else, I don’t need some bullshit lies about you being busy or something like that”, lisättiin perään ja äänestä kuuli, että miehen käytös oli oikeasti onnistunut loukkaamaan häntä. Rintalastan alla tykytti, eikä Eve ollut varma halusiko oikeasti kuulla. Beau oli antanut kaikella olemuksellaan ymmärtää, että hän oli mokannut sen kanssa jotenkin ja omista epäonnistumisistaan Eve aina elämässä kaipasikin lisäinfoa. Mutta ei sen vain voitu antaa ollakaan, kun mies oli astellut sinne hänen huoneeseensa kuin omistaisi sen. Eve nosti laukun olaltaan ja työnsi sen kirjoituspöydälleen, jäi sitten puoliksi istumaan pöydän reunalle ja katsoi kaikkialle muualle kuin Beauhun.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 29, 2018 13:34:34 GMT 2
Post by autopilot on Jun 29, 2018 13:34:34 GMT 2
Vaikka Beau niin käyttäytyikin, ei Eve ollut tehnyt mitään väärin. Se oli elänyt ihan sitä samaa elämää kun tähänkin asti. Ainut ero oli se, että aiemmin se oltiin voitu blokata mielestä, ja nyt sitä ei voitu olla ajattelematta. Mies ei kokenut olevansa mustasukkainen, mutta kai hän silti oli, oli sille syytä tai ei. Hän ei pitänyt siitä ajatuksesta, että joutui jakamaan sen kaiken jonkun kanssa, ja että ne hänen tunteensa ja kokemuksensa eivät jotenkin olleet millään tavalla uniikkeja. Että joku Levy makasi päivät pitkät siinä samassa sängyssä, mihin hän nyt antoi itsensä kaatua - vaatteet päällä, kerrankin.
Kun tunteet kävivät vaikeiksi, oli helppoa vain äristä. Micah sai tosin nauttia sitä uhrin osasta, kun Beaulla ei ollut nyt naiselle enää yhtään niin paljon sanottavaa. Se vaati häntä kyllä jatkamaan siitä, mihin oli aiemmin jäänyt, ja usutti kertomaan mistä kiikasti. Aiemmin hänellä oli ehkä ollut joku selkeä lause mielessään, nyt ei ollut. Nyt hän vain huokasi, haroi hiuksia kasvoiltaan ja hautasi hetkeksi kasvonsa käsiinsä. Nainen jatkoi sinä aikana ja niiden sanojen myötä sitä oli pakko katsahtaa sieltä sängyn pohjalta. Istumaan ei jaksettu nousta, mutta hän kierähti selältä kyljelleen voidakseen pitää naista paremmin silmällä.
“I haven’t been busy”, Beau sanoi ja ääni oli melkein yllättynyt ja kysyvä. Ei hän ollut edes meinannut tarjota mitään syitä, oikeita tai keksittyjä. “I don’t like it”, hän sitten vain päätti, mutta ei määritellyt sen suuremmin, että mistä ei pitänyt. Siitä tilanteesta. Levystä. Äänensävykin oli melkein yhtä loukkaantunut kun naisella.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 29, 2018 14:04:04 GMT 2
Post by moa on Jun 29, 2018 14:04:04 GMT 2
Eve oli nähnyt Beaun kaatuvan siihen sängylle kymmeniä kertoja, mutta tilanne oli nyt hyvin erilainen. Hän itse oli metrien päässä miehestä, ei kiinni sen lämpimässä ihossa niin kuin yleensä. Sormia ei juoksutettu sen pehmeisiin hiuksiin vaan vasten kirjoituspöydän karheaa pintaa, eikä huulilla päästy hamuamaan sen kaulaa ja korvalehden nipukkaa, vaan niillä yritettiin muodostaa jotain fiksuja lauseita. Tuntui säälittävältä miten paljon olisi haluttu, että tilanne olisi ollut sama kuin aiemminkin. Eve odotti vastausta jännittyneenä, mutta kuuli pelkän raskaan huokauksen ja pääsi todistamaan, miten Beau peitti kasvonsa käsillään. Ärsyttikö tilanne sitä, ärsyttikö Eve? Toisenlainen reaktio saatiin siihen, kun väitettiin, ettei haluttu kuulla mitään valheita ja sitten oltiin välittömästi pahoillaan, kun valheita ei tullut. Beau näytti aidosti yllättyneeltä kääntyessään kyljelleen ja katsoessaan häntä, sen kuuli äänestäkin. ”Oh, okay then”, nainen sai sanottua aika hiljaa, suuta kuivasi.
