member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2016 20:01:37 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2016 20:01:37 GMT 2
Ehkäpä Olga oppisi vielä joskus oikeasti rakastamaan Danielia tai jotain. Toivominen ei ainakaan ollut kiellettyä. Vaaleaverikkö nimittäin tiesi jossain syvällä sisimmässään, että sitä ei tulisi koskaan tapahtumaan. Viimeksi hän oli nimittäin tuntenut sellaista syvempää yhteenkuuluvuutta Wesin kanssa. Ja sitä ennen Bradleyn kanssa. Ehkä juuri sen takia olikin niin hiton kiusallista seisoskella kyseisen miehen vieressä juuri nyt. No, Olga sen itse oli aiheuttanut kun oli pakottanut Bradleyn mukaansa. Ja itsepähän hän oli miesasiansa sekoittanut. Äiti oli tosin tietenkin ollut mukana auttamassa joka hiton kerta.
Bradleyn oli totta kai pakko vetää enemmänkin huvia siitä vaaleaverikön itsensä esittämästä kommentista. Olgankin oli pakko silloin naurahtaa ja vilkaista kyseisen miehen suuntaan hyväntahtoisesti. "That sounds ominous.. Are you blackmailing me?" Olga kysyi. Kevyt virnekin oli jo nousemassa hänen huulilleen, mutta suhteellisen nopeasti hänen kasvojensa ilme muuttui taas siihen perinteiseen seurapiirihymyyn. Bradley oli hauska, muttei niin hauska että Olga tahtoisi muiden seurapiiriläisten katsovan häntä kuin halpaa makkaraa liiallisen hauskanpidon vuoksi.
Bradley oli kuulemma kaikesta huolimatta valmis auttamaan Olgaa. Hyvä niin. Kun se mies sitten erkaantui Olgan luota, oli jälkeenmainittu jäänyt seuraamaan suurin piirtein tämän jokaista liikettä. Törmäys sen vanhemman miehen kanssa oli aika hyvä veto. Smooth. Olga olisi mielellään myös katsonut Bradleytä pidemmän aikaa, mutta valitettavasti hänenkin oli uppouduttava keskustelemaan hänen luokseen tulleen naisen kanssa. Tutun sellaisen, tietenkin, eli tämän kanssa oli helppoa vaihtaa muutama sana ja sen jälkeen karata.
Kun se toinen nainen oli karannut paikalta, Olga sitten sai kääntää katseensa takaisin Bradleyhin ja huomasi tämän päässeen oikeinkin hyviin väleihin sen ukon kanssa. Niinpä Olga päätteli voivansa mennä kyseisen kaksikon luo. Ensin hän kyllä vei kätensä Bradleyn olkapäälle, koska kuvitteli, että olisi helppoa esittää olevansa hyvääkin tuttavaa kyseisen miehen kanssa. Ja niinhän he todellisuudessa olivatkin. "Oh here you are", hän aloitti ja sitten käänsi katseensa siihen mieheen. Muodolliset poskisuudelmat olivat paikoillaan. "Do you know this man, Ms. Vodyanova?" Hän kysyi. Olga käänsi katsettaan Bradleyn suuntaan.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 25, 2016 20:15:53 GMT 2
Post by autopilot on Feb 25, 2016 20:15:53 GMT 2
Se, että ihmiset muuttuivat tekohymyileviksi tylsimyksiksi heti, kun astuivat tälläiseen paikkaan, oli Bradleyllekin hyvin tuttu ilmiö. Hänen vanhempansa tekivät sitä. Siskot - yhtä lukuunottamatta - vielä enemmän. Olisi ollut suorastaan kummallista, jos joku olisi tälläisessä tilanteessa nauranut aidosti.
Lähestulkoon jokaisella tämän maan vanhemmalla miehellä tuntui olevan sydämessä veteraaneille ja sotilaille varattu paikka. Sitä olisi voinut käyttää silmittömästi hyväkseen lukuisilla eri tavoilla. Moni käyttikin, jopa siinä määrin, että ihmiset ostivat itselleen uniformuja ja mitaleja ilman, että olivat ikinä palvelleet päivääkään. Bradley tyytyi vain siihen, että sai sen kautta tiettyjä etuoikeuksia (kuten pääsi lentokoneeseen jonottamatta) ja pääsi tärkeiden, vanhojen miesten suosioon, jos sattui tarvitsemaan jotain.
Kuten hän oli arvannutkin, oli se vanha mies hyvin nopeasti kyselemässä tismalleen samoja kysymyksiä, joita kysyivät aina kaikki muutkin. Siinä vaiheessa kun Olga tuli paikalle, oli Bradley jo puhumassa aiheesta 9/11. Se ei ollut edes kovin kaukaa haettua.
