|
|
Mar 5, 2014 7:21:56 GMT 2
Post by Deleted on Mar 5, 2014 7:21:56 GMT 2
15.11.2013 - Evening 291 Eliot Avenue APT#23 @ Brooklyn Rowdy & MilahLater Bruno and Crazy-Maggie Kuten tavallista, hissi ei toiminut juuri, kun Rowdyllä oli kannettavanaan kolme kauppakassia. Ei sillä, että miehellä olisi kunto loppunut kesken. Mutta, kuka halusi raahata kauppakasseja portaita pitkin, jos valittavana oli hissi? Rowdyn ei siis auttanut muu kuin nostaa kassinsa lattialta käsiinsä ja lähteä kipuamaan portaita pitkin viidenteen kerrokseen. Mikä olikaan ihanampaa työpäivän jälkeen? Miehellä ei ollut nyt, eikä huomennakaan luentoja yliopistolla. Joten hänellä oli ollut tänään työpäivä ja nyt alkoi pidennetty viikonloppu rauhallisen koti-illan merkeissä. Muutama kalja ja tyhjänpäiväisiä tv-sarjoja – tarvittiinko hyvään iltaan mitään muuta? Monen askelman jälkeen Rowdy seisoi oman asuntonsa ulko-oven edessä. Jos se oli normaalia, että hissi ei toiminut, yhtä normaalia oli myös se, että Rowdyn vastapäisen asunnon oven takaa alkoi kuulua kolinaa. Hullu-Maggie taas vakoili kuka mahtoi saapua kotiin. Vanhalla eläkeläisellä ei näyttänyt muuta tekemistä olla, muutenkin koko nainen oli aivan sekaisin. Höpisi omiaan, valitti kaikesta - kaikin puolin erittäin ärsyttävä ihminen. Rowdy kaivoi taskustaan avaimen, että pääsi livahtamaan tarkkailijansa silmien alta pois. Se oli ahdistavaa, kun tiesi jonkun seuraavan kokoajan. Mies ei kyllä voinut kuin ihmetellä kuin Hullu-Maggie asui talossa yhä, kun kuusikerroksisessa rakennuksessa asui lähinnä opiskelijoita. Ainakin vanhalla rouvalla oli riittämiin valittamisen aihetta ja paljon seurattavaa tässä talossa. Avaimen kolina lukossa kaikui äänekkäästi hiljaisessa käytävässä, kun Rowdy aukaisi asuntonsa oven. Ovi meni nopeasti miehen perästä kiinni, kun hän oli päässyt sisälle. Oma koti ja rauha, eikä ketään tuijottamassa selän takana. Kauppakassit purettuaan mies oli painunut suihkuun huuhtelemaan verstaan hajut pois, sekä likatahrat kasvoista ja käsistä pois. Toki korjaamollakin olisi voinut käydä suihkussa, mutta mitäpä turhaan aikaansa siellä pidempää kuluttamaan kuin oli aivan pakko. Pyyhe lanteillaan, hiukset pörrössä nuori mies asteli jääkaapille. Kylmä kalja teki nyt poikaa. Jääkaapista tuleva viileys nipisteli poskenpäitä, kun Rowdy aukaisi sen oven. Kerrankin oli mukavaa katsella täysinäistä jääkaappia. Normaalista siellä oli vain juomista ja leiväntekotarvikkeita. Ruuan Rowdy harmittavan usein tilasi lähiruokapaikoista. Niistä sai yllättävänkin halvalla ja ennen kaikkea nopeasti ruokaa suoraan kotiovelle, jotenkin miksi vaivautua laittamaan ruokaa? Kalja kouraansa somistaen laiskanpuoleiset askeleet kiidättivät omistajansa makuuhuoneeseen. Kai sitä oli jotain päällekin laitettava, vaikka eihän se ketään olisi haitannut, vaikka Rowdy alasti olisi asunnossaan ollut. Hänhän oli siellä yksin. Mutta, ei se ollut mikään nautinto hyppiä ympäri asuntoa takamus paljaana. Sen verran miestä laiskotti, että päälle hän jaksoi nykäistä bokserit ja löysät collegehousut. Asunnossa oli lämmin ja kuitenkin kaikki vaatteet boksereita lukuun ottamatta lähtisi pois, kun Rowdy kaivautuisi sänkyynsä peiton alle. Hiljainen vihellys säesti miehen matkaa takaisin keittiöön hakemaan loput kaljansa, sekä eväänsä sohvalle. Olisi aika aloittaa iltaohjelma. Toki Rowdy olisi