member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 1, 2014 23:02:41 GMT 2
Post by jenni on Mar 1, 2014 23:02:41 GMT 2
Lauantaina 25. huhtikuuta 2013, aamupäivä Dariya & Nicholas Santa Barbara, Kalifornia Kun vuoden 2012 ja 2013 vaihteessa Nicky ja Dariya olivat olleet lomailemassa Tahitissa ja voittaneet siitä viattomannäköisestä arpalipukkeesta mojovan summan rahaa, eivät he heti olleet tienneet, mitä tekisivät rahoilla. Tietysti ehdotuksia oli puolin ja toisin heitelty siellä hotellihuoneen sängyllä makoillessa, mutta eivät he tosissaan olisi tuhlaamassa koko summaa Dariyan vaatehuoneen uudistamiseen tai lasten leluihin. No, ensimmäisestä Dariya ei varmasti ollut niin varma, mutta Nicky oli … Mielellään hän kyllä yhden osuuden rahoista oli suonut Dariyalle tuhlattavaksi Phoenixin vaatekauppoihin. Lopulta he olivat päättäneet niin sanotusti unohtaa rahat ja suunnittelun loppuloman ajaksi, vaikka vaikeaahan se tosin oli, sillä hankalaa sitä oli täysin sivuuttaa. He kuitenkin onnistuivat jotenkin nauttimaan viimeisistä päivistä Tahitilla, ajattelivat ryhtyä pohtimaan rahojen käyttötarkoitusta sitten takaisin kotona Phoenixissa. Kotiin oli sitten palattu varsin virkistävän loman päätteeksi, vaikka sinänsä väsyneitä matkustamisesta kumpikin oli ollut. Lapsikolmikko oli kuitenkin ollut mahtavaa nähdä jälleen, ja ainakin Lilia ja Felix ottivat vanhempansa hyvin vastaan. Kyllä Aleckin, mutta poika nyt ilmeisesti ihan periaatteesta osoitti mieltään milloin mistäkin. Tuntui, että nykyään olivat harvassa se päivät, kun Alec oli täysin tyytyväinen tapahtumien kulkuun. Kuitenkin, he pääsivät nopeasti takaisin arkirytmiin kiinni, vaikka ainakin muutamana ensimmäisenä viikkona loman jälkeen kumpikin, sekä Dariya että Nicky, jaksoivat iltaisella haaveilla takaisin hiekkarantojen ja palmujen ja auringon perään. Maaliskuussa Nicky oli lentämässä takaisin Phoenixiin Los Angelesista, kun hänen päänsä päälle syttyi se kuuluisa lamppu. Onnekseen hän ei liiaksi ehtinyt innostua saamastaan ajatuksesta, vaan muisti pysyä aloillaan lentäjän puikoissa. Enkelten kaupunki oli jäänyt taakse, mutta Nicky tunsi kliseisesti palan itsestään jääneen Kaliforniaan. Hän oli aina pitänyt kyseisestä osavaltiosta kovasti. Niinpä he tilaisuuden tullen Nicky oli rientänyt kotiin, jossa Dariya tyypilliseen tapaan oli lasten kanssa. ”Muutetaan Kaliforniaan”, oli mies tykittänyt heti, kun oli eteisestä peremmälle astunut. ”Isi, missä on Kalifornia”, Lilia, joka oli kammannut jonkin nukkensa hiuksia portaiden alimmaisella askelmalla istuen, oli noussut seisomaan ja katsoi isäänsä kummissaan, nukkea toisessa kädessään roikottaen. ”Se on Arizonan naapuriosavaltio”, Nicky selitti nostaessaan tyttärensä syliinsä ja käveltyään Dariyan luo, joka päästeli lähinnä kysymysmerkkejä suustaan – tai oikeastaan nainen näytti itsekin kävelevältä kysymysmerkiltä; ilmeisesti ei ollut ihan normaalia, että aviomies tuli töistä kotiin ja ehdotti toiseen osavaltioon muuttamista! ”Mieti nyt, mikä meitä täällä muka pidättelee?” Nicky touhotti ja paransi samalla Lilian asentoa sylissään, kunnes lopulta tyttö kyllästyi ja halusi jo takaisin leikkimään. Laskettuaan Lilian takaisin alas, Nicky kääntyi paremmin Dariyan puoleen ja laski kätensä tämän hartioille. No, perhesuhteethan heitä Phoenixissa pidättelivät, mutta eihän Kalifornia ollut kaukana... Lentokoneet lensivät ja bussitkin kulkivat. Skype ja muut pikaviestimet oli keksitty, puhumattakaan puhelimesta. *** Alkoi armoton taustatyön teko, kun Dariya oli itse asiassa innostunut ehkä jopa Nickyäkin enemmän Kaliforniaan muutosta. Naisella nyt toisaalta olikin enemmän aikaa notkua päivät pitkät tietokoneen ääressä etsimässä tietoa, myynnissä olevia taloja ja sitä rataa. Aina, kun Nicky tuli töistä kotiin, Dariyalla oli yleensä talo tai useampikin esiteltävänä hänelle. Viimein, huhtikuun loppupuolella he lähtivät ihan konkreettisesti Kaliforniaan muutamiin asuntonäyttöihin. Lapset oli jätetty Nickyn vanhempien hoiviin, sillä Dariya ja Nicky saisivat hoidettua asuntonäytöissä ravaamisen huomattavasti helpommin kahdestaan ollessaan. Kaliforniassa he olivat valinneet kohteekseen eivät suinkaan Los Angelesia, vaan nimen omaan Santa Barbaran. Siitä nyt vain ei ollut