I'm not a fortune teller, don't have a crystal ball...

Tuntui hurjalta ajatella, kuinka paljon yhdessä vuodessa saattoi tapahtua asioita. Niin hyviä kuin huonoja asioita, jopa niin huonoja ettei Arianna uskonut pääsevänsä niiden ylitse koskaan. Kaiken aikaa häntä oli kuitenkin lämmittänyt ajatus ja muistot siitä, kuinka he olivat Felixin kanssa tutustuneet. Ariannasta oli jopa huvittavaa, kuinka ihastunut hän oli tuolloin mieheen, jota ei ollut edes kunnolla tavannut. Hän oli ainoastaan kuullut Felixistä paljon, nähnyt tuon toisinaan Viven tiloissa ja kuunnellut hänen ja Amberin Morning Mantra Showta. Sitä samaa aamuohjelmaa, jonka päävetäjänä Arianna toimi tällä hetkellä. Tuolloin oli nähtävästi kohtalo päättänyt puuttua peliin ja ajaa kaksikon tavalla tai toisella yhteen. Amber oli ”sairastunut” ja niin Ariannaa oli pyydetty tuuraamaan Felixin silloista aisaparia. Aikaisemmin yövuoroista tunnettu Ria oli päässyt nyt kirjaimellisesti big boys leagueen pelaamaan, eikä hän laittanut ollenkaan pahaksi sitä, kuinka hän pääsisi tekemään parempaa tuttavuutta Felixin kanssa. Siitä se kaikki olikin sitten lähtenyt. Ystävyydestä, joka puhkesi ajan myötä rakkaudeksi, siitä huolimatta Felix vielä tuohon aikaan seurusteli toisen tytön kanssa. Arianna jaksoi tuolloin – ja vieläkin – uskoa, että kaikella oli tarkoituksensa. Ilman kaikkia niitä kompastuskiviä joita he olivat kohdanneet matkalla, oli tehnyt heistä sellaisen parsikunnan mitä he olivat tänä päivänä. Arianna ei kaikkia niitä muistoja muistellut lämmöllä, kuten heidän eroa, Felixin katoamista ja yhteisen lapsen menetystä. Hän kuitenkin uskoi siihen, että ilman kaikkia niitä negatiivisiakin tapahtumia, he eivät välttämättä olisi Felixin kanssa tässä. Se mitä oli tapahtunut, oli erottanut heidät, mutta ajanut magneetin tavoin takaisin yhteen.

Sitä suuremmalla syyllä Arianna ei aikonut enää minkään, saati kenenkään tulla heidän kahden tielle. Kaikkien näiden kuukausien jälkeen Arianna edelleen kulki ne kliseiset vaaleanpunaiset lasit silmillään. Hän tunsi niin suunnatonta rakkautta Felixiä kohtaan, että se suorastaan pelotti häntä. Arianna kuitenkin uskoi vakaasti siihen että heidät oli tarkoitettu yhteen ja heidän rakkautensa ei tulisi sammumaan. Jos se olisi hänestä kiinni, he eivät eroaisi Felixin kanssa koskaan vaan kohtaisivat kaikki tulevat vaikeudet yhdessä. Etenkin nyt kun vuoden vaihteessa he olivat menneet kihloihin. Tarkoituksensa oli tosiaan edetä hitaasti, katsoa mitä tulevaisuus toisi tullessaan mutta lopulta he olivat ymmärtäneet sen että luottamus toisiinsa kasvaisi ajan kanssa takaisin. Siitä kaikki olikin sitten lähtenyt rullaamaan. He olivat viettäneet joulun ja uuden vuoden yhdessä Rian perheen luona Kanadassa. Uutena vuotena Arianna oli joutunut jopa hetken pelkäämään että Felix olisi tullut heidän suhteen katuma päälle, tai että isänsä oli onnistunut sanomaan poikaystävälleen jotain sellaista, joka oli pelästyttänyt hänet täysin. Asian laita oli kuitenkin ollut jotain aivan muuta. Felix oli nimittäin pyytänyt lupaa tyttöystävänsä isältä siitä, että lupaa mennä naimisiin Ariannan kanssa. Se oli herttaisinta ja ihaninta mitä hän oli koskaan kuullut. Sen myötä hän oli myöntynyt Felixin kosintaan. Maailmassa ei ollut mitään muuta, mistä hän olisi ollut silloin varmempi, kuin siitä että he tulisivat Felixin kansa olemaan ikuisesti yhdessä. Nyt ja aina. heidät oli luotu Felixin kanssa toisilleen ja kaikki muut tuntuivat olevan samaa mieltä.

Uuden vuoden jälkeen Ariannan olisi tosissaan pitänyt myös muuttaa Felixille. Pakkaamisensa oli kuitenkin venynyt päivä päivältä vain pidemmälle, mutta onneksi he eivät kiirehtineet asian kanssa. Ariannalla oli kuitenkin työt hoidettavana ja Felixillä tulevat pääsykokeet. Viivästyneestä muutosta huolimatta Arianna melkeinpä jo asui Felixin luona, vaikka tavaransa eivät olleet vielä tuon asunnolle kulkeutuneet. Ja sitten oli tulevat häät. Siitä he eivät olleet pahemmin sitten keskustelleetkaan. Ei siksi että heitä kaduttaisi vaan heidän elämässään oli niin paljon muutakin silloin menossa. Tai niin Arianna ainakin ajatteli. Hän oli kuitenkin lupautunut kihlauksen myötä menemään Felixin kanssa naimisiin ja tekisikin sen, sitten kun aika olisi oikea. Häiden suunnitteluun menisi aikaa ja Arianna halusi odottaa oikeaa hetkeä. Hän ei edes tiennyt halusiko mennä kirkossa naimisiin vaiko kirjaimellisesti karata Felixin kanssa. karkaaminen alkoi kuitenkin päivä päivältä tuntua vain parhaimmalta vaihtoehdolta heille kahdelle. Asiasta oli vielä keskusteltava erikseen, mutta Arianna uskoi että Felix ehkä kallistuisi enemmän karkaamiseen. Ei sitä toisaalta koskaan tiennyt. Felix ihan hyvin saattoi haluta mennä kirkossa naimisiin, kaikkien rakkaidensa edessä. Toki se sopisi Ariannallekin, mutta hänelle tärkeintä tosiaan oli vain ja ainoastaan se, että Felix saapuisi paikalle. Naimisiin menon vuoksi he olivat nyt matkalla saksaan. Heidän kahden lisäksi Felixin sisko ja Ariannan äärimmäisen hyvä ystävä (tätä nykyä yksi parhaimmista ystävistä), Ivy oli lähtenyt kaksikon mukaan.

