Home is where the heart is

Aikaisesta aamuherätyksestä ja rääkkäyksestä puhuessa veljeen luotiin kulmia kurtistava vilkaisu. ”Ya serious? 5 o clock?”, Maria nielaisi kun katseli vakavaksi muuttunutta Brendania. Hän oli muutaman kerran treenannut veljensä kanssa ja tiesi millaista tappoa, se saattoi olla hänen kanssa. Hän ei tosiaankaan tulisi kävelemään viikkoon, se oli varmaa, jos hän menisi treenaamaan Brendanin kanssa. Ei siihen pyyntöön voitu kuitenkaan vastata heti siltä istumalta kieltävästi. Maria jopa toivoi, että jos suostuisi, niin Brendan ei ehkä heti ensimmäisellä kerralla musertaisi häntä… ”I think about it, aright? Because I already know that you're going to make you cry or puke after I train with you.”, hän sanoi ja hieraisi niskaansa mietteliääseen sävyyn. Maria oli varma siitä, että luultavasti itkisi, tai vähintään oksentaisi sen treenin jälkeen. Siihen pitäisi olla henkisesti valmistauduttu.

Marialla oli kaikki aikomus noudattaa Brendanin sääntöjä. Ne olivat ymmärrettäviä eikä hän kyseenalaistanut niitä koska sai niitä noudattamalla itselleen yöpaikan toisen luota. Kaikki ne Brendanin pyynnöt olivat loogisia ja niille vain nyökyteltiin ymmärtäväisesti päätä. Yövierailijoista ei edes kyselty, sillä Maria ei uskonut, että toisi ketään sinne. Ei hän kehdannut, joten jos hän löytäisi jonkun yhdne illan ilon, luultavasti hän ajautuisi hänen luokseen. Maria oli seuraavaksi keskittynyt ihastelemaan sitä huonetta ja sänkyä, johonka oli hypännyt kierimään tyytyväisenä. Se sänky tuntui palalta taivasta, joka oli ymmärrettävää, kun oli nukkunut kuukauden sohvalla. Tosin Marialla ei ollut edes niin mukavaa sänkyä Irlannissa. Brendanin sanoille siitä, ettei Maria ollut taakka vaan perhettä, sai naisen hymyilemään vinosti. Ei sillä, etteikö Maria jo valmiiksi olisi yhtä hymyä, mutta se pieni stressin häivä, joka siitä oli saattanut aikaisemmin paistaa, oli nyt kadonnut. ”I love this bed… Like, literally.”, hän jupisi lähinnä itsekseen kun painoi kasvonsa pehmeää peittoa vasten.

Pää nostettiin hetken kuluttua sängystä ja katse palautettiin Brendaniin. ”Good old days…”, hän huokaisi huvittuneena, samalla kun kömpi istumaan sängyn reunalle. ”I remember. Waking you up was the funniest and most exciting thing in my childhood. That's how I got the best morning warm-up”, Maria muisti sen kuin eilisen. Nuorempana Maria oli varsinainen maanvaiva ja sen tiesi kaikki Brendania myöten. Hän oli vilkas luonteeltaan, jota aluksi epäiltiin adhdksi mutta valitettavasti Marian tilaan ei ollut olemassa minkäänlaista lääkitystä. Niistä ajoista Maria oli kuitenkin rauhoittunut. Ainakin osittain. ”It feels home already.”, asialle hymyiltiin kun huonetta katsottiin tutkivasti, ennen kuin Maria nousi sängyltä ja petasi sen uudelleen sellaiseksi, mitä se oli alunalkaen ollut.

Huoneen ovelle siirryttiin hymyillen, kädet ristittynä selkänsä taakse. ”I should get going… Go back to studio and get my stuff.”, Maria selitti ja päästi kätensä irti, jonka jälkeen kietoi ne Brendanin ympärille ja halasi veljeään tiukasti. ”I’ll be back in few hours. ”, sen myötä Maria kurottautui vielä suukottamaan veljeään kevyesti poskelle, ennen kuin livahti tuon ohitse käytävään ja siitä portaikkoon.