Baby, I'm fallin', I hope you catch me when I land

I’m coming sai pienen virneen kohoamaan huulille. Yleensä naisiin iskettiin se stereotypia myöhästelemisestä ja pitkään valmistautumisesta, mutta tässä tapauksessa oltiin kyllä aivan päinvastaisessa tilanteessa. Rea oli ensimmäisenä valmiina lähdössä ja huutelemassa Brendanille aikatauluista. Ei hän sitä ollut suunnitellut, mutta eipä vain osannut antaa asioiden ollakaan. Portaista kuuluva ryminä sai katseen kääntymään siihen suuntaan ja hetken päästä Brendan ilmaantui vetämään vielä ulkovaatteitakin niskaan. Jotain myöntymisen tapaista hän päätyi tokaisemaan tiimin tapaamiseen paikan päällä ennen kuin Rea kaivoi puhelimen laukkunsa uumenista vain sulkeakseen sinne pistämänsä hälytyksen ja vilkaistakseen nopeasti oliko viestejä ilmaantunut. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Kenties siis Druidissa kaikki oli hyvin eikä Mercy ollut mennyt kajoamaan niihin papereihin, mihin oli sovittu täysi koskemattomuus. Ja tämähän kattoi pääasiassa kaikki mahdolliset paperit.

” Thank you. Remember to take the bag and keys. ” Hymyillen hän kurkotti suukottamaan nopeasti Brendania poskelle, viitaten kädellään jonnekin sisälle. Kaikki taisikin sen jälkeen olla valmista, joten suunta otettiin ulos asunnosta ja hisseille. Puheenaiheita ei pahemmin keksitty ja hiljaisuus sopi ihan yhtä hyvin kuin turhanpäiväinen pulinakin nopeaan hissimatkaan ennen parkkihalliin päätymistä. Mitä puhuttavaa sitä edes väkisin yrittäisi vääntää, kun kaikki oleellinen oltiin kuluneina päivinä koettu pitkälti yhdessä? Rea istui pelkääjän paikalle pudotettuaan laukun ensin jalkojen juureen. Siellä se ei olisi tiellä, mutta hänellä olisi puhelimensa nopeasti otettavissa esille, jos tarve vaati. ” Is everyone coming today or just some? ” Katse kääntyi ratin taakse istuvaan Brendaniin kysymyksen myötä. Rea ei aiemmin ollut näille reissuille päätynyt mukaan, ei sille sinänsä ollut tarvetta. Nytkin vain illan suunnitelmien johdosta hän istui siinä pelkääjän paikalla. Niinpä ihan uteliaisuudesta kysyttiin, ketkä kaikki paikalla olisivat ja ketkä taas mahdollisesti eivät. Brendanin tiimi oli jo varsin tutuksi ehtinyt muotoutua, jotain hyötyä siis jatkuvassa mukana olemisessa oli.

Ajomatka eteni yllättävän nopeasti. Ruuhkaa oli tietenkin jossain määrin, mutta koska Rea oli saanut heidät ulos asunnosta ennen viime tipassa olemista, ei se juuri aiheuttanut ongelmaa. Ehkä hänestä tosiaan oli edes jotain apua, jos siis mietti. Loska litisi jaloissa Rean noustessa autosta ja uteliaana hän katseli ympärilleen asettaen laukkunsa taas kyynärtaipeeseen ja jäädessä odottamaan Brendania kaikessa rauhassa ennen kuin asettui miehen vierellä kulkemaan sisätiloihin.