Matkustaminen lentokoneessa ei ollut missään nimessä Ariannan lempipuuhaa. Pieni, täyteen ahdettu sillipurkki saattoi koska vain tippua taivaalta, eikä kukaan voinut tehdä asialle mitään. Muiden nukkuessa Ria pyöritteli kauhuskenaarioita päässään. Felix oli ainoa joka osasi pitää hänet rauhallisena tässä tilanteessa – tai oikeastaan viedä pelkällä läsnäolollaan ajatuksensa taitavasti muualle. Tosin jännittynyt olemuksensa johtui hyvin paljolti myös siitä että Ria olisi pian tapaamassa. Ria oli viime aikoina jopa tuntenut olonsa huonovointiseksi, mutta päivän mittaa olotilansa oli aina parantunut – kunnes seuraavana aamulla hän taas voi huonosti. Hän pääosin laittoi sen kaiken kiireen ja syömättömyyden piikkiin. Hän ei siis ajatellut asiaa sen enempää ja että tämänkin hetkinen paha olonsa menisi varmasti ohitse, sitten kun hän saisi tavattua Felixin isän. Lopulta Arianna oli mennyt viattomasti herättelemään vieressään istuvaa kihlattuaan. Felix oli nukkunut siskonsa tavoin ihanan autuaasti ja se ei missään nimessä käynyt tylsistyneen – ja jopa hiukan kauhistuneen – neiti McGrayn pirtaan. Felixin ilmoittaessa olevansa hereillä, tuo jaksoi tapansa mukaisesti kuunnella rakkaansa sen hetkiset murheet. Hän jopa tiesi mitä sanoa saadakseen naista hiukan rauhoitettua, vaikka se ei täysin poistanut Arianna sisällä mylläävää jännitystä. ”You say that because you already love me. So that means you have to say something nice, circle around the truth that I’m actually vicious witch.”, brunette huokaisi dramaattisesti, kunnes huvittunut hymy levisi huulilleen. Toisinaan Arianna tosiaan ihmetteli miten Felix jaksoi kuunnella hänen typeriä vitsejä tai ylipäätään kaikkia juttuja mitä nainen päästi suustaan ulos. Hän toisinaan olisi tarvinnut sellaisen puheensuodattajan, joka estäisi häntä sanomasta kaikkea mitä päässään liikkui. Onneksi Felix oli jo luultavasti tottunut siihen – ainakin Arianna niin toivoi. Vieressään istuvan mainitessa että oli nähnyt isäänsä vuosi sitten jouluna, naisen kasvoille nopeasti nousi epäuskoinen ilme. ”Last Christmas? Like year ago? Felix!”, Arianna torui toista hyvin kevyen käsivarteen läppäisyn saattelemana. Tosin olihan se ymmärrettävää, Felix kun asui New Yorkissa ja heidän isänsä Saksassa. Epäuskoinen, toruva katse kuitenkin muuttui nopeasti lämpimäksi silmäilyksi. Aihe pysytteli Felixissä ja hänen isässään. Arianna silitteli kuunnellessaan Felixin käsivartta, kurtistaen sitten aavistuksen kulmiaan. ”So you are embarrassed about me? Just kidding.”, Arianna vitsaili kevyesti virnistäen, vakavoituen kuitenkin nopeasti kun Felixin isän tilanteessa ei ollut mitään huvittavaa. Ei sitten yhtään ja Arianna hyvin ymmärsi Felixin isän ahdingon. ”But okay, I understand him. Those kinds of things can be pretty… Difficult to cope with.”, hän nyökkäili ja käänsi katseensa Felixin silmiin, vinosti hymyillen, samalla kun sipaisi muutaman miehen vaalean suortuvan pois toisen kasvojen edestä. ”But luckily he has you tree. Especially you. I don’t know what I would do without you.”

Kun keskustelu oli vaihtunut häihin, Arianna laittoi heti ensimmäiseksi merkille Felixin vaikeaksi muuttuneen olemuksen. Hän kuitenkin tiesi, ettei se johtunut siitä ajatuksesta että he olivat menossa naimisiin. Vaan enemminkin siitä että toinen ei todellakaan tahtonut joutua huomion keskipisteeksi, ison väkijoukon eteen. Sen veran hyvin Arianna sentään tulevan puolisonsa tunsi ja sitä suuremmalla syyllä hän ei halunnut saattaa Felixiä tilanteeseen, jossa tuntisi olonsa epämukavaksi. Niinpä Felixin vastaus ei yllättynyt Ariannaa. ”I thought so, too… And because of that we don’t have to get married in a church.”, Arianna ehti sanoa hymyillen ja silitellä toisella kädellä Felixin kämmenenselkää, ennen kuin Ivy heräsi. ”Yeah, we are almost there. So now you have to wait that we are landed. Please, don’t pee here.”, Ria pyysi naurahtaen ja vilkaisi vaistomaisesti Felixiä, ennen kuin katse palautui Ivyyn. ”He did. You two don’t have worry, I’ll be in my best behavior when we meet him.”, brunette vakuutteli, tiedostaessaan varisin hyvin että ei voisi aivan oma itsensä olla Felixin isää tavatessa. Hän ei ollut koskaan tavannut kenenkään poika- tai tyttöystävänsä vanhempia, joten tämä reissu teki siitä entistä jännittävämpää. Arianna oli useimmiten onnistunut kyseisiä tilaisuuksia välttelemään, mutta tämä oli kuitenkin aivan välttämätöntä. Olivathan he kuitenkin menossa naimisiin Felixin kanssa, joten sitä suuremmalla syyllä Ariannan oli tavattava tulevan aviomiehensä isä. Kieltämättä Arianna oli siitä tyytyväinen, että he olivat lähteneet kolmistaan, eikä niin että Thom olisi tullut mukaan. Hän ei edes tiennyt millaisissa väleissä Felix oli nykyään veljensä kanssa, mutta Arianna pystyi jo mielessään näkemään ne kauhuskenaariot kiusallisista hiljaisuuksista ja niin edelleen, jos Thom olisi tuppautunut heidän matkalleen mukaan.

