|
|
Sept 8, 2016 1:45:54 GMT 2
Post by Deleted on Sept 8, 2016 1:45:54 GMT 2
Keskiviikko 10.helmikuuta 2016, klo 22.30 ->Johnny Savage- @nempire Lila Munroe- Layla --------------------------------------------------------------------------------------------------------- Työvuoro oli saatu päätökseen tunti sitten, mutta aikaa oli kulunut kotiin tullessa tavallista pidempään. Uupuneena Lila oli noussut raput neljänteen kerrokseen ja avannut oven tuntien itsensä kaikkensa antaneeksi. Kun ovi oli sulkeutunut naisen takaa, tuo heitti nopeasti kengät jaloistaan, tavarat käsistään ja suunnannut suihkun kautta vaihtamaan mukavammat vaatteet ylle. Luojalle kiitos kuusipäiväisen työputken jälkeen oli pari päivää vapaata! Päälle oli vedetty mustat olohousut ja valkoinen t-paita. Keittiöön suunnannut tummatukkainen nainen keitti itselleen teetä ja ajatteli suunnata sitten olohuoneen sohvan nurkkaan lukemaan pari viikkoa vanhaa moottoripyörälehteä ennen kuin suuntaisi nukkumaan. Hän ei ollut ehtinyt edes avata sitä sen jälkeen, kun oli ostanut lehden, sillä kiire oli ollut melkoinen. Vielä kosteat hiuksensa Lila oli koonnut puolihuolimattomalle nutturalle päälaelleen, naisen ottaessa tummasankaiset lukulasit kotelostaan samalla kun asetteli virkattua torkkupeittoa paremmin päälleen. Vielä muutama tyyny selän taakse ja sitten hän voisi syventyä lehteensä. Välillä nainen joi ylisuuresta teekupistaan syventyen kunnolla lehteensä. ajantaju katosi täysin ja Lila havahtui ovikellon soittoon. Hätkähdyttävän siniset silmät nousivat vaistomaisesti käymään mustareunaisessa seinäkellossa, joka näytti jo paljon enemmän kuin nainen oli sen olevan. Ovikelloa soitettiin toisen kerran ja Lila nousi varovasti sohvalta hiipien ovelle mahdollisimman varovasti. Lasit jätettiin olohuoneen pöydälle lehden päälle. Ovelle päästyään tuo kurkisti varovasti ovisilmästä, kuka oli oven takana ja huomatessaan tulijan turvalukko avattiin nopeasti ja ovi aukaistiin. Sen takana oleva vaalea mies oli vieraillut hänen luonaan viime aikoina useasti ja tapaamiset olivat lähes aina päättyneet siihen, että he olivat jakaneet sängyn keskenään. Lila ei muistanut kuinka kauan sitä oli jatkunut, mutta huomasi odottavansa toisen vierailuja ehkä liiankin innokkaasti, vaikka yrittikin pitää ajatuksen mieluummin työssään. ” Johnny! mitä sinä tä—” nainen aloitti aidosti yllättyneenä ja ilahtuneena, mutta lause loppui kesken Lilan huomatessa toisen kunnon. Huulille noussut lämmin hymy suli pois nopeasti ja silmiin nousi huolestunut pilke. ” Tule sisään”, tuo lisäsi vakavamman ja siirtyi hivenen syrjään niin että toinen pääsisi hänen ohitseen hivenen ahtaassa käytävässä. Turhaan hän kaikille kailottaisi vaan olisi parempi, että mies siirtyisi sisälle asuntoon. Ovi painettiin miehen perässä kiinni ja turvalukko liu’utettiin paikoilleen vanhasta tottumuksesta. Oven taakse oli asetettu seinään nojaamaan vanha pesäpallomaila. Lila asui pienessä kolmiossaan toistaiseksi yksin, vaikka toinen makuuhuone olikin osittain käytössä jonkinlaisena vierashuoneena ja maila oven takana toi kai jonkinlaista turvaa, sillä se olisi suhteellisen nopeasti saatavilla. ” Jestas.. Mitä on tapahtunut?” Katse tutki huolestuneena toisen kasvoja ja ruhjeita ennen kuin katse palasi häntä itseään pidemmän Savagen silmiin.
