Here comes confession time

Gabrielle oli tarpeeksi vihainen, että häntä ei kiinnostanut tippaakaan miten paljon sen asian paljastaminen aiheuttaisi Joshualle parisuhdeongelmia. Hän oli myös ollut Victorian asemassa ja kuunnellut niitä valheita, joten luonnollisesti ei haluttu sitä samaa kellekään. Blondi vaikutti siltä, että ei todellakaan ollut sen tilanteen tasalla, ja sen pitäisi olla. Gaby oli ymmärtänyt, että ne olivat palaamassa yhteen, ja kai siinä molemmat ansaitsivivat kaiken mahdollisen tiedon. Oli siinä tietysti vähän sitä kostonhaluakin. 

“I’m just gonna stay here and make sure she got all the details right”, brunette tokaisi kun Joshua rupesi tekemään lähtöä tupakalle. Victoria loi mieheen pitkän katseen, mutta ei sanonut tupakointiasiaan mitään, naurahti vain niille juristipuheille ja totesi, että ymmärsi. “You’re gonna hear a lot more of it. Or are you not gonna come and hold his hand tomorrow?” Gaby kysyi jälleen viattomaan sävyyn. Se käsittely pyöri hänen mielessään, ja hän mietti nyt jo, että miten paljon aikataulua pitäisi rukkailla että sinne päästäisiin. Ihan kun hän ei olisi perunut mitä tahansa.

Ja kun Joshua lähti, niin brunette piti sen lupauksensa. Hän istui Victorian vierelle, kumartui sen puoleen ja hetken nieleskeli sanoja. “What is it?” Victoria kysyi, ja muuttui itsekin silminnähden jännittyneemmäksi. “You know he’s involved right? He was there, and Julian stayed so he could get out.” Luonnollisesti se ei jäänyt siihen, vaan samaan hengenvetoon sitten vuodatettiin kaikki, mitä mieleen tuli.

Ymmärrettävästi tunnelma oli hyvin erilainen, kun Joshua palasi.

Victoria ei edes tiennyt mitä sanoa. Hän kuunteli Gabriellen puheita hyvin hiljaisena, ja keskittyi ihan liikaa siihen, että kasvot eivät heijastaneet niitä tunteita. Tietysti hän tunsi olonsa hyvin petetyksi. Kukaan ei halunnut tietää, että joku läheinen ihminen oli valehdellut. Pahinta siinä oli tietysti se, miten paljon koko perhe oli uhrannut sen uran puolesta, ihan vain että nyt saattoi paljastua, että sillä oli ihan muita kuvioita. Oli vaikea olla miettimättä, mitä muuta se oli piilotellut.

“She deserves to know. She is taking you back, isn’t she”, brunette totesi Joshualle heti, kun se palasi paikalle. Ja okei, ehkä hän tunsi pienen omantunnon pistoksen, mutta se oli oikein. Ja ei hän mitään sotkua ollut aiheuttanut, sen se oli tehnyt ihan itse. Siihen sell him out kommenttiin vastattiin hyvin terävällä katseella, ja siinä vaiheessa Victoriakin nosti katseensa sieltä jostain lattiantasosta. Se hakeutui Joshuan kasvoihin, mutta katsekontaktia ei haettu.

Gabrielle nousi seisomaan kun ruvettiin ehdottelemaan managereille soittamista. “I’ll just leave that to someone else”, nainen lupasi hyvin kiukkuiseen sävyyn, “I don’t really care what you do with your career.” Ja se oli totta. Joshuan tekemiset eivät liikuttaneet häntä millään tapaa niin kauan, kun hän tai Julian eivät niihin sotkeutuneet. Suu avattiin uudelleen, mutta tällä kertaa Victoria tokaisi “that’s enough” siihen päälle. "He's fine, and there's nothing you can do right now. I'll meet you at the courthouse at two tomorrow, alright?" Victoria totesi toiselle naiselle, "we'll know a whole lot more after that."