Ariannan sisällä myllertävä ahdistus helpottui aavistuksen kun he pääsivät vihdoin ja viimein laskeutumisen jälkeen ulos koneesta. Laukut saatuaan he siirtyivät taksijonoon, jonka nähdessään Arianna oli jopa puuskahtanut pienesti. Hän oli kuitenkin odottaessaan kietonut yhtälailla kätensä Felixin ympärille ja painanut väsyneen päänsä toisen rintakehää vasten. ”First but hopefully not my last.”, Arianna lausahti ja nosti sitten päänsä ylös, katsoakseen Felixiä hymyillen. ”Tomorrow sounds good, but now sleeping and meeting your dad sounds even better. I just want to curl up next to you and fall asleep.”, hän sanoi lämpimästi hymyillen ja nousi varpailleen, painaakseen kevyen suukon Felixin huulille. Nukkuminen kuulosti sillä hetkellä älyttömän hyvältä, sillä Arianna ei tosiaan ollut nukkunut ennen lähtöä, ei lentokentällä eikä koneessa. Hän oli luultavasti ainoa tästä porukassa, jonka jännitys oli saanut aivan sekaisin. Erityisesti sisäisen kellon, jonka olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja ja ilmoittaa unen tarpeesta. ”But you can’t say you are tired. You slept home and on the plane while I'm was wake…”, Arianna aloitti, mutta katsoakseen rannekelloaan – se huvittuneisuus muuttui enemmänkin huvittuneeksi järkyttyneisyydeksi. ”… holy shit, almost 24 hours.”, hän puuskahti järkyttyneenä. Ei ihme että olonsa oli mitä oli. Hutera, pahoinvoiva, ailahteleva, väsynyt. Parempaa mielentilaa ei voinutkaan toivoa tähän tilanteeseen. Aikansa odoteltua he onneksi saivat napattua itselleen taksin ja suunnanneet kohti Felixin isän kotia. Ariannan katse oli nauliutunut ohimeneviin maisemiin, eikä hän voinut olla ajattelematta, miten Felixin isä reagoisi häneen. Hyvin, huonosti vai siltä välitä? Mielessään pyöriviä kysymyksiä oli vain liikaa ja se kupla puhkesi, kuullessaan Felixin kysymyksen. Arianna kerkesi ainoastaan kääntää katseensa Felixiin ja haukata keuhkoihin ilmaa – kunnes Ivy kajautti heidän olevan perillä.

Arianna yritti hymyillä Felixille, mutta se hymy jäi puoli tiehen, kun he nousivat taksista ulos ja hän näki oven avaavan miehen. Sillä hetkellä hän kirjaimellisesti lamautui niille sijoilleen. Ariannaa ei ollut koskaan jännittänyt näin paljon ja se huokui hänestä luultavasti kilometrien päähän. Siispä hän tyytyi seisomaan niin kauan sivummalla, kunnes huomio kääntyi häneen. Thomin luullessa hänen olevan Luna, Arianna ei tiennyt mitä sanoa. Olonsakin tuntui sillä hetkellä muuttuvan entistä huonommaksi; kurkkunsa kuivui sekunneissa yhtä kuivaksi kuin Sahara ja vatsassaankin muljahti ikävästi. Felix ei ollut siis kertonut yhtään mitään isälleen. ”Yeah, hi! Nice to meet you… I’m Arianna. But everyone call’s me Ria.”, Arianna avasi suunsa kun Felix oli korjannut isäänsä, yrittäen nyt kaikista sisällään myllertävistä tunteista huolimatta hymyillä. Luna… Helvetti se nainen vainosi heitä edelleen pelkällä olemassa olollaan. Johtui se sitten väsymyksestä ja muutenkin huonosta olostaan, Arianna kieltämättä tunsi olonsa hiukan kurjaksi, ettei Felix ollut edes viitsinyt kertoa isälleen eronneensa Lunasta. He eivät puhuneet paljoa, sen Arianna ymmärsi mutta… Niin. Kun esittelyt oli suoritettu, Thom pyysi nuorukaisia sisälle ja settumaan taloksi. Luonnollisesti hänet ja Felix ohjattiin yhteen vieras huoneeseen ja Ivy toiseen. Arianna nosti laukkunsa nojatuolille ja pysytteli hetken hiljaa mietteissään, kunnes kääntyi huoneen toisella puolella olevan Felixin puoleen. ”So… You haven’t told anything your dad?”, pieni kireys kuului Ariannan äänestä, siitä huolimatta että hän yritti pitää olemuksensa neutraalina, jopa rentona. Siinä hän kuitenkin onnistui surkeasti, etenkin kun Felixin ilme oli joskin kysyvän puoleen. ”Like Luna and that little fact that you broke up with her almost a year ago? I assume he doesn’t either know how we met and so on?”, sen jälkeen Arianna kohotti kulmiaan kysyvään sävyyn ja vei kätensä puuskaan rintakehälleen. Hän ei niinkään ollut vihainen, enemmänkin pettynyt jos edes sitäkään. Hänen mielentilansa ei vain tuntunut normaalilta noin pitkän lennon jälkeen ja liian vähäisen nukkumisen ansiosta. Lopulta Arianna huokaisi kuitenkin ja asteli lähemmäksi Felixiä. Hän kiersi kätensä miehen niskan taakse ja siveli tuon niskaa ja toisen vaaleita hiuskiehkuroita vino hymy huulilla. ”You have to tell me what you want him to know? I don’t want to be the one, who accidentally says something what I should say about… You know… Our past and stuff.”

Käytyään Felixin kanssa läpi kaikki asiat, mistä he voisivat puhua heidän isän kanssaan, kaksikko siirtyi keittiöön jossa Ivy olikin jo isänsä kanssa. ”You have really nice house Mr. Bloom”, Arianna sanoi kohteliaasti kun vilkaisi ympärilleen, katseensa käydessä nopeasti Felixissä, ennen kuin käänsi sen lasten isään. Muutamat kohteliaisuudet vaihdettua puheenaihe kääntyi Riaan ja Felixiin. ”So, how you two lovebirds met?”, silloin katse kääntyi hitaasti Felixiin, jota Arianna tuijotti hetken hiljaa, ennen kuin loi kasvoilleen ystävällisen hymyn ja kietoi kätensä Felixin käsivarren ympärille. ”We met at work. We were working on the same radio station, Vive 92.1, before Felix decided to apply to school.”

