|
Apr 22, 2016 20:04:07 GMT 2
Post by Deleted on Apr 22, 2016 20:04:07 GMT 2
Tiistai 25. joulukuuta 2018 Cancún, Meksiko Beau Montgomery & Perry Bundy + sivuhahmoina mm. Ellie Montgomery Vain muutama kuukausi sitten Perry oli todella pelännyt, että hänen ja Beaun suhde päättyisi taas kerran eroon. Heillä oli mennyt todella huonosti, he vain riitelivät kaikesta ja Beau tuntui suorastaan väkisin haastavan riitaa niin Perryn kuin kaikkien muidenkin kanssa. Yksi riita oli johtanut siihen, että Beau oli lähtenyt kotoa pois ja ilmoittanut tarvitsevansa omaa aikaa, mutta Perry oli saanut toisen palaamaan kotiin ja se taisikin olla sitten se riita, joka oli saanut heidät tajuamaan, että he todella halusivat olla yhdessä ja he eivät luovuttaisi niin helposti. Sen jälkeen heillä olikin sujunut todella hyvin ja Perry oli oikeastaan yllättynyt siitä, miten asiat olivat vain yhtäkkiä loksahtaneet paikoilleen – yhtäkkiä riidat vain olivat loppuneet, he olivat jälleen samaa mieltä asioista ja he jaksoivat ylläpitää parisuhdettaan. Se kaikki oli tuntunut lähes ihmeeltä ja Perry ei oikeastaan edes osannut sanoa, mikä oli muuttanut kaiken niin totaalisesti. Marraskuun loppupuolella Perry ja Beau olivat sitten alkaneet suunnitella, jos he lähtisivät pitkästä aikaa jollekin yhteiselle lomalle ja sopivaksi ajankohdaksi sitten sovittiin joulu. Hieman yllättäen he olivat myös sopineet, että Ellie lähtisi heidän mukaansa – Cecellä ei ollut moista suunnitelmaa vastaan mitään ja varsinkin Perry oli innoissaan siitä, että tyttö lähti heidän mukaansa. Lomakohde löytyi sitten Meksikosta ja joulun odotus olikin sitten ollut melkoista jännitystä, olisihan se heidän ensimmäinen oikea lomansa ns. perheenä. Beau ei ehkä ajatellut asiaa samalla tavalla, mutta Perrystä tämä oli heille ehdottomasti todella iso askel, sillä ei ollut vielä kulunut niin paljoa aikaa niistä ajoista, kun Beau ei suurinpiirtein ollut halunnut edes puhua Elliestä, mutta nyt tämä oli suostunut ottamaan tytön mukaansa heidän lomalleen. Niin vain joulukuu oli sitten lopulta tullut 22. päivänä he olivat ottaneet suunnakseen Meksikon lomakaupungin Cancúnin. Heillä oli varattuna peräti viiden tähden hotelli aivan merenrannasta ja ensimmäiset päivät olivatkin sitten lähinnä menneet niin rannalla kuin hotellin uima-altaalla. Tietenkään 2,5-vuotias Ellie ei viihtynyt auringossa ihan yhtä pitkään ja Perry oli muutenkin äärimmäisen tarkka siitä, että Elliellä oli koko ajan riittävästi aurinkorasvaa ja että tyttö joi tarpeeksi vettä, mutta ulkona tuli silti oleskeltua paljon. Ellie oli viihtynyt varsinkin hotellin lastenaltaalla ja Perry oli todella tyytyväinen siitä, että he pystyivät tarjoamaan tälläisen kokemuksen Ellielle. 24. päivän iltana Perry oli ollut heistä se, joka oli nukahtanut viimeisenä. Vaikka häntä olikin väsyttänyt, ei hän olisi malttanut millään nukahtaa – hän ei nimittäin pystynyt käsittämään, miten hän saattoikaan olla niin onnekas, että hän oli löytänyt Beaun elämäänsä ja että hänellä oli niin ihana tytärpuoli. Sinä iltana Perry oli oikeasti pystynyt sanomaan olevansa aidosti onnellinen. Seuraava päivä oli sitten valjennut aivan yhtä aurinkoisena kuin aikaisemminkin, joten aamupalan ja muiden aamujuttujen jälkeen kolmikko oli lähtenyt kävelemään jälleen rannalle – Perry ja Beau olivat puhuneet, että he voisivat hieman ulkoilla, jonka jälkeen Ellie laitettaisiin päiväunille, jotta tyttö jaksaisi sitten illalla, kun heillä