saanut seurakseen sohvalle yhdellä puhelinsoitolla liudan kavereitaan, mutta joskus oli mukava olla ihan yksin. Sitä paitsi, ei sitä aina jaksanut ympärillään mölisevää apinalaumaa – sellaisia hänen ystävänsä tuppasivat olemaan. Ja he söivät aina jääkaapin tyhjäksi! Vanha nahkainen sohva valitti surkealla äänellään, kun Rowdy rojahti istumaan sille laskettuaan tavaransa sohvapöydälle. Mairea hymy oli kaartunut miehen huulille. Että hän rakastikaan näitä koti-iltoja. Ei koulujuttuja, ei töitä, yksinkertaisesti hänen elämäänsä ei tällä hetkellä häirinnyt mikään. Ilta lähti kulumaan hiljakseltaan eteenpäin erään elokuvakanavan typerän komedian merkeissä. Elokuva ei millään määritelmällä ollut hyvä, mutta riittävän viihdyttävä, että Rowdy jaksoi sitä seurata. Ilta sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun miehen asunnon ovikello soi, jota Rowdy ei tajunnut tapahtuvan kovin nopeasti. Tummat kulmat menivät kurttuun miehen kasvoilla. Kuka oli oven takana? Hän ei ollut kertonut kenellekään ystävälleen viettävänsä tänään vapaailtaa, hän ei voinut olla häirinnyt Hullu-Maggien elämää television katsomisellaan millään tavoin, eivätkä kaupustelijat eksyneet koskaan toiseksi ylimpään kerrokseen. Huokaisten mies nousi sohvalta ylös, laskien kädessään pitämänsä oluttölkin sohvapöydälle. Paljaat varpaat läpsyivät vasten lattiaa, kun Rowdy asteli ulko-oven luokse. Jälleen oven lukko hieman hangoitteli vastaan – se pitäisi vaihtaa uuteen jossain välissä – kun mies aukaisi sen ja työnsi auki. Hämmennys oikein paistoi Rowdyn kasvoilta oven paljastaessa takanaan seisseen naisen. ”Milah?” Epäuskoinen kysymys karkasi miehen huulilta. Rowdy ei osannut kuin tuijottaa naista lähes suu auki. Mitä Milah teki hänen oven takana? Oliko Rowdy nukahtanut sohvalle ja näki unta. Taas vaihteeksi päiväuniensa – toisinaan märkien sellaisten – kohteesta? Mieheltä jäi huomaamatta, että nainen näytti huolestuneelta ja oli itkuisen oloinen. ”Mitä sä täällä teet?” Rowdy esitti seuraavan kysymyksensä. Oli hän Milahin useasti tavannut, mutta naisen aviomies, Rowdyn hyvä ystävä Bruno oli ollut aina mukana. Tai no.. Oli Rowdy naiseen muutaman kerran kaupungilla sattumalta törmännyt, niin Phoenixissa kuin myös täällä New Yorkissa. Vaivaantunut naurahdus kajahti ilmoille Rowdyn suunnalta. ”Sori, olimpa mä epäkohtelias. Tuu toki sisälle.” Vihdoin ja viimein Rowdy tokeni siitä häkellyksestä, jonka Milah aiheutti. Mies astahti syrjään ovelta. Sulkien sen naisen tultua eteiseen. Näyttämö oli käytävällä hiljentynyt. Edelleenkään kaikkea ei Maggien tarvinnut saada nähdä. Olkoot akka epätietoisuudessa, ihan oikein hänelle. ”Onko sulle kaikki hyvin?” Nyt vasta Rowdy huomasi toisen ei niin iloisen olotilan. Huolestuneisuuden varjo käväisi miehen kasvoilla. ”Onko Brunolle, Fayelle tai Jolenelle tapahtunut jotain?” Rowdy suuntasi kysyvän katseen Milahiin, jääden odottamaan naisen vastausta. Kai naisella jokin syy oli tulla tänne. Tuskin Milah vain sattumalta tänne oli tupsahtanut tuossa mielentilassa – eihän? |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 6, 2014 17:30:30 GMT 2
Post by nepa on Apr 6, 2014 17:30:30 GMT 2
