member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 20, 2016 0:19:31 GMT 2
Post by snafu on Dec 20, 2016 0:19:31 GMT 2
07.04.2017 around 8PM @ Blackwater Gym, Brooklyn Kuntosali oli hiljainen eikä laitteiden kimpussa tainnut olla montaa ihmistä. Viimeiset ryhmäliikuntatunnitkin oli jo pidetty aikoja sitten ja vain octagonia esittävässä metallikehässä tapahtui. Kaksi miestä kierteli toisiaan ja vaihtoi iskuja, jotka eivät kuitenkaan olleet liian totisia. Sparraustuokio näytti kuitenkin äärimmäisen nopeatempoiselta eikä hengähdystauoille ollut selvästikään juurikaan aikaa. Julian ei edes ollut aivan varma mistä se kaikki kiukku kumpusi. Ehkä se Luke-episodi oli ollut viimeinen tikki ja nyt vankilakeissiäkin kaduttiin ja samassa kehässä olevan vapaaottelijankin naama vitutti oikeasti. Se oli yhtä hymyä ja oli yhä niin buddy-buddya, että oikein ällötti. Punahiuksinen oli päätynyt sparraamaan sen kanssa salikäyntinsä päätteeksi ja nyt ohuet, pehmustetut hanskat olisi tehnyt mieli heittää pois ja käydä rähisemään kunnolla. Hän kuitenkin piti pitkähiuksisen vain varpaillaan eikä antanut sen levätä, jota se taisi paristi kommentoidakin. "Sheesh, you're hard on me today, aren't you?", se haukkoi kevyesti henkeään jossain välissä ja väisti oikeata suoraa, kiepsahtaen kokoisekseen aivan liian nopeasti kauemmas. Se sen ketteryyskin ärsytti. Kaikki ärsytti. Joshua tunsi ilmassa jotain kireyttä, mutta ei tiennyt mistä se johtui. Julian oli kehässä vähän turhan tosissaan eikä huomautuksista huolimatta lopettanut. Se kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja sai tosissaan väistellä niitä sen iskuja. Miehen oma t-paita oli jo liimautunut vasten selkää ja hikeä valui alas otsaa. Hiukset oli vedetty nutturalle ja käsiä peitti kevyet hanskat ja jalasta löytyi firman logolla varustetut urheilushortsit. Joshua onnistui vahingossa tavoittamaan nyrkillä sparrausparinsa leuan sivustan ja aivan liian kovaa , kun se tulikin yllättäen ajateltua lähemmäksi. Hän nosti siinä samassa kätensä ylös ja peruutti pari askelta, "shit! Sorry, I didn't mean to." Julian näytti muuttuvan siinä samalla hetkellä kuuroksi sanoille, kiskoi hanskat käsistään ja tuli päälle. Nyt ihan oikeasti.
"What the fuck?!", vapaaottelija älähti, kun nyrkki otti kontaktia kyljen kanssa. Ilmat sentään kestivät keuhkoissa, mutta ei se silti hyvältäkään tuntunut. Joshua työnsi punapään olkapäistä kauemmas ja väisti uutta heilahtavaa oikeaa suoraa. "Can you fucking calm down, what's your problem?", omatkin hermot kävivät kiristymään ja liian lähelle pyrkivä mies potkaistiin kauemmas, jalkaterän osuessa nyt napakasti sen keskivartaloon. "You're my problem, buddy. It should've been you there and not me.", Julian napsautti takaisin ja ihme, että sylki ei roiskunut siinä samalla, kun se ärähti sanansa. Vapaaottelija hämmentyi hetkeksi, antoi käsiensä laskea ja se riitti varmistamaan terävän iskun keskelle kasvoja. Nenästä levisi märän lämmin tunne alas leukaan ja naamavärkkiä ei olisi tarvinnut edes välttämättä pyyhkäistä kämmenselällä, että olisi tiedetty sen olevan veren peitossa. Hanskat punersivat ja ne viskattiin itsekin mattoon ja Joshuankin huumori loppui. Sparraus muuttui aivan liian nopeasti totiseksi ja nyrkit heiluivat tosissaan.
