I'm a princess not because I have a prince...

Dominic oli Queensissä siksi, että hänen oli pitänyt hävittää ruumis. Asiaa ei kovin paljon kauniimmin voitu ilmaista. Asediili oli mennyt pieleen, luoteja oli lennellyt ja hups, yhtäkkiä toinen kerholainen olikin jo tunkenut ruumista piiloon ojaan ja soittanut hänet hätiin. Ruumiin hävittäminen ei ollut ollut yhtään niin jännittävää, kun olisi voinut luulla. Siihen oli sisältynyt lähinnä raskasta nostelua ja nenän nyrpistelyä, kun kädet olivat seuraavaksi olleet veressä kyynerpäihin asti. Lopulta ruumis oltiin kuitenkin saatu heivattua kolmannen hätiin soitetun kerholaisen pakuun ja se oltiin lähetetty matkaan.

Vaikka se alue Queensissä ei todellakaan ollut mitään parasta, niin Dominic oli silti jättänyt pyöränsä varmuuden vuoksi sivumpaan ja liikkunut viimeiset parisataa metriä jalan. Nyt hän käveli sitten eri reittiä takaisin, ihan vain ettei kukaan kiinnittäisi huomiota siihen että joku ravasi niiden kämpän ohi. Se tiesi vähän lisää kävelyä, mutta ei kai siinä mitään. Keskellä yötä sai olla rauhassa omien ajatuksiensa kanssa, ja sehän sopi.

Käsistä pyyhittiin verta fakkuihin - jotka olisi varmaan pakko polttaa vielä tänään - ja sytytettiin tupakka. Kovin pitkään sitä hiljaisuutta ja rauhaa ei kestänyt, kun jo nurkan takaa kääntymisen jälkeen kuuli musiikin. Dominicille ei ollut mitään väliä, jos joku halusi järjestää kotibileitä, mutta loi hän siihen taloon silti pitkän katseen. Ja hyvä että loi, koska silmiin nyt vain sattui osumaan siinä kämpän edessä katukivetyksellä istuva, tuttu tyttö. Haileyhan se siinä.

Oikeasti Dominic olisi halunnut vain palata kotiin, missä häntä odotti eräs blondi minkä kanssa oltiin leikitty silmäpeliä baarissa koko ilta mutta jonka kanssa oikeaan toimintaan ei oltu vielä ehditty. Hän olisi myös halunnut antaa tytölle mahdollisuuden elää nuoruuttaan kaikessa rauhassa. Sen verran isällisiä vaistoja hänelläkin kuitenkin oli, ettei hän voinut lopulta kun kävellä sinne Haileyn ja jonkun pojan luokse. Tytölle huudettiin siinä matkan varrella ihan sillä ajatuksella, että jos sen taskut olisivat vaikka pilveä, niin se voisi hankkiutua siitä ihan helvetin nopeasti eroon. Jälleen kerran, hän oli melkein voittamassa vuoden isä palkintoa.

Dominic meinasi ensin vain seistä painostavana siinä vieressä ja odottaa että tytöllä olisi jotain järkevää sanottavaa, mutta mahdotonhan siinä oli olla huomaamatta miten se oli sammumisen partaalla. Niinpä hän kyykistyi sen eteen, nappasi sitä leuasta ja loi sen kasvoihin tutkivan katseen. Jep, loputtoman humalassa. Seuraavaksi katse siirrettiin siihen vieressä istuvaan poikaan.
“You’re done now. Leave”, hän sanoi sille hiljaa, nosti tupakan huuliltaan ja puhalsi savut iloisesti sen naamalle. Dominic puhui kaikella sillä auktroriteetilla, mitä hänellä oli paitsi siltä pohjalta että hän oli Haileyn isä, myös sen pohjalta, että päällä oli nahkarotsi, joka ei varsinaisesti huutanut kunnollista kansalaista.

"And you. Get up. We're leaving", Dominic sitten määräsi sitä tyttöä ja nousi uudelleen seisomaan. Se siitä paras ystävä actista. 

