Wasting tonight on you

Melkein kaksi kuukautta Rea oli käynyt läpi puolentoista vuoden aikaista kirjanpitoa. Papereita oli riittänyt ja yhä selvemmäksi oli käynyt, että The Druid teki pelkkää tappiota niellen suuria summia The Black Cloverin tekemästä voitosta. Mitä hittoa Mercury oikein touhusi täällä ollessaan? Miksi hyvällä paikalla sijaitseva ja juuri remontoitu paikka ei menestynyt? Hinnoista se ei ollut kiinni, Rea oli nimittäin suorittanut Irlannin vahvistuksen kanssa kattavan vertailun ja heidän hintansa olivat halvat moniin muihin paikkoihin nähden. Kenties heidän pitäisi mainostaa enemmän? Löytyisikö jostain rahoja siihen? Kenties Cloverin tuloista irtoaisi vielä jotain Druidin budjettiin. Rea hieraisi silmiään uupuneena työntäessään työtuoliaan kauemmas ja läimäistessään läppärin kannen kiinni kesken laskentojen. Numerot tanssivat villisti silmissä hakien selvästi samban askelia. Selkää jomotti monen tunnin istumisen jälkeen saaden Rean vinkaisemaan hiljaa hänen noustessaan seisomaan. Pitäisikö lähteä lenkille pitkästä aikaa? Tai salille?

” Change your clothes, we are going to yoga. ” Mercy ampaisi huoneeseen kuin tuulispää lennättäen oven lähes saranoiltaan. Vaaleaverikkö oli itse collegeissa ja ohuen näköisessä kangastakissa liikkeellä heilutellen kädessään auton avaimia ja kangaslaukkua. Rea tunsi kulmansa kohoavan kysyvästi ystävättären vouhottaessa ympäriinsä komennellen ja muutamaan kertaan jopa tuupatenkin liikkeelle. What was going on…? Rea yritti saada jotain selkoa tapahtumiin päästessään viimein liikkeelle keräämään tavaroitaan sekä täyttämään vesipulloaan. Oliko Mercy lukenut hänen ajatuksensa vai päättänyt kahden kuukauden treenaamattomuuden saavan riittää? Niin tai näin Rea tajusi pian lukitsevansa asuntonsa ovea ja kulkevan Druidin poikki kirpeään ulkoilmaan. ” You need to move little bit more and get some friends too. Even if you are leaving in a year, new friends are always fun and reason to come visit, honey. ” Toruva äänensävy toi Realle mieleen nalkuttavan äidin ystävän sijasta ja toinen kulma kaartuikin ylemmäs naisen kääntäessä katseensa tiestä kohti blondia, keijukaismaista ystävätärtään. ” I have work to do and it is cleaning up your mess. ” Nauru kevensi moittivia sanoja, sillä ei Rea oikeasti vihainen ollut. Mercy ei ollut kovin kiinnostunut kirjanpidosta, joten omalla tavallaan nykyinen tilanne ei yllättänyt. Sen sijaan ongelmanratkaisuun liittyneet keinot olivat yllättäneet ja saaneet Rean repimään hiuksia päästään käydessään papereita lävitse. ” But yeah, I need to get back to my routines. ” Lepytellen kiukustumaan lähtevää ystäväänsä Rea pyyhkäisi hiussuortuvan pois kasvoilta. Lihaskunto oli päässyt rappeutumaan ja mutama lisäkilo saapunut riesoiksi. Joten jooga saapui hyvään väliin.

Rea katsoi hieman kummissaan ympärilleen heidän saavuttuaan salille, jonka Mercy oli valinnut tällä kertaa. Nyrkkeilyä? Miten täällä järjestettiin joogaa? Epäilykset kalvoivat kuin takapirut, mutta ei hän ääneen sanonut mitään siihenkään mennessä, kun he astuivat muiden paikalle saapuvien kanssa ryhmäliikuntaa varten suunniteltuun saliin. Hän nykäisi paksun hiuspehkonsa poninhännälle ja ryhtyi muistelemaan tuttuja verryttelyjä. Lihakset taisivat muistaa paremmin kuin pää, joten Rea saattoi keskittyä enemmän katselemaan ympärilleen kuin siihen mitä teki. Väkeä oli ainakin hyvä määrä… Ajatusten juoksu keskeytyi siihen paikkaansa ohjaajan astuessa sisään. Rea päästi hiljaisen vinkaisun ilmoille jäädessään hetkeksi vain toljottamaan paikalle saapunutta miestä. Ensin hän jo ehti epäillä näkemäänsä ja muistiaan, mutta kummasti epäilykset karisivat miehen kertoessa nimensä. Oliko tämä edes mahdollista?! Mercy tökkäsi kummissaan ystäväänsä tämän painuessa mahdollisimman pieneksi muiden keskellä ja Rean yrittäessä saada selkoa tilanteeseen. Miten kummassa hän törmäsi ensirakkauteensa New Yorkin kaltaisessa kaupungissa ties kuinka monen vuoden jälkeen erosta? Puhumattakaan tilanteesta ylipäänsä. B oli menestynyt urheilija, hän rapakuntoon päätynyt baarinpitäjä – varsin koomiselta kuulostava alkuasetelma. Tunti itsessään alkoi kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta karmivalla tavalla ja mielessään hän jo mietti kiittääkö vai motatako ystäväänsä vieressään.