kiisteleminen, etteikö se kyseinen kaupunki vaikuttanut heihin kumpaankin aivan erityisellä tavalla. Perillä he olivat vuokranneet auton, jolla he pystyivät helposti kiertelemään asuntonäyttökohteiden välillä. Nytkin he olivat tutustumassa erääseen merenrantataloon, josta avautuvat näkymät olivat tosiaankin henkeäsalpaavat. Eikä ollut kyse edes kaupungin kalleimmasta alueesta, joskaan ei sitä ollut hinnalla pilattu … No, voittorahat, säästöt, Nickyn palkka – ne riittivät kyllä enemmän kuin hyvin turvaamaan heidän Kalifornian valloituksensa. ”Tää on aivan mieletön...” Nicky huokaisi, kun he olivat jääneet hetkeksi kahden kyseisen talon parvekkeelle katselemaan merelle päin. Kiinteistönvälittäjä oli mennyt kasaamaan jotakin papereita sisälle asuntoon. ”Mutta ehkä meidän on vielä käytävä niissä jäljellä olevissa näytöissä... Ehkä.”
|
|
|
Mar 3, 2014 22:29:52 GMT 2
Post by Deleted on Mar 3, 2014 22:29:52 GMT 2
Muutetaan Kaliforniaan. Niin Nicky oli sanonut eräänä maaliskuisena päivänä sanonut ensimmäisenä, kun oli tullut töistä kotiin. Lilia oli ihmetellyt, missä Kalifornia sijaitsee ja Dariya puolestaan ei tajunnut, minkä ihmeen takia Nicky oli nyt Kaliforniaan muuttamassa. Tai mistä se idea ylipäätänsä oli tullut. Olivathan se joskus ihan leikillään ja välillä jopa puolitosissaan puhuneet, että Kaliforniassa voisi olla mukavaa asua, mutta silti heidän paikkansa tuntui olevan Phoenixissa. Kummankin suku oli kyseisessä kaupungissa ja Dariyaa jopa hieman pelotti ajatus, että hän joutuisi tavallaan aloittamaan kaiken alusta. Enää hänellä ei olisi perhettä ja niitä vähäisiä ystäviä seuranaan, kaikki olisi taas lähtöpisteessä. No, olisihan hänellä tietysti Nicky ja lapset, mutta kyllä Dariya muutakin seuraa kaipasi aina toisinaan. Kuitenkin sen Nickyn toteamuksen jälkeen Dariya oli löytänyt itsensä yhä useammin selailemasta internetistä myytäviä taloja. Kalifornia alkoi tuntua koko ajan houkuttelevammalta ja periaatteessa heillä olisi nyt hyvä sauma muuttaa, sillä se arpavoitto Tahitilla takaisi sen, että he todella voisivat etsiä jonkun hienon talon. Eihän heidän nykyisessäkään kodissa Phoenixissa mitään vikaa varsinaisesti ollut, mutta Kaliforniassa vain oli sitä jotain.. Dariya olikin päätynyt katselemaan taloja juuri Santa Barbarasta – siellä he olivat Nickyn kanssa aikoinaan ensimmäistä kertaa tavanneet ja paikalla tuntui olevan heille kummallekin oma merkityksensä. Olivat he siellä lomailleetkin ja joka kerta kyseiseen kaupunkiin oli vain yhtä mukavaa palata. Olisihan siellä varmasti mukavaa asuakin, sitä tosiasiaa Dariya ei voinut kieltää.
Se talojen katselu ei ollut jäänyt ihan vain siihen netin selailuun vaan huhtikuussa Dariya ja Nicky veivät lapset hoitoon ja lähtivät itse juurikin Santa Barbaraan. Heillä oli mielessään parikin taloa, joissa he haluaisivat vierailla ja joihin heillä oli näyttösovittuna, mutta Dariya oli ihastunut taloista heti ensimmäiseen. Tälläkin hetkellä Dariya vain nojaili parvekkeen kaiteeseen ja katseli merelle päin – talo ei ollut ihan mielettömän kallis yleiseen hintatasoon verrattuna, mutta talo oli ihan mielettömän upea, eikä Dariya tiennyt, miten hän voisi lähteä tästä talosta ollenkaan pois. "Mutta kun tämä on niin ihana.." Dariya yritti, vaikkakin hän tiesi varsin hyvin, että heidän pitäisi käydä katsomassa muitakin taloja ennenkuin he voisivat tehdä mitään ostopäätöstä. Seuraava talo saattaisi olla vieläkin ihanampi kuin tämä nykyinen, sitä ei ollut kieltäminen. "Mieti nyt, tästä näkisi suoraan merelle.. Me päästäisiin merelle vaikka joka päivä, lapsetkin tykkäisi tästä paikasta ihan kamalasti. Ja tuolla sisällä oli niin paljon tilaa, kaikki lapset saisi omat huoneet, meillä olisi tilava huone.." Dariya jatkoi luettelemista, kääntyen samalla paremmin Nickyn puoleen, pienen hymyn kera. Okei, kyllähän heidän ihan oikeasti pitäisi käydä katsomassa muitakin asuntoja kuin vain tätä yhtä ainutta, ainahan he voisivat soitella tämän perään myöhemmin, jos mikään muu ei olisikaan sitten yhtä hyvä. "Kai meidän sitten vain pitää mennä vielä katsomaan ne muutkin talot.." Dariya lopulta myöntyi, pakkohan heidän olisi lähteä. Ei siinä olisi mitään järkeä, että he olisivat tulleet tänne asti ja jättäneet sitten kaikki näytöt käymättä.
