Nikolai Sokolov

Nimi: Nikolai Yuryevich Sokolov
Syntymäpäivä ja -paikka: 5.8.1942, Magnitogorsk, Venäjä/Neuvostoliitto
Kansalaisuus: Syntyjään neuvostoliittolainen, nyk. amerikkalainen.

Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Naimisissa
Suuntautuminen: Hetero

Asuinpaikka: Flatiron District, mukava "pieni" asunto vaimon kanssa.
Työ: Eläkkeellä oleva liikemies/pankkiiri.
Muu toimeentulo: Säästöissä saattaa olla ylimääräistä korruptoituneiden sivutoimien ansiosta. Yhä osakkaana "The Great Trust"-rahoitusyhtiön johtokunnassa, jonka osakkeista hän omistaa valtaosan.

Perhe:
Ex-vaimo Manya Sokolov - kuollut
Poika Yakov Sokolov - M.I.A

Vaimo Elise Sokolov (nee. Perkins)
Poika Filipp Nikolaievich Sokolov
Tytär Kristina Adelia Sokolov

Hiukset: Mustanharmaat
Silmät: Vihreät
Kuvissa: Ian McShane



Luonne:
Jos ikä on tuonut sipulimaisia kerroksia ulkoiseen kuoreen, ei miehen sisäinen olemuskaan mikään yksitoikkoisen sileä ole. Nikolaista huomaa paikoitellen erittäin hyvin, että mies syntyi toisen maailmansodan viimeisinä vuosina ja sen jälkeen varttui kylmän sodan "kultavuosina". Tavat ja kuri on iskoistettu syvälle alitajuntaan, eikä muutto länsimantereelle oli vaikuttanut niihin.

Ennen kuin Nikolai siirtyi eläkkeelle, perhe-elämään keskittyminen jäi useampaakin otteeseen taka-alalle. Ensimmäinen avioliitto päättyi vaimon kuolemaan, eikä liitosta syntyneestä pojastakaan kuulunut enää mitään sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt ovet paukkuen pois. Se ei silti estänyt miestä yrittämästä uudelleen vuosikymmenen kuluttua, mutta elämä yrityksessä oli vain hektistä. Silti kotona odotti aina vaimo ja kaksi lasta, aina näiden pois muuttamiseen asti, joten jotain tuli silti tehtyä oikein. Edesmenneestä ensimmäisestä vaimostaan, Manyasta miehellä ei ole pahaa sanottavaa, kuin taas esikoisestaan... On venäläinen perinne jo, että pojista kasvatetaan miehiä. Näitä kehotetaan leikkimään leluaseilla, iloitsemaan kun onnistuvat pitämään puoliaan, eikä vetäytymään kuoreensa saati osoittamaan mieltään kaikesta. Vanhemman menetys toki oli rankka hetki, mutta Yakov ei silti ollut ainoa, johon tilanne vaikutti. Poika muuttui entistä holtittomammaksi äitinsä kuoleman jälkeen, teini-ikä siihen päälle ja kyvyttömyys ottaa vastuuta mistään teoistaan. Saati kritiikkiä, jos yksi isompi riita johti siihen että toinen painui ovet paukkuen ulos ja sille tielle jäi. Kuin myös jäi pojan mainitseminen... Filipp ja Kristina tuskin tulevat koskaan tietämään velipuolestaan, ja heidän äitinsä Elise pistettiin vannomaan ettei asiasta koskaan puhuttaisi uusiksi, jo kauan ennen pariskunnan lasten syntymiä.

Perhe merkitsee kumminkin tarpeeksi miehelle, jotta on varmistettu ettei kukaan satuta häntä tai hänen perhettään, eikä vuoteeseen ole otettu edes vartiksikaan vierasta naista. Miksi pitäisi? Hän on enemmän kuin tyytyväinen vaimoonsa, ja ainakin näin hän pystyi elämään ilman sotkuja ja kuohuntaa. Sitä mentiin aina hotellihuoneeseen tietäen, että pystyi olla ylpeä itsestään seuraavana päivänä; ehkä soitettiin kotia ja/tai otettiin viski paukku, jonka jälkeen oli aika sulkea silmänsä. Perheensä loukkaaminen ei ole kuin häpeällistä, kunniatonta ja eläimellistä typeryyttä. Todellinen vahvuus on loppupeleissä henkilön kallon sisässä, eikä tämän lihassa. Nikolai suosi muutenkin lastensa kasvattamisessa enemmän henkistä vallankäyttöä ja kuria, kuin fyysisiä rangaistuksia. Esikoisen kohdalla tilanne saattoi mennä yli, riippuen tietenkin keneltä kysyy. Toista vanhempaa ei tietenkään ollut tasapainottamassa tilannetta, mutta ei sen silti pitäisi saada kenestäkään vastuuta pakoilevaa hulttiota, joka vain kerjäsi käytöksellään lisää rangaistusta, jos ei kestänyt ensimmäistäkään. Siinä missä yhden kohdalla tilanne oli vain muuttunut pahemmaksi, toisesta pojasta kasvoi samoilla metodeilla kunnon mies, jonka harteille jopa uskalsi jättää yrityksen vanhan herran siirtyessä itse eläkkeelle.


