And I knew you were worth it

Kate oli ollut innoissaan saatuaan soiton kiinteistövälittäjältä. Se hänen asuntonsa hinta oli noussut ihan tuntuvasti siitä, mitä se oli ollut hänen ostaessaan sen valmistumisen jälkeen. Toisin sanoen investointi oli kannattanut. Loppuvelka asunnosta saataisiin kuitattua sillä summalla ja uuden asunnon voisi saada hyvällä tuurilla ilman uutta lainaa. Se ratkaisisi monta taloudellista ongelmaa Katen ja Jacen tulevaisuudesta, ja oli varsin tervetullut ja toivottu yllätys.

Hän oli kotimatkallaan käynyt hakemassa niitä jäätelöaineksia ja kiinalaista, kuten oli Jacen kanssa viestitellytkin. Kotiin vihdoin päästyään hän olikin sitten ollut taas lopen uupunut, mikä oli sinällään varsin naurettavaa. Ei töissä ollut tapahtunut mitään kovin erityistä, mikä olisi perustellut sitä uupumusta. Toisaalta se uupumus oli ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus viime viikkoina, kuten myös se iltaturvotus, jonka vuoksi Kate vaihtoikin ensimmäisenä mukavampaan asustukseen. Kuluneen viikon aikana Kate oli kiinnittänyt huomiota siihen, että sen varovaisen vatsakumpareen saattoi erottaa jo ihan aamusta asti. Tosin siitä hän ei ollut varma, oliko hänen vatsansa oikeasti kasvanut vai oliko se vain jotain toiveajattelua.

Kate oli tehnyt sen jäätelön valmiiksi – minttusuklaata, kuten aiemmin oli sopinut Jacen kanssa – ja siirtynyt sitten kiinalaisen noutoruoan kanssa tyylikkäästi sohvalle. Netflixistä hän oli pistänyt jonkun aivottoman, keskittymistä vaatimattoman sarjan pyörimään. Hän olisi mielellään kyllä ollut siinä Jacen kanssa, vaikka ei kokenutkaan muuten jaksavansa sosialisointia sillä hetkellä, mutta harvassa olivat toisaalta ne kerrat, kun Jace oli perjantai-iltana kotona. Aina se oli joko töissä tai sitten jossain rilluttelemassa tuttujen kanssa. Kate toivoikin hiljaa itsekseen, että Jacen rahallinen tilanne hellittäisi heidän yhteenmuuttonsa myötä sen verran, että se voisi vähän rauhoittaa sitä työtahtiaan.

Katella kesti hetki tajuta mikä maa ja valuutta oli kyseessä, kun Jacen rymistely herätti hänet. Ei hän tiennyt, missä vaiheessa oli nukahtanut siihen sohvalle, mutta kaikesta päätellen jo jonkin aikaa sitten. Saatuaan kuitenkin silmänsä kunnolla auki ja rekisteröityään sen Jacen koordinaatiokyvyttömyyden Kate pakotti itsensä istuma-asentoon siitäkin huolimatta, että koko hänen vartalonsa tuntui taistelevan sitä ajatusta vastaan. Jace vaikutti olevan aika heikossa hapessa – ei sillä, että se oli mitään uutta. Mutta oli siitä kieltämättä hetki kulunut, kun Jace oli viimeksi ihan näin tumuissa tullut kotiin. Rannekello kertoi vuorokaudenkin jo vaihtuneen.

”Hey honey”, Kate sai lopulta tervehdittyä, pyyhkien hiuksia kasvoiltaan. Kate teki parhaansa pitääkseen kaiken tuomitsevuuden pois siitä äänensävystään, sillä vaikka se Jacen tapa käsitellä asioita olisi voinut olla parempikin, Katella ei ollut varaa tuomita miestä tavoistaan. ”I take it you had fun with your friend?”

Vaikka Katelta meni hetki rekisteröidä se tilanne noin yleisesti, hän kyllä äkkiä haistoi sen viinan hajun. Se oli niin voimakas, että Kate huomasi hetken jopa miettivänsä, mahtaisiko humaltua pelkästään Jacen uloshengityksen haistelusta. Se oli hetken pohdinnan jälkeen tosin täysin hullunkurinen ajatus, jonka Kate pisti väsymyksen piikkiin. Siitä huolimatta saattoi todeta, että Jace oli täysin naamat, noin kauniisti ilmaistuna.

Kate oli ehkä vähän kuitenkin pettynyt siihen, että Jace oli viettänyt koko illan vetämässä perseitä jonkun kaverin kanssa, kun heillä olisi ollut mahdollisuus viettää se ilta kerrankin yhdessä. ”It’s okay”, hän huomasi kuitenkin sanovansa, huokaistuaan ensin syvään. ”I was out for the evening anyway, apparently. I wouldn’t have been too exciting as company”, Kate sanoi ja hymähti, viitaten niihin pitkäksi venähtäneihin päiväuniin. Kun Jace retkahti siihen sohvalle, Kate paransi sitä asentoaan vähän ennen kuin sai miehen pään syliinsä. Hän laski toisen kätensä Jacen pään päälle, silittäen tämän hiuksia mietteliäästi.