Lopulta he sitten ilmoittivat kiinteistönvälittäjälle, että miettisivät vielä asiaa, vaikka tosiasiassa he lähtivät kohti seuraavaa näyttöä. Näyttö ei itseasiassa ollut kovinkaan kaukana ja matka taittui kätevästi heidän vuokraamallaan autolla. Uusi kohde löytyi nopeasti, mutta heti pihaan päästyään Nickyn puhelin soi. Mies tietysti vastasi puhelimeen ja Dariya vain jäi katselemaan uutta taloa hieman mietteliäänä, Nickyn puhuessa kauempana. "Mä kyllä silti pidän siitä edellisestä enemmän.. Okei, toi voi olla hieno sisältä, mut mieti nyt miltä se aiempi näytti jo ulkoakin.." Dariya huokasi ihastuksissaan, Nickyn viimein palattua takaisin hänen luokseen. Nickyn nähdessään Dariya kuitenkin kurtisti hieman kulmiaan. "Onko kaikki hyvin?" Dariya varmisteli, sillä miehen olemus oli selvästi muuttunut aiemmasta. Nicky kuitenkin vakuutteli kaiken olevan ihan normaalisti ja niimpä pariskunta lähti kävelemään talon sisälle. Heti ensimmäisenä he saivat tietysti vastaansa kiinteistönvälittäjän, joka oli jo odottellutkin heitä. He lähtivät yhdessä kiertelemään talossa, mutta Dariya oli jo lähes päättänyt, että hän ei halunnut tätä taloa – hän halusi nimenomaan sen edellisen. "Ja kuten näkyy, täällä on tilaa ja nämä isot ikkunat takaavat valoisuuden, joka tuo vielä lisää tilan tunnetta. Teillähän oli lapsia? Tämä seutu onkin oikein sopiva lapsiperheille.." Kiinteistönvälittäjä höpisi heidän kävellessään ympäriinsä. Ei tässä talossa sinänsä Dariyan mielestä mitään vikaa ollut – tämä vain ei ollut se edellinen talo.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 9, 2014 13:29:02 GMT 2
Post by jenni on Mar 9, 2014 13:29:02 GMT 2
Kiinteistönvälittäjän mukaan heidän oli vielä niin sanotusti turvallista miettiä kyseisen kohteen kanssa. Kysyntää ei ollut vielä liiaksi, vaikka potentiaalisia ostajaehdokkaita kiinteistönvälittäjän mukaan kyllä oli. Pienen pakon edessä Dariya ja Nicky kuitenkin lähtivät katsastamaan vielä muutkin suunnittelemansa kohteet – olihan näyttöajat kuitenkin jo sovittu. Niinpä he lähtivät suunnistamaan vuokra-autolla kohti seuraavaa kohdetta, mutta lähes heti, kun Nicky oli parkkeerannut auton kyseisen talon pihalle, hänen puhelimensa soi. ”Odota hetki, ei tässä varmaan kauaa mene...” Nicky mutisi, kun oli vilkaissut esimiehensä nimeä puhelimen näytöltä ja kun he olivat nousseet ulos autosta. ”Nicholas”, mies vastasi pian puhelimeen astellessaan samalla hieman kauemmas. Olkansa yli vilkaistessaan hän näki Dariyan jääneen ihmettelemään tai ihailemaan talon ulkomuotoa. Nicky käveli muutaman askeleen ympyrää puhuessaan, vilkuili aina välillä Dariyan suuntaan ja katseli ulos pihan porteistakin kadulle päin.
Mitä edemmäs esimies puheissaan pääsi linjan toisessa päässä, sitä huolestuneemmaksi Nickyn ilme muuttui. Toisen ehdotus oli toisaalta houkutteleva, mutta toisaalta … Se tarkoittaisi aivan toista, kirjaimellisestikin aivan päinvastaista, mitä he olivat juuri suunnittelemassa Dariyan kanssa. Taas Nicky vilkaisi otsa rypyssä Dariyan suuntaan samalla, kun esimies suorastaan hengitti hänen niskaansa, mikäli se vain puhelimessa olisi ollut mahdollista. ”Voinko mä.. Voisinko mä yön yli miettiä asiaa”, hän ennemminkin totesi kuin kysyi, kun oli saanut sopivan kohdan sanoa jotain muuta kuin joo, hmm tai ahaa. ”Me ollaan Dariyan kanssa pienellä... Viikonloppureissulla Kaliforniassa. Jos mä soitan huomenna, tai.. Maanantaina”, mies kertoili ja selvästi pienen empivän hetken päästä hänen esimiehensä myöntyi asiaan. Tosin sillä ehdolla, että Nicky todella ilmoittaisi päätöksensä maanantaihin mennessä – tällaisesta tilaisuudesta ei kuulemma kannattaisi luopua.
Viimein Nicky pääsi palaamaan takaisin Dariyan luo, ja nainen ilmeisesti tajusi huolestuneen ilmeen hänen kasvoiltaan välittömästi. Nicky kuitenkin pudisteli päätänsä ja vakuutti kaiken olevan ok. ”Mennään nyt vaan katsomaan tuota taloa”, hän yritti hymyillä ja laski hetkeksi kätensä vaimonsa selälle kuin työntääkseen tämän kevyesti edelleen kohti talon ulko-ovea. Ei hän siinä ollut mitään järkeä mennä katsomaan kyseistä taloa, varsinkaan äskeisen puhelun jälkeen, mutta Nicky ei tiennyt, miten muutenkaan olisi selittänyt kyseisen asian Dariyalle … Nainen oli niin kovasti innostunut muutosta Kaliforniaan. Nyt Nicky tulisi romuttamaan ne haaveet tuhansiksi palasiksi. Uuden talon kiinteistönvälittäjä vaikutti hänkin mukavalta henkilöltä, joka niin ikään kertoi oikein hyviä puolia kyseisestä esittelykohteesta, mutta jotenkin nekään vakuuttelut eivät vain vakuuttaneet Nickyä. Liekö päällimmäinen syy tosin äskeisessä puhelussa, siitä Nicky ei ollut varma, mutta sitä hän vahvasti veikkasi syyksi.
Jotenkin he saivat itsensä luikerreltua ulos talosta tarjousta jättämättä, joskin kiinteistönvälittäjä ei ilmeisesti ehtinyt kovin kauaksi aikaa jäädä enää höpisemään talosta, sillä uusi ostajaehdokas ilmestyi jo pihalle. Vaikka kiinteistönvälittäjä kertoikin näyttöjä olevan sinäkin päivänä useita, sekään ei saanut Nickyä tai Dariyaa erityisen vakuuttuneeksi talosta. Tosin he taisivat olla eri syistä hieman empiväisiä kyseisen kohteen suhteen, mutta Nicky ei vain saanut kerrotuksi äskeisestä puhelusta, ei edes vielä silloin, kun he palasivat takaisin autolle ja istuutuivat sen kyytiin. ”Mihinkä sitten? Oliko se se, missä oli ne kaksi uima-allastakin pihalla?” Nicky kysyi hieman vaisusti naurahtaen, mutta lähti pian ajamaan. Koskaan hän ei kyllä sen ajokerran aikana kyseiselle talolle ennättänyt ajaa, sillä suunnilleen puolessa välissä matkaa (heillä oli navigaattori) Nickyn oli pakko pysäköidä tien varteen. Kysymyksistä päätellen Dariya ihmetteli äkillistä pysähtymistä. ”Se oli Terry, joka soitti aiemmin”, mies kertoi lopulta ja naputti rattia hivenen hermostuneesti samalla kuin tuijotti eteensä. Dariya kyllä tiesi hänen esimiehensä nimen.
Nicky nielaisi pienesti, eikä osannut hetkeen sanoa mitään, sillä ajatukset puhelusta risteilivät hänen mielessään liki saavuttamattomina. Hän ei tuntunut saavan niistä mistään kiinni niin hyvin, että olisi osannut selittää niistä tarkemmin Dariyalle. Ilmeisesti Dariyan hermot eivät kuitenkaan tuntuneet kestävän loputtomalta tuntuvaa jahkailua. ”Terry tarjosi mulle... Hän haluaisi, että mä otan paikan vastaan US Airwaysilla... in New York City.” Nicky vilkaisi hieman pahoittelevan ilmeen kera vaimoaan. Dariya ei tosiaankaan tulisi ilahtumaan asiasta. Ei varmasti. Niin innoissaan toinen oli loppupeleissä tutkinut mahdollisuuksia Kalifornian muuttoa varten.
|
|
|
Mar 9, 2014 16:09:43 GMT 2
Post by Deleted on Mar 9, 2014 16:09:43 GMT 2
Talo ei ollut oikein vakuuttanut kumpaakaan heistä ja lopulta he sitten lähtivät tarjousta jättämättä talosta pois, eikä kiinteistönvälittäjäkään kamalasti heidän peräänsä huutelemaan jäänyt. Nicky vaikutti Dariyan silmiin edelleen hieman poissaolevalta, mutta Dariya ei asiasta enempää kysynyt, sillä kyllä hän luotti siihen, että Nicky puhuisi asiasta, sitten kun sen aika olisi. "Joo, eikös se ollut se talo." Dariya nyökkäili päätään ja niimpä Nicky sitten lähti jälleen ajamaan oikeaan suuntaan. Matka taittui hiljaisuuden vallitessa ja yhtäkkiä Nicky sitten pysäytti auton tien reunaan. "Miksi me tähän jäätiin?" Dariya kysyi selvästi hölmistyneenä, sillä mitä hän nyt navigaattorista oli seurannut matkan kulkua, eivät he vielä olleet perillä. Nicky suostui valottamaan sen verran asiaa, että kertoi soittajan olleen hänen esimiehensä. Hieman epämiellyttävä tunne valtasi Dariyan – jos Nickyn esimies oli soittanut, miksi Nicky oli noin vakavan oloinen? "Mitä asiaa sillä sitten oli?" Dariya yritti udella, mutta Nicky ei sanonut mitään. Kieltämättä tilanne alkoi ärsyttää jo Dariyaakin, sillä pitäisihän Nickyn jo älytä avata suunsa ja kertoa, mikä oikein oli vikana. "Nicky, ihan oikeasti, mitä on tapahtunut?" Dariya kysyi jo hieman turhauneempana. Kun Nicky sitten viimein kertoi, mitä asiaa Terryllä oli, tavallaan Dariya jopa toivoi, ettei koskaan olisi kuullut niitä sanoja. Nickylle oli tarjottu uutta työtä – New Yorkista.
Syvä hiljaisuus laskeutui heidän välilleen, Nicky taisi odottaa Dariyan reaktiota, mutta Dariya oli kerta kaikkiaan jäänyt sanattomaksi. He olivat puhuneet viime viikot pelkästään Kalifornista – ei, he olivat puhuneet siitä pidempäänkin. Aina välillä he olivat ottaneet puheeksi Kalifornian ja viime vuoden lomareissullakin he olivat haaveilleet, miten juuri Santa Barbarassa olisi mukavaa asua. Nyt ne kaikki suunnitelmat oli murskattu, eikä Dariya tiennyt, mitä hänen siihen pitäisi sanoa. Onnitella Nickyä? Dariya tunsi itsensä itsekkääksi, mutta hän ei osannut. Hän olisi niin kovasti halunnut Kaliforniaan ja nyt.. Mitä hän edes tekisi New Yorkissa? Miten hän siellä pärjäisi? Miten he kasvattaisivat lapsensa semmoisen suurkaupungin metelissä? Oliko siellä edes rauhallisempia alueita? "Mitä sä sitten sanoit hänelle?" Dariya uskaltautui lopulta kysymään. No, ei mies kuulema ollut vielä ottanut työtä vastaan, mikä sai Dariyan hieman kohottamaan kulmiaan. Hulluhan Nicky olisi, jos ei haluaisi edetä urallaan. "Tottakai sä otat sen paikan vastaan." Dariya sanoi, onnistuen hymyilemäänkin. Ei hän voinut Nickyn edessä näyttää pettymystään, ei hän halunnut loukata miehensä tunteita. Uusi työ olisi taatusti Nickylle mieleinen ja koska Dariyalla ei ollut mitään hyvää syytä, minkä takia heidän pitäisi valita Santa Barbara New Yorkin sijasta, ei hän voinut kamalasti valittaa asiasta. "Mä soitan sen seuraavan kohteen välittäjälle, että me ei ollakkaan tulossa." Dariya sanoi, kun sai jostain puhekykynsä takaisin. Dariyan käytös oli jopa niin tyynenrauhallista, että tyhmempikin varmasti tajusi, ettei nainen nyt ollut oma itsensä. Hän tunsi itsensä lapselliseksi käyttäyessään ja ajatellessaan näin, mutta hän ei voinut sille mitään, että hän oli pettynyt.
