Home is where the heart is

Totta kai Maria olisi halunnut jo heti New Yorkiin laskeutuessa mennä tervehtimään isoveljeään, mutta valitettavasti omat työkiireet eivät antaneet näiden viimeisten viikkojen aikana periksi millekään ylimääräiselle. Maria oli saanut rauhassa tutustua Dance Factoryyn ja aloitella tunteja, samalla kun yritti taistella omien koreografioiden kanssa. Nyt kuitenkin kuukauden jälkeen ja älyttömän huonon sohvan myötä Maria aikoi repiä aikaa veljelleen. Oikeastaan Maria tunsi valtavia omatunnon tuskia siitä, ettei ollut laittanut edes viestiä Brendanille. Hän kuitenkin oletti, että veljellään oli luultavasti yhtä kiire omien menojensa kanssa, niin ehkä hän ei ottaisi pientä hiljaiseloa loukkauksena. Tai jos otti, niin Maria pystyi ihan suotta vetämään Irlantikortin esiin. Eihän Brendankaan ollut viime aikoina pahemmin käynyt perhettään tervehtimässä Irlannissa.

Luojan kiitos se vastaanotto oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kylmä ja epätoivottu. Sen sijaan Maria kaapattiin tiukkaan halaukseen, jolloin hän kiersi kätensä yhtälailla veljensä ympärille – nakattuaan laukkunsa sitä ennen olaltaan lattialle. ”I knew you miss me!”, Maria virkkoi tietäväinen hymy huulillaan, jonka jälkeen otetta veljestään hiukan löysennettiin. Veljen vierelle jäätiin sen halauksen jälkeen ja lattialta poimittiin laukku, joka raahattiin perässä sisälle. Marian katse käväisi nyt hänen ympärillään ja hän henkäisi ihastuneena, kun katseli veljensä asuntoa. Velipoika oli tunnettu törsäilytaidoistaan ja Maria sai ainoastaan haaveilla tämmöisestä luksuksesta. Etenkin kun otti huomioon että hän oli viimeisen kuukauden punkannut studion sohvalla.

”Coffee would be nice.”, Maria nyökkäili ja sivuutti veljensä kysymykset näin aluksi ihan tarkoituksella. Veljensä stressaaminen oli jo itsessään niin hauskaa, että Maria ihan siitäkin syystä piti tuota jännityksessä. Lopulta peremmälle päästyä, takkinsa jätettyä naulakkoon, Maria raahasi laukkunsa keittiöön ja meni ottamaan omatoimisesti kahvia. Kuppi löydettiin kaapista ja kuumaa kahvia kaadettiin siihen, jonka jälkeen vuorostaan jääkaapista napattiin maitopurkki, josta valutettiin tilkka kahvin sekaan. ”Actually, I’ve been in the city almost month… Yeah, sorry about that. I was supposed to call you but I thought that you are busy and I was busy so I just forgot. Sorry… Don’t hate me…”, sen selityksen jälkeen Maria kääntyi veljensä puoleen ja loihti kasvoilleen sitäkin herttaisemman hymyn, anovan koiranpentu katseen lisäksi. ”And I’m in NYC because I kind a live here now… ”, Maria tiesi että hänellä oli jäänyt todella paljon kertomatta asioita, joten nyt saattoi siis olla hyvä aika laittaa kaikki kortit pöydälle.

Maria siirtyi sen jälkeen Brendanin kanssa olohuoneeseen ja istahti sohvalle kahvikuppinsa kanssa. ”Long story short; I’m here with work visa. Nessa asked me to be her co-partner at Dance Factory so after “long” thinking”, I took the offer.”, hän kertoili ja demonstroi sormillaan lainausmerkkejä pitkästä miettimisestä, sillä Maria ei tosiaankaan tunnettu hyvästä harkintakyvystään tai siitä, että edes harkitsi asioita pitkään. Hän tuppasi tekemään juuri niin kuin häntä huvitti sillä hetkellä. Oma studio oli kuitenkin ollut hänen pitkäaikainen unelmansa, joten miksi moisesta tarjouksesta kieltäytymään. Kuumasta kahvista otettiin huikka, ennen kuin jatkettiin; ”Moving here also eased my work as a choreographer and shortened my business trips, because a big part of my clients lives here.”, Maria ei ollut tietoinen siitä kuinka paljon Brendan tiesi elämästään nykypäivänä, mutta luultavasti jotain, koska jos he eivät nähneet niin, he ainakin juttelivat viikoittain puhelimessa. Viimeisen kuukauden aikana se yhteydenpito oli kutienkin jäänyt, mutta asia aiottiin korjata nyt.