Ainakin toinen niistä teineistä osasi totella käskyjä. Dominic olisi hymyillyt tyytyväisenä, kun se poika juoksi pakoon, jos ei olisi ajatellut sen vaurioittavan sitä vakavan vanhemman roolia, mitä hän nyt yritti vetää. Ja kai siinä onnistuikin. Ja jos ihan rehellisiä oltiin, niin kyllä häntä ärsyttikin. Oli ok, että teini joi ja kävi juhlimassa. Ei ollut ok jäädä kiinni, eikä ollut ok istua pihalla umpihumalassa, eikä todellakaan ollut ok jäädä kiinni, kun istui umpihumalassa ulkona kaksistaan jonkun pojan kanssa. Dominic tiesi teinipoikien ajatuksenkulun tarpeeksi hyvin, että kyseenalaisti sen pojan motiivit välittömästi.

“Yeah, yeah, yeah. I know how this is gonna go. He was so nice to you and so kind to look after you”, Dominic pyöritteli silmiään, kun Hailey huusi sen pojan perään. Hän oli melko vakuuttunut, että oli tullut paikalle kreivin aikaan. Ehkä oli sittenkin ollut hyvä, että se tyyppi oli päättänyt heittää henkensä juuri tänään.

Tyttö pääsi jaloilleen, mutta ei kovin paljon pidemmälle. Dominic antoi sille tilaisuuden kerätä itsensä maasta uudestaan, mutta kun siinä meni liian kauan, hän yksinkertaisesti ensin auttoi sen pystyyn ja sitten heitti sen olkansa yli. Tupakka ei edes pudonnut huulilta siinä prosessissa. Teineissä oli kyllä ehdottomasti se etu, että niitä jaksoi vielä kanniskella. Jos joku naisseuralainen olisi pitänyt saada samassa kunnossa johonkin, niin siinä ei oikein olisi auttanut kun rukoilla ja koittaa ohjastaa oikeaan suuntaan.

“Yeah well, kiddo... Daddy’s got company at home that's not gonna wait all night”, Dominic perusteli. Ääni oli sarkastinen, ja ehkä vähän turhautunutkin seuraavan kommentin kohdalla: “besides, I told you not to do drugs. And I’m about to tell you not to drink alcohol either if this is what happens."

“Watch your language, kiddo. Where the fuck did you even learn to talk like that?” Dominic pudisteli olin yli heitetylle tytölle päätään. Häntä ei noin yleisesti kiinnostanut yhtään, että kuinka paljon joku kiroili tai ei, mutta juuri nyt se oli hänen asiansa. Hän ei halunnut, että Hailey olisi seuraavaksi se tyttö, joka puhui kun rekkamies ja avasi jalkansa kaikille. Juuri nyt se vaikutti ihan potentiaaliselta lopputulemalta. Ties vaikka olisi teiniäidiksin vielä kerennyt, jos Dennikset pysyisivät jatkossakin kintereillä.

Mitä tuli Dominicin seuraan ja Haileyn pahoinvointiin… “You’re about to get sick anyway.” Ennemmin tai myöhemmin se taitaisi olla välttämätön lopputulema, viimeistään sitten seuraavana aamuna. Tyttö vaikutti siltä, että se pitäisi mitä pikimmiten lastata täyteen särkylääkkeitä ja vettä. Se tuskin riittäisi tilannetta pelastamaan. Dominic kiitti onneaan siitä, ettei hänellä ollut autoa, johon tyttö voisi oksentaa. Ainakin siihen asti, että tajusi että hänellä ei ollut autoa - eikä Haileyta todellakaan voisi istuttaa moottoripyörälle ja toivoa parasta. Eihän hänellä ollut edes yhtään kypärää.

Hailey otti sen määränpään puheeksi itse, eikä mies ollut vielä miettinyt niin pitkälle, että tietäisi mihin he olivat menossa. Riley vaikutti tietysti parhaalta ja järkevimmältä vaihtoehdolta.
“Well I don’t want to go home if your mom is there, either, but we don’t always get what we want”, mies tiedotti asiasta Haileytakin. Ei kai siinä muu auttaisi kun soittaa naiselle saman tien. Ehkä se tulisi hakemaan sen lapsen hänen käsistään, eikä hänen tarvitsisi miettiä sitä, että miten saisi sen turvallisesti pisteestä a pisteeseen b.