Jo ensimmäisen vartin aikana oli Rea päätynyt mottaamisesta liiskaamiseen. Hän oli keksinyt ainakin 17 eri tapaa hoitaa homma ja tiedostanut entistä paremmin kuinka huonoon kuntoon olikaan itsensä päästänyt. Papereiden pyörittely satunnaisilla baaripäivillä oli huono yhdistelmä ja sen brunette tunsi nyt joka puolella kehoaan. Puhumattakaan sitten millainen olo oli tunnin päätteeksi. ” I’m gonna kill you. Not today or in a week but wait for it. ” Voipuneena hän mutisi sanat Mercylle pyyhkiessään hikeä niskastaan ja seistessään selkä kohti Brendania. Pitäisikö hänen mennä miehen luo? Muistikohan mies edes häntä? He olivat seurustelleet vain reilun vuoden eikä sekään ehkä ollut kovin merkittävää aikaa tälle. Realle se oli avannut monia ovia ja hän olikin äärettömän kiitollinen Brendanille yhteisestä ajasta. ” I already know almost 30 way to do that and they all sounds so nice for my revenge. ” Mercy nauroi ystävänsä kiroamiselle, muutaman iirin kielisen manauksen karatessa ohessa ilmoille. ” Rea, darling, you needed this. And you are gonna thank me later. ” ” Yeah, with a poison drink. ” Ynähtäen brunette pyöritti niskojaan. Hän tarvitsisi kahvia ainakin litran, suklaata aimo annoksen ja pullon viiniä. Vähintään siis, enempi olisi aina parempi. Ohimennen brunette vilkaisi olkansa ylitse päätyen melkein lentämään takalistolleen. Brendan oli yllättäen päätynyt hänen taakseen ja hetken aikaa Reasta tuntui kuin hän olisi saanut sydänkohtauksen silkasta säikähdyksestä. Siihen loppuivat aikaisemmat pohdinnat kuin seinään, mutta toisaalta niin katosivat mahdolliset keskustelun aloitukset tai ylipäänsä minkään sortin tervehdykset. Yleensä hän oli sanavalmis, mutta tällä kertaa ei. " Hi, B. It's been a while. " Hymy hiipi varovaisena huulille ja Rea tunsi ystävänsä tuijotuksen niskassaan. Mercy vaatisi kattavan tilanneraportin päivän päätteeksi, hän tunsi sen selvästi ystävättären katseesta. " You look great, if we count out your injury. " Päällään kevyesti nyökäyttäen Rea viittasi toisen olkapäätä kohden puristaen tiukasti juomapulloa kädessään. Miksi kummassa häntä hermostutti älyttömästi sillä hetkellä?

Nauru karkasi ilmoille huvittuneena Brendanin ilmoittautuessa vapaaehtoiseksi opettajaksi muutamalle niksille Mercyn tappamiseksi. Tieto kuulostikin sillä hetkellä erittäin lupaavalta ja suunnitelmat pöyrivät ympyrää mielessä. ” You wanna be my partner in crime? What a nice reunion we have here. ” Nauru sai siniharmaat silmät lämpenemään havaittavasti, mutta vielä ei brunette ollut täysin rento. Brendan oli toki tuttu ihminen ja he olivat oppineet toisistaan paljon vuoden seurustelun aikana. Siitä oli kuitenkin melkein kymmenen vuotta ja Rea pystyi ainakin itse sanomaan suoraan muuttuneensa hyvin paljon sinä aikana. Baarimikosta yrittäjäksi, jonka perhe oli kutistunut kahdesta yhteen ihmiseen – häneen itseensä. Eikä varmaan tarvinnut edes mainita äiti-sekoiluja, joista ei onneksi tiennyt kuin hän ja hänen äitinsä. ” Can you tell me where to bury her body later? If not I think she can keep her life then. ” Huumori auttoi rentoutumaan paljon ja kuullessaan Mercyn mutisevan jotain huonosta vitsistä ja kiitosten puuttumisesta. Kiitosta Mercy saisikin jäädä odottamaan, Rea ei kokenut tarvetta lähes toimintakyvyttömänä kiitellä ystävätärtään, vaikka tiesikin saaneensa oikeanlaisen sysäyksen poistua työpöydän äärestä jatkossakin. Laskut tapasivat viedä mukanaan, niiden setvimisen jälkeen hän voisi nimittäin keskittyä Druidin imagon parantamiseen.

” Kind of a temporary solution. I came to fix things she messed up so our bar can make some profit soon. ” Vähätellen brunette kohautti olkapäitään, tuntien saman tien kyynärpään kyljessään. ” And here is the trouble maker Mercury, who is going to take care of The Druid. ” Kylkeä vihloi tuuppaisun jäljiltä kahta kauheammin ja mulkaisten ystävänsä puoleen hän viittasi kädellään tämän suuntaan. ” Mercy, as you heard this is Brendan. We dated years ago, before I met you and we bought Clover. ” Puolittainen hymy kaartui naisen huulille ja vaistomaisesti hän astui askeleen sivummalle antaakseen enemmän tilaa Mercylle. Blondi, Reaakin pienikokoisempi nainen otti oitis hurmaavan hymyn huulilleen ojentaen kätensä Brendanille. Ei varmaan ollut ihmekään, että Mercy oli valittu Irlannissa hoitamaan neuvottelu- ja markkinointipuolta, kunnes hän oli päätynyt New Yorkiin ja Druidin ohjaksiin. ” Nice to meet you. I hope you are not serious about teaching her some nice tricks ’cause I planned to drag her more often out. This is the first time I actually succeeded in past two months. ” Mercy lähti hieman liikaakin avautumaan saaden Rean irvistämään uudemman kerran, tällä kertaa tosin paheksuvasti. Sotkuinen kirjanpito, maksurästit saatikka rahankatoamiset eivät olleet alkuunkaan Rean syy ja silti hän niitä kävi lävitse paperi kerrallaan joutuen soittelemaan sinne sekä tänne saadakseen asiat kulkemaan eteenpäin. Asiaa ei suinkaan helpottanut kavaltava työntekijä, jota Rea oli alkanut epäilemään, muttei vielä aikonut epäilyksistään puhua ääneen muille. Ei ennen kuin Mercyn sotkuinen kirjanpito oltaisiin saatu järjestettyä ja joku vastuullinen ottamaan siitä itselleen homman pysyvästi.

