I dont miss you, just who you used to be

Olisi täysin valehtelemista väittää, että kulunut puoli vuotta olisi mennyt hyvin. Mileyn hautajaiset oli pidetty loppusyksystä, eikä mikään ollut ollut ennallaan sen jälkeen. Toki vaikeudet olivat jo alkaneet Mileyn kuolemasta, mutta ne hautajaiset olivat olleet viimeinen piste ii:n päälle, kun Kennethin perhe oli haukkunut niin hänet kuin Thominkin. Ihme ja kumma kyllä Kennethin perhe ei ollut ruennut tappelemaan itselleen Katyn huoltajuutta, sillä sitä Kenneth oli jo kerennyt pelätä. Katy oli siis muuttanut hänen ja Thomin luokseen New Yorkiin. Kenneth olisi halunnut ajatella, että kaikki hänen ja Thomin välillään oli kunnossa, mutta kyllä hän tiesi, että niin ei ollut. Kenneth tiesi, että hän muistutti Thomia Mileysta ja myös Thom muistutti Kennethiä samaisesta naisesta. Oli siis vaikea mennä elämässä eteenpäin, kun kumpikin joutui päivittäin muistelemaan sitä tosiasiaa, että he olivat ajaneet Mileyn tekemään itsemurhan.

Vaikka asiat eivät hyvin olleetkaan, oli Kenneth pitkään yrittänyt ajatella, että asiat kyllä korjaantuisivat jossain vaiheessa. Joitakin viikkoja sitten Kenneth oli kuitenkin hieman alkanut epäilemään Thomin tekemisiä – miehellä oli ollut jo pidempään milloin mitäkin menoja ja toinen oli tavallista enemmän poissa kotoa. Thom tuntui myös olevan naama kiinni puhelimessa kotona, mutta kotoa lähtiessään tätä ei saanut puhelimella kiinni mitenkään. Kenneth halusi ajatella olevansa vain vainoharhainen, mutta kun hänelle oli tänään tullut tilaisuus ottaa asiasta selvää, ei hän voinut estellä itseään mitenkään. Jälleen kerran Thom oli lähtenyt ties mihin ja tällä kertaa mies oli unohtanut puhelimensa kotiin. Kenneth oli yrittänyt soimata itseään ja estää itseään tutkimasta puhelimen sisältöä, mutta lopulta hän ei vain malttanut mieltään – aikansa sitä puhelinta selailtuaan hän ei voinut kuin toivoa, että voisi palata ajassa muutaman minuutin taakse päin. Hän ei olisi todellakaan halunnut lukea kaikkea sitä, mitä hän oli puhelimesta löytänyt.

Lapset olivat onneksi siinä vaiheessa jo nukkumassa, joten Kenneth pystyi pyörittelemään vain löytämiään asioita mielessään. Thomilla oli selvästi jotain hänen selkänsä takana, jonkun naisen kanssa. Oli ollut ilmeisesti pidemmän aikaa. Ei Kenneth kaikkea ollut edes halunnut lukea, mutta niitä viestejä oli niin paljon, että kyseessä tuskin oli mikään parin päivän takainen tuttavuus. Ja yhtäkkiä Thomin käytös oli saanut selityksen. Ilta oli sitten mennyt lähinnä Thomia kotiin odotellessa ja lopulta lähempänä puolta yhtätoista ovi kolahti sen merkiksi, että Thom oli tullut kotiin. Kenneth oli keittiössä ja hän nojaili saarekepöytään, kun Thom ilmestyi keittiöön. Toinen näytti niin rauhalliselta, että Kennethiä lähes oksetti – miten toinen pystyi olemaan noin tyyni, kun oli pyörittänyt kulissia Luoja ties kuinka pitkään. ”Where have you been?” Kenneth kysyi suoraan, vastaamatta edes niihin Thomin sanoihin mitään. Vastaus tulikin sitten kuin apteekin hyllyltä, toinen oli kuulemma ollut kavereidensa kanssa. Kenneth vain pudisteli epäuskoisena päätään. ”How stupid you think I am?” Kenneth sitten jatkoi, yrittäen pitää äänensävynsä kurissa, ettei lapset heräisi, mutta vaikeaa se kieltämättä oli, sillä pitkästä aikaa Kenneth oikeasti kiehui raivosta.

