member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 11, 2016 9:03:39 GMT 2
Post by julle on Apr 11, 2016 9:03:39 GMT 2
Pyhät oli vietetty varsin joutuisissa merkeissä, mutta luojan kiitos se kaikki oli nyt takanapäin, sillä Maeve ei olisi jaksanut enää nähdä lahjan lahjaa tai syödä yhtään enempää jouluruokaa. Kaikista kauheinta oli oikeastaan odottaa Jamesin paluuta kotiin. Mies oli mukavan tietämättömänä viettänyt joulun omien vanhempiensa ja sisaruksiensa luona Seattlessa. Kun taas kerran Maeve oli ajautunut Seanin kanssa samoihin lakanoihin. Se oli jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, eikä häntä ollut kaduttanut se missään vaiheessa – kunnes viime kertaisen jälkeen, kun Sean oli raukkamaisesti painellut aamuyöstä matkoihin. Kieltämättä sen yön jälkeen Maeve oli tuntent itsensä maailman huonoimmaksi ihmiseksi ja naisystäväksi. Hän välitti Jamesista, äärimmäisen paljon, mutta valitettavasti yksinäisyys oli selvästikin vienyt tuolloin voiton. Jälkeenpäin Maeve oli kuitenkin ymmärtänyt, että Sean oli akilleenkantapäänsä, heikko kohtansa, jota naisen oli äärimmäisen vaikea vältellä. Heidän välillään oli sitä mystistä vetovoimaa, joka ei ollut nähtävästi kadonnut sitten nuoruusaikojen. Maeve oli kuitenkin ajatellut kertovansa kaikesta Jamesille, tai no pääosin siitä että oli kahdesti jo kerinnyt pettää maailmalla matkailevaa miesystäväänsä. Miehen kotiin paluun myötä se oli kuitenkin vain jäänyt. Okei, Maeve ei uskaltanut, sillä hän oli nyt vakaasti päättänyt lopettavansa koko jutun. Hänen ja Seanin välillä ei tulisi ikinä tapahtumaan enää mitään. Ainakin jos se olisi Maevesta kiinni. Hän vain halusi tehdä asian myös selväksi herra Thompsonille, kasvotusten, sillä Maeve parhaansa mukaan oli pyhien ajan vältellyt yhteydenottoa Seaniin. Uuden vuoden jälkeen James oli viettänyt kokonaisen viikon Maeven ja Juniorin luona Dallasissa. Maeve oli kaivannut suunnattomasti noita aikoja, etenkin kun Seanin paluun myötä Junior oli unohtanut isäpuolensa kokonaan. James oli kuitenkin ollut äärimmäisen hyvä isähahmo Juniorille, eikä Maeve halunnut sen muuttuvan, joten hän oli keksinyt heille paljon yhteistä aktiviteettia, kun James oli ollut maisemissa. Sen yhteisen ajan jälkeen Junior ei niin paljoa enää vieroksunut isäpuoltaan. Se oli hyvä asia, sillä näin maeve sai todistettua itselleen, että he tarpeen tullen pärjäisivät ilman Seania – vaikka Junior toistuvasti jaksoikin puhua isästään Jamesille. Tulevalla viikolla James oli kuitenkin ilmoittanut joutuvansa lähtemään New Yorkiin ja pyytänyt Maevea lähtemään mukaansa. He voisivat kuulemma tapaamisiensa jälkeen viettää muutaman päivän ajan kahden keskeistä aikaa. Aluksi Maeve oli tietenkin vieroksunut ajatusta, etenkin kun tiesi Seanin oleskelevan kyseisessä kaupungissa. Ja tietenkin samana päivänä kun he lähtisivät, oli Juniorin kouluretki. James onnistui kuitenkin sumplimaan asiat niin, että Junior menisi heidän matkansa ajaksi Maeven vanhemmille. Kaikkien asioiden ollessa järjestyksessä, Maeve ei voinut muuta kuin suostua. Tosin siinä vaiheessa Maeve keksi, että voisi Jamesin tapaamisten aikana käydä kiertelemässä paikkoja omatoimisesti – sekä