Lipitettyään kahvistaan, Maria laski puolillaan olevan kahvikupin läheiselle sohvapöydälle ja kääntyi paremmin veljensä puoleen. Kasvoille luotiin taas se anova katse herttaisen hymyn kera, jota korostettiin pienen päänkallistuksen ja sormien ristimisen kera. ”And now that I've been sleeping on the couch past month, can I stay here for a while? I just want to get some good night sleep and my back is killing me. Literally.”, Maria aloitti maanittelunsa varovaisesti, tietämättä oikein kaipasiko veljensä ketään nurkkiinsa pyörimään. ”Pretty please Bren! You can kick me out after few days. I know you have busy life already, without that your little sister comes over, so I don’t want to be burden to you. I just want to sleep properly and maybe, maybe spend little time with my big brother.”, Maria jos joku, osasi suostuttelun jalontaidon, mutta valitettavasti Brendan oli veljistään se, joka ei aina suostunut siskonsa tahtoon, herttaisesta hymystä huolimatta..

”You got everything here… Jesus Christ, own cook and cleaning lady.”, Maria henkäisi ihastellen ja tervehtikin sitten veljensä väkeä leveällä hymyllä ja pienellä käden heilautuksella. Velipojalla oli kaikkea. Kaikkea sellaista mistä Maria ei osannut edes kuvitella omistavansa itse. Oma kokki oli jo pelkästä ajatuksesta hämmentävä, mutta kun siihen päälle vielä esiteltiin muut Brendanin kanssa työskentelevät kaverit, Maria joutui hiukan rykäisemään kuivaa kurkkuaan, jotta ihmettelynsä ei mennyt aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Sohvalle päästyä ja selostettuaan varsin nopeasti viimeisen kuukauden tapahtumat, Maria henkäisi helpottuneena, kun sai nuo asiat pois sydämeltään. Se ettei ollut ottanut veljeensä aikaisemmin yhteyttä, oli luonnollisesti saanut naisen omatunnon soimaan. Kiirettä oli kuitenkin pitänyt töiden ja muiden järjestelyiden saralla, joten se toivottavasti riitti lepyttämään Brendanin. Ainakaan velipoika ei vaikuttanut silmittömän vihaiselta, kun Maria mainitsi asuneensa jo kuukauden kaupungissa. Sen sijaan hän tiedusteli

”Yeah, I think so. I mean, Nessa keeps better care of the papers and financial issues, so her purpose is update me about those things soon as possible. I’m still figuring everything out…”, Maria selitti. Totta kai hänkin ymmärsi kaiken maailman rahoituslaskelmia ja kirjanpitoa, mutta luonnollisesti Nessalla oli niistä parempi käry, kun tuo oli perustanut firman ja seurannut sen kulkua tähän päivää saakka. Maria oli vasta saapunut kaupunkiin ja yritti parhaansa mukaan sopeutua New Yorkiin. Brendanin huolehtivaisuus ai naisen nyt kuitenkin naurahtamaan huvittuneena ja laskemaan kätensä rauhoittavasti veljensä hartialle. ”Everything is fine, ya don’t have to worry about me. Chill’”, Maria pyysi hymyillen, ennen kuin laski kätensä syliinsä, ristien samalla jalkansa toisen ylitse.

Sitten Maria oli saanut otettua puheeksi yösijan. Brendan ei vaikuttanut kovin innostuneelta asiasta, mutta selvästikin siskon herttainen katse ja anova hymy, kädenristimisien kera sai toisen sulamaan asialle. Brendanin siis antaessa myöntymyksensä asialle, Maria nyökkäili pienesti. ”You don’t even notice I’m here. And I promise I won’t be here too long.”, Maria vannotti. Hän tiesi, että hänen pitäisi etsiä oma asunto, mutta sekin oli vain jäänyt muiden kiireiden alle. Brendanin huolehtiminen ei kuitenkaan tuntunut siihen loppuvan. Naisen kädet hakeutuivat nyt löysään ristiin rintakehälleen, Marian katsoessa Brendania hiukan huvittuneena. ”I don’t need a car. I have two healthy feet and taxis are invented. As well as subways and buses. It’s not so far way here.” - ”You don’t have to worry about me. I’m a big girl, you know.”, Maria muistutti. As if – valitettava totuus vain oli se että O’Shean kuopuksella oli taipumusta hankkiutua tahattomasti mitä epämiellyttävimpiin tilanteisiin. Oli siis ihan hyvä että Brenda huolehti siskostaan, vaikka Maria koki sen tarpeettomaksi.