"Go! Go then! And since you choose drinking over your own family, don't even bother to come back!" Milah oli huomannut huutavansa, ja hetkessä ovi oli pamahtanut kiinni. Nainen ei edes muistanut, milloin he Brunon kanssa olisivat puhuneet viimeksi kuin normaalit ihmiset. Ihan totta, enää heidän välillään oli vaan sitä loputonta huutamista, johon Milah oli ymmärrettävästi ihan lopen kyllästynyt. Eivätkä heidän välinsä kyllä aina olleet olleet tällaiset. Päinvastoin, Milahilla ja Brunolla oli vielä puoli vuotta takaperin ollut oikein idyllinen parisuhde, mutta jotain oli tapahtunut, eikä Milah tiennyt, mitä. Se jos jokin ajoi naisen hulluksi, koska hän todellakin rakasti Brunoa eikä tahtonut heidän suhteensa kariutuvan heidän typerien riitojensa takia. Vai olivatko ne edes niin tyhmiäkään? Kai Milahilla oli oikeus raivota, kun Bruno sanoi viettävänsä illan vaimonsa kanssa, mutta lähtikin jonkun renttuystävänsä kanssa parille kaljalle. Parille kaljalle oli Brunon mielestä koko yö, ja ei Milah voinut olla varma, että pettäisikö Bruno häntä jonkun lorton kanssa. Loppujen lopuksi Milah vei sormensa hiustensa läpi turhautuneena. Bruno tosiaan oli mennyt pilaamaan täydellisen illan. Milah olisi valmistanut heille ruokaa, ja jälkiruoaksi Bruno olisi saanut ... No, asioita, mutta ei se näyttänyt näköjään Brunolle enää kelpaavan. Ei heillä ollut ollut mitään sutinaa aikoihin ja Milahille se oli turhauttavaa. Eikö sitä voisi siis edes olla yhtenä iltana, kun lapsetkin olivat poissa tieltä eikä heistä tarvinnut huolehtia?
Hitto. Milah ei todellakaan antaisi Brunon pilata tätä hänen hyvää iltaansa, vaan hän viettäisi sen vaikka sitten itseään hemmotellen. Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Ei, vaikka Milah teki itselleen kasvohoidon ja muutenkin otti rennosti. Hänellä oli tylsää, sitä ei voinut kieltää, mutta ei hän toisaalta halunnut kutsua kylään ketään ystävättäristäänkään, kun oli kertonut, että hänellä ja Brunolla olisi tänään erityinen ilta. Milahin ylpeys ei kestäisi sitä, että joku tietäisi, miten huonosti hänellä ja Brunolla nykyään menikään. Mutta ei hän toisaalta henkisesti kestänyt sitä itsekään, ja hetkessä hän poti jo huonoa omatuntoa. Milah nousi istumaan nahkasohvalta ja jäi katselemaan televisiota, josta tuli jokin romanttinen komedia. Eikö hänen ja Brunon elämä tosiaan voinut olla noin huoletonta? Milah hymähti, eikä enää jaksanut vain odottaa, vaan hän otti puhelimen käteensä soittaakseen Brunolle. Niin tapahtui harvinaisen monta kertaa, mutta hän ei kerta toisensa jälkeen saanut vastausta. Niinpä Milah tiesi henkilön, johon hän voisi aina luottaa Brunoon liittyvissä asioissa: Rowdy. Kyseinen mies oli Brunon paras ystävä, oli ollut Brunon bestman heidän häissään, joten hän jos joku aina tiesi, missä Bruno meni. Milah ei kuitenkaan voinut olla varma siitä, että piilottelisiko Rowdy Brunoa häneltä, joten nainen ei tyytynyt pelkästään soittoon. Siis tomeraan tyyliinsä hän puki päällensä farkut ja valkoisen topin, jonka jälkeen laittoi kevyet meikit ja lähti autollaan kohti Rowdyn asuntoa. Ideana se ei välttämättä ollut niin hyvä, koska Rowdyn naisystävä saattoi olla kotona, mutta ei se Milahia juuri silloin kiinnostanut. Hän halusi vain tietää missä Bruno oli. Ja matkalla se asia tosiaan iskostui hänen mieleensä. Hän halusi tietää missä Bruno oli, periaatteessa ihan henkiselläkin tasolla. Se asia sai kyyneleitä pilaamaan Milahin näkökenttää ajaessa, mutta hän pyyhki niitä pois kasvoiltaan silloin tällöin. Hän ei näyttäisi heikkouttaan Rowdylle.