olisi tiedossa joulupäivällinen ja muutamien lahjojen aukaiseminen. He olivat löytäneet jonkun hieman rauhallisemman osion rannalta ja jossain vaiheessa Perry ja Beau olivatkin vain jääneet istuskelemaan hietikolle, kun taas Ellie leikki vähän matkan päässä hiekkalelujensa kanssa. ” Ellie, don’t go too far, I told you that already.” Perry huikkasi Ellielle, joka sitten palasikin hieman lähemmäksi, mutta jäi kuitenkin vielä hieman kauemmas leikkimään. Perry nojasi kevyesti Beauun, kääntäen hetkeksi katseensa Elliestä kumppaniinsa. ” This holiday has been so wonderful, I really don’t want to go back home.” Perry naurahti pienesti ja kurkottautui suukottamaan Beauta huulille. ” Ellie seems to enjoy too.. I’m so glad Cece let her go with us.” Perry vielä totesi ennen kuin sitten käänsi katseensa takaisin Ellieen – tai siis siihen suuntaan, missä Ellie oli vielä hetki sitten ollut. Perry katsahti ympärilleen, mutta tyttöä tai tämän äskeisiä leluja ei näkynyt missään. ” Where did she go? She was just there!” Perry jatkoi jo hieman huolestuneempaan sävyyn, nousten samalla siitä hietikolta ylös. ” Ellie! Where are you!” Perry yritti huudella, mutta tyttöä ei näkynyt kerta kaikkiaan missään.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 25, 2016 13:29:53 GMT 2
Post by nepa on Apr 25, 2016 13:29:53 GMT 2
Vielä muutama kuukausi taaksepäin Beau oli ollut huonolla tuulella suurin piirtein joka helvetin päivä. Hän oli vain vittuillut kaikille ja riidellyt kaikkien kanssa, eikä mikään ollut vaikuttanut saavan häntä paremmalle tuulelle – ei edes vakaa parisuhde Perryn kanssa. Itse asiassa se Beaun alituinen huonotuulisuus oli ollut ajamassa heitä jo eroon. Aluksi Perry oli ilmeisesti yrittänyt kestää sitä Beaun naurettavaa valitusta ja kitinää, mutta loppujen lopuksi tilanne oli se, että Perry oli uhannut jättää Beaun. Totta kai draamakuningattaren elkeitä omaava Beau oli lähtenyt kotoa silloin suurin piirtein ovet paukkuen mutta jo samana iltana hän oli palannut kotiin – ja muutenkin asiat olivat alkaneet muuttua parempaan suuntaan. Beau ei voinut tajuta, että mikä sen teki. Hän oli hetken aikaa ollut jo ihan varma, että hänellä oli jotain mielenterveysongelmia, mutta ilmeisesti se kaikki oli johtunut stressistä tai jotain muuta vastaavaa. Nykyään Beau oli nimittäin jo ihan oma itsensä – siis toki vittumainen ja itsekäs, mutta ei sentään purkanut pahaa oloaan kaikkiin tuntemattomiinkin ihmisiin ympärillä.
Beaun opiskelutkin olivat jo hyvällä mallilla, mikä taas tarkoitti sitä, että hän pystyisi ottamaan pikkuhiljaa jo rennommin – siis toisin sanoen hänellä ja Perryllä olisi pitkästä aikaa mahdollisuus yhteiseen lomaan. Loppujen lopuksi se loma ei kuitenkaan ollut vain heidän välisensä. Perry nimittäin meni ehdottamaan, että he voisivat ottaa Ellien mukaansa. Aluksi Beau oli ehkä hieman nyrpistänyt nenäänsä sille ajatukselle, mutta päivien kuluessa hän oli lämmennyt ajatukselle aina vain enemmän. Sitä paitsi, ehkäpä Beaulla ei ollut mitään oikeutta valittaa Perrylle, koska hän oli tehnyt niin jo ihan tarpeeksi. Eikä Elliessä sinänsä ollut enää edes mitään vikaa Beaun silmissä. Itse asiassa Beau oli jo pikkuhiljaa alkanut kiintyä omaan tyttäreensä. Ei hän sitä ollut tunnustanut tai näyttänyt mitenkään erityisemmin, mutta ehkä Perry saattoi arvata sen. Hän oli nimittäin puhunut Elliestä enemmän kuin normaalia eikä hän ollut edes pyöritellyt silmiään Ellien tultua puheenaiheeksi.
