Here comes confession time

Kaikki oli mennyt todella pieleen. Joshua ei vieläkään oikein käsittänyt sitä kuvioita eikä tiennyt mitenpäin olisi pitänyt olla. Ilta oli alkanut kehässä normaalisti: Julian oli pyydetty mukaan seuraksi ja itse oltiin otettu osaa itse tappeluun. Väkeä oli ollut koko varastorakennus pullollaan ja yhtäkkiä yhtälöön oli lisätty poliiseja. Hän oli mennyt aivan lukkoon, mutta punapää oli tietänyt miten toimia. Se oli pakottanut Joshuan ottamaan auton avaimet ja lähtemään. Kertonut siitä nopeimmasta uloskäynnistä ja käskenyt ottamaan jalat alle äkkiä. "What about you?", Joshua oli kysynyt ja se oli pudistellut päätään ennen kuin oli lähtenyt vastakkaiseen suuntaan kohti sitä poliisiparvea. "There's no time for us both, just fucking go and don't get caught.", ja Joshua oli luikkinut karkuun ja jättänyt ystävänsä varastorakennukseen viranomaisten armoille eikä ollut edes katsonut kertaakaan olkansa yli lähtiessään. Myöhemmin hän oli saanut tietää, että punapää oli tosissaan pidätetty ja viety Bronxin poliisiasemalle. Omatuntoa oli kolkuttanut niin kovaa, että hänen oli ollut pakko laittaa viestiä Victorialle ja patistaa se miehen avuksi. Grace oli haettu yökylään ja jo aikaa sitten peitelty nukkumaan. Joshuaa ei nukuttanut ja hän huomasi ramppaavansa vain rinkiä ympäri asuntoaan oluen kera eikä voinut oikein keskittyä yhtään mihinkään.

Ovikellon soidessa oltiin seisahduttu ja vilkaistu ensin kelloa ja sitten ovea uudelleen. Olut oli jätetty keittiöön ja Joshua oli itse siirtynyt sinne eteisen puolelle. Ovea raotettiin ja Gaby nähdessään huokaistiin syvään ja avattiin sille ovea hiukan enemmän. Sen vihaisia sanoja kuunneltiin hiljaa ja tummahiuksinen huokasi uudestaan, juoksuttaen käden kasvojensa ylitse. Olisihan se pitänyt arvata. "If I let you in, you have to be quiet - my kid is sleeping.", mies sanoi ja vilkaisi olkansa yli hämärään asuntoon kuin varmistuakseen siitä, ettei Grace olisi jo noussut jaloilleen ja hiipinyt katsomaan mitä tapahtui. "And I don't really feel like letting you in anyways if you keep threatening me.", katse siirtyi uudestaan naiseen ja Joshua nojautui ovenkarmiin, katsellen sitä siristetyin silmin. Hän ymmärsi, että se oli vihainen, mutta ei silti halunnut kuunnella sellaisia uhkauksia.

"Why the fuck you're blaming me? It wasn't my idea. I haven't done anything wrong.", Joshua mutisi kuulostaen enemmänkin väsyneeltä kuin vihaiselta. Tietenkin hän tiesi miksi Julian oli tehnyt sen, sillä ei ollut niin paljon menetettävää. Hänellä oli kaikki - ura ja maine ja se perhekin. Julian oli valmiiksi rikollinen, joka voisi siinä sopassa menettää vain vapautensa. Se kyllä kalvoi mieltä, mutta Joshua yritti pitää itsensä tyynenä ja vaikuttaa siltä, että ei olisi se suurin syyllinen tässä.

"And you think I made up this plan? No, it was your boyfriend. He was the one who told me to fuck off. He told me to leave and I did, not proud of it but that's what I did.", Joshua sanoi, nyt antaessa tiukemman sävyn valua ääneensä. Hän ei olisi todellakaan halunnut jäädä sinne ja jäädä kiinni kaikesta ja oli onnellinen, että Julian oli päättänyt ottaa syyt niskoilleen, mutta se ei ollut siltikään ollut hänen ideansa. "It's not like he has that much to lose anyways. I have my career and practically everything I have worked my whole life for. What does he got? Nothing.", se kuulosti karulta, mutta niin se vain meni. Kun vaakakuppeihin laitettiin kaikki mitä itse saattoi menettää ja kaikki mitä punapäinen voisi menettää, kaatui mielessä se vaaka enemmän omalle puolelle.

