The I Left My Fighter Husband -Divorcee Club

ootd

Samanthan aamu oli mennyt varsin kiireissä merkeissä. Hän oli muutamaa päivää aikaisemmin joutunut sairaalaan ”pienen” huimausepisodin vuoksi, jonka myötä olikin sitten loppujen lopuksi menettänyt tajuntansa ja lyönyt päänsä siinä samalla pöydän kulmaan. Lopputulos ei ollut onneksi sen pahempi kuin alhainen verenpaine ja aivotärähdys, mutta samassa rytäkässä Samantha sai tietää olevansa raskaana. Brendanille. Ex-aviomiehellee. Siitä uutisessa olikin ollut sulattelemista. Asiasta oli myös kerrottu samana päivänä Brendanille, joka oli onneksi suostunut poikkeuksellisesti ottamaan Lilyn luokseen, jotta Samantha voisi rauhassa levätä ja selvitellä päätään. Niin yön vietettyä sairaalassa ja seuraavana päivänä kotiin päästessä, oli alkanut

Se lauantai ei ollutkaan mennyt aivan kuten Samantha oli suunnitellut. Aamupäivällä hän oli hakenut Lilyn Brendanin hoiteista ja saanut kiitettävän riidan miehen kanssa aikaiseksi. Se oli loppua kohden onneksi saatu jotenkin selvitettyä mutta rehellisesti sanottuna se oli jäänyt siitä huolimatta kalvamaan Samanthaa. Hän vihasi riitelyä ja Brendan oli valitettavasti tässä maailmassa luultavasti ainoa, joka osasi ajaa tahtomattaan naisen äärirajoilleen. Hän oli jopa alkanut voida huonosti salilla, kiitos aamupahoinvointien jotka tulivat aaltoina pitkin päivää. Lilyn kanssa oli onneksi päästy vaivattomasti kotiin, jossa he olivat pääasiassa vain vaihtaneet vaatteet päälle ja lähtenet seuraavaan kohteeseen. Lilyn tanssiharjoitukset olivat usein lauantaisin ja Samantha pyrki pitämään viikonloput vapaina töistä, joten hän pääsi niitä harjoituksia katsomaan – sekä viettämään aikaa muiden äitien kanssa jotka olivat yhtälailla tulleet katsomaan lapsukaisten harjoituksia.

Samantha ja Lily olivat kuitenkin tavoistaan poiketen myöhässä. Lilyn tavarat eivät olleet normaalissa paikassa, joten niiden etsimiseen meni aikaa enemmän kuin olisi pitänyt mennä. Kiitos raskauden, Samantha ei edes muistanut, että oli hetken mielijohteessa, siivotessaan jemmannut tytön repun keittiön kaappiin, josta lopulta onneksi löysi sen. Siitä sitten saatiinkin kiireessä lähteä studiolle, missä Lily kiikutettiin pikaisesti pukuhuoneeseen, vaihdettiin vaatteet, jonka jälkeen tyttö tuupattiin muiden pienten tyttöjen seuraan. Sen jälkeen Samantha suuntasikin salin yläkerroksessa olevaan lämpiöön, johonka päästessä naisen katse kävi kaikki paikalla olevat äidit läpi. Heitä tervehdittiin tavalliseen tapaan hymyillen, mutta kuullessaan Victorian äänen katseensa kääntyi naiseen ja tuolle suotiin sitäkin aidompi hymy. Tämän päiväisen jälkeen Samantha ei kaivannut mitään teennäistä keskustelua kenenkään ja tiesi varsin hyvin, ettei sellaista tullut eteen Victorian kanssa. ”Heey, sorry I’m late! Jesus what a day…”, hän naurahti kuivasti päästessään Vicotrian läheisyyteen kahvinurkkaukseen, missä hän hetken harkitsi ottaisiko kahvia. Olihan Samantha Lilyä odotellessa juonut aina sallitun määrän kahvia ja tiesi, ettei tulisi tästä päivästä selviämään, jos ei joisi edes yhtä kupillista. Raskaudesta ei oltu kerrottu vielä muille kuin Brendanille ja perheelle, mutta ei ollut ihme jos kyseinen juoru oli lähtenyt liikkeelle heidän sisäpiirin ulkopuolelle. Ainakin kun Samantha katsahti ympärilleen, niin paikalla olevat mammat katsoivat häntä aavistuksen kummastellen, ennen kuin aloittivat vaimean keskustelun. Hienoa.