Kun Cecekin oli antanut luvan Ellien matkaamiselle, he olivat päässeet lähtemään matkaan. Kohteeksi oli päätynyt Meksiko ja ajankohdaksi joulu – siten he voisivat paeta sitä hullua joulunviettoa edes hieman. Joulu ei ollut Beaulle mitään lempivuodenaikoja, mutta kieltämättä hän oli oppinut nauttimaan niistä yhteisistä jouluista Perryn kanssa. Ja se heidän reissunsakin oli kyllä ollut ihan uskomaton. Beausta oli ihan oikeasti tuntunut, että pitkästä aikaa he olivat todellakin perhe – aikaisemmin he olivat olleet jotenkin erillään. Nyt kaikki oli kuitenkin tuntunut loksahtaneen paikoilleen. Siksi Beau olikin odottanut tätä päivää, itse joulupäivää, innoissaan. Silloin he nimittäin saisivat jakaa lahjoja ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa. Ensin he olivat kuitenkin tehneet aamurutiininsa ja suunnanneet rannalle, jossa he olivat vieläkin. Beau piti silmiään kiinni, nojasi rennosti taakse ja vain nautti auringosta. Sitten hän kuitenkin avasi silmänsä tuntiessaan Perryn tulevan lähemmäs. Hän kuunteli ne Perryn sanat ja hyväksyi ne hiljaisesti – hänelle otti edelleen koville tunnustaa se, että oli lopultakin alkanut pikkuhiljaa kiintyä tyttäreensä. Hän kuittasi asian siis kevyellä naurahduksella ja oli sulkemassa silmiään uudestaan. Perryn reaktio kuitenkin sai hänet säpsähtämään. ”What?” Beau säikähti. Hän nousi itsekin seisomaan ja vilkuili ympärilleen. ”Ellie!” Hänkin yritti huutaa. Vastausta ei kuulunut eikä tyttöä näkynyt. ”She’s probably just found some other kid to play with”, Beau yritti rauhoitella Perryä, ”but let’s search for her anyway. You’ll go that way and I’ll go this way, okay?” Hän vielä kumartui painamaan suukon huomattavasti lyhyemmän miehen otsalle. ”Calm down. We'll find her, she can't have gotten far yet.”
Niinpä Beau erkani Perrystä toiseen suuntaan. Hän huuteli tytön nimeä ja oli koko ajan valppaana. Varsinkin kaikki lapsiporukat hän katsoi läpi erittäin tarkkaan, mutta koska niissäkään ei näkynyt yhtäkään merkkiä Elliestä, Beau alkoi jo ihan oikeasti huolestua. Hän oli kuitenkin ollut etsimässä Ellietä jo vähintäänkin vartin. Ei nuori lapsi voinut kadota kuin tuhka tuuleen! ”Shit”, hän sitten jo ärähtikin itsekseen ja kääntyi takaisin. Niin oli tehnyt paniikkinen Perrykin – tämä suurin piirtein juoksi Beauta vastaan. Perry höpötti siinä hermostuneena ties ja mitä, mikä tietenkin aiheutti Beaussa ärsyyntyneen reaktion. ”Oh, shut up already!” Hän komensi. Ei kuitenkaan pahalla tavalla – hän halusi Perryn vain rauhoittuvan, että tämän sanoista voisi edes saada jotain selkoa. ”So you didn’t see her, either?” Hän vielä varmisti. ”Fucking shit … What do people do in these kind of situations? Do we call the cops or, or ask that lifeguard over there if he has seen Ellie?” Beau taisi kuulostaa rauhallisemmalta kuin oikeasti olikaan.
|
|
|
May 6, 2016 21:28:27 GMT 2
Post by Deleted on May 6, 2016 21:28:27 GMT 2
Beaukin oli noussut ylös ja yritti katsella, jos Ellie näkyisi jossain lähiseudulla, mutta ei, tyttöä ei vain näkynyt. Perry kyllä tiesi, että Ellie osasi olla todella nopea liikkeissään, mutta tällä kertaa tyttö oli kyllä tehnyt jonkun henkilökohtaisen ennätyksensä, sillä Perry ei taatusti ollut kääntänyt katseensa tytöstä pois kuin pariksi sekuntiksi. Muutamaksi korkeintaan. Beau yritti selvästi rauhoitella Perryä, joka vain suhteellisen hätääntyneenä nyökytteli päätään. Pakko hänenkin oli yrittää rauhoittua, sillä ei tässä auttanut paniikkiin vielä joutua – Ellie oli varmasti jossain lähellä, eikä vain kuullut, että häntä yritettiin nyt kutsua takaisin perheensä luokse. ”Okay, we’ll find her, I’m sure.” Perry yritti vielä nyökytellä päätään, kun Beau suukotti hänen otsaansa jaeltuaan ensin ohjeita, mistä tyttöä lähdettäisiin etsimään. Pakkohan Ellien oli jossain lähellä olla, ei toinen ollut voinut kovin kauas keretä!
