Do I wanna know?

Syvässä, tiedottomassa unessa puhiseva Benjamin ei tiennyt vielä sitä, että tulisi saamaan pika puolin yhden ikävimmistä herätyksistä pitkiin aikoihin. Edellisilta oli kulunut voimakkaasti alkoholia käyttäen yhden parhaimman lapsuudenystävänsä Lilan kanssa, jonka kanssa he olivat aikanaan jakaneet muutakin kuin vain ystävyyttä. Lila taisi olla Benjaminin ensimmäinen tyttöystävä sen jälkeen kun oli lopettanut leikkimisen hiekkalaatikolla. Voi niitä aikoja… Ei hän kuitenkaan valittanut heidän nykyisistä väleistäkään, sillä Lilan kanssa oli yhtä hauskaa kuin ennenkin. He joivat ja rellestivät vanhaan tapaansa – Benistä oli myös mukava ruuvata moottoripyöriä naisen kanssa. Olihan sellainen erilaista Lilan kanssa, aivan kuten toisen parhaan ystävänsä Vivianin kanssa touhuaminen, mutta kumma kyllä, hän oli kyseisten naisten kanssa pysynyt toilailuistaan huolimatta hyvissä väleissä heidän kanssa. Harvojen naisten kanssa hän oli niin hyvissä väleissä, mutta Lila olikin vanha tuttu menneisyydestä ja Vivian, noh… Kyseinen nainen ei ollutkaan viehättynyt miehistä joten se auttoi asiassa huomattavasti. Doran kanssa hän sen sijaan tuli toimeen… Aina toisinaan ja silloin kun kyse oli Beausta. Kyseisen naisen kanssa toimeen tuleminen oli lähes mahdotonta eikä ihme – olihan hän kerran jo saanut keittiöveitsestä naisen toimesta.

Pumpulimainen uni meni kuitenkin täysin säpäleiksi, kun uneensa tunkeutui kova älähdys ja sai Benjaminin hiljalleen heräilemään. Benjamin maiskutti suutaan ja raotti varovaisesti silmiään, joihin kohdistui sillä hetkellä ikävä auringon valo sälekaihtimien välistä. Hän ei jaksanut kuitenkaan avata silmiään kunnolla vaan käänsi päänsä nimeään toistavaa ääntä kohti. ”Mmhn… Whaat…?”, Ben mutisi väsyneenä, ellei jopa hiukan ärtyneen kuuloisena kun valtava jomotus teki tuloaan pieneen pääkoppaansa. Ben ei ollut aamuihminen, mutta tunnistaessaan puhujan lopulta Lilaksi, Ben mietti ensimmäisesi miksi helvetissä oli toisen luona. Seuraavaksi hän raotti silmiään varovaisesti ja juoksutti kätensä tummien hiuksiensa lävitse, ennen kuin käänsi katseensa Lilaan. ”Good morning sunshine...”, Benjamin virnisti poikamaiseen sävyynsä, venytellen käsiään ja haukotellen varsin makoisaan sävyyn.

Benjamin ei sillä hetkellä aivan vieläkään ymmärtänyt miksi Lila oli niin kauhuissaan – ennen kuin antoi katseensa laskeutua hiukan alemmaksi, jolloin laittoi merkille, ettei naisen jumalaista ylävartaloa peittänyt kuin pieni pala peittoa. ”Why you are half naked?”, Benjamin ei voinut olla kysymättä, joskin ilkikurisen virneen levitessä kasvoilleen kun katseli ystäväänsä. ”Are you going to seduce me? if you are, it’s working…”, totta kai Benjamin laski vain leikkiä, mittä Lila näytti niin kauhistuneelta että toisen oli otettava siitä ilosta kaikki irti. Benjamin vilkaisi seuraavaksi kuitenkin peiton alle, jolloin huomasi itse vuorostaan olevan täysin alasti. Pieni vilkaisu lattialle varmisti sen tosiasian että hänen vaatteensa löytyivät lattialta. ”Why I’m naked…”, hän kysyi ja loikin kysyvän katseen Lilaan ”Oh well.”, Ben seuraavaksi kohautti hartioitaan välinpitämättömästi ja nousi sängystä, välittämättä alastomuudesta tai sitä että Lila oli läsnä. Seuraavaksi mies suuntasi läheiseen kylpyhuoneeseen.

Benjamin ei missään nimessä ollut ujopoika ja siksi hän ei hävennyt Aatamin-asuaan millään tavoin. Hän oli siitä itseasiassa hyvin ylpeä, tehtyään kyseisen kropan eteen paljonkin töitä. Kuntoilun lisäksi rahaa oli palanut yhtälailla kaikkiin niihin tatuointeihin, joita löytyi ympäri ylä- ja alavartaloaan. Benjaminissa oli vain muutama aukko, johonka hän ei ollut vielä saanut mustetta laitettua. Oli miten oli, Benjamin oli noussut sängystä ja suunnannut kylpyhuoneeseen, johonka päästyä hän sulki oven perässään kiinni. Ovea hän ei kuitenkaan lukkoon laittanut, sillä jossain härskin mielensä sopukoissa Lila olisi voinut haluta tulla kanssaan suihkuun. Benjamin kyllä tiesi heidän olevan ystäviä – hyviä sellaisia ja heidän suhteensa oli ainoastaan platonista, joten syystäkin hän joutui menemään suihkuun yksin.