Kameratiimi? Hetki, oliko Brendan jättänyt jotain kertomatta? Rea kurtisti kulmiaan kaivellen muistiaan mahdollisimman pitkältä ajalta. Mitään ei kuitenkaan tullut mieleen, ei vaikka hän kaiveli kuinka tarkkaan. ” TV crew? Have I forgot something? ” Rea korjasi asentoaan penkillä ja yritti yhä saada muistinsa kätköistä jotain asiaan liittyvää. Kenties ilmoituksesta ei olisi pitänyt hämmentyä saatikka edes yllättyä, sillä kamerat olivat arkipäivää Brendanin kanssa kulkiessa. Ehkä hän aikanaan tottuisi siihen median kaaokseen. Se vain ei tainnut tapahtua aivan muutamassa päivässä, tai muutamassa viikossakaan, jotka hän oli tiiviimmin viettänyt miehen kanssa. Rea oli kuitenkin kuluneet vuodet elänyt sitä niin sanottua normaalia elämää ja jättänyt Mercylle ja Shealle kaikki vähänkään haastatteluihin viittaava. Hän oli keskittynyt tekemään töitä baaritiskin takana sekä papereiden parissa, nekin painottuen kirjanpitoon.

Katse tutki tarkkaan paikan perhosten myllätessä vatsanpohjassa kameratiimin johdosta. Siitä huolimatta hän sovitti askeleensa Brendanin askeleisiin pitäen olemuksen mahdollisimman rauhallisena ja luontevana. Oliko hän aiemmin vain onnistunut välttämään kameratiimin? Kaiketi, koska mieleen ei ainakaan äkkiseltään muistunut yhdenkään naaman olevan kovin tuttu. Pieni hymy huulilla hän kiitti miestä tämän avatessa oven jatkaen ohjeiden mukaan matkaa eteenpäin. Paikka oli siistin ja toimivan oloinen kokonaisuus, ainakin siis näin pikapuolisesti katsottuna, mitä ehti kävellessä näkemään ennen salin luokse päätymistä. Tiimi seurasi kaiken aikaa perässä ja Rea yllättyi jopa kuinka helppoa se itse asiassa oli sulkea pois mielestä.

Lääkärin ojentaessa kätensä hänellekin päätyi Rea vanhempaa miestä kättelemään ennen kuin asettui hieman taka-alalle. Katse kiersi salia tutkien kaikkea mitä siellä oli katsottavaa ja kuunteli siinä samalla päivän ohjelmaa. Olisi kiinnostava päästä näkemään nyt omin silmin fysioterapiakäynti, kun aiemmin homma oli painottunut siihen mitä kyseisen salin ulkopuolella tapahtui. Laukun asentoa parannettiin kyynärtaipeella katseen palatessa nyt takaisin Brendaniin ja lääkäriin kuunnellen näiden keskustelua, seuraten sivusilmällä samaan aikaan tiimin pohdintoja parhaasta sijainnista, äänentoistosta ja liikkumatilasta. Taisi siellä jotain muutakin tulla esille, mutta ei Rea heitä niin tarkkaan kuunnellut.

Ehkä hän selviäisi. Ei kai yksi videoblogin tapainen dokumentti voinut mahdoton tehtävä olla? Ei se ainakaan siinä vaiheessa vaikuttanut vaikealta hommalta, kun kyettiin jäämään hieman taka-alalle ja pysyttelemään joko kokonaan poissa kuvasta tai vain taustalla seisomassa. Lääkärin toimisto nosti toista kulmaa ylemmäs, katseen kiertäessä avointa, valoisaa ja normaalia lääkärin toimistoa mukavammalta. Tällaiseen huoneeseen sitä varmaan palasikin ihan mielellään tutkittavaksi, ei niihin ankeisiin koppeihin, joihin tavalliset tallaajat päätyivät loukkaannuttuaan. Koko paikka oli kyllä alusta asti huokunut varakkuutta, lähes loputtomilta tuntuvia rahavaroja. Jälleen Rea pääsi asettumaan hieman taka-alalle Brendanin istuutuessa tutkimuspöydälle ja lääkärin ryhtyessä töihinsä. Puheet lähtivät lähes alusta alkaen puuduttavaksi lääkärisanastoksi, josta saatiin ehkä sana sieltä ja toinen täältä selvää, mutta Rea kuunteli silti. Hän ei aiemmin ollut edes kysynyt tarkemmin vammasta, joten tässähän sitä tietoa tuli, vaikkakin reippaasti ylitse ymmärryksen.