Jotta Dominic saattoi samanaikaisesti sytyttää itselleen uuden tupakan heti heitettyään edellisen maahan ja kaivaa kännykkänsä esiin, hänen oli pakko laskea Hailey takaisin maahan. Se pyysi tupakkaa, ja hän ojensi sen tytön suuntaan ensin automaattisesti, vain ottaakseen sen sitten saman tien takaisin ja pudistellakseen päätään, “jesus, kid. You’re too young to smoke. I’m calling your mom to come and get you."

Haileyn suusta tuli paljon sellaisia hyvin kliseisiä teinilauseita. Älä esitä että kiinnostaa. Welcome to my shitty life. Sitä rataa. Ainakin Dominic oli pitänyt suunsa kiinni tuossakin iässä, jos ei muuta. Hän tosin ajatteli tässä vaiheessa, että tämän täytyi olla joku tyttöjen erikoispiirre. Gabrielle oli ollut samanlainen. Ehkä Rileykin. Rileystä hän ei ollut ihan varma, koska tapasi muistaa siitä lähinnä vain ne positiiviset jutut.

He istuivat molemmat maahan ja Dominic hälytti sen tytön äidin hätiin, kun ei keksinyt muutakaan. Hetki meni hiljaisuudessa, mutta kyllä Hailey puhkesi lopulta puhumaan. Dominic kietoi kätensä sen harteille ja veti sen kainaloonsa, koska ei osannut tehdä muutakaan.
“I know”, hän vain totesi apeasti. Hailey puhui Jeffistä ja äidistään, eikä mies halunnut tietää. Hän ei kysynyt lisäkysymyksiä. Tuskin olisi saanut niihin järkevää vastausta, vaikka olisi yrittänytkin.

Ei mennyt kovin pitkään, ennen kun Riley pääsi paikan päälle. Dominic keräsi itsensä siitä maasta, kun näki naisen auton. Hän pyyhki jälleen käsiään farkkuihinsa, vaikka tiesi ettei se riittäisi saamaan sitä verta käsistä. Se oli kuivunut tarpeeksi, että sen saisi ihan tosissaan raaputtaa ja jynssätä irti. Ajatus olisi voinut olla kuvottava, jos tätä ei tapahtuisi ihan liian usein. Asiaa ei keretty sen enempää stressaamaan, kun Rileyn focus oli luonnollisesti siinä lapsessa ja sen kunnossa.
“She’s fine, Riles. Just drunk”, Dominic vahvisti ääneen, päätti vain seistä sivussa.

Hailey ei ollut kuulemma puhunut äidilleen mitään koko viikkoon. Nainen lisäsi myös jotain epäilyttävästä käytöksestä.
“There’s nothing suspicious about it. She’s a teenager. Teenagers lie and party”, Dominic huokasi, “she’s just a kid."

Riley ja Dominic taisivat olla oikeasti samaa mieltä vain tasan yhdestä asiasta - siitä, että ainakin alkoholi oli parempi vaihtoehto kun huumeet. Muuten heidän lähestymistapansa oli hyvin erilainen. Dominic ei vain yksinkertaisesti uskonut sellaiseen teinin syyllistämiseen ja sen kotiin lukitsemiseen. Se ei koskaan ollut toiminut heidän kodissaan, eikä hän uskonut, että se toimisi missään muussakaan tapauksessa. Se oli hänen silmissään keino saada se lapsi ahdistumaan, ei paljon muuta. Hänelle oli lähinnä tärkeää, että se lapsi saataisiin hengissä kotiin asti. Jos sen pitäisi pelätä vanhemman reaktiota juomisen takia, niin ihan kun se koskaan soittaisi apua, jos tarve oikeasti tulisi. Dominic ottaisi paljon mieluummin sen, että tyttö soittaisi ja pyytäisi hakemaan kotiin, kun että se sammuisi yksinään - tai jonkun pojan kanssa - johonkin tuntemattomaan paikkaan.

