Could even one thing be true in this life

"No I don`t ", nainen sanoi pudistaen päätään. hän ei ollut vielä maininnut Viktorille. Ei hän ollut edes ehtinyt. Ehkä hän olisi voinut kertoa siitä, mutta se ei olisi hyödyttänyt kyllä yhtään ketään, päinvastoin. Se olisi luultavasti vain pahentanut asioita ja ehkä pahimmassa tapauksessa toinen ei olisi edes ehdottanut hänen tapaamistaan. Noh, ainakaan Gates ei ihan heti vihannut häntä. Olisihan se kamalaa, jos hän oli juuri palannut kuolleista ja olisi heittänyt hänet pellolle samantien? Tsiisus. Kaitlyn huomasi, että piti oikeastaan jopa toisen seurasta, siis sellaisella oudolla tavalla. Olihan se typerää kun oli itse aiheuttanut ongelmansa, mutta kuitenkin.

" Viktor doesn`t know anything about it. He knows only that who I am. We... haven`t talk after that ", sanottiin vinosti hymyillen. Katse kohotettiin toiseen ja pakkohan se oli huomata, että toinen katsoi takaisin. Ehkäpä hän oli osittain kaivannut sitäkin, että sai edes tuntea toisen uudestaan. Kyllähän hän oli näiden vuosien aikana useasti miettinyt, mitä olisi tapahtunut jos hän ei olisi suostunut mihinkään diileihin. Kaitlyn puri pienesti huultaan. "I know that I did wrong. But... can we two come along? " jos ei hitto soikoon muuta, niin kai ue voisivat edes toimeen tulla, ihan Viktorinkin vuoksi? Olisi aika julmaa, jos vanhemmat olisi elossa, mutta eivät tulisi toimeen keskenään.

Pienoinen hymynpoikanen levisi naisen huulille, kun tämä kuuli toisen vastauksen. Oli hyvinkin huojentavaa kuulla toisen olevan sitä mieltä, että he kaksi voisivat tulla toimeen. Hänen ei siis ollut tarvinnut suostutella toista mitenkään. Ehkä hän olisi siinä tapauksessa vetänyt klassisen think about our son- kortin, mutta luojan kiitos sitä ei tarvinnut käyttää. Mikään ei ollut ärsyttävämpää, kuin yrittää saada tahtoaan lävitse näinkin yksinkertaisessa asiassa.

Tietämättään Kaitlyn pohti hieman samansuuntaisia asioita, ainakin mitä tuli vanhaan paluuseen. Kieltämättä heillä oli varmasti silloin ollut jotakin vakavaa, ja ehkä jos hän olisi palannut vain muutaman vuoden päästä, mutta hänen paluuseen oli mennyt kuitenkin hieman enemmän kuin vain muutaman vuoden. He olivat molemmat jatkaneet elämäänsä eteenpäin ja kieltämättä Kaitlyn oli tietoinen hieman Gatesinkin elämästä täällä New Yorkissa. Gates raukka ei kuitenkaan itse tiennyt naisen elämästä mitään, mutta kaipa jossakin kohtaa tulisi sekin, kun vaaleahiuksinen joutuisi kertomaan omasta elämästään. Se olisi kaiken lisäksi vain reilua, jos hän tiesi toisen elämästä, niin sama pätesi myös toisinpäin. Hieman turhautuneena italiano huomasi taas ajatuksiensa jostakin kumman syystä eksyvän Gatesiin. Okei, menneiden ajatteleminen oli saanut hänen mieleensä nousemaan hyvin idioottimaisen idean, ja jostakin kumman syystä kyseinen idea toteutettiin sen enempää ajattelematta Gatesin reaktiota. Onnekseen hän oli jo suhteellisen lähellä toista, joten Kaitlyn kiri lopun matkaa umpeen, painaen huulensa lopulta toisen omia vasten: Ja Gatesin onneksi- tai kauhuksi- ei mihinkään ihan hellään suudelmaan. Tämä jäi kuitenkin hyvinkin lyhyeksi, sillä tajuttuaan todellakin toteuttaneen sen päättömän ideansa, toisen luota astahdettiin askeleen verran taaksepäin. "Sorry... I just wanted to try", nainen sanoi huvittuneen virneen levitessä kasvoille. Oli hänkin sekaisin.

