Post by nepa on Jan 12, 2016 15:30:43 GMT 2
Mateo oli helpottunut siitä, että oli pystynyt sanomaan asiansa suoraan. Eli asia olikin sitten se miten Samantha reagoisi kaikkeen. Mateo ei nimittäin todellakaan tahtonut tämän loukkaantuvan, vaikka niin saattaisikin tapahtua pahimmassa tapauksessa. Mutta ei Mateo toisaalta jaksanut uskoa, että niin kävisi, ei Samantha ollut sellainen henkilö, joka suuttui kaikesta mitä tälle sanottiin. Samanthalla oli niinsanotusti selkärankaa ja se olikin yksi niistä monista syistä, miksi Mateo piti kyseisestä naisesta niin paljon. Sen asian tunnustaminen ääneen oli kuitenkin vaikeaa, eikä Mateo varmaan edes pystyisi tekemään sitä. Samanthan ei tarvinnut tietää ihan kaikkea.
Kieltämättä Mateo oli hyvin yllättynyt, kun Samantha sanoi sen Matoeta kalvaneen asian suoraan. Tosin hän ei oikein tiennyt mitä olisi ajatellut siitä. Toisaalta se ei nimittäin haitannut häntä ollenkaan, mutta nyt, kun joku sanoi sen oikeasti ääneen, mies tunsi olonsa haavoittuneeksi. Mutta tuli sieltä muutakin. Kuten se, että Samantha ihan oikeasti uskoi heihin, ja taisi hän vielä kehua Mateon tasaista luonnettakin. Nimenomaan sitä hän oli, tasainen. Ihan liian tasainen. Hän yritti siinä paikallaan istuskellessaan keksiä jotain vastattavaa Samanthalle, mutta hän onnistui vain katselemaan maahan hiljaa.
Samantha oli ollut mielestään törkeä. "No, I needed that", Mateo vastasi hiljaa ja uskalsi sitten kääntää katsettaan punapään suuntaan. Sitten se oli kyllä jo liian myöhäistä. Samantha oli nimittäin noussut ylös sen näköisenä, että tämän oli pakko päästä pois. "Samantha", Mateo yritti sanoa hänen peräänsä. Hetken aikaa hän jopa mietti, että olisiko tarttunut kiinni tämän käteen, mutta lopulta hän päätti jäädä paikoilleen. Se tuskin enää auttaisi yhtään mitään.
Kieltämättä Mateo oli hyvin yllättynyt, kun Samantha sanoi sen Matoeta kalvaneen asian suoraan. Tosin hän ei oikein tiennyt mitä olisi ajatellut siitä. Toisaalta se ei nimittäin haitannut häntä ollenkaan, mutta nyt, kun joku sanoi sen oikeasti ääneen, mies tunsi olonsa haavoittuneeksi. Mutta tuli sieltä muutakin. Kuten se, että Samantha ihan oikeasti uskoi heihin, ja taisi hän vielä kehua Mateon tasaista luonnettakin. Nimenomaan sitä hän oli, tasainen. Ihan liian tasainen. Hän yritti siinä paikallaan istuskellessaan keksiä jotain vastattavaa Samanthalle, mutta hän onnistui vain katselemaan maahan hiljaa.
Samantha oli ollut mielestään törkeä. "No, I needed that", Mateo vastasi hiljaa ja uskalsi sitten kääntää katsettaan punapään suuntaan. Sitten se oli kyllä jo liian myöhäistä. Samantha oli nimittäin noussut ylös sen näköisenä, että tämän oli pakko päästä pois. "Samantha", Mateo yritti sanoa hänen peräänsä. Hetken aikaa hän jopa mietti, että olisiko tarttunut kiinni tämän käteen, mutta lopulta hän päätti jäädä paikoilleen. Se tuskin enää auttaisi yhtään mitään.