"Yes, my ex-wife is with him right now. She's the best lawyer I know and she's going to get him out.", tummahiuksinen nyökytteli ja nojautui siinä vaiheessa pois oviaukosta, että Gabrielle saattoi tulla sisälle saakka. Ovi suljettiin hiljaa ja Joshua otti pari askelta siirtyäkseen keskemmälle eteistä. Hiukset vedettiin uudestaan kiinni ja kädet nousivat hetkeksi hieromaan sen jälkeen kasvoja. "She doesn't know that I was there and she doesn't need to know that. It wouldn't change anything.", todettiin vielä.

Joshua vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja päätyi nojautumaan eteisen lipastoon. Kädet vedettiin puuskaan rintakehälle ja naista mittailtiin katseella. Tämän ei todellakaan olisi pitänyt mennä näin. Toisaalta päässä kävi myös ajatus siitä, että mitä olisi käynyt jos Julian ei olisi ollut mukana. Hän istuisi varmaan itse juuri nyt jossain sellissä odottamassa tuomiotaan ja sitä mediadraamaa. Julian oli ollut paikalla vain koska se oli sinne mukaan pyydetty ja vaikka se kuulostikin julmalta, oli se ollut loppujen lopuksi ihan hyvä asia.

Joshua nosti kätensä ilmaan: "I didn't mean it like that. I meant that he's a.. Well, Julian's not so innocent anyways. He's a criminal, he doesn't have a career to lose. But I don't want him to end up behind the bars, I really don't." Punapäähän luotettiin paljon ja he olivat olleet ystäviä pitkään eikä haluttu nähdä sitä telkien takana, mutta sillä oli silti vähemmän menetettävää. Niin se oli varmaan itsekin ajatellut, kun oli tehnyt sen päätöksen ja käskenyt Joshuan lähtemään. "You don't think he feels that way too? He didn't want me to get caught and took the blame. I didn't force him to do it. Maybe he thought it was better him than me.", niihin kysymyksiin siitä, että kuka häntä odotti kotona, ei vastattu ollenkaan. Asiaa ei ollut ehkä mietitty siltä kannalta, että Julianillakin olisi kotona joku joka sitä odottaisi ja huolehtisi miehestä. Oli keskitetty enemmän niihin muihin asioihin ja nyt tummahiuksinen tunsi olonsa aavistuksen kusipääksi, kun oli vain suostunut lähtemään ja jättänyt kaverinsa ottamaan kaiken hartioilleen. Toisaalta huono mieli oli parempi vaihtoehto kuin mediaskandaali.

"Me being there doesn't bring anything new to the story. Really.", Joshua yritti inttää yhä vastaan. Julian voisi sanoa olleensa siellä jonkun mukana, mutta se joku ei tarvinnut olla hän. "You really want me to suffer?", kulma kohosi aavistuksen ja mies naurahti ilottomasti, kun Gaby kysyi mitä hyötyisi siitä, että pysyisi hiljaa. "But if it was me and him under the eyes of the court - who do you think they would believe?", tummahiuksinen voisi aina kääntää kelkkansa ympäri ja jos joutuisi itse suurempiin vaikeuksiin, laittaa kaiken Julianin syyksi. Se oli lainvalvojien silmissä jo valmiiksi tarpeeksi paha ja kelvoton ja itseensä verrattuna kakkosluokan kansalainen. Niin ei kuitenkaan ikinä tehtäisi - hänkään ei olisi niin kaksinaamainen tai julma, että myisi ystävänsä uransa takia. Ajatuksena se voisi tositilanteessa houkuttaa, mutta niin ei oikeasti koskaan tehtäisi. Joshuan omatunto ei antaisi sitä ikinä anteeksi.

"What do you want? Money? Apology? Tell me and I'll do it, so Victoria doesn't have to know about me being there ever. I already know Julian won't sell me out to her."