Itsensä kokoaminen oli kuitenkin vaikeampaa kuin mitä hän olisi olettanut. Sen Milah tajusi, kun seisoi rappukäytävässä Rowdyn talon edessä. Nainen piti käsiään puuskassa ja värisi hieman, silla nahkatakki ei ollut paljoa suojannut marraskuiselta ilmalta. Rowdy ei tullut avamaan ovea kovinkaan nopeasti, joten Milah kerkesi jo miettiä, että oliko Rowdy se tyyppi, joka oli Brunon kanssa ulkona. Ei Rowdy kuitenkaan ollut se, koska hän tuli pian avaamaan oven yläosattomissaan. Milah tunsi ehkä pientä punaa poskillaan - ei hän sentään Rowdyä näin pahasti tahtonut häiritä. Hän ei edes osannut vastata Rowdyn kysymykseen, mutta silti mies pyysi häntä sisälle. Milah teki niin ja jätti kenkänsä ja takkinsa eteiseen. Onko sulla kaikki hyvin? Niin Rowdy kysyi hetkessä, mikä sai Milahille kevyen hymyn huulille. Sillä hetkellä Milahia ei todellakaan naurattanut, koska nyt hän ei enää edes tiennyt, että mitä oikeasti teki täällä. Hän taisi Rowdyn silmissä olla ihan täysi pelle, jos kertoisi totuuden. Se olisi kuitenkin pakko tehdä. "Ei, ei", Milah naurahti ja yritti kuulostaa huolettomalta, "he ovat ihan kunnossa. Tai no, tavallaan." Rowdy katsoi häntä kysyvästi, jolloin Milah rykäisi kevyesti. "Bruno lähti. Siis ei kokonaan, vaan kaljalle ja meidän piti viettää tänään aikaa kahden kesken. Ajattelin siis tulla kysymään, että tiedätkö, missä Bruno on. Hän ei ole vastannut minulle koko iltana ja tietenkin olen huolissani", Milah selitti. Rowdy sanoi, ettei tiennyt. "Kiitos. Minä voin nyt lähteä ja jättää sinut jatkamaan iltaasi", Milah selitti, mutta yllättyi tosissaan, kun Rowdy pyysi häntä jäämään kahville. "Toki. Kiitos", Milah hymyili ja hän siirtyi keittiöön. Milah oli kyllä ihan poissa itsestään sillä hetkellä - varsinkin, kun tiesi, että hänen pitäisi kertoa ehkä Rowdylle vähän enemmän. Tai ehkä hän jo tiesi? Kahvikupollinen ainakin avaisi Milahin kurkkua. "En tiedä, onko Bruno jo sanonut sinulle, mutta ... Mutta meillä ei ole lähiaikoina mennyt niin hyvin. Me vain riitelemme ja Bruno ei enää puhu minulle. Mistään. En tiedä mitä on tapahtunut. Tiedätkö sinä? Voisitko kuvitella hänen pettävän minua tai jotain?" Milah avautui. Hän luotti Rowdyn mielipiteeseen ja kyseiselle miehelle oli aina ollut todella helppo puhua. Oikeastaan Rowdyssä oli sellaisia piirteitä, joista Milah piti miehessä, ja kyllä hän sitä joskus miettikin. Ei vain koskaan sanonut ääneen.