”So what’s new for you? We haven't talked for ages so tell me everything!”

”Okay then, sorry about that… I’m so freaking Irish that I don’t know even what nutritionist(?) is…”, Maria loi niin Brendaniin kuin kyseiseen Mikeen pahoittelevan, mutta huvittuneen vilkaisun. Hän ei ollut tosiaankaan tottunut samanlaiseen elämään kuin veljensä. Maria vain panosti terveellisesti syömiseen ja siihen, että hänellä oli ruokaa tarjolla aina kun nälkä iski. Sitä suuremmalla syyllä meal preppauksesta oli tullut yksiä syömisensä kulmakiviä. Ilman sitä Maria voisi ihan helposti löytää itsensä Burger Kingin tai McDonaldsin kassajonosta.

”Guess so… I just hate paperwork but I can’t make Nessa do all the shitty work so I have to do it too. Even tho’ I don’t like it. Although she also said that I have to do that shit only in case of emergency and occasionally so I assume I don’t have worry about that so much and can concentrate on other things.”, Maria kohautti olkapäitään ja irvisti itsekseen, kun mietti paperihommia. Onneksi Nessa oli hänet tänne suostuteltuaan kuitenkin vannottanut, että Marian pitäisi vain hätätapauksessa ja toisinaan linnoittautua päiväksi työhuoneeseensa. Muutoin hän saisi ylläpitää että heidän studiolla riitti tunteja ja asiakkaita. Pääasiassa siis Maria oli heistä kahdesta se koordinoija, joka aikataulutti tunnit ja niin edelleen. Konttorihommat olivat enemmänkin Nessan huoli. ”You don’t even know what I do? Thanks bro.”, huvittunut hymähdys ja dramaattinen silmien pyöräytys luultavasti kertoivat, ettei Maria tosiaankaan ollut loukkaantunut siitä että Brendan ei ollut täysin kartalla siitä mitä teki.

”Anyway, I’m still a dancer, but I also teach, do tutorials and plan choreographers to customers. I actually have few big customers in the city, so living here is making my life whole lot easier.”, Maria selvensi nyt siitä huolimatta, ettei veljeään luultavasti edes niin paljoa kiinnostanut se mitä Maria oikein puuhasi nykyään. Tosin tanssiminen oli aina ollut Marian henkireikä ja jos Brendan yhtään tiesi siskostaan jotain, niin juuri sen kyseisen asian. Seuraavaksi Maria olikin jo luvannut olevansa huomaamaton, jos saisi hetken asua veljensä nurkissa. Se tuntui tyhjältä lupaukselta, kun hiukan mietti millainen persoona Maria oli; puhelias, eläväinen ja menevä nuorinainen, joka harvemmin jaksoi kyhjöttää sohvan nurkassa kotona. Oli siis hyvin mahdollista, ettei tämän yhteiselon aikana Maria ja Brendan tulisi ollenkaan näkemään toisiaan. Yhteiselle ajalle nyökättiin hyväksyttävästi ja kun puheeksi tuli Lily, Maria hymyili leveästi. ”Oh I missed Lily. So I don’t mind. She can sleep with me if she comes.”, Maria virkkoi, Lilyn ollessa ehdottomasti lempilapsensa. Toki Maria tuli toimeen lapsien kanssa – hän veti jopa sellaisille tunteja – mutta oman hankkiminen tuntui joskin kaukaiselta ajatukselta vielä. Toisaalta hänellä ei ollut vielä edes sopivaa miestäkään siihen hommaan, joten koko homma oikeastaan tyssäsi jo siihen tosiasiaan.

Marian halu kulkea julkisilla ei selvästikään miellyttänyt Brendania, jolloin Maria loi puolestaan veljeensä epäuskoisen vilkaisun. ”Oh yeah? But like public transport… And I can’t drive your car. I just can’t. You cars are too cool for me. Everyone is going to think that I got shitload of money or sugar daddy somewhere – and I don’t have either.”, Maria päätti kieltäytyä kohteliaasti siitä tarjouksesta, tietäen että siitä luultavasti saataisiin Brendanin kaltaisen veljen kanssa väittely, jonka Maria tulisi häviämään. kahvipöydältä napattiin kahvikuppi takaisin käteen ja vielä joskin hailakasta juomasta otettiin muutama huikka. Maria oli niitä ihmisiä, joka piti kahvistaan myös kylmänä. Hän oli oikeastaan tottunut niihin kitkeriin jälkimakuun ihan siitä syystä, että usein saattoi unohtaa kahvinsa tai sitten hänellä vain meni muuten ylitsepääsemättömän kauan juoda se, jolloin kahvi luonnollisesti ehti kylmetä.