"I don't have time for luck, now, do I? Too much can go the wrong way and not much can go my way."

Tämä ikääntynyt herrasmies ei todellakaan ole mikään hajamielinen, seniili ja väsynyt vanhus. Hänen muistinsa on teräksisessä kunnossa, sekä tuoreiden että kaukaisimpien muistojen suhteen. Yksikään silmätikuksi joutunut tai suosikiksi yltänyt ei unohdu tuosta vain. Teitpä siis joko pahan tai hyvän teon hänelle, hän muistaa sen. Nikolai on hyvin älykäs ja järjestelmällinen, eikä hän siedä säännöistä poikkeamista helpolla. Lojaalisuus ennemmin henkilöä kuin organisaatiota kohtaan-sääntö pätee hyvin hänen kohdalla.

Seuraavaksi tulee kyvyttömyys valehdella. Tietenkin tuo on käsitteellinen ilmaisu, sillä totuuksia on aina monia, ja ihmisille on helppo kertoa se minkä version nämä haluavat kuulla. Mutta Nikolai laukoo oman versionsa, oli se kuinka raadollinen taikka satuttava toista osapuolta kohtaan. Seikka on tietenkin aiheuttanut ongelmia muutamissa business-tapaamisissa, etenkin jois edustajilla on eri kulttuurit ja näkemykset mm. ajasta. Siinä missä hänen kulttuurissaan tapaamiset alkavat ajallaan mutta päättyvät vasta kun kaikki seikat on käyty läpi. Kylmäsota muokkasi monelle mielikuvan veltoista ja hajamielisistä amerikkalaisista, ja jos joku yrityskumppani aiheutti pettymyksen, toinen sai kuulla siitä. Mikä on sinänsä hieman ironista, sillä hänellä oli myös korruptioon viittaavia sivubisneksiä aika-ajoin pankin johtamisen ohessa, mutta ne eivät koskaan tulleet julki mediassa saati yksityiselämässä.

Itseoikeutettu, charmikas, pidättäytyvä ja elegantti vanha mies. Tekeekö se hänestä siis vilpittömän karismaattisen, vai lahjakkaan manipuloijan?

"I'm very particular with my words. I am a man of focus. Commitment. Sheer will. Something you know very little about."



Ulkonäkö:
Kuten kuka tahansa muukin yli 70-vuotias, Nikolai on ikääntyneen näköinen. Kasvoilta löytyy uurteita kunnolla eikä vartalokaan ole se kaikkein kiintein saati lihaksikkain. Luonnostaan mustissa hiuksissa sen sijaan ei ole sävy muuttunut radikaalisti; tietenkin vaalentunut ehkä asteen ja muutama selkeämmin erottuva harmaa raita, mutta kaljuuntumista saati muuta huomiota herättävää ei ole käynyt. Mikäli kasvoilla sen sijaan on parransänki, siitä huomaa harmaantumisen huomattavasti helpommin, kerta valtaosa sängestä tuppaa olla hyvinkin hopeaan taittavaa.

Ikä on varmasti painanut myös rankaa kasaan jonkin verran, miehen ollessa nykyisin 175cm pitkä. Nikolai pukeutuu yleensä ottaen siististi ja arvolleen sopivasti. Hänestä kyllä huomaa, että hänellä on varoja. Yllä on yleensä kauluspaita, suorat housut ja pikkutakki, solmio, sekä matalakantaiset nahkaiset kengät. Asusteina on joskus sormuksia, sekä rannekello. Näön heikennettyä hieman, ei ole myöskään mahdottomuus nähdä silmälaseja kasvoilla miehen lukiessa päivän lehteä tai kirjoittaessa jotain.



Menneisyys:
Nikolai Sokolov syntyi 5. elokuuta 1942, Magnitogorskissa, Neuvostoliitossa. Hänen isänsä oli kaivostyöläinen kuten moni muu kyseisessä kaupungissa elävä mies, kun taas äiti piti perhettä pystyssä kotoa käsin. Perheeseen syntyi vielä toinen lapsi ennen kuin Nikolai oli tarpeeksi vanha aloittamaan opinnot toisessa kaupungissa. Kaivos- saati teollisuusala eivät houkutelleet nuorukaista lainkaan, vaan toinen halusi jotain millä olisi enemmän virikkeitä tarjolla. Niinpä tie vei Nizhny Novgorodiin, jonka yliopistossa pystyi opiskella kaikkea filosofista lakiin, ja taloudesta kasvatustieteeseen.