Sen herkän hetken kuitenkin onnistui rikkomaan Ivyn sutkautus, jolloin Arianna käänsi katseensa ystäväänsä ja hymähti huvittuneesti hymyillen, ennen kuin tuuppasi Ivyä kevyesti käsivarteen ”Oh shut up you two…”. Seuraavaksi lentokone laskeutui ja pika puolin matkustajatkin pääsivät ulos koneesta hakemaan matkalaukkujaan, jonka kautta kolmikko siirtyi pihalle odottelemaan taksia. Arianna nojaili Felixiä vasten ja piteli käsiään miehen ympärillä, yrittäen tehdä kaikkensa, jotta silmänsä pysyisivät auki. Päänsä tuntui vähäisen nukkumisen ansiosta sementiltä ja Ria olisi luultavasti tarvinnut tuplaextramega espresso shotin, jotta muuttuisi hiukan virkeämmäksi. Felix tuntui aavistuksen järkyttyneen hänen valveillaolo ajasta mutta sen sijaan Ivy onneksi osasi vähätellä asiaa. Ria ei voinut olla naurahtamatta ystävänsä sanoille ja. ”Yeah, when I was like… 20 or 21. Now, I'm too old for that stuff.”, Arianna tokaisi päätään pudistellen, ennen kuin he saivat taksin ja lähtivät sillä kohti Bloomien isän kotia. Lentokoneessa oleva jännitys ei ollut enää mitään verrattuna siihen, kun Arianna astui Felixin ja Ivyn perässä ulos autosta. Hän pyöritteli hermostuneena vasemmassa nimettömässä koreilevaa sormusta ja yritti itselleen mantrata, kuinka tämä tapaaminen tulisi menemään hyvin. Jostain syystä Ariannalla oli kuitenkin sellainen tunne, että jotain tässä tulisi kuitenkin menemään vikaan. Ensimmäinen takapakki tosissaan tuli jo siinä vaiheessa kun Felixin isä luuli häntä Lunaksi, jolloin Ria pystyi jo näkemään pienen irvistyksen Ivyn kasvoilla. Hienoa, siis superfantastic Ria huomasi ajattelevansa, samalla kun esittelyt oli hoidettu pois alta ja nuorikot pääsivät asettumaan taloksi.

Lopulta Ria rikkoi hänen ja Felixin välisen hiljaisuuden. Hän tiesi ettei voisi olla kovin loukkaantunut siitä että Felix ei ollut kertonut kaikkea isälleen mutta… Kieltämättä Ria oli hetkellisesti pahoittanut mielen siitä, ettei Felix ollut kertonut isälleen mitään. Ei eroaan Lunasta, ei mitään. Arianna kuitenkin näki puhuessaan kuinka aidosti pahoillaan Felix oli ja siitä johtuen hän ei voinut edes olla vihainen toiselle. ”Yeah I know. You don’t have to apologize.”, brunette hymyili lämpimästi ja sipaisi Felixin poskea ennen kuin kietoi kätensä tämän niskan taakse. Se oli kummaa, kuinka pelkästään Felixin lämmin katse ja olemus saivat Ariannan heltymään. Tai ylipäätään paremmalle tuulelle. Felixissä yksiä parhaimpia asioita olikin, että tuon aitous näkyi ulospäin, eikä Arianna hetkeäkään miettinyt, oliko toinen todella pahoillaan. Arianna kuitenkin yllättyi aavistuksen kun Felix sanoi että hän voisi kertoa mitä vain. ”Okay then… Still, I was thinking that if we just look first how this is going and after that, we tell everything if its needed. I don’t like to start conversation that we met at work and after that started a affair. Even tho’ it was back then fun and sexy.”, Arianna totesi joskin huvittuneena ja vastasi Felixin suukotukseen hymyillen, ennen kuin nyökkäsi miehen sanoille ja lähti Felixin perässä. ”Felix, honey… I have to warn you… I'm bad with parents. Your father is the first parent I’m going to meet.”, Arianna varoitti, ennen kuin he saapuivat keittiöön, jossa Ivy ja Bloomien isä oli.

Keittiöön päästyä keskustelu Rian ja Felixin isän kanssa oli alkanut rullaamaan varsin jouhevasti. Tai niin Arianna ainakin koki sen. Siinä vaiheessa kun Felixin isä kertoi kuunnelleensa heitä, pieni puna nousi hänen poskille. Hienoa, ainakin toisen isä tiesi kuinka suorasanainen ja härski hän osasi olla. ”Oh really? That’s… Nice to hear.”, Ria kiitti kohteliaasti pienen nyökkäyksen kera, ennen kuin vaistomaisesti vilkaisi Felixiä, kun Ivy oli kiinnittänyt isänsä huomion. ”Sure, I understand. And besides, I’m so tired that sleeping sounds super good.”, hän vastasi pienen nyökkäyksen ja hymyn kera. Kaikki oli tähän asti ainakin sujunut ihan hyvin ja Arianna toivoi jatkuvan vielä pidempään. Lopulta joukko istui ruokapöydän ääreen ja alkoi syödä. Heidän välilleen laskeutunut hiljaisuus oli Ariannan mielestä ahdistavaa. Hän oli tottunut olemaan niin oma rempseä itsensä, mutta väistämättä tässä tilanteessa hän ei vain osannut olla. Arianna halusi tehdä Felixin isään kaikin puolin hyvän vaikutuksen, eikä välttämättä onnistuisi siinä jos olisi oma itsensä – Felixin kehotuksesta huolimatta. Hän nimittäin tiedosti että Felix rakasti häntä ehdoitta, mutta valitettavasti luonteensa jakoi niin paljon mielipiteitä, että väistämättä heidän joukosta löytyisi joku sellainen joka ei pitäisi Ariannasta – ja hänen tuurilla se joku olisi Felixin isä. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun lasten isä tajusi itsekin mistä hiljaisuus johtui. Arianna tyytyi aluksi vain kuuntelemaan ja seuraamaan sivusta. Ivyn puhuessa Ariannan katse kääntyi hitaasti ystäväänsä, tuijottaen vain aluksi Ivyä kunnes tajusi itsekin mistä he puhuivat. ”Uumh, what? Oh yeah yeah sure sure… Ask me anything.”, Arianna lopulta rykäisi kevyesti naurahtaen, ennen kuin pyysi Bloomien isää kysymään mitä vain. Hän oli avoin kirja tässäkin kohtaan.

