Like petrol soaked paper and fireworks

Tunnelma oli silloin lauantaina ollut hetken aikaa kireä, mutta jännitteet olivat lopulta laskeneet ja tilanne normalisoitunut. Moni voisi sanoa, että sellainen konfliktien pyyhkäisy maton alle ei ollut kovin terveellistä, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei Kate sillä hetkellä nähnyt sopivaksi. Jacen ahdistelu asiasta kuitenkin aiheutti enemmän pahaa kuin hyvää ja Kate oli viime aikoina keskittynyt vahvasti positiivisuuteen ja hyviin asioihin. Ja tietysti siivoamiseen. Johonkin hänen piti se loputon energia kuluttaa, että pystyi ylipäätään edes sen muutaman tunnin yössä nukkumaan molempien mielenterveyden säilyttämiseksi.

Yleinen käsitys tuntui olevan, että kirjanpitäjän ammatti oli jotenkin tylsä ja puuduttava, mutta Kate ihan oikeasti nautti siitä, kun sai toimistossa pyörittää numeroita. Tosin olihan se muutenkin paljon jännittävämpää tehdä kirjanpitoa yritykselle, jonka toimintaa piti peitellä viranomaisilta. Se töissä käyminen myös omalta osaltaan helpotti sitä Katen omaa henkilökohtaista jännitettä ja levottomuutta, sillä päivän aikana tehdyn aivotyöskentelyn jälkeen Katella oli paljon levollisempi olo. Hän pystyi jopa istumaan hetken aloillaan. Kotiin päästyään Kate oli kuitenkin pitänyt huolta toimeliaisuudestaan ryhtymällä ruoanlaittoon, ja sen parissa hän olikin ollut kun Roxanne oli soittanut summeria.

Sen viikonlopun kriisin myötä Kate oli täysin unohtanut sopineensa siskonsa kanssa illanistujaistreffit asunnollaan. Kate ei ollut varma, monelta Jace olisi tulossa takaisin, mutta tiesi, että jos Roxanne olisi vielä silloin paikalla, helvetti olisi irti. Se, että Roxie ei pitänyt siskonsa miesystävästä oli melko lievä ilmaus, vaikka he eivät koskaan olleetkaan virallisesti tavanneet. Roxanne kuitenkin tiesi perusteet siitä heidän välisestä kuviostaan – todennäköisesti paremmin kuin pariskunta itse – eikä hän ollut lainkaan iloinen siitä. Roxannen kun oli helppo syyttää siitä Katen epätasapainoisuudesta Jacea. Eikä Jace ollut saanut mitään ennakkovaroitusta siitä, mikä häntä odotti kotiin palatessaan.

Tunnelma oli kuitenkin sen illan ajan ollut Katen mielestä ihan hyvä. Katen lääkkeettömyys oli paljastunut siinä vaiheessa, kun hän oli kaatanut siitä Roxien tuomasta viinipullosta itselleenkin lasillisen, mutta Roxie oli ottanut asian yllättävän hyvin vastaan. Tai siis Kate oli onnistunut torppaamaan sen saman vanhan saarnan heti alkutekijöihinsä, ja asia oli jätetty toistaiseksi siihen. Siskokset istuivatkin keittiösaarekkeen äärellä viimeisteltyään ruoka-annoksensa siinä vaiheessa, kun avain kävi lukossa. Kate otti jo ennakoivasti ison kulauksen siitä punaviinilasillisestaan, sillä tiesi kyllä, ettei tästä ensitapaamisesta tulisi kaunista katseltavaa. Kun Jace nosti sen katseensa rekisteröidäkseen sitä tilannetta, Kate hymyili pahoittelevasti ja laski viinilasillisen tasolle. ”Hey, you’re back early. How was work?” Kate kysyi hyväntuulisesti, kun Jace oli ottanut ne kuulokkeet pois korvistaan. Kate antoi Jacelle hetken aikaa riisua ulkovaatteensa, kunnes jatkoi: ”So, Jace, this is my sister Roxanne. Roxie, this is Jace.”

Roxien tuomitsevasta ilmeestä oli helppo päätellä monia asioita, vaikka tämä kohteliaasti kätensä kättelyn merkiksi ojensikin. Kate vain rukoili, että he eivät nylkisi toisiaan elävältä.

