We have all the good days

//Herranne aika! Olin iha kokonaa unohtanu vaatteet.. hups XD No asia korjataan. Samantha`soutfit

Samantha loi pienen hymyn, kun toinen totesi että he voisivat pitää pienen tauon. Se tauko todellakin oli tullut tarpeeseen, sillä Samanthasta tuntui, ettei hän kykenisi oppimaan enää yhtään mitään, vaikka Mateo olisi kuinka hyvä opettaja tahansa. Se ei vain olisi ollut mahdollista, sillä hänen aivot suorastaan kieltäytyivät oppimasta lisää asioita. Mateon sanoessa, että toinen menisi keittämään heille kahvia, hän nyökäytti päätään toiselle. Kahvi olisi kieltämättä poikaa.

Eihän siinä kuitenkaan kauaakaan yksin haluttu aikaa tuhlata, vaan pian hän tuli miehen seuraksi keittiön puolelle. Miehen katsekontaktiin hymyiltiin hieman isommin, mutta katse kyllä siirrettiin hetken päästä kahvinkeittimeen, kuin vilkaistakseen millaisessa kunnossa se oli. Hemmetti kun katsekontakti toisen kanssa oli tuntunut joltakin ihan muunlaiselta kuin muutama viikko takaperin. Se oli saanut punahiuksisessa jonkinlaisen levottoman tunteen aikaiseksi, joka tuntui laantuvan hetkeellisesti, kun tämä ei katsonut miestä. Tai no, ei katsonut ainakaan silmiin. Silmät olivat pahimmat.

"Do I?"tajuttiin kysyä kun toinen kertoi hänen edistyneen opiskeluissa. Nainen siirsi katseensa jälleen Mateoon ja hivenen vastahakoisasti vilkaisi toisen silmiäkin. "Hmh. The fact just is that I have a good teacher", sanottiin ja virnistettiin toiselle. Kyllähän hänellä oli ollut oikein hyvä opettaja, sitä olisi aivan turha alkaa kieltämään. Toinen oli mitä parhain opettamaan kaikkia saksan verbeistä, sanojen taivutuksesta.... siis no lähestulkoon mistä vain.

Punapää henkäisi dramaattisesti kun toinen paljasti, ettei hänellä ollutkaan keksejä kaapissaan, tai yhtään mitään muutakaan. " I`m afraid that you have to go to visit the grocery store" Samantha sanoi hyvinkin vakavan kuuloisena, kunnes hitaasti virnisti omille sanoilleen.

"Now I`m hurt", punapää parahti toiselle loukkaantuneena, katsoen Mateota kevyen virneen kera. Kyllä hän oli kuulevinaan- tai erottavinaan- miehen aikaisemmissa sanoissa jotakin flirttailevaa sävyä, mutta jotenkaan kyseistä vaihtoehtoa ei oltu uskallettu edes ajatella sen syvemmin. Vahinko kenties? Tai sitten Mateo ei itse ollut edes huomannut koko juttua, joka kuulosti jo heti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Samantha ei saisi nyt ottaa vääriä johtopäätöksiä, jotka voisivat pahimmassa tapauksessa tuhota koko heidän hyvän ystävyyssuhteen. Ajatuksissaan nainen puri pienesti huultaan, jotta saisi laitettua ajatuksensa edes jonkinlaiseen järjestykseen. Ei Mateo ollut antanut hänelle olettaa, että tässä olisi kyse jostakin muustakin kuin vain ystävyydestä... ja sitä ystävyyttä ei haluttu noin vain viedä pohjamutiin seikkailemaan.

Samantha hymähti hieman toisen lähtiessä poispäin keittiöstä, mutta palaten loppujen lopuksi takaisin. Tämä kohotti hieman kulmiaan, lievästi yllättyneenä toisen sanoista. Hyvittäisi? Parempi olisi. Samantha asteli muutamalla askeleella toisen luokse ja tökkäsi pienesti Mateon rintakehää, virnistäen toiselle kevyesti. "Better would", sanottiin toiselle ja virne muuttui vinoksi hymyksi. Lopulta tämä tajusi sen pirun sormensa olevan yhä edelleen toisen rintakehällä, joten se otettiin melko nopeastikin pois ja lopulta toteltiin toisen käskyä istua alas.