|
|
|
|
Jul 16, 2014 21:19:10 GMT 2
Post by Deleted on Jul 16, 2014 21:19:10 GMT 2
Rowdy ei voinut olla hämmentymättä pienoisesti, kun hänen kysymyksensä nostatti naisen huulille hymyn. Milahilla siis taisi olla kaikki hyvin, vaikka miehestä ei siltä tuntunutkaan. Tuskin nainen olisi hymyillyt, jos jotain olisi ollut oikein pahasti pielessä? Nuorimies kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Milahin sanat eivät myöskään helpottaneet Rowdyn mieltä. Käsi kohosi hieraisemaan leukaa. Miehen yksinkertaiset aivot olivat saattaneet jo monesti pudota kärryiltä. Kaikki oli kuulemma hyvin tai sitten ne eivät olleetkaan. Rowdyn kysyvä ilme sai Milahin kielenkannat löystymään lisää ja miehellekin valkeni näin totuus – tai ainakin osa siitä. Mies vaipui hetkeksi mietteisiinsä. Käsi käväisi haromassa vielä hivenen kosteita hiussortuvia. ”Valitettavasti en tiedä, missä Bruno on. En ole nähnyt tai kuullut hänestä mitään tänään.” Rowdyn huulilla käväisi pahoitteleva hymy. Bruno oli siis ottanut ja lähtenyt. Hänen oli siis täytynyt riidellä erittäin pahoin Milahin kanssa. Muuta syytä Rowdy ei keksinyt ystävänsä lähdölle. Milah oli lähdössä jatkamaan matkaansa. oletettavasti takaisin kotiin, mutta Rowdy ei sitä voinut sallia. Nainen oli silminnähden huolestunut, eikä oletettavasti ollut huolen takia täysin järjissään. ”Jos juotaisiin kahvit ennen kuin lähdet?” Rowdy ehdotti. Toki miehellä oli varsin itsekäskin syy ehdottaa moista. Hän piti Milahista ja halusi viettää naisen kanssa enemmän aikaa. Tämä oli viaton tapa tehdä niin. Rowdyn onneksi nainen suostui ehdotukseen. Milahin asteltua sisälle asuntoon mies sulki oven visusti. Oletettavasti muuten Maggie olisi tullut kuokkavierailulle. Vanha akka varmaan jossain välissä tulisi koputtelemaan oven taakse. Miksi Maggie ei voinut vain antaa ihmisten elää rauhassa elämäänsä?
Kaksikko siirtyi keittiön puolelle. Rowdy laittoi kahvin tippumaan ja asetteli tarvittavat asiat pöydälle. Mies ei ollut vaivautunut nykäisemään paitaa päällensä. Tuskin asia Milahia vaivasi, sekä Rowdy oli suuremman luokan laiskuuden vallassa, että ei jaksanut astella makuuhuoneeseen hakemaan paitaansa. Eikä kukaan ollut vielä sanonut, että hän olisi ollut hirveä katsella ilman paitaa. Kahvi valmistui yllättävänkin nopeasti ja Rowdy saattoi kaataa molempiin mukeihin kahvia. Kuten aina, mies joi omansa mustana. Karjanajossa ei ollut varaa oppia liian nirsoksi tai mukavuudenhaluiseksi. Sitä paitsi, musta kahvi kaunisti. Ainakin niin miehelle oli näin väitetty. Kahvikuppi kädessään Rowdy istuutui pöydän ääreen, vastapäätä Milahia. Hetken aikaa keittiössä leijui hiljaisuuden raskas peitto, kunnes nainen sai aukaistua sanaisen arkkunsa. Rowdy kuunteli vaitonaisena Milahin puhetta, hörpäten välillä kuumaa kahviaan. ”Ikävä kuulla.” Mies tokaisi. Jollain tavalla Rowdy ei voinut olla tuntematta mielihyvää siitä, että Milahilla ja Brunolla meni huonosti. Hän ei olisi saanut tuntea niin. Se oli väärin – todella väärin. Bruno oli hänen ystävänsä, hyväkin sellainen, mutta mitä ihminen tunteilleen mahtoi? Rowdy laski mukinsa pöydälle. ”En kyllä osaa kertoa sulle juurikaan mitään.” Miehen huulilla käväisi pahoitteleva hymähdys. ”Me juttelemme harvoin perheasioista – se ei niin miesmäistä.” Pienoinen naurahdus karkasi miehen huulilta. He tosiaan puhuivat harvoin vakavista asioista. Lähinnä siksi, että Bruno ei niin halunnut. Rowdylle niistä puhuminen ei ollut ongelma.
Rowdy hengitti kerran syvään antaen katseensa kiertää huonetta. ”En kyllä usko Brunon pettävän sua. En näe mitään syytä sille. Tai siis.. Mä en ainakaan pettäisi noin upeaa naista.” Nyt mies lörpötteli hieman sivu suunsa ja kevyt puna kohosi muutamaksi sekunniksi Rowdyn poskille, katseen tipahtaessa samalla tutkailemaan pöytäliinaa. Miehen sanat, ainakin loppuosa, oli täyttä totta. Milah oli upea ja ennen kaikkea kaunis nainen. Pettämisasiasta Rowdy ei menisi vannomaan käsi Raamatulla.