Dariya oli perunut sen näytön ja Nicky oli kääntänyt auton nokan kohti heidän hotelliaan. Koko matkan aikana he eivät juurikaan puhuneet, vaikka Dariya kyllä yrittikin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Siltikin hän vain lähinnä tuijotteli vaihtuvia maisemia, eikä voinut olla ajattelematta, että hänen unelmansa oli juuri murskattu miljooniksi pieniksi palasiksi. Matka hotellille kävi onneksi nopeasti ja heti ensitöikseen Dariya oli hetkeksi linnottautunut kylpyhuoneeseen. Hän vain oli istunut kylpyammeen reunalla ja yrittänyt koota itsensä – tämä oli Nickylle iso asia, kyllä hänen pitäisi olla miehensä tukena ja iloinen tämän puolesta, eikä vain kiukutella kuin joku pikkulapsi. Kun Dariya lopulta tuli kylpyhuoneesta ulos, hän ei ensin nähnyt Nickyä huoneessa. Lopulta Dariya kuitenkin tajusi parvekkeen oven olevan auki, joten Dariya lähti kävelemään sinne ja löysikin miehensä lopulta sieltä nojailemasta parvekkeen kaiteeseen. Dariya vain käveli mitään sanomatta Nickyn luokse ja painautui kevyesti tätä vasten, katsellen itsekkin parvekkeelta näkyviä maisemia. "Kyllähän me tänne päästään vielä käymään.." Dariya ei ollut varma, kummalle ne sanat enemmän olivat, hänelle vai Nickylle. "Ja onhan New York hieno kaupunki. Onhan meillä muistoja sieltäkin." Dariya jatkoi – tottahan se oli, juuri New Yorkissa Nicky oli kosinut Dariyaa ja siellä he olivat myös naimisiin menneet. Hetken aikaa Dariya vain katseli vielä maisemia, kunnes käänsi katseensa Nickyyn, hymyillenkin hieman. "Kyllä mä oikeasti olen onnellinen sun puolestasi. Ei tuommoista tilaisuutta joka päivä vastaan tule." Vaikka Dariyaa harmittikin niin helvetin paljon, kyllä hän myös tarkoitti sanojaan – tottakai hän oli Nickyn puolesta onnellinen, mutta se nyt ei vain vielä poistanut hänen omaa mielipahaansa.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 15, 2014 15:04:17 GMT 2
Post by jenni on Mar 15, 2014 15:04:17 GMT 2
Kamalan pitkä hiljaisuus siitä tunnustuksesta oli syntynyt. Dariya ei tuntunut pukahtavan yhtään mitään, ja sekös Nickyä eniten huolestutti. Olisi edes sanonut jotain kuten vai niin tai jaa. Mutta ei, Dariyalta vei hyvän tovin ennen kuin nainen sai sanotuksi edes jotain. Tai pikemminkin se oli kysymys. “En mä ottanut sitä paikkaa vielä vastaan”, Nicky kertoi hieman vaisuna, vaikka ihan kirjaimellisesti hän olikin pyytänyt esimieheltään lupaa saada soitella asian tiimoilta vasta maanantaina. Kai se sitten oli tulkittavissa siihenkin muotoon, ettei hän ollut vielä ottanut työtä vastaan. Kuitenkin Dariyan seuraavat, jopa kannustavat ja hymyilevät sanat kuulostivat uskomattomilta Nickyn korviin. Kehottiko Dariya todella häntä ottamaan kyseisen pestin vastaan? Ei Nicky tietenkään vaimoaan mitenkään itsekeskeisenä persoonana pitänyt, mutta kyllähän tämä asia vaikutti väistämättäkin heidän koko perheeseensä - ei se ollut vain Nickyn uran kohokohtia. Dariya ilmoitti soittavansa seuraavan kohteen välittäjälle, etteivät he tulisikaan. Toinen vaikutti niin tyynenrauhalliselta, että se suorastaan pelotti Nickyä. Pelkääminen oli tietysti kovin voimakas sana, mutta hän ei voinut olla ajattelematta, räjähtäisikö Dariya myöhemmin, vaikka nyt vaikuttikin niin kovin tyyneltä.
Kun Dariya oli ottanut sen puhelun välittäjälle, Nicky lähti puhelun loppupuolella ajamaan takaisin kohti hotellia. Ajomatka sujuikin varsin vaitonaisissa tunnelmissa, eikä Nicky osanut oikein muuta kuin keskittyä ajamiseen. Heti heidän päästyään sisälle hotellihuoneeseensa, Dariya lukittautui kylpyhuoneeseen ja Nicky katsahti naisen perässä sulkeutunutta ovea hieman voimattomana. Hetkeksi Nicky istuutuikin sängynlaidalle, mutta nopeasti kaatui siitä selälleen ja vei kädet kasvoilleen hivenen turhautuneena. Hän olisi halunnut iloita mahtavasta työtarjouksesta, mutta se tuntui samalla kertaa Dariyan ja lastenkin pettämiseltä. Nicky vääntäytyi ylös sängyltä ja käveli parvekkeelle, astui ovesta ulos ja nojautui pian parvekkeen kaidetta vasten, katseli sitten merelle päin avautuvaa maisemaa. Kalifornia. Siitä he olivat puhuneet viimeiset viikot - viimeiset vuodetkin! - niin paljon, niin paljon he olivat haaveilleet asiasta. Nicky havahtui vasta, kun huomasi Dariyan tulleen viereensä. Naisen painautuessa häntä vasten, Nicky vei kätensä hellästi tämän ympärille, suukottikin tätä hiusten sekaan. Ei se ole sama asia, Nickyn teki mieli huomattaa, kun Dariya puheli jotain siitä, kuinka he kyllä voisivat vielä tulla käymään Kaliforniassa. Ei hän ollut haaveillut koskaan New Yorkissa asumisesta!