Beau lähti toiseen suuntaan, Perry puolestaan toiseen ja parhaansa mukaan hän yritti huhuilla Ellietä ja katsella, sattuisiko Ellie vaikka leikkimään jonkun toisen lapsen kanssa. Ellietä ei kuitenkaan näkynyt. Huoli Perryn mielessä kasvoi entisestään ja hän joutui tekemään kaikkensa sen eteen, ettei vain joutuisi paniikkiin. Kaikenlaiset kauhukuvat kerkesivät kuitenkin vilistää Perryn mielessä – mitä jos Ellie oli mennyt veteen, eikä ollut päässyt enää pois? Tai jos joku oli napannut Ellien mukaansa? Lapsikaappaukset eivät todellakaan olleet harvinaisia, joten tottakai Perryä pelotti, mitä oli kerennyt tapahtua. Hän kuitenkin yritti ajatella, että Ellie oli vain nähnyt jotain mielestään kivaa, lähtenyt kauemmas, eikä nyt vain tajunnut isänsä ja isäpuolensa huhuiluja. Lopulta Perryn oli pakko kääntyä takaisin ja melkein samantien Beau tulikin jo häntä vastaan. ”Beau, I’m so fucking worried! She could be anywhere, what if something happened to her! She’s so small, what if someone did something to her…” Perry aloitti höyryämisensä samantien, kun taas Beau vain käski hänen olla hiljaa – tai ehkä tarkemmin sanottuna Beau halusi hänen rauhoittuvan hieman. Beaun kysymykselle Perry sitten pudisteli päätään. ”I don’t know… I have no idea.” Perry vain pudisteli edelleen päätään, yrittäen vielä katsella ympärilleen, mutta sai kuitenkin todeta sen olevan täysin turhaa. ”What if I call the cops and you go to speak to the lifeguard? I think we need now all the help we can find..” Perry lopulta huokaisi. Miten helvetissä he olivatkin joutuneet tälläiseen tilanteeseen.
Perry siirtyi hieman kauemmaksi soittamaan poliiseille, kun taas Beau meni juttelemaan sille rantavahdille. Kummallakin taisi olla hieman ongelmia oman osuutensa kanssa – ainakin Perry meinasi jo tuskastua, kun hätäkeskuksessa puhuttiin tietenkin lähinnä espanjaa. Perry jäi odottelemaan niitä poliiseja ja kieltämättä hän alkoi hermostua uudestaan, kun poliiseille tuntui kestävän. Jokainen minuutti tässä tilanteessa oli ajanhukkaa! Ellie saattaisi keretä mihin tahansa… Pelkkä ajatuskin Ellien katoamisesta ahdisti Perryä hetki hetkeltä enemmän ja hän todella joutui tekemään kaikkensa, ettei vain romahtaisi kokonaan. Kun poliisit sitten tulivat paikalle, Perry selitti näille pikaisesti tilanteen ja he lähtivät kävelemään kohti Beauta ja sitä rantavahtia. ”So she’s 1,5 years old, she has really dark hair.. Her mother is Asian so she looks a bit like vietnamese.. She was wearing a pink dress.. And a pink hat. She really loves that color.” Perry naurahti pienesti, haroen sitten jo hieman hiuksiaankin. Poliisit kyselivät vielä lisää tuntomerkkejä Elliestä, kunnes nämä sitten alkoivat haravoida aluetta – lisäjoukkojakin oli jo hälytetty paikalle. Perryllä oli jokseenkin avuton olo, eikä Beaukaan näyttänyt siltä, että tällä olisi kamalasti tietoa siitä, mitä nyt tapahtuisi.
