Post by autopilot on Dec 14, 2016 4:11:41 GMT 2
Rea oli oikeassa. Brendanin persoonallisuuteen ei vain kuulunut luovuttaminen. Hän ei olisi voinut elää itsensä kanssa, jos olisi jättänyt homman siihen. Sen matsin jälkeen olivat fiilikset kuitenkin olleet täysin eri, ja hän oli ihan oikeasti jo tweetannut “decided to retire early” kun oli hetken ollut siitä jostain syystä satavarma. Se oli luonnollisesti johtanut mediakaaokseen, mistä manageri oli sitten läksyttänyt siitä oikein urakalla. Siitäkin häviöstä oltiin opittu, vaikka kipeää olikin tehnyt - henkisesti ja fyysisesti.
“It has changed a bit though”, mies totesi vähän huvittuneena ja virnisti, “I was thinking about cutting weight after this one. Get that title back, then move to lightweight.” Hänellä ei oikeastaan ollut intressejä jäädä sitä vyötä puolustamaan, kuten kaikilla muilla. Tietysti siitä sai kivasti rahaa ja muutenkin sitä titteliä oli kiva mainostaa, mutta edelleen haluttiin kaksi vyötä, ei vain yhtä. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että miten pitkään siitä vyöstä pidettiin kiinni - paitsi että sitä ei hävittäisi. Hän antaisi sen mieluummin itse takaisin ja kertoisi uusista suunnitelmistaan.
Sille journalistille naurettiin. “Maybe I should send him an invitation to come and do some hard rounds with me”, mies ehdotti, ja olisi kyllä takuulla sitä tarjonnutkin, jos manageri olisi antanut. “See how he feels about me shitty ground game after that.”
Suihkuun selvittiin, eikä siellä mennyt kovin pitkään. Se helpotti vähän sitä olkapään jomotusta, mutta ei pystynyt ihmeisiin. Ei kyllä toisaalta pystynyt mikään muukaan. “Wanna go shopping?” irkku ehdotti ja päätyi sitten kaivelemaan taas niitä vaatteitaan esiin. Shoppailuterapia oli hyvää vastapainoa sille ärsytykselle ja kovalle työlle, mitä oltiin harrastettu viimeaikoina ihan liikaa. Muuten ei oikein mitään järkevää vapaa-ajantoimintaa harrastettukaan. Sille ei ollut oikein aikaa, eikä siihen kyllä löytynyt kiinnostustakaan. Kaikki vapaa-aika tuntui pyörivän sen ympärillä, että mitä treenaattiin ja missä. "Get some good food too", lisättiin vielä, kuten nykyään aina tehtiin. Painoa piti saada lisää sellainen seitsemän kiloa, ja välillä tuntui että hän ei enää mitään muuta tehnytkään kun söi, söi ja söi. Se oli tietysti mukavampaa kun se painonpudotus, mitä sitäkin oltiin harrastettu enemmän kun omaksi tarpeeksi.
Vaatteet saatiin päälle ja tavaroita ruvettiin kasaamaan mukaan tarttuneeseen putkikassiin. Samalla siemaistiin vielä mukana kulkevasta vesipullostakin, ennen kun taas katsahdettiin Reaa. "Or we can just go hang out somewhere. I dunno."
“It has changed a bit though”, mies totesi vähän huvittuneena ja virnisti, “I was thinking about cutting weight after this one. Get that title back, then move to lightweight.” Hänellä ei oikeastaan ollut intressejä jäädä sitä vyötä puolustamaan, kuten kaikilla muilla. Tietysti siitä sai kivasti rahaa ja muutenkin sitä titteliä oli kiva mainostaa, mutta edelleen haluttiin kaksi vyötä, ei vain yhtä. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että miten pitkään siitä vyöstä pidettiin kiinni - paitsi että sitä ei hävittäisi. Hän antaisi sen mieluummin itse takaisin ja kertoisi uusista suunnitelmistaan.
Sille journalistille naurettiin. “Maybe I should send him an invitation to come and do some hard rounds with me”, mies ehdotti, ja olisi kyllä takuulla sitä tarjonnutkin, jos manageri olisi antanut. “See how he feels about me shitty ground game after that.”
Suihkuun selvittiin, eikä siellä mennyt kovin pitkään. Se helpotti vähän sitä olkapään jomotusta, mutta ei pystynyt ihmeisiin. Ei kyllä toisaalta pystynyt mikään muukaan. “Wanna go shopping?” irkku ehdotti ja päätyi sitten kaivelemaan taas niitä vaatteitaan esiin. Shoppailuterapia oli hyvää vastapainoa sille ärsytykselle ja kovalle työlle, mitä oltiin harrastettu viimeaikoina ihan liikaa. Muuten ei oikein mitään järkevää vapaa-ajantoimintaa harrastettukaan. Sille ei ollut oikein aikaa, eikä siihen kyllä löytynyt kiinnostustakaan. Kaikki vapaa-aika tuntui pyörivän sen ympärillä, että mitä treenaattiin ja missä. "Get some good food too", lisättiin vielä, kuten nykyään aina tehtiin. Painoa piti saada lisää sellainen seitsemän kiloa, ja välillä tuntui että hän ei enää mitään muuta tehnytkään kun söi, söi ja söi. Se oli tietysti mukavampaa kun se painonpudotus, mitä sitäkin oltiin harrastettu enemmän kun omaksi tarpeeksi.
Vaatteet saatiin päälle ja tavaroita ruvettiin kasaamaan mukaan tarttuneeseen putkikassiin. Samalla siemaistiin vielä mukana kulkevasta vesipullostakin, ennen kun taas katsahdettiin Reaa. "Or we can just go hang out somewhere. I dunno."