|
|
|
|
Sept 9, 2016 21:32:17 GMT 2
Post by Deleted on Sept 9, 2016 21:32:17 GMT 2
Johnnya suoraan sanottuna vitutti hyvinkin paljon. Hän oli pelastanut pikkuveljensä jälleen kerran, ja mitä hän oli saanutkaan palkinnoksi? Hieman kiitollisuutta ja siihen se olikin jäänyt. Johnny oli sen verran vastuuntuntoinen mies, ettei hän ollut voinut vain jättää Seamusta oman onnensa nojaan sellaisen löylytyksen jälkeen, vaan hän oli vielä varmistanut, että Seamus oli päässyt ihan ehjin nahoin hänen luokseen hoitamaan ne haaverinsa. Valitettavasti Seamus oli kuitenkin onnistunut käytöksellään ärsyttämään isoveikkansa sen verran pahasti, että Johnny oli päättänyt yksinkertaisesti vain lähteä pois paikalta- ja mihin muualle hän olisi muka mennyt, kuin Lilan luokse. Naamakaan ei ollut kovin pahassa kunnossa, ja Lila nyt oli nähnyt hänet pahemmassakin kunnossa, joten hän voisi ihan hyvin mennä sinne.
Niinpä mies oli suunnannut kulkunsa Lilan luokse, jota oli alkanut tapailemaan harvinaisen erikoisissa merkeissä. Omalla tavallaan se oli aluksi ollut jopa hieman häiritsevää, kun tiesi ketä Lila oli aikaisemmin tapaillut. Puhumattakaan siitä, että toinen oli tavallaan kuulunut perheeseen jo paljon kauemmin. Minkäs sitä kukaan kuitenkaan saattoi tunteilleen ja mielihaluilleen, joten ei hän aikonut yrittää vältellä naista vain sen vuoksi, että hänen veljensä oli bongannut tämän ensin. Kun ovikelloa oltiin saatu soitettua, automaattisesti ruvettiin miettimään sitä omaa ulkonäköään. Toivottavasti hän nyt ei ihan näyttäisi järkyttävältä. Ties vaikka Lila huolestuisi ihan turhasta. Aivan, sitä hän ei ollutkaan ottanut lainkaan huomioon, naisen huolestuneisuutta. Johnny huokaisi pienesti itsekseen omalle ajattelemattomuudelleen. jospa hän tästä nyt vielä äkkiä nappaisi jalat alleen? Kyllä hän varmasti löytäisi paikkoja, jonne voisi mennä Lilan asunnon sijaan. Johnny oli juuri tulossa toisiin ajatuksiin,mutta ei ehtinyt liikahtamaankaan, ennen kuin ovi avattiin.
Toispuoleinen hymy piirtyi huulille, kun tummahiuksinen huomattiin. Ai että kun toinen olikaan kaunis. Ehkä hän olikin tehnyt ihan oikean päätöksen tullessaan tänne. Johnny astahti sisälle, toisen siirtyessä syrjään.
"Minä... no sain turpiini", Johnny sanoi ja virnisti pienesti. "Tai no, oikeastaan Seamus sai köniinsä ja hänen onnekseen satuin paikalle", Johnny korjasi sanojaan, riisuen takkinsa pois päältään ja laittoi sen naulakkoon. Katse siirtyi takaisin Lilaan. "Miten sinun päiväsi on mennyt?" Johnny kysyi hymyillen pienesti, vaikka se vähän kirpaisikin. Ilmeisemmin huulessa saattoi olla jotakin pientä jälkeä, mutta enemmän se taisi kuitenkin tuntua siellä silmän seudulla.
|
|
|
|
Sept 12, 2016 1:03:11 GMT 2
Post by Deleted on Sept 12, 2016 1:03:11 GMT 2
Jestas, se oli tuo hymy, mikä sai tummakutrisen naisen sydämen sykkimään varsin erikoisella tavalla, ne pienet jännittyneet perhoset tuntumaan vatsan pohjalla. Tiesikö mies, millaisia reaktioita sai aikaa jo pelkällä hymyllään?