Elämä muuttui varhaisina vuosina muutenkin, kuin yksin asumisena, sillä Nikolaista tuli ensimmäistä kertaa isä 19-vuotiaana, hänen vaimonsa Manyan synnytettyä kaksikon pojan; Yakov Sokolovin. Koulutus oli yhä kesken, eikä mies suunnitellut palaavansa lähtöruutuun ottaakseen kaivostyön, joten rahaa piti saada siis muualta. Kymmenessä vuodessa tilanne helpotti, ja perhe-elämää ei tarvinnut rahoittaa sivutyöllä opintojen ohessa. Valitettavasti vain heidän poikansa ollessa 10-vuotias, Manya menehtyi äkillisesti jättäen miltein kolmikymppisen Nikolain yksin Yakovin kanssa. Työllä oli helppo turruttaa mieli ja vielä helpompaa oli olettaa toisen tekevän samoin koulun kanssa, mutta toisin kävi. Kaksikon ottaessa yhä useammin yhteen ja Yakovin alkaessa osoittamaan olevansa selvästi fyysisesti isäänsä vahvempi, suunta ei voinut olla kuin alaspäin. Tilanne ei kertaakaan edennyt fyysiseksi välien selvittelyksi, vaikka se oli hyvin lähellä sinä iltana, kun toinen teki jälleen sen tempun, missä oli hyvä; pakeneminen.

Meni useampi vuosi Yakovin pakanemisesta, ennen kuin Nikolaista tuli jälleen perheellinen, 42 vuoden iässä tällä kertaa. Mies oli aiemmin päätynyt Rivieran Mentoniin, kyseisen kaupungin ystävyys-siteiden takia Neuvostoliittoon, ja törmännyt siellä belgialaiseen, itseään nuorempaan, naiseen; Elise Perkinsiin. Asiat rullasivat eteenpäin omalla painollaan, kunnes vakituisen seurustelun jälkeen poika Filipp näki päivän valon perheen asuessa etelä-Ranskassa, Aix-en-Provencessa, ja muutama vuosi myöhemmin tytär Kristina. Perhe muutti muutamaan otteeseen Euroopan mantereen sisällä, kunnes sijainti vakiintui välimeren läheisyyteen aina 2000-luvulle asti, jolloin pankkialalla työskennellyt Nikolai laajensi toimintaansa Yhdysvaltojen puolelle.



Subprime-kriisin iskiessä ensimmäisen kerran, vuonna 2007, vaikutti siltä kuin kaikki mitä hän oli kuullut lännestä 65 vuoden aikana, tulivat toteen. Kriisi johtui huolettomasta käytöksestä, nämä vain tuhlasivat rahaa ja jakoivat sitä katteettomasti ympäriinsä. Rahoitusyhtiöt tuntuivat tekevän mitä tahansa säästääkseen nahkansa, päätyen joko konkurssisuojaan, haltuunottoon taikka yhdistyi toisen yrityksen kanssa. Venäläinen päätti ostaa oman rahoitusyhtiönsä alaisuuteen pari lupaavampaa mutta tyhmyydestään maksavaa yhtiötä, sulauttaen nämä sitten The Great Trust-yhtiönsä alaisuuteen. Tietenkin uusien yksiköiden elvyttäminen vaatisi veronsa, joten Euroopassa oleva toimipiste sai mennä eniten tarjoavalle. Se ei silti estänyt jatkamasta business-suhteita vanhoihin kumppaneihin, mitä tuli kaikkialle levittäytyvästä Hotel Passero Volo-hotelliketjusta...

The Great Trust sai pidettyä pintansa, ja uusien yksikköjen elvyttämisen jälkeen oli myös mahdollista avata uusi toimipiste toiselle puolelle mannerta; Burbankkiin. Pian tuon jälkeen oli myöskin aika siirtyä ansaitulle eläkkeelle, niinkin vaikeaa kuin se oli työnarkomaanin myöntää itselleen. Viimeisenä päätöksenään hän nimitti poikansa Filippin seuraajakseen ja ilmoitti jatkavansa yhtiön hallituksessa osakkaana. Näin hän voisi yhä olla tietoinen siitä, mihin suuntaan rahoitusyhtiötä oltaisiin viemässä ja hänellä olisi yhä vaikutusvaltaa päätöksissä.



Triviaa:
-Viski, konjakki, vodka. Siinä kolme eniten kulutettua alkoholia.

-Luopunut ajoneuvosta kauan aikaa sitten. Huomattavasti ennemmän säästää hermoja ja varoja palkata oma kuljettaja, kuin yrittää itse pujotella bensasyöpöllä aamuruuhkassa. Saati metsästää parkkipaikkaa!

-Vaikka mies onkin elänyt siinä periaatteessa, että hänellä on vain 1 poika ja 1 tytär, kapinoinut esikoinen hiertää yhä hermoja... Se että sanoisi välien olevan tulehtuneet on turhaa kaunistelua. Kuolleet ne ovat olleet vuosikymmeniä, eikä kultaisia aikoja muisteta edes lämmöllä.

-Harrastuksina shakin peluu, lukeminen, ja edustustehtävät niin kauan kuin The Great Trust-yhtiön johdossa on yksikään Sokolov.

-Puhuu venäjää, englantia, ranskaa ja jonkin verran hollantia

-Kontilla on toki pari muutakin kansalaisuutta venäjän ja amerikan lisäksi, mutta niillä ei ole niin suurta merkitystä enää.

-Ääninäytettä CLICK