member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 24, 2016 15:17:37 GMT 2
Post by autopilot on Feb 24, 2016 15:17:37 GMT 2
WED 24.2.2016 @ JFK and a party somewhere in NY
. . . Bradley kävi kotona noin kerran vuodessa. Joskus harvemmin, joskus useammin. Systemaattisesti joka ikinen kerta hän kuitenkin muisti informoida saapumisestaan perhettään ja tuttujaan vasta siinä vaiheessa, kun oli jo joko nousemassa koneeseen tai ottamassa taksia JFK:n puolella. Kukaan ei tuntunut arvostavan sitä jokakertaista paniikkia siitä, että kuka huolehtisi kyydeistä ja mihin ihmeeseen hänen oli tarkoitus majoittua. Yleensä oli yhteinen aikakin kortilla kotiinpaluusta huolimatta, kun kukaan ei ollut tajunnut ottaa töistä vapaata. Aina ne asiat saatiin kuitenkin viimehetkellä järjestymään. Se oli yksi suuren perheen keskeisimmistä hyödyistä - joku pääsi aina kuskiksi. Tällä kertaa Bradley oli kuitenkin viestitellyt läpi jokaisen siskonsa, vanhempansa ja muutamia vanhoja ystäviäkin, ja joka ikinen oli ollut töissä ja vain sadatellut hänen kykenemättömyyttään kommunikoida suunnitelmiaan hyvissä ajoin. Rahatilanne - tai oikeastaan se, että hän oli onnistunut parin päivän takaisilla humalaostoksillaan sulkemaan luottokorttinsa, kun pankki oli luullut jonkun varastaneen hänen tietonsa - ei myöskään mahdollistanut taksin ottamista, joten ei auttanut kun siirtyä kontaktilistalla pidemmälle. Olga ei todellakaan ollut ollut ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa. Heidän välinsä olivat edelleen vähän kiusalliset ja Bradley olisi voinut vannoa, että se kantoi hänelle jostain kaunaa. Jostain syystä se oli kuitenkin ainut, joka oli paikalle luvannut tulla. Olkoonkin, että se oli mitä ilmeisimmin roudaamassa häntä saman tien juhliin, mikä ei kuulostanut mitenkään merkittävän mieltäylentävältä idealta. Se oli myös tarkoittanut sitä, että mies oli käynyt vaihtamassa uniformun päälleen tyylikkäästi vessassa, ennen kun oli siirtynyt jonottamaan ulospääsyä. Koko siinä hommassa meni paljon kauemmin, kun Bradley oli vannonut. Hän oli sellaisen puoli tuntia myöhässä, kun lopulta avasi oikean limusiinin oven ja päästi itsensä takapenkille. Sitä ei ollut kovin vaikea löytää. Kaikki muut olivat paikalla joko normaaleilla, matalan profiilin autoilla tai ihan vain takseilla, kuten ihmiset yleensäkin. Se limo tuntui aivan tarpeettomalta luksukselta, vähän brassailevaltakin. Se olisi ehkä jopa hävettänyt, jos ei niitä ikkunoita oltaisi tummennettu. “ Jesus fuck, all these people”, Bradley skippasi kohteliaat anteeksipyynnöt ja smalltalkit ja heitti mukana roudatun putkikassin naisen yli lattialle. “ You got the food?”, mies kysyi seuraavaksi ja tapitti naista kysyvästi. Mistään ei olisi huomannut, ettei hän ollut nähnyt sitä viimeiseen vuoteen. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 0:25:15 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 0:25:15 GMT 2
Olga's outiftEi Olga voinut tajuta, että miksi oli suostunut hakemaan Bradleyn JFK:n lentokentältä. Hänen olisi kuitenkin kerettävä ajoissa sinne hiton hyväntekeväisyystapahtumaan. Siellä vaaleaverikön olisi määrä tavata joku hiton mies, joka kuulemma oli kiinnostunut Vodyanova Designseihin sijoittamisesta. Olgalle tämäniltainen siis oli oikeasti tärkeää. Olisi hän toki pärjännyt ilman niitä rahojakin, mutta lisävarat eivät koskaan olleet pahitteeksi. Eivät ainakaan epävarmalla muotialalla. Ei Olga voinut tietää, milloin hänen vaatteensa eivät enää myisikään niin kuin aikaisemmin. Valitettavasti Olga oli kerennyt hyvinkin nopeasti suostua siihen Bradleyn ehdotukseen eikä peruminenkaan ollut enää vaihtoehto. Olga oli sanojensa mittainen nainen. Kuitenkin sen koko pitkähkän ajomatkan ajan Olga tunsi tietynlaista hermostuneisuutta, koska hän pelkäsi enemmän kuin mitään olevansa myöhässä. Ja ehkäpä Bradleynkin näkeminen pitkästä aikaa sai vaaleaverikön jollain tapaa hermostuneeksi. Heillä oli kuitenkin takana yksi yhteinen yö ja muutakin orastavaa suhdetouhuilua, eli Olga ei tiennyt, mitä olisi ajatellut kyseisestä miehestä juuri nyt. Hänellä oli nimittäin paljon muutakin ajateltavaa suhderintamalla. Sovitun mukaan Olga oli hakenut Bradleylle sieltä Taco Bellistä tämän