Kate ei voinut olla miettimättä sitä, että vaikka hän kuinka ei voinut tuomita sitä Jacen käytösmallia, oli siihen jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa tultava muutos. Ei olisi enää hyväksyttävää tulla ympäripäissään keskellä yötä kompuroiden kotiin, kun asunnossa olisi nukkuva vauva kaiken muun lisäksi. Se oli kuitenkin aihe, jonka esille nostamista Kate halusi vältellä loppuun asti. Ihan senkin vuoksi, että se saattaisi nostaa esille muitakin ongelmia – sellaisia, joita Kate ei halunnut käsitellä. Lääkityksen tarpeellisuus oli yksi niistä. Kate oli kuitenkin omasta mielestään pärjännyt erinomaisesti, mitä nyt muutamaa pientä (ja ei niin pientä…) meltdownia lukuun ottamatta. Ne oli kuitenkin helppo pistää raskaushormonien piikkiin, sillä eivätkös äärimielialat nimenomaan kuuluneet oireisiin?

Sitä paitsi, Kate oli ihan liian poikki niinä päivinä nostaakseen mitään meteliä asiasta. Nauttikoot Jace siitä vapaudestaan haluamallaan tavalla niin kauan kun se vielä oli mahdollista. He kävivät ihan tarpeeksi suuria muutoksen tuulia läpi sillä hetkellä ilman alkoholin käyttöön puuttumistakin. "I did miss you, though. It was kind of lonely here with only Chinese takeout as my company", Kate totesi, lopettamatta missään vaiheessa sitä miehen päälaen hyväilyä.

Kate oli erityisesti niinä heikkoina hetkinään sortunut miettimään, oliko se hänen käytöksensä vielä normaalin rajoissa. Sitä tapahtui lähinnä silloin, kun kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta sängystä nousemisesta lähtien. Silloin, kun pelkästään se, ettei tavallisten housujen nappi ollut mennyt enää kiinni, oli saanut naisen itkun partaalle ja harkitsemaan vakavasti töistä pois jäämistä. Aina se lopputulos niissä pohdinnoissa oli kuitenkin ollut, että se homma oli edelleen hanskassa, joten sen täytyi olla vain niistä raskaushormoneista kiinni. Tässä vaiheessa olisi toki ollut hyvä tiedostaa, että lähes poikkeuksetta ne hysteeriset kohtaukset saatiin loppumaan vasta Jacen rauhoittelujen myötä.

Kate hymähti miehen kommentille nukkumisesta. Kate oli kyllä edelleen huolissaan siitä Jacen unettomuudesta. Hän halusi kovasti tehdä kaikkensa helpottaakseen sitä ongelmaa, oli yrittänyt jonkin aikaa siitä asiasta vääntää. Lopulta Kate oli päättänyt luovuttaa asian suhteen, sillä jos Jace ei itse halunnut tiedostaa sen ongelman laajuutta, oli Katen turha jankata. Eikä hänellä olisi edes riittänyt energia siihen loputtomaan vääntämiseen. Kate tyytyi sitten nukkumaan heidän molempien puolesta, ainakin niin kauan kun se uni sillä tavalla maistui.

Se päälaen hyväily taukosi hetkeksi, Katen kurtistaessa kulmiaan. ”Who’s Kyle?” hän kysyi varovaisesti. Hän ei kuollakseenkaan muistanut, kuka tämä kyseinen henkilö oli tai mitä asiaa sillä olisi heidän asuntoonsa. Kaikesta päätellen se oli joku Jacen tuttu linnasta, mikä vaistonvaraisesti sai Katen niskakarvat pystyyn. Vaikka Kate tunsi ja luotti Jaceen, ei piitannut sen vankilataustoista, ei hän silti voinut sanoa suhtautuvansa ennakkoluulottomasti muihin entisiin rikollisiin. Varsinkin nyt, kun jonkinnäköinen alkukantainen suojeluvaisto sitä syntymätöntä lasta kohtaan tuntui ottavan ohjia käsiinsä yhä enemmän ja enemmän.

”I haven’t touched the ice cream yet, by the way”, Kate sitten vihjasi. Hän oli nukahtanut siihen sohvalle jo kauan ennen kuin se kotitekoinen jäätelö oli edes lähelle valmista. ”You still up for that?”