Lopulta hän päätyi ottamaan kahvia ja kaatoi sekaan tilkan maitoa. ”I’m fine, just a little bit tired. Busy at work and so on, you know the drill.”, Samantha heilautti kättään huolettomaan sävyyn ja otti huikan kuumasta kahvistaan. Omaa hyvinvointia vähäteltiin, eikä Samantha viitsinyt heti ensimmäiseksi paukauttaa pöytään olevansa taas raskaana ex-miehelleen. Sen sijaan naisten päästyä alas istumaan pitkälle penkkirivistölle, Samantha laski kahvikupin hetkeksi vierelleen ja vei jalkansa ristiin toisen jalan ylitse, ottaen mukavan asennon, ennen kuin nappasi kupin takaisin käteensä. ”And Lil’s is fine too. Sweet and smart like always. She was with Brendan few days and I just picked her up at gym.”, Samantha selitti hajamieliseen sävyyn ja jätti vielä suosiolla kertomatta aikaisemman kiroiluepisodin. Ajatukset olivat muutenkin niin levällään hänellä, että naisen hajamielisyys taisi näkyä jopa ulospäin. ”So, how are you? How’s things with Grace and all?”

”Being a single mom is pretty good excuse to be late anywhere.”, Samantha virkkoi huvittuneena ystävälleen takaisin ja haroi sitten vapaalla kädellä tummia hiuksiaan paremmin pois kasvojensa edestä. Samantha oli tyytyväinen siihen, ettei ollut aamulla mitenkään erikoisesti laittanut hiuksiaan. Ulkona puhaltava tuuli olisi ne kuitenkin sekoittanut pahanpäiväisesti, joten tummat kutrit oli onneksi jätetty vapaasti auki sen suuremmin niitä laittamatta, kun kotona oli lähdetty. Vapaapäivinä Maria ei kuitenkaan panostanut mitenkään erityisen näyttävään tyyliin, vaan päälle puettiin aina jotain sellaista, jossa oli mukava olla. Nyt varsinkin, kun he joutuisivat istumaan hyvän tovin tai ainakin niin kauan, kun tyttöjen harjoitukset kestäisivät. Töissä sen sijaan tyköistuva mekko ja paita olivat luottoasu, joka toimi tilanteessa kuin tilanteessa.

Samanthan tarkasteli vielä kerran nopeasti ennen penkkirivistölle siirtymistä, ketkä tutuista äideistä olivat paikalla ja siellähän oli kaikki ne, joiden kanssa Samantha oli joskus ainakin vaihtanut muutaman sanasen. Silloin varsinkin, jos Victoria ei ollut paikalla. Samantha osasi tulla heidän kaikkien kanssa toimeen, mutta mieluiten hän istui sillä penkkirivistöllä Victorian kanssa, jonka keskustelu ei koskaan ollut väkinäistä kuin muiden kanssa. Heidän taustansa kohtasivat liiankin hyvin toistensa kanssa, kun taas muut paikalla olevat äidit tuppasivat olemaan niitä, joilla oli ”onnellinen” liitto, täydellisineen lapsineen. Alas istuuduttuaan Samanthan huomio oli nyt siirtynyt täysin Victoriaan ja siemailemaansa kahviin. ”Unfortunately yes. Winter weddings are big thing these days but also these happy couples are already starting to plan their summer wedding. And my mom is also cutting off work hours so now I have more responsibility and things to do than before.”, Samantha selitti ja naurahti vuorostaan Victorian totamukselle omista töistään. ”Maybe their hubby’s don’t have enough time to their wives…”, Samantha totesi nuivasti naurahtaen, sillä surullista oli että Samantha tiesi asiasta enemmän kuin tarpeeksi. Asiasta oli liian paljon omakohtaisia kokemuksia, aivan kuin Victorialla, jolloin asiasta olikin helpompi vitsailla toisen kanssa.

”Good good…”, Samantha nyökkäili Victorian kuulumiselle ja siihen, että Gracellekin kuului hyvää. Oli onni että heillä oli sopivasti saman ikäiset lapset. Kaksikkokin vaikutti tulevan toimeen keskenään, joten heidän varjolla kaksikko pääsi tapaamaan toisiaan useammin. Ystävänsä sanoille huokaistiinkin seuraavaksi kateelliseen sävyyn. ”Oh, mommy alone time would be also something that I need. Even tho’ Lily was just a few days with Brendan but… You know what I mean.”, Samantha selitti ja vilkaisi Victoriaa ohimennen, ennen kuin katse käännettiin salissa kirmaaviin tyttöihin. Samantha ei ollut varma, olisiko hänen järkevää kertoa raskaudesta siellä, juuri nyt, mutta sen pitäminen sisällään tuntui vain niin ahdistavalta. Hän tarvitsi tukea siihen asiaan ja vaikka asiasta oli jo kerrottu perheelle, lapsen isälle ja parhaalle ystävälle, niin Samantha uskoi saavansa parhaiten ymmärrystä Victorialta. Naiselta, joka oli lähtökohtaisesti kokenut kaiken saman kuin hän. Samanta vilkaisi nyt vuorostaan heidän ympärilleen, kuin varmistaakseen että kukaan ulkopuolinen ei ollut liian lähellä heitä kuullakseen seuraavaa; ” I don’t know if the rumors are already on the move but… I’m pregnant. And Bren’ is the father.”, Samantha ilmoitti hyvin hiljaisella, matalalla äänellä ja käänsi katseensa Victoriaan. ”… and we're going to keep it.”

