Just act yourself and you might like it

Lähinnä hetken mielijohteesta oli Rea päättänyt jäädä seuraamaan Brendanin harjoituksia omiensa jälkeen. BJJ jälkeen lihaksissa tuntui miellyttävä jomotus brunetten seistessä pyyhe olkapäällä sekä vesipullo kädessään octagonin laidalla seuraamassa harjoitusta, jossa Brendanin kertoman mukaan oli tarkoitus vetää oikeaa tilannetta vastaava ottelu. Kuvaus oli saanut Rean mielenkiinnon heräämään ja ilman sen kummempaa empimistä päätynyt kehän laidalle, pysytellen kuitenkin poissa muiden jaloista. Hän ei halunnut olla häiriöksi, vaikka olikin innoissaan ja äärimmäisen uteliaana katsomassa tapahtumia. Oli hän usein ennenkin ollut seuraamassa Brendanin treenaamista, mutta nyt kyseessä oli Realle uudenlainen meininki ja eikä hän sen vuoksi saanut katsettaan irti tapahtumista. Tarkkaan hän yrittikin seurata jokaista mahdollista liikettä ja sarjaa, kuulostellen puolella korvalla ympärillä kajahtavia ohjeita ja jutustelua.

Kolmannen erän alussa Rea havaitsi Brendanissa väsymystä. Se ei ollut alkuun kovin selkeästi esillä, mutta erän lähestyessä loppuaan kävi selkeämmin ilmi. Aiempaa jännittyneempänä brunette seurasi tapahtumia, kunnes sydän äkkiseltään hyppäsi kurkkuun. Tömähdys tuntui kajahtavan liian kovaäänisenä ja paniikinpoikanen kuristi kurkussa Brendanin vain jäädessä makaamaan. Taisi Rea vinkaistakin hiljaa valmentajan ampaistessa kehään brunetten puolestaan siirtyessä lähemmäs porttia. Sormet puristivat vesipulloa kaksin käsin rystyset valkoisina katseen seuratessa äärimmäisen huolestuneena tapahtumia. Rea pelkäsi pahinta, toivoi parasta ja kuunteli hyvin tarkkaan mitä ympärillä huudeltiin ja puhuttiin. Oliko Brendan kunnossa? Kuinka paha isku oli ollut? Rea pyöritti kysymyksiä mielessään, voimatta huokaista helpotuksesta edes irlantilaisen punnertaessa itseään ylemmäs. Kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Lähellä oli, ettei vesipullo murtunut puristavan otteen alla. Ympärillä tapahtuvaa hälinää selkeämmin hän kuuli korvissaan oman sydämensä kiivaan sykkeen ja maistoi pelon karvaan maun suussaan. Pieni helpotuksen poikanen pääsi nostamaan hieman toivoa ylemmäs miehen lähestyessä porttia, mutta liian korkeita odotuksia ei Rea halunnut pitää yllä. Pessimisti ei pety, eikö niin?

” Brendan. ” Huoli ja pelko paistaen äänestä kauas Rea siirtyi Brendanin toiselle puolelle miehen päästyä kehästä ulos ja kietaisi kätensä tämän ympärille auttaen käsivarren olkapäilleen. Hän ei ottanut vastalauseita kuuleviin korviinsa ja yhdessä valmentajan avulla he saivat Brendanin toimistoon sekä siellä olevalle penkille istumaan. ” You need to lay down? ” Kurkkua kuristaen brunette kyykistyi hieman ryhtyen jonkun ojentamalla pyyhkeellä hellästi taputtelemaan veriä pois miehen kasvoilta. Selvästikin kyseinen joku oli aavistanut Rean tarvitsevan nyt sitä hössöttämistä voidakseen rauhoittaa itseään siinä missä todeta, ettei ainakaan haava näyttänyt julmetun pahalta. Päävammat vuosivat aina runsaasti, se oltiin opittu aikaa sitten. Eri asia tosin oli, miten pahasti isku oli osunut ja oliko aivotärähdystä tai muuta vastaavaa. ” That looked really bad, maybe we should go to hospital just in case…? ” Rea yritti saada pientä varmuutta sanoihinsa vältellessään suoraa katsekontaktia. Pyyhe muuttui nopeasti punalaikukkaaksi jättäen hyvin vähän puhdasta tilaa itseensä ja varovaisesti hän kääri kangaskappaletta rullalle asettaen haavan päälle.

Sydän hakkasi vieläkin villisti äskeisen jälkeen eikä ottanut rauhoittuakseen ollenkaan. Brendan näytti selvästi olevan melko kujalla missä mentiin ja omissa maailmoissaan, mikä ei todellakaan yllättänyt äskeisen kumautuksen jälkeen. Jonkun ojentaessa kylmäpussin saattoi Rea keskittyä näpräämään veristä pyyhettä. Meni pitkän aikaa, kun hän viikkasi sen yhä uudelleen ja uudelleen saadakseen käsilleen edes jotain tekemistä. Miesten pudistellessa päätä sairaalalle kurtisti Rea hieman kulmiaan, mutta päätti olla inttämättä vastaan purressaan posken sisäpintaa rikki. Kaipa paikalla olijat tiesivät paremmin ja brunette tiesi itsekin ehkä hieman ylireagoivansa asiaan. Hän vain sattui olemaan sellainen luonteeltaan ja tiedostettuaan kuluneen kuukauden aikana yhä selkeämmin omat tunteensa Brendania kohtaan. Siniharmaat silmät seurasivat huolesta tummuneina miehen liikkeitä, otsalla ollessa syvä ryppy ja sormien viimein puristuessa tiukasti viikatun pyyhkeen ympärille, jottei hän suinkaan pakonomaisesti vain viikkaisi sitä yhä uudestaan pieneksi kuutioksi. Vesipullo oltiin laskettu läheiselle pöydälle oman pyyhkeen kera ja valmentajan ilmoittaessa palaavansa pian läski brunette viimein likaisenkin pyyhkeen siihen omien tavaroidensa viereen.

” Okay. ” Lyhytsanaisesti hän vastasi lähtöä tekevälle valmentajalle, suoristautuen ylös kyykystä ja vain jäädessä seisomaan hetkeksi aikaa aloilleen. Kädet vapisivat hieman, tuskin havaittavasti ja hän kaipasi niille jotain tekemistä. Sitä hän saikin Brendanin selvästi päätellessä itsekseen, ettei tarvinnut kylmää vammansa päälle, mutta Rea oli asiasta eri mieltä. ” Don’t even think about it. ” Yllättyen hieman itsekin kuinka tiukalta onnistui sillä hetkellä kuulostamaan, brunette siirtyi takaisin miehen vierelle ja painoi nyt itse sen kylmäpussin silmäkulmaan. ” You should be the one knowing these things better than me. ” Vitsi kuulosti hieman hämmentyneeltä Rean yrittäessä saada yhä huoltaan kuriin. Yhä se kuitenkin paistoi naisen katseesta kauas ja Rea maistoi rautaisen maun suussaan purtuaan poskensa rikki hermostuksissaan. Kohtaus pyöri yhä mielessä ikävän näköisenä Rean haroessa vapaalla kädellään irtosuortuvia pois kasvoilta.

” It looks like the bleeding is almost stopped. ” Yrittäen rauhoitella enemmän itseään kuin antaakseen tietoa miehelle Rea vilkaisi hyvin nopeasti haavaa, painaen kylmäpussin varovaisesti takaisin. Se tuntui hyvin kylmältä paljaita sormia vasten antaen Realle jonkin johon keskittyä enemmän kuin huoleen ja omiin pelkoihin. Hän työnsi väkisin kysymykset pois mielestään, jotka poukkoilivat villin karusellin tapaan mielessä ja ryhtyi vapaalla kädellä nyppimään topin helmassa sojottavaa pientä narunpätkää. Yhä hän vältteli suoraa katsekontaktia Brendanin kanssa, jottei mies näkisi huolestunutta katsetta. Ei hän keksinyt mitään sanottavaa tässä tilanteessa. Ei hänen kai olisi pitänyt aivan niin huolissaankaan olla, mutta Rea oli. Hyvin huolissaan.