toivoman aterian. JFK:n lentokentälle saavuttuaan Olga sitten tajusi kyseisen annoksen saajan olevan myöhässä. Niinpä niin. Mitä Olga tosin oli olettanut? Lennoilta pois pääseminen oli aina yhtä hektistä touhua. Tietenkin Olga oli myös varautunut myöhästymiseen ja oli lähtenyt matkaan normaalia aikaisemmin juurikin Bradleyn takia. Olga kerkesi katsella puhelimensa kelloa jo moneen kertaan aikaisemmin, mutta pian hänen kuljettajansa oli avannut oven tutun näköiselle miehelle. Olgaa alkoi automaattisesti vituttaa. Ei Bradley itsessään vaan se, että tämä oli ollut myöhässä. Olga ojensi ruokapussin Bradleylle mitään sanomatta. "Drive already, would you?" Olga ärähti sille kuljettajalleen, joka oli jäänyt jostain kumman syystä seisomaan paikoilleen. Ruuhkan syytä, kuulemma. Syvä puuskahdus oli paikoillaan. "So I'm going to be late", vaaleaverikkö kerkesi heti muuttua pessimistiksi, "great. This is just what I needed right now." Sitten Olga käänsi katsettaan takaisin Bradleyn suuntaan. "Sorry, I knew this could happen. I just hate being late."Ehkä Olga onnistui vaikuttamaan liian törkeältä. "It must feel great to be at home?" Hän käänsi sinivihreiden silmiensä katseen Bradleyhin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 7:03:22 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 7:03:22 GMT 2
Taco bell oli ehkä paras asia, mitä Bradleylle oli tapahtunut vuosiin. Hän oli kyllä syöynyt koneessa, mutta annos oli ollut niin pieni, että hän oli pelännyt nälkäkuolemaa ainakin viimeiset pari tuntia. Noutoruokaan käytiin käsiksi saman tien, eikä luotu Olgaan kuin nopea katse, kun se alkoi heti hoputtaa sitä kuskia.
“You’ll be fine. You’ve got a good excuse”, mies huomautti siihen naisen stressaamiseen. Hän oli vapaa-ajallaan aina myöhässä kaikkialta - yleensä ilman hyvää syytä - mutta töissä aina vartin etuajassa. Jotenkin näin siviilissä unohtuivat aina hyvin nopeasti sellaiset asiat kuin aikataulut ja sääntöjen noudattaminen. Asiasta ei todellakaan jaksettu huolehtia naisen tapaan. Kyseessä oli kuitenkin vain jotkut kissanristiäiset, joissa piti seisoskella tuntitolkulla ja kitata shampanjaa, hymyillä ja nauraa ihmisten huonoille vitseille.
Katse ei oikein noussut siitä ruoasta edes silloin, kun Olga vaihtoi puheenaihetta ja kuski lähti ajamaan vain juuttuakseen saman tien siihen ruuhkaan.
“Yeah, yeah, it’s good. Just two weeks and I’m heading back though”, mies nyökytteli, “they don’t like keeping people away from their family years at a time. Say it causes depression and all kinds of shit.”
Tosiasiassa hän olisi mieluummin ollut tulematta kotiin. Missio oli jäänyt kesken jonkun pakollisen kotiloman vuoksi, ja ajatukset eivät todellakaan olleet seuranneet mukana kotiin.
"So what's going on with... This?" Bradley kysyi ja viittoi naisen vaatetusta, "are dresses just totally out now or what's going on?"
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 15:02:33 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 15:02:33 GMT 2
Nimenomaan, Olgalla olisi hyvä tekosyy. Oikea syy olisi ollut mieluisampi. Hermostuneesti Olga leikki sormillaan mutta päätti sitten keksiä itselleen jotain muuta tekemistä. Ja sillä hetkellä mielenkiintoista oli se tapa, jolla Bradley söi noutoruokaansa. Kevyt naurahduskin kumpusi jostain Olgan sisimmästä. "You seem like you haven't eaten in days", hän sanoi. Ehkä siinä oli vähän kysymyksenkin makua, koska ei Olga tiennyt, miten komennuksella toimittiin. Ei hän oikeastaan tiennyt siitä yhtään mitään. Eikä hän oikein tiennyt, halusiko edes tietää, vaaleaverikkö kun oli niin tyytyväinen siihen omaan luksuselämäänsä.
Bradley joutuisi lähtemään kotiin jo kahdessa viikossa? Väkisinkin vaaleaverikön kulmat nousivat hieman korkeammalle yllättymisen takia. "You're leaving in two weeks, and I'm wasting your time by taking you to a party?" Hänen oli pakko naurahtaa. Olga oli nimittäin aika varma, että Bradley ei koskaan ollut nauttinut seurapiirijuhlista. Ei ainakaan sillä tavalla kuin Olga tai vaikkapa siskonsa Alyssa. "Sorry. I'll make this up to you somehow, I promise." Loppujen lopuksi Bradleyhän tässä oli se velkaantunut osapuoli ja maksoi velkansa tulemalla sinne juhliin univormuineen.