”Beau.. What if they don’t find her?” Perry sitten sanoi jokseenkin hiljaisena sen ajatuksen, mikä taatusti pyöri heidän kummankin mielessään. Ei Perry olisi halunnut uskoa, että niin kävisi ja tässä kohtaa olisi varmasti tärkeintä pysyä positiivisena, mutta kieltämättä pelko oli jo vallannut Perryn mielen. Lopulta hän kuitenkin vain huokaisi pienesti ja lähti taas talsimaan hietikolla eteenpäin ja alkoi huudella Ellien nimeä. Aikaa kului ja paikalle oli kertynyt jo vapaaehtoisia etsijöitäkin. Aluettakin oli jo hieman kasvatettu ja Perrystä tuntui, että koko lähiseutu oli etsimässä Ellietä sillä hetkellä. Vähän väliä hänelle ja Beaulle käytiin sanomassa, että heidän pitäisi levätä hetki, mutta ei heistä kummastakaan ollut siihen – miten he olisivat voineet, kun Ellie oli edelleen kadoksissa? Jossain vaiheessa Perryn oli kuitenkin pakko pysähtyä hetkeksi ja hän käänsikin katseensa hieman hätääntyneenä Beauun. ”Did you call to Cece yet?” Perry tajusi kysyä. Jos Cece oli yhtään lukenut uutisia, oli hän taatusti jo huomannut, miten lehdissä kerrottiin Meksikossa kadonneesta amerikkalaislapsesta. Toisaalta, Cece oli hieman omaa luokkaansa, joten oli ihan yhtä todennäköistä, että nainen ei ollut vilkaissutkaan tänään yhtä ainutta lehtiä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 17, 2016 22:42:46 GMT 2
Post by nepa on May 17, 2016 22:42:46 GMT 2
Oli tämäkin yksi helvetin lomareissu. Luultavasti Beau ajatteli taas asioita hieman vittumaiselta ja itsekkäältä kantilta, koska kieltämättä siinä Ellietä etsiessään hänelle tuli mieleen, että Ellie oli nyt pilaamassa heidän koko reissunsa. Heillä oli ollut ihan helvetin mukavaa, Beau oli jopa tuntenut yhteenkuuluvuutta Ellien kanssa, mutta sitten se helvetin kakara oli päättänyt karata. Jos Ellie ei olisi tehnyt niin, ei Perryn tarvitsisi tuntea huolta ja pelkoa. Koska ei Beau aluksi mitään pelkoa tuntenut – ei hän voinut edes kuvitella, että Ellielle ihan oikeasti olisi tapahtunut jotain. Ei Beaulla ja Perryllä vaan voinut olla niin paska tuuri. Tosin … Miksi ei? Beausta nimittäin tuntui siltä, että paha onni seurasi heitä, ihan sama, mitä he tekivät tai missä olivat. Aina jos he olivat onnellisia, jotain kamalaa tapahtui. Aina. Siinä ei ollut poikkeuksia. Luultavasti joku helvetin yläkerran Kaikkivaltias oli senkin takana. Paska mies – ihan yhtä paska kuin kuka tahansa muukin. Miten joku edes halusi uskoa johonkin vitun Jumalaan? Kyseinen tyyppihän antoi kaiken paskan tapahtua eikä estänyt kamalia asioita tapahtumasta, vaikka tämän pitäisikin pystyä tekemään ihan mitä tahansa.
Se Perryn paniikkinen reaktiokin oli vituttava. Tosin ihan vain sen takia, että Beau ei tahtonut alistua siihen samaan paniikkiin ja kieltämättä tulisi tekemään niin, jos Perry olisi kauhuissaan. Beau oli nimittäin aina mukana kaikessa mitä Perry tunsi. Toisinaan vähän liikaakin. Tässä Ellie-asiassa hän ei kuitenkaan aikonut panikoida. Ei todellakaan, koska Ellie varmasti ilmestyisi jostain. Ihan varmasti. Siinä Perryn kanssa seisoskellessaan hän huomasi kyllä koko ajan vilkuilevansa ympärilleen kuin odottaen, että ihan varmasti se Ellie vielä ilmestyisi jostain. Ei hän vain suostunut uskomaan, että Ellie oli … Poissa. Kadonnut ikuisesti. Beau pudisti saman tien ne ajatukset päästään ja seuraavaksi olikin siirtynyt puhumaan sen uimavalvojan kanssa. Komean sellaisen, vaikkakin oli hieman liian ruskettunut Beaun makuun. Sille miehelle Beau sitten menikin kertomaan lähes kaikki samat asiat kuin Perrylle – tosin Beau kuulosti varmaan puolet rauhallisemmalta, ellei jopa flegmaattisemmalta. Itse asiassa se uimavalvoja taisi sen takia katsoa Beauta jossain vaiheessa jopa hieman ihmetellen. Eipä se uimavalvoja varmastikaan ollut aikaisemmin nähnyt rauhallista lapsensa hukannutta vanhempaa.