Thom ilmeisesti jaksoi pitää teatterinsa pystyssä, sillä toinen näytti hetken jopa aidosti hölmistyneeltä, mutta ennen kuin Kenneth sai vastausta, oli hän viimein näyttänyt sitä Thomia puhelinta, jota hän oli pitänyt kädessään. Hän tyrkkäsi sen siihen saarekkeelle, jääden itse vain tuijottamaan Thomia. ”Yeah, I read your messages. Judge me if you want but I needed to do something since you didn’t tell me the truth. How long this has been going on?” Kenneth sanoi. Vaikka hänen äänensävynsä oli sinänsä suhteellisen tyyni ja rauhallinen, Thom tunsi taatusti hänet sen verran hyvin, että ymmärsi, miten raivoissaan Kenneth sillä hetkellä oli. ”You have done a lot of stupid things, Thom but this.. This really left me speechless. You are so fucking unbelievable!” Kenneth ei voinut sille mitään, että hän korotti jo hieman ääntäänkin.

Kennethin olisi tehnyt mieli ärähtää pahemmin, kun Thom alkoi jeesustella siitä, että lapset saattaisivat herätä. Tottahan se oli ja lasten takia Kennethin säästeli äänensävyään, mutta Thom ei tässä tapauksessa ajatellut taatusti lapsia vaan ihan vain itseään. Kenneth tunsi Thomin ihan liian hyvin ja hän kyllä tiesi miten helposti toinen vältteli ikävistä asioista puhumista. Pian Thom oli sitten ehdottomassa ulos siirtymistä ja toinen lähtikin kävelemään edeltä. Hieman turhautuneena Kenneth jäi tuijottamaan tämän perään, mutta kun Thom kääntyi katsomaan taakseen ja kehoitti hänet mukaansa, Kennethikin onnistui liikahtamaan. Siellä terassilla hän kuitenkin jäi norkoilemaan oven viereen – hän vain nojasi sitä ulkoseinää vasten ja tuijotti Thomia jokseenkin ilmeettömänä. Tavallaan hän ei osannut olla tästä tilanteesta edes yllättynyt, sillä jollain tapaa hän oli aavistellut jo pidemmän aikaa, että jotain tälläistä saattaisi olla hyvinkin tekeillä.

”So, dare to explain?” Kenneth sitten lopulta tivasi, kun Thom ei näköjään saanut sanaa suustaan. Thom näytti jopa ärsyttävän rauhalliselta ja se loukkasi Kennethiä entisestään – aiemmilla kerroilla Thom oli sentään oikeasti pyydellyt anteeksi tekemisiään, mutta nyt toinen näytti siltä, ettei häntä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ja lopulta Thom sitten alkoi selittää. Oli kuulemma tapaillut tätä Aliciaa ja puolisen vuotta. Oli tavannut tämän melkein heti Mileyn hautajaisten jälkeen, eikä kyseessä ollut mikään satunnainen pano. Kenneth ei osannut hetken aikaa muuta kuin tuijottaa Thomia ja sulatella kuulemaansa. Aluksi hänestä tuntui, että kyseessä oli joku harvinaisen huono vitsi, mutta lopulta hän muisti ne viestit, jotka oli lukenut. Niin, olihan hän jo itsekkin päätellyt, että tätä oli jatkunut jo pidempään, mutta että puoli vuotta? Hetken aikaa Kennethistä tuntui, että hän ei pystyisi tähän keskusteluun ollenkaan – ei hän edes tiennyt, mitä olisi voinut sanoa!