Katse seurasi hyvinkin huvittuneena, miten toinen kaatoi lopulta kahvia molemmille ja muisti kuin muistikin laittaa hänelle maitoa. Samantha ei ollut ihan varma, oliko se hyvä vai huono juttu, että Mateo oli muistanut hänen juovan kahvinsa maidon kanssa. Kaipa se oli vähän molempia loppujen lopuksi. Ei hän voinut sanoa, että kovin moni muu hänen ystävistään muisti hänen kahvitottumuksensa, mutta miespä oli sen muistanut... monimutkaista. Kahvikuppi otettiin käsiinsä, kun toinen oli saanut sen liu´utettua hänelle. "Yeah, I don`t drink black coffee, it's horrible" punapää hymähti toiselle ja kohotti katseensa hetkeksi mieheen. Hän ei kyllä oikein tiennyt, miksi oli loppujen lopuksi halunnut sen tauon siitä opetuksesta. Ehkä kyse oli enemmänkin ollut Mateosta, kuin toisen... opetuksista. Samantha siirsi katseensa lopulta kahvikuppiinsa, huokaisi pienesti ja joi lopulta pienen kulauksen kahvistaan. "So... how did you learn German so well?"tiedusteltiin Mateolta ja katse kohotettiin jälleen toiseen, tai no, ainakin melkein.

Samantha virnisti hieman syyllisen oloisena, kun toinen totesi syyttävästi että joi mustaa kahvia. No kyllähän hän sen oli huomannut, mutta ei ollut voinut vastustaa kommentoimista. Ja punapäähän oli kertonut vain, miksei itse juonut kahvia mustana. Se oli liian kitkerää ja suhteellisen kamalan makuista... siinä oli hänen mielestään jo tarpeeksi monta syytä olla juomatta kyseistä nestettä mustana.

Puheenaihe eksytyi kuitenkin siihen saksan opiskeluun ja sitä nainen odotti ihan mielenkiinnolla. Toisen kuitenkin kertoessa että oli opiskelut sitä paljon, ja oli käynytkin saksassa usein Diannan kanssa, katsahdettiin toista kulmaa pienesti kohottaen. Diannan...? Lopulta toinen paljastikin Diannan olevan sen naisen nimi, joka kuoli siinä auto-onnettomuudessa. Ymmärrys tuntui valtaavan punapään, sillä hän oli kyllä nyt kysynyt ihan vääriä kysymyksiä... ei hän olisi halunnut saada toisen mieltä pahoitettua, varsinkaan nyt. Tilannetta ei tietenkään auttanut yhtään se mitä hän tunsi Mateota kohtaan ja hivenen hermostuksissaan toinen hieraisikin niskaansa. Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä! "... I shouldn`t ask that.. " pahoiteltiin toiselle ja katsahdettiinkin toista pahoittelevasti. Jos hän ei olisi kysynyt toisen saksan opiskelusta, ei Diannaa olisi tarvinnut ottaa puheenaiheeksi laisinkaan. Ai että miten nainen tällä hetkellä soimasikaan itseään tuosta tyhmästä virheestä! Hänen pitäisi kyllä jossakin vaiheessa ottaa selville, että mitkä kaikki puheenaiheet lopulta veisivät Diannaan.. no mitä luultavammin kaikki ainakin aikanaan. Kyseinen ajatuskin sai naisen huokaisemaan pienesti.

Samantha joi lopulta kahvinsa loppuun muutamalla kulauksella, jotta he saisivat muutakin ajateltavaa- tai no, että Mateo saisi muutakin ajateltavaa kuin Diannan. Tämä meni tiskialtaan luokse, viruttaakseen kahvimukinsa. "... Um, can we continue?" tiedusteltiin toiselta sitten ja katsahdettiinkin toista sivusilmällä.

Olihan se häneltä hivenen tökeröä pyytää nyt, että voisivatko he jatkaa sitä opiskelua, kun juuri vähän aikaa sitten hän oli pyytänyt taukoa. Ihana tuuliviiri tällaisessa tilanteessa, mitäköhän Mateokin siitä ajatteli? Ei hän normaalisti ollut ihan näin nopeasti mieltään muuttava, mutta jostakin syystä se pieni ahdistuksen poikanen, joka tuntui hiljalleen vain jälleen kasvavan tuntui hyvin epämukavalta. Toiselle luotiin pikainen, toispuoleinen hymy kun tämä suostui jatkamaan sitä opetustuokiota. Toisen tullessa tiskialtaan äärelle myöskin viruttamaan mukiaan, tunsi Samantha suurta halua siirtyä toisesta muutaman metriä kauemmaksi, jottei edes harkitsi tekevänsä mitään tyhmää. Huomaamattaan nainen puristi toista kättään nyrkkiin, melkein kuin se muka estäisi häntä tekemästä niitä typeryyksiä.