käydä tekemässä Seanille selväksi, että heidän kissa-hiirileikkinsä loppuisi tähän. Niin Maeve ja James saapuivat tiistai aamupäivällä New Yorkiin. Hotellille saapumisen jälkeen James oli oikeastaan lähtenyt suoraan sovittuihin tapaamisiin, jolloin Maeve oli puolestaan lähtenyt kohti Seanin toimistoa. Hänen oli hyvä hoitaa asia pois alta heti aamusta. Niin nainen kurvasi keltaisella taksilla oikean toimistorakennuksen eteen ja paineli sisälle, suunnaten oikeaa kerrosta kohti. Koko hissi matkan ajan Maeve valmisteli itseään tulevaan, keräämällä itseensä kaikki vihan ja ärtymyksen tunteet, jotka tunsi Seania ja tuon käytöstä kohtaan. Hissin pysähtyessä määränpäähän, Maeve käveli suoriltaan Seanin toimiston ovelle ja nykäisi sen auki niin, ettei Seanilta varmastikaan jäänyt hänen saapumisensa huomaamatta. Hän kuitenkin sulki oven perässään, ennen kuin avasi suunsa; “ Sean Bradley Thompson! You… You…”, Maeve haparoi sanojensa kanssa, löytämättä aluksi oikeita sanoja, kunnes ärtymyksensä todella pyörähti käyntiin. “ You are self-centered, maddening asshole!”, hän kivahti lopulta ja loi ärtymyksestä salamoivan katseen mieheen. Sean istui ärsyttävän rauhallisesti pöytänsä takana, joten tietenkin se ärsytti Maevea entiseltään. Nainen käveli pöydän eteen ja laski kätensä sen reunalle, nojautuen sitä vasten, samalla kun tapitti miestä syyttävästi. “ Do you know what I realized last time you visit Dallas? You, Sean Thompson, are my soft spot.” - “ And that’s why I don’t want you to come near me. Not now or forever!”, Maeve sanoi samaan hengen vetoon ja osoitti Seania nyt syyttävästi sormellaan. Sean tiesi tasan tarkkaan miksi Maeve oli niin vihainen ja loukkaantunut, joten luultavasti siksi hän antoi naisen paasata kaikessa rauhassa. “ You are the devil himself! But I assume you already knew that.”, luoja kuinka raivoissaan Maeve tunsikaan olevansa. Hän ei ollut pitkään aikaan kenellekään näin vihainen. Seanin käytös oli vain vihdoin ja viimein mennyt täysin ylitse naisen ymmärryksen. Oliko Sean todella niin tunteeton, että hän vain otti sen minkä halusi ja paineli matkoihinsa kuin mitään ei olisi tapahtunut? “ What happened last time.. It was a big mistake and it won’t happen again. Never.”, hän sanoi päättäväiseen sävyyn ja heiluttikin käsiään sanojensa painoksi. “ So from now on… I'm tired to be nice to you. I'm not talking to you, if it doesn’t concern Junior. Only thing which we can talk about is Junior.”, ne olivat Maeven viimeiset sanat, jonka jälkeen hän tunsi saaneensa kaiken ärtymyksensä itsestään ulos. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Apr 17, 2016 14:15:10 GMT 2
Post by jenni on Apr 17, 2016 14:15:10 GMT 2
Sean's outfitJoulu oli tulla jolkotellut – ja sittemmin myös pyyhkäissyt ohitse aika vauhdilla. Varsin nopeasti Sean olikin jo huomannut istuvansa koneessa matkalla takaisin kohti New Yorkia. Ennen lähtöään hän oli saanut vielä houkuteltua pikkuveljensä Riverin lähtemään Isoon Omenaan myös. Riverillä oli näet markkinointialan koulutus, eikä Seanilla ja hänen yhtiökumppanillaan Alexanderilla ollut vielä varsinaista markkinointipuolen vastaavaa hommissaan. Tähän mennessä he olivat hoitaneet