Syötyään, Ria nousi muiden perässä pöydästä ja kohteliaisuudesta (sekä Ivyn kehotuksesta) hän alkoi keräillä astioita pöydästä. Felixin pahoitellessa Arianna heilautti vähättelevästi kättään ja hymyili toiselle, ennen kuin hän katosi keittiöstä.”Really? I already had a feeling that he doesn’t like me…”, Arianna totesi joskin vaikeasti naurahtaen, samalla kun laski kädessään olevat likaiset astiat tiskipöydälle. Hän tarttui Ivyn ojentamaan pyyhkeeseen ja jäi tiskipöytään nojaillen odottelemaan jotta saisi jotain kuivattavaa. ”… But I understand that. If he is under stress you may not be able to be yourself.”, Arianna kyllä ymmärsi täysin mitä Ivy tarkoitti, mutta siitä huolimatta häntä harmitti tilanteen kummallisuus. Tai kun, mietti miten Felix tuli hänen vanhempiensa kanssa toimeen ja kuinka McGrayn perhe oli ottanut hänet perheeseen, Arianna oli hiukan samaa toivonut myös Felixin perheen puolelta. Isän osalta siis. Ivyn kanssa hän oli jo parhaimpia ystäviä ja Thomin… Noh, se oli asia aivan erikseen. Arianna tiesi että hänenkin olisi ehkä jossain vaiheessa selvitettävä välit Thomin kanssa, mutta nyt hän keskitti energiansa siihen että saisi tehtyä hyvän vaikutuksen Bloomien isään. Arianna katseli hetken aikaa vain hiljaa eteensä, ennen kuin todella rekisteröi Ivyn puheet hänestä ja Felixistä. Hän kääntyi silloin paremmin Ivyn puoleen ja laski kätensä lohdullisesti tuon olkapäälle. ”Of course you have! But please, don’t lift us to a pedestal… We are not perfect couple. If you remember, we had quite a rocky start? Me with Thom, Felix with Luna and so on.”, hän muistutti pieni hymy huulilla, jonka jälkeen otti Ivyn tiskaaman lautasen vastaan ja kuivasi sen kädessään olevalla pyyhkeellä. ”After all we've been through it is almost a miracle that we are here, because a few months back I didn’t think that I’ll seeing Felix ever again.”, Arianna totesi mietteliäästi ja samaan aikaan laittoi kuivaamansa lautasen edessään olevaan lautaskaappiin. Hän ei epäillyt, etteikö Ivy itsekin ollut miettinyt näkisikö hän veljeään, joka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta Arianna oli antanut sen anteeksi jo Felixille. Eikä hän aikonut koskaan muistuttaa Felixiä siitä. Se olisi vain julmaa ja paskamaista, jos anteeksi antamisen jälkeen vatvoisi asiaa ja aiheuttaisi toiselle tahallaan pahaa mieltä omista virheistään, jotka Felix tiesi varsin hyvin itsekin.

Arianna kuivaili Ivyn ojentamia astioita ja laittoi niitä sitä mukaan paikalleen mitä sai ne kuivattua. Keskustelun aihe pysyi visusti silloin vielä hänen ja Felixin suhteessa, eikä Riasta tuntunut lainkaan ahdistavalta puhua siitä Ivyn kanssa. Siitä huolimatta että Ivy oli Felixin sisko, niin hän oli myös Ariannan äärimmäisen hyvä ystävä, paras ystävä jopa, jonka vuoksi puhuminen oli luultavasti niin helppoa. ”You can’t even imagine how much I love him… I never thought I'd say this but Felix is basically my everything and to be honest, it scares me a little.”, hän myönsi katsellessaan kuivaamaansa lautasta, kääntäen katseensa vinosti hymyillen Ivyyn. ”I was always one of those girls who laughed for those peoples who devote themselves to their boyfriend and relationships… And now… I’m one of them.”, brunette naurahti hiljaa, ehkäpä jopa hiukan kuivasti ennen kuin pudisteli päätään ja sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse. ”And even tho’ it scares me, I don’t regret anything. There's nothing in this world that wouldn't do for Felix. Funny, right?”, lopulta se äskeinen kuiva naurahdus muuttui aidoksi onnelliseksi hymyksi, samalla kun Arianna pukkasi Ivya kevyesti kyynärpäällä kylkeen. ”You’ll find someone too. I’m sure about that. But in the meantime, you got me and Felix. And if you want, I can set you up with someone when we get back home?”, sillä hetkellä Ariannalla kävi jopa isoveljensä nopeasti mielessä, mutta unohti asian yhtä nopeasti mitä se oli tullut mieleensä. Emmett oli niin rauhallinen ja tasainen, kun taas Ivy oli menevä ja yllätyksellinen… Siitä kaksikosta ei kyllä kovin kummoista paria saisi. Tyttöjen mukava juttutuokio tuntui pysähtyvän kuin seinään, kun olohuoneesta kuului tavallista kovempaa, kiivaampaa keskustelua. Arianna vilkaisi vaistomaisesti Ivya, ennen kuin laski kädessään olevan lasin tiskipöydälle kuivauspyyhkeineen ja suuntasi olohuoneeseen.