Kuitenkin Dariyan toinen huomautus muistoista liittyen New Yorkiin sai Nickyn jopa pienesti hymyilemään. Vaikka Kalifornia ja Santa Barbara olivatkin erityisiä heille kahdelle, ei New Yorkiakaan sopinut unohtaa heidän yhteistä historiaansa tarkasteltaessa. “Kiitos”, Nicky sai sanotuksi, kun Dariya vakuutti olevansa onnellinen hänen puolestaan. Nicky puraisi huultaan, hän ei olisi kerta kaikkiaan halunnut joutua tekemään tällaisia valintoja! “Mutta silti musta tuntuu, kuin pettäisin teidät. Sinut ja lapset”, mies myönsi ja katsoi hetken aikaa Dariyaa silmiin, kunnes taas nosti katseensa jonnekin kaukaisuuteen. “Sä olet jo tehnyt niin paljon uhrauksia mun työni vuoksi - sä jaksat olla kotona lasten kanssa, kun mä olen joskus öitäkin pois kotoa. Nyt sä joudut taas tekemään yhden uhrauksen, jos mä otan sen paikan vastaan”, Nicky sanoi hieman turhautuneena. Dariya oli tehnyt ison sopeutumisprosessin, kun oli kotiutunut Phoenixiin, nyt sama rumba pitäisi taas alottaa alusta. Olivathan he tällä kertaa yhdessä, toisiaan tukemassa, mutta löytäisikö Dariya New Yorkista ystäviä sille ajalle, kun Nicky itse olisi poissa kotoa? Kaiken lisäksi hänen vanhempansakin jäisivät Phoenixiin - toisinaan Nickyä jopa hävetti, kuinka paljon he turvautuivat Marthan ja Denniksen apuun lastenhoidon suhteen. Jopa sen ajatteleminen, että New Yorkiin muutossa tutun ja turvallisen lastenhoitoavun menettäminen punnitsi enemmän kuin itse vanhempien säännöllinen tapaaminen, tuntui hävettävän miestä.
“Kyllä sä voit sanoa, jos sua harmittaa tämä”, Nicky lopulta sanoi vakavana ja katsahti uudestaan Dariyaa silmiin. Ei hän halunnut, että Dariya vain esittäisi vahvempaa kuin olisi. Nicky nimittäin näki kyllä vaimonsa lävitse, eikä nainen taatusti ollut läpeensä iloinen asiasta. Yhdestä asiasta Nicky oli kuitenkin varma. “Tekisin mä sitten mitä tahansa sen paikan suhteen, niin viime kädessä mulle on tärkeintä, että mä saan olla teidän kanssanne. Ei.. Ei kai sillä kaupungilla tai edes osavaltiolla ole niin väliä..” hän viimein sanoi ääneenkin Dariyalle ja veti tämän tiukemmin lähelleen. He toden totta pääsisivät kyllä käymään Santa Barbarassa. Ei sitä heiltä kokonaan pois vietäisi. Jotenkin ihmeellisesti Nickyn onnistui jopa ajatella, että kyseinen kaupunki säilyisi heidän kummankin mielessä entistäkin erityisempänä paikkana, jos etäisyys siihen kasvaisi entisestään. “Voidaanhan me vaikka hankkia lomahuvila täältä”, mies naurahti puolitosissaan.
|
|
|
Mar 16, 2014 16:22:53 GMT 2
Post by Deleted on Mar 16, 2014 16:22:53 GMT 2
Dariyaa todella pelotti, että Nicky ei osannut olla iloinen työtarjouksestaan vain sen takia, että pelkäsi Dariyan reaktiota. Olihan nainen pettynyt, olisi ollut valehtelua väittää muuta, mutta ei hänellä ollut sydäntä estää Nickyä toteuttamasta unelmiaan. Hän tiesi, miten tärkeää lentäjän työ Nickylle oli ja jos miehelle kerta tarjottiin tuollaista mahdollisuutta, tottakai siihen pitäisi tarttua. Lähes samantien mies sitten selittikin, että tunsi lähes pettäneensä niin vaimonsa kuin lapsensa. Jostain uhkrauksien tekemisestäkin Nicky puhui, eikä Dariya osannut kuin pudistella päätänsä. "En mä näe sitä asiaa noin. Olenhan mä paljon kotona lasten kanssa yksinkin, mutta en mä ajattele, että mä jotenkin uhrautuisin tai jäisin jostain paitsi sen takia. Mä viihdyn kotona lasten kanssa ja mä tiedän, että sun työ on sulle tärkeä. Ei mulla olisi edes sydäntä vaatia sua olemaan kotona enempää." Dariya sanoi. Tottakai hän toivoi useinkin, että Nicky olisi enemmän kotona, mutta samalla hän myös tiesi, ettei se ollut juuri nyt mahdollista. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta nyt Nickyn pitäisi keskittyä uraansa ja kyllä mies olisi kotona sen minkä pystyisi. Tietysti myös ajatus uuteen kaupunkiin muuttamisesta tuntui jopa pelottavalta, kun Nicky ei olisi kotona paljoa, mutta kai siihen tottuisi. Ainakin Dariya halusi niin uskoa, olihan hän tottunut myös Phoenixiin.