Rea kaarsi vasenta kulmaansa ylemmäs kuullessaan miehen antaman toipumisarvion. Muutama kuukausi kuulosti lyhyeltä ajalta toipumiseen jopa niistä asioista melko tietämättömän naisen mielestä. Tokihan Morganan eräs leikkaus oli vienyt oman aikansa iän puolesta, mutta siitä huolimatta ei se niin paljoa eronnut tästä. Ei hän kuitenkaan aikonut siihen mitään sanoa, kokematon kun oli eikä paljoakaan tutkinut lääketieteellisiä asioita millään tapaa. Eikä hän osannut edes sanoa kuinka pahasti olkapää oli mennyt. ” Just follow the doctor’s orders and I can believe that. ” Uudestaan huulilla käväisi hieman huolettoman oloinen, vain toisen suupielen ylös kaartava virne Rean vaihtaessa painon toisen jalan varaan. Mercy nykäisi ystävänsä topin helmaa nopeasti viitaten kädellään jonnekin toisaalle. Kaiketi pukukoppien tai sitten läheisen miesjoukon suuntaan. Niin tai näin, Rea nyökäytti päätään viitaten itse kädellään seuraavansa pian perässä. Mercy oli illan kuski eikä Realla ollut mitään hajua, kuinka pääsisi takaisin Manhattanin alueelle taikka Druidille. Dublinissa hän olisi selvinnyt ihan mistä vain takaisin kotiin, mutta kahden kuukauden aikana ei juuri oltu nokkaa ulkona näytetty, joten kaikki näytti vieraalta ja tuntemattomalta. ” There have been up and downs but yeah. Clover is doing more than fine and after this mess is over we hope that Druid will also get it’s kick into better. ” Olkapäitään taas vähättelevästi kohauttaen Rea kertoi mahdollisimman tiiviin version omasta elämästään tähän asti. Ei hänellä ollut mitään valittamista. Eikä mitään suurtakaan tapahtumaa, ainakaan siis brunetten omissa silmissä. Ja sitten oli asioita, joista hän ei alkuunkaan halunnut edes puhua – kuten Morganan kuolema ja Moiran ilmaantuminen takaisin yli 25 vuoden jälkeen.

” So a champion? You achieved what you wanted? ” Hymy muuttui leveämmäksi Rean kääntäessä mahdollisimman taidokkaasti puheenaiheen itsestään Brendaniin. Mies oli siis menestynyt alallaan, ja Rea oli aidosti iloinen tämän puolesta. Työtä se varmasti oli vaatinutkin ja B näyttikin vammaansa lukuun ottamatta olevan hyvässä kuosissa. Ei kukaan näkökykyinen ainakaan sitä voinut kieltää. ” Congratulations little bit late. Although I knew you would achieve it. I guess it is kind of … needless to ask how life have been treated you. I can see it like pretty well. ” Sillä työmäärällä ei Rea ollut osannut ainakaan mitään muuta odottaa. Kova työ tapasi palkita työntekijänsä eikä unelmia vain unelmoimalla menty saavuttamaan. Siniset silmät tuikkivat naurusta naisen vetäessä poninhäntäänsä hieman kireämmälle ja naurahtaessa lähes huomaamattomasti. Sivusilmällä hän näki Mercyn löytäneen itselleen uhrin, jonka kanssa vaihtoi kuulumisia hyvinkin intiimiltä vaikuttavalla tavalla. Hän ei kuitenkaan jäänyt sen enempää katselemaan siihen suuntaan, Mercy voisi aivan vapaasti ottaa itselleen seuralaisen illaksi. Druid olisi illan kiinni pienen remontin vuoksi, joten heillä ei ollut kiirettä lähteä mihinkään. ” It looked like you were going to do something so I won’t bother you longer. It was nice to meet you after all these years and maybe we will meet again. I’m gonna stay here a year or a shorter time, it depends how deep the shit is. ” Rea ei halunnut suotta häiritä Brendania ylimääräistä ja kuulumiset oli todennäköisesti pintapuolisesti päästy vaihtamaan. Ja hän itse ainakin kaipasi suihkun uumeniin pesemään kuivumaan lähtenyt hiki pois. Salilla hän ei haistanut juurikaan omaa hikeään muiden hajujen joukosta, mutta kokemuksesta tiesi, ettei tuoksu mitenkään raikas ollut. Autossa se varmaan korostuisi entisestään, joten suihku kuulosti lähes taivaalliselta ajatukselta

” Maybe I really should. Working in a bar would also be easier when people can’t kick my ass. ” Mercy virnisti ja Rea kuuli väistämättä flirtin ystävän äänessä. Pieni hymy käväisi huvittuneena brunetten kasvoilla, mutta ei tainnut sillä hetkellä Mercyn hurmausyritykset mennä aivan lävitse. Kaikkiin ei tainnut purra keijukaismainen blondi, jolla oli melkeinpä kaikki mitä vaadittiin ja vähän enemmänkin miesjahtiin. Mercy taisi sen itsekin havaita, sillä poistui paikalta uusien uhrien kimppuun ja taisi sieltä löytääkin itselleen joksikin illaksi seuraa, jos siis Rean onnistui oikein vilkaista. Huomio palasi kuitenkin takaisin Brendaniin ja huvittunut nauru pääsi taas karkaamaan ilmoille miehen kuvaillessa irlantilaisbaarien tasoa. ” We checked a few place but I still have papers to get through. But maybe I will just skip that shit if quality is in level crappy. ” Jälleen tuttu puolittainen virne kohosi naisen huulille huvittuneisuuden päästessä naurusta katseeseen asti. Selvästikin New York kaipaisi kunnollista irkkubaaria. Ja hekin yrittäisivät saavuttaa samaa tasoa kuin mitä Clover oli. ” What makes people think that shamrocks are sooo irish stuff and are needed in everywhere? ” Pyöräyttäen silmiään hän esitti pääasiassa retorisen kysymyksen ilmoille. Ennakkoluulot ja tietyt asiat olivat joka kansakunnalle omansa, mutta kummallisesti irlantilaiset olivat saaneet aika kehnon tarjonnan.