Bradleyn kommentti sai Olgan vilkaisemaan normaalista poikkeavaa asuaan. "Do you have a problem with my outfit?" Nainen saattoi kuulostaa ärsyyntyneeltä, mutta enemmänkin se Bradleyn kommentti oli huvittanut häntä. "The truth is that I'm trying to please a possible buyer. Or was he interested in investing. I'm not sure." Olga pyyhkäisi hieman reitensä peittävää kangasta, vaikka mitään karvoja tai vastaavia siinä ei ollutkaan. Se oli vain tapa. "Anyway, he's into this type of clothing so that's why I'm dressed like this."
Olgan silmät kääntyivät Bradleyn pariin. "At least you look good in that inform. Better than I expected to be honest." Koska Olga ei halunnut mitään kiusallisia vastakommentteja tai mitään muitakaan aiheesta heidän menneisyytensä takia, oli aiheen vaihto saman tien edessä. "Did you reach Alyssa?" Vaaleaverikkö kysyi. Hän ei itse nimittäin ollut saanut kyseiseen brunetteen yhteyttä vieläkään.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 15:21:50 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 15:21:50 GMT 2
“If you’d only see what kind of shit they’re trying to feed us”, Bradley vastasi siihen kommenttiin syömättömyydestä suu melkein täynnä, “we just went to Reno for a few days but I’ve still got months to make up for.” Ja siellä Renossa oltiin sitten syöty pikaruokaa, juotu valtavia määriä ja pelattu kakki rahat. Se siitä combat paysta, jota oltiin nostettu useampia kuukausia.
Seurapiirijuhlat eivät olleet enää nykyään samanlaisia, kun olivat olleet silloin, kun Bradley oli ollut jossain teini-iän tienoilla. Nykyään ihmiset lähinnä taputtelivat olalle, kyselivät samoja, aina yhtä typeriä kysymyksiä ja tunsivat jonkunlaista surkuhupaisaa tarvetta pitää hänelle seuraa. Hän oli niiden seurassa hyvin ulkopuolinen ja välillä tuntui, ettei kukaan osannut enää edes puhua hänelle, mutta ne eivät kehdanneet olla hiljaakaan.
“I don’t mind. There’s gonna be food, alcohol and beautiful women. What else could a man ask for?” Bradley sanoi Olgalle ja soi sille vielä hymynkin. Hän oli kuitenkin loppupeleissä kiitollinen siitä, että se oli tullut hakemaan hänet, kun kaikki muut olivat sanoneet ei.
“Don’t worry about it. It’s cool”, mies vielä vahvisti.
Sille haalarille oli ilmeisesti ihan pätevä syy. Bradley ei ollut kovin hyvin perillä siitä, mitä Olga elämällään teki ja mitä se oli myymässä ja kenelle, mutta se kuulosti ihan kiinnostavalta.
“Can I sell something?” hän kysyi ja nosti jopa hetkeksi katseensa siitä ruoasta, joka katosi nopeaa tahtia, “if he’s old he can’t say no to me.” Oli ihan totta, että vanhemmat ihmiset, etenkin miehet, olisivat ostaneet häneltä ihan mitä tahansa. Nuorimpiin se sama uniformukikka ei toiminut ihan yhtä pomminvarmasti.
Kehut saivat Bradleyn nauramaan ja virnistämään: “you like my new look? You could never tell me apart from the afghans. So fucking blended in. You should’ve seen a donkey I bought. I named him Elvis. But anyways I would’ve taken you a picture but I didn’t exactly have my phone with me. He was cool.”
Sillä viitattiin lähinnä siihen partaan, joka oli saanut vapaasti kasvaa, ja jolle ei aiottu tehdä mitään nytkään. Sitä tarvittiin, sillä se viesti siitä, että he olivat muka normaaleita paikallisia ja heihin saattoi luottaa. Paikalliset eivät koskaan luottaneet miehiin, joilla oli sileäksi ajellut kasvot.
“Yeah I did. She was working or some shit”, Bradley sitten nyökkäili. Ruoka loppui, joten kääreet puristettiin kasaan ja heitettiin takaisin siihen noutoruokapussiin.
“You guys fighting or what?” hän kysyi, mutta ei ollut ihan varma halusiko vastausta.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 16:10:26 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 16:10:26 GMT 2
Ei Bradley ilmeisesti tuhottomasti ollut sitä ajatusta vastaan. Se kommentti sai tosin Olgan pyöräyttämään silmiään, vaikka hän yrittikin sen silmien pyöräytyksensä kanssa olla mahdollisimman varovainen, ettei Bradley näkisi sitä. Se oli varmaan harhaluulo. "Once a ladies' man, always a ladies' man", hänen oli pakko sanoa ja kääntää katse Bradleyhin. Ajatella, että Olgakin oli joskus mennyt kyseisen miehen koukkuun. Tai ehkei se ollut edes niin ihme, mutta vaaleaverikkö ei mielellään tunnustanut sitä asiaa edes itselleen.