Sen keskustelun jälkeen Beau palasi Perryn luo. Perryn, joka sitten jo sanoikin kamalimman mahdollisen vaihtoehton – sen, että Ellietä ei enää löytyisi. Ja se oli mahdollisuus. Tietenkin oli, mutta ei Beau siinä tilanteessa suostunut hyväksymään sitä. ”Stop that”, hän sitten taas ärähti, ”they are going to find her.” Beau oli ärhäkkä tasan siksi, että halusi itse yrittää pysytellä positiivisena. Tai pikemminkin vältellä negatiivisia ajatuksia, koska positiivisuus oli hänestä sillä hetkellä kaukana. ”Why ar eyou being so fucking negative?” Hän vielä ärähti Perrylle. Oli ehkä typerintä ikinä purkaa sitä paskaa oloa Perryyn, mutta niin siinä kuitenkin kävi. Kun aikaa kului, tunsi mies olonsa entistä ärsyyntyneemmäksi ja loppujen lopuksi Beau ei edes tiennyt mitä kello oli. Oli ainakin yö – sen Beau tiesi siitä, että rannalla oli koko ajan vain pimeämpää ja pimeämpää. Olisi ehkä fiksua lähteä pois siltä rannalta jonnekin – niin sanoi virkavaltakin – mutta eivät he siihen pystyneet. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Perry oli sitten lopulta avannut taas suunsa. ”No I haven’t”, hän sanoi, ”and I won’t. They’ll find her. They have to.” Beau vältteli karua totuutta parhaansa mukaan. Ja se totuus oli se, että Ellietä ei tainnut oikeasti enää löytyä – ja jos löytyisi, huonossa jamassa. ”Stop looking at me like that”, hän vielä sanoi Perrylle, joka katsoi Beauta jotenkin … Säälien? Luultavasti niin.
Beau alkoi tosissaan turhautua siellä helvetin rantahiekalla. Hän näki virkavallan edustajien koko ajan suhahtavan heidän ohitseen, mutta kukaan ei tullut enää puhumaan heille. Ja ehkä se oli hyvä niin – Beaulla alkoi muutenkin mennä jo pikkuhiljaa hermot siihen odotukseen. ”Fuck them all, they can’t do shit”, hän huomasi taas valittavansa, ”what the fuck’s wrong with cops here?” Hyvin pian sen vuodatuksen jälkeen kaksi poliisia tuli heidän luokseen ja no … Beau sai pahan aavistuksen jo pelkästään heidän elekielestään. Toinen niistä miehistä otti sen helvetin typerän lakin päästään ja avasi sitten suunsa: ”We found a girl who matches your description from the beach a bit further.” Ja sieltä se loppu tuli. Kuolleena. Ellie oli löytynyt kuolleena. ”Fuck no”, Beau aloitti, ”I don’t believe you. I refuse to believe you. It can’t be her, she .. She can’t have … No. You’re lying. Or you have the wrong girl.” Ei se vaan voinut olla totta. Tai toki voi, mutta ei Beau halunnut sen olevan.
|
|
|
May 19, 2016 21:38:51 GMT 2
Post by Deleted on May 19, 2016 21:38:51 GMT 2
Beau reagoi tilanteeseen niin beaumaisesti, ettei Perry voinut kuin pudistella päätään. Beaulta oli tytär kadoksissa ja sen sijaan, että Beau oli paniikissa, tämä päätti sitten kiukutella Perrylle. Siinä ei ollut sinänsä mitään uutta – eihän Ellie tietenkään ollut aikaisemmin kadonnut, mutta Beaulle käytös oli silti hyvin tyypillistä. Tämä ei suostunut hyväksymään tapahtunutta ja tämä vain raivosi Perrylle, joka oli täysin huolesta sekaisin. Mies ei ollut myöskään soittanut Cecelle, mistä Perry ei sinänsä ollut ihmeissään. Tietysti Cecelle pitäisi ilmoittaa, mutta ehkä oli parempi, että tälle ei kuitenkaan soitettaisi vielä.. Perry ei kyllä todellakaan haluaisi sitä puhelua soittaa, jos Ellietä ei löytyisikään. Perry kuitenkin yritti ajatella, että ehkä hän oli väärässä, ehkä hän oli oikeasti liian negatiivinen ja jos hän muuttaisi omaa asennettaan, jotain saattaisi oikeasti tapahtuakin. Sitä Perry ei kuitenkaan voinut kieltää, että hän oli täysin huolesta sekaisin ja pelkäsi oikeasti ihan oikeasti pahinta. Mitä ihmettä he tekisivät, jos Ellietä ei enää löytyisikään? Perry ei ainakaan suostuisi lähtemään maasta mihinkään ennen kuin Ellie löytyisi.