Brendanin dramaattisuus kuulosti jo hieman paremmalta hiljaisuuteen nähden ja Rea saattoi hieman edes hellittää huolensa kanssa. Ei paljoa, mutta edes sen verran, että posken pureskelu sai jäädä vain satunnaiseksi näykkäisemiseksi estäen siten itseään olemaan kyselemättä jatkuvasti. ” It look like you need to just train little bit harder. Or give it some time. ” Hakien hieman huolettomampaa sävyä brunette uskaltautui kylmäpussin katselun sijaan ottamaan jo hieman katsekontaktiakin. Nopea vilkaisu sai riittää, kun Rea jo taas keskittyi tärkeäksi katsomakseen pussiin. Varovaisesti hän vaihtoi sen asentoa saadakseen kylmän tuntumaan paremmin ja pyyhkäisi ohimennen veripisaran sormenpäällään pois otsalta. Hetken hän jo mietti pitäisikö ehdottaa Brendanille särkylääkkeen ottamista, mutta taisi olla vielä liian aikaista miettiä juomisia tai edes pelastavina enkeleinäkin tunnettuja särkylääkkeitä. Sen sijaan kylmäpussi saisi toimia tehokkaana ensiapuna.

” I don’t know. If you want a phone, I can ask someone to bring it. But now you need to rest little bit more. We can figure something out later. ” Rea pyyhkäisi turhankin nopeasti hiuksia taas kasvoiltaan hakien väkisin jotain tekemistä itselleen. Uudestaan hän pureskeli poskeaan sammalluksen nostaessa huolitasoa aavistuksen ylemmäs. Oliko isku ollut sittenkin pahempi? Brendan kömpi äkkiseltään ja painui lattialle maate Rean hätkähtäessä rajusti ja seistessä valmiina auttamaan. ” You need something? ” Äärimmäisen varovasti Rea esitti kysymyksen asettuen polvilleen lattialle hetken emmittyään ja asettaessa kylmäpussin nyt kokonaisuudessaan miehen otsalle. Liike oli äärimmäisen varovainen ja sen tehtyään Rea veti kätensä kiireesti syliinsä puristaen sormet tiukasti nyrkkiin. Brendan ei selvästikään olisi halunnut apua tai hössöttämistä, mutta ei brunette osannut olla tekemättä mitään. Hän oli aina ollut hössöttäjä ja halunnut huolehtia ystävistään. Ja Brendan lukeutui jo hyvin läheiseksi ystäväksi, vaikka ei Rea osannut sanoa mihin lokeroon mies itse hänet luokitteli.

” You really scared the hell out of me. That looked really bad, like really bad. Maybe it is ’cause I am an outsider and don’t know anything about this stuff but that’s not the main point. ” Hapuillen sanoissaan Rea mumisi ne melko lailla hiljaa ilmoille ja puristi hyvin varovaisesti Brendanin kättä ennen kuin nykäisi sormet taas reisiään vasten nyrkkiin. Moista liikettä hänen ei ehkä olisi pitänyt tehdä, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksikään. ” I’m sorry, I’m blabbering like an idiot. ” Katse painui sylissä oleviin sormiin ja posken sisäpinnasta siirryttiin pureskelemaan alahuulta, jotta enempää turhuuksia ei pääsisi karkaamaan ääneen sanottavaksi.

” Don’t whine to me. ” Yllättävää kyllä Rean onnistui pysyä hyvin rauhallisena Brendanin ärähdyksen jälkeen. Normaalioloissa hän olisi todennäköisesti kivahtanut kovaäänisesti jotain takaisin ja lisännyt perään jonkin erittäin hienon nimityksenkin. Nyt sanoissa ei erottunut edes huolta. Ei se silti poistanut huolta mihinkään, mokoma tunne ei varmaan tulisi poistumaan mihinkään ennen kuin Brendan olisi vielä enemmän oma itsensä. Hieman jo näkyi niitä piirteitä, joka sai sydämen kevenemään pienesti, vaan kaikki ei ollut silti ihan kunnossa. Sen saattoi hölmökin nähdä. ” You are just little bit rusty and it will be alright soon enough. Don’t rush too much. ” Rean onnistui kuulostaa mahdollisimman kannustavalta hänen kurkottaessaan korjaamaan kylmäpussia, joka näytti ikävästi haluavan tömähtää lattialle. Pienikin tekeminen auttoi ja hän saattoi siksi aikaa hellittää sormet nyrkistä. Kynnet upposivat ikävästi kämmeniin, mutta Rea ei välittänyt siitä. Pikkuisia vikoja.