"Fuckin' coward!"Päädyttiin vuoronperään vasten häkkiseiniä ja samalla äänen desibelitkin nousivat jyrkästi. Kummatkin huusivat, vaikka eivät juurikaan toisiaan edes kuunnelleet. Joshuan nenä, joka oli mitä varmemmin murtunut, vuosi railakkaasti alas omille ja Julianin vaatteille, veripisaroiden täplittäessä myös kehän valkeaa lattiaa. Julian puri huuleensa tai se jäi jotenkin hampaiden nirhaisemaksi ja siitäkin vuosi verta, tosin vastapuolen nenävammaa huomattavasti hillitymmin. Ei se silti enää mukavalta näyttänyt miltään kantilta. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 20, 2016 6:51:50 GMT 2
Post by autopilot on Dec 20, 2016 6:51:50 GMT 2
ootd- Kun Julian oltiin saatu pois telkien tapaa, katse oli ollut helppo kääntää pois. Victoria ei ollut vaivannut itseään turhan paljon sillä, että olisi miettinyt sitä koko tilannetta ja analysoinut riskejä oman perheensä kohdalla. Jos sille linjalle oltaisiin lähdetty, oltaisiin seottu. Juristimoodista oli vaikea päästä irti, kun oli tottunut valmistautumaan pahimpaan, mutta se koitettiin ihan tosissaan pitää vain töissä eikä tuoda kotiin. Mitä ei voinut muuttaa, piti antaa pois. Tavallaan nyt oli helpompi katsoa toiseen suuntaan ja tyydyttäytyä keinotekoiseen rauhaan, kun elämässä oli paljon, mihin nyt keskittyä. Joshuan ottaminen mukaan kuvioihin oli rauhoittanut asioita ihan valtavasti, ja jostain syystä nainen oli vihdoin uskaltanut päästää vähän naruista irti ja luopua siitä, että mikromanageroi kaikkea ja koko ajan. Gracekin pääsi pois silmien alta nykyään paljon enemmän, kun äiti oli tajunnut että perhe oli onnellinen vain jos hän oli, ja että hän oli onnellinen vain jos otti toisinaan aikaa itselleenkin ja keskittyi siihen mitä itse halusi. Tänään tyttö oltiin päästetty ystävälleen yökylään, ja Victoria oli tarkastanut puhelintaan pakonomaisesti vain pari tuntia kokeiden arvostelussa. Nyt sen poissaolokaan ei enää stressannut ihan niin paljon, kun auto parkkeeratiin sen vuosien saatossa ihan liian tutuksi käyneen salin pintaan. Illallinen oli todennäköisesti siinä vaiheessa erittäin hyvä veto, kun ne ajatukset olivat pakostikin jääneet lapsen luokse. Vastassa ei kuitenkaan ollut yhtään hymyileviä kasvoja, vaan lähinnä huutoa. Sekin tietysti toimi harhautuksena. Kädessä ollut puhelin päätyi hyvin nopeasti takin taskuun, kun suunta otettiin sinne salin puolelle. Äänetkin oltiin tunnistettu ja niistä tajuttu kauas, että kaikki ei ollut kunnossa, mutta se näky vain alleviivasi sitä samaa oletusta. Katse rekisteröi heti paitsi sen kaikkialla olevan veren, myös sen että ilmeisesti kaikki olivat päättäneet luopua hanskoista. Julianin osallisuus ei tullut millään tavalla yllätyksenä. " Hey, what are you doing? Have you both gone mad?" ihmeteltiin kovaan ääneen jo puolessa matkaa, ja kieltämättä väkisinkin kiirehdittiin askeleita vaikka nyt ei varsinaisesti aiottukaan väliin mennä, "j esus christ. That's enough! Enough. Come on. Come here, please." Ääneen tuli väkisinkin se supertiukka juristisävy, joka toimi erinomaisesti myös lapsenkasvatuksessa - ja sopi vähän turhan hyvin tähänkin yhteyteen. Sanat osoitettiin lähinnä Joshualle, koska Julianille tuskin voisi sanoa mitään yhtään mihinkään.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 20, 2016 14:24:05 GMT 2
Post by snafu on Dec 20, 2016 14:24:05 GMT 2
Victorian huudot kaikuivat alkuun kuuroille korville. Joshua keskittyi punapäähän ja siihen, että sai sen tiukasti vasten kehän lattiaa. Sen kaataminen ei ollut helppoa, mutta lopulta sinne päädyttiin päