Old friends, new stories

Siitä oli lähemmäs kymmenen vuotta kun Zara oli viimeeksi ollut tanssitunnilla. Joskus nuorempana hän oli toki viettänyt tuntitolkulla aikaa tanssikoululla ja viihtynytkin vallan mainiosti, mutta sitten tanssiharrastus oli - kuten lukemattomat muutkin harrastukset, joita Zara oli vuosien mittaan kokeillut - hiljalleen jäänyt taka-alalle ja lopulta tippunut kokonaan pois päiväjärjestyksestä uusien mielenkiinnon kohteiden saapuessa värittämään arkea. Eikä Zara oikeastaan ollut tanssia kaivannutkaan. Toki se oli ollut aikanaan hauskaa, ja tanssitunneilla hän olikin tavannut useampia lapsuusaikansa lähimpiä ystäviä, mutta ei hänellä koskaan ollut mitään suurta paloa ollut palata tanssituntien pariin. Silti hän oli päätynyt kuumana kesäiltapäivänä Manhattanilaiselle tanssikoululle.

Siitä Zara tosin saattoi kiittää vain opiskelutoveriaan Andreaa. Andy oli jo alkuvuodesta kertonut aloittaneensa tanssiharrastuksen vastapainoksi välillä melko stressaavalle opiskelulle, ja maininnut harrastuksensa aina välillä pitkin kevättä, minkä vuoksi Zarakin oli välillä päätynyt muistelemaan lapsuuden harrastustaan. Muutama viikko sitten Andy oli ihan ohimennen tullut maininneeksi tanssistudionsa avoimien ovien päivästä, ja jatkanut samaan huolettomaan sävyyn, että Zarahan voisi tulla käymään ja verestämään vanhoja taitojaan. Sen kaiken hän oli muotoillut juuri sopivasti melkein vitsiksi ja saanut Zaran ihan aidosti kiinnostumaan ideasta, vaikka hänellä ei ollutkaan sen kummempia suunnitelmia aloittaa vanhaa harrastustaan. Ja kun Andy oli vielä toistanut kutsunsa pariin kertaan, oli Zara lopulta lupautunut mukaan. Jos ei muuta, niin tarjosihan se paljon kaivattua vaihtelua yliopiston kesäkurssien materiaalien kertaukselle.

Loppujen lopulta se tanssitunti oli osoittautunut ihan hauskaksi. Andyn ryhmä ei ollut hirmuisen edistynyt ja vierailevien oppilaiden vuoksikin tunnin sisältö oli pidetty melko yksinkertaisena, jolloin Zara oli päässyt hyvin mukaan - eikä hän edes ihan kaikkea ollut aktiivivuosiltaan unohtanut, tai ainakaan opettajan neuvot oikeasta tekniikasta eivät olleet tuntuneet ihan heprealta. Ei hän kyllä silti ollut tanssia uudestaan aloittamassa, ei ainakaan ihan heti. Sen hän tokaisi Andyllekin, kun tämä lähti tunnin jälkeen kiiruhtamaan menoihinsa ja jätti Zaran istuskelemaan tanssikoulun aulaan. Zaralla ei ollut mikään kiire lähteä mihinkään - kotona ei odottanut muu kuin se kesäkurssin lukumateriaali, eikä kielitiede kuulostanut kovin houkuttelevalta kauniina kesäpäivänä, kun vaihtoehtona oli jäädä siihen ilmastoituun aulatilaan vielä hetkeksi istuskelemaan ja tarkkailla aina välillä ohikulkevia ihmisiä.