Sitten puheenaihe oli vihdoin vaihtunut Brendaniin. Maria kuunteli vuorostaan suurella mielenkiinnolla veljensä puhetta. Kun toinen mainitsi Las Vegasin lehdistötilaisuuden, Maria tyrskähti huvittuneena. Totta kai hän oli katsonut sen. Hän yritti parhaansa mukaan seurata veljensä uraa edes television välityksellä. New New Yorkiin muuttaessa se luultavasti helpottuisi eikä kaikkia otteluita ja lehdistötilaisuuksia pitänyt enää katsoa tellevisiosta. ”Yeah I did. You went bananas over there… I’m sorry. I know you were mad but that shit just was hilarious.”, Maria virnisti. ”But about that… Did ya get any penalties or something?”, Maria oli siinä vaiheessa onnistunut jopa vakavoitumaan, sillä ei hän kuitenkaan halunnut Brendanin joutuvan ongelmiin lehdistötilaisuudesta aiheutuneesta draamasta. ”But training kids? Wow, that sounds great and… Wait.”, siinä vaiheessa kun Maria todella rekisteröi mitä veljensä oli sanonut, hän nosti toisen kätensä ylös ja naurahti epäuskoisena; ”Did you just slip there the fact that Sam is pregnant again?” - ”You’re having another baby?!”, Maria oli luonnollisesti iloinen veljensä puolesta, vaikka tiedosti varsin hyvin Samin ja Brendanin eronneen aikapäiviä sitten. Tosin sen muistin myötä Marian ilme muuttui kysyväksi. ”How? I mean not how, I know how people get babies but… You're not together anymore?”

”Maybe… I've thought about it but I have to first get my shit together here. Like find own apartment here, get used to city and that sort of stuff. Maybe after that I got time to do competitions. Standards is so much different here than in Europe. But time will tell… ”, hän sanoi ja kohautti olkapäitään. Hänen suunnitelmansa New Yorkissa olivat vielä niin auki. Tai no, auki ja auki. Hänellä oli Nessan kanssa yhteinen yritys, josta piti huolehtia, sen lisäksi Marialla oli tanssitunnit, tutorialien teko, asiakkaiden koreografien suunnittelu ja siihen päälle vielä oma harjoittelu, niin rehellisesti sanottuna Marian vapaa-aika oli hyvin vähäistä. Kilpailua oli mietitty, mutta kiireiden myötä se oli jäänyt. Irlannissa asuessa kilpailuihin jopa osallistuttiin mutta taso oli Yhdysvalloissa niin paljon kovempi, että Maria ei viitsinyt edes vielä yrittää, ennen kuin saisi aikaa kunnon harjoittelulle.

Maria mutristi mietteliäästi huuliaan veljensä kysymykselle ja näpersi vaaleiden hiuksiensa latvoja. ”Sure, if I'm going to compete. It’s still a big maybe. So don’t get excited yet.”, Maria hymähti kevyt virne huulillaan. Suurimmat tulonsa tosiaan tulivat isojen asiakkaiden pussista, suunnitellessaan heille koreografeja musiikkivideoille ja heidän kiertueiden taustatanssijoille. Pienemmät tulot taas tulivat Youtube – tutorialeista ja studiolta saatavista. Sen verran Maria kuitenkin tienasi, että pärjäsi ja hänelle se riitti. Hän oli aina tyytynyt vähään, kiitos lapsuutensa, eikä se ollut vuosien varrella muuttunut. Ensi asuntonsa New Yorkissa tulisi luutuvasti tätä myötä olemaan pieni yksiö Bronxista ja veljensä puheista huolimatta kulkuneuvoina käytettäisiin julkisia. Maria joi kahviaan kaikessa rauhassa ja virnisti pienesti, kun veljensä mainitsi astetta huonomman autonsa. Se oli musiikkia Marian korville. ”Well… Older Chevy sounds good to my ear.”, blondi virkkoi nyökkäillen ja sipaisi samalla vaaleita hiuksiaan korvansa taakse. Ehkä siihen suostuminen sai Brendanin mielen rauhoittumaan siitä, ettei Maria kulkisi julkisilla. Ainakaan joka päivä.

