|
|
May 25, 2015 14:23:38 GMT 2
Post by Deleted on May 25, 2015 14:23:38 GMT 2
Tiistai 3. maaliskuuta 2015, aamupäiväMelodyn koti @ Brooklyn Björn & Melody
Viimeiset 9 vuotta Melody oli uhonnut, että hän ei koskaan kertoisi Björnille mitään Jeremiahista. Se päätös oli pitänyt suhteellisen hyvin, mutta kun he olivat jälleen sattumalta kohdanneet pari viikkoa sitten Melodyn liikkeellä, oli nainen jostain syystä päättänyt avata sanaisen arkkunsa ja kertoa. Mitenkään kamalan hyvin Björn ei sitä uutista ollut ottanut vastaan, mutta ei Melody kai siitä voinut tätä syyttää. Olihan se taatusti ollut järkytys kuulla olevansa isä lähemmäs 9-vuotiaalle pojalle, josta ei ollut kuullut aikaisemmin yhtään mitään. Melody oli kuitenkin tehnyt samantien selväksi, ettei hän ollut vaatimassa Björniltä yhtään mitään. Heillä meni Jeremiahin kanssa hyvin ja vaikka poika kyselikin isänsä perään, Melody oli kokenut paremmaksi, että he olivat ihan vain kahdestaan ja Jeremiah ei saisi kuulla isästään mitään, ainakaan toistaiseksi. Todennäköisesti sekin kertomisen hetki koittaisi joskus, mutta Melody oli päättänyt odottaa sitä hetkeä, että Jeremiah olisi vähintäänkin teini-iässä. Sen tapaamisen jälkeen Melody ei ollut aluksi kuulla Björnistä mitään muuta kuin sen hemmetin sinkun, joka pyöri joka ikisellä radiokanavalla, mikä New Yorkissa vain kuului. Olihan se kappale ihan hemmetin hyvin, se Melodynkin oli myönnettävä ja tottakai hän oli iloinen, että mies menestyi urallaan, mutta lopulta Melodyn oli pitänyt jättää radion kuuntelu välistä, sillä hän ei jaksanut enää kuunnella sitä samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan, se kun muistutti koko ajan Björnistä. Eilen Melody oli sitten saanut kuitenkin yllättyä, sillä Björn oli soittanut hänelle. Halusi kuulemma jutella Jeremiahista. Melody oli suostunut hieman epäileväisin mielin ja oli sitten lopulta kutsunut Björnin luokseen. Missään julkisella paikalla he eivät nimittäin voineet tästä aiheesta jutella mitään. Aamulla Melody oli sitten vienyt Jeremiahin kouluun ihan normaalisti ja itse hän oli palannut kotiin. Hän oli päättänyt pitää etätyöpäivän ja kieltämättä tekemistä hänellä riittikin. Hänellä oli työn alla erään iltapuvun suunnittelu ja tekeminen – itse suunnitelma oli kyllä suurinpiirtein olemassa, mutta se vaati vielä viimeistelyä ja käytännön toteutusta. Keskittyminen olikin tänään ollut harvinaisen hankalaa, sillä vähän väliä Melody huomasi vain katsovansa kelloa ja odottelevansa, että kello olisi sen verran, että Björn tulisi. Mitään ihan täysin tarkkaa aikataulua mies ei ollut kyllä osannut sanoa, mutta oli kuitenkin ilmoittanut, että tulisi joskus aamupäivästä heti kuin vain kerkeäisi. Melody oli tosin kerennyt painottaa miehellä, että tämän olisi parempi tulla ennen kuin Jeremiah palaisi koulusta – vaikka Björn nyt halusikin pojasta puhua, ei Melody halunnut Jeremiahin vielä ainakaan tapaavan isäänsä. Jos he nyt ylipäätänsä tulisivat siihen tulokseen, että totuus kerrottaisiin pojalle. Lopulta ovikello oli soinut sen merkiksi, että joku olisi oven takana. Melody jätti piirrustuksensa työpöydälleen ja meni eteiseen, sukien hieman hiuksiaan paremmin ennen kuin sitten lopulta avasi oven. ” Hey.” Melody sanoi pienen hymyn kera, siirtyen sitten oven edestä, jotta Björn pääsisi peremmälle. ” Do you want coffee or something?” Melody kyseli samalla kun meni peremmälle asuntoon. Kahvi kuulemma kelpasi, joten Melody käveli edeltä keittiöön ja olikin jo pian laittanut kahvin tippumaan. ” So.. You wanted to talk about Jeremiah?”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 25, 2015 15:00:13 GMT 2
Post by nepa on May 25, 2015 15:00:13 GMT 2
Pari viikkoa sitten Björn oli saanut kuulla jotain mieltään järkyttävää. He olivat tavanneet Melodyn kanssa hänen omistamassaan vaateliikkeessä, ja Amandan lähdettyä paikalta loukkaantuneena oli Björn jäänyt Melodyn luokse. Lopulta he olivat siirtyneet takahuoneeseen, ja siellä Melody oli sitten päättänyt kertoa, että Björn oli Jeremiahin isä. Moinen asia oli tietenkin tullut miehelle järkytyksenä. Ei todellakaan ollut normaalia, ettei Melody tai Austin ollut kertonut hänelle siitä kymmenessä vuodessa! Björn ei olisi voinut edes aavistaa mitään sen kaltaista. Aluksi Björn olikin olettanut, että Melody oli vähintäänkin kusettanut häntä. Tietenkin hän oli pian tajunnut, että Melody ei valehtelisi moisesta asiasta, vaikka olikin hyvin katkera kaikesta siitä heidän välillään tapahtuneesta. Se oli tullut selväksi, kun Björn oli pyydellyt anteeksi sitä kymmenen vuoden takaista katoamistemppuaan.