"You want to sell clothes?" Olga naurahti. Tosin Bradley taisi olla oikeassa siinä, että vanhemmat ihmiset eivät voineet vastustaa miestä, joka puolusti heidän kotimaataan. "Unfortunately I don't know how old he is. I should have done some researching but I didn't have time for it 'cause of you", Olga vilkaisi Bradleytä syyttävällä katseella. "But obviously you can make it up for me if you're as good as you claim to be. So yeah, let's try it." Sitten Olga jo irvisti. "I should feel horrible but I don't. A uniform and a few flirts should work. I'll flirt, not you." Kevyt virne oli noussut vaaleaverikön punatuille huulille. "But if he's gay, then you can try."
Olga yritti pitää naamansa peruslukemilla Bradleyn höpinöiden jälkeen. Tosiaan yritti, koska hän halusi suurimman osan ajasta vaikuttaa neutraalilta, mutta ei hän pystynyt siihen Bradleyn tapauksessa. Ei ollut ikinä pystynyt. Niinpä Olga nauroi hetken aikaa hyvinkin avoimesti. "You bought a donkey?" Hän hihkaisi yllättyneenä ja peitti suunsa molemmilla käsillään, koska häntä nauratti ihan liikaa. "And well, blending in must have been a great tactic out there. Oh my God, you're unbelievable." Olga pudisti päätään huvittuneesti. "Elvis.. I can't believe you, how did you even come up with that?"
Alyssa oli kuulemma töissä. Niin varmaan. Tosiasiassa kyseinen brunette oli nimittäin varmaan panemassa Theoa jossain hotellihuoneessa. Viimeksihän Olga oli saanut heidät kiinni lemmenlomaltaan Norjassa, ja oli luvannut olla kertomatta. "No", Olga vastasi nopeasti siihen Bradleyn kysymykseen. Se kuulosti niin hätäiseltä vastaukselta, että Olga puuskahti. "We're not actually fighting, but we just had different opinions on... A Thing. Don't ask."
Olga katsoi Bradleytä hetken aikaa. "Do you have any plans for your two weeks of freedom?" Hän kysyi kohteliaaseen sävyyn. "Drinking? Women? More women?"
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 16:26:55 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 16:26:55 GMT 2
Bradleylla ei ollut koskaan ollut naisosastolla sen suurempia ongelmia. Lyhyen suhteen Olgan kanssa hän oli onnistunut jo varsin onnellisesti unohtamaan, joten piti myös sitä tässä vaiheessa ihan potentiaalisena seuralaisena - kuten piti aikalailla jokaista, joka silmää miellytti.
“Well I gotta do something when I’m too old to do this. Might as well sell clothes. I’m probably a natural talent anyways”, Bradley pohti mietteliäästi ääneen ja valui istumaan siinä penkillä mukavampaan asentoon.
“I’ll bet you 20 bucks I can make him invest or buy or whatever”, hän sitten ehdotti hyvin varmaan sävyyn mietittyään sitä asiaa ainakin murto-osasekuntin verran. Juuri tämän takia hän oli juuri hävinnyt kaikki rahansa uhkapelatessa. Flirttailuehdotukset saivat hänet vain innostumaan entistä enemmän.
“Besides I’m not wearing this for fun. Like, fuck, we should take everything out of it. Sell a shit ton of stuff”, mies sitten sanoi nykien samalla sitä solmiota löysemmäksi.
Kun Olga nauroi, oli mahdotonta olla virnistelemättä mukana. Bradley oli välittömästi paremmalla tuulella ja unohti ihan kokonaan olla väsynytkin.
“I also worked in the fucking fields to be able to buy that donkey. Serious business. Years of training seriously hasn’t gone to waste”, mies hymähti, “what, you don’t have a name for a pet donkey on top of your mind right now? I just always thought I was gonna name the first pet I got Elvis. Probably wrote it down on an essay in second grade, too. Too bad it’s officially government’s property right now, though. I would’ve loved to bring it back to Virginia.”
Tyttöjen riidat, niiden puute tai mikä tahansa sai Bradleyn kohottelemaan kulmiaan, mutta hän jätti asian suosiolla siihen.
“Honestly? Just drinking. And women… You know me”, mies vastasi puolestaan siihen kysymykseen, “and a proper family dinner and some quality family time, for once. I kinda feel like it's time for that. I can make time for you too, if you wanted." Puolessa välissä lausetta ääni muuttui jo vähän vakavammaksi, mutta perään oli pakko lisätä vielä se flirttaileva kommentti.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 17:01:48 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 17:01:48 GMT 2
Bradley myyntimiehenä, niin, ei se varmaan mahdoton ajatus ollut. Oli kyseisellä miehellä ainakin tarpeeksi hurmaava persoona niihin hommiin. Ei myymisessä oikeastaan loppujen lopuksi mistään muusta edes ollut kyse, piti olla vain vakuuttava ja hurmaava ja siinä se oli. Vaaleaverikkö oli ainakin onnistunut saamaan sijoittajan jos toisenkin räpäyttämällä tummia ripsiään muutamaan kertaan useammin.