Maria ei kuitenkaan naureskelullaan pahaa tarkoittanut. Se oli vain hänen reaktionsa siihen paskaan, mitä Brendan oli saanut Las Vegasissa. Niinpä toisen mainitessa järkyttävän suuret sakot ja muut sanktiot mitä oli saanut kyseisestä tempauksesta, nainen muuttui jopa hiukan vakavammaksi ja kulmia kohotettiin järkyttyneenä. ”Ya serious? 150k, community service and anti-bullying campaing...”, Maria äimisteli päätään pudistellen, jonka jälkeen tuhahti en järkytyksen päälle. ”So that means I can’t go there either? Whatever you say bro’.”, niiden sanojen myötä Maria nosti etu- ja keskisormen otsalleen ja heilautti niitä ylöspäin ymmärryksen merkiksi. Kun puheenaihe vaihtui Samanthan raskauteen, Maria hieraisi niskaansa mietteliäästi ja tietenkin myös yllättyneenä. ”Wow, that’s… Umhn..”, oli yllättävää, ettei niinkään suulas tapaus kuin Maria, keksinyt sillä samalla oikeita sanoja sanottavaksi. ”… Weird? But grate, I think. You know I little bit weird with kids and I think only kid with whom I get along, is Lily.”, hän lopulta virnisti – vääntäen senkin aavistuksen kiusallisen tilanteen jonkin asteen vitsiksi. Asiaa oli niin paljon helpompi käsitellä, vaikka totuuden hiven siinä oli. Maria tuli lapsien kanssa toimeen, mutta käytöksensä saattoi muuttua oudoksi, jos tunsi olonsa vähänkin epämukavaksi heidän kanssa. Lily oli lapsista kuitenkin se, josta Maria aidosti piti ja rakasti.

”I’m happy for you. And Samantha.”, hän lisäsi vielä, laittaen kuitenkin merkille ettei Brendan oikein asiasta mielellään puhunut ”I feel that you don’t wanna talk about it so... We can talk something else.”, hän ehdotti. Tyhjä kahvikuppi laskettiin tasolle ja sen jälkeen jalat vedettiin koukkuun sohvalle. Maria kietoi kätensä rennosti jalkojensa ympärille ja painoi päänsä polviaan vasten. ”You still single? Is there someone special in life?”, totta kai Maria halusi tietää, jos veljellään oli tällä hetkellä jotain vispilänkauppaa menossa, joten nyt toista silmäiltiin uteliaalla katseella. ”Or ya still married to your work?” 

“I was thinking to look for an apartment here, Brooklyn so yeah… If you can help me with that, it would be nice. We need to find a place where I can also fit my dogs.”, Maria selitti. Koiransa asuivat nyt parasta aikaa heidän veljensä Cameronin luona, joka onneksi oli ottanut dobermanni ja chihuahua urokset Hadeksen ja Chicon mukisematta luokseen. Marialla oli ikävä sitä kaksikkoa, mutta tiesi ettei koirien tuominen New Yorkiin ollut järkevää, ennen kuin hänellä olisi vakituinen asunto, jossa voisi pitää lemmikkejään. Sekin että veljensä suostuisi näyttämään hänelle kaupunkia, sopi paremmin kuin hyvin. Maria tiedosti tällä hetkellä ainoastaan sen missä studio ja veljensä asunto sijaitsivat. Muuten hän pääasiassa harhaili päättömänä ympäriinsä ja eksyi vähintään viidesti, jos hänellä oli joku tietty päämäärä. Taksilla hän onneksi löysi vaivattomasti perille, mutta julkisiin oli vielä hiukan totuttelua – veljensä marinoista huolimatta.

Maria hymähti päätään pudistellen veljensä puheille siitä Vegas casesta, josta oli saanut valtavat sakot ja paskamaiset sanktiot muutenkin. Hän ei itsekään ymmärtänyt miten koko homma oli niin levinnyt käsiin, joten luonnollisesti Maria oli siinä asiassa isoveljensä puolella. Tosin Maria puolusti perhettään viimeiseen saakka, jopa sen uhalla, että toinen tai hän itse oli väärässä. Se että koko perhe boikotoi nyt Vegasia, sai maria naurahtamaan ja nyökkäilemään hyväksymisen merkiksi. ”I hear you. Loud and clear.”, Maria ei viitsinyt väittää vastaan, vaan tyytyi myöntymään siihen ehtoon. Tosin Marialla ei ollut mitään asiaa muutenkaan Vegasiin, joten hän myös toivoi, ettei sellaista myöskään tulisi. Hän ei pitänyt valehtelemisesta, missä oli myös äärimmäisen huono suorasanaisena ihmisenä, eikä asioiden pimittäminen rakkaimmiltaan ollut millään tavoin mieluisaa joten… Sitä suuremmalla syyllä Maria teki kaikkensa, ettei ajaisi itseään sellaiseen tilanteeseen.