Hän oli ehdottomasti vain kokeilemassa. Tai no, niin ainakin haluttiin mielessään itselleen vakuuttaa. Sen olisi pitänyt jäädä vain kokeilun tasolle ihan mielessäkin, mutta jokin siellä naisen mielensopukoissa häiritsi jo Kaitlynia itseäänkin. Millainen ihminen aiheuttaisi toiselle näinkin suurta päänvaivaa kuin hän teki? Ei tämä ollut ihan normaalia, suudella siis toista, jolle oltiin uskoteltu vaikka kuinka kauan että oltiin kuoltu ja sitten kerralla revittiin ne kaikki haavat auki ja vielä kaupan päälle oltiin hyvinkin tuttavallisia? Ei jestas.

"Pretty sure", nainen hymähti vastauksensa, Katse viipyi melko kauankin toisessa, ennen kuin se siirtyi katselemaan ikkunaa. Hemmetti, pitäisikö hänen nyt sitten ottaa jollakin tavalla puheeksi oma elämänsä? Hän tiesi kyllä, ettei toisella ollut ollut yhtäkään niin pitkää suhdetta kuin hänen kanssaan oli ollut ja kieltämättä nainne tunsi siitä hieman huonoa omaatuntoa. Oliko hänen käytöksensä, hänen tekonsa vaikuttanut siihen, ettei mies ollut enää etsinyt minkäänsortin.. no pidempiaikaista naista itselleen? Kaitlyn huokaisi pienesti ja käänsi huomionsa takaisin Gatesiin.
"Look... about that kiss. I didin`t mean to be intrusive or anything. But because I know ... hmh, you lady-adventures, it is only fair to tell you that... I haven`t had anyone ... well like you", noh, Antonio oli ehkä lähellä, mutta toisen vuoksi ei sentään matkustettaisi toiselle mantereelle. Luojan kiitos hän oli sentään tajunnut laittaa kaksikon suhteen jäihin siksi aikaa, kun olisi täällä New Yorkissa. Ehkä pieni osa naisesta jopa jollakin tavalla toivoi, että Gates osoittaisi edes jonkinlaista kiinnostusta häntä kohtaan, mutta se osa itsestään pyrittiin pitämään hyvinkin hiljaa

Kaitlyn kohotti selkeästi huvittuneena toista kulmaansa, kun venäläinen oli maininnut jotakin omalla äidinkielellään. Hmh, näköjään oli ollut ihan kätevää opetella enemmänkin sitä venäjää. Ei hän toki silloin ollut ajatellut, että tulisi Gatesin kanssa tarvitsemaan kyseistä kieltä, mutta kieltämättä venäjän osaaminen oli tullut useasti ihan tarpeeseen.

"You don`t need to explain to me we aren`t married", sanottiin hymähtäen ja pudistetiin päätään. Ehei, Gatesin ei tarvinnut selitellä hänelle tekojaan, eiväthän he olleet yhdessä tai mitään. Hän pikemminkin oli vain putkahtanut paikalle ilman, että oli varoittanut toista millään tavalla. Jostakin kumman syystä tieto kuitenkin siitä, että ne naiset olivat olleet vain hauskan pitoa toiselle tuntui... hyvältä. Se aikaisempi tunne mitä hän oli tuntenut ottaessaan puheeksi toisen naisseikkailut tuntui laantuvan, mikä sai Kaitlynin kurtistamaan hieman kulmiaan. Hän tiedosti kyllä mistä se johtui, mutta ei ollut valmistautunut siihen, että ihan oikeasti saattaisi tuntea helpotusta kuullessaan, ettei toinen ollut ottanut yhtäkään naista... no samaan tarkoitukseen kuin hänet. Okei, toinen oli sietänyt häntä kyllä ihmeen kauan, joten oliko se nyt niin kovin suuri ihme? Katse oli pysynyt hyvinkin kauan Gatesissa, mutta vasta nyt nainen uskaltautui hieman rentoutumaan ja lopulta sitä saatiinkin itsensä sen verran rennoksi, että nainen sai istuduttua toisen viereen sohvalle. Vaaleahiuksinen tutkaili hetken aikaa toisen olemusta, muutenkin toisen kasvonpiirteitä, hymähtäen hiljaa. "You've changed a little" Kaitlyn sanoi, eikä voinut olla virnistämättä pienesti.

Noh, ainakin hän oli saanut toisen huomion kunnolla sanojensa myötä. Kyllä, toinen oli hieman muuttunut sitten viime näkemisen. Mutta eipä toinen nyt niin huonon näköinen ollut. Oli varmasti monia muita, joita vuodet olivat kohdelleet paljon pahemmin kuin Gatesia. Ehkä Kaitlynillä oli mystisesti vielä tallella mielipiteitä siitä vanhasta Gatesista, jonka hän tunsi. Ehkä nainen halusi sen vuoksi pyöriä toisen seurassa, yrittää saada tietää kuinka paljon toinen oli oikeastaan muuttunut. Se tiedettiin, että jonkin verran miehen luonne oli myös muuttunut. Toinen oli ollut useampaankin otteeseen vankilassa sen yhden reissun jälkeen, joten ainakaan toinen ei ollut rauhoittunut sen suhteen. Eikä mitä ilmeisemmin muutenkaan.