Tietenkin Samantha lopulta seurasi toista olohuoneeseen ja irvisti pienesti huomatessaan toisen käsissä olevan oppikirjan. Oi.Luoja. Suoraan sanottuna, punapää ei ollut edes ihan varma mihin he olivat jääneet opetuksessaan ja oli juuri myöntämässä asiaa toiselle, kun Mateo pahoittelikin jo jotakin. Samantha kurtisti aavistuksen verran kulmiaan kunnes tajusi mitä toinen sanoillaan tarkoitti ja oli meinaamassa jo todeta toiselle, ettei toisen tarvitsisi pahoitella sellaista, minkä Samantha oli kysymyksellään aikaansaanut.

Mutta mitä Mateo ei tiennyt, oli se ettei punapää todellakaan ollut sitä mieltä että toinen oli säälittävä sen takia, että kaipasi entistä tyttöystäväänsä noinkin paljon, olihan kyse kuitenkin sellaisesta tilanteesta, että useimmat suhteet päätyivät eroon, josta oltiin vähemmän tai enemmän samaa mieltä, kaksikon tapaus oli kuitenkin ollut hivenen dramaattisempi, joten ei ollut ihme, että Mateo kaipasi Diannaa. Toisen kääntäessä katseensa lopulta Samanthaan, punapää nielaisi hivenen vaikeasti tämän paljastukselle.

Ennen kuin Mateolla olisi sen isompaa tilaisuutta purkaa enempää tunteitaan, tuli punahiuksinen Mateon vierelle, ottaen toisen käden omiinsa ja hymyili hivenen vinosti toiselle. "I`m not running away, so you can tell me as much as you like", yritettiin lohduttaa toista. "Oh, and you`re not pathetic. It`s just... " miksei hän voinut lopettaa lausettaan siihen ettei toinen ollut säällittävä! Miksi hänen oli pitänyt vielä mennä lisäämään jotakin lauseen perään, oh god! Katse siirtyi miehen silmistä kaksikon käsiin, sillä hän todellakin oli epävarma tämän suhteen. Miten hän osaisi kertoa toiselle tunteistaan, ettei mies olisi heti juoksemassa pois.
"I`s just... or actually I... " Samantha hieraisi hivenen hermostuksissaan niskojaan. Ei hänellä ollut pitkiin aikoihin ollut näin vaikeaa saada tunnustetuksi jollekin olevansa kiinnostunut tästä muullakin tapaa kuin vain ystävä, mutta jotenkin Mateon tilanne teki kuitenkin koko tilanteesta erilaisen.

Samantha oli kovin kiitollinen nähdessään Mateon pystyvän tällaisessakin tilanteessa luomaan hymyn kasvoilleen. Se sai kieltämättä punahiuksisen olon hivenen paremmaksi, mutta ei laisinkaan niin hyväksi, kuin se oli ollut vielä vähän aikaa sitten. Tällä hetkellä sitä tiettyä iloisuutta varjosti eräs pienen pieni tosiseikka. Mateo yritti selvästi saada häntä kertomaan sen mitä punapää siinä nyt yrittikin saada ulos, mutta jotenkin se tuntui olevan kovin vaikeaa jopa punapäälle itselleen. Miten hän nyt muka voisi tällaisessa tilanteessa tunnustaa omaavansa tunteita miestä kohtaan eikä sen vuoksi tulisi ajatelleeksikaan toisen hylkäämistä? Eihän sellainen kuulostanut kuin itsekeskeiseltä ja sanottaisiinko melkoisen naiivilta, ottaen kuitenkin huomioon tummatukan omat tunteet Diannaa kohtaan. Tuskinpa punapää saisi osakseen muuta kuin rukkaset, ja täten tämä saisi itse olla seuraavaksi se, joka ei kehtaisi edes katsoa Mateota päin.