Ja sama jatkui magneettikuviin, selostuksen jatkuessa yhtä epäselvänä kuin aiemminkin. Jestas, lääkäreille tarvittaisiin omat tulkkinsa, jos ne eivät osanneet kääntää puhetta pois lääketieteellisistä sanoista, joihin sekoittui aina välillä latina. Sekin tunnistettiin joukosta vain, koska kouluaikana hän oli lukenut enemmänkin kieliä, vaikkei niitä varsinaisesti osannut joitain yksittäisiä sanoja, lauseita ja ilmauksia lukuun ottamatta. Koko sen ajan brunette saattoi pysytellä sivummalla, pääasiassa poissa kuvasta. Mitä hän edes siinä olisi tehnyt? Tai ainakin niin oli hyvä uskotella siihen hetkeen asti, kunnes Brendan päätyi lähtemään paikalta. Oli maailman kahdeksas ihme, että Rean onnistui pitää kasvonsa peruslukemilla. Jostain hänen onnistui saada hymy huulille toisen käden kohotessa puristamaan ohimennen miehen kättä. ” Witty, hmm? ” Ja mitähän sekin sitten olisi ollut? Kaikeksi onneksi tiimi päätyi esittämään ensimmäiset kysymykset hänen jäätyään hetkeksi vain katsomaan Brendaniin perään vastalauseet ja kirosanat kielenkärjellä pyörien. Rea nielaisi kohoavan kiukkunsa nopeasti ja loihti jostain rennomman olemuksen sekä puolittaisen hymyn huulilleen. Mielessä välähti kuva susilaumasta lampaan kimpussa, vaikkei hän aivan lampaaksi itseään tuntenut. Ehkä enemmän kotikissaksi, joka oli päätynyt reippaasti ylitse oman mukavuusalueen.

” To tell the truth, I am really excited and can’t wait to see the fight. It is gonna be the first one to me to see but I know that he is gonna win it. ” Rea pyyhkäisi ohimennen poninhännältä karanneen hiussuortuvan pois kasvoiltaan ja onnistui jopa naurahtamaan rennosti. Parisuhteeseen liittyvä kysymys olisi jostain melkein tuntemattomasta syystä tehnyt mieli jättää kokonaan vastaamatta, mutta se jos mikä olisi varmaan herättänyt lisäkysymyksiä. ” I haven’t seen the recovery as a problem, like most would think. Yeah, he has a really busy schedule and he can be really tired in end of the day, but there is still time to spend together and things where I can help or come along so I can support him and be part of his world. ” Vastaus oli ehkä ympäripyöreä ja jätti paljon arvailujen varaan. Ei hän kuitenkaan halunnut sen syvemmin avata heidän säätöään, jossa mentiin lähinnä fiilispohjalla ja päivä kerrallaan eteenpäin. Jos jotain positiivista saattoi sanoa, ainakaan hän ei paennut pää kolmantena jalkana karkuun saatikka näyttänyt hermostuneisuuttaan päällisin puolin.

Siltikin Rea oli vähällä huokaista ääneen Brendanin ilmaantuessa vaihtamasta vaatteita ja kameroiden kääntyessä tämän puoleen. Hän ei kuitenkaan moista elettä tehnyt, vaan tyytyi pitämään hymyn kasvoilla ja jättämään kamerat taas enemmän taka-alalle. Pieni valmistautuminen olisi toki auttanut paljon ja aiemmin hoettu mantra saanut olla puolet kauemmin pyörimässä mielessä. Kaikkeen oli totuttava ja viime viikkojen mukana kulkemisessa oli ollut oma hyötynsä. Kamerat eivät olleet mörköjä, joten esillä oleminen ei tuntunut täydeltä maailmanlopulta.