sen ja viestinnän työt lähinnä kolmisin, siis Sean, Alexander ja näpsäkkä sihteerisneiti Lacey. River oli itse asiassa tullut kaupunkiin vain vajaan viikon kuluessa Seanin paluusta. Tammikuun kolmas oli ollut sunnuntai, ja Sean oli passittanut velipojan hommiin heti seuraavana maanantaina. Tietenkin. Pitihän sitä nyt muutaman ensimmäisen päivän kunniaksi vähän simputtaa veljeä. Jos totta puhuttiin, niin River oli kyllä jo ensimmäisten päivien aikana osoittanut kykynsä. Alexanderkin oli todennut, ettei Sean aivan mitään virheratkaisua ollut tehnyt keksiessään palkata veljensä heille hommiin. Tiistaina, 12. päivä tammikuuta, River oli ollut Fris’n’Frisillä viikon verran. Hommat alkoivat luistaa jo siihen malliin, ettei Seanin tai kenenkään muunkaan tarvinnut enää koko ajan olla vierailemassa Riverin työhuoneessa jonkin asian tiimoilta. Niinpä Seankin oli saanut koko päivän keskittyä omiin töihinsä, joita sinä päivänä tuntuikin riittävän ihan jonoksi asti. Osa hommista oli peräisin edelliseltäkin päivältä, sillä hän ei vain ollut yksinkertaisesti ehtinyt tehdä niitä maanantain aikana. Sean ei tosiaankaan ollut varautunut siihen, mitä tuleman piti, siis siihen, kuinka joskus iltapäivän aikana Maeve Cardwell paukkasi hänen toimistoonsa silminnähden tulistuneena. Okei – jälkeenpäin ajateltuna se oli sinänsä ollut ihan odotettu visiitti, joskin yllätysvisiitti ehkä kuitenkin. Sean oli kuitenkin aika raukkamaisesti luikkinut pakoon silloin, kun he olivat edellisen kerran nähneet. Se kerta oli nimittäin tapahtunut jouluna Dallasissa. Sean oli tullut tuomaan Juniorin lahjaa, mutta jäänyt kuitenkin myös lasilliselle Maeven kanssa. Tai, pikemminkin parille lasilliselle. Yksi asia oli johtanut toiseen, tarkemmin sanoen Seanin ja Maeven samoihin lakanoihin, minkä seurauksena Sean oli aamunkoitteessa hiipinyt säälittävästi ulos talosta ja hurauttanut autollaan pois ottamatta enää niiden pyhien aikana yhteyttä Maeveen. Well done, Mr. Thompson, well done.Koska Sean tiesi, että oli paras antaa Maeven raivota kiukkunsa kokonaan ulos, hän päätti istua työpöytänsä ääressä vaiti ja katsella kyseisen bruneten vaahtoamista. Hän ei saavuttaisi sillä mitään, jos rupeaisi nyt laukomaan poikkipuoleisia sanoja Maevelle. Kyseinen nainen suuttuisi sellaisesta vain enemmän. Sean oli – no vaikka mitä ainakin Maeven senhetkisten sanojen mukaan. Tämä ei kuulemma halunnut olla siitä lähtien hänen kanssaan tekemisissä muuta kuin Junioriin liittyvissä asioissa. Sean kurtisti hieman kulmiaan. Eiväthän he oikeastaan olleetkaan olleet muuten tekemisissä kuin yhteisen poikansa vuoksi tähänkään mennessä. Asiat vain niissäkin tapaamisissa olivat luisuneet hieman sivuraiteille… ”Did you finish already?” Sean kysyi ehkä vähän ärsyttävälläkin äänellä, kun Maeve oli vaiennut eikä ainakaan hetkeen ollut enää päästänyt inahdustakaan. Tosin sen raivon kihinän, joka kumpusi Maeven sisuksista, Sean kyllä pystyi kuulemaan. Sean nousi pöytänsä äärestä ja käveli kurkistamaan huoneensa ovesta, jonka Maeve oli kyllä ystävällisyyttään vaivautunut sulkemaan. Kun Sean oli todennut, etteivät kollegat olleet korvat kiinni ovessa uteliaisuuttaan, hän sulki jälleen oven