Jotenkin se heidän välinen juttunsa vain toimi, vaikka välttämättä sitä ei heti päälle päin uskoisikaan. Kate oli aina ollut heistä se räiskyvämpi persoona, vaikka tietysti se mielialahäiriö korosti sen aivan uusiin sfääreihin. Ihan yhtälailla kuin se Jacen vankila-aika oli vienyt sen luonteen sitten sinne toiseen ääripäähän. Ne luonne-erot olivat varmaankin syynä sille, miksi se toimi. He tasapainottivat toisiaan, vaikka ongelmaisia olivatkin kumpikin. Kai siinä oli jotain perää kun sanottiin, että vastakohdat täydensivät toisiaan. Ainakin se vaikutti olevan totta heidän kohdallaan. Kate ei missään nimessä väittänyt olevansa helppo ihminen kanssaeläjäksi, mutta toisaalta jos joku sitä jaksaisi, sen täytyisi olla Jace. Sillä tuntui olevan lehmän hermot, kun puhuttiin Katesta.

Kate nyökkäsi mietteliäästi Jacen sanoille. Ne tosiaan onnistuivat saamaan Katen vähän on edge. Joku Katelle tuntematon, entinen vanki siis halusi tulla käymään. Jolle Jace oli myynyt huumeita. No big deal. ”I’m not sure if I’m entirely comfortable with that”, Kate myönsikin suoraan, ”But I trust you. If you say he’s cool, then he’s cool.” Katen täytyi totutella siihen ajatukseen, että Jacen tuttavat olisivat varmasti lähes poikkeuksetta entisiä vankeja. Ei se tietysti mukavalta kuulostanut, mutta Kate tosiaan luotti siihen, että Jace ei toisi ketään sellaista sinne heidän asuntoonsa, joka voisi olla vaaraksi heille.

Kate nosti itsensä ylös siitä sohvalta, kun Jace vapautti hänet. Se oli riittävä myöntyminen naiselle. Niinpä hän asteli jääkaapin luo ja otti sen pakastelokerosta jäätelöä sisältävän astian esille. Kate kauhoi kulhoon sitä jäätelöä roiman annoksen tyydyttämään heidän molempien makeannälän, ja pisti sen purkin takaisin pakkaseen. Kaksi lusikkaa napattuaan hän vei sen kulhon Jacelle, ”Here, take this”, ja otti sen jälkeen työpöydältä kannettavansa mukaan ennen kuin istuutui takaisin Jacen viereen. ”Wouldn’t hurt to check those listings as well, don’t you think?” Kate sanoi ja hymyili leveästi samalla kun avasi tietokoneen. Hän tarttui sitten siihen koskemattomaan lusikkaan ja kauhoi suuhunsa palan minttusuklaista taivasta. ”Oh, lord. Best idea ever.”

Kate ihan tosissaan luotti täysin sokeasti Jaceen. Olihan hän tosin autuaan tietämätön niistä Jacen vierailuista hänen lääkekaapillaan. Sen siitä sai, kun ei suostunut itse edes vilkaisemaan niitä purkkeja päin, puhumattakaan niiden sisällöstä. Se tieto olisi voinut muuttaa Katenkin käsitystä Jacesta. Toisaalta, se luotto oli merkittävä tekijä siinä heidän välisessä suhteessaan.

”No, I’m not, Jace”, Kate sanoi ja huokaisi vaikeasti. Ei Kate ihan ymmärtänyt, miten Jace ei nähnyt sitä asiaa hänen näkökulmastaan. Kai se piti pistää sen alkoholin piikkiin. Vaikka Jacea nyt harvoin sai selväksi sanoa, olivat tämän tasoiset perseet kuitenkin vähemmän tyypillisiä kuin sellainen lievien tumujen vetäminen. Mitenköhän hitossa Kate selventäisi niitä mietteitään Jacelle ilman, että aiheuttaisi tälle meltdownin? Ei varmaan mitenkään… ”I don’t know this guy at all, so of course I’m nervous about letting him inside our place”, Kate selitti, ”Ugh, I don’t know. Maybe it’s just maternal instincts kicking in or something. Just forget it, it’s okay, alright?” Kate ei ihan oikeasti jaksaisi vääntää siitä asiasta.

Kate hillitsi sen mieliteon huokaista jälleen. Jace oli näköjään sellaisessa kunnossa, että asiat pitäisi sille enemmän tai vähemmän vääntää rautalangasta. Ei sitä voinut tosin liiaksi tuomita siitä, ettei se pysynyt Katen ajatuksenjuoksussa mukana. Se kun tunnetusti osasi olla varsin nopea liikkeissään. ”Apartment listings, remember? I received that realtor’s evaluation today, we agreed that we would look at apartments tonight because of that”, Kate avasi, näpytellessään siihen koneelle hakuehtoja. Kaksi makuuhuonetta, Brooklynissä, alle kuusisataatuhatta dollaria, ei mitään liian poissulkevaa. Tämänhän nyt oli kuitenkin tarkoitus olla vain alustavaa kartoitusta.