Olohuoneeseen päästyä hän näki Felixin isän osoittavan syyttävästi poikaansa. ”What is happening?”, Arianna kysyi hämmentyneenä ja katsoi niin Felixiä, kuin tuon isää kysyvästi. Felixin isä sen sijaan paasasi menemään, eikä Ariannalla siinä vaiheessa jäänyt epäselväksi mistä he olivat puhuneet. Felix oli kertonut isälleen kaiken. Siis kaiken alusta alkaen. Jopa sellaisia asioita mitä Arianna ei ollut raaskinut omilleen vanhemmilleen kertoa, kuten siitä että oli seurustellut alun perin Felixin veljen kanssa ja keskenmenoista, jonka jälkeen Felix oli kadonnut kartalta. Ariannalla meni muutama minuutti jos toinenkin, ennen kuin hän tajusi tilanteen vakavuuden. ”Wha…Wait, what?”, hän puhisi lähinnä itsekseen kun kuunteli Felixin isän paasausta ja lopulta Ariannallakin keitti ylitse. ”You can’t talk to him like that! He’s your son for god sake!”, Arianna ärähti ja astui siinä vaiheessa kirjaimellisesti Felixin ja hänen isänsä välille tulistunut katse silmissään. Felix yritti siinä vaiheessa jotenkin puolustella isänsä reaktiota, jolloin Arianna kääntyi puolittain tuon puoleen ja pudisteli päätään. ”No Felix! You can’t defend him after what he said about you.”, sen topakan kivahduksen jälkeen katsee palautui Felixin isään. Hän ei ollut kuulemma kasvattanut Felixistä sellaista poikaa mitä oli saanut juuri kuulla ja se kuinka Arianna oli pyörittänyt molempia poikiaan, ei tosiaan tullut kuuloonkaan. Toisaalta hän ymmärsi osittain miksi hän säti niin kovaa Felixiä, olihan osa viimevuoden tapahtumista varsin rankkoja mutta… Kuitenkin, Arianna ei aikonut antaa Felixin isän puhuu pojastaan, saati sitten Ariannasta niin alentavaan sävyyn mitä puhui. ”Yeah, we had a slightly rocky start with Felix but all our feelings for each other is real and genuine. In my opinion that is more important than anything what you just said. You son is a good man and the most genuine, loving person I know, so you can’t say that he doesn’t care. He made mistakes, I made mistakes and we have both forgiven those mistakes to each other and we got pass them.”

Keskustelu ei ollut siinä loppuakseen, Arianna oli ottanut niin kovan puolustuskannan, ettei hän edes itsekään tiennyt mistä se kumpusi. Luultavasti viime vuoden tapahtumat olivat tehneet hänestä entistä suojelevaisemman Felixiä kohtaan. Hän ei halunnut Felixin katoavan minnekään, eikä kukaan saisi loukata häntä niin miten tuon isä juuri teki. Felixin isä ei kuitenkaan tuntunut haluavan sen enempää keskustella asiasta. Hän halusi nähtävästi paeta tilannetta, mutta Arianna ei antanut siihen mahdollisuutta vaan miehen lähtiessä olohuoneesta kohti portaikkoa, Arianna seurasi perässä – Felixin pyynnöistä huolimatta. Ivy onneksi tajusi pysyä sivussa tästä, sillä luultavasti hänkään ei pitänyt siitä miten isänsä puhui veljelleen. ”I love your son and you are going to be my father-in-law and I’m going to be your daughter-in-law, so you just have to accept that. I’m going to marry Felix one way or another.”, Arianna yritti vielä viimeisen kerran vakuutella, että hän oli valitettavasti jäädäkseen tähän perheeseen, mutta niiden sanojen jälkeen Arianna tiesi menneensä liian pitkälle. Felixin isästä näkyi, ettei hän pitänyt ajatuksesta millään tasolla – eikä Ria ihmetellyt. Olihan hän juuri varsin raivokkaasti puolustanut Felixiä, heidän yhdessä oloaan ja kaikkea mitä he edustivat yhdessä. Tilanne oli yhtä sekasortoa ja Rian kiihtyneen olemuksen vuoksi hän ei pysynyt niin valppaana mitä olisi pitänyt. Lopulta tunsi voimakkaan tuuppauksen, jonka johdosta hän horjahti taaksepäin. Arianna luuli aluksi kaatuvansa vain kovalle lattialle, mutta nähdessään vilkaisun paikalle kiirehtivän Felixin kauhistuneesta ilmeestä, Arianna tiesi ettei takanaan ollut mitään lattiaan, vaan jyrkät portaat talon alimpaan kerrokseen. Pudotuksensa aikana Arianna ei tuntenut muuta kuin suunnatonta kipua joka säteili koko kroppansa lävitse, kunnes hänen matkansa seuraavaan kerrokseen pysähtyi kovaan betonilattiaan. Pudotus onnistui kirjaimellisesti lyömään ilmat pihalle naisesta, jolloin Ariannasta tuntui, ettei saisi henkeä. Useat päähänsä kohdistuneet kolaukset niin portaikosta ja kivisestä lattiasta, saivat hänet täysin sekavaksi siitä mitä tapahtui. Vaikeasti hengittäminen ja koko kroppansa lävitse juokseva kipuaalto sai hänet haukkomaan henkeä. Tajunta tuntui pysyvän vielä hetken, mutta helottava kipu pääosin koko kropassa sumensi naisen ajatuksenjuoksua, eikä Arianna tajunnut lattialla maatessaan mitä oli tapahtunut. Kaikki äänet ja liikkuvat hahmot ympärillään tuntuivat sumuisilta, hän ei kuullut eikä nähnyt kunnolla, saati sitten tuntenut kuinka takaraivostaan valui verta niskaansa pitkin. ”I don’t feel so good…”, Arianna onnistui jupisemaan pahoinvoivasti ja hieraisemaan kasvojaan, ennen kuin yritti nousta lattialta istumaan. Se kuitenkin jäi vain yritykseksi, sillä seuraavaksi silmissään kirjaimellisesti sumeni.

Arianna ei osannut edes kuvailla sitä, kuinka paljon Felix oli muuttanut häntä. Hyvällä tavalla siis. Hän oli ennen ajatellut kaiken niin pinnallisesti ja elänyt kuin viimeistä päivää, aivan kun ei enää huomenna olisi elossa. Hän oli kunnianhimoinen, mutta Ariannalla ei ollut pitkään aikaan elämässään mitään kunnollista päämäärää. Hän halusi vain saada opiskelunsa suoritettua ja katsoa, jos hän vaikka saisi jostain töitä. Felixin ansiosta Arianna oli alkanut miettimään asioita pidemmällä tähtäimellä. Mitä hän halusi tulevaisuudessa ja miten voisi sen saavuttaa niin että pääsisi jonain päivänä tavoitteeseensa. Hän oli itseasiassa saavuttanut jo ensimmäisen etappinsa ja se oli oman radio ohjelma. Ei sillä että se olisi ollut hänen alun alkaen, mutta niin Felixin kuin Amberin poistuttua Viveltä, Ria oli pestattu aamuohjelman toiseksi ankkuriksi. Heitä oli pidetty aikanaan Felixin kanssa täydellisenä juontoparina, mutta kuukausien saatossa asiat olivat muuttuneet niin paljon, että se ei ollut enää mahdollista. Suurin syy oli siihen se ett Felix oli lähdössä opiskelemaan ja sitä päätöstä Arianna kunnioitti suuresti. Hän itse asiassa kannusti Felixiä hakemaan opiskelemaan - joka taas tarkoitti sitä, että hänelle etsittiin uusi juontpari, nyt kun Amberkin oli lähtenyt omille teilleen uuden, varakkaan aviomiehensä kanssa. Kaikin puolin Arianna kuitenkin odotti mitä tulevaisuudella oli hänellä tarjolla. Hän oli jopa aavistuksen pyöritellyt ajatusta tuottajaksi opiskelusta, mutta hän aikoi ensiksi antaa Felixin opiskella , ennen kuin viitsisi edes tuoda sellaista ajatusta julki.