Juristi oli edelleen hyvin järkkymättömän näköinen, eikä kasvoilta voinut lukea yhtään mitään. Ajatukset juoksivat tietysti tuhatta ja sataa, mutta hyvin nopeasti tehtiin päätös, että sitä draamaa ei käsiteltäisi tässä vaiheessa. Oli tärkeämpiäkin asioita, kuten se koko massasyyteongelma, josta piti ilmeisesti olla enemmän huolissaan kuin ensin oltiin tajuttu. Hänen vahtivuorollaan ei todellakaan tuomittaisi Joshuaa yhtään mistään. Mielessä käytiin jo läpi paitsi kaikkia mahdollisia ongelmia myös ratkaisuja siitä alkaen, että kuka pitäisi lahjoa. "We'll make it go away", blondi tajusi sanovansa Joshualle, joskin hyvin väsyneeseen sävyyn. Hiuksia sipaistiin kasvoilta ja vajottiin vähän syvemmälle sinne sohvannurkkaan. 

Gabriellea ei ehkä kiinnostanut Joshuan ura tai sen maine, mutta kaikkia muita siinä asunnossa kiinnosti. Vihavaiheessa Victoria ei vielä ollut, vaan lähinnä hän oli huolestunut. Hän pyöritteli mielessään kauhukuvia siitä mitä tapahtuisi, jos tämäkin asia räjähtäisi käsiin. Ihan kun Gracekin ei olisi kestänyt jo ihan tarpeeksi. Ja mitä hänestä ja hänen urastaan muka tulisi, kun häntä pidettäisiin joko sokeana tai syytettäisiin sen kaiken peittelystä. Nainen oli ihan yhtä haluton heittämään kaiken pois kun Joshuakin, ja ei juuri nyt edes voinut ymmärtää, miksi se olisi tehnyt jotain niin käsittämättömän typerää ja itsetuhoista. Jos se olisi ollut yksin, se oltaisiin tajuttu. Mutta ei. Sillä oli perhe. Lapsi josta pitää huolta, ja jota ei todellakaan kuulunut altistaa millekää edes etäisesti kyseenalaiselle. Ja ura, joka oli muka aina ollut maailman tärkein asia, mutta jonka saattoi ilmeisesti senkin nyt uhrata jostain tuntemattomasta syystä. 

Gabyyn luotiin ohimennen silmäys, kun se päätti vuorostaan käydä nappaamassa takin, kengät ja tupakat ja suunnata parvekkeelle silminnähden vittuuntuneena. 

“Better make sure your name doesn’t pop up then”, Victoria pudisteli stressaantuneena päätään Joshualle, ja äänessä oli väkisinkin kireä sävy. Mies ei vaikuttanut kauhean luottavaiselta, mikä oli tietysti ymmärrettävää. Siitä sen stressistä ei kuitenkaan ollut mitään apua. Olisi tehnyt itsekin mieli itsepäisesti väittää vastaan ja julistaa, että sitä vuosien työtä ei tasan vedettäisi alas viemäristä ja se siitä. Olisi tehnyt mieli myös esittää miljoona ja yksi kysymystä. Kumpaakaan ei tehty. Joshuan ehdotus todistajien kadottamisesta ei siinä vaiheessa tuntunut enää edes kovin huonolta, ja sille hymähdettiin. Se olisi voinut tuntua huonolta vitsiltä, mutta ei se tainnut sitä olla. Kai tässä oltiin siinä pisteessä, että epätoivoisiakin vaihtoehtoja piti miettiä.

Se Joshuan ramppaaminen ja heiluminen stressasi Victoriaakin sen verran, että hän pääty lopulta hypähtämään ylös ja nappaamaan sitä kädestä, ihan vain saadakseen sen hetkeksi jäämään paikalleen. “No, what you need to do is stay away from him till it blows over”, blondi tokaisi siihen Julianasiaan saman tien, “talking to him is the last thing you need to do right now.” Se tarve kyllä tajuttiin, mutta se oli aivan liian riskialtista. Siitä olisi jonkun ihan liian helppo löytää yhteys miesten välillä, ja sitä ei tarvittu. Ei todellakaan.

"Nothing might happen. It's probably not a big deal. Just a lot of people making a lot of noise and big promises, it happens. You'll be perfectly fine. We'll be perfectly fine."