Hitto. Nähdessään sen Jacen ilmeen Kate todella toivoi, että olisi varoittanut miestä etukäteen. Ihan kuin sukulaisten tapaaminen ei muutenkin olisi tarpeeksi kamalaa, niin vielä se, että sen joutui tekemään ilman ennakkovaroitusta? Katen pitäisi kyllä hyvittää hajamielisyytensä Jacelle myöhemmin. Onneksi niitä tapoja löytyi useita ilman sen suurempaa miettimistä.

Kun Roxie meni kättelemään, Kate korjasi ne heidän astiansa tiskikoneeseen ja viinipulloon ja -lasiinsa tartuttuaan siirtyi keittiösaarekkeen luota sohvalle. Se Roxien ja Jacen välinen kättely meni yllättävän hyvin, ja sai Katen jopa toiveikkaaksi. Ehkä kaikki osaisivatkin käyttäytyä siinä tilanteessa kuin aikuiset ihmiset. Ei kai se ollut liian paljon odotettua? Roxie otti oman lasinsa ja siirsi työpöydän ääreltä tuolin, jolle istuutui. Jace sitten ääneen ihmettelikin, mitä Roxie siellä teki. ”We just thought it was high time for some sisterly bonding”, Kate sanoi, kun Jace taittoi matkaa keittiöstä sohvalle viinilasin. ”I guess I forgot to mention about it, sorry”, hän pahoitteli. ”First you start calling me less, now you forgot about our date? I’m starting to feel offended, Katie-dear! I mean I’m your sister, what could be more important than that?” Roxanne kärkkäästi huomauttikin. Kate pyöräytti silmiään, kaatoi loput siitä viinilasillisestaan kurkusta alas ja ojensi sitten hymyillen lasiaan Jacea kohti lasintäyttöpalvelun toivossa. ”Oh, shut it, Roxie. You know you are my number one even though I am a bit forgetful”, Kate vastasi takaisin.

Roxanne tarkkaili sohvalla istuvaa pariskuntaa hetken tiukasti analysoivalla katseellaan. ”Wow, thing are getting quite serious here, huh?” Se täräyttikin ilmoille, saaden Katen välittömästi kumartumaan takaisin sen viinilasillisen pariin. ”Roxie…” Olisihan se pitänyt arvata. Roxanne rakasti niiden kiperien kysymysten esittämistä ja havaintojen laukomista ääneen. ”No, no, seriously. What might your intentions be with my beloved sister here? I hope you understand, it’s my duty as the only sibling to make sure my Katie is dating a stand-up guy, after all”, Roxie jatkoi, sen kummemmin Katen katseista välittämättä. Eikä sillä, Kate kyllä odotti mielenkiinnolla Jacen vastauksia niihin kysymyksiin. Samalla se tilanne kuitenkin raastoi Katen hermoja äärimmäisyyksiin asti. Antaisi Roxannen hetken repiä tilanteesta iloa irti, ennen kuin Kate pistäisi tuon kotimatkalleen.

Kate ihan oikeasti välitti siskostaan. Se koko mielialahäiriö-kuvio vaan aiheutti ihan hitosti kireyttä siskosten välillä. Sen jälkeen kun Kate oli saanut sen diagnoosin, Roxie oli ihan ärsyttävään pisteeseen asti ottanut tehtäväkseen holhota Katea ja vahtia tämän elämänvalintoja. Kyllä Kate ainakin halusi uskoa siihen, että Roxanne tarkoitti vain hyvää niillä kysymyksillään. Ajatteli, että Katen psyyke ei kestäisi mitään tuhoisaa parisuhdetta. Selkeästi Roxie tulkitsi sen asian niin, hän kun oli aina niin huolissaan Katen jättäessä lääkityksen pois. Ainoastaan Katen äiti oli Roxannea pahempi sen holhoamisen suhteen. Alison Simmonsille kun oli ollut kova paikka hyväksyä se, että hänen esikoisensa ei ollutkaan täysin normaali ihmispersoona, joka kiltisti menisi naimisiin ja tekisi lapsenlapsia.

