Sweet dreams till sunbeams find you

Siitä oli lähes kuukausi, kun Riley ja Dominic olivat huutaneet koko Queensin hereille ja saaneet asiohinsa jotain tolkkua. Oli selvää että Dominicia oli kaikki nämä vuodet vaivannut se minne Riley oli kadonnut ja vieläpä enemmän se, että miksi hän ei ollut palannut takaisin New Yorkiin kun olisi pystynyt siihen. Riley olisi halunnut kertoa toiselle totuuden, mutta se että oli löytänyt paremman, turvallisen elämän toisaalta, ei varmastikaan kuullostanut millään tavoin miellyttävältä toisen korvaan. Kyseinen riita, tai enemminkin riitaräjähdys oli puhdistanut niin paljon ilmaa, että he pystyivät käyttäytymään normaalisti toistensa seurassa.

Toki Riley olisi halunnut selvittää asiat aikuismaisesti keskustelemalla, mutta hän tyytyi siihen tilanteeseen. Oli nimittäin parempi olla miehen paremmalla puolella kun tuon vihan kohteena. Sen jälkeen oli käynyt ilmi ettei mies tuntenut oloaan turvalliseksi kotona eikä ihme - oma perheensä, kerho oli Rileyn vuoksi kääntynyt häntä vastaan. Velvollisuuden ja ihan omasta halusta hän oli sitten pyytänyt toista asumaan luokseen. Ainakin väliaikaisesti jos ei muuten. Dominic ei ollut oitis tarttunut siihen tarjoukseen, mutta muutamaa päivää myöhemmin Riley oli löytänyt miehen ovensa takaa. Siitä se sitten oli lähtenyt; Dominic palasi Brooklyniin kerta toisensa jälkeen ja miehen tavaroitakin alkoi päivä päivältä vain enemmän näkyä Rileyn nurkissa. Naista se ei kuitenkaan haitannut, sillä hänhän oli tarjoutunut ottamaan tuon luokseen.

Dominicin asuminen Brooklynissä oli venynyt venymistään ja rehellisesti sanottuna Rileystä oli mukava että talossa oli joku mies. Hän ei tietenkään myöntänyt sitä ääneen, mutta tässä sitä oltiin. Dominic oli muutaman viikon saanut nukkua asunnon sohvalla, kunnes Rileytä alkoi jopa aavistuksen säälittämään toinen. Sohva ei ollut todellakaan mikään mukava paikka nukkua - joten hän oli lopulta päästänyt miehen nukkumaan sänkyynsä. Oli ihan mukava nukahtaa niin että joku oli vieressä ja herätä seuraavaan aamuun niin että Dominic saattoi olla vielä paikalla.

Hailey ei vain vielä tainnut olla kovin tietoinen tästä järjestelystä, sillä Riley ei ollut kertonut asiasta sen kummemmin tyttärelleen. Nyt kuitenkin uuteen aamuun herätessä, Riley haukotteli laiskasti ja availi silmiään, samalla kun katse kääntyi sängyn toisella puolella makaavaan Hunteriin. Väsynyt, mutta tyytyväinen virnistys nousi kasvoilleen, jonka jälkeen hän käänsi vain kylkeä, muistaessaan että oli vasta sunnuntai. Kyseinen sunnuntai oli viimeinen sairaslomapäivänsä ja Riley jopa odotti pääsevänsä takaisin töihin. Jalkansa oli jo huomattavasti parempi kuin viikkoja taaksepäin ja kotona pyöriminen alkoi jo pikku hiljaa tympiä naista.