”Tosin.. En halua säikäyttää sua mitenkään, mutta en ole nähnyt Brunoa niin usein kuin yleensä. Hänellä on paljon kiireitä töiden takia kuulemma. Toki ne voivat olla totta. Ainakin uskoisin niin.” Rowdy hymyili rohkaisevasti Milahille, vaikka olikin juuri äsken kertonut jotain, mikä saattoi olla huolestuttavaa. Mies hörppäsi jälleen kerran kahviaan. Jollain tapaa hän toivoi, että hänen sanansa olisivat olleet edes jotenkuten totta. Silloin hänellä olisi ollut jotain mahdollisuuksia Milahin suhteen. Nyt nainen oli jossain kaukana Rowdyn tavoiteiltamattomissa. Mies nostatti huulilleen lempeän hymyn. ”Mutta, positiivisesti ajateltuna Brunohan voi suunnitella sulle jotain yllätystä.” Rowdy ainakin yritti olla rohkaiseva. ”Stressaa sen takia niin paljon. Purkaantuu sitten riitoina.” Ehkä tämä oli kaukaa haettua, mutta se saattoi olla myös totta. ”Onko sulla tulossa lähiaikoina syntymäpäivää. Milloinka se teidän hääpäivä olikaan?” Viimeiseen Rowdyn olisi pitänyt tietää vastaus, kun oli ollut Brunon bestmanina. Nyt päivämäärä ei vain kohonnut miehen mieleen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 23, 2014 22:51:54 GMT 2
Post by nepa on Aug 23, 2014 22:51:54 GMT 2
Milahin mielestä oli ihan hirveää, että hänen ja Brunon avioliitto oli oikeasti menossa alamäkeen. Ei sille kuitenkaan enää voinut mitään. Brunoa ei enää kiinnostanut oma perheensä, eikä varsinkaan oma vaimonsa, ja perhekeskeisenä ihmisenä Milah ei voinut ymmärtää moista. Milah oli tehnyt aina kaikkensa niin aviomiehensä kuin lastensa puolesta, mutta oli hänelläkin rajansa. Jos Bruno oli sitä mieltä, että juominen oli parempaa kuin ajan viettäminen oman aviovaimon kanssa, niin sille asialle ei voinut sitten mitään. Ei sitten ollenkaan. Brunette sipaisi muutaman hiussuortuvan korvansa taakse, kun hän käänsi taas kerran katseensa Rowdyn pariin. Rowdy ei kuulemma tietänyt ollenkaan mitään Brunon menoista. Nainen hymähti - olisi hänen pitänyt arvata. Kun Bruno eksyi tekemään näitä kunnon katoamisreissujaan, niin sitten hän teki ne oikein kunnolla. Hän saattoi olla toisinaan muutaman päivänkin hukassa, eikä silloin ottanut yhteyttä keneenkään. Milah oli siis ollut suhteellisen tyhmä, kun oli kuvitellut, että Rowdy voisi tietää Brunon olinpaikasta. Nainen siemaisi kahviaan, lämmitteli käsiään sen ympärillään. Tunsi ihan aitoa huolta Brunoa kohtaan. Milah lähes pelkäsi, että mitä se miehenretale oikein keksisi tehdä, kun hän ei tunnetusti humalassa ollut se maailman viisain tyyppi. Bruno oli kyllä maailman ihanin ihminen selvänä, ja Milah rakasti häntä silloin, mutta humalassa naisen oli monta kertaa tehnyt mieli heittää Bruno pois heidän yhteisestä asunnostaan. Humalassa Bruno oli nimittäin ihan sanoinkuvailemattoman idioottimainen. Suorastaan vittumainen.