Kylpyhuoneessa Benjamin hetken pyöri ympyrää ennen kuin alkoi tutkia kaappeja, joista lopulta löysi itselleen pyyhkeen. Samaan aikaan Lila huuteli jotain aamupalasta oven toisella puolella, jolloin mies kohautti lähinnä itsekseen hartioitaan. ”If you have coffee and aspirin, I’ll be fine…”, Benjamin huusi oven läpi, avaten samaan aikaan suihkun valuttamaan lämmitä vettä. Toisessa kädessä oleva pyyhe nakattiin lavuaarin vierustalle odottelemaan, jonka jälkeen mies astui lämpimän suihkun alle. Suihkun alla vietettiin tovi, sillä sen hetkinen päänsärky teki kaikesta toimimisesta äärimmäisen vaikeaa. Lopulta hygienia asiat hoidettua, Benjamin sulki valuvan suihkun ja nappasi lavuaarilla odottelevan pyyhkeen. Pyyhkeellä kuivattiin nopeasti hiukset, ennen kuin mies kietaisi sen vyötäisille, kriittisimpien paikkojen peitoksi.

Makuuhuoneessa Benjamin huomasi Lilan keränneen vaatteensa yhteen kauniiseen pinoon, josta hänen oli helppo pukea edellisillan vaatteet ylleen. Kylkeään edelleen aristi, mutta onneksi muutamaan viikon takainen ampumahaava oli parantunut jo suhteellisen hyvin. Toki Pennyn kursittua hänet kasaan kotoaan löytyneillä välineillä oli jättänyt jälkensä, mutta Benjamin oli iloinen siitä että Penny oli auttanut häntä ja Gabya tiukassa tilanteessa. Pukeutumisen jälkeen Benjamin asteli keittiöön, jääden oviaukolle nojailemaan ja katselemaan keittiössä häärivää Lilaa. ”Soo.. I think the biggest question is what the hell happened last night?”, Benjamin naurahti kysyvästi ja hieraisi samalla niskaansa. Olihan tilanne kaikin puolin outo. He eivät olleet Lilan kanssa enää teinejä – saati sitten toisistaan tunteiden saralla toisistaan kiinnostuneita. He olivat vain ystäviä, tai niin Benjamin ainakin ajatteli, jonka vuoksi naisen vierestä alastomana herääminen oli joskin uutta. ”I remember to coming here and you had bottle of vodka but…That’s all.”, Benjamin totesi huvittuneena ja norkoili vielä hetken oviaukolla, astellen lopulta peremmälle keittiöön, hypäten työtasolle istumaan. ”You've seen me naked before, so don’t look so shocked…”, mies totesi kiusoitellen ilkikurinen hymy huulillaan. ”I need coffee… and that aspirin. Please.”

Benjamin asteli lopulta peremmälle keittiöön ja hyppäsi Lilaa vastapäätä olevalle työtasolle istumaan. ”Ei vissiin… Olisiko se sitten niin paha jos olisi käynyt jotain?”, Ben ei voinut olla virnistämättä lilian sanoille. Hän otti sitten vastaan naisen ojentaman vesilasin ja särkylääkkeen, huuhdellen sen kurkustaan alas. Hän laski tyhjän vesilasin vierelleen työtasolle ja kohdisti katseensa Lilaan. Ei hänestä ollut kauhea ajatus, jos heillä oli Lilan kanssa tapahtunut jotain. Toisaalta, he olivat tätä nykyä vain ystäviä, mutta kyllähän he olisivat voineet olla myös ystäviä erityiseduilla. Ei Benjamin olisi sellaisesta ystävyydestä kieltäytynyt mistään hinnasta. Siitä oli kyllä aikaa kun he olivat viimeksi viettäneet makuuhuoneen puolella aikaa.

Lilan kysymyksen kuultua Benjamin makusteli asiaan hetken, jonka jälkeen kohautti hartioitaan vähättelevästi. ”Eipä oikeastaan.”, hän myönsi ääneen varsin huolettomalla sävyllä, ennen kuin virnisti Lilalle poikamaiseen tapaansa. Häntä olisi luultavasti pitänyt se vaivata mutta ei. Benjamin ei jaksanut ottaa tällaisia asioita niin tosissaan mitä naiset tuppasivat tekemään. Se mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut. Jos edes mitään maailmaa mullistavaa oli edellisyönä tapahtunut. Saattoihan hyvin olla että he olivat vain nätisti nukkuneet vieretysten. ”Mielellään.”, Ben totesi kahvi kysymykseen ja kurottautui ottamaan vuorostaan naisen ojentaman kahvi kupposen. Hän hörppäsi varovaisesti kuumasta kahvistaan.

”Jos tuolla tavalla ajattelu helpottaa sun olo niin hyvä.”, Benjamin hymähti huvittuneena, hörppiessään kahviaan samalla. Lopulta hän laskeutui työtasolta alas ja hieraisi kasvojaan väsyneesti. ”Mun pitäisi varmaan lähteä… Pitää käydä kerholla vielä ennen kuin haen Beaun Ri-Riltä.”, Benjamin sanoi ja haukotteli. ”Kiitos seurasta ja mukavasta illasta… Kai?”, hän naurahti, kulauttaen kahvit nyt loput kahvistaan kurkusta alas. ”Soittele jos tarvitset jotain. Mitä vain.”, sen poikamaisen virnistyksen myötä Benjamin jätti kahvikuppinsa tiskialtaalle ja lähti astelemaan eteistä kohti.