Siinä tilanteessa Kate ei ollut varma, mikä häntä ärsytti eniten. Oliko se sitten se Jacen tapa vältellä kysymyksiin vastaamista, Roxien hyökkäävyys vai se heidän tapa puhua kuin Kate ei olisi ollut aivan siinä vieressä istumassa. Vaikka ei sillä, Jacen vastaus kyllä lämmitti Katen sydäntä – Jace kun ihan oikeasti tuntui kohtelevan Katea kuin normaalia aikuista ihmistä. Se ei kuitenkaan siinä tilanteessa riittänyt lieventämään sitä vitutusta, mikä uhkasi keittää Katella yli. ”I think I know what my sister is or isn’t capable of doing a bit better than you do”, Roxanne sanoi nenäkkäästi. Sen vastauksen seurauksena Kate laskikin viinilasin pöydälle ja nousi tuohtuneesti siitä sohvalta. ”You do know that I’m sitting right here?” Kate sanoi kireästi. Roxie yritti jotain siihen väliin sanoa, mutta Kate vain nosti kätensä ylös. ”Please, don’t let my presence disturb you. In fact, I’ll just leave to make things easier for you”, Kate laukoi ja marssi sitten vessaan.

Roxanne katsoi siskonsa perään, ennen kuin kääntyi takaisin Jacen pariin. Kate oli reagoinut juuri sillä tavalla, kuin Roxanne oli odottanut ja toivonutkin. ”Look, we both know that we don’t like each other and that’s fine to me. But I’m really worried about Katie, I’ve seen her go down this road before and it never ends well for her”, Roxie sanoi vilpittömästi. Jacella tuntui olevan valtava painoarvo Katen elämässä, kaikesta päätellen paljon suurempi kuin Jace edes tajusikaan. ”She won’t listen to me, but maybe you could get through to her? All I want is for her to get back in touch with her doctors, start taking those meds again and become stable again. All I’m asking is for you to talk to her. Could you please do that?”

Roxie olisi voinut olla tyytyväinen siihen Jacen vastaukseen, jos se olisi koskenut mitä tahansa muuta asiaa. Mutta sillä hetkellä se vain vahvisti Roxien käsitystä siitä, että Jace ei ollut lainkaan hyvä asia Katelle. Jace oli sillä välinpitämättömyydellään ilmiselvästi ajanut Katen suohon, josta tuo ei tulisi omin avuin pääsemään ulos. Roxie tyhjensi viinilasinsa ja laski sen pöydälle. ”You just don’t get it, do you?” hän sanoi epätoivoisesti. Koska Katen tilan sivusta seuraaminen todella teki hänet epätoivoiseksi. Sitten se mies julkesi väittää, että Roxien ei tarvinnut olla läsnä, jos (tai siis kun) Kate romahtaisi. Se sai Roxiella kiehahtamaan ihan kunnolla. ”Oh, so you’re saying you will be then, huh? Like you said, you weren’t here before. I know your type – the moment shit starts hitting the fan, you’ll suddenly lose interest and disappear”, Roxie syytti.

”I’ve been around enough to know that this isn’t going to end well. She might think she can handle this, or whatever the reason it was this time for her to drop the meds, but guess what? She has a mental illness! She doesn’t know what’s best for her, that’s why she should be taking those pills in the first place.” Roxannen äänenvoimakkuus oli kiihtymyksestä noussut lähes huutamisen tasolle. Vaikka Kate olisi ollut edelleen siellä vessassa pistämässä itseään kasaan, hän olisi kuullut ne Roxannen sanat. Paremmin hän kuuli ne kuitenkin seistessään siinä aulassa paikalleen lamautuneena. ”What the actual fucking hell, Roxie?” Kate sanoi kylmän viileästi, jopa vaarallisen rauhallisesti. Katen katse liikkui Roxiesta Jaceen, sitten takaisin Roxieen, kun hän rekisteröi sitä tilannetta.

Roxanne nousi siinä vaiheessa ylös tuolista, lähestyi Katea varovaisesti. ”Katie, sweetie, I’m really concerned. You’re not well, you know you need to take your meds to stay in control. It’s for the best, ok? I don’t want anything to happen to you”, Roxanne yritti, nosti kätensä Katen hartioille. Kate kavahti siitä kosketuksesta, pyristeli siitä irti kuin olisi koskenut kuumaan rautaan. ”You don’t know shit, do you? I’m fine, I was actually feeling fucking fabulous before you showed up at that door to place your judgment on me! In my own home, from all places. You went way over the line this time, Roxie. You can go shove that concern of yours at mom, since that’s what you two like doing best, don’t you? Judging me, deciding how I should be living my own life because I’m not capable of doing that, huh?” Kate huusi. Se kuppi oli oikeasti mennyt siinä vaiheessa nurin, ja kaikki se patoutunut turhautuneisuus purkautui Roxanneen.