Kaikki ajatukset opiskelusta ja muista hömpötyksistä olivat kuitenkin kadonneet, kun Arianna yritti keskittää ajatuksensa siihen hetkeen. Siihen, kuinka tulisi tapaamaan Felixin isän. Voi luoja kuinka niinkin itsevarmaa ihmistä saattoikin jännittää se tilanne. Onneksi Felix oli kuitenkin paikalla. Hän jos joku osasi rauhoittaa Ariannan jo pelkäällä rauhoittavalla katseella, tai yksinkertaisella kosketuksella. Ennen kuitenkaan muiden seuraan liittymistä, Felix oli pysäyttänyt Ariannan ja saanut hänen jännityksen hetkeksi katoamaan, kun toisen lohduttavat sanat saivat pienen hymyn nousemaan Rian huulille. "Oh, you haven't seen me yet with parents...", Arianna yritti keventää tunnelmaa pienellä huulen heitolla ja huvittuneella hymyllä. Seuraavaksi hän kuitenkin tarttui Felixiä kädestä molemmilla käsillään ja hymyili hiukan rennommin. "... But I know. And I got your back, forever.", Ria hymyili kun muisteli heidän aikanaan tehtyä sopimusta. Sen jälkeen kaksikko vaihtoikin nopean suukon, ennen kuin siirtyivät muiden seuraan. Aluksi kaikki onneksi sujui hyvin. Tai niin Arianna kuvitteli, kun he olivat saaneet syötyä ja siirtyneet Ivyn kanssa tiskaamaan. Tyttöjen keskustelu oli kääntynyt Ariannaan ja hänen suhden elämäänsä. Ivyn toteamus Thomista sai hänet naurahtamaan, aavistuksen vaivautuneena. "Yeah... About that, I don't know what I was thinking. Terrible to say this, but I think Thom was some kid of "patch" relationship to me...", jos rehellisiä oltiin niin sitä Thom taisi juuri olla Ariannalle aikanaan. Toki heillä oli ollut Thomin kanssa tuohon aikaan ihan helvetin hauskaa mutta... Thom ei ollut kuitenkaan Felix. "Oh shut up, I'm not soft...", Ria puolusteli itseään huvittuneena, vaikka Ivy oli kyllä täysin oikeassa siinä asiassa. Hänestä oli tullut todellinen pehmo Felixin kanssa - mutta Arianna koki enemmin rakkaan kihlattunsa tuovan hänen paremmat, romanttisemmat puolet esiin. Seuraavaksi Arianna vastasi Ivyn ilkikuriseen virneeseen takaisin samanlaisella virneellä ja pienellä silmien siristyksellä. "Maybe...?", hän naurahti, kunnes nosti kätensä luovutuksen merkiksi pystyyn. Ei hän viitsinyt alkaa väittelemään Ivyn kanssa asiasta. Ivy varmasti löytäisi rinnalleen vielä jonain päivänä jonkun, joka osasi häntä arvostaa sellaisena kun hän oli. "Okay then. If you say so."

Sen keskustelun jälkeen tilanne oli niin sanotusti perkelöitynyt. Olohuoneesta kuului järjetöntä paasaamista, joka oli saanut myös Ariannan ja Ivyn paikalle katsomaan. Huoneeseen astuessa Arianna osasi jo aavistaa, mitä kaksikko oli puhunut - tai mitä Felix oli oikeastaan isälle kertonut. Sen tosiasian tajuaminen sai jopa Ariannan vatsan muljahtamaan ympäri. Hän ei tiennyt mitä ajatella - kunnes Felixin isä syytti poikaansa aivan turhasta. Tai no ei aivan turhasta, mutta Arianna koki asian olevan jo käsitelty. He olivat sopineet ja Arianna oli antanut Felixille anteeksi kaiken mitä viimeisen puolen vuoden aikana oli tapahtunut. Kukaan muu ei ollut siis oikeutettu sätimään Felixiä asiasta. Ei edes tuon isä. Ariannan mielestä muut saivat vain olla tyytyväisiä heidän päätöksiinsä ja pitää suunsa sitä mukaan myös supussa. Felixin isä vaikutti olevan kuitenkin aivan toista mieltä ja pian Arianna oli osallistunut kyseiseen sanaharkkaan. Nimittäin kaikki se mitä Thomas sanoi Felixistä, sai Ariannan suorastaan raivostumaan. Ja yhtä raivokkaasti hän myös puolusti tulevaa aviomiestään - kaikista Felixin ja Ivyn pyynnöistä huolimatta. Arianna jopa riuhtaisi itsensä irti Felixin otteesta, kun hän yritti pysäyttää raivokasta naista. Hän oli kirjaimellisesti sokeutunut siitä raivosta, johonka Felixin isä oli hänet onnistunut ajamaan puheillaan. Siinä tilanteessa Arianna ei osannut edes ajatella sitä, että käytöksensä vuoski tämä tulisi varmasti olemaan hänen viimeinen kertansa, kun tulisi tapaamaan Felixin ja Ivyn isää. Olisihan voinut olla mahdollista, että tämän episodin jälkeen Felix ei enää haluaisi mennä kanssaan naimisiin, saati sitten olla missään tekemisissä. Ria ei kuitenkaan ajatellut selkeästi ja niin hän seurasi herra Bloomia portaiden luokse. Sen jälkeen oikeastaan kaikki tapahtuiva näytti Ariannan silmissä niin hidastetulta kuin saattoi, kunnes ensimmäinen isku portaikossa osui selkäänsä.