“There you are”, mies hihkaisi Olgalle jopa tekopirteään sävyyn ja antoi sen sitten huolehtia esittäytymisestä. Se käynnissä ollut keskustelu keskeytettiin hetkeksi.
“We go way back. She’s a dear friend, sir”, Bradley vastasi sen miehen kysymykseen, kun nainen loi häneen kysyvän sävyisen katseen. Se rekisteröitiin nopeasti, mutta kiinnitettiin huomio sitten takaisin siihen mieheen.
“She’s been a very good friend. You know how hard deployments can be and how much it means to have someone waiting for you”, Bradley alkoi virittelemään sitä keskustelua uudestaan samalle taajuudelle, missä he olivat olleet ennen Olgaa.
“She’s done a lot for me. I don’t think I can ever repay her”, mies jatkoi ja onnistui jopa oikeasti näyttelemään tavattoman lahjakkaasti hyvin liikuttunutta, “and have you seen her work? I don't know how she has energy for that."
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 26, 2016 17:51:00 GMT 2
Post by nepa on Feb 26, 2016 17:51:00 GMT 2
Bradley oli kätevä siellä seurapiirijuhlissa. Hyvin kätevä, varsinkin se Bradleyn idea pukeutua univormuun oli mitä mahtavin. Siksi Olga olisikin tahtonut väittää sen olleen hänen ideansa. Hän ei voinut kuin ihaillen katsoa, kuinka Bradley jutteli sen eläkeiän ylittäneen miehen kanssa kuin he olisivat olleet vanhoja tuttuja tai jotain. Toki aina toisinaan Olga antoi katseensa myös liikuskella pitkin Bradleyn vartaloa, koska tämä todellakin näytti hyvältä siinä asussaan. Kuka nainen ei olisi pitänyt miehestä univormussa?
Siellä vanhemman miehen luona Bradley tekikin sitten hyvin selväksi, että tunsi Olgan. Vaaleaverikkö olisi hymähtänyt huvittuneesti, ellei hänen olisi pitänyt esittää, että moiset kohteliaisuudet Bradleyltä olivat kuin arkipäivää. Herra Danielsiksi paljastuneen miehen silmiin syttyi suorastaan loiste Bradleyn mainitessa, että Olga oli ystävä. Siis oikein rakas ystävä.
Olga tunsi melkein huonoa omaatuntoa, kun Bradley niin puhui siitä, kuinka Olga oli aina ollut paikalla kun Bradley oli häntä tarvinnut. "Oh, you don't have to, Bradley", Olga naurahti hyväntahtoisesti ja vilkaisi sivusilmällä herra Danielsia. "Fascinating. Truly fascinating", herra Daniels nyökytteli hyväksyvästi. Olga ei tosin oikein ollut perillä siitä, että mitä kyseinen mies sillä kommentillaan oikein haki. "You make Ms. Vodyanova seem like an angel in disguise", herra Daniels jatkoi lämpimästi naureskellen. Totta kai vaaleaverikkö itsekin nauroi mukana: "You're flattering me."
Sitten Olga oli taas palannut aiheeseen Bradley. "Bradley is the real hero here. He risks everything for our country and I couldn't be more thankful. We've known each other since childhood so he has always been dear to me. When we were children, I never would have guessed he would choose this path. But it makes him really brave. It makes me fear for him now and then, of course, but he truly is a hero. Someone people can look up to.", hän selitti (jopa yllättävän todenmukaisesti) ja oli vienyt kätensäkin ystävällisin elein Bradleyn käsivartta vasten.
Kyllä Olga vieläkin muisti miltä oli tuntunut, kun Bradley oli lähtenyt eikä ollut ilmoittanut asiasta mitään. Se oli sattunut, mutta siitäkin huolimatta Olga oli aina jaksanut kysellä Alyssalta tämän kaksoisveljen kuulumisia. Siis silloin, kun Bradley oli lomilla. Olga ei itse ollut pystynyt Bradleytä kohtaamaan. Hänet herätti ajatuksistaan herra Danielsin kysymys siitä, että milloin he voisivat sopia tarkemmin bisneksistä. "When do you have time? Do you want to discuss them right away?" Olga kyseli. "I'll contact you later. I'm sure you want to spend time with your friend now that you have the chance to do it again", mies vastasi. Olga nyökkäsi ja vilkaisi maahan. "Yes. Yes, you're right." Siinä vastauksessa saattoi piillä jopa totuutta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 26, 2016 18:12:07 GMT 2
Post by autopilot on Feb 26, 2016 18:12:07 GMT 2
Muutamia vuosia sitten Bradley ei olisi ikinä kyennyt sellaiseen sivistyneeseen kanssakäymiseen tuntemattoman kanssa. Hän oli ollut liian rääväsuinen ja liian itsekeskeinen. Jostain syystä se small talk lähti kuitenkin joka vuosi vain paremmin ja paremmin. Ehkä hän oli vain viimeinkin alkanut kasvaa ihmisenä. Tai sitten vanhempien opit olivat vain tarttuneet näin vähän myöhässä.