Nainen kuunteli toisen puhetta ja rypisti kulmiaan hiukan. Vai niin. Sen mitä Lila Seamusta tiesi ja tunsi, ei tuon tapainen käytös tainnut olla mitään uutta. Johnnyn nuorempi veli ei ollut tainnut muuttua sitten viime näkemän, mikä ei sekään ollut yllätys. Seamuksen tulinen, räjähdysherkkä luonne oli aina saanut tummatukkaisen naisen olemaan hieman varpaillaan tuon seurassa, vaikka hän osittain tiesi, ettei mies mitään tekisi.
”Ymmärrän..” nainen vastasi osittain ajatuksissaan, mutta nosti katseen miehen silmiin kun tuo kääntyi hänen puoleensa. Hymy nousi huulille lämpimänä.
” Lähdin liikkeelle aika aikaisin tänään. Tulin töistä jotain tunti sitten, joten on ollut vähän kiirettä, mutta nyt se helpottaa pariksi päivää. Mutta ihan hyvin. Entä sinun päiväsi?” nainen kertoili ja jätti mainitsematta sen tekemänsä työputken tai sen että oli tänään ensin tehnyt vuoron kahvilassa ja siirtynyt siitä sitten toiseen paikkaan erääseen baariin muutamaksi tunniksi. Ei se haitannut, ei Lilaan oikeastaan enää väsyttänyt ja Johnny oli aina hyvää seuraa. Mieluummin hän miehen seurassa oli kuin kävisi aikaisin yksin nukkumaan. eikä huomenna ollut töitä, joten ihan hyvin tässä voisi vähän valvoa.
Nainen astahti lähemmäs ja siirsi varovasti vaaleita hiuksia pois miehen kasvoilta. Katse kävi huulten ruhjeissa ja silmän seudulle, sinisten silmien ottaen sitten katsekontaktia miehen omien kanssa. Peukalo kävi hipaisemassa sänkistä poskea ennen kuin käsi laskettiin alas.
”Luulen, että tuo silmä tarvitsee jotain kylmää. Eikä vastalauseita!” nainen ilmoitti virnistäen pienesti. Kädet ottivat miehen kädet omiinsa naisen nykäistessä pienesti ja lähtien itse peruuttamaan syvemmälle asuntoon, kohti olohuone-keittiö yhdistelmää. Puolessa välin tuo kierähti ympäri ja irrotti toisen käden otteesta mutta piti yhä toisesta kädestä kiinni.
”Haluatko oluen?”
|
|
|
|
Sept 23, 2016 23:03:47 GMT 2
Post by Deleted on Sept 23, 2016 23:03:47 GMT 2
Joskus oli harvinaisen ärsyttävää toimia valkoisen lipun ainoana heiluttajana. Tänään Gates ja Seamus eivät kumpikaan olleet osoittaneet kovin toverillista henkisyyttä toisiaan kohtaan, vaikka nämä joutuisivatkin tulemaan toimeen keskenään. Miten kaksi ihmistä saattoikin vihata niin paljon toisiaan? Okei, ehkä hänkin vihaisi sellaista henkilöä, joka olisi antanut hänen lapselleen selkäsaunan. Hän olisi metsästänyt kyseisen jannun käsiinsä ja... antanut samanlaisen opetuksen, minkä Seamuskin oli saanut. Johnny huokaisi pienesti ajatuksilleen, sillä hänhän oli kuin mikäkin tekopyhä ihminen. Miksi hän sitten olisi saanut mennä mukiloimaan jonkun, jos ei hyväksynyt samaa käyttäytymistä joltakulta toiselta? Ehkä kyseessä oli kuitenkin se,ettei kyseinen tapahtuma ollut osunut hänen kohdalleen. Ja luojan kiitos siitä.