Joshua puri kieltään ja pudisteli vain päätään. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja painoi käsivartensa tiukemmin rintakehäänsä vasten, yrittäen säilyttää sen tyynen ulkokuorensa. Ehkä Julianin kutsuminen rikolliseksi oli epäreilua, mutta se oli myös totuus. Tavallaan hän oli parempi ihminen heistä kahdesta, vaikka ei olisi ehkä sitä niin suoraan sanonutkaan. Juliankin oli ajatellut niin, mutta toisaalta se ei muutenkaan odottanut ansaitsevan mitään hyvää elämässä. Olihan se jo puhunut siitäkin, että Gabykin oli liian hyvä sille eikä tiennyt miksi ansaitsi sen elämäänsä. Ehkä punapää oli hiukan rikkinäinen ja siitä oltiin nyt hyödytty tässä asiassa.

"Sorry. He's a good friend, really. And I'll have his back. Don't you forget it was me who dragged him out of that place when he was knocked out.", mies muistutti. Oli hänkin pitänyt Julianin puolia eikä ollut paljastanut sen salaisuuksia. Molemmat olivat aina velkaa toisilleen ja tekivät palveluksia, olivat ne sitten miten hyviä tai huonoja tahansa. "I've also known him longer than you have. I have had his back when there was no one else and he has done it for me. I'm not selling him out and I'm trying to help him the best I can."

"You're staying?", Joshua ei pitänyt siitä ajatuksesta ollenkaan. Hän ei tiennyt voisiko luottaa Gabrielleen ja pysyisikö se hiljaa. Julian luotti tyttöystäväänsä, mutta senkään arvioihin ei voinut luottaa nyt. Mies huokasi ja siirtyi kuitenkin sinne keittiöön, viittoen brunettea seuraamaan. Valot napsautettiin päälle ja siirryttiin mokkamasterin äärelle. Se napsautettiin päälle ja pöydältä napattiin kesken jäänyt olut, josta juotiin nyt muutama ahnea kulaus. Joshua jäi nojaamaan nyt puoleensa keittiötasoon siihen kahvinkeittimen vierelle ja veti kätensä uudestaan puuskaan.

"You know he was a real jerk to Victoria and she still is helping him out right now. And I made it happen, so you don't get to call me a horrible person either. We are all on his side."

"She doesn't hate me anymore, so that's good.", Joshua naurahti ja hieroi leukaansa. Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun katse hetken kiertämisen jälkeen palasi Gabyyn. "But that's going to probably change if you tell her about me being there.", olat kohosivat hiukan ja olutta hörpättiin uudestaan. Mies ei halunnut uskoa siihen, että naisen pysyisi vain hiljaa vaan valmistautui siihen pahimpaan. Kai se oltaisiin jollain tapaa ansaittukin, kun oltiin luultu, että itse päästäisiin kuin koira veräjästä koko tilanteesta. "I don't know much anyway, we just made up and started talking again and trying to be something. Only time will tell how that's going to go.", myönnettiin, kun ei osattu antaa sen syväluotaavampaa kartoitusta koko tilanteesta tai siitä miten ex-vaimolla noin yleisesti meni.

"And how's things with you and him?", aihetta yritettiin kääntää Gabyyn ja Julianiin, kun omaa tilannetta ei olisi mielellään sen enempää ruodittu siinä. Joshua ei pitänyt sellaisten asioiden puhumisesta ja harjoittikin sitä erittäin vähän. Julianille saattoi valittaa joistakin asioista, mutta ei sillekään ihan kaikkea kerrottu. Helpointa oli puida niitä asioita Victorian kanssa, kun yleensä sekin niihin liittyi vahvasti. "He seems happier.", mies mainitsi kääntyessään mokkamasterin puoleen, kun se ilmoitti vaimealla piippauksella kahvin olevan valmista.

Olutpullo laskettiin tiskipöydälle ja kaapista ongittiin kaksi kuppia, jotka molemmat täytettiin kahvilla. Jääkaapista haettiin maitoa ja kaadettiin omaan kuppiin, jonka jälkeen luotiin vilkaus brunetteen: "milk?" Maitopurkki päätyi sitten takaisin kaappiin ja Gabylle nakattiin sen kuppi nenän eteen pöydälle ja vetäydyttiin itse takaisin nojailemaan alaselällä tasoon takanaan.