Puheenaihe kääntyi hänen toimestaan Brendaniin ja nyökäyttäen Rea kuuntelikin miehen selostusta. Eikä suinkaan kokenut yllättyneensä tämän suunnitelmista. Hän muisti varsin hyvin heidän yhteisen vuotensa ja jo silloin oli kunnianhimo paistanut kauas miehen toimista. Niin sai ollakin, kunnianhimottomat laiskurit eivät olleet lainkaan kiinnostavia ja tapasivat kuuleman mukaan elellä toisten siivellä makeaa elämää. ” You actually have everything planned to that level? ” Pää hieman kallellaan hän esitti kysymyksensä, vaikkei yllättyneeltä kuulostanutkaan. Toinen kulma kaartui hieman ylemmäs ennen kuin Rea päätään pudistaen laski katseensa alemmas ja kietaisi käsivarret ympärilleen. ” Jesus, I don’t even know what I’m gonna do after a month and you have already things sorted out to that point. Make me sound little bit lazy or somehow lost. ” Nauru karkasi taas ilmoille huvittuneena. Ei hän aivan vakavissaan ollut puheidensa kanssa, sillä jotain suunnitelmia aina oli. Ne jotkut vain sattuivat olemaan hyvin erilaisia keskenään ja suunnan valitseminen tulisi tapahtumaan vasta, kun kaikki olisi selvitettynä. ” Be less active if you are around me, ’kay? ”

Ya busy? sai Rean pysähtymään kesken kääntymisensä. Hän oli jo melkein huikannut Mercylle menevänsä valmistautumaan lähtöä varten, mutta jäikin sitten hiljaisena katsomaan Brendania toinen kulma koholla. Ei hänellä tietenkään mikään kiire ollut, mutta samaa ei Rea olisi voinut mennä sanomaan Brendanista. Eikä hän halunnut olla vaivaksi. ” I’m not in a hurry but… ” Empien hän kurtisti hieman kulmiaan, päätyen kuitenkin kohauttamaan olkiaan nopeasti. Katse käväisi taas Mercyssä, jolla näytti olevan hyvinkin kiire uuden tuttavuutensa kanssa, palaten kuitenkin taas Brendaniin. ” It looked like you are busy and I don’t wanna be a interference. I can left my number so we can text or call later. ” Rea ei ollut kovinkaan spontaani ihminen, joten äkkinäiset suunnitelman muutokset eivät olleet niin tuttua kauraa. Eikä hän todellakaan halunnut olla esteenä miehen omille suunnitelmille taikka tyrkyttää millään lailla seuraansa. Oliko hän tehnyt niin? Toivon mukaan ei. ” It is not like I am busy or have any plans for rest of the day but… ” Brendanin keskeyttäessä ja tehdessä selväksi, ettei mitään ongelmaa ollut, ei Rea jaksanut inttää väkisin vastaan. Kyllä hän halusi vaihtaa kuulumisia enemmänkin ja tutustua uudestaan vuosien jälkeen. Kyse ei ollut siitä, enemmänkin siitä äkkinäisestä ehdotuksesta. ” I just change my clothes and wait for you. ” Hämmentynyt hymy käväisi naisen kasvoilla ja luovuttaen viimein hän suuntasi Mercyn luokse ilmoittamaan suunnitelman muutoksesta. ” Oooh, so the old salt is making you thirsty again? ” Rea ei ehtinyt edes suutaan avata, kun Mercy oli jo virnistelemässä ystävälleen. Ainakaan ei näyttänyt, että tapahtuneelle muutokselle olisi esteitä. Mercy oli aivan kiinni uhrissaan ja toinen osapuoli vaikutti hyvin tyytyväiseltä tilanteeseen. ” Stop that, it is nothing like you think. We were basicly kids back then. See ya tomorrow then, I guess? ” Merkitsevästi Rea nosti noista kulmaansa poistuen kuitenkin paikalta ennen kuin Mercy ehtisi mitään heittää takaisin. Hän suuntasi pukuhuoneiden suuntaan aikomuksena ottaa pikasuihku ja vaihtaa vaatteet hieman siistimpiin – ja puhtaampiin.

Kovin kauaa ei Rea viettänyt aikaa vaatteiden vaihdossa pukuhuoneen uumenissa. Asu ei kovin kummoinen ollut, mutta siistimpi kuin salilla olleet urheiluvaatteet. Urheilutopin hän tosin oli jättänyt harmaan paidan, jonka helman oli työntänyt housuihin, alle, sillä aivan kaikkia vaihtovaatteita hän ei ollut tajunnut ottaa mukaan. Mercy näkyi jo lähteneen paikalta – ilman uhriaan tosin – eikä kovin montaa muutakaan ylimääräistä näkynyt missään. Hieman hermostuneena Rea itse siirtyi ulko-ovien läheisyyteen odottamaan ja kaivoi ajan kuluksi puhelimen laukustaan. Good luck with your ex, honey! Rea oli vähällä läimäistä itseään otsaan nähtyään Mercyn lähettämän viestin. Se vihjasi hyvin selvästi lähestyvään tyttöjen iltaan ja juorujen vaihtoon. Ohimennen brunette vilkaisi ympärilleen odottaessaan Brendania, huomaten ohimennen joitain kiinnostuneita katseita. ” Waiting for someone? ” Hätkähtäen Rea käänsi katseensa kysymyksen esittäneeseen mieheen, joka näytti juuri ja juuri kaksikymppiseltä. Blondit hiukset oli kynitty lyhyiksi sivulta ja parransänki kertoi laiskasta aamusta. T-paita ja shortsit olivat osittain hiessä, jonka hajun liiankin suuri suihkaus deodoranttia yritti peittää. ” Yeah, my… friend wanted to take me home but he had something to do first. ” Baarissa työskennelleenä hän tunnisti kyllä flirtin, kun sitä näki ja juuri nyt yritti kyseinen nuorukainen selvästi tehdä vaikutusta. ” You wanna hang out later and wait for little bit more? Your friend can take you home a other day. I know some pretty nice places. ” Itsevarmuus suorastaan huokui hien ja deodorantin lemujen ylitse. Rean oli tosin pakko antaa pisteitä hieman erilaisemmasta lähestymistavasta. Yleensä ihmiset tokaisivat vain wanna have sex tai i love you, have sex with me. ” I think I’m gonna pass this offer. ” ” Oh, c’moon. Don’t dump me. At least give me your phone number so I can call you. ” Sinnikkyydestäkin Rea saattoi antaa pisteitä, mutta ei hänellä ollut aikomustakaan antaa miehelle rohkaisua. ” You need to ask that from someone else. ” Sivusilmällä hän pisti merkille Brendanin lähestymisen. Puhelin työnnettiin takaisin laukun uumeniin ja kylmän viileästi hän jätti iskemistä yrittäneen tuntemattoman huomiotta. ” You ready or gonna tell me I need to wait little bit more? ” Hymyillen brunette huikkasi kysymyksensä Brendanille. Hän pyyhkäisi poninhännästä vapautettuja, vielä hieman kosteita hiuksia pois kasvoiltaan ohimennen.