Mies mietti jo hetken itsekseen, että ehkä hänen pitäisikin ihan oikeasti harkita seuraavaksi sellaista uraa, jossa vain kiertelisi seurapiirijuhlissa puhumassa ihmisille. Mitä todennäköisimmin kukaan myyntihenkilöä palkkaava ei edes katsoisi hänen ansioluetteloaan kahteen kertaan, mutta kuka tiesi, vaikka hän saisikin sukunimensä ansiosta jonkun minimipalkkaduunin jostain komissioineen kaikkineen.
Oli kornia, miten Bradley puhui niin kauniisti Olgasta ja se hänestä, kun he eivät tosiasiassa olleet edes nähneet toisiaan pieneen ikuisuuteen. Eivät he olleet koskaan olleet edes mitään ylimpiä ystäviä, vaikka olivatkin pääasiassa tulleet toimeen.
“Just doing my duty, sir”, Bradley kommentoi hymyillen, kun Olga piti sen pitkän puheenvuoron siitä, miten epäitsekkäästi hän uhrasi itsensä tämän maan eteen ja sitä rataa. Bradleyn mielessä oli lähinnä se, että ihan sama mitä hän teki, hänen ystäväänsä oltiin kuitenkin pakottamassa naimisiin. Olgaa vilkaistiin, kun se kosketti hänen käsivarttaan.
Tilanne oli mennyt hyvin, mutta ilmeisesti he olivat onnistuneet esittämään roolia vähän turhankin hyvin, kerran herra Daniels halusi palata asiaan vasta myöhemmin ja antaa heille aikaa nauttia toistensa seurasta. Bradley olisi tietysti halunnut, että Olga olisi saanut siitä tapaamisesta irti jotain saman tien.
“I’m home for two full weeks before I’m heading back”, Bradley yritti, mutta ei viitsinyt sen enempää väittää vastaan, hymyili vain muka kiitollisena.
“So, should we continue and go mingle?” Bradley siis kysyi Olgalta ja vilkaisi sitä kysyvästi, ennen kun palautti katseensa Danielsiin, “it was an honor to meet you, sir. I wish you all the best and hope you all the success with your business with my girl here."
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 26, 2016 19:56:00 GMT 2
Post by nepa on Feb 26, 2016 19:56:00 GMT 2
Bradley tosiaan taisi tehdä vain velvollisuutensa. Olga ei kyllä vieläkään voinut ymmärtää, että miten Bradley silloin aikoinaan oli lähtenyt sinne laivaston leipiin. Silloin joskus naiivina teini-ikäisenä vaaleaverikkö oli kuvitellut sen johtuneen hänestä. Onneksi iän kartuttua hän oli tullut järkiinsä ja tajunnut, ettei se nyt tietenkään hänestä ollut johtunut. Bradleyllä oli varmasti ollut syynsä. Ehkä isänmaalliset sellaiset, ehkä jotkut ihan muut.
Sai nähdä, että ottaisiko se herra Daniels tosiaan yhteyttä vai ei. Kai tämä ottaisi, ei Olga saanut kyseisestä miehestä mitään epärehellistä kuvaa. Ja herra Danielsista puhuttiin vain hyviä asioita seurapiireissä eli se sijoitus tulisi varmasti puheeksi jossain vaiheessa. Olgalla siis ei tulisi olemaan mitään hätää.
Ei vaaleaverikkö ollut ihan varma tahtoiko Bradley viettää aikaa hänen kanssaan vai ei. Siis sen kommentin takia. Ilmeisesti Bradley oli kuitenkin yrittänyt vain auttaa, antaa herra Danielsille mahdollisuuden sopia bisneksistä saman tien. Sille Bradleyn kommentille herra Daniels sitten vain heilauttikin kättään huolettomasti ja pian oli jo suurin piirtein hoputtamassa kaksikkoa muualle. Olgallehan se sopi, ihme kyllä.
Hirveän paljon se herra Daniels vielä kiitteli Bradleytä. Tajusi sentään kääntää katseensa Olgaankin ja kertoa ottavansa yhteyttä jo huomenissa. "Excellent. I'll be waiting for your call", vaaleaverikkö vielä hymyili. Pian Bradley ja Olga olivat selkä päin sitä miestä kohden, jälkeen mainitun kasvoilla oli ehkä hieman hämmentynyt ilme. Bradley oli oikeasti auttanut häntä ja kaiken lisäksi vielä onnistunut. Ehkäpä oli siis hyvä idea tavata Bradleyn kanssa vielä lisääkin varakkaita ihmisiä.
|
|