Oikeasti Eve ei voinut väittää, etteikö olisi ollut vähän pettynyt siihen, ettei se edes yrittänyt selitellä mitään. Ihan kuin se olisi ajatellut, ettei Eve ansainnut selitystä, ettei hänelle tarvinnut olla perustelemassa tekemisiään. Ei kai tarvinnutkaan, ei kukaan muukaan kerholainen selitellyt hänelle jos ei hetkeen hakeutunut seuraan tai ilmestynyt oven taakse, mutta Beaun oli ajateltu olevan jotain muuta. Jotenkin erilainen. Siinä seisoessaan Eve tuli yhä enemmän vihaiseksi siitä, että oli edes antanut itselleen luvan ajatella sellaista. Monettako kertaa hän oli jo päästänyt itsensä haksahtamaan johonkin mieheen ja kuvitellut olevansa sille jotain muutakin kuin simppeli pano, jotain hauskaa mitä voisi pitää sivussa, jotta elämä pysyisi mielenkiintoisena? Ajatusten mylly ja esiin ryömivän itseinhon kanssa kamppailu katkesi Beaun sanoihin. Eve oli tuijottanut poissaolevana huoneen seinää ja purrut hammasta, mutta nyt vilkaistiin miehen suuntaan. Se katsoi häntä ja kuulosti oudolta, loukkaantuneelta ehkä? Mistä helvetistä sillä olisi ollut oikeus olla loukkantunut, kun se itse kohteli häntä niin? ”Don’t like what?” Eve kysyi, kuulosti itse kärsimättömältä ja ärtyneeltä, siltä että sattui ja inhotti. Mitä se luuli saavuttamansa heittelemällä tuollaisia irrallisia kommentteja. ”I can’t read your mind so just spil it out okay. You don’t like what?” Jotenkin sen täytyi liittyä edellisviikon keskiviikkoon, ehkä hänen käytökseensä Austinin kanssa tai siihen miten hän oli suhtautunut todistamiinsa suudelmiin ja rakkaudentunnustuksiin. Niiden ajatteleminen ei totta puhuen ollut vieläkään helppoa, vaikka omaa fiilistä olikin yritetty pistää yllättyneisyyden piikkiin. ”I’m sorry if I crossed some line of yours, I just wanted to spend time with you.” Ei Even ollut tarkoitus pyytää anteeksi tekemisiään, mutta jotenkin niin vain tehtiin.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 29, 2018 14:28:33 GMT 2
Post by autopilot on Jun 29, 2018 14:28:33 GMT 2
Ei ollut kyse siitä, ettekö Eve olisi ansainnut selitystä, vaan ennemmin siitä, ettei Beau tajunnut sen sellaista kaipaavan vaan jotenkin oletti sen olevan samalla kartalla. Se ei ollut kauheasti mielessä käynyt, että naistakin olisi rassannut joku, tai että se koko yhtäkkinen etäisyys olisi sitä haitannut. Selvästi sillä ei ollut seurasta puutetta, joten mitä väliä yhdelle puuttuvalla vakkarilla muka oli? Ongelma oli ennemmin se, että juuri siihen vakkareiden kerhoon mies ei halunnut kuulua.
Myöskään yksin nukkuminen ei huvittanut. Tähän asti Beau oli ihan hyvin onnistunut pitämään puolensa, mutta nyt tilanne oli ihan eri. Eve oli vihaisen oloinen, mutta sitä ei silti voitu olla katselematta jotenkin kiintyneeseen sävyyn. Kai sen läsnäoloon oltiin jo totuttu. Arjen keskellä se oli helppo unohtaa, nyt vähän vaikeampi. “Levy”, mies vastasi sen kysymykseen ihan rehellisesti, koreilematta ja kiertelemättä. Nainen jatkoi samalla siitä rajojen ylittämisestä, eikä Beau ollut ihan varma mitä se haki takaa ja mistä rajoista tässä puhutttiin.
“I shouldn’t have asked. It’s not fair”, Beau lähinnä mumisi, samalla vetäen tyynyn syliinsä. Hän piti sitä enemmän omana syynään - hänen ideansahan se oli ollut, että Eve oli liittynyt seuraan.
|
|