Don’t go anywhere. Mihin kummaan hän vieraassa kaupungissa oikein olisikaan voinut mennä? Lause oli pyörinyt pitkälti koko pikaisen suihkun ja vaatteiden vaihdon ajan mielessä. Hän ei tuntenut kaupunkia ja suuntavaisto oli melko lailla olematon. Lähikauppaan hän osasi Druidilta, mutta siinä se pitkälti sitten olikin. Ei hän juurikaan edes kaupassa ollut tainnut käydä, vetänyt lähinnä noutoruualla niin hävettävää kuin se olikin. Tietyllä tapaa häntä siis viehättikin ajatus uusien paikkojen näkemisestä, vaikka jokainen varmasti tiesi mitä paikalle tulleen blondin mielessä pääasiassa olisi. Kovin pitkälle ei sinnikäs yrittäjä kuitenkaan päässyt yrityksissään tai iskulauseidensa kehittelyssä. ” Really? Then I need to believe you since you got your back too. ” Virnistäen brunette asetti laukun kyynärtaipeeseen, jääden seuraamaan miesten välistä keskustelua hymy huulilla. Rea ei siihen ottanut itse osaa, joskin kohotti hieman huvittuneen hämmentyneenä kulmaansa heti ensimmäiselle lauseelle, jonka Brendan päästi ilmoille. Ei vitsiä voinut olla tunnistamatta, mutta silti se tuntui Reasta hieman hämmentävältä valinnalta kyseiseen tilanteeseen.

” I’m gonna let you decide between coffee shop and your place. If you’re hungry we can go to your place. But I think I need that coffee or two now that you mentioned it. ” Naurahtaen brunette nousi penkiltä ylös asettaen laukkunsa kyynärtaipeeseen. Kirpeä ulkoilma sai Rean henkäisemään hieman ja puhaltamaan huurupilven ilmoille hänen katsoessaan nopeasti ympärilleen ennen kuin seurasi Brendanin perässä tämän autolle. Matala vihellys karkasi ilmoille hänen nähdessään Audin, toisen seuratessa perässä Bn tokaistessa suunnitelmansa. ” Audi’s not fancy enough? Jesus, your life is totally different from mine. ” Kulma kaartui hieman ylemmäs varmaan sadannennen kerran Rean katsoessa takaluukulle siirtynyttä miestä. Hän itse ei omistanut minkäänlaista autoa, joten suunnitelma kuulosti hänen korvaansa melko lailla fantasialta. Ei hänellä tosin olisi ollut rahaa ostaa edes käytettyä autoa. Säästöjä ei ollut ja hänen äitinsä nieli suurimman osan kuukauden tuloista, laskut sekä omat menot sitten loput. Puhumattakaan Druidin ja Cloverin viemistä yllättävistä menoista, joihin hän käytti usein viimeisetkin pennosensa. ” But I guess you will do that. I don’t actually have any doubts. ” Päätään pudistaen hän siirtyi pelkääjän puoleiselle ovelle asettuen ripeästi istumaan kyytiin. Ovi pamahti hiljaa perässä ennen kuin hän nykäisi turvavyön lukkoonsa vilkaisten sitten autoon nousevaa miestä syrjäsilmällä.

” So, what’s the plan? Your place, coffee shop or something else? ” Kysyvästi Rea esitti kysymyksen asettaen laukun nyt syliinsä ja nojatessaan selkänojaa vasten rennosti. Hän ei edes jaksanut lähteä pohtimaan millainen ero Rolls-Roycella olisi Audiin nähden. Hänen silmissään jo Audi näytti varsin luksukselta sisäpuoleltakin. Brendan taisi olla jo tottunut täysin erilaiseen maailmaan mitä Rea, eikä se toisaalta ollut ihmekään, kun heidän maailmojaan lähti vertaamaan. ” To put things in line, I'm gonna ask this one. You are a MMA fighter, champion and now a partner in a gym? Did I got it right? ” Hiljaisuus ei tuntunut jokseenkin hyvältä vaihtoehdolta, joten Rea päätti palauttaa keskustelun kuulumisiin taas kerran. Se tuntui hyvin luontevalta ratkaisulta ainakin, kun lähti miettimään, kuinka pitkä aika viime tapaamisesta oli. Eivät he olleet pitäneet minkäänlaista yhteyttä eron jälkeen eikä Reakaan ollut seurannut Brendanin uraa mitään reittiä. Hän oli keskittynyt juoksemaan oman elämänsä parissa ja saamaan sitä järjestykseen uudella itsevarmuudella. ” I really need to give a my respect. You got a really far from where you were when we dated. And reached your goal. Have you been contact with your family? How are they? ” Hymyillen Rea istui katse pääosin Brendanissa päin. Ohimennen hän vilkuili toki mihin suuntaan he olivat menossa, mutta eipä sillä loppujen lopuksi ollut paljoa väliä. Hän ei olisi osannut sanoa yhtään mikä ilmansuunta olisi kyseessä taikka kuinka pitkä matka Druidille olisi, jonka yläpuolella hänen oma pieni luukkunsa sijaitsi. Yhtä hyvin he olisivat voineen olla matkalla kohti kuuta ja Rea olisi vain kohauttanut olkiaan hieman sekä tokaissut why not, I have always wanted to visit there. Ja siinä vaiheessa moni olisi sanonut hänen olevan liiankin luottavaisella mielellä liikkeessä kymmenen vuoden takaisin tuttavuuden kanssa.