ja palasi takaisin peremmälle huoneeseensa. ”I assume that you are referring to what happened in Dallas”, Sean kohotti kulmiaan ja istuutui vasta siivoamansa pöydän kulmalle, osoittaen samalla kädellään vapaata tuoliaan. Kenties Maeve haluaisi istuutua siihen rauhoittuakseen vielä hieman enemmän. ”Am I right?” mies jatkoi ja nappasi pöydältä käsiinsä jonkin yhteistyökumppanin logolla varustetun stressipallon, jota alkoi huvikseen pyöritellä käsissään. ”Look. I was an idiot. I shouldn’t have ran away that way”, Sean päätti lopulta myöntää. Sitä kai Maeve oli tullut häneltä hakemaan. Myöntämistä omasta luuseriudestaan. Anteeksipyyntöä. Sean vilkaisi Maevea, sitten pikaisesti tietokoneensa näyttöä, jolle ilmestyi näytönsäästäjä. Erivärisiä viivoja alkoi säntäillä pitkin mustaa ruutua. Sean laski stressipallon käsistään ja käveli huoneen peräseinällä olevien ikkunoiden ääreen, katseli sitten hetken aikaa ulos. ”What are you doing in NYC?” mies uteli ja vilkaisi sitten vähän toiveikkaanakin Maevea. ”Is Junior here, too?”
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 26, 2016 10:43:48 GMT 2
Post by julle on Apr 26, 2016 10:43:48 GMT 2
Maeve ei voinut koskaan uskoa, että olisi näin vihainen jollekin. Tosin se että se viha kohdistui Seaniin, ei ollut niin suuri yllätys. Oli vain ajankysymys kun mies olisi tehnyt jotain sellaista joka saisi naisen raivonpartaalle. Sean oli aina ollut Maevelle suuri mysteeri. Se luultavasti oli yksiä niitä syitä minkä vuoksi hän tunsi niin ääretöntä vetoa toista kohtaan. Nyt Sean oli kuitenkin onnistunut satuttamaan naista niin pahasti, ettei hän voinut enää vain viitata asialle kintaalla. Maeve ei normaalisti ollut sellainen ihminen joka suuttuisi turhista asioista, vaan hänellä löytyi aina pätevä syy siihen, miksi oli niin suunniltaan.
Maeve tuijotti Seania nyt silmät leiskuen vihasta, eikä miehen ärsyttävä kysymys helpottanut sitä millään tavalla. Maeve ei kuitenkaan saanut sanaakaan suusta vaan nyökkäsi sen merkiksi että oli lopettanut paasaamisensa. Ainakin hetkeksi. Voi jos hän olisi yhtään ollut väkivaltainen luonteeltaan, Maeve olisi varmasti jo kuristanut Seanin siihen paikkaan. Miehen olemuskin jo pelkästään ärsytti naista niin suunnattoman paljon, ettei ollut kaukana, ettei hän olisi kipittänyt kuristamaan miestä. Maeve sen sijaan tyytyi vain kihisemään raivosta ja käyttämään sanallista arkkua. Nyt hän oli kuitenkin saanut purettua suurimman ärsytyksen itsestään ulos, joten kanssaan normaalisti keskustelu saattoi olla mahdollista. Ainakin vielä, ennen kuin Sean onnistui taas kerran valitsemaan sanansa väärin. Ja mies onnistui siinä alta aika yksikön, kun Sean kysyi viittasiko hän siihen mitä tapahtui Dallasissa. ”What else I would mean?! Jesus Christ Sean... Do you really want that I explode here?”, Maeve parahti Seanin sanoille selvästikin ärtyneenä. Voi luoja kuinka paljon miehen rauhallinen olemus ärsyttikään Maevea. Hän olisi nyt kaivannut kunnon riitakaveria, mutta sen sijaan Sean ei antanut sitä vastakaikua Maeven riitely haluille. Hän seisoi vielä hetken paikallaan, vieden kätensä sitten kireään puuskaan, ennen kuin istuutui alas Seanin osoittamalle tuolille.