Lisäkysymyksiin oltiin onneksi osattu varautua, joten hän ei vaipunut aivan täydelliseen hiljaisuuteen. Sen sijaan kasvoilla käväisi mietteliäs ilme, joka vaihtui pian hurmaavaan hymyyn. ” Mostly by standing next to him, trusting him and telling him when to get going to next scheduled meeting. Little stuffs in daily life. ” Ihan kaikkea ei huvittanut lähteä luettelemaan eikä hän katsonut itse edes tekevänsä kovin paljoa. Hän teki sen minkä osasi ja koki tarpeelliseksi toivoen, ettei ollut jaloissa tai tungetellut liikaa. Katse tutki ohimennen hieman kameran ohitse sitä porukkaa, muodostaen siinä samalla omaa kuvaansa niistä kaikista. Mitään ei ääneen tultaisi sanomaan, mutta baarissa työskentely oli tuonut mielenkiintoisen tavan muodostaa ihmisistä erilaisia tarinoita vain ulkoisen olemuksen ja eleiden johdosta. Kuten kameramiehen tapa kurtistella kulmiaan vähän väliä ja mikkiä kannattelevan tyypin levoton painonvaihto jalalta toiselle.

” Back then we were mostly both trying to figure out what to do with our lifes or how to do it. So there is not much to talk about it. But if we compare that time to present day I would say that he has changed. He still knows what he wants and is ambitious but that is part of his charm. ” Rea naurahti hieman sanojensa päätteeksi. Menneiden kaivelua ei ehkä oltaisi kaivattu, mutta sitä oltiin omalta osaltaan osattu odottaa. Hän oli jo ehtinyt netistä näkemään niitä vanhoja kuvia, jotka olivat jostain ilmaantuneet ja melkein hävennyt silmät päästään omaa naamaansa. Miten omat nuoruuden kuvat saattoivatkin saada posket niin punaisiksi? Rea saattoi olla lähes varma, että hänen äitinsä oli osan takana. Shea oli maininnut tämän puhuneen yhden työntekijöistä avaamaan hänen asuntonsa oven. ” It is not that easy to explain how someone has changed but it can be said shortly: he has become stronger, and i mean pshysically too. ” Hieman oli huumoriakin pakko heittää ja se nostatti väkisin hymyn kuvaustiimin kasvoille. Taisi joku siellä peittää naurahduksenkin yskäisyyn.

Brendanin palatessa Rea kameroilta salaa kohotti toista kulmaansa varsin merkitsevästi pitäessään suloista hymyä kasvoilla. Ilme tosin ei paljastanut paljoakaan, mutta sen tarkoitus selviäisi kyllä miehelle aikanaan. Ensi kerralla kenties hän saisi osakseen jo jonkin varoituksen, vaikka improvisaatiolla oltiinkin tänään selvitty paljolla. Se oli tosin vain tänään. Rea sovitti askeleet taas Brendanin rytmiin heidän suunnatessaan takaisin salin puolelle ja paransi kävelyn aikana laukun asentoa kyynärtaipeella sekä nykäisi avoimen takin paremmin ylleen. Katse kiersi uudestaan salin, melko lailla nopeasti, vaikkei siinä mitään muutosta aiempaan ollut tapahtunut. Hän vain sattui olemaan utelias, minkäs teki.

” You owe me one. ” Rea kurkotti kuiskaamaan sanat hyvin hiljaa, jottei mikki onnistuisi niitä nappaamaan, peittäen sen nopeaan poskisuudelmaan. Kamerat saisivat jotain mihin tarttua ja varmasti tunkea ihmisten nähtäväksi ennen kuin brunette siirtyi ohjeiden jälkeen sivummalle odottelemaan.

