Since the twist of fate when it all broke down...

Seamus oli pitänyt Geenaan etäisyyttä tietoisesti, sillä totuus siitä, että hänellä tosiaankin oli olemassa pieni poika oli vasta iskenyt kunnolla kun hän oli päässyt Benin asunnolle, jossa sillä hetkellä enemmän tai vähemmän vakituisemmin majaili. Linnakundina hänellä oli hyvin vaikea saada omaa asuntoa, joten piti toistaisesti tyytyä majailemaan sisarusten nurkissa. Koska mies ei ollut voinut puhua pojastaan veljelleen, oli hän ollut tavallistakin äreämpi, kuin perseeseen ammuttu karhu. Benjamin ei ollut tietenkään tiennyt syytä, joten kaikki ei ollut mennyt ihan suunnitellusti.

Lepuuttaakseen hermojaan Seamus oli siis lähtenyt kirjaimellisesti kävelemään. Hän oli käynyt paikoissa, joissa oli käynyt viimeksi teini-iässä, siellä missä oli silloin ryypännyt kavereidensa kanssa. Sitten ajatukset olivat taas harhailleet Geenaan ja lapseen. Motoristi päätti olla sanojensa mittainen mies, joten hän oli päättänyt myös osoittaa sen Geenalle. Siispä suunta oli kulkenut kohti naisen asuntoa ja kun toinen ei ollut kotona (tietenkään!) oli seuraavaksi matka taittunut kohti naisen työpaikkaa. Mustaan huppariin, kerhon liivin ja kuluneisiin farkkuihin pukeutunut mies pyrki pitämään ajatuksensa kurissa. Tämä muutaman päivän hiljaiselo oli vain tehnyt hyvää ja raitis ilma myös, joten kun Seamus avasi tatuointistudion oven, ei hänen mielensä ollut enää yhtä myrskyisä kuin pikkuveljen asunnolta lähdettäessä.
Sinisten silmien katse pyyhki sisätilaa hetken ennen kuin se pysähtyi vaaleaan naiseen, jossa se pysyikin yhtä kylmänä kuin aina ennenkin miehen astellessa lähemmäs. ” Geena..” mies tervehti ja nyökkäsi. Katse pyyhki toisen olemusta ehkä liiankin tarkasti katsellen, Seamuksen suupielen kaartuessa käymään hymyssä.
”Onko sulla kiire? Ajattelin et voisit hakata muhun jonkun kivan kuvan”, tuo meni suoraan asiaan kuin olisi vain tullut ihan normaalille käynnille ottamaan uutta kuvaa vaikka eihän asia tietnekään loppujen lopuksi niin ollut. ”Mä voisin tulla taas kuluttaa sun sohvaa joku ilta”

Hän ei ollut oikeastaan päättänyt millaisen kuvan haluaisi ihoonsa hakattavan, mutta onneksi paikka sentään oli jokseenkin tiedossa. Seamus oli tyytyväinen, kun Geena iski tiskiin tatuointikansion, jota motoristi alkoi selaamaan. ”Eiköhän täältä jotain löydy..” tuo totesi.
”Mä tuun illalla”, tuo totesi toisen tiedusteluihin siitä, milloin hän tulisi sitä sohvaa kuluttamaan. Mies seurasi toista tuon työpisteelle ja asettui niin, että toisen olisi helppo työskennellä. Sopivan kuvan löydettyään mies käänsi kansion niin että Geena näkisi sen ja napautti kuvan päälle sormellaan pari kertaa. Ei se ehkä olisi sellainen, jonka Seamus ottaisi pidemmän harkinnan päätteeksi, pääkalloaiheinen se kuitenkin oli, mutta ainakin se oli keino saada olla toisen kanssa samassa tilassa. ”Laitetaan vaikka tää. Tai jos sä haluat niin hakkaa joku kuva. Se tulee tohon solisluun kohdille”, mies ilmoitti hieman ympäripyöreästi, josta viimein kävisi selväksi, ettei Seamus ollut siellä sen kuvan takia vaan itse naisen.