Olga toivoi toisinaan olevansa eläväisempi ihminen - sellainen, että olisi voinut tarttua leikkimielisesti siihen Bradleyn ehdotukseen. Tällä kertaa Olga kuitenkin tyytyi vain mulkaisemaan Bradleytä muka pahansuopana. "Don't be so naive", hän sanoi. Seuraavaksi oli jo nostamassa kättään Bradleyn suuntaan, kun tämä hipelöi solmiotaan. "Oh no", hän aloitti naurahtaen, "that's not okay." Olga oli jo melkein itse sormet kiinni siinä solmiossa, koska ei Bradleyn sitä kuulunut löysätä. Toki Bradley olisi voinut laitiaa sen parempaan kuntoon sitten, kun he pääsisivät paikan päälle, mutta tässä oli nyt kyse periaatteessa. Olgan limusiini, Olgan säännöt.
Voi Bradley ja Bradleyn rakas Elvis. Olga ei edes muistanut, että Bradleyllä oli tapana saada hänet nauramaan sillä tavoin kuin äsken. "No, I really don't have any names for a pet donkey up my sleeve", hän puuskahti huvittuneesti. "Where is he now? Do you know what they're going to do with him?" Olga kysyi yllättävän kiinnostuneena. Ehkäpä siksi, että hän oli aina ollut kiinnostunut eläinten oikeuksista ja antoikin säännöllisesti suuren summan juuri eläinsuojeluun.
No totta kai sillä Bradleyllä oli vain naisseura mielessään. Ja se juominen, tietenkin. Olgan olisi ehkä pitänyt tietää se, koska hän oli viettänyt hyvinkin paljon aikaa Bradleyn seurassa aikoinaan. Sen heidän intohimoisen hetkensä jälkeen se oli kyllä vähentynyt. "That's a good idea. Spending time with your family I mean, they have been worried." Sitten Olga käänsi katseensa Bradley. "But us hanging out", hän sanoi jopa vähättelevään sävyyn, "we've seen where that leads. Been there done that, as they say." Vaaleaverikkö suki hieman hiuksiaan ja yritti vilkuilla maisemia. Ne alkoivat muuttua tutummaksi.
Pian kuljettaja sitten ilmoittikin heidän olevan perillä ihan pian. "Finally", hän huokaisi. Oikeastaan oli kerennyt unohtaa kiireensä keskustellessaan Bradleyn kanssa, mikä oli tietenkin vain hyvä asia. "I must look awful 'cause you made me laugh", hän valitti ja kaivoi käsipeiliä laukustaan. "Red cheeks are in at the moment, though", hän vielä lisäsi, "so I'll probably be fine."
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 17:18:11 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 17:18:11 GMT 2
Solmion löysentäminen ei selkeästi käynyt kuvaan. Bradley huokasi dramaattisesti, irrotti siitä sormensa ja antoi Olgan korjata sen vähän vahingon, mitä hän oli saanut aikaan. Limusiinin suojissa hän oli ehkä asian suhteen todella rento, mutta kun oltiin ihmisten ilmoilla, iskivät pintaan väkisinkin kaikki ne opit, mitä oltiin vuosien mittaan päähän hakattu. Lähinnä siis se, ettei siinä uniformussa ollut ryppyäkään, oikeassa kädessä ei koskaan kannettu mitään ja sitä rataa. Joku roti hänelläkin oli, vaikka ei joskus siltä vaikuttanutkaan.
“They’re holding on to him right now. He’s waiting for me”, Bradley vastasi aasin tilanteeseen, “like, look.. We were gonna move to this village to actually start the mission but to get there you gotta blend in first and win the trust of this other village you gotta go through so they don’t alarm anyone. So we gotta first act like the locals and then figure out how to get to the other village like locals. So get donkeys. We would’ve done it right away but someone somewhere realised we’d been held there illegally long and sent us home for two weeks. Which sucks cause we worked our fucking asses off and now we probably gotta do the same work again before we even get to the real mission. I’ve got a really bad feeling about it and I never have a bad feeling about anything.”
Äänestä huomasi melko selkeästi, että mies pääsi puhumaan sellaisesta aiheesta, mistä olisi voinut puhua vaikka viikon verran putkeen.
Lähinnä juuri sen pahan fiiliksen takia Bradley oli kerrankin varautunut siihen, että oikeasti viettäisi aikaa sen perheensä kanssa. Ja Olgan.
“I liked where it lead”, mies huomautti, “besides, I’m gonna be around for two weeks or so. No harm in that, right?”
Asiassa ei päästy pidemmälle, ennen kun kuski jo pysäyttikin ja oli aika kavuta ulos siitä autosta. Bradley nousi ulos jo ennen kun kuski oli päässyt avaamaan ovea ja piti sitä sitten vuorostaan auki Olgalle, sille tarjottiin automaattisesti käsikin, ihan kuin se olisi tarvinnut tukea päästäkseen ulos siitä autosta.
“You look beautiful”, mies lupasi, “don’t worry about it. Everyone will be looking at me anyways."