"Hollow? I don`t believe you", Kaitlyn sanoi ja antoi itselleen oikeastaan jopa luvankin koskettaa toista. Sormet eksytyivät toisen leualle, ja toisen katse kohotettiin takaisin itseensä. "And you`re not that old. I`m sure that there are others which the years have treated a lot worse than you", sanottiin ja hymyiltiin vinosti. Okei, ehkä muutos oli todellakin ollut hieman isompi mitä hän oli tarkoittanut, mutta lähinnä hän oli tarkoittanut muutosta toisen... kehon rakenteessa. Se oli laittanut naisella heti ensimmäiseksi silmään, joten tietenkin hän oli mennyt sitä kommentoimaan. Ja nyt sitä hieman kaduttiin. Hemmetti, eikös ikä ollut naisille yleensä se ongelma, eikä miehille?

Nainen ei voinut olla naurahtamatta hieman toisen sanoille hänen ulkonäöstä. Nooh, kyllähän hänen ulkonäkönsä nykyään oli paljon erilaisempi kuin ennen. Pinkit hiukset olivat vaihtaneet väriä, ja muutenkin vaatetustyyli oli muuttunut täysin. Mieluummin epämukava ja näyttävä kuin mukava ja arkinen. Noh, itse hän oli valinnut oman tiensä sen suuntaan. Jos hän olisi halunnut, niin kaipa hän olisi ne pinkit hiukset voinut säilyttää.

"Do you miss those pink hair?" tiedusteltiin huvittuneena. Katse pysyi visusti toisessa, se ei ollut kertaakaan siirtynyt enää muualle. Jälleen se pieni, typerä ääni päänsisällä ehdotteli jo ties mitä tyhmiä ideoita. Hän tunsi olonsa hyvin tyhmäksi, mutta silti mieliteolleen haluttiin antaa mahdollisuus. Kaitlyn painoi huulensa takaisin miehen omia vasten, tällä kertaa suudelma ei ollut ihan niin vaativa kuin aikaisemmin, mutta ainakin se oli määrätietoinen. "Let me show you that I haven`t change that much ", hymähdettiin hiljaa miehen huulia vasten, samalla kun siitä suudelmasta erkaannuttiin muutaman sentin päähän, jotta Kaitlyn sai mahdollisuuden vilkaista toisen silmiä.

Ajatuskin siitä, että hän kantaisi vielä pinkkejä hiuksia tuntui hyvin.. absurdilta. Ehkä se kuului siihen nuoreen identiteettiin, että kaikkea oli saatava kokeilla? Hän oli kokeillut pinkkejä hiuksia ja vähän muunlaista pukeutumistyyliä ja lopulta päätynyt hyvinkin yksinkertaiseen valintaan. Tosin, tämä yksinkertainen valinta oli osoittautunut oikein käteväksi näin aikuisiässä.

Tottahan toki hän huomasi sen virneen, eikä Kaitlyn voinut olla virnistämättä takaisin. Kyllä, tämän virneen hän tunnistaisi ainakin jotenkuten. Tosin, toinen vaikutti kyllä muuttuneen, joten mistäs hitosta hän tietäisi miten paljon toinen oli muuttunut tässä vuosien saatossa? Ehkeivät samat merkit tarkoittaneet enää samaa asiaa, mistäs sitä tietäisi. "Hmh. Maybe not, but trust me, you want to find that out, right?", tiedusteltiin toiselta. Hmh. Ainakin toinen tuntui suostuvan naisen sanattomaan ehdotuksen, kun toisen käsi tunnettiin aluksi polvellaan ja siitä loppujen lopuksi jo hyvää vauhtia reidellä. Vaikka sohva nyt olikin niinkin iso, että siihen mahtui kaksi istumaan, niin kyllä hän sai kuin saikin itsensä Gatesin syliin, tosin ei mitenkään kovin siveellisesti, vaan hajareisin, samalla kun oma takin tapainen riisuttiin päältään. Se olisi vain tiellä. "My guess- I don`t need that", hymähdettiin ja samalla huomattiin se, miten kätevä paikka se oikeastaan olikaan, olla siinä toisen sylissä hajareisin. Ainakaan pituusero ei ollut enää ihan niin huomattava.