Jossain vaiheessa virkavalta oli sitten alkanut hieman vältelläkin heitä. Perrystä se oli jokseenkin ihmeellistä, mutta hän yritti olla kiinnittämättä asiaan sen kummemmin huomiota. Beau sen sijaan alkoi taas valittaa ja Perryn se valitus sai huokaisemaan pienesti. Tottakai Beaun piti purkaa se vihansa taas ihan väärään kohteeseen. Poliisit ihan taatusti tekivät kaikkensa, että Ellie löytyisi, Perry oli varma siitä. Lopulta kaksi poliisia tuli heidän luokseen ja jo pelkästään heidän olemuksestaan ja elekielestä pystyi päättelemään paljon. Perry nielaisi pienesti, kun toinen poliiseista otti hattunsa päästän ja jo siinä kohtaa Perry pudisteli päätään. Ei tämä voinut näin mennä, ei vain voinut. We found a girl who matches your description. Perry tuijotti poliiseja jokseenkin lasittunut ilme kasvoillaan, osaamatta edes reagoida. Ellie oli löytynyt kuolleena. Heidän pieni Elliensä oli löytynyt kuolleena. Beaukaan ei selvästi halunnut uskoa tapahtunutta vaan väitti vastaan, poliiseilla oli väärä tyttö, ei se voinut olla Ellie. Ja niin Perrykin halusi ajatella, ei se vain voinut olla Ellie. ”Can we see her?” Perry sai lopulta kysyttyä. Poliisit vilkaisivat toisiaan, mutta lopulta toinen heistä nyökkäsi päätään.
Perry ja Beau lähtivät kävelemään poliisien perässä paikalle, jossa oli jo ambulanssi ja ambulanssin työntekijöitä. Eihän ambulanssia enää tarvittu, mutta Perry oletti, että se oli soitettu paikalle jo hyvissä ajoin ennen kuin Ellie oli löytynyt. Kun he sitten lopulta pääsivät paikalle, poliisit sanoivat jotain ambulanssin henkilökunnalle espanjaksi ja lopulta nämä väistivät edestä, jotta Perry ja Beau pääsivät näkemään tyttärensä. Ja siinä Ellie oli, paareilla makaamassa. Perry vain katsoi pientä tummatukkaista tyttöä jokseenkin sanattomana. Lopulta hänen oli kuitenkin pakko kääntää katseensa pois, sillä kyyneleet olivat nousseet hänen silmiinsä, ei hän enää pystynyt katsomaan Ellietä. Poliisit alkoivat selittää jotain siitä, että Ellie vietäisiin sairaalaan ja he voisivat tulla aamulla käymään vielä virallisessa ruumiintunnistamisessa ja käytännön asioistakin pitäisi kuulemma puhua. Perry ei edes pystynyt sanomaan mitään, hän vain nyökkäili päätään suhteellisen epämääräisesti ja yllättävän hiljaa Beaukin oli. Poliisit tarjoutuivat viemään heidät takaisin heidän hotellilleen ja kumpikin suostui siihen, vaikka eihän kävelymatkakaan olisi ollut pitkä.
Viimein kaksikko saapui takaisin hotellille ja ensimmäisenä he suuntasivat huoneeseensa. Perry käveli edeltä peremmälle huoneeseen, eikä hän tiennyt lainkaan, miten olisi ollut. Ellien tavaroita oli siellä täällä ja koko huone tuntui vain muistuttavan Elliestä sillä hetkellä. Perry katseli ympärilleen jokseenkin ilmeettömänä ja lopulta hän istuutui heidän sängylleen. Ihmeen hiljainen Beaukin oli ja se suorastaan pelotti Perryä. Normaalisti Beau purki kaiken turhautumisensa huutamalla ja raivoamalla, mutta nyt toinen oli täysin hiljaa. ”We need to call Cece.” Perry sai lopulta sanottua. Se ei ehkä ollut siinä tilanteessa järkevintä, mutta pakkohan heidän olisi ilmoittaa Cecelle. Beau kuitenkin pudisteli päätään, mikä sai Perryn taas huokaisemaan. Beau ei tainnut edelleenkään uskoa tapahtunutta ja siltä Perrystäkin kieltämättä tuntui. Ihan kuin tämä olisi jotain järkyttävää painajaista ja pian he heräisivät ja Ellie olisi edelleen täällä. Perry ei voinut ymmärtää, miten tälläistä saattoi tapahtua. Eivätkö he olleet muka jo kärsineet tarpeeksi? Miksi