Seanin pahoittelut menivät täysin ohi Maeven korvien. ”And why did you?”, hän alkoi tentata ja nosti kysymyksensä jälkeen kysyvästi kulmiaan. ”Make me understand why you are such an assho…”, Maeve aloitti kulmiaan kurtistaen, ymmärtäen kuitenkin nopeasti, ettei Seanin haukkuminen auttanut tilannetta, joten hän nopeasti keskeytti sen minkä aloitti. ”I don’t understand you at all.”, hän pudisteli päätään ja hautasi kätensä nyt hetkeksi kämmeniään vasten, nojatessaan kyynärillään polviaan vasten. Hän hieraisi seuraavaksi kasvojaan ja jäi hiljaisena tuijottamaan Seania. ”No, Junior isn’t here. He had a field trip so he’s staying at my parents house. ”, hän töksäytti ja jatkoi, suoristaen samalla itsensä tuolissa istuessaan. ”And I’m here because of James. James had some meeting, so I had time to come here and yell at you.”, Maeve oli huomannut Seanin toiveikkaan olemuksen ja suoraan sanottuna hänestä tuntui hyvältä ampua miehen toiveikkuus alas, etenkin kun Junior ei ollut tällä kertaa mukana.. “But I stick to my point. You have your life here NYC and I have my own in Dallas. We shouldn’t mix them together.”, Maeve huokaisi nyt huomattavasti rauhallisempana kuin äsken ja nousi tuoliltaan ylös. Hän jätti tarkoituksella hänen ja pöydän kulmaan nojaavaan Seaniin pienen välimatkan, vieden kätensä takaisin puuskaan eteensä. “I'm really tired of this chase with you, Sean. And I’m not going to do this anymore.”
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 3, 2016 16:11:00 GMT 2
Post by jenni on May 3, 2016 16:11:00 GMT 2
Junior oli kuulemma jossain kouluretkellä kotona Teksasissa, ja Maeve puolestaan oli lähtenyt Jamesin rinnalla New Yorkiin. Sean kohotti hieman kulmiaan, muttei sanonut mitään. No, kaipa tapa se oli sekin, jos lähti raivoamaan ex-kumppanille nykyisen ollessa työasioillaan. Ehkä vähän kummallinen parisuhdeasetelma, mutta ei Sean sitä ääneen sanonut. Sitä paitsi Maeven ja Jamesin parisuhde oli ehkä luisunut oudoille teille luultavasti kiitos Seanin, kun he olivat Maeven kanssa jo kahdesti päätyneet samojen vällyjen väliin. Eli Seanilla ei varmaankaan ollut juurikaan oikeuksia alkaa arvostelemaan Maeven ja Jamesin parisuhdetta. Siitä Maeve sitä paitsi olisi aivan varmasti räyhännyt äskeistäkin enemmän, joten oli paras pysyä vaiti. Siispä Sean vain nyökkäsi ymmärtäväisesti kääntyessään kunnolla takaisin Maeveen päin.