Johnny oli oppinut jo naisten kanssa, että näitä oli hyvä huomioida, mutta vaikka joku olisikin ollut sitä mieltä, että kuulumisten kysyminen oli vain velvollisuus, niin ei. Johnnya ihan oikeasti kiinnosti, missä Lila oli mennyt, mitä tälle kuului, kaikenlainen... no normaali oli aina hyvästä. Ehkä se toi pientä tasapainoa hänen hivenen ei-niin-tasapainoiseen-elämäänsä. Tuskinpa kovin moni saattoi sentään sanoa olevansa jonkinlaisessa suhteessa miehen kanssa, joka oli ollut useampaankin otteeseen vankilassa, mutta jonka luonne oli muuten kuin nallekarhulla? Tuskinpa vain. Mies kuunteli kiinnostuneena mitä toinen oli tehnyt ja naurahti pienesti toisen kysymykselle. " En tehnyt oikeastaan mitään järkevää tänään. Nukuin kerrankin pitkään ja no.. sitten olikin jo veli pelastettavana", naurahdettiin. Johnny astahti pari askelta toisen luokse, sipaisten muutaman karanneen hiussuortuvan takaisin niiden oikealle paikalle. "Ja kieltämättä oli ihan mukavaa nukkua pitkästä aikaa pitkään, vaikka olisikin mieluusti tehnyt sen muuten kuin yksin", Savage sanoi pienen vinon virneen eksytyessä kasvoille.
Silmät painautuivat muutamaksi sekunniksi kiinni, kun kosketus tunnettiin poskellaan. Katse suunnattiin kuitenkin heti toisen omiin kun ne jälleen avattiin ja pieni huokaisu karkasi miehen huulilta. Ei se jälki nyt niin paha ollut. "..... ollaanpas sitä topakkaalla päällä tänään", Johnny tyytyi virnuillen huomauttamaan ja seurasi toista kiltisti peremmälle asuntoon. "Oikeastaan voisin ottaakin. Aiot kuitenkin kiduttaa minua jollakin puhdistusaineella", miehen oli pakko naurahtaa omien sanojensa myötä jonka jälkeen mentiin sohvalle istumaan. Tämä seuraili katseellaan naisen jokaista liikettä hyvinkin tiiviisti.
|
|
|
|
Sept 24, 2016 3:43:37 GMT 2
Post by Deleted on Sept 24, 2016 3:43:37 GMT 2
Katseeseen nousi lämpöä naisen irrottaessa lopullisesti otteensa miehen kädestä ja katsellessaan kuinka toinen istuutui alas sohvalle. Naisen omat askeleet veivät peremmälle keittiön puolelle. Vaaleatukkaista miestä vilkaistiin olan ylitse.
"Minulla on pari päivää vapaata. Jää yöksi", tuo kehotti ennen kuin kurkotti kohti hyllyä jossa säilytti puhdistustarvikkeita. Pitkät aamut ja sitä edeltäneet toisen sylissä nukutut yöt olivat parasta, mutta toisaalta hän ei voinut velvoittaa Johnnya mihinkään. Toisella oli kerho ja sen ympärillä pyörivät asiat, puhumattakaan sitten tyttäristään ja muusta perheestään.
Seuraavaksi hän poimi mukaansa olutpullon ja avaajan sekä pienen jääpussin ennen kuin askeleet veivät takaisin toisen luo. Olutpullo laskettiin avattuna pöydälle, mutta miehen kurkotusetäisyydelle. Lila istuutui toisen viereen sohvalle ja vei jääpussin varovasti silmäkulmaa vasten.
"Pakko olla, muuten et anna minun hoitaa tätä kuntoon, hmmh? Hoidetaan tämä ensin ennen kuin alan kiduttamaan sinua sillä puhdistusaineella. Älä huoli, lupaan olla hellä", tummakutrinen lupaili samalla kuin katseli toisen sinisiä silmiä ja komeita kasvojenpiirteitä. Huulet kääntyivät pieneen hymyyn ennen kuin ilme vakavoitui kun jääpussia nostettiin hivenen ja sen alle jäävää ruhjetta vilkaistiin. Samalla tuo kääntyi hivenen ja nousi polviensa päälle. Kyllä hän tiesi miehen kestävän yllättävän paljon kipua, Savaget olivat kestävää tekoa, ja tämä nyt oli pientä vitsailua.