Ellie oli pitänyt viedä heiltä pois? Se tuntui niin helvetin epäreilulta, että Perry ei vain pystynyt ymmärtämään sitä. Lopulta Perryn oli pakko nousta siitä sängyltä ylös ja hän käveli Beaun luokse. Sen kummemmin lupaa kysymättä hän kiersi kätensä Beaun ympärille ja painautui miesystäväänsä vasten. Samantien ne kyyneleetkin sitten tulivat ja sillä hetkellä Perry ei enää edes pystynyt sanomaan mitään. Ihme ja kumma kyllä Beau ei ollut työntänyt häntä pois vaan oli kiertänyt kätensä Perryn ympärille – ainakin Perry sai tuntea sen, ettei hän ollut tässä yksin kärsimässä vaan tämä oli heidän yhteinen surunsa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 22, 2016 21:35:12 GMT 2
Post by nepa on May 22, 2016 21:35:12 GMT 2
Ellie oli kuollut – siis ihan oikeasti kuollut. Poissa. Sen tiedon olisi pitänyt saada Beaun romahtamaan siihen paikkaan, mutta sen sijaan hän teki edelleen kaikkensa voidakseen kieltää sen asian todenmukaisuuden. Se ei vaan voinut mennä niin. Ei hänen lapsensa voinut kuolla. Ei nyt, kun Beau oli lopultakin lähentynyt tämän kanssa. Beau vilkaisi Perryä tämän kysyessä, että voisivatko he nähdä Ellien. Se sai Beaunkin nyökyttelemään päätään villisti. Hän oli nimittäin vakaasti sitä mieltä, että sieltä löytyisi väärä lapsi – joku toinen aasialaistaustainen lapsi, jolla vain sattui olemaan ihan samankaltaiset vaatteet päällään … Niin sen oli mentävä. Beau vilkaisi jopa hieman pahansuopaan sävyyn sitä toista poliisisetää, koska hän suorastaan vihasi sitä säälivää katsetta tämän kasvoilla. Ihan kuin se lapsi muka olisi ollut Ellie! Beau pudisti vain päätään ja lähti sitten seuraamaan poliiseja ja Perryä sinne poliisiautolle.
Ja siellä polisiiautolla Beaun koko elämä sitten romahti. Se oli Ellie. Heidän oma Elliensä. Kun Perry romahti, Beau vain katsoi Ellietä aivan yhtä kylmänä kuin aikaisemminkin. Sillä kertaa Beau ei kuitenkaan enää yrittänyt vältellä totuutta. Siinä seisoessaan Beaun oli pakko tunnustaa itselleen se, että he olivat ihan oikeasti Perryn kanssa menettäneet Ellien. Poliisien huonolla englannilla lausutut höpötykset menivät suurimmaksi osaksi ohi, kun Beau vain tuijotti lasittuneena sitä Ellien kangistunutta ruumista. Ellie ei siis ollut ollut vielä kuollut edes pitkään. Mutta miten? Oliko Ellie hukkunut? Tämän kosteasta olemuksesta niin saattoi luulla, mutta ei Beau voinut tietää mitä oli oikeasti tapahtunut.
Lopulta Beau meni Perryn kanssa sinne hotellihuoneelle. Ja siellä jos jossain tunnelma oli jäätävä – sellainen, että Beau olisi tahtonut suorastaan paeta mutta ei aikonut tehdä sitä Perrylle. We need to call Cece Perry kommentoi. Beau pudisti päätään. Miten vitussa hän muka voisi soittaa Cecelle ja kertoa heidän rakkaan tyttärensä kuolleen? Kaiken lisäksi se oli Beaun vika. Jos Beau olisi ottanut Ellien vahtimisen edes hieman vakavammin, niin kaikki olisi ollut väistettävissä. Kun Perry sitten kietoi kätensä Beaun ympärille, ei Beaukaan enää voinut pidättää kyyneleitään. Hän huomasi kietovansa kätensä Perryn ympärille tiukemmin kuin pitkään aikaan eikä Beau oikeastaan ollut edes varma, että oliko Perry koskaan kuullut hänen itkevän sillä hetkellä. Beau oli nimittäin lohduton. Lohduton, yksinäinen ja epätoivoinen. Luojan kiitos hän ei kuitenkaan ollut konkreettisesti yksin. Hän ei nimittäin tiennyt, mitä olisi tehnyt, jos tilanne olisi ollut niin. Ehkä asiasta puhuminen auttaisi, mutta sillä hetkellä Beau ei siihen pystynyt. Ei vielä – se oli liian vaikeaa.
|
|