Björn kerkesi miettiä kyseistä asiaa vain vapaa-ajallaan. Muuten hänellä oli nimittäin ihan tarpeeksi tekemistä, koska se hänen ensimmäinen sinkkunsa julkistettiin lopultakin. Björn ei luultavasti vieläkään ollut tottunut siihen, että hän kuuli omaa ääntään radiossa lähes päivittäin. Se Björnin sinkku tosiaan menestyi erittäin hyvin. Austin Sr yritti myydä sitä kovaa vauhtia myös muualle Yhdysvaltoihin, mutta Björn oli iloinen jo pelkästään tästä. Kerrankin hän oli itsestään jopa ylpeä. Björn oli ehkä kussut asiansa menneisyydessä, mutta nyt hänestä tuntui, että hänestä jopa voisi tulla jotain. Amandakin oli ollut koko ajan Björnin tukena, oli oikeastaan alkanut pyytää rahaa Björniltä niille shoppailureissuilleen eikä koko ajan roikkunut tässä kiinni, mikä tietenkin oli hieno asia. Björnillä oli mahdollisuus nauttia ihan omasta ajastaan - esimerkiksi eilen hän oli saanut päähänsä, että soittaisi Melodylle, ja tarjoaisi rahaa Jeremiahin hoitoon. Isä Björn ei pojalle voinut olla, mutta hän tahtoi edes jollakin tavalla olla osallisena Jeremiahin elämässä.
Tänään Björn oli siis lähtenyt jo suhteellisen aikaisin sinne Melodyn luokse. Ei syyttä, vaan siksi, että iltapäivällä hänellä olisi haastattelu erääseen newyorkilaiseen lehteen. Suurin piirtein kädet täristen Björn oli sitten eksynyt sinne Melodyn antaman osoitteen ovelle, ja hän oli päässyt painamaan ovikelloa. Selvitti kurkkuaan hermostuksissaan. Hymyili sitten vähäeleisesti, kun Melody avasi oven. "Hi", Björn vastasi siihen Melodyn tervehdykseen. Björn vilkaisi Melodyä, kun astui sisään ovesta, jätti sitten päällystakkinsa ja kenkänsä eteiseen. Otti tosin sen rahaa sisältävän kirjekuoren sieltä päällystakkinsa povitaskusta. Pian Björn oli kuitenkin mennyt sinne Melodyn seuraksi keittiöön, ja nainen oli jo kyselemässä, josko hän tahtoisi kahvia. "Yes, thank you", mies vastasi. Katsoi hiljaa, kuinka Melody laittoi kahvin tippumaan ja heilutteli sitä kirjekuorta hermostuneesti kädessään. Melody sitten avasi suunsa. "Yes", Björn vastasi. Ei saanut hetkeen sanaakaan suustaan. "So how old is Jeremiah exactly? Ten?" Björn vältteli tärkeää asiaansa kysymyksellä, johon hän kyllä osasi laskea vastauksen itsekin.