Se main show ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, vaikka tietysti se ei varsinaisesti ollut se mitä tässä toivottiin. Victoria ei tiennyt niistä kuviosta tarpeeksi, että hänellä olisi ollut mitään käsitystä siitä, että kuinka monta ihmistä vedettäisiin lokaan siinä prosessissa. Saattoi olla, että he panikoivat oikeasti turhaan. Aina toisinaan näki valtavia pidätyksiä, ja lopulta ketään ei saatu syytettyä mistään. Sellaista sattui.

“Maybe they’re really good at hiding their tracks”, nainen ehdotti, vaikka ei ollut siitä itsekään ihan varma. “I mean, they normally are. I don’t know a lot about this, whatever this is, but I know a lot about prostitution rings and all that, and they’re practically impossible to get sentenced with anything. That's a good thing. They probably know what they're doing.” Se oli sellainen asia mihin oli helppo vertailla, koska kaikki järjestäytynyt rikollisuus oli pohjimmiltaan hyvin samankaltaista. Rahasta siinä oli kyse, eikä sitten ollut väliä että mikä se varsinainen myyntitavara oli. Heidän kannaltaan ei tietysti ollut hyvä, että laskettiin sen varaan, että ne isot jehut olisivat ammattitaitoisia.

Koska Joshua oli stressaantunut ja selkeästi jossain paniikin rajoilla, niin Victoria oli sitten näennäisesti tyynen rauhallinen. Miehen kädestä päädyttiin ensin tarttumaan kiinni kaksin käsin, päästettiin sitten irti ja tartuttiin toiselle kädellä ilman sen suurempaa ajatusprosessia sen paidan rintamuksesta. “No one. Absolutely no one”, blondi vastasi siihen kysymykseen hyvin vakavana. Niin paljon kun Shawniin ja muihin luotettiinkin, niin tämä ei kuulunut niille millään tavalla. “It didn’t happen. There’s nothing to say.”

Päätä pudisteltiin taas kun Joshua jatkoi sitä ehdottelua, ja tällä kertaa molemmat kädet päätyivät sen kasvoille. “It’s not going to hell. Nothing’s going to hell. Everyone’s worked way too hard for this to ruin anything. Just not gonna happen. Come on, look at me. It's gonna be fine. Nothing's going to happen."

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun toivottiin että se rikollinen puoli olisi hoitanut hommansa kunnolla. Julianista ei saanut oikein mitään irti, koska se ei myöskään näytellyt siinä kaikessa kovin isoa osaa, mutta tarjosi sekin jonkunlaisen katsauksen siihen kokonaistilaisuuteen. Jos ei muuta, niin ainakin hänellä olisi hyvä tekosyy puhua syyttäjän kanssa siitä koko kuvioista. Tietysti se ei valottaisi sitä strategiaa sen suuremmin, mutta eiköhän siinä jotain oppisi siitä, mikä niiden focus oli ja miten tosissaan ne olivat.

“I know you can”, Joshualle hymähdettiin ja pakotettiin huulille pieni hymy, kun se vakuutti osaavansa pitää suunsa kiinni. Heillä ei oikeastaan ollut mitään varasuunnitelmaa, että mitä sitten tehtäisiin, jos kaikki ei menisikään kunnolla. Jos Victoria olisi tiennyt, hän olisi sellaisen kehittänyt. Nyt se oli vähän myöhäistä. “Just stay away from it and everyone that has anything to do with it, right?” blondi yritti, ja hylkäsi mahdollisen syyllistämislinjankin saman tien. Se ei auttaisi ketään. “Maybe they just really don’t care about you that much.”

Kasvoilla kävi vähän turhautunut ilme sen miehen kysymyksen myötä. “I don’t hate you, but I am really mad at you right now”, Victoria ilmoitti. Miestä taputettiin ohimennen poskelle, ennen kun vedettiin omat kädet lantiolle. Perään oltaisiin voitu luetella paljon syitä sille, miksi vihaisia oltiin. Olemus ei kuitenkaan ollut mitenkään merkittävän hyökkäävä, lähinnä vain väsynyt ja pettynyt. “If I find out you have a secret family somewhere you’re gonna be in real trouble, though. I don't like this whole double life thing you got going on." Nainen ei oikeastaan tiennyt itsekään, miksi ei ollut tässä vaiheessa jo häipynyt paikalta ja todennut, että ei halunnutkaan vanhaa elämäänsä takaisin.