Olihan se vähän julmaa. Mutta niin oli Roxannekin ollut niiden sanojensa kanssa.

Oli sanomattakin selvää, että Jace ja Roxie tulisivat tuskin koskaan tulemaan täysin toimeen, vaikka ehkä oppisivatkin sietämään toisiaan joskus. Roxanne ei jaksanut uskoa, että Jacen ja Katen suhde kestäisi pidemmän päälle. He pitäisivät hauskaa sen ajan kun jaksaisivat, keksisivät sitten mitä haluaisivat tehdä elämällään ja siirtyisivät eteenpäin. Ihan niin kuin Roxanne tiesi, että ennen pitkää koittaisi se päivä, kun Kate kohtaisi todellisuuden ja alkaisi ottaa ne ongelmansa vakavasti ja käyttäytymään aikuisen tavoin sen sijaan, että lapsellisesti osoitti mieltään lääkitystä vastaan. Sellainen Kate oli aina ollut, asioiden piti mennä hänen tavallaan ja jos ne eivät menneet, hän hetken kapinoi sitä vastaan ja hyväksyisi sitten todellisuuden.

Vielä ei kuitenkaan ollut sen aika. Kate ei antanut Roxannelle vastausaikaa, vaan sen huutokohtauksensa jälkeen marssi ovelle. Hän otti kaapista Roxannen takin, avasi oven ja heitti sen käytävään. ”Get the fuck out of my home”, Kate julisti kovaan ääneen niin, että se varmasti kuului koko rappukäytävässä. Roxanne puolestaan vilkaisi Jacen ja Katen välillä pariin otteeseen, kunnes nosti kätensä ilmaan luovuttamisen merkiksi. ”Fine, fine, do it your way then! It’s not like I haven’t warned you guys, but if you think you can handle it, beats me”, Roxanne sanoi kiihtyneesti kävellessään ovelle. Hän tarttui siihen ovenkahvaan ja loi sitten vielä tympeän katseen Jaceen. ”She’s your responsibility now. I’ll be looking forward to seeing how this turns out.”

Roxanne paiskaisi sen oven kiinni, mutta Kate avasi sen vielä. ”You can go to hell, see if I care!” Kate huusi siskonsa perään, ennen kuin paiskasi oven takaisin kiinni. Hän väänsi turhankin suurella aggressiolla kaikki turvalukot kiinni ja löi sitten ovea nyrkeillään turhautuneesti ärähtäen. Kate vilkaisi Jacea ehkä vähän liiankin rumasti siirtyessään kiihtyneesti ovelta keittiöön. Katen teki mieli taas tapansa mukaisesti ruveta paiskelemaan tavaroita seinille, mutta sen sijaan hän otti kaapista lasin, johon kaatoi ensimmäistä käteen osunutta väkevää, jonka kumosi yhdellä kerralla kurkustaan alas. ”She has some nerve, if she thinks she can come over and start insulting us. She thinks she knows everything!”, Kate vaahtosi samalla kun kaatoi seuraavaa alkoholiannosta. ”She’s your responsibility now… I’m a fucking adult, I can take care of myself.”

Se koko tilanne oli onnistunut aiheuttamaan vain suunnatonta vitutusta Katessa. Roxien kanssa oli ollut jopa ihan mukavaa vaihtaa kuulumisia ennen kuin kaikki oli riistäytynyt käsistä ja lävähtänyt päin näköä. Kyllä Kate olisi voinut ymmärtää sen tuomitsemisen itseään kohtaan, mutta se Roxien töykeä asenne Jacea kohtaan oli kyllä ollut aivan omaa luokkaansa. Ei Roxannella ollut mitään oikeutta lähteä syyttelemään Jacea asioista, mihin Jace ei ollut voinut vaikuttaa mitenkään.