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 17:52:54 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 17:52:54 GMT 2
Olga kuunteli sitä Bradleyn selostusta ihan uteliaana. Saman tien hänelle kyllä tuli paha mieli sen aasin puolesta, mutta ehkä aivan yhtä lailla myös Bradleyn puolesta. Hänen työnsä oli nimittäin raskasta. Erittäin raskasta, eikä Olga voinut edes kuvitella miltä moinen elämä tuntui. Hän oli liian kiintynyt omaan helppoon elämäänsä. "Oh", Olga vastasi lyhyehkönpuoleisesti. Mitä hän olisi muka voinut vastata, kun ei tajunnut asiasta mitään. "I probably haven't said this before though I should have", hän sitten aloitti. "Just.. Be careful out there, okay? I'd miss your stupid jokes if.. Well, you know." Vaaleaverikkö naurahti voimattomana. Ihmeen vakavaksi sekin aihe oli muuttumassa.
Bradley oli kuulemma pitänyt siitä, mihin se oli johtanut. Kaipa Olgakin. Hänellä ei vain ollut pakkomiellettä sanoa sitä ääneen. Ja onneksi he eivät kerenneet edes puhua siitä aiheesta sen enempää, kun he olivat jo perillä ja Bradley oli herrasmiehen elkein tarjoamassa kättään Olgalle. Kehujakin Olga sai sieltä Bradleyn suunnilta, mikä sai Olgan hymyilemään kevyesti. Niinpä hän tarttui kiinni siihen käteen. "Yeah, you'll almost be like the guest of honor or something."
"You should probably know that I'm getting engaged", hän sitten sanoi. Niin, kihlaus hiton Danielin kanssa julkistettaisiin ihan vain muutaman päivän päästä. Kihlaus, josta Olga ei ollut kiinnostunut ollenkaan. Ei Danielissa ollut mitään kiinnostavaa, joku Wesin korvikehan kyseinen tapaus oli ollut. Wesistä Olgan ajatukset sitten siirtyivätkin siihen tämän kanssa koettuun seksiskandaaliin. Toivon mukaan Bradley ei tulisi pahemmin menemään juorulehtien äärelle juuri nyt. "Not my decision, though." Bradley olikin ensimmäinen ihminen, jolle Olga asiasta oli kertonut. Hän tahtoi pitää sen asian sisällään niin kauan kuin vain pystyi.
Olga ja Bradley pääsivät lopulta sisällekin asti sinne hulppeaan hotelliin. Jokin sali sieltä oli varattu niitä seurapiirijuhlia varten, ja sen salin ovella oli turvamies ottamassa ihmisiä vastaan. Itse asiassa se turvamies tunnisti Olgan ja Bradleyn Olga taas esitteli seuralaisekseen. Ja vaikka ei olisikaan, niin olisi Bradley varmaan päässyt sisälle pelkästään sen univormunsa voimin. "How do you feel?" Olga kysyi jopa kiusoitellen. "Have you missed these parties?"
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 18:02:22 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 18:02:22 GMT 2
Olgan uutiset kihlauksesta tulivat aivan puskasta. Ei Bradley ollut rehellisesti sanottuna hetkeäkään ajatellut, että olisi sellaista tietoa mikä olisi jotenkin järkyttänyt häntä, mutta kummasti se veti nyt todella vakavaksi. Vähän vihaiseksikin - ilman mitään järkevää syytä. Ehkä se oli vain karvas muistutus siitä, että kaikkien muiden elämät jatkuivat, vaikka hän tekisikin samoja asioita vuodesta toiseen. Sai se ainakin hetkeksi miettimään omia valintoja. Ehkä siinä oli vähän kyse myös siitä, että kyse oli oikeasti Olgasta. Ei sillä, että sitä oltaisiin myönnetty ääneen.
“The fuck you are”, mies kommentoi valittömästi. Ihan niinkun pari kirosanaa olisi muuttanut asiaa millään tavalla. Ääni muuttui kuolemanvakavaksi saman tien ilmeen mukana. Olga korjasi, ettei se ollut sen oma päätös. Se vain pahensi asiaa.
“What your parents are fucking marrying you to someone now? What a fuck?” mies ei ihan osannut hillitä kieltään, “that’s fucking bullshit. Maybe I’ll just go and take you where they can't-“
lause loppui kesken, kun mies tajusi, että he eivät olleet minkäänlaisessa suhteessa, eikä hänellä ollut oikeutta sanoa asiaan mitään. Eikä ainakaan puhua siitä, miten hän olisi kuljettanut naisen vähintään maanpakoon.
Ilme oli pakko muuttaa aurinkoisemmaksi, kun ympärille ilmestyi ihmisiä. Kun he pääsivät sisälle asti, sai Bradley väläytettyä jollekin jo hymynkin. Hymyn, joka ei edes yrittänyt nousta silmiin asti.