”I believe that it is an urban legend… ” , Samantha vastasi Victorian naurahdukseen ja vaatimuslistaan nuivasti, osaamatta Victorian tavoin peittää sitä katkeruutta, joka edelleen kyti sisällään. Jos heidän juttujaan kuunteli, niin kuka tahansa olisi voinut aistia heistä paistava katkeruuden, vihan ja pettymyksen heidän avioliittoihin. Siksi Samanthan uravalinta oli hyvin ironinen. Hän jaksoi kuitenkin uskoa siihen, että saattaisi vielä jonain päivänä löytää miehen joka kohtelisi häntä paremmin kuin Brendan. Olihan Brendanilla niitä hetkiä, mutta jälkiviisaana ihmisenä Samantha tiesi vallan hyvin, että Brendan tarvitsisi itselleen naisen, joka pysyisi hänen vauhdissaan mukana, omistaisi enemmän mielenkiintoa hänen uraansa ja niin edelleen. Samanthalla oli oma ura ja tytär, johonka enemmin keskitettiin kaikki huomio.

Kun keskustelu oli urautunut raskausuutiseensa, Samantha hieraisi kasvojaan ja huokaisi tuskastuneena kun Victoria myönsi juorujen olevan liikkeellä. ”I knew it…”, hän puuskaisi lähinnä itsekseen kun käsi laski kasvoiltaan syliinsä ja katse käännettiin takaisin Victoriaan. ”He said that would be there, even help financially if theres need to and everything else but… I don’t know if I can trust him with that.”, Samantha nielaisi kuivaa kurkkuaan, jonka jälkeen otti uuden huikan kahvistaan ja laski kyseisen kupin sitten heidän väliinsä penkille. Victorian puoleen käännyttiin nyt paremmin istumaan ja taas luotiin nopea silmäys muihin äiteihin, ennen kuin ohimoaan hierottiin kevyesti penkin selkänojaan nojaavalla kädellä. ”I don’t know if this is a good idea. Another kid is a big deal, especially when we are divorced and everything but… I just can’t do it. Abortion, I mean.”, Samantha sanoi kulmiaan kurtistaen hiljaisella äänellä.

Victorian seuraava kysymys sai Samanthan kulmat puolestaan nousemaan yllättyneenä. ”They said that? Oh god no… He’s just injured and focuses on healing.”, Victorian luulot korjattiin nopeasti, sillä vaikka Samantha oli suhteellisen tyytyväinen siihen että Brendanilta liikeni tällä hetkellä enemmän aikaa enemmän perheelle, niin ei hän halunnut että tämä ”inner circle” luuli väärin. ”I wish he would retire. Things would be so much easier then but no.”, Samantha pyöritteli vuorostaan silmiään niille sanoille. ”But nervous breakdown? You serious? Where in the world people hear these things…”, päätä pudisteliin epäuskoisena. Samantha mutristi sitten mietteliäästi huuliaan ja nielaisi. ”I have to admit that now that I do this all alone, I’m a bit afraid… It’s so different this time. I’m really alone with this situation and I already have Lily to take care of. What if I get a nervous breakdown? What if I forget Lily somewhere or something worse?”

”I can imagine it’s going to be something like that…”, Samantha huokaisi dramaattisesti ja pyöritteli silmiään. EI hän yhtään ihmetellyt, jos se menisi Victorian mainitsemalla tavalla Brendanin kanssa. Sitä suuremmalla syyllä hän toivoi löytävänsä virrelleen miehen, joka arvostaisi häntä ja lapsiaan tarpeeksi, ettei käyttäytyisi samalla tavalla kuin ex-miehensä. Sellaisia miehiä tässä maailmassa oli vain surullisen vähän. Harvat halusivat sekaantua naiseen, jolla oli entuudestaan lapsia ja yksi ero takana. Etenkin jos toinen osapuoli siitä erosta vielä työkseen hakkasi ihmisiä.