Kädet kurottuivat kiristämään hiuksia ylhäällä pitävää poninhäntää ja siirtyivät sitten uudestaan asettamaan kylmäpussia paremmin miehen otsalle. Nopeasti hän käänsi sen ympäri, katsellen kuivumassa olevan veren peittämää aluetta, ennen kuin uskaltautui kohtamaan Brendanin katseen. Toinen suupieli kaartui hieman ylemmäs miehen sanojen myötä. ” That means how I almost got a heartattack back there. I know I overreacted but that’s me. ” Saadakseen käsilleen tekemistä brunette suoristi tunnon tarkasti paitaansa, kunnes puristi sormet taas tiukkaan nyrkkiin reisien päälle. ” It would be really awesome to see you in a real one. Maybe someday. I can’t say my schedules and we don’t know if we are gonna stay as friends. ” Hän todellakin halusi nähdä Brendanin ottelevan oikeasti. Jo äskeinen oli ollut mieletöntä seurattavaa, joten oikea ottelu olisi varmasti vieläkin sykähdyttävämpi. Ympärillä olisi kuitenkin myös yleisö ja erilainen tunnelma kuin harjoitellessa salilla tuttujen ihmisten keskellä. Hymy muuttui hieman leveämmäksi viimeisen lauseen kohdalla, ja brunette korjasi asentoaan hieman paremmaksi.

” How’s your head? I can go and ask if there’s pain killers somewhere so it should get you feel little bit better. And on my way I could ask that phone. ” Rea kallisti hieman päätään esittäessään kysymyksen ja vilkaisi nopeasti oven suuntaan. Valmentaja ei ainakaan vielä saapunut paikalle, joten kymmenen minuuttia oli tuskin kulunut. Ei siitä haittaakaan olisi, jos Rea kävisi hieman kyselemässä ympäriinsä ja hakemassa tavaroita sieltä missä ne ikinä olivatkaan.

Rea puri kieleensä estääkseen kärkkäitä sanoja tulemasta. Hän ei halunnut alkaa kinastella tässä tilanteessa ja tiesi vallan mainiosti, ettei ollut paras henkilö sanomaan yhtään mitään. Niinpä hän tyytyi kääntämään katseen lattiaan päätyen vetämään pompulan pois hiuksistaan sekä kiepauttamaan sen kahdesti ranteensa peittääkseen reaktionsa. Sormet haroivat hiukset parempaan kuosiin ennen kuin asettuivat taas lepäämään syliin. Uusintaottelu oli jo hieman parempi puheenaihe, joten Rea saattoi nostaa katseensa ja nyt jo hieman huvittuneena katsella Brendania tämän ilmoittaessa kuinka siinä tulisi käymään. Todennäköisesti näin myös olisi ja Rea ainakin toivoi olevansa sillon vielä kuvioissa mukana todistamassa sitä. ” Somehow I know that you are gonna beat him and give a bloody good show. I don’t have doubts which is little bit strange to find out. ” Tunnustus itsessään oli hämmentävä sanoa ääneen. Silti Rea sen sanoi eikä suinkaan katunut sitä.

” You bump your head to your opponent’s all the time? Why is that hard to believe? ” Merkitsevästi brunette kohotti toista kulmaa, mutta kurtisti niitä sitten heti perään Brendanin lähtiessä nousemaan istuma-asentoon. Taas kerran hän oli valmiina auttamaan, vaikkei liikahtanutkaan mihinkään seuraten koko operaatiota hyvin tarkkaavaisesti. Brendan ei näyttänyt kuitenkaan tarvitsevan apua millään lailla, joten Rea saattoi rentoutua, pitäen kuitenkin käsiään yhä tiukasti nyrkissä. ” I’m gonna stop worrying later. Tomorrow I should be just me again. Try to endure with me, I’m like this with everyone I care even a little bit. ” Ei hän osannut olla toisenlainenkaan. Huolehtiminen taisi olla jo tiiviisti kiinni hänen luonteessaan, oli aina ollut, mutta hoivattuaan Morganaa tämän mennessä aina vain huonompaan jamaan, oli Rea huomannut piirteen voimistuneen. Naurahtaen sanojen päätteeksi Rea käänsi huomionsa hetkeksi taas ovelle jonkun käveltyä sen ohitse ja kohottautui lopulta seisomaan saadakseen tunnon palautettua jalkoihin.

” At least you sound little bit better already not to mention that you are reacting. ” Jotain hyvää siis oli. Valmentajakin saapui parahiksi paikalle ja Rea vetäytyi taas hieman sivummalle odottamaan, vastaten tosin tarpeen mukaan, jos häneltä kysyttiin jotain. Sairaalaa hän ei enää ehdottanut aivotärähdyksen pudottua pois laskuista. Helvetinmoinen päänsärky oli oma lukunsa, jolle ei mahtanut mitään, kun särkylääkkeitä ei haluttu ottaa.

Rea ei keskeyttänyt pohdinnan aikana eikä kysellyt sen enempää. Tähän mennessä hän oli oppinut jo jotain Brendanin selostuksista ja saattoi tästäkin saada riittävästi irti – tai tutkia myöhemmin kotona tarkemmin asiaa. Saadessaan kuulla olevansa samanlainen kuin miehen ex-vaimo Rea päätti ottaa asian edes jollain tapaa kohteliaisuutena. Samantha vaikutti järkevältä ja mukavalta persoonalta, jonka Rea kernaasti tapaisi jossain välissä, jotenka ei pannut pahakseen moista vertausta. ”Most of women usually worry when someone gets hurt or is feeling down. You men are supposed to just endure with it. ” Olkapäitä kohautettiin hieman sanojen päätteeksi rauhalliseen tapaan. Tällä kertaa jopa leikkisä pilkahdus pääsi käymään katseessa ja hymy pääsi kasvoille leveämpänä. Hänen oli jo huomattavasti helpompi peitellä sisimmässä kytevää huolta Brendanin muistuttaessa omaa itseään eikä vain toljottanut eteensä tai vaikuttanut puoliksi tajuttomalta.

Rea keräsi ohimennen tavarat käteensä, tarttuen veriseen pyyhkeeseenkin samalla. Puolella korvalla hän seurasi tapahtuvaa keskustelua, mutta sen sisältö oli alusta alkaen mennyt enemmän tai vähemmän ohitse. Hänen oli turha lähteä miettimään sitä sen pidemmälle, joten Rea uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa, havahtuen vasta Brendanin käännyttyä taas hänen puoleensa. ” It’s not a problem. Better sooner than later, I guess. ” Oma pyyhe heitettiin olalle sanojen aikana sitä kautta vapautuneen käden ryhtyessä leikittelemään vesipullolla. ” Have you already figured out your ride? ’Cause I can also give you that. M borrowed her car yesterday when se got her fiancé’s new one just for this week. And you don’t need to look that shocked, I have my lisence and have drived almost daily this month. ” Silmiään pyöräyttäen Rea tuhahti sanojen päätteeksi. Mercy oli suorastaan järkyttynyt, miten paljon Rea käytti julkisia, omia jalkojaan tai taksia. Sen enempää miettimättä oli blondi iskenyt auton hänen vapaaseen käyttöönsä niinä aikoina, kun se oli tarjolla lyömällä toiset avaimet hänen kouraansa. Ja nyt kihlatun ollessa työmatkalla missä lie kaukana, seisoi jokusen vuoden vanha Audi hänen käytössään baarin edustalla. Mikä sinällään hämmensi eikä Rea aina osannut lähteä autolla mihinkään. Tänään hän oli kuitenkin sen napannut sääennusteen luvattua epävakaista.

Brendanin suunnatessa hakemaan omia tavaroitaan, lähti Rea yhtä lailla hakemaan omiaan. Kiireesti hän vaihtoi shortsit farkkuihin, pyyhkäisi suurimmat kuivuneet hiet pois kostealla pyyhkeellä sekä suihkautti kerran vartalotuoksua peittääkseen edes hieman hien hajua. BJJ oli nostattanut taas hien kunnolla pintaan eikä hän halunnut haista aivan kamalalle. Tungettuaan tavarat takaisin mukaan ottamaansa kangaskassiin kaivoi Rea luotetun farkkutakkinsa taskusta auton avaimet siirtyen lähelle aulaa vieviä ovia odottelemaan. Hieman ehkä hermostuneena hän pyöritteli avaimia sormessaan, hymyillen mahdollisimman rennosti miehen saapuessa paikalle. ” Ready? ”