Sen jälkeen Ariannalla kirjaimellisesti pimeni vintti. Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään, vaan seuraavat muutama tuntinen meni oikeastaan täydessä pimennossa. Arianna saattoi muutaman kerran käydä tajunna rajatilassa, muistaen vain paloja matkastaan sairaalaan. Hän muistaa heränneensä ensimmäisen kerran ambulanssissa ja tuijottavansa sen kattoa, kunnes oli menettänyt uudemman kerran tajuntansa. Seuraavat mielikuvat olivat sairaalan käytävältä ja siihen se oikeastaan jäi. Sairaalaan päästyä hänet tutkittiin läpikotasin, jolloin Ariannan todettiin saaneen vakavan aivotärähdyksen. Siinä samassa rytäkässä hän oli nähtävästi murtanut ranteensa ja muutaman kylkiluun. Valitettavasti kyseisille kylkiluille ei voinut tehdä mitään, mutta herätessään sairaalahuoneesta, kaikkien letkujen ympäröimänä, Arianna huomasi ensimmäiseksi kipsin kädessään. Samalla hetkellä valtava jomotus alkoi tuntua päässään, eikä Arianna heti ensimmäiseksi tajununt sairaalavuoteensa vierellä seisovaa lääkäriä. "Miss McGray?", vieressään seisova lääkäri huhuili rauhalliselal, jolloin Arianna käänsi katseensa hitaasti toiseen. Oli hyvä että lääkäri puhui rauhallisesti, sillä Ariannasta tuntui että kaikki mitä kyseinen lääkäri puhui, kuului huonosti. Ariannan näytettyä ymmärryksen merkkejä, lääkäri kävi läpi kaiken mitä oli tapahtunut; vakava aivotärähtys, murtuneet luut ja viimeiseksi ... and congratulations, you are pregnant - "Excuse me, it was like you had said that I am pregnant? That... It's not possible.", Arianna sanoi epäröiden ja kohensi samalla asentoaan sängyllä, varoen kuitenkin kipsattua kättään ja kaikkia letkuja ympärillään. Lääkäri vakuutti hänen olevan raskaana ja samaan syssyyn ilmoitti pitävänsä nuoren naisen tarkkailussa seuraavan yön. Aivoverevuodon varalta, jolloin Arianna vain nyökkäili vaisusti. Samaan aikaan Arianna muisti Felixin ja Ivyn. "Do you know where my fiancé is? Felix Bloom...", hän kysyi llevottomana, jolloin lääkäri ilmoitti hakevansa Felixin ja poistui huoneesa.

Arianna ehti lyhyen hetken miettiä lääkärin kertomaa uutista. Hän oli raskaana. Taas. Ensimmäine ajatus raskaudesta oli iloinen, mutta se nopeasti vaihtui hämmennyksi ja peloksi. Edellinen raskaus oli sujut keskenmenoon saakka hyvin, kunnes hän oli raskauden loppuvaiheilla saanut keskenmenon ja joutunut synnyttämään kuolleen lapsen. Keskenmenolle ei oltu löydetty mitään syytä, joten väistämättä Ariannaa pelotti. Lopulta kuitenkin Felix oli astunut huoneeseen, Arianna sivuutti sen lyhyen hetken ajaksi ajatuksen raskaudesta ja nostatti kasvoilleen pienen hymyn. Niin hyvin kuin pystyi jäätävän pääkivun keskeltä. Onneksi lääkäri oli luvannut hänelle jotain lievitystä siihen. Nähdessään kuitenkin Felixin itkevän, Ria automaattisesti pahaa oloa. Hän oli aiheuttanut kaiken tämän järjettömällä käytöksellään ja nyt Felix tunsi siitä omantunnon tuskia. Se ei ollut oikein ja siksi Arianna pudisteli päätään Felixin sanoille. "It's alright. I'm fine...", Ria huokaisi. "... If you don't count concussion and few broken bones.", hän jatkoi ja onnistui naurahtamaan hyvin kuivaan sävyyn, näyttäen jopa pinkiksi vuorattua kipsiään joka oli asennettu vasempaan käteensä. "And besides, you don't have to apologize, I should... Come here sweetie.", hän pyysi ja loi Felixiin pahoittelevan katseen kun tuo vihdoin istuutui petinsä viereiselle tuolille.

Felixin istuuduttua alas, Arianna kurottautui kohti kohti ja tarttui kihlattuaan kädestä. Hän joutui sen aikana irvistämään itsekseen, kun onnistui unohtamaan jo murtaneensa yhden kylkiluun siltä puolelta kroppaansa, jolle asetti liikaa painoa. "I'm so, so sorry! I don't know what came over me, I just... I couldn't listen that how your father spoke to you. It was... Horrible.", hän tokaisi ja katseli Felixiä pahoillaan. Tilanne oli kärjistynyt niin nopeasti, että kamala ei edes kuvannut sitä mitä oli tapahtunut. Saati sen lopputulosta. "I'm sorry that this went like this.", Arianna jupisi, tarkoittaen kyllä sanojaan. Häntä vain hävetti niin vietävästi se miten oli käyttäytynyt. Häpeä paistoi ensimmäistä kertaa voimakkaammin kuin koskaan Rian kasvoilta. Samaan aikaan hän silitteli Felixin kämmenselkää ja nielaisi. "But I told you... I'm not good with parents and now you know why...", ne sanat suustaan päästettyä Rian olisi tehnyt mieli läppästä itseään kasvoille, mutta sen sijaan hän tyytyi vain hymähtämään kuivasti. Seuraavaksi Ria muisti raskauden. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja mietti miten kertoisi siitä Felixille. Asian esille ottaminen tuntui vain niin vaikealta, ottaen huomioon mitä aikaisemmin tapahtui. Ria ei osannut edes ajatella miten Felix ottaisi asian. Suurin kauhuskenaario oli tietenkin se että Felix ahdistuisi taas kerran ja katoaisi maisemista. Ria ei voinut kuitenkaan muuta kuin kertoa asiasta toiselle ja katsoa, miten Felix reagoisi. "Felix... There is also something else.", Ria aloitti varovaisesti avattuaan silmänsä ja käännettyään katseensa Felixiin. "I... I... I don't know how to say this, so I just say it...", Ria takerteli tavoistaan poiketen sanojensa kanssa ja mutristi huuliaan, valmistautuessaan möläyttämään ilmoille sen mitä hän aikoi sanoa. "I. Am. Pregnant."