Hän riisui takkia, liiviä ja paitaa. Iholla oli arpia, joista massiivisin kulki kehon poikki ja joista ehkä erottuvin oli toisessa olkapäässä oleva ihmisen puremasta tullut arpi. Entinen, liian innokas tyttöystävä oli jättänyt merkkinsä miehen iholle. Muutamia tatuointeja myös oli, mutta se kohta, johon Geena sai luvan kuvan hakata, oli tyhjä. ”Mä tarvitsin vähän aikaa miettiä”, Seamus aloitti pienen hiljaisuuden päätteeksi, Geenaa tarkasti katsellen. ”…mutta en mä ole muuttanut mun mieltäni.” Ehkä Geenan oli ihan hyvä tietää tuo asia. ”Mä kuulin että olit kysellyt mua. Mä voin antaa sulle mun numeron, josta saat mut kiinni jos tulee jotain”, mies jatkoi vielä. Jestas Geena näytti hyvälle noissa vaatteissa, mutta vielä paremmalle jos kaunista kroppaa ei olisi verhottu mihinkään vaatekappaleeseen. Oliko täällä takahuonetta?

Geenan sanat tatuoinnista saivat miehen virnistämään tuolle, hänen katsellessaan toista ja huomatessaan naisen hieman pidemmän katseen vartalollaan, ei Seamus voinut väittää, ettei olisi tyytyväinen. Hän vilkaisi tiskin suuntaan Geenan olan yli ja tuli siihen tulokseen, että kyllä siellä taisi takahuone olla. Harmi vain, ettei Geena tuntunut lämpiävän hänelle. Toivottavasti miehen kärsivällisyys riittäisi naisen kanssa tai hänen pitäisi tyytyä etsimään petiseuraa jostain muualta.
Luonnos saatiin asetettua paikoilleen ja toinen siirtyi lähemmäs. Seamus kuunteli tautointikynän surinaa ja katseli viipyilemättä naisen piirteitä. Hän ei värähtänyt tai liikkunut pienten neulojen rikkoessa ihoa. Geena oli nyt lähempänä kuin pariin vuoteen. Moinen ajatus sai Seamuksen virnistämään itsekseen, mutta se pyyhittiin pois, kun nainen kiinnitti taas huomionsa häneen. Mies nauroi matalasti Geenan sanoille pikkuveljestä. ”Varovasti. Se kakara saattaa olla suuri suustaan, mutta myös tärkeä”, mies totesi silmäillen Geenaa ilmeettomästi. Ei sillä, että hän moisesta loukkaantuisi, sillä Geena oli vain laskenut leikkiä mutta tässä tehtiin myös selväksi sitä tosiasiaa, ettei veljestä tai veljistä tai edes sisaresta kannattanut puhua pahaa hänen kuullensa. Olisi parempi että Geena oppisi sen heti eikä sitten myöhemmin jolloin jotain peruuttamatontakin olisi voinut jo tapahtua.

Sinisten, jäisten silmien katse pehmeni vain aavistuksen Geenan kysymykselle. Niin, oliko hän tarkoittanut sitä? ”Olenko mä koskaan valehdellut sulle?” mies kysäisi leukaansa hieraisten. Ei ainakaan tarkoituksella ja tässä asiassa Seamus oli enemmän tosissaan kuin useimmissa.. ”Tottakai mä kaipasin”, motoristi vielä jatkoi ennen kuin vilkaisi puolivalmiiseen tatuointiin josta huomio siirtyi taas Geenaan. Nyt kun nainen ei selvästikään jatkaisi työtään hetkeen, nousi miehen ylemmäs. Karhea käsi väkyröine sormineen sipaisi naisen poskea kenties hellemmin kuin oli odotettavissa, sormien siirtäessä vaaleita hiuksia naisen korvan taakse. ”Me voitais jatkaa tota tatuointia vaikka vähän myöhemminkin. Tää tuoli vaikuttaa tukevalta. Jospa se kestäis kahden painon”, mies totesi siirtäen kättään sipaisemaan leuan kaarta ja itse leukaakin ennen kuin käsi vedettiin takaisin pois ja katse palautui Geenan silmiin.