"Harmi etten saa näitä pois pelkillä pusuilla..." nainen mutisi osittain itsekseen. Sinisten silmien katse haki toisen katsetta. "Oletko valmis? Paina tätä niin puhdistan nuo muut"
|
|
|
|
Sept 24, 2016 9:30:44 GMT 2
Post by Deleted on Sept 24, 2016 9:30:44 GMT 2
Eihän tässä tilanteessa voinut olla virnistämättä, kun vaaleahiuksinen sai seurailla tummakutrisen liikkeitä täysin ilman sen suurenmoisia estoja. Mies kallisti aavistuksen verran päätään, kun toinen ehdotti yöksi jäämistä. Johnny ei kieltämättä keksinyt kovinkaan montaa hyvää syytä, minkä vuoksi olisi voinut jättää niinkin hyvältä kuulostavan vaihtoehdon väliin. "Ehkä jäänkin", mies totesi hymähtäen jääden vielä pohtimaan asiaa. Toki yksi niistä syistä, miksi hän ei olisi voinut jäädä yöksi oli hänen nuorin veljensä. Hän tuskin tulisi pitämään siitä, jos saisi tietää veljensä olevan Lilan luona yötä, mutta toisaalta taas.... kyseinen velipoika ei tiennyt paljoa muutakaan.
Katse käväisi siinä olutpullossa, mutta hyvin pian viereen istunut neitokainen varasti sen huomion. Kyllähän se tuntui hieman ilkeältä saada jääpussi silmäkulmaansa vasten, mutta ei siitä nyt ruvettu toiselle ääneen valittamaan. Sen sijaan hieman huvittunut hymy levisi miehen huulille. "Saatat olla oikeassa, sillä eihän tuo mikään vakava ole, se kyllä paranisi ihan itsekseenkin ilman mitään... jääpusseja tai puhdistuksia", Johnny huomautti toiselle. Todellisuudessa mies ei laittanut lainkaan pahakseen toisen huomionkohteena olemista, josta kyllä otettaisiin kaikki ilo irti nyt kun se oli mahdollista. Huvittunut naurahdus karkasi vanhemman Savagen huulilta, kun toinen mumisi jotakin ilmeisesti itsekseen lähinnä, mutta hänpä oli kuullut sen. "Usko pois, se olisi kaikista parhain vaihtoehto", mies naurahti toiselle. Hän teki kuitenkin työtä käskettyä ja painoi sitä jääpalapussia silmäkulmaansa vasten, jotta toinen pääsisi leikkimään puhdistusaineella. "Ehkä rupeankin tulemaan sinun paikkailtavaksesi paljon useammin?"
|
|
|
|
Sept 25, 2016 3:52:25 GMT 2
Post by Deleted on Sept 25, 2016 3:52:25 GMT 2
"Salaa nautit tästä kuitenkin.." tummakutrinen vastasi miehelle hymyillen vinosti kun tuo protestoi omalla, hiljaisella tavallaan. Lilan itsekseen lausuma ei mennyt ohi toisen korvien. Nainen vilkaisi Johnnyn kasvoja pieni pilke silmäkulmassa ennen kuin kumartui lähemmäs ja painoi varovasti pehmeät huulet lähelle jääpussin peittämää ruhjetta. Toisen käteen tartuttiin lempeästi ja sitä nostettiin niin että vaurioitunut iho tuli näkyviin. Nainen huokasi ja käänsi hivenen pahoittelevan katseen toisen silmiin. Pilke silmäkulmassa säilyi ja huulet pyrkivät pieneen hymyyn, vaikka tuo kuinka yritti pitää ilmeensä vakavana.