Samanthalla oli vastaan tullut ainoastaan surullisia deittiseuroja, joiden kanssa nainen ei sitten ollut tullut millään irveellä juttuun. Joko mielenkiinnot olivat aivan liian erilaiset tai sitten heitä kiinnosti enemmän se miksi Samantha oli eronnut ja niin edelleen. Ulkonäkö ei ollut Samanthalla se ensimmäinen prioriteetti, luonne oli se tärkein hänen mittapuulla. ”I hoped that next one would’ve been planned, you know? With a man who thinks I’m special and love’s my kids unconditionally.”, Samantha selitti ja hörppäsi kahvistaan. Hän uppoutui jopa hetkeksi siihen ajatukseen, kunnes rykäisi ja loi Victoriaan tietäväisen vilkaisun. ”But it’s impossible right? I’m soon single mother of two and that’s pretty much it.”

Victorian painokkaat sanat saivat Samanthan lopulta nyökkäilemään. ”I got this… I’m going to be alright. Gotcha!”, Samantha onnstui jopa hymyilemään rohkeammin. Itsestään keskustelu alkoi kuitenkin kyllästyttää, jolloin Victoriaan luotiin utelias vilkaisu. ”But enough about me and… This. What’s new to you?”, hän tiedusteli kulmiaan kohotellen. ”How’s things with you and Joshua?”

”Maybe you’re right…”, Samantha huokaisi ja hörppäsi loputkin kahvistaan, jolloin tyhjä kuppi laskettiin. Victorian sanat lohduttivat aavistuksen, mutta ei niin paljoa että Samantha olisi voinut jatkaa elämäänsä huolettomana, vailla murhetta siitä että löytäisi vielä jonkun. Se oli itseasiassa yksiä Samanthan suurimpia murheita. Mitä jos hän olisi koko loppuelämänsä yksin? Ajatuksille pudisteltiin kevyesti päätään ja Vicotriaan luotiin sitten puolittainen hymy, kiittävän katseen kera. ”Thanks, I try to remember that.”, Victoria oli oikeassa, tai Samantha ainakin toivoi niin.

Sen jälkeen hän uppoutui kuuntelemaan Victoriaa. Kaikki ne tunteet mistä nainen puhui, menivät niin läheltä omia, joita tunnettiin Brendania kohtaan. Samantha nyökkäili vaisusti Victorian puheille ja naurahti sitten kuivasti. ”I do miss him, too. A lot. But every time when I think back those good days, I remember that he cheated on me. Multiple times. That’s the difference between us.”, Samantha muisteli niitä aikoja mietteliäs katse silmissään. Heidän eronsa oli ollut varsinainen spektaakkeli, kun oli käynyt ilmi ne lukuisat naiset, joiden kanssa Brendan oli pettänyt hätä. Samantha oli kiltti ihminen, mutta ei hän sellaista kuitenkaan sulattanut. ”And what happened with me and Brendan, was just a heat of the moment.”, hän kiirehti lisäämään, ennen kuin jatkoi. ”But I'm not surprised that you miss him. Joshua is good man, even tho’ career is his number one thing like Brendan’s but… He has never cheated on you or anything.”, surullista, mutta kaikesta siitä huolimatta Samantha kaipasi Brendania. Johtui se sitten raskauden tuomista hormoneista tai mistä tahansa, sillä hetkellä hän kaipasi Brendania. Paljonkin, kaikesta riitelystä huolimatta. Hän ei vain voinut vieläkään käsittää sitä, että mikä oli ajanut heidät siihen pisteeseen. Tai minkä vuoksi Brendan oli mennyt pettämään häntä. Siihen Samantha ei ollut vielä saanut vastausta, eikä hän ollut varma halusiko.

”Sometimes. I have admit that after the divorce, I miss those fighting scenes more than before.”, Sam myönsi Vicotian jälkeen päätään pudistellen ja nojasi uudestaan kädellään uudestaan penkkirivistöä vasten. ”I even suggested Brendan that we can come watch he’s next fight. I don’t know why but…” - ”I still want to support him.”

Samantha nyökkäili Victorian toteamukselle päätään ja mutristi huuliaan mietteliäästi. Samaan aikaan hän oli päätynyt pyörittämään tummia suortuvia sormensa ympärille, ajatellen kaikkea mahdollista mikä liittyi aiheeseen. Heitä yhdisti Victorian kanssa niin moni asia, että aiheesta oli sitä suuremmalla syyllä huomattavasti helpompi keskustella toisen kanssa. Samantha oli persoona, joka otti enemmin muiden huolet omakseen, kuin avautui omistaan. Victoria oli kuitenkin poikkeus. Poikkeus, joka ymmärsi kaikista parhaiten kaikkea sitä mitä hän kävi lävitse. Toki Gabykin ymmärsi mutta… Ei vain niin hyvin, miten Victoria.