Milah tutkaili Rowdyä hetken aikaa. Naurahti kuitenkin kevyesti, kun Rowdy totesi, ettei ainakaan itse pettäisi noin upeaa naista. Milah saattoi jopa sanoa, että se heitto sai perhosia lentelemään hänen vatsanpohjassaan. Niinpä hän taisi jäädä katsomaan Rowdyä vähän luvattoman pitkäksi aikaa, ennen kuin hän joutui taas ihan oikeasti miettimään, että mistä he olivat puhuneet. Sitä paitsi, ei hän saisi ajatella Rowdystä mitään seksuaalissävytteisiä asioita. Ei, vaikka toisinaan hän katsahtikin sitä Rowdyn paljasta ylävartaloa ja joutui toteamaan, että hän näytti ihan törkeän hyvältä. Milah osasi kuitenkin olla asiallinen. Hän oli varattu ja aikuinen nainen, ja kaiken lisäksi Rowdy oli Brunon paras ystävä. Mitään ihmeellistä ei siis saanut - ei voinut - tapahtua. Ne ajatukset muuttuivat kuitenkin uudelleen huoleksi, kun Rowdy kertoi, ettei hän oli tavannut Brunoa huomattavasti vähemmän. Mitä ihmettä se Bruno oikein kaipasi? Jos totta puhuttiin, niin ei Milahkaan jaksanut uskoa, että Bruno häntä pettäisi - he kuitenkin rakastivat toisiaan. Tai ainakin olivat rakastaneet. Vuosien varrella ne tunteet olivat kyllä hiipuneet, ja se oli asia, jota ei voinut peitellä. Milah ja Bruno kyllä pystyivät helposti esittämään elävänsä idyllisesti, mutta nykyaikana se oli kaukana totuudesta. "Tuo kuulostaa ihanalta ajatukselta, mutta ei valitettavasti varmastikaan pidä paikkaansa", Milah naurahti kevyesti. "Bruno ei koskaan ole ollut mikään maailman yllätyksellisin mies. Sitä paitsi, hääpäivämme meni jo ja niin meni syntymäpäivänikin. Mitään yllätyksiä minun on siis turha häneltä odottaa." Nainen hymähti sen puheen lopuksi, joi taas kahviaan. Hänen ja Rowdyn katseet kohtasivat, ja tällä kertaa he jäivät katselemaan toisiaan hieman kauemmaksi aikaa. Ensimmäisenä Rowdy kuitenkin käänsi katseensa poispäin.
Nainen ei voinut kuin tirskahtaa äskeiselle. Tuskinpa Rowdy kuitenkaan tajusi, että hän oli sille asialle naurahtanut. Ehkä. "Koska minä en nyt haluaisi jatkaa tätä Brunosta masentumista, niin voisimme puhua vaihteeksi vaikka sinusta", Milah ehdotti hymyä huulillaan. "Joten, mitä sinulle kuuluu? Miten opiskelusi etenevät? Entä miten sinulla menee sen naisystäväsi kanssa?" Hän kyseli aidosti kiinnostuneena. Milah piti katsettaan tiukasti Rowdyssä hänen vastaillessaan ja esitti mielenkiintonsa nyökyttelemällä, toisinaan myhäilemälläkin. Se Rowdyn vastaushetki sai kuitenkin äkillisen keskeytyksen, kun Rowdyn ovikello soi. Rowdyn mukaan se olisi luultavasti joku nainen nimeltä Crazy Maggie. Se nimi sai Milahin naurahtamaan. Mitähän naisraukka oli tehnyt ansaitakseen itselleen noin ivailevan lisänimen? Milah huomasi jäävänsä katselemaan Rowdyn selkälihaksia, kun hän käveli avaamaan ovea. Sitä Rowdy ei kyllä oletettavasti huomaisi. Milah käänsi sitten uteliaasti katsettaan ovelle Rowdyn avatessa sen, mutta ei tuntenut mitenkään positiivista tunnetta, kun Bruno asteli sisälle. Ymmärrettävästi Bruno oli vielä kaiken lisäksi hämmentynyt tästä kaikesta. Milah istuskeli rennoissa vaatteissa juomassa kahvia, kun Rowdy taas oli yläosattomissa ja hänkin varsin rennon näköisenä. Tämä ei siis näyttänyt varmastikaan näyttänyt kovin hyvältä Brunon silmissä. "Mitäköhän helvettiä täällä tapahtuu?" Humalainen Bruno hetken kuluttua alkoikin selittää. Milah nousi heti vahvasti ylös, ja käänsi myrkyllisen katseensa miehensä suuntaan. "Tulin etsimään sinua! Missäköhän sinä edes taas olet ollut koko illan?" Milah murahti. "Sitä paitsi, olisiko sillä edes väliä, jos pettäisin sinua? Ilmeisesti sinullakin on naisia aikamoinen liuta. Ja lyön vaikka vetoa, että Rowdy ei olisi yhtä säälittävä juoppo kuin sinä!" Milah syyllisti. Häpesi kyllä vähän niitä sanojaan, mutta ei aikonut antaa Brunon pompotella heitä. Tai luulla omiaan.
|
|