Melody tunsi Björnin hyvin, mutta kaikesta huolimatta vastasi. Björn nyökkäsi ja käänsi sitten katseensa siihen kirjekuoreen. Mitäpä tässä viivästelemään? Nopeammin se olisi ohi kun sen kirjekuoren vain sysäisi Melodyn käteen. Niinpä Björn ojensi sen kirjekuoren hänelle. "This is for Jeremiah", hän kertoi. "You didn't want me to be a part of his life but I have to do something", Björn heilautti kättään, kun Melody taas vilkaisi sinne noin tonnin arvoiseen kirjekuoreen. Björn oli sen verran oikeudenmukainen ihminen, että halusi tehdä edes jotain poikansa hyväksi, oli se sitten vain rahallista. "I was thinking that you could save them for him. You could use that money to pay for his college or you can let him decide what he'll do with them when he's older, of course", Björn selitti. Ei oikein pitänyt siitä, miten hiljainen Melody loppujen lopuksi oli. Mies rykäisi, kuunteli hetken kahvinkeittimen porinaa. "I'd also like to give more. I want him to have a good life." Hups - nyt taisi Björn valita sanansa vähän väärin.
|
|
|
|
May 25, 2015 15:26:56 GMT 2
Post by Deleted on May 25, 2015 15:26:56 GMT 2
Kieltämättä Melodya hieman ihmetytti, mitä ihmeen kirjekuorta Björn siinä käsissään pyöritteli. Hän ei kuitenkaan kysynyt aiheesta mitään, sillä mitäpä se loppujen lopuksi hänelle kuului. Meillä oli nyt tärkeämpääkin puhuttavaa kuin joku kirjekuori, joten Melody keskittyi laittamaan pöytään kahvimukit ja otti hän jotain keksejäkin kaapista, vaikka ei ollutkaan ihan varma, välittäisikö Björn moisista. Pieni hymähdys oli jälleen karata Melodyn huulilta hänen kuultuaan Björnin kysymyksen – kaipa mies osaisi itsekin laskea pojan iän. ”He’s going to be 9 in couple of weeks.” Melody sanoi. Niin, Jeremiahilla tosiaan olisi ihan pian syntymäpäivätkin tiedossa. Kovasti poika jo jaksoi hössöttää tulevasta juhlasta ja oli Melodykin jo yrittänyt jotain suunnitella, mutta mitään suuria suunnitelmia ei vielä ollut päivän varalle.
Lopulta Melody oli kaatanut kummallekin kahvia ja istahtanut itsekin pöydän ääreen. Ihan hyvä vain, että hän oli istunut alas, sillä Björnin sanat olisivat taatusti saaneet häneltä kohta jalat alta, eikä todellakaan mitenkään positiivisella tavalla. Björn oli nimittäin tyrkännyt sen kirjekuoren Melodylle ja hieman hämmentyneenä Melody katsahti ensin Björniä, sitten sitä kirjekuorta ja sen sisältöä. Björn oli sitten alkanut selittämään, miten raha oli Jeremiahia varten ja sen voisi säästää esimerkiksi sitä hetkeä varten, kun poika olisi joskus tulevaisuudessa lähdössä opiskelemaan. Jokseenkin epäuskoisena Melody kuunteli niitä miehen puheita – kuvitteliko Björn ihan oikeasti, että Melody oli kertonut Jeremiahista rahan takia? Melody alkoi oikeasti jopa suututtaa. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, kuunteli vain Björnin selityksiä siitä, miten mies halusi pojalleen kunnollisen elämän ja plaaplaaplaa. Rahallako sen muka vai?
”I didn’t tell you about Jeremiah because I wanted money.” Melody sitten lopulta puuskahti ja tyrkkäsi sen kirjekuoren käsistään takaisin pöydälle ja suoraan Björnille. Häntä ihan oikeasti suututti – oliko Björn todellakin tullut käymään hänen luokseen vain sen takia, että oli tyrkyttämässä rahaa? ”When I said I don’t want anything from you, I meant it. We don’t need money.” Melody jatkoi, voimatta mitään sille, että hänen äänensävynsä oli jopa kiukkuinen. Mitä helvettiä Björn ihan oikeasti kuvitteli – Melodyn perheellä oli rahaa kuin roskaa, eikä heillä ollut koskaan ollut Jeremiahin kanssa rahasta pulaa. Melody tienasi itsekin sen verran hyvin, että hänen ei tarvinnut koskaan miettiä raha-asioita ainakaan negatiivisessä mielessä. Ehkä Björn oli tarkoittanut vain hyvää, mutta metsään mies oli kyllä mennyt oikein kirkkaasti, sillä Melodya tämä ele vain ärsytti ihan helvetin pahasti. Hän ei osannut edes sanoin kuvailla sitä kiukkunsa määrää – Björn olisi voinut ihan yhtä hyvin pysyä poissa kokonaan, jos ei osannut ajatella asiaa muuten kuin rahan kannalta.