” What are you waiting for then? The C word have been said too many times. ” Malttamattomana Rea viittasi kädellään lähtemään jo liikkeelle. Kahvihammasta kolotti jo hieman liikaakin, kertoen karun faktan siitä, ettei hän ollut malttanut lopettaa papereiden selailua edes kahvin vuoksi. Ja kahvi jos mikä oli elämän suola. Sen voimin jaksaisi, vaikka kokonaiset kolme vuorokautta vähäisellä unella, kuten aikaerorasituksen aikaan oli käynyt. Brendanin korjatessa väärin menneen seikan listauksessa nyökäytti brunette kevyesti päätään jääden sen jälkeen kuuntelemaan loputkin. Muutamaan väliin hän nyökäytti päätään, vaihtaen samalla asentoaan hieman paremmaksi penkillä. ” That sounds more realistic. There are just not enoug hours in days to do everything. ” Rea nojautui hieman paremmin selkänojaa vasten vilkaisten nyt hieman paremmin mihin suuntaan he olivat lähdössä, millaisia tienviittoja erottui. Ei siitä toisaalta paljoa ollut iloa ja ei hän varmaan olisi osannut selostaa yhtään kenellekään mihin päätyisi, mutta jotain hän kuitenkin sai mieleensä. Yksittäisiä kadun nimiä ja muutaman kaupan nimen hän ehti bongata ennen puheen aiheen kääntämistä perheeseen.

Perhe tosin osoittautui vihoviimeiseksi valinnaksi, vaikka olikin ensin tuntunut melko lailla luontevalta. Alkuun kaikki meni ihan hyvin, kunnes tuli hänen vuoronsa vastata. ” You paid that? Really? That’s the first time I hear anyone said something like that. Mostly people are using their money to themselves not to others. ” Rea pudisti nopeasti päätään, joutuen saman tien vetämään otsatukan pois kasvoilta. Hiukset meinasivat haitata näkyvyyttä ja kuivuessaan ne muuttuivat hieman sähköisiksi ja kihartuivat aiempaa voimakkaammin. Katseessa käväisi hetken aikaa etäinen sävy hänen jäädessään pohtimaan omaa vastaustaan perhekysymykseen. Tunnelma taisi jo käväistä vaivaantuneen puolelle, kunnes Rea tyytyi hymähtämään hiljaa ja avaamaan suunsa. ” Njäh, there’s none to be upset. Granny died few years ago and mom is still out of my life, like she have been all this time. I am free to do what ever I want. ” Parhaansa mukaan Rea yritti kuulostaa huolettomalta, mutta onnistui siinä vasta mainittuaan äitinsä. Perheettömyydessä oli omat etunsa ja myös omat haittansa. Tukea ei saanut siinä missä perheelliset yleensä saivat, ei ollut myöskään ketään kelle avautua mistä tahansa. Oli vain hän ja tyhjä asunto Dublinissa. Kenties hänen pitäisi hankkia lemmikki? Ehkä sitten, kun Druid olisi lähtenyt pyörimään tehokkaasti. Keskustelu eteni siitä normaaliin arkisiin asioihin, seikkaillen lähinnä työelämässä ja kuluneiden vuosien tapahtumissa. Rea tunsi rentoutuvansa aiempaan nähden enemmän ja muisti taas kerran heidän yhteisen vuotensa pääpiirteittäin. Brendanin kanssa oli yllättävän helppo hänen tulla toimeen, tiedä sitten oliko se kaikilla kuitenkaan sama.

Pieni hermostuneisuus kuitenkin palasi kuvioihin mukaan auton pysähdyttyä ja Rean noustessa pelkääjän paikalta pois. Uteliaisuus vei kuitenkin nopeasti voiton ja hetken emmittyään hän lähti Brendanin perässä kulkemaan hissin uumeniin. Hän ei todellakaan halunnut tietää paljonko mies oli asunnostaan pulittanut, sillä jo hissi näytti kalliisti sisustetulta. Ei lainkaan sellaiselta ankealta metallikopilta, mitä yleensä näki. ” You live alone? ” Rean oli pakko varmistaa kyseinen seikka hissin kiivetessä yhä ylemmäs. Hetken päästä ovet jo avautuivat hiljaisen kilahduksen myötä avautuen käytävään, jolle brunette astui Brendanin perässä. Jos hän tähän mennessä oli ollut vaikuttunut, niin asunto sai hänet lähes mykistymään. Hän tunsi olevansa aivan väärässä paikassa pudotettuaan kengät jalastaan ja jätettyään farkkutakkinsa naulakkoon. Silmät ymmyrkäisinä brunette katseli ympärilleen, ihaillen kokonaisuutta ja kaikkea mahdollista vielä erikseenkin. ” This place looks amazing! Jesus, it looks bigger than my both apartments together. ” Ihaillen hän uskaltautui peremmälle ja päätyi katsomaan olohuoneen ikkunoista ulos. Näkymä oli sitä luokkaa, johon hänellä ei koskaan olisi varaa ja hölmön oloinen hymy levisi naisen kasvoille hänen pudistaessaan uudestaan päätään hiukset hulmuten. ” I don’t wanna know how much you have used to this place. I’m curious but I really don’t wanna know. ” Naurahtaen sanojensa päätteeksi hän puikkelehti nojatuolien ohitse, sormet tosin toisen selkämystä hipaisten, keittiön puolelle. ” Am I really here? Barkeeper in a place like this… Jesus. ” Rea oli vähällä nipistää itseään käsivarresta katsoessaan keittiötä hieman paremmin. Katse tosin jämähti ruokailupöydän päällä näkyvään kattokruunuun ja sen muotoihin, seikkaillen kuitenkin taas Brendanin puoleen. Hymy ei ollut hetkeksikään kaikonnut mihinkään kasvoilta ja Rea tunsi olonsa hieman lapselliseksikin.