“I feel like I need a drink”, mies tiedotti, “it’s been awhile. Just feels weird." Käsi eksyi naisen vyötärölle ilman sen suurempaa luvan kysymistä.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 18:29:21 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 18:29:21 GMT 2
Oli lähes helpottavaa kertoa siitä kihlauksesta edes jollekulle. Olgan ei tietenkään olisi tarvinnut salailla sitä, mutta ei hän toisaalta halunnut kertoakaan, koska hän ei sisimmässään tahtonut sitä. Hänet ja Daniel kun oli oikeastaan pakotettu siihen. Tai Daniel oli saanut mainetta ja mammonaa, eli tämä oli varmaan ihan tyytyväinen järjestelyyn. Olga oli kyllä kaukana tyytyväisestä. Päinvastoin, häntä oli vituttanut siitä päivästä asti, kun äiti oli ilmoittanut asiasta. Siis ilmoittanut kuin toisen pakkonaittaminen olisi ollut jotenkin normaalia. Äidille se kai olikin.
Se Bradleyn reaktio oli tullut ihan puskista. Olga taisi vähän jopa pelätä Bradleytä sillä hetkellä, ei hän ollut tottunut näkemään kyseistä vitsiniekkaa moisessa mielentilassa. Olga vei käsiään ympärilleen ja vilkuilikin ympärilleen kuin tarkistaakseen, ettei kukaan nähnyt tai kuullut sitä Bradleyn kohtausta. "Calm down", hän sitten sanoi hiljaa. "I don't want people to hear or see this." Olga nimittäin mietti aina mainettaan ja sitä miten muut hänet näkivät. Bradleyn kaltaiselle ihmiselle se oli varmaan pinnallista ja naurettavaa, mutta Olga oli opetettu siihen. Häntä oltiin lapsesta asti muovattu osaksi seurapiirejä. Siis sellaiseksi, että hän sopi sinne.
Siellä sisällä Bradley sitten puhui saman tien juomisesta. Olga oli taas enemmänkin kiinnostunut siitä kädestä vyötäröllään. Vaikka hän ei ollut pitänytkään sitä epämiellyttävänä, koki hän silti tarpeekseen vetää sen pois. "Don't", hän sanoi, "because you know that people will talk." Kihlaus julkistettaisiin parin päivän päästä eli Olga ei tahtonut häntä yhdistettävän muihin miehiin. Ei ainakaan Bradleyhin, kun heistä varmasti oli liikkunut juoruja jo aikaisemminkin.
Jotta Bradley ei katoaisi, Olga nappasi niin hänelle kuin Bradleylle shamppanjalasilliset ohitse kävelevältä tarjoilijalta. Kiittämisen jälkeen Olga tarjosi sen lasin Bradleylle. "Could you look even a bit happier? Right now you're just sour", vaaleaverikkö puuskahti. Hermostuneisuus äskeisestä mutta myös siitä liiketapaamisesta oli nousemassa pintaan. "Ugh, where's that man I'm supposed to meet?"
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 18:57:16 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 18:57:16 GMT 2
Oli muutamia sellaisia asioita, jotka saivat Bradleyn hermostumaan. Pakkonaittaminen oli niistä ehdottomasti yksi. Hän oli nähnyt niitä kuvioita töidensä vuoksi lukemattomia, ja oli monia kertoja jopa oikeuttanut omat tekemisensä sillä, että taisteli sellaisten vääryyksien takia. Se, että sitä tapahtui näin lähellä kotia, tuntui loputtoman lohduttomalta. Ensimmäinen reaktio oli tietysti tehdä asialle jotain - ihan niinkun hän pyrki tekemään asialle jotain meren toisella puolenkin. Olkoonkin, että Olga ei ollut neljätoistavuotias eikä sitä todennäköisesti raiskattaisi öitä päivää, tuntui tilanne silti ihan suhteettoman kamalalta, kun sitä vertasi omiin kokemuksiinsa.
“How can you be that calm? Are you fine with this? For real?” Bradley kysyi melkein syyttävään, mutta lähinnä epäuskoiseen sävyyn, mutta tajusi sentään alentaa ääntään niin, ettei ihan jokainen paikallaolija kuullut.
Hymyä ei siis saatu kasvoille kunnolla millään, ei, vaikka Bradley oli aikoinaan saanut sen ihan saman seurapiirikasvatuksen. Lapsena hän ei ollut osannut, teininä hän ei ollut välittänyt ja nyt hän ei mitä luultavammin taas vain osannut. Muutamia vuosia takaperin hän oli vielä osannut hymyillä muka vilpittömästi ihan koska tahansa. Nyt hän lähinnä kiristeli hampaitaan.
“People will talk anyways cause you just brought me here with you”, Bradley huomautti seuraavaksi närkästyneeseen sävyyn, kun Olga karisti sen käsivarren vyötäröltään. Asiaa paransi vähän se, että se antoi tilalle lasillisen shampanjaa. Siitä siemaistiin varsin avokätisestä saman tien.
“I am looking happy”, hän väitti näyttämättä yhtään sen iloisemmalta, “why are you looking happy?"