Hiljaisuus laskeutui hetkeksi heidän ylleen ja Melodyn oli ihan pakko juoda hieman kahvistaan, että hän onnistuisi edes sen hetken ajan hillitsemään itsensä ja pitämään kielensä kurissa. Hänen ilmeestään näki kuitenkin ihan taatusti, miten paljon häntä vitutti. Björniä hän ei vaivautunut edes vilkaisemaan, mutta hän aavisteli, että ei mieskään enää ihan leppoisissa tunnelmissa ollut – tuskin toinen oli ihan tälläistä reaktiota Melodylta odottanut. ”Seriously, Björn, think about it. Jereamih is almost 9 – all of his friends have their dads in their life but he doesn’t even know who he’s dad is. Do you really think 9 years old kid wants money? No he doesn’t. He want a dad.” Melodyn suusta sitten karkasi. ” – I know it’s mostly my fault he doesn’t know anything about you but when you called to me and said you want to talk about him.. I thought you want to be part of his life.” Melody jatkoi ennen kuin Björn kerkesi itse edes huomauttaa siitä, että Melody itse oli jättänyt kertomatta koko asiasta.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 27, 2015 16:29:01 GMT 2
Post by nepa on May 27, 2015 16:29:01 GMT 2
Kerrankin Björn tunsi tehneensä oikein. Hän oli ollut aiemmin täysi idiootti Melodyä kohtaan, mutta nyt hänestä tosiaan tuntui, että tämä oli parhainta mitä hän voisi tehdä niin Melodyä kuin poikaansa ajatellen. Ei Björn ollut mikään tunteeton kusipää, eikä hän varsinkaan halunnut Melodyn luulevan niin. Luultavasti Melody oli elänyt siinä luulossa jo kymmenen vuoden ajan, vaikka hän ei koskaan ollut edes vaivautunut kysymään Björniltä totuutta. Ihan kuin hän muka olisi monta vuotta sitten edes kehdannut kertoa sitä Melodylle. Ei Björn uskaltanut sanoa, että oli epävarma, ja epävarmuuksissaan luullut omiaan. Tosin, eihän Björn vieläkään ollut varma, että oliko Melody pitänyt hänestä kuinka paljon silloin aikoinaan. Björn oli silloin ollut itse sitä mieltä, että Melodyllä ei ollut mitään tunteita, mutta vain muutaman viikon aikana sekin harhaluulo oli muutettu. Oliko Björn siitä iloinen vai surullinen, sitä hän ei osannut sanoa. Ehkä vähän molempia.
Koska Melody ei aluksi vastannut, kuvitteli jo Björnkin, että oli kerrankin saanut Melodyn hyvälle tuulelle. Sitten se kuitenkin muuttui. I didn’t tell you about Jeremiah because I wanted money. Björn oli avaamassa suutaan, sulki sen. Onnistui loppujen lopuksi vain vilkaisemaan sitä hänen luokseen liu'utettua kirjekuorta. Oliko Melody ihan oikeasti tosissaan niiden sanojensa kanssa? Miten Melody edes pystyi loukkaantumaan siitä, että Björn toi rahaa omalle pojalleen? Ei Melody ollut ainoa, jolla oli geneettinen side Jeremiahiin, vaan Björn oli aivan suuri osa kyseistä poikaa kuin Melodykin. Lopulta Björn puuskahti turhautuneena. "I can't just sit by and watch him grow now that I know he is my son", Björnin valtasi turhautunut äänensävy. Ihme sinänsä, ettei hänestä usein paljoa tunteita voinut lukea. Nyt häntä kuitenkin ihan ärsytti. "I didn't mean to offend you, so sorry if you feel that way", Björn sitten vielä päätti pyytää anteeksi. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Melody päätti jättää vastaamatta niihin asioihin. Ehkä se oli parempi niin - Melodyn ilmeestä kyllä näki, että hän ei tosiaan ollut iloinen äskeisestä. Mies vilkaisi nopeasti sitä kahvikuppia edessään, ennen kuin katsoi taas Melodyä. Tällä kertaa nainen nimittäin sitten avasi suunsa. Ehkä sentään rauhallisemmin kuin aikaisemmin. Jereamih is almost 9 – all of his friends have their dads in their life but he doesn’t even know who he’s dad is. No oliko se muka Jeremiahin syytä? Melody olisi voinut kertoa, ihan milloin vain, mutta sen sijaan hän päätti pitää niin poikansa kuin poikansakin isän pimennossa. Björn ei voinut uskoa, että jopa hänen ärsyyntymiskynnyksensä nousi koko ajan vain korkeammaksi. Sitähän siis tapahtui äärimmäisen harvoin. Sen Melodyn viimeisen lauseen Björn päätti sivuttaa ainakin hetkeksi, koska hän ei päässyt yli siitä, ettei hänelle oltu kerrottu. "Well things would be a lot different if you just would've told me", Björn totesi neutraalisti. Hänen katseensa oli kuitenkin niin pistävä, että siitä luki jo jotain. "I would've been a father to him. You know me, I'm not the bad guy here. Sure I made a mistake when it comes to you but that's a completely different story." Björn hymähti itsekseen.