"Olen pahoillani, ei se hävinnyt.." Lila totesi ja se vakava ilme särkyi. Hymyillen tuo kääntyi nappaamaan puhdistusainepullon ja pumpulia ennen kuin painoi sen mahdollisimman hellästi ensimmäisen haavauman päälle. Näin tehtiin jokaiselle ruhjeelle ja kaiken aikaa Lila toimi mahdollisimman hellästi, yrittäen olla aiheuttamasta Johnnylle lisää kipua. Siniset silmät hakeutuivat miehen omiin. Hän oli ollut hetken hiljaa toisen sanojen jälkeen pääasiassa punnitessaan niitä. Hän oli nähnyt Johnnyn huonommassakin kunnossa ja silloin se oli riipaissut ehkä kovemmin kuin Lila oli itselleen myöntänyt. "Sopii minulle. Olet aina tervetullut", nainen kuitenkin vastasi. Kyllä hän kestäisi sen. Ei hän pienistä hätkähtänyt ja mieluummin hän kuin joku toinen.
Viimein ruhjeet oli saatu hoidettua. Ei siinä kauaa mennyt. Lila laski puhdistusaineen ja käyttämänsä tavarat pöydälle. Hän istui osittain sivuttain ja nojasi kyynerpäätään sohvan selkänojaa vasten ja päätään vasten kämmentään katsellen miestä hiljaisena. Nainen hymähti ja muutti asentoaan hivenen, sormet kävivivät hipaisemassa alahuulta. Toisessa oli jotain sellaista, mikä veti häntä niin voimakkaasti puoleensa, mutta silti Lila ei uskaltanut liikahtaa lähemmäs.
"Joten.. Miten pärjäsin? oliko se pelkkää kidutusta?"
|
|
|
|
Oct 11, 2016 12:48:30 GMT 2
Post by Deleted on Oct 11, 2016 12:48:30 GMT 2
Johnny kohotti toista kulmaansa hieman huvittuneena sille Lilan toteamukselle. mistäs toinen muka tietäisi, vaikka hän nauttisikin tästä? Okei, kyllähän hän nauttikin mutta... eihän sitä tarvinnut nyt ääneen myöntää? Johnny värähti pienesti, kun toinen kosketti huulillaan kevyesti sitä ruhjetta, mikä oli vielä vähän aikaa sitten ollut jääpussin peittämä. KOhta oli yllättävän tunnoton, mutta tuon se oli tuntenut hyvinkin. Pieni hymähdys karkasi vanhemman Savagen huulilta, kun toinen pahoitteli ettei se ollut hävinnyt, leikillään tietenkin sillä ei sitä pilkettä voinut olla huomaamatta tummatukan silmäkulmassa. Kyllähän se puhdistusaine tuntui ikävältä, ainahan se tuntui, mutta ei mies valitanut. Olisi melkein voinut väittää, että hän oli jo tottunut siihen pieneen kirvelyyn, minkä puhdistusaine toi mukanaan. Johnny antoi katseensa seurata parhaansa mukaan Lilan työskentelyä, vaikka se välillä osoittuikin aika hankalaksi kun toinen putsaili hänen kasvoissaan olevia ruhjeita. "Kuulostaa hyvältä", mies hymähti kun toinen suostui olemaan hänen henkilökohtainen paikkaajansa. Eihän hän tietenkän suurten haavojen kanssa tulisi toisen luokse, mutta ehkä niiden pienten....
Johnny nojautui hieman lähemmäksi toista, kun tämä tiedusteli jo miten oli pärjännyt sen hänen puhdistuksensa kanssa. "Pärjäsit oikein hyvin, oikeastaan... kadehdittavan hyvin ", mies hymähti, vieden kätensä toisen poskelle, sivellen sitä muutamaankin otteeseen. "Hmh, mitä mieltä olisit, jos yritettäisiin saada minut unohtamaan tuo kidutussessio?" , kysyttiin toiselta virnistäen. Samassa Johnny tajusi kuitenkin lauseensa voivan kuulostaa hyvinkin kaksimieliseltä, ja toinen irvisti pienesti. "Sori... ei sen pitänyt ihan... tuota kuulostaa tuolta", Johnny myönsi, luoden hieman pahoittelevan hymyn huulilleen.
|
|