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 19:34:09 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 19:34:09 GMT 2
Hyviä kysymyksiä se Bradley meni esittämään. Oli vain eri asia, että viitsisikö Olga vastata niihin todenmukaisesti. Hän ei nimittäin halunnut Bradleyn aiheuttavan mitään draamaa hänen tulevasta kihlautumisestaan. Vaaleaverikkö oli mennyt niin paljon yllättymään siitä Bradleyn äskeisestäkin reaktiosta, ettei hän voinut olla ollenkaan varma siitä mitä olisi vielä tulossa. Bradley oli yllätyksiä täynnä. Toisinaan varsin miellyttävällä tavalla.
"Honestly? No", hän sitten lopulta kohautti olkiaan. "But I can't complain either. Besides, I started dating him before the whole engagement thing so everything's fine. I guess." Olgakin taisi olla pahasti sen alkoholilasillisen tarpeessa, kun joutui keskustelemaan koko asiasta. Jos Olga kieltäytyisi kihlautumisesta, hän ei olisi enää virallisesti osa Vodyanoveja. Tai siis, eihän se sukunimi mihinkään katoaisi, mutta Olgasta puhuttaisiin niin paljon paskaa ettei hän hetken kuluttua enää olisi tervetullut seurapiirijuhliin.
"I try to think about this as a good arrangement. I've always wanted to get married but I'm too picky so that hasn't happened. Now it has, so I should be thankful for my mother. Right?" Olga yritti parhaansa mukaan saada itsensäkin uskomaan sanojaan. Varmaan aika turhaan, koska kyllä hän kieltämättä vihasi sitä koko hiton järjestelyä. Oma äiti uhkaili ja kaikkea, eikö se ollut aika sairasta? Ihan perinteistä Vodyanovien meininkiä tosin.
Olga vilkaisi Bradleytä tämän kommentin jälkeen. "They will, yes", hän sanoi ja keskittyi hetkeksi siemaisemaan kulauksen shamppanjalasistaan, "but if we don't act weirdly, they will see you as my, I don't know, escort or something. Not as my date." Sellainen olisikin aika outoa kaiken tapahtuneen jälkeen. Seuraavaksi Olga sai pyöräyttää taas silmiään Bradleyn muka iloiselle naamalle. "Why wouldn't I be?" Hän esitti vastakysymyksen. "There's nothing wrong with being here. Or are you still talking about what I told you earlier?" Vaaleaverikkö joutui lopulta puuskahtamaan.
Sitten Olga sai silmiinsä sen miehen, jonka kanssa hän oli puhunut. "There he is", Olga kosketti innostuneena Bradleyn käsivartta. "And yes, he's old! Bringing you here was the best decision ever!" Tottahan toki Olga vaikutti edelleen tyyneltä ulkoisesti, mutta se hänen innokas äänensävynsä kyllä kertoi totuuden. "So are you ready to help me? Do you even want to help me anymore?"
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 19:43:54 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 19:43:54 GMT 2
Olgan perustelut olivat tavallaan todella järkeviä, tavallaan täysin järjettömiä. Bradley oli jo päättänyt olla tilanteesta tolallaan, joten hänen päätään ei enää käännettäisi millään perusteluilla, ihan sama miten vakuuttavia ne olivat. Mies oli avioliiton suhteen ihan samassa tilanteessa: myös hän oli liian nirso, että olisi oikeasti koskaan tyytyväinen kehenkään, mutta haaveili silti vakaasta parisuhteesta ja kaikesta siitä. Hän ei kuitenkaan olisi koskaan sulattanut sitä, että hänen äitinsä olisi etsinyt hänelle naisen. Se tuntui ihan käsittämättömältä ajatukseltakin.
Sen verran Bradleylla oli käytöstapoja, että hän päätyi vain pudistelemaan päätään turhautuneena ja nielemään mielipiteensä. Jälleen jotain hyötyä laivaston koulutuksesta - jos ei muuta, niin ainakin hän osasi pitää suunsa kiinni.
“Your escort?” mies kysyi siihen deittiasiaan liittyen, “maybe I should bill you. Or you should pay me a commission. Let’s say 20%. And a guaranteed job as a salesman when I get out. If I like it, I dunno yet."
Ääneen eksyi vahingossa jo vähän huvittuneisuuttakin.
Kihlajaisasiaa ei päästy sen enenpää murehtimaan, kun Olga bongasi sen potentiaalisen ostajan. Bradley oli jo tehnyt siitä koko hommasta mielessään jonkinlaisen kilpailun, joten oli jopa vähän innoissaan. Oli ehkä parempi kaikille, että he suuntasivat saman tien kohti iloisempia, vähemmän tunteita herättäviä aiheita, jotka eivät liittyneet kenenkään pakkoavioliittoon.
“Yeah, yeah, I’m helping you. I’ve got this. Just watch me”, mies lupasi, siemaisi uudestaan siitä shampanjalasista ja suuntasi sitten ihan omatoimisesti kohti sitä vanhempaa miestä.
Hommaa lähestyttiin sitten niin, että Bradley oli muka kasuaalisti kävelemässä sen miehen ohi, mutta joutui juuri sopivasti väistämään ohikulkijoita niin, että kevyesti tönäisi sitä ja sai aloittaa keskustelun vuosien saatossa hyvin tutuksi tulleella lainilla: “Sorry, sir. My bad. You okay?"
|
|