Björn ei voinut tajuta, että miksi Melody oli hänelle niin paskamainen tästä asiasta. "I don't understand why you got all upset over this", Björnin sitten oli loppujen lopuksi heittää. "First you don't want me to be a part of your life so I think that hey, I'll bring money so she won't be mad! Well, when I do that, you get all crazy and tell me that you thought I wanted to get to know him." Björnin oli loppujen lopuksi ihan pakko kurtistaa kulmiaan. "What do you want, Melody?" Hän vielä varmisti. Käänsi sitten katsettaan siihen pöytään. "A part of me wants to know him. A part of me wants him to be my son but when I think about it ... Well, I'm scared. I'm scared to death that he thinks his dad is an asshole who abadoned him and his mother." Niin - ehkä tässä oli enemmänkin kyse pelosta. Kyllähän Björn nimittäin tahtoisi tutustua Jeremiahiin, ei se siitä ollut kiinni, mutta hän vain pelkäsi, että mitä aiheuttaisi Jeremiahille. "If it would have been up to me, I would have been his father. Just saying." Björn järkytti oikein itseäänkin sillä puhemäärällään, mutta silloin häntä oikeasti ärsytti. Ei hän ollut se kaiken pahan alku ja juuri!
|
|
|
|
May 27, 2015 17:33:18 GMT 2
Post by Deleted on May 27, 2015 17:33:18 GMT 2
Se Björnin ilme kertoi Melodylle kaiken oleellisen. Vaikka Björn sanoi suhteellisen rauhallisesti, että ei ollut tämän vika, että hän ei tiennyt asiasta mitään, se ilme kertoi kyllä tasan tarkkaan, mitä mieltä mies asiasta oli. Itseasiassa Melody oli jopa hieman yllättynyt, että Björn tuntui jopa ajattelevan tätä asiaa tuoltakin kannalta. Hän oli ollut varma, että Björniä ei voisi vähempää kiinnostaa Jeremiahin olemassa olo ja kieltämättä sen kuvan hän oli äskenkin saanut, kun mies oli tyrkyttäny sitä rahaa. Toki Björn oli jo kerennyt todeta, ettei ollut halunnut loukata Melodya, mutta oli se nyt ihan hemmetin loukkaavan tuntuista, että mies tuli tänne vain jonkun rahakuoren kanssa ja oli sen jälkeen poistumassa täysin Jeremiahin elämästä. Se harmitti Melodya, eikä hän oikein ymmärtänyt itsekkään, miksi – hän oli itse jättänyt kertomatta Jeremiahista, joten eihän hän voinut syyttää kuin itseään.
I would have been father to him. Melody kohotti hieman toista kulmaansa niitä puheita kuunnellessaan. Olisiko Björn muka ihan oikeasti lähtenyt johonkin kotileikkiin hänen kanssaan? Tuskin. Eikä Melody olisi edes halunnut mitään kahta kotia Jeremiahille. Ehkä se oli itsekkäästi ajateltu, mutta Melody halusi, että jos Jeremiahilla ei voinut olla yhdessä eläviä vanhempia, niin sitten poika eli hänen kanssaan. Melody ei esimerkiksi varmasti voisi tottua ajatukseen äitipuolesta, siitäkään huolimatta, että oli hän itsekin kerennyt tässä välissä seurustella. Ne jutut olivat tosin päättyneet ennen kuin olivat kunnolla alkaneetkaan, eikä hän voinut sanoa, että Jeremiahilla olisi joskus ollut jonkinlainen isäpuoli. Ei ollut, eikä todennäköisesti tulisi olemaankaan. Vaikka Melody seurustelisi niin hän ei osannut kuvitella, että kukaan toinen mies olisi enää minkäänlainen isä Jeremiahille, vaikka toki poika miehen mallia kaipasikin.