” It is more than true but having in others time, or at least almost, and to meetings is not hard to do. ” Ei ainakaan, jos melkein joka toinen yö, tai useammmin, oltiin saman katon alla. He menivät omien aikataulujensa mukaan pääsääntöisesti, mutta Rean onnistui ohimennen aina patistaa Brendania menoihinsa. Puhelimet olivat ehkä hyödyllisin keksintö ikinä, jos siis brunettelta mentiin kysymään asiasta. Miten ennen oltiinkaan selvitty ilman kännyköitä? ” You could say so but not that much than he is now. ” Rea naurahti hieman sanojen päätteeksi, kunnes puhe kääntyi asuinalueeseen. Siinä vaiheessa hän hieman vakavoitui, pyyhkäisten hiussuortuvan pois kasvoilta. ” It was a tough life but there was also a good parts if you had luck with neighbours. But like you see, if you find something and really want it, you can rise from the shadows. ” Viitaten nyt jälleen Brendaniin hän jätti alueen kuvailut mahdollisimman vähälle. Niihin aikoihin palaaminen ei suinkaan ollut helppoa ja Rea oli enemmän kuin onnellinen päästyään muuttamaan paremmille alueille, monestakin syystä.

” I don’t like some surprises, there is a difference. ” Huvittunut sävy käväisi naisen sanoissa. Ja yllätyksetkin tosin riippuivat aiheesta. Kameratiimi ei ollut ehkä ihan sellainen yllätys, jonka odotti saavansa. Vaikka olikin osa Brendanin elämää. ” And I had something else in my mind. Earrings are little bit cold. ” Hymy muuttui hieman vihjaavaksi, joskin sen enempää brunette ei päässyt vihjaamaan mitä oli sanoillaan tarkoittanut, kun hän jo päätti siirtyä suoraan sivummalle. Brendanin huikkaukselle heilautettiin nopeasti kättä kuulemisen merkiksi. Kahvi tosin ei olisi paras mahdollinen ratkaisu, hän oli ennen vaatteiden vaihtoa ehtinyt jo ottamaan yhden kupillisen eikä tällä kertaa kaivattu yliaktiivisuutta. Rea asettui vapaalle penkille sivummalle ja totuttuun tapaan kaivoi puhelimen tarkistaakseen sinne tulleet viestit. Shealle ja Mercylle nakattiin nopeat vastaukset sisältäen seuraavan päivän aikataulukseen infoa, keskittyen sen jälkeen hetkeksi seuraamaan Brendanin touhuja. Hän halusi nähdä mahdollisimman paljon, kerta se oli nimittäin ensimmäinen fysioterapiaa katsoessa.

Pääasiassa hän keskittyikin siihen mitä tapahtui, vaikka aina välillä nakuttelikin viestejä puhelimella saadakseen asioita hoidettua pois alta. Lakimieskin sattui lähettämään sähköpostia, jonka sisällön ajaksi Rea keskittyi pidemmäksi aikaa lukemaan viestiä, lähetettyä tiedostoa sekä nakuttamaan vastausta menemään. Kerran hän poistui vastaamaan puheluunkin kyseiseltä virkaintoiselta, joskin edeltäjäänsä paremmalta, juristilta ja haki samalla reissulla itselleen vesipullon näkemästään automaatista. Ei hänellä ollut mitään pahaa sanottavaa jurististaan, vaikka aina välillä miettikin, paljonko viestejä tämä jaksoi lähettää. Nykyinen sentään sai asioita menemään eteenpäin ja oli ottanut tulleet uhkailut tosissaan. Ne nauhoitettiin, otettiin talteen ja lähettiin suoraan poliisille, joka ikinen, mikä auttoi entisestään tutkimusten kanssa. Hyvällä tuurilla asiat saataisiin lukkoon ennen kesää.