Punapää hymähti kevyesti toisen yrittäessä selvästi mannittella häntä kertomaan asiansa. Vai ei toinen tuomitsisi? Se selviäsi vain sillä tavalla, että Samantha todellakin paljastaisi sen asiansa toiselle, mutta ei hän tiennyt uskaltaisiko. Mikäli hän paljastaisi toiselle tunteensa, johtaisiko se automaattisesti heidän kahden ystävyyden rikkoutumiseen? Oliko hän ihan oikeasti valmis ottamaan sen riskin vain ja ainoastaan kuullakseen, mahtoikohan toisella olla tunteita häntä kohtaan? Samantha puri hieman kovemmin alahuultaan, pohtien todellakin vaihtoehtojaan. Tämä ei kyllä ollut yhtään hänen tapaista, kun otti huomioon naisen aikaisemmat suhteet. Ei hän silloinkaan ollut empinyt kertoa omista tunteistaan, vaan niiden suhteen oltin pikemminkin avoimia. Samantha veti syvään henkeä, kun mies kyseli oliko jokin hullusti ja tiukensi vielä otetta Samanthan kädestä, eikä miehen katse auttanut yhtään naista pitämään niitä tunteita lopulta sisällään. "It`s... just.. Depends on how you define is something wrong" huokaistiin lopulta ja estettiin omaa katsettaan uppoutumasta yhtään sen enempää miehen omiin silmiin, kääntämällä katse lattiaan.

"I.. I have feelings for you. And that`s why I`m not running away from you. " punahiuksinen paljasti lopulta. Katse oli palautunut jälleen katsomaan miestä suoraan tämän silmiin, melkein kuin yrittääkseen saada todettua toiselle, ettei hän yrittänyt nyt bluffata. Mitäköhän tästäkin tulisi... vaistomaisesti Samantha veti kuitenkin kätensä pois toisen otteesta, sillä mikäli tilanne äityisi aivan pahaksi hän halusi olla valmiina ottamaan jalat alleen.

Noniin. Nyt se oli vihdoin ja viimein sanottu, ja se tuskainen ahdistus mitä hän tunsi oli saanut hivenen helpotusta osakseen. Tosin se hetkeellinen helpotus ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun mies alkoikin sitten utelemaan että minkälaisia tunteita. Ei herranen aika! Oliko Mateo oikeasti...! Eikö toinen ollut tajunnut hänen vaikeasta olemuksestaan, hänen hivenen kiusaantuneesta asenteestaan jo yhtään mitään? Samantha puri huultaan hivenen, sillä hän ei olisi halunnut alkaa tarkalleen kertomaan toiselle, minkälaisia tunteita toista kohtaan kantoi. Sillä ne eivät olleet enää mitään kovin ystävä-pohjaisia. Mateon hermostuneesta vilkuilusta päätellen punapään olisi pitänyt pitää tieto ihan omanaan, eikä mennä sanomaan sitä ääneen. Tämä oli juuri sanomaisillaan jotakin, kun miehen kiitos-sana särähti vähän korvaan. Täh? Kiitoksia mistä?

Katse siirtyi tutkailemaan toista hivenen hämmentyneen oloisena, sillä hän oli odottanut jotakin muuta. Ilmeisesti hänen tunnustuksensa ei ollut Mateollekaan mitenkään helppo, ja se sai naisen hivenen epäilemään omia tarkoitusperiään. Mahtoikohan toisellakin olla sitten häntä kohtaan jotakin tunteita? Ei hän voinut olla ainoa, ei vain voinut! Tai sitten yksipuolinen ihastuminen olisi todella, todella syvältä! "That`s... quit understandable" sanottiin toiselle pienen hymyn kera. Ei hän tiennyt osaisiko olla noin.. no rauhallinen kuin Mateo oli tällä hetkellä jos olisi saanut kuulla jotakin vastaavaa. Tosin, tätä ei kyllä voisi verrata mitenkään.

Pettymys oli ensimmäinen reaktio, mikä seurasi naista kun toinen kertoi ettei oikeastaan tiennyt mitä ajatella tilanteesta, tai kommentoida. Hänen tunnustuksensa oli mitä ilmeisemmin ollut turha. ainakin siltä osin että nyt hän ainakin oli pilannut heidän ystävyytensä. Samantha haroi hivenen hermostuneena hiuksiaan, päästäen miehen käden irti omastaan kun oli tajunnut pitävänsä siitä vieläkin kiinni. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä hetki ottaa jalat alleen? "So... um.. can we still be friends?"katsettaan ei nostettu toiseen, sillä hän häpesi jo nyt aikaisempaa tunnustustaan.