Björnin sanoissa oli kieltämättä pointtinsa. Ei Melody tiennyt enää itsekään, mitä hän halusi. ”I’m angry because it feels like you think I don’t have enought money for my son. I really do and I don’t need anything.” Melody hymähti. Björn ei kuitenkaan ollut päässyt jutussaan loppuun asti vaan kerkesi myös todeta, että pelkäsi isyyttä – oli myös edelleen sitä mieltä, että olisi ollut isä, jos hänellä olisi annettu mahdollisuus. Melody piti katseensa kahvimukissaan, joikin siitä hieman, mutta melko lailla sanattomaksi hän oli jäänyt. ”So do you really want to get to know him? It’s not too late yet, if you really want to do so.” Melody sitten heitti jopa hieman itsensäkin yllättäen. ”I’m sorry I didn’t tell about him earlier but I can’t change that anymore no matter how much I try.” Melody jatkoi – no, siinä mielessä hän puhui itseään hieman pussiin, sillä eihän Björnkään voinut enää omaa osuuttaan muuttaa.
”like I said earlier, I’m not asking you to do anything. If you want, you can just live your life and forget this ever happened. We are doing good with Jeremiah so you don’t want to worry about him.” Melody hymähti, pitäen kuitenkin katseensa kiinni Björnissä, ikään kuin olisi yrittänyt jotenkin tulkita tämän ilmeitä ja eleitä. ”But if you want.. We can tell him about you. He have asked so many times about his father that he would be just excited to know that you are here now.” Melody sanoi, jopa pienesti hymyillen. Pieni epäilys kuitenkin kalvoi hänen mieltään – entä jos Björn sitten lähtisikin ja jättäisi Jeremiahin oman onnensa ojaan? Ja toisaalta taas, jos Björn haluaisikin olla aktiivisesti Jeremiahin elämässä, miten Melody osaisi suhtautua Amandaan? Hän ei todellakaan haluaisi niin kamalasta ämmästä pojalleen äitipuolta ja sen hän kyllä aikoisi tehdä Björnillekin selväksi, jos tilanne sitä vaatisi. ”So it’s kinda up to you. I’m nor forcing you to do anything you don’t want.” Melody vielä lisäsi.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 28, 2015 20:24:24 GMT 2
Post by nepa on May 28, 2015 20:24:24 GMT 2
Björn katsoi Melodyä ihan vain hetken epäuskoisena, kun tämä kertoi sen loukkaantumisensa syyn. Voi taivas, kyllähän Björn sen tiesi vallan hyvin! Ei se rahan tarjoaminen ollut ollut mikään almu, vaan yksinkertaisesti osoitus siitä, että Björn tahtoi olla osa poikansa elämää. Kyllähän Björn nimittäin tiesi Melodyn perheen olevan rikas. Hän oli ollut Austinin kanssa parasta kaveria varmaan kakaroista saakka, ja nyt hän vielä kaiken lisäksi oli Melodyn isän levy-yhtiön kirjoilla. Ja tietenkin Björn tiesi myös senkin, että Melody tuli toimeen rahallisesti harvinaisen hyvin. Tai ainakin hänen liikkeensä oli vielä pystyssä. Eihän Björnillä oikeastaan ollut pahemmin tietoa muotialasta, jos oli ollenkaan. Se ei kuitenkaan ollut tässä olennaista. Olennaista oli vain se, että Björniä ärsytti äärimmäisen paljon se Melodyn virhearvio.
Se Melodyn seuraava lause olikin sitten melko yllättävä. Tämä sittenkin halusi Björnin tutustuvan poikaansa? Björn ei ollut varma, että olisiko tämä jonkinlainen ansa vai mikä tämän homman nimi oli - tätä hän ei ainakaan ollut odottanut. Ei silti, Melody ei ollut ihminen, joka valehteli. Melody sanoi aina mitä ajatteli, tulkoon hänen asiansa sitten vaikka äärimmäisen kärkkääseen sävyyn. Eli Björnille oli selvää, että Melody oli tosissaan sen asian kanssa. Mutta pystyisikö Björn siihen? Tietenkin Björn haluaisi tarjota Jeremiahille isän. Oli kuitenkin ihan eri asia ottaisiko poika Björnin vastaan elämäänsä. Björn ei sellaista kieltäytymistä nimittäin tulisi kestämään, kun ja jos kerrankin olisi suostunut tekemään jotain itselleen uutta. Björn ei todellakaan ollut siis se tyyppi, joka otti riskejä. Björn pelasi mielellään aina varman päälle, joskin tämä Yhdysvaltoihin lähteminen oli ollut sellainen vähän suurempi ja toistaiseksi kannattava riski hänen elämässään.