”I know what you mean…”, Samantha huokaisi ymmärtäväisesti. Heillä oli Brendaninkin kanssa niin paljon hyviä muistoja, että niitä ajatellessa nainen toisinaan mietti itsekin, oliko heidän eronsa ollut suuri virhe. Samantha kuitenkin tiesi sen, ettei voisi koskaan unohtaa pettämistä, saati antaa anteeksi kokonaan. Olihan hän tavallaan jo antanut Brendanille kaiken anteeksi, mutta sillä saralla enää luottanut mieheen. Kaikki työmatkat tulisivat olemaan helvettiä hänen osalta, miettiessään ja puidessaan sitä asiaa kenen kanssa Brendan mahtaisi viettää seuraavan yön. Pettäminen oli oikeastaan ollut yksiä niitä asioista, jotka herättivät Samanthan aina todellisuuteen niistä onnellisista muistoista.

”Oh really, you did?”, Samantha oli kohottanut kulmiaan yllättyneenä kun Victoria kertoi olleensa katsomassa Joshuan ottelua. Huolestuminen heidän ex-miehistä oli selvästikin taas yksi asia, joka yhdisti heitä. ”I think same about Brendan. I didn’t watch that fight when he lost the match and title because… I just didn’t but after if I felt bad. I should’ve been there or something, even that we are divorced.” -  ”I still care about him and I just want best for him.”, Samanta kiirehti vielä lisäämään haikeana.

Samantha ymmärsi Vicotrian pointin täysin ja oli samaa mieltä. Hän oli kuitenkin jo löytynyt tavallaan tästäkin asiasta sen kuuluisan hopeareunuksen. ”I can’t either… But if I have to find something positive about this, at least now Brendan has more time for his family. I mean Lily.”, Samantha sanoi vaisusti hymyillen. Ei hän missään nimessä toivonut Brendanin loukkaantumista, mutta tavallaan syvällä sisimmissään Samantha oli tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen. niin tyytyväinen kun siihen pystyi olla. Brendanilla oli nyt huomattavasti enemmän aikaa Lilylle ja se riitti hänelle. Samanthalle oli tärkeintä se että isä ja tytär saivat viettää mahdollisimman paljon aikaa keskenään.

Siitä huolimatta Samantha ei kuitenkaan ymmärtänyt kyseistä lajia ja sen viehätystä. Okei, aina kun paikan päälle oli päästy katsomaan ex-miehensä otteluita, niin jo pelkästään se tunnelma ja ne ihmiset veivät mukanaan. Voisi sanoa että Samantha tavallaan ja tavallaan taas ei kaivannut sitä. Hän oli jättänyt sen osan elämästään avioeron myötä taakseen, jonka vuoksi Brendankaan ei enää edes odottanut häntä – tai heitä – paikan päälle kannustamaan. Tänään Samantha oli kuitenkin ollut toista mieltä. Nyt toisen lapsen tulon myötä hän halusi kokeilla, jos sovussa eläminen ja miehen tukeminen urallaan auttaisi heitä tulevaisuudessa enemmän.

Samantha olisi siinä vaiheessa kaivannut jo toisen kupin kahvia, mutta sen sijaan hän päätyi vain ottamaan tyhjän pahvikupin käteensä ja pyöritteli sitä mietteliäänä. ”I was thinking that this time I would go…”, mukia puristettiin sormien välissä nyt huomattavasti tiukemmin, Samanthan yrittäessä kuumeisesti miettiä syytä kaikkeen. ”I don’t know why, but I still want to support him, you know?”, olkapäitä kohautettiin tietämättömään sävyyn. ”But I would love to do that, but because of this…”, Samantha laski kätensä nyt huomaamattomasti vatsalleen ja hymyili. ”… I can’t drink…”, käsi siirrettiin niiden sanojen myötä nopeasti pois vatsalta ja ympärilleen luotiin sellainen varovainen, tarkasteleva vilkaisu. Se tästä puuttuikin että ihmiset saisivat vain varmistuksen raskaudestaan. Samantha ei halunnut aiheuttaa mitään mediaspektaakkelia raskaudestaan, vaikka se väistämättä tulisi jossain vaiheessa ilmi. Hän ei ollut Brendanin tavoin tottunut siihen mediapyöritykseen, joten nainen myös mielellään jäi siitä ulkopuolelle jos vain oli mahdollista.