”You call it dating? Seriously?” Kennethin suusta sitten lopulta pääsi. ”We are living together and we have four kids who cares about you! I know you might not like my kids but there’s Katy – you are a father, if you don’t care abot me you should atleast think about what she would think about this!” Kenneth ärähti. Tässä kohtaa Thomkaan ei jäänyt enää sanattomaksi, sillä pian toisen suusta alkoi tulla ihan uskomatonta tekstiä. Thom syytti koko tilanteesta selvästi Kennethiä! ”Excuse me? You think this is my fault?” Kenneth sitten kysyi lähes epäuskoisena. Thom näytti edelleen niin tunteettomalta, että Kennethin teki ihan oikeasti pahaa. ”I know I maybe haven’t been the best boyfriend ever but you just said this happened just after Miley’s funerals! I was still in shock that my little sister had just died so sorry if I wasn’t being myself!” Kenneth jatkoi sitä ärinäänsä. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt hillitä äänensävyään, mutta hän ei vain voinut itselleen mitään. Thom tämän oli aiheuttanut, joten Thom saisi kestää seuraamukset.

Hetkeen Kenneth ei sanonut mitään, hänen oli vain pakko keräillä ajatuksiaan. Hän ei voinut uskoa, että näin oli oikeasti päässyt tapahtumaan, eikä hän tiennyt, että mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi. Hänen olisi tehnyt mieli heittää Thom samantien tavaroineen pihalle, mutta siinä hän onnistuisi ainakin herättämään lapset. ”I honestly don’t even know what to say. Or if anything I say even matter anything to you because obviously you don’t even regret.” Kenneth sitten sanoikin suoraan. Hän inhosi itseään niiden sanojen takia, mutta kyllä hän nyt näki Thomin reaktiot tähän tilanteeseen – toinen vain tuijotteli sormiaan ja oli kuin ei olisikaan, ei ollut kertaakaan edes pyytänyt anteeksi. ”I think it’s better you back your things tomorrow and go wherever you want. I don’t want to see you here anymore.” Kennethin suusta karkasi sitten ennen kuin hän edes kerkesi ajatella asiaa kunnolla – ehkä parempi niin, sillä Kenneth tiesi, että jossain kohtaa se kunnollinen romahtaminenkin tulisi.

Ihan naurettavaahan tästä aiheesta oli tällä tavalla tapella – selvää oli, että kumpaankin sattui edelleen ja vielä selvempää oli se, että kumpikaan ei ollut päässyt Mileyn kuolemasta ja kaikesta siitä sotkusta ylitse. Miten he olisivat voineetkaan, kun kumpikaan ei ollut puhunut asiasta juuri mitään? Kai heistä kumpikin oli sitten ajatellut, että he vain käsittelisivät asian yksinään läpi ja asia oli sillä selvä. Eihän se tietenkään niin mennyt ja kummankin olisi pitänyt tajuta se, mutta nyt oli myöhäistä katua. Eikä Kenneth ollut osannut edes puhua, hän oli kerta kaikkiaan edelleen liian järkyttynyt, eikä asiaa auttanut kamalasti se, että koko hänen perheensä oli kääntänyt hänelle selkänsä. Oliver oli ainut, joka tällä hetkellä edes puhui hänelle, muiden kanssa Kenneth ei ollut ollut tekemisissä kuukausiin – oliko siis ihmekkään, että parisuhteen hoitaminen oli jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle?

Kennethin oli myönnettävä se, että oli ehkä turhan äkkipikaista olla heittämässä Thom samantien pihalle, mutta sillä hetkellä hän ei osannut ajatella selkeästi. Hän ymmärsi vain sen, että Thom oli pettänyt häntä jo kuukausia ja ei selvästi edes katunut tilannetta, joten ensimmäinen ajatus Kennethillä oli, että hän heittäisi tuon petturin heidän kotoaan pois. Thom vaikuttikin selvästi loukkaantuneelta, mutta yhtä nopeasti toinen oli toipunut ja ilmoittanut lähtevänsä Katyn kanssa samantien. ”You’re not taking here anywhere!” Kenneth ärähtikin toisen perään, kun Thom oli jo pyyhältänyt hänen ohitseen takaisin sisälle. Kenneth lähti itsekin sisälle tämän perästä, sillä hän ei todellakaan aikonut antaa Thomin viedä Katya minnekkään. Ja minne Thom muka edes menisi? Mies ei taatusti ollut kertonut sille Alicialle mitään Kennethistä tai Katysta, joten ei toinen voinut sinnekään keskellä yötä pamahtaa. Eikä Kenneth muutenkaan antaisi miehen viedä Katya mukaan tämmöiseen kriisiin – Katy pysyisi täällä, vaikka se olisi Kennethin viimeinen teko.