” I think I fell in love with your place. And I am actually quite happy we met. ” Nauraen hän pyörähti ympäri keittiön tason edessä, asettuen nyt nojaamaan sitä vasten voidakseen päätään käännellen katsoa sekä ruokailuhuoneen että olohuoneen suuntaan. Paikka oli valoisa, persoonallisella tavalla sisustettu ja tilava. ” How long have you lived here? ” Uteliaana brunette vilkaisi olkansa ylitse Brendanin suuntaan vaihtaen ohimennen aiheen taas toisaalle. Tämä näkyi hääräävän kahvin kanssa eikä mennyt kovin kauaa, kun tuttu ja erittäin herkullinen tuoksu sai veden herahtamaan kielelle ja kahvin tarpeen heräämään sisimmässä. Liian syvälliseen suuntaan hetkeksi suunnannut keskustelu muuttui taas arkisemmaksi ja rennommaksi.

Asuntoon käytetty summa sai Rean irvistämään kesken kaiken ihailunsa. Moinen summa kuulosti toiveajattelulta hänen elämäntilanteessaan, jossa säästöihin ei jäänyt kuin ehkä satanen, jos siis sitäkään, kuukaudessa. Tai ei ehkä toiveajattelulta, pikemminkin kaukaiselta haaveelta ja lottovoiton tavoittelulta. ” Seriously? You are not kidding me? ” Päätään pudistaen brunette yritti saada päähänsä edes moista rahasummaa. Clover ja Druid olivat varmaan nielleet moisen määrän, mutta ne olivat menneet osissa eivät yhtäjaksoisesti. Sivusilmällä hän seurasi Brendanin touhuamista keittiössä potien pieniä omantunnontuskia kierrellessään vain miehen asunnossa tarjoamatta lainkaan apua. ” Did you choose everything in here yourself? This looks so harmonic. Like from those magazines but still better since this place looks like home. Not like a gloss photo. ” Sormet napauttivat mietteliäästi leukaa, katseen vaeltaessa uudemman kerran sinne tänne arvioiden paikkaa tarkkaavaisesti. Studioasunto Druidin yläpuolella tuntui äärimmäisen pieneltä tämän rinnalla, mutta se riitti hänelle. Ei hänen luonaan käynytkään edes muita kuin Mercy, joten tilalle ei ollut edes tarvetta. Ja jos olisi, olisi alapuolella isokokoinen baaritila, jonne mennä asiakkaiden keskelle pyörimään.

” You got a nice 5 mills place, I have free alcohol until my death bed. Okay, I think I won. ” Vitsaillen Rea nojautui paremmin tasoa vasten, katsellen Brendaniin olkansa ylitse, kunnes päätyi pyörähtämään kokonaan ympäri. Ohimennen hän laski laukkunsa jalan viereen lattialle. Käsivarsissa ei juurikaan ollut voimaa jäljellä ja voipunut olo tuntui koko kehossa taakse jääneen treenin jälkeen. Hänen todellakin pitäisi alkaa taas treenaamaan ahkerammin, pitämään kuntonsa yllä eikä vain istua neljän seinän sisällä. ” Free booze and whiskey, what other would I need. Oh, almost forgot those drunkies who wanna fuck every one or everything. Or a good fight, those are quite hard to deal with. ” Nauraen brunette suoristi hieman selkäänsä asettaakseen kämmenet vasten tasoa. Sen pinta tuntui viileältä kämmeniä vasten. is that whatcha wanna do? Oliko se? Rea kurtisti hieman kulmiaan vaipuessaan pohtimaan asiaa. Ei hän ainakaan keksinyt mitä muuta olisi tehnyt. Baarin pitämisessä oli haasteensa jopa kolmen ihmisen voimalla, puhumattakaan nyt sitten kahden paikan ylläpidosta, joista toinen sattui vielä sijaitsemaan lätäkön toisella puolella. ” Yeah, I like this. It kind of clicked when I worked with old Micky. I actually bought Clover from him with Shea and now we have it been running for what... five years? Something like that. Druid was like a experiment can we do it from nothing and right now it doesn’t look good. ” Kulmat kurtistuivat hieman ja Rea päästi osittain jopa kiukkuiselta kuulostavan äännähdyksen huuliltaan. Hänen todellakin olisi saatava selko puolentoista vuoden papereihin tai homma kaatuisi käsiin.