Melody kyllä lohdutteli siinä Björniä sanomalla, ettei hänen tarvinnut tehdä sitä, jos ei halunnut. Mutta kun Björn halusi. Halusi ihan hitosti. Sillä hetkellä Björnin pulssi oli varmaan noussut ihan liian korkealle. Mies ei tosiaan tiennyt, että mitä tähän nyt olisi vastannut. "I really do want him to know who I really am", Björn sanoi, puuskahti sitten syvään. Käänsi sitten katseensa Melodyyn. "I'm ready to tell him. I think. You said he would be excited so I believe you. You know him better than anyone else", Björn nyökkäsi. Tunsi kyllä edelleen ahdistusta koko asiaa kohtaan, mutta hän päätti nyt kerrankin sivuuttaa sen. Hänen oli tehtävä tämä. Ei hän koskaan antaisi itselleen anteeksi, jos eläisi tietäen, että Jeremiah ei koskaan saanut tietää isänsä henkilöllisyyttä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Melody sitten avasi suunsa kertoakseen, että Jeremiahin syntymäpäivät tulisivat pian. "Do you want me to come there?" Björn kysyi jopa yllättyneenä. Eihän Melody olettanut, että he kertoisivat Jeremiahille tämän syntymäpäivänä?
Kunhan sekin asia oli käsitelty, hiljaisuus laskeutui heidän välilleen. Björnin siis pitäisi tulla Melodyn luokse ja he yhdessä kertoisivat Jeremiahille, mikä tilanne oikeasti oli. Siitä saattaisi tulla ihan täysi katastrofi, joten pelkkä ajatuskin sai Björnin jo ahdistumaan. Toinen asia, mikä oli noussut Björnin mieleen, oli Amanda. Miten Björn pystyisi kertomaan tästä Amandalle? Melody suuttuisi, Amanda suuttuisi ... Ihan kaikki hänen ympärillään vain raivoaisivat. Amanda oli kaiken lisäksi niin mustasukkainen tapaus, että ei varmasti pystyisi kestämään tietoa Björnin ja Melodyn yhden yön jutusta. "You understand I have to tell Amanda about this?" Björn sitten nosti kissan pöydälle. Jo Melodyn ilme kertoi kaiken. "Amanda's not as bad as you think. I know you two don't get along but I have to ask that you even try for Jeremiah's sake", Björn ehdotti. Kuulosti äärimmäisen alistuneelta siinä puhuessaan.
|
|
|
|
May 31, 2015 19:52:28 GMT 2
Post by Deleted on May 31, 2015 19:52:28 GMT 2
Melody jopa hieman yllättyi siitä, kun Björn totesi, että haluaisi kertoa Jeremiahille kuka hän oikeasti oli. Aiemmin mies oli itsekin sanonut, että oli parempi, että Jeremiah ei tiennyt asiasta mitään ja oli sanonut suoraan, ettei osaisi edes olla isä. Nyt mies kuitenkin tuntui olevan asiasta ainakin suhteellisen varma. Melody hymyili pienesti Björnin sanoille. ”He’s really cool kid and he have talked so much what he would do his dad so I’m pretty sure he’ll be just happy to have you in his life.” Melody naurahti pienesti. Jokin pieni epäilys hänellä oli kuitenkin tästä kaikesta. Jos Björn kuitenkin keksisi, ettei osaisi olla isä, Jeremiah tulisi pettymään todella pahasti, eikä Melody varmasti osaisi käsitellä asiaa. Jos Björn tekisi niin, Melody ei taatusti päästäisi miestä enää lähellekkään Jeremiahia, jos mies joskus päättäisikin palata takaisin poikansa elämään. Joko mies olisi nyt oikeasti mukana Jeremiahin elämässä tai sitten jättäisi heidät nyt vain rauhaan ja antaisi koko asian olla.
”You know.. Jeremiah is going to have is birthday really soon. In couple of weeks.” Melody sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, asian palattua jälleen mieleensä. Kun Björn sitten kysyi, halusiko Melody hänen tulevan paikalle, Melody mietti asiaa hetken ja lopulta nyökkäsi päätään. ”It would mean the world to him. Or maybe we should tell him little before that but I think you should visit there anyway.” Melody sanoi, asiaa hieman mielessään pyöriteltyään. Jeremiahille olisi todennäköisesti tärkeää, että hänen isänsä olisi paikallaan hänen tärkeänä päivänään, mutta asiasta kertominen pitäisi tehdä jo aikaisemmin, sillä ei sitä nyt vain voinut paukauttaa kesken syntymäpäivien – varsinkaan, jos paikalla olisi Melodyn sukua. Hänen vanhempansa olisivat ainakin todennäköisesti tulossa, samoin Austin ja Tristan, mutta siskoistaan Melody ei ollut niin varma, kaksikolla kun tuntui aina olevan jopa enemmän kiireitä kuin Austinilla.