Kun Hailey oli saatu autoon, Riley tuli vielä antamaan kiitoksia. Dominic sytytti itselleen uuden tupakan, koska se tilanne ja ylipäätään se koko ilta, oli helvetin stressaava. Vielä stressaavampi siitä tuli, kun Riley nappasi kiinni käsistä niin, että hän sai vain vaivoin napattua tupakan harmaiden väliin ja estettyä sen putoamisen. Naisen kommentti oltiin ehkä tarkoitettu hauskaksi, mutta Dominicin veri kiehahti välittömästi. Ja se näkyi. Riley karistettiin irti käsistä ja tupakka nostettiin pois huulilta.

“I’ve spent the last fucking hour scraping someone’s fucking guts from the ground and dragging around a fucking body that must’ve weighed 300 pounds. What are you gonna do, give me a moral lecture? Thou shalt not kill, thou shalt not hurt thy neighbour? Jesus fucking christ, Riles! Just because you got away doesn’t mean everyone else did. So save me the trouble and just get back to doing whatever it is you were fucking doing” mies ärähti ja huokasi sen jälkeen raskaasti, nojasi hetken päätään taakse ja painoi silmänsä kiinni.

Okei, ehkä Hailey ei ollut tässä ainut, jonka henkinen tasapaino oli koetuksella. Ilmeisesti Dominicinkin stressitaso oli niin korkealla, ettei vaadittu kun pari varomatonta sanaa ja pam. Miehellä oli aina taipumus kuvitella, että kaikki oli kunnossa, ja olla ihan suhteellisen hyvällä tuulella, kunnes joku pieni asia sitten laukaisi ketjureaktion ilman eri varoitusta. 

Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi kotiin, saisi korkata illan kuudennen bissen ja upottaa huolensa siihen sänkyyn alasti jääneeseen uusimpaan tuttavuuteensa. Sikäli, että se edes olisi enää odottamassa. 

Tismalleen siinä vaiheessa, kun Rileyn ääni nousi, niin kuka tahansa olisi voinut aavistaa helvetin repeävän. Ikävä kyllä Riley teki juuri, kuten Dominic oli ehkä tajuamattaan halunnutkin - huusi vastaan. Antoi hänelle luvan huutaa vielä vähän enemmän. Huuto ja raivoaminen oli paras tapa saada ulos kaikki ne patoutuneet tunteet, jotka normaalisti tukahdutettiin varsin tehokkaasti. Sen verran vuosien aikana oli sentään tapahtunut edistystä, että nyrkit eivät lentäneet ihan ensimmäiseksi. Ehkä vankila oli sentään jotain opettanut.

“You had a fucking phone, didn’t you! How fucking hard could it have been to fucking give me a goddamn call and let me know that you’re having my fucking kid! HOP ON A FUCKING BUS? SEND A FUCKING POST CARD? I’VE BEEN HERE FOR MY WHOLE FUCKING LIFE AND YOU KNEW DAMN FUCKING WELL WHERE TO FIND ME” Dominic huusi hetkessä Rileyn kanssa kilpaa ja seisoi parin sentin päässä sen kasvoista, “your mother still telling you what to do, huh? Your mother lock you into her fucking basement and not let you come back? We’re not fucking 16 anymore, Riles! What a fuck happened? How can you let her fucking take you and not do a shit about it? Where were you two fucking years later? Or, fuck, ten years later? FUCKING SIXTEEN YEARS LATER? HOW FUCKING SELF FUCKING CENTERED WERE YOU, HUH?!”

Viimeistään tässä vaiheessa viereisen talon asukas tuijotti olohuoneen ikkunasta puhelin korvallaan. Dominic kiinnitti siihen ohimennen huomiota, mutta häntä ei edes kiinnostanut. Ei tässä vaiheessa. Antoi soittaa poliisille, tai mitä tekikään.

Dominic ei ollut edes tajunnut, miten paljon katkeruutta oli ehtinyt kerätä, ennen kun se kaikki purkaantui. Riley viittoi häntä lähtemään, ja hän olisi ehkä lähtenytkin, jos se ei olisi päätynyt sylkäisemään hänen jalkoihinsa. Hän oli jo ehtinyt ottaa pari askelta taakse ja levitellä käsiään turhautuneena.
“My disgusting fucking whores? You mean yourself, huh? WHAT A FUCK!” Viimeiset sanat huudettiin sitten niin lujaa kun keuhkoista lähti, “maybe, just maybe if you weren’t so fucking busy trying to keep me out of that kid’s life this might’ve been my real fucking family. Feel good for fucking ruining it for everyone, huh? Does it make you feel fucking good to just walk back into everyone’s life and act like you’re fucking better than us.”

Oli ihan helvetin lähellä, että Dominic olisi käynyt naiseen käsiksi. Hän joutui tietoisesti komentamaan itseään, ettei niin tehnyt.

Äitikommentit menivät jo vähän aiheen sivuun, mutta se ei tainnut kumpaakaan haitata. Dominicia ei oikeastaan edes kiinnostanut enää tässä vaiheessa, että mistä riideltiin, kunhan riideltiin. Hänen mielessään oli paljon muutakin, kun vain se Rileyn paluu ja se lapsi. Se oli ollut vain viimeinen tippa, etenkin yhdistettynä siihen koko helvetin soppaan Victorin kanssa, joka olisi ihan hyvin voinut saada hänet hengiltä. Sitä ennenkin oltiin mieleen kasattu niin järjetön määrä sellaisia tilanteita, jotka hän olisi mieluummin vain unohtanut, ja yleistä vihaa, että oli vaikea edes ymmärtää miten niin paljon saattui mahtua yhteen ihmiseen.

“YEAH SURE THAT’S EXACTLY WHAT I WANTED TO FUCKING HEAR! WHY THE FUCK ARE YOU BACK?! WHAT THE FUCK DO YOU WANT FROM US?! YOU DARE TO WALK BACK IN HERE LIKE NOTHING FUCKING HAPPENED AND JUST PUSH ALL YOUR SHIT TO OUR FACES! YOU ALMOST GOT ME FUCKING KILLED! YOU THINK I LIKE GETTING MY ASS FUCKING HANDED TO ME BY MY OWN FUCKING FAMILY?! YOU THINK I LIKE HAVING SOMEONE THREATEN TO RAPE MY FUCKING SISTER JUST BECAUSE YOU DECIDED TO SHOW UP AFTER ALL THESE YEARS?!” Dominic jatkoi sillä samalla linjalla, koska se sattui melko satunnaisessa viharuletissa valikoitumaan tämän hetken ärsyttävimmäksi asiaksi. Syy sille, miksi hän oli aiemmin ryöminyt Rileyn ovelle veripäissään paljastui samassa rytinässä.

Riley oli se, joka nosti kätensä ensin. Oli sen onni, että Dominicilla ei ihan oikeasti ollut tapana lyödä naisia. Ei edes silloin, kun hän oli aivan järjettömän vihainen. Naisen ranteesta napattiin kuitenkin kiinni erittäin rajusti, ja hän päätyi klippaamaan sen päälle turhautuneena sen tupakan loput, joka oli sotkussa katkennut kesken kaiken sormiin. Kun se toinenkin käsi vapautui, se nappasi kiinni naisen toisesta ranteesta.
“You don’t fucking wanna go there”, mies ärähti, mutta jätti sen kontaktin siihen, että varmisti ettei nainen pääsisi ainakaan läpsäisemään toista kertaa.

Se tilanne olisi ehkä kärjistynyt siitä entisestään, jos ei se olisi keskeytynyt sillä, miten paikalla oli yhtäkkiä pari poliisin partioautoa. Dominic ei ollut edes tajunnut niiden tuloa. Ei, ennen kun joku huusi päästämään irti ja sitä rataa. Ja hän päästi, mutta ei edes irroittanut katsettaan Rileysta.