Kyllä sä voit sanoa, jos sua harmittaa tää. Dariya vain katsoi miestään silmiin, hymyilikin pienesti tämän seuraavat sanat kuultuaan. Tottahan se oli, että tärkeintä oli, että heidän koko pieni perheensä saisi ylipäätänsä olla yhdessä, mutta kyllä Dariyaa vain silti harmitti. Hän olisi niin mielellään tarjonnut lapsilleen mahdollisuuden asua Kalifornian auringossa, mutta nyt he sitten muuttaisivatkin New Yorkiin.. Sanat siitä lomahuvilasta saivat Dariyan jopa naurahtamaankin pienesti. "Vielä tässä mitään lomahuvilaa.." Dariya sanoi naurahtaen, joskaan hän ei uskonut, että Nickykään oli niin tosissaan ollut. "En mä tiedä.. Musta tuntuu tosi itsekkäältä pahoittaa tästä mieltäni, koska mulla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista syytä, miksi meidän pitäisi muuttaa tänne. Mun kannaltahan se on ihan sama, missä me asutaan, kun mä joka tapauksessa olen kotona." Dariya sitten totesi, käännettyään katseensa taas merelle päin. Olisihan hän niin mielellään asunut Santa Barbarassa, mutta kyllähän tänne pääsisi vielä joskus uudestaankin. "Ehkä siihen New Yorkiin tottuu. Ja asuuhan Aimee ja Matt myös siellä nykyään, että ei me nyt ihan yksin sinne päädytä." Dariya huomautti, asian tultua hänen mieleensä – kaikeksi onneksi hän ja Aimee tulivat hyvin juttuun keskenään, joten ehkä Dariyalle ei tulisi yksin ihan niin pitkä aika.
"Ehkä me nyt vaan nautitaan tästä loman loppuajasta ja kunhan palataan takaisin Phoenixiin niin aletaan miettiä sitä New Yorkin kotia." Dariya sitten sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja kääntyi samalla paremmin Nickyn puoleen, vieden kätensä kevyesti miehen niskan taakse ja suukotti tätä huulille. "Ja heti maanantaina sä soitat Terrylle ja sanot, että sä otat sen työn vastaan, vai mitä?" Dariya sanoi pienesti hymyillen. Vaikka hän nyt ei täysin iloinen ollutkaan tilanteesta ollutkaan, hän ei kuitenkaan suostuisi sitäkään vaihtoehtoa hyväksymään, että Nicky ei ottaisi sitä työtä vastaan. "Eiköhän siellä New Yorkissakin ihan hienoja taloja ole. Ei nyt ehkä rannalla ja merimaisemalla, mutta kuitenkin. Ei kai meidän nyt ihan keskustaan tarvitse muuttaa.." Se jälkimmäinen oli ehkä enemmän toteamus kuin kysymys – Dariya ei missään nimessä halunnut muuttaa aivan keskustan vilinään, se oli hänen ehtonsa sille New Yorkiin muutolle. Jos hänen pitäisi lapsensa kasvattaa moisessa suurkaupungissa niin se ei taatusti tulisi tapahtumaan aivan keskustan ytimessä. "Eiköhän tämä tästä, kun kumpikin vaan totutaan tähän asiaan."
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 16, 2014 16:35:21 GMT 2
Post by jenni on Mar 16, 2014 16:35:21 GMT 2
Dariyan huomautus Aimeen ja Matthewnkin asumisesta New Yorkissa oli kyllä osuva, eivätkä se siis tosiaan olisi itärannikollakaan yksin jäämässä, vaikka Nickyn vanhemmat Phoenixiin jäisivätkin. “No mitä, mun mielestä sellainen voisi olla ihan kätevä...” Nicky naurahti pienesti lomahuvila-asiaan, joskin ehkä heidän ensalkuun pitäisi hoitaa asiansa New Yorkissa kuntoon, kunhan hän nyt vain ensiksi ottaisi koko tarjotun työn ylipäänsä vastaan. Dariyan seuraava ehdotus loppulomasta nauttimisesta kuulosti kuitenkin hyvältä idealta, eikä Nicky voinut olla hymyilemättä pienesti, kun nainen kääntyi paremmin hänen puoleensa. Hän vei kätensä Dariyan selälle ja vastasi siihen suukotukseen, katseli sitten vain naista silmiin. Hieman käskevä sävy oli Dariyan sanoissa, kun nainen kehotti häntä soittamaan heti maanantaina esimiehelleen. Nicky kuitenkin lupasi tehdä niin, eikä voinut olla ajattelematta, mitä oli tehnyt oikein saadessaan jakaa elämän Dariyan kaltaisen ihmisen kanssa. “Ei, ei tarvitsekaan. Yhtä lailla sielläkin on rauhallisia lähiöitäkin”, Nicky tiesi kertoa, vaikka luultavasti heidän pitäisi vielä konsultoida ainakin Aimeeta ennen kuin rupeaisivat metsästämään kotia New Yorkista itselleen. Nicky painoi hellän suudelman Dariyan huulille ja veti tätä vielä aavistuksen lähemmäs itseään. “Kiitos kun oot tuollainen. Ihana. Paras”, mies sanoi ja tarkoitti niin paljon sanojaan, ettei tosikaan. Mitä ihmettä hän olikaan joskus tehnyt oikein, kun oli saanut Dariyan elämäänsä?
|
|