Kenneth löysi Thomin heidän makuuhuoneestaan ja tietysti Thom oli heti ärisemässä hänelle. Kenneth vain seurasi sitä Thomin tavaroiden pakkaamista ja kieltämättä ne miehen sanat sattuivat, itseasiassa ihan helvetin paljon. Why weren’t you there for me? Se kysymys oli ihan oleellinen. Kenneth ei kuitenkaan kerennyt sanoa mitään, sillä seuraava kysymys oli jo heitetty ilmoille. Do you think I’m guilty too? Se oli se kysymys, mikä sai Kennethin sitten romahtamaan. Hän istuutui siihen sängyn reunalle ja vei kätensä hetkeksi kasvoilleen, siitä lopulta hiustensa sekaan. ”No, I don’t think your guilty because.. I think I am.” Kenneth sitten sanoi ihan suoraan. Kenneth syytti Mileyn kuolemasta huomattavasti enemmän itseään kuin Thomia ja siitä syyttelystä piti huolta myös koko McCallistereiden perhe. ”I’m sorry I wasn’t there for you, I know I should have. You don’t know how it feels when your family hates you and judge you. Thom, it’s been seven months since I last talked to my family – you just don’t know how it feels!” Kenneth puuskahti. ” – I’m sorry about everything what happens after she died but you seriously can’t blame me about this. You decided to cheat on me and it’s not my fault.”

Vaikka Kenneth syyttikin itseään Mileyn kuolemasta, tästä tilanteesta hän ei aikonut ottaa syitä niskoilleen. Thom oli ihan itse tehnyt valintansa ja miehen olisi nyt parempi kantaa sen asian seuraamukset. Koko tilanne ei tuntunut kunnolla edes vielä iskostuvan Kennethin mieleen ja mies tiesi kyllä itsekin, että se kunnollinen romahtaminen tulisi sitten jossain vaiheessa, kunhan hän on saanut Thomin pois silmistään. ”Does she know about me? Or Katy?” Kenneth kysyi, tietäen kyllä vastauksen – ja sanoihan Thom sitten itsekin, että ei tiennyt. Kenneth oli vain hiljaa ja pudisteli pienesti päätään. Hän tiesi, että Thom ei tulisi kertomaan, joten hän oli mennyt tekemään jotain, mistä Thom taatusti raivostuisi – hän oli ottanut Alician numeron itselleen talteen ja aikoi soittaa naiselle ja kertoa totuuden, sillä Thom ei siihen taatusti kykenisi. ”I thought that you learned something about Miley’s death but looks like you didn’t.” Kenneth ei malttanut olla sanomatta. Sen enempää hän ei sitä aihetta aukaissut, sillä Thom tiesi kyllä ihan tasan tarkkaan, mistä hän puhui.

You actually think of calling her, don’t you? Ilmeisesti Thom tunsi jo sen verran hyvin Kennethin, että pystyi päättelemään, mitä mies oli suunnitellut tekevänsä. Niihin sanoihin mies ei kyllä itse sanonut mitään, katsoi vain Thomia, joka kyllä taatusti arvasi vastauksen hänen ilmeestään. Totta helvetissä Kenneth kertoisi totuuden Alicialle, jos ja kun Thomista ei siihen itse olisi. Kenneth oli saanut ihan tarpeekseen salailusta heidän suhteensa aikana ja jos hän voisi nyt pistää sille paussin, sen hän myös tulisi tekemään. Ilmeisesti Kennethin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä asialle mitään, sillä Thom ilmoitti itse kertovansa. Siitä vastauksesta Kenneth jopa hieman yllättyi, sillä sitä hän ei ollut todellakaan odottanut. Thom oli kuitenkin ottanut puhelimensa samantien esille ja hetken Kenneth luuli, että Thom soittaisi Alicialle, mutta toinen päätyikin laittamaan tekstiviestin. Kennethin olisi tehnyt mieli huomauttaa, että asiasta olisi ehkä ollut kohteliaampaa ilmoittaa puhelimitse, mutta hän piti suunsa kiinni – sama kai se oli, miten Thom kertoi, kunhan edes kertoi.