Avaimet napattiin kouraan kesken pyörittelyn Brendanin päätyessä lopettamaan etsiskelynsä ja pyyhkäisi hiukset pois kasvoiltaan nopealla liikkeellä. Ulkona tuoksui voimakkaasti talvelta ja ilmassa leijui jo ensimmäiset suuret lumihiutaleet. Rea kurkotti muutaman niistä käteensä antaen sulaa pieniksi pisaroiksi. Pieni hymy huulilla hän istuutui ratin taakse iskien ensi töikseen lämmityksen päälle estääkseen lasien huurtumisen sekä saadakseen auton itsensä lämpimäksi muutaman tunnin seisomisen jälkeen. ” I have lived here almost five months so yeah, I can already remember this is an America. ” Huvittuneena brunette nosti toista kulmaansa ylemmäs peruuttaessaan ruudusta ja valitessa radiokanavan soivan musiikin perusteella. Ei hän kappaleen nimeä muistanut, mutta melodia rauhoitti ja laulajalla oli miellyttävä ääni. Sivusilmällä hän vilkaisi Brendanin suuntaan ennen kuin keskittyi ajamaan ja muistamaan reitin miehen asunnolle.

Liikennettä oli yllättävän vähän eikä kävelijöitäkään juuri näkynyt missään. Kenties uhkaava lumisade sai ihmiset piiloutumaan neljän seinän sisään tai ampaisseen kaupoille ennen kuin lumi tulisi. Katse pyyhki katuja eikä hänelle tuottanut vaikeuksia muistaa reittiä, jonka muutamaan kertaan oli kyydissä mennyt. Nyt taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän ajoi sen itse. Oli itse asiassa ensimmäinen täysi kuukausi, kun hän ylipäänsä ajoi autolla Amerikassa, mutta asiat olivat muistuneet hyvin nopeasti mieleen antaen samalla uudelle tyylille tilan. Tuntui hieman kummalliselta yhä ajaa oikealla, mutta Rea ei ollut niin paljoa ajellut Irlannissakaan, että olisi antanut ajosuunnan vaikuttaa. Matka meni pääasiassa hiljaisuuden merkeissä eikä ktuntunut kestävän hirveän pitkän aikaa, kun hän keskittyi kaikessa rauhassa ajamaan sekä hyräili hyvin hiljaa musiikin mukana. Autossa oli miellyttävän lämmin nopeasti ulkoilmaan verrattuna. Rea ei halunnut häiritä Brendania ja mies vaikutti nyt tarvitsevan omaa tilaa hössöttämisen jälkeen. Oikean talon edustalla Rea ajoi auton sivuun ja sammutti moottorin totutusta tavasta. ” Here we are. ” Kaikeksi onneksi Brendan ei ollut edes miettinyt itse ajavansa kotiin, sillä tämä näytti olevan puoli unessa ja äärimmäisen tokkurainen havahtuessaan auton pysähtymiseen.

Rea päätyi taas kerran heittämään Brendanin ylpeyden omaan arvoonsa autossa tehdystä päätöksestä huolimatta nähdessään miehen hoippuvan autosta ulos. Huokaisten brunette otti avaimet takkinsa taskuun ja nousi itsekin ulos kiertäen Brendania vastaan vastaväitteistä välittämättä. Ei hän niistä välittänyt siinäkään vaiheessa, kun Brendan oli kieltäytymässä kävelytuesta, jonka Rea tarjosi vaan kietaisi kätensä miehen ympärille ja asettaessa tämän käsivarren hartioilleen. ” You really should throw that pride away right know ’cause I don’t wanna get mad to you. It is not a shame to accept help when you need it and this way you can get faster to bed. ” Pieni kiukun tapainen paistoi Rean sanoista, vaikka päällisin puolin hän olikin rauhallinen ja päättäväinen. ” You can also say what you want but you look like shit and I wanna be sure that you are not gonna pass out in elevator or out here. ” Brunette ei suinkaan kääntänyt katsetta Brendaniin autraessaan tätä oville. Avaimia ei hän kuitenkaan ottanut käteen. Mies saisi sentään osan ylpeydestään pitää loppuun asti, vaikka Rea nyt tunkikin tämän alueelle ja otti ohjia omiin käsiinsä.