Brendanin ojentaessa kahvikuppia Rea tarttui siihen empimättä kiitoksen kera, pudistaen pian päätään maito- ja sokerikyselylle. Musta kahvi auttaisi jaksamaan ja mahdollisesti pitäisi koneen käynnissä vielä kotiin päästessäkin sen verran, että hän ehtisi käydä vielä joitain laskuista lävitse. ” You was married before getting this place? Were you planning to move here with your family but things got messed up or something like that? ” Alkuun Rea ei ollut meinannut nostaa asiaa esille, mutta jostain syystä hän halusi kuulla lisää. Ystävällinen hymy oli jäänyt naisen kasvoille ja varoen hän puhalsi kahviinsa ennen kuin maistoi sitä. Se tosin ei ollut aivan kannattavaa, kieltä polttaessa ikävästi tulikuuman juoman jäljiltä. ” You don’t have to talk about that, I am just curious and kind of keeping the conversation going on. ” Varovaisesti hän muotoili sanat ennen kuin lausui ne ääneen, puristaen molemmin käsin polttavan kuumaa kahvikuppia. Uudestaan hän nosti sen huulilleen, polttaen kieltään vähän lisää polttavan juoman kanssa. " Sorry, I am asking like a really lot of stuffs. Feel free to do the same. " Nauraen hieman nolona hän pahoitteli omaa uteliaisuuttaan. Eipä siinä, ei hänen elämässään paljoa ollut kerrottavaa. Hän piti baareja kahden ystävän kanssa, oli väliaikaisesti New Yorkissa ja eli sinkkunaisen tylsää työntäytteistä elämää. Siinä taisi olla kaikki tiivistetyssä paketissa.

Nauraen hän otti vastaan Brendanin kieltävän vastauksen asunnon sisustuksesta. Paikka näytti kyllä äärettömän hyvältä hänen silmissään ja ammattilainen oli todellakin onnistunut luomaan siitä kodin eikä kiiltokuvamaista kokonaisuutta, jonka keskellä istuminen raastaisi ainakin Rean hermoja. Kodin kuului olla koti, ei kiillotettu kuva täydellisyydestä, jonka keskellä eläessä saisi varoa jokaista askeltakin. Pieni pölypallo kun pilaisi kuvan äärimmäisen traagisella tavalla. Puheenaihe lensi baarien puolelle ja yksinkertainen kysymys sai Rean vakavoitumaan. Kulmat kurtistuivat hieman ja alahuultaan puraisten hän suoristi selkäänsä pyörittäen nopeasti niskojaan saadakseen lihakset hieman rentoutumaan. ” It is more than complicated. I can try to tell something but I am still investigating and cleaning up the mess there is. ” Nopeasti hän kohautti olkapäitään tässä välissä, puristaen hieman tiukemmin kuppia käsissään. Kuuma muki auttoi selvittämään hieman päätä ja saamaan punaisen langan tarinaan mukaan. ” To put it simple Mercy messes up with the accounting and workers. Place is making loss and if I counted right there is missing around 80 000 dollars from the past one and a half year. I still have papers to look up so I can’t be sure where that amount disappeared. ” Pyrkien kuulostamaan mahdollisimman huolettomalta Rea tyytyi vain pudistamaan hieman päätään sanojensa päätteeksi. Hän joutuisi varmaan setvimään paperit kahdesti lävitse, mutta moinen summa ei ollut voinut vain kadota taivaan tuuliin. Joko Mercy tai joku työntekijä oli ne vienyt, muuta Rea ei keksinyt.

Rea pyöritteli kahvikuppia rauhallisesti käsissään kuunnellessaan miehen selontekoa esitettyyn kysymykseen avioliitosta ja asunnosta. Muutamaan kertaan hän nyökäytti taas päätään sopivaksi katsotuissa väleissä, polttaen kielensä kolmannen kerran kahviinsa siinä ohessa. Toisaalta kieli oli jo lähes turtuneen oloinen polttavaan tunteeseen, joten Rea ei antanut moisen haitata sillä hetkellä ja kofeiinille oli jo enemmän kuin vain pieni tarve. ” It was like that, I see. ” Hymyillen brunette kääntyi nojaamaan lonkkaansa tasoa vasten ja antaen aiheen pudota hieman, kunnes lapsi-uutinen sai hänet taas kääntymään kokonaan Brendanin puoleen. ” Oh, is she in those pictures? She looks so cute and lively. ” Toisella kädellään hän viittoi kohti näkemiään valokuvia. Hymy leveni hieman ja sai siniharmaat silmät lämpenemään. ” Did she got her look mostly from her mother, Sam was it? ” Kenties hän tunkeili jo hieman liikaakin ja kyseli turhankin henkilökohtaisia asioita, mutta Brendan ei näyttänyt pistävän pahakseen. Ja toivon mukaan mies ilmoittaisi, jos jonkinlainen raja ylitettäisiin. Keskustelu pysytteli pitkälti Brendanin asioissa, kunnes sitten tämä päätyi johdattamaan heidän kattoterassille. Yläkertaa vilkaistiin tosin matkalla ohimennen, sen mitä terassille suunnatessa ehti ja Rea tunsi todella olevansa hieman väärässä paikassa. Joskin se saattoi myös johtua siitä, ettei hän varsinaisesti tuntenut Btä samaan tapaan kuin ennen ja he tapasivat ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen.

” It really was nice to met after a long time and have a chat. Not to mention how hard it is to adjust into new city where you don’t know anyone so I am extremely happy right now. ” Hymyillen Rea piti katseensa avautuvassa kaupunkinäkymässä. Valojen loisto näytti lumoavalta brunetten mielestä eikä edes viileä ilma paljailla käsivarsilla tuntunut liian kylmältä. ” And thanks for the coffee, I needed a little break. ” Viitaten aiempaan sotkuun Druidin kanssa Rea kohotti kuppiaan merkitsevästi ennen kuin nosti sen taas huulilleen. Ulkoilma sai kahvin jäähtymään nopeammin, joten hän uskalsi juoda sitä aiempaa enemmän kerralla. Kylmä kahvi ei maistuisi kovinkaan hyvältä ja vielä juoma oli ainakin lämmintä. ” I just hope I didn’t ask too much. ” Naurahtaen hän vilkaisi Brendanin suuntaan syrjäsilmällä, mutta siirsi sitten huomionsa taas enemmän avautumaan näkymään. Parempi ottaa ilo irti siitä, moiseen ei ihan heti tarjoutuisi varmaan uusinta mahdollisuutta ja hänen oman studiohuoneensa näkymä rajoittui naapuritalon ikkunoihin, joista oli aina joku turhankin utelias pappa kurkistelemassa.