Jonkun pienen hetken Kenneth kerkesi epäillä, että Thom ei edes lähettäisi sitä viestiä, mutta ilmeisesti Thom tässäkin asiassa luki hänen ajatuksensa, sillä pian toinen oli jo heittänyt sen puhelimen takaisin hänelle. Kenneth lukikin sitten sen viestin ja nyökkäsi hyväksyvästi päätään. ”Yes, I am happy now. She deserves to know the truth.” Kenneth sanoi jopa yllättävän asiallisesti. Voisi kuvitella, että häntä olisi inhottanut edes puhua koko naisesta, mutta jollain tapalla Kenneth sääli Aliciaa, vaikka ei edes tuntenut tätä. Kenneth tiesi tasan tarkkaan miten hurmaava Thom osasi olla, joten Alicia oli varmasti kuvitellut löytävänsä jonkun unelmiensa poikaystävän. Totuus oli kuitenkin harvinaisen kaukana ja Kenneth oli vain ja ainoastaan tyytyväinen, että Thom oli mennyt kertomaan totuuden. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui heidän ylleen – Kenneth kiinnitti huomiota siihen, että Thom ei enää pakannut ja ehkä jollain tapaa Kennethistä tuntui, että tunnelma oli jopa hieman rauhoittunut, vaikka se hiljaisuus ei ehkä kaikista miellyttävin ollutkaan.

Lopulta Thom sitten päästi suustaan jotain semmoista, mitä Kenneth ei ollut odottanut. Thom pyysi anteeksi – no, ei se mikään kaunein anteeksipyyntö ollut, mutta Kenneth tiesi kyllä, että Thom ei ollut mikään maailman paras pyytämään anteeksi, joten tuokin oli jo saavutus. Kenneth kuunteli ne Thomin sanat, huokaisi sitten pienesti. ”I love you too.” Kenneth aloitti, olematta kuitenkaan edes varma, miten jatkaisi. Tottakai hän rakasti Thomia, mutta oliko tämä kaikki sen arvoista? Pystyisikö hän ihan oikeasti antamaan koskaan Thomille anteeksi? ”And I’m sorry too. Lke I said, I know I should have been there for you. And to be honest, I kinda knew something was going on but I just didn’t want to admit it to myself.” Kenneth sanoi, katsellen vain Thomin ohi vastapäiseen seinään. Miten tästä sitten eteenpäin jatkettaisiin? Ei hän tiennyt. ”I’d love to say that this is something we can get through but.. I don’t know. I’m tired of being your second choice.” Kenneth sitten sanoi ihan suoraan, jaksamatta edes välittää, saisivatko he tästä jonkun uuden riidan aikaiseksi.

Yllättävää kyllä, Thom ei ainakaan siltä erää ruennut raivoamaan vaan se hiljaisuus heidän yllään pysyi. Kenneth tiesi kyllä itsekin, että hän oli sanonut suhteellisen karusti, mutta ihan asiaa se oli – hän oli todella pitkään jaksanut katsella sitä Thomin ”ollakko Kennethin vai Mileyn kanssa” pelleilyä ja hän ei todellakaan halunnut, että tästä tulisi samanlainen tapaus. Kenneth ei enää vain jaksanut sellaista. ”I just mean.. You shouldn’t be with me just because you feel like you can’t leave or can’t live without me. Yes you can, I know you can. I don’t want to you to go but I don’t want either you to stay for wrong reasons.” Kenneth sitten vielä selitti. Kieltämättä hän ei ollut varma, halusiko edes kuulla Thomin vastauksen niihin sanoihinsa. Mitä jos Thom sittenkin päättäisi lähteä? Toki Kenneth oli hetkeä aikaisemmin ollut potkaisemassa Thomia pihalle, mutta jossain sisimmässään hän tiesi, että hän olisi valmis vielä antamaan yhden mahdollisuuden – mutta vain, jos Thom ihan oikeasti haluaisi pysyä hänen kanssaan, eikä jäisi vain sen takia, ettei uskaltanut olla yksin.