Joshua antoi Gabyn rynnätä ensimmäisenä ovelle ja seurasi itse perässä kahvikuppinsa kanssa, jääden selvästi taustalle siinä touhussa. Naisia seurattiin myös sinne olohuoneeseen, jossa blondin tervehdykseen vastattiin kevyellä nyökkäyksellä. Katse käväisi Gabriellessa pikaisesti ennen kuin palasi takaisin Victoriaan. "Yeah, she's sleeping.", hän nyökäytti päätään ja istuutui siihen sohvalle, pidellen kahvikuppia käsissään ja katsellen enemmän sitä kuin kumpaakaan naisista. Jalkaa olisi tehnyt mieli pompottaa, mutta päädyttiin mielummin puremaan poskea ja kuuntelemaan.

"So what do you think is going to happen? He's going to end behind the bars for some time or what?", Joshua päätyi kuitenkin kysymään. Hän todellakin toivoisi, että Julian välttyisi siltä kohtalolta. Oli se kai joskus ennenkin ollut vankilassa tai niin se oli ainakin kertonut. Silloinkin tosin suhteellisen lyhyen ajan jonkun kotimurron seurauksena, mutta ei oltaisi ihmetelty jos niitäkin kakkuja löytyisi useampi. Hän ei olisi välttämättä halunnut nähdä edes sen rikosrekisteriä.

"How was he? Behaved well?", mies jatkoi kyselyään ja naputteli kuppiaan siinä samalla. Siitä otettiin lyhyt kulaus ja pidettiin katse Victoriassa, vaikka sivusilmällä tarkkailtiin Gabyakin. Vapaa käsi hakeutui juristin ympärille siinä samalla ja sen olkapäätä puristettiin ohimennen. "Thanks again for agreeing to help him. I owe you one.", lisättiin ja suotiin naiselle kapea hymy.

Joshua nyökytteli ja kuunteli, vaikka ei aivan ymmärtänytkään kaikkea. Hän puristi kädellään kuppia ehkä tarpeettoman kovaa huomaamattaan. "He's not gonna snitch.", todettiin siinä vaiheessa, kun nainen sanoi, että joku yritettäisiin saada laulamaan niistä isommista pomoista. Tuskin Julian edes niistä tiesi, sillä hänkään ei oikein tiennyt kuka sitä orkesteria aina johti. Enemmän sisäpiirin tietoa kuitenkin oli, koska hän oli heistä se, joka oli pidempään niissä kuvioissa pyörinyt. Punapää oli ajautunut mukaan sattumalta ja jäänyt sitten itsekin hakemaan mustelmia ja lisää rahaa kehästä tai tullut mukaan vain katsomaan. Nyt koko underground-tappelukuviota kaduttiin.

Mies nielaisi ja perään selvitti kurkkuaan, kun tuli selviksi, että muitakin osallisia etsittiin. Päässä kävi oitis hälytyskellot soimaan ja hän puri tiukemmin poskeaan, ettei olisi heti hypännyt jaloilleen ja painunut stressitupakalle. Ajatus kutkutteli kovasti takaraivossa. Joshua myös tiesi näyttävänsä kireältä ja vältteli katsekontakteja, tuijottaen vain käsiään ja sitä puolillaan olevaa kahvimukia. Hän toivoi, että oma nimi ei tulisi ilmi missään kohtaan eikä mikään viittaisi siihen, että UFC:n kultapoika olisi ikinä siellä ollutkaan. Hän oli kyllä ollut niissäkin hämäräkuvioissa suosittu ja yleisön lemmikki. Ne omat ottelut olivat tuoneet aina paljon väkeä paikalle.

Victorialle yritettiin tarjota hymyä ja nyökyteltiin kevyesti sille. "He isn't that bad really when you get to know him.", Joshua sanoi ja vilkaisi siinä samalla pikaisesti Gabyakin. Ei vieläkään oltu oikein varmoja aikoisiko se kertoa koko totuuden vai pysyä hiljaa. Piti vain toivoa, että kaikki menisi omalla kohdalla hyvin eikä oma nimi hyppäisi esiin missään vaiheessa sitä tutkimusta tai lipsahtaisi keneltäkään Victorian kuullen.

"But how long he's going to be in custody? He's not going to get any jail time? That's good, right?"