Motoristi nojautui tuolissa hivenen taaksepäin, kun nainen ilmoitti, ettei ollut sellainen tyttö, ettei rupeaisi moiseen siinä tuolilla. Leukaa vietiin hieman alaspäin hänen katsoessa Geenaa tuimasti kulmiensa alta kunnes nainen nousikin ylös, repi hanskat käsistään ja sanoikin ne maagiset sanat siitä takahuoneesta. Suu kääntyi hetkeksi vinoon hymyyn Geenan johdattaessa häntä takahuoneeseen. Miehen katse kävi vielä liikkeen ulko-ovella päin, mutta eipä se häntä oikeastaan kiinnostanut, vaikka joku olisikin sisään astellut.
Savage antoi toisen tuupata itsensä sohvalle ja heti kun hän tunsi Geenan huulet omillaan, sulki tuo naisen ahnaaseen, rajuun suudelmaan. Kädet lähtivät kärsimättömästi vaeltamaan toisen kauniilla kropalla, pyrkien vaatteiden alle tapailemaan naisen kaunista ihoa. Seamus ei ehkä koskaan myöntäisi miten paljon hän toista halusi ja miten paljon oli juuri tätä naista ikävöinyt. Pojan syntymä tuntui viimein liittäneen heidän kohtalonsa yhteen, sillä millainen mies Seamus nyt olikaan, ei hän ikinä voisi hylätä omaa jälkikasvuaan. Jos Geena vain tietäisi miten paljon hänellä oli ollut aikaa ajatella heitä siellä kiven sisässä! Hän ei kuitenkaan ollut mikään tunteilija, joten ehkä se tieto pysyisi vain hänen omanaan.

Karheat, isot kädet löysivät kauniin ihon vaatteiden alta ja toisen huulia vasten matalasti naurahtava mies nosti toisen paidan helmaa riisuakseen sen naisen päältä. Geena oli hänen mielestään kauneimmillaan mahdollisimman vähissä vaatteissa, mikä Seamuksen tuntien ei ollut todellakaan paljoa. Geena oli jo nyt ylipukeutunut, joten oli vain parempi, jos turhista kerroksista päästiin pois. Naisen kropalla vaeltavat kädet myötäilivät toisen vartalon kaaria, miehen kannatellen Geenaa pakaroista samalla kun kohottautui hivenen ja käänsi tilanteen omaksi edukseen kiepsauttaessaan naisen alleen.

Siniset silmät tarkastelivat toisen tekemisiä, miehen katsellessa naista päästä varpaisiin samalla kun napitti housujaan ja laittoi vyötään kiinni. Huomio kiinnityi erityisesti Geenan pitkiin, paljaisiin sääriin. Seamus vilkaisi nopeasti sitä sohvaa, jolla oli äsken peuhattu ja ei voinut olla virnistämättä itsekseen. Joku toinen mies olisi ehkä hukuttanut naisen suudelmiin ja halauksiin, jakanut läheisyyttään kunnolla moisen jälkeen, mutta toiseksi nuorimman Savagen ajatukset kiersivät Geenasta aina tupakkaan ja olueen. Harmi vain että röökit olivat jääneet sinne liikkeen puolelle nahkatakin taskuun muiden vaatteiden seuraksi.

Hän katseli toista pitkään hiljaisena ennen kuin kiskaisi naisen lantiosta lähemmäs. Käsi vaelsi pepun kaarelle, sitä puristamaan ja taputtamaan pari kertaa. Sitten mies kumartui lähemmäs, painaen suudelman vasten naisen korvaa. "Sanoinhan et mun oli sua ikävä.." tuo korvaan muristiin matalalla äänellä. "Voidaan me sitä kuvaa jatkaa nyt vai jätetäänkö seuraavaan kertaan..?" tuo jatkoi vielä, katseen käydessä merkitsevästi siinä sohvassa, jolla äsken oltiin peuhattu. Käsi nykäisi toista lantiosta liikkeelle. "Mut pue ensin jotain päälles, Geena. Mä en halua et rakit näkee sut noin vähissä vaatteissa." Niin, vain Seamuksen silmille, eikö niin?
Naisen suoraan kysymykseen vastaavista sanoista oli ehkä mahdotonta ottaa selvää, mutta jos niitä edes jotekin osasi lukea, ymmärtäisi ehkä jotakin. Kyllä, hän oli tullut suurimmaksi osin sen seksin perässä, mutta ei täysin. Hän oli tullut sinne Geenaa tapaamaan, sillä oli asioita, joita hän halusi puhua selviksi. Tatuointi oli ollut vain keinoa päästä itse asiaan. "Mä luulen et meidän ois hyvä vähän puhua. Ellei sulla ole sitten jo jotain rakkia nurkissa pyörimässä?"