”Okay. New York is mine, Dallas is yours. There’s nothing ours”, Sean totesi Maeven sanoille ja nyökkäsikin pienesti. Ei hänen tosiaankaan kannattanut jatkaa sitä pelleilyä Maeven kanssa. Oli todellakin parempi, että jatkossa he olisivat yhteydessä toisiinsa vain Junioriin liittyvissä asioissa. Sean käveli pois ikkunoiden ääreltä ja käyskenteli hetken aikaa huoneessaan, pysähtyi huoneensa oven vieressä olevan sisäikkunankin luo ja liikautti sormeaan kevyesti sen kiinni olevilla sälekaihtimilla. Pölyä. Joko hänen pitäisi hankkia pölyhuiska toimistoonsa tai sitten hän kehottaisi sitä ulkoisen siivousfirman työntekijää seuraavalla käyntikerralla tsekkaamaan myös sälekaihtimien siisteystason. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti houkuttelevammalta. He kuitenkin maksoivat siitä siivouspalvelusta, eli jälki pitäisi olla sen mukainen, tietenkin. Sean karisteli sormeensa jääneet pölyt pois ja vilkaisi Maevea. ”I got to say … You could have texted me”, mies sanoi ja pudisteli vähän päätänsäkin. ”I would have understood your rage via message, too”, hän jatkoi, sillä ei tosiaankaan itse olisi jaksanut vaivautua tulemaan paikan päälle asti räyhäämään – siinähän olisi ollut ihan hirveästi vaivaa!
Okei. Ei varmaan olisi niitäkään sanoja pitänyt sanoa, Sean ei voinut olla tuumimatta itsekseen, kun Maeve ei vieläkään näyttänyt miltään Naantalin auringolta. Sean huokaisi pienesti ja vilkaisi jo vaivihkaa toimistohuoneensa seinällä olevaa kelloa; jos Maeve ei olisi niin helvetin … Haluttava raivostuessaan, niin Sean olisi taatusti jo töksäyttänyt, että eikö toisen kannattaisi jo lähteä lätkimään, kerran ei halunnut enää olla hänen kanssaan tekemisissä muuten kuin yhteisen lapsen asioiden tiimoilta. Kenelle tahansa muulle Sean olisikin varmasti ärähtänyt moisesta, mutta ei hän Maevelle voinut. Ei vain – pystynyt. ”So, as you are still here”, Sean kuitenkin aloitti (toki huomattavan piikittelevällä äänensävyllä), ”should we decide the next time when me and Jun can meet again?” Sean käveli lähemmäksi työpöytäänsä, ohitti Maeven – tietenkin puolivahingossa mahdollisimman läheltä – ja istuutui päätteen äärelle. ”It’s January 12th now…” mies mietiskeli ääneen selatessaan tietokoneella olevaa kalenteriaan.
”Do they have a winter holiday? Is it still on February?” Sean pohti ja nosti sitten katseensa Maeveen, joka seisoi jossain siellä pöydänkulman tienoilla. Mies kallisti hieman päätään ja naurahti hivenen. ”Oh come on. You don’t have to be afraid of me. You can’t see these dates from there”, Sean kiusoitteli leppoisasti ja viittasi Maevea siirtymään rohkeammin lähemmäs häntä ja tietokonetta. ”I’m pretty sure that I have to be here in NY but I could offer flight tickets to you”, hän mietti kun oli viimein saanut Maevenkin jotenkin siihen tietokoneen äärelle. Hän esitteli kalenteriaan – ei ainakaan toistaiseksi kovin täyttä sellaista – naiselle helmikuun kohdalta. Sean katsahti hieman ylöspäin Maevea, eikä voinut olla tekemättä sellaista typerää pikkupoikamaista virnistystä, ihan kuin hän yrittäisi saada tahtonsa läpi niin kuin mikäkin pojankoltiainen. ”You could leave Junior here for a day and go to shopping with… our secretary, Lacey. I’ve got a lot to do for Junior. He could use our paper shredder. It’s pretty important that kids see as early as possible what is working, or what do you think?” Sean laski leikkiä.
|
|