Hiljaisuus laskeutui jälleen hetkellisesti heidän ylleen, mutta sitten Björn sanoi jotain sellaista, joka sai välittömästi Melodyn niskakarvat pitkään. Nainen ei edes sanonut mitään, hän vain nosti katseensa Björniin ja katsoi tätä taatusti semmoisella ilmeellä, joka kertoi hänen ajatuksistaan kaiken oleellisen. ”I’m sorry Björn, but I don’t want that woman anywhere near to my son.” Melody sanoikin ihan suoraan. Jos Amanda olisi antanut itsestään edes hieman paremman kuvan, Melody olisi ehkä voinut edes harkita asiaa, mutta nyt asia oli hänelle täysin ehdoton ei. Hän oli saanut Amandasta todella huonon kuvan ja koska hän ei halunnut muutenkaan mitään äitipuolta pojalleen, hän ei taatusti hyväksyisi Amandaa osaksi poikansa elämää. ”I know she’s your girlfriend but so far she has been really mean to me. I don’t want anyone like that to be around my son. She’ll probably hate Jeremiah anyway, I saw how she looked him when we first me.” Melody tuhahti.
”I know you have to tell her but.. I just.. I don’t want her to Jeremiah’s life.” Melody sanoi, nousten samalla pöydän äärestä ottaakseen lisää kahvia. Samaa hän kysyi myös Björniltä ja lopulta hän kaatoi kahvia heille kummallekin. Ei hän ollut varma, miten kiire Björnillä oli lähteä, mutta ei tätä asiaa ainakaan oltu vielä käsitelty loppuun asti. ”I don’t know how this is going to work anyway.” Melody jatkoi, istuutuen samalla takaisin pöydän ääreen. Hän nosti kahvimukinsa käsiinsä, puhalsi siihen pienesti ja joi sitten kahvistaan varovasti. ”I just mean.. Is it going to be like you meet him twice in month and sometimes call to him or do you want to meet him regularly? – I know we don’t need to figure out everything right now but I’m just worried.” Melody jatkoi omaan tyypilliseen tapaansa suoraan. Ei hän tosin edes halunnut kamalasti kaunistella puheitaan, sillä tässä kuitenkin puhuttiin hänen pojastaan ja tämän hyvinvoinnista, jotka olisivat tietysti etusijalla aivan kaikessa, mitä he ikinä päättäisivätkään Björnin kanssa.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 5, 2015 12:10:15 GMT 2
Post by nepa on Jun 5, 2015 12:10:15 GMT 2
Melodyn olisi jossain vaiheessa ymmärrettävä, että Amanda ei ollut läpimätä. Ärsyttävä tietenkin, mutta ei todellakaan sellainen ihminen, joka oli ollut paha jo syntyessään. Björn oli onnistunut näkemään Amandan myös niinä hänen hyvinä hetkinään, ja juuri sen vuoksi Björn olikin hänen kanssaan. Ei hän muuten katselisi Amandan käyttyäytymistä - vai katsoisiko sittenkin? Ehkä, koska hän ei toisaalta kehtaisi naista jättääkkään. She’ll probably hate Jeremiah anyway, I saw how she looked at him when we first met Melody vielä koki tarpeekseen kertoa, mikä sai Björnin hymähtämään turhautuneeseen sävyyn. Hän todellakin haluaisi puhua tästä asiasta vielä lisää Melodyn kanssa, mutta ei viitsinyt. Se saattaisi pilata tämän heidän hyvin alkaneen keskustelunsa.
Björn nyökkäsi, ei kyllä mitenkään hyväksyvästi, kun Melody kertoi mielipiteensä Amandan sekaantumisesta asiaan. Mitä Melody muka oikein oletti? Että Björn ei edes kertoisi Amandalle? Björnin teki mieli avata suunsa kyseisestä aiheesta, mutta lopulta Melody kerkesi ensin. Pohti, että tulisiko tämä edes toimimaan. Hetkeksi Björn jo kerkesi pelästyä, kun hän luuli, ettei Melody antaisikaan hänen tavata Jeremiahia. Se viimeinen kysymys kuitenkin selvensi asiaa. Selvästikin Melody vain pelkäsi, että kestäisikö tämä Björnin innostus tutustua poikaansa vain hetken aikaa. "Of course I want to see him regularly", Björn vastasi. "He doesn't have to sleep at my place or anything if you don't want to. I just want to be there for him. I want to be the father he deserves", Björn katsahti Melodyä vakuuttavasti. "But as you said, we can figure all out later. Let's just take everything one step at a time now." Björn vilkaisi Melodyä vakuuttavasti. Björn oli varma tästä kaikesta, mutta Jeremiahinkin mielipide asiasta tulisi ottaa huomioon. Se jos jokin painoi tässä asiassa kaikista eniten.
|
|