”You don’t have to tell anyone. It is an issue between you and Samantha… Just say no comment or something shit like that.”, Maria kommentoi siihen asiaan olkapäitään kohauttaen. ”I feel you…”, Maria mumisi lähinnä itsekseen, ennen kuin katse kääntyi salamana veljeensä, joka oli vuorostaan esittänyt samaisen vastakysymyksen hänelle. ”So no, I don’t have.”, Maria pudisteli puolestaan päätään veljensä sanoille. Hänellä ei ollut ketään, eikä ketään muutakaan erityistä ollut kiikarissa. Hän koki olonsa ihan mukavaksi sinkkuna, etenkin kaikkien niiden poikaystävien jälkeen jotka oli jätetty kotiin. ”I don’t have time to date or anything else. Casual bed warmer’s are fine but that’s it.”, hän lisäsi huvittuneena ja sipaisi muutaman vaalean suortuvan korvansa taakse. Vakavia parisuhteita ei etsimällä etsitty, sillä Maria tiesi varsin hyvin itsekin, ettei yleisesti vetänyt puoleensa miehiä, jotka olivat kilttejä ja huomaavaisia. ”Pahapoika” makunsa oli kyllä saanut aivan uudenlaiset ulottuvuudet, kun oli sekaannuttu väkivaltaisiin ja omistushaluisiin miehiin, joista oli onneksi päästy eroon. Cameron ja Tomas olivat tästä pitäneet huolen kotipuolessa, kun he olivat löytäneet mustelmilla ja peloissaan olevan siskonsa. Sen jälkeen oltiinkin sankoin joukoin käyty kyseisen herran oven takana, minkä jälkeen kyseisiä kavereita Maria ei ollutkaan nähnyt. ”I done with guys back home.”, hän lisäsi vinosti hymyillen.

”I can bring my baby’s here if ya wanna a dog. You can borrow Hades”, Maria virnisti, osittain virtsaillen, sillä hän halusi kokeilla jäätä että voisiko ottaa veljensä luokse kaksi koiraparkaansa. Hän luonnollisesti hoitaisi niitä itse, he olivat kuitenkin Marian lemmikkejä, eikä hän halunnut jättää heitä kenenkään muun vastuulle, ellei ollut aivan pakko. Cameron oli onneksi ollut niin kiltti, että oli ottanut siskonsa koirat hoiteisiinsa. Maria luonnollisesti kaipasi heidän seuraansa ja sitä että sai koiriensa kanssa ulkoilla. Erityisesti Hadeksen kanssa, sillä dobermanninsa piti luonnollisesti pidemmistä lenkeistä kuin chihuahuansa Chico. Chico oli enemmänkin sitä seurallista tyyppiä, joka käpertyi emäntänsä syliin elokuvan ajaksi ja niin edelleen.

Maria hiljentyi nyt kuuntelemaan veljensä selitystä. Hän nyökkäili pienesti ymmärryksen merkiksi, samalla kun näpersi hiljaisena vaaleita hiuksiaan. Veljestään kuuli sen rasituksen, jonka media ja kaikki se sählinki sai aikaiseksi. Maria toivoi, että olisi voinut tehdä jotain veljensä vuoksi mutta… Loppujen lopuksi hän ei oikein voinut tehdä muuta kuin kuunnella. ”Then you have to do that.”, Maria sanoi vinosti hymyillen. Hän ei uskonut sen olevan kyllä mahdollista Brendanille, sillä veljensä oli onnistunut varsin hyvin markkinoimaan itseään, ettei hänen kaltaista irkkua päästetty helpolla. Varsinkaan median suhteen.

”I know, I know…”, hän mutisi nyt lähinnä Brendanin puheille ja vilkaisi veljeään sivusilmällä. Mariaa hävetti ne suhteet, johonka oli itsensä ajanut, mutta New York saattoi olla nyt alku uudelle. ”By the way, do you want to show me my room?”, hän tiedusteli, jolloin myös leveä hymy palasi takaisin huulilleen.