Kolme varttia sujuivat siis pitkälti seuratessa, poissa jaloista pysyessä sekä hoitaessa omia töitä. Ei Realla ollut mitään valitettavaa ja aika tuntui lentävän lähes siivillä. Oli mielenkiintoista seurata Brendanin työskentelyä ja ohimennen katsella sitä kuvausporukkaakin, jotka pyörivät ottamassa videokuvaa mahdollisimman jokaisesta asiasta. Rea kohensi hieman asentoaan tuolilla puhelimen värähtäessä sylissä ja näytölle paukahtava viesti sai hänet työntämään puhelimen takaisin laukkuun. Nyt hän ei halunnut keskittyä siihen, mitä oli nähnyt.

Rea seurasi oikein mielellään Brendanin perässä. Kameratiimi saisi poistua paikalta tai jäädä kiusaamaan jota kuta toista tällä kertaa, hän iski laukun kyynärtaipeelleen ja nappasi yltä otetun takin mukaansa kiireesti ja lähti ripein askelin pois paikalta. Puhelin kuului värisevän uudestaan viestin merkiksi, mutta hän ei jaksanut siihen kiinnittää huomiota. Oli aika siirtyä vähän kerrallaan vapaalle ja silloin ei tullut katsoa työviestejä saatikka tuntea oloaan uhatuksi yhden tyytymättömän kavaltajan vuoksi. Pukuhuoneilla hän laski kantamuksensa penkin viereen lattialle ja istuutui hetkeksi aikaa alas. Jalat ristittiin polvien kohdalta ja käsivarret laskettiin syliin lepäämään Rean nojautuessa hieman eteenpäin. Katse seurasi Brendania ja hiljaa hän antoi miehen puhua. Pahantuulisuus oli havaittavissa, mutta se nyt ei ollut ongelma. Hän oli aiemminkin nähnyt miestä pahantuulisena.

” You are not doing it, ’cause you are not that stupid. And it doesn’t look that horrible. Remember what it was when we met? ” Rea hymyili hieman puhuessaan ja istui vielä hetken aloillaan. Ei hän kuitenkaan osannut pysyä aloillaan ja nousikin ylös astellen suoraan Brendanin luokse. Hikisyys ei haitannut millään lailla, vaikkei hän asettunutkaan seisomaan ihan mieheen kiinni. Brendan oli se, jolla sattui olemaan vaihtovaatteet mukanaan laukussa. ” You have your goal ahead and you are gonna win that fight. But before that you are training and be even better than what you were. ” Toinen suupieli kaartui hieman ylöspäin ja Rea kohotti kämmenensä miehen poskille pitäen katseen vakaasti tämän silmissä. Realla ei ollut omakohtaista kokemuksesta kuntoutuksesta, mutta oli nähnyt kyllä sen tulokset ja hitaan etenemisen. Siitä hän saattoi hyvin ymmärtää, miksi Brendania ärsytti. Kukapa ei olisi halunnut jokaisen raajan toimivan niin kuin piti eikä vain odotella ja kuntouttaa hitaasti. ” Beside after this you are gonna be wiser in octagon. ” Tai niin saattoi ainakin ajatella. Kerrasta luulisi oppineen, etenkin kun se kuntoutus ei ollut ruusuilla tanssimista kaiken aikaa.

” So get to the shower and dress up. We were supposed to have a free night and I really need that. I can see that you need it too, which mean hurry up. ” Nauraen Rea kurkotti painamaan nopean suukon miehen huulille ja perääntyi sitten muutaman askeleen kauemmas. Hymy ei kaikonnut mihinkään huulilta Rean viitatessa kädellään suihkun suuntaan ja Brendanin kadottua sinne hän itse palasi taas laukkunsa ääreen. Hetken mielijohteesta hän onki puhelimen esille, ottaen näytönkaappauksen viestistä ja lähettäen sekä sen että alkuperäisen suoraan asianajajalleen. Lisäksi hän naputti nopean viestin Shealle vastauksena, saaden taas yhden työasian taakse. Huomiselle jäisi siis vähemmän töitä ja loppuillan hän voisi pitää puhelimen kokonaan pois päältä.