Kate laski siihen lasiin kolmannen annoksen, kunnes väänsi pullon korkin kiinni ja laittoi sen takaisin sinne, mistä oli sen ottanutkin. Nopea vilkaisu paljasti, että Kate oli ilmeisesti valinnut jonkun niistä Jacen tuomista pulloista. Nimi ei kertonut mitään, mutta ainakin se tavara poltteli mukavasti kurkussa ja vei huomiota muualle siitä farssista, jonka Roxie oli aikaansaanut. Kate otti sen lasin ja kiersi keittiösaarekkeen ympäri olohuoneen puolelle, rojahtaen siihen sohvalle vähemmän hallitusti Jacen viereen. Kate tuhahti katkerasti niille Jacen sanoille. ”You don’t need to be afraid about that anymore”, nainen totesi, laski päänsä sohvan selkänojalle ja nosti vapaan kätensä kasvojensa peitoksi.

Kauaa Kate ei siinä asennossa tai hiljaisena viihtynyt. ”I mean this is exactly the reason why I haven’t introduced you two! She’s just so fucking judgmental about every little thing that concerns me, I knew how she was going to react. I’m supposed to be the annoying, overbearing big sister after all, not her”, Kate vaahtosi ryhdistäydyttyään siitä asennosta ennen kuin siemaisi siitä lasista irvistyksen kera. ”What is this stuff any way?” brunette osoitti kysymyksen miehelle, viittoen siihen lasiin. Kate oli huomannut, että alkoholi auttoi sen rentoutumisen kanssa melko hyvin, sai Katen rauhoittumaan niiltä ylikierroksilta mitkä vuosien aikana olivat vaivanneet. ”I’m sorry I didn’t warn you about tonight… I completely forgot that she was coming over, after everything that… you know”, Kate pahoitteli, viitaten niihin viikonlopun tapahtumiin, jotka oli taitavasti lakaistu maton alle. Ja Kate tiesi paremmin kuin hyvin, että siinä mielentilassa sitä keskustelua ei kannattanut avata uudestaan. ”There’s some pasta on the stove, by the way, if you’re hungry.”

Kate ymmärsi tosiaan sen taka-ajatuksen siinä Roxannen asenteessa Jacea kohtaan, tavallaan. Olisihan hänkin ollut ihan helvetin huolissaan, jos Roxanne olisi jonkun linnakundin kanssa heilastellut. Se ei silti antanut oikeutta käyttäytyä sillä tavalla kuin Roxanne oli käyttäytynyt. ”No, actually, I don’t. I mean, sort of, but…” Kate vänkäsi vastaan sille Jacen väittämälle. Hän kurtisti kulmiaan, kun ei oikein saanut ajatuksiaan suustaan ulos. Katen ajatukset laukkasivat vähän liian nopeasti, mikä vaikeutti ajatuksien ilmaisua ääneen. ”It’s just that I kind of get it, but those reasons aren’t really any of her business, you know what I mean? I would get it if I was unhappy with you or something like that, but I’m happy, and that should be enough for her”, Kate sai viimein muotoiltua.

Hän tuijotti sitä lasiaan ja naurahti ääneen, kun Jace kertoi siitä viinasta. ”Vodquila? Seriously? Where do you find this crap?” hän ihmettelikin ääneen huvittuneesti. Sen myötä, kun Jacesta oli tullut enemmän tai vähemmän sen asunnon vakiokalustoa, Katen viinakaappi oli saanut mitä erikoisimpia lisäyksiä, joita hän ei olisi koskaan itse edes hankkinut. Ennen Jacea naisen tyypillinen juoma oli ollut lähinnä olut tai viini – silloin kun hän oli siis uskaltanut ylipäätään alkoholia nauttia – mutta hiljalleen se tapa oli muuttunut. Oliko se hyvä vai huono asia, Kate ei halunnut siihen kommentoida.

Kate tyhjensi sen lasin saadakseen sen pois käsistään ja ravisti päätään jälkimaun vuoksi, jonka jälkeen hän laski päänsä Jacen olkapäälle syvän huokaisun kera. Kate halusi lopettaa sen asian suhteen vellomisen, sillä se sai hänet vain pahalle tuulelle. Se alkoholi kyllä rentoutti, mutta ei auttanut tilanteen unohtamisessa. ”Could you please distract me? I don’t want to think about this anymore but right now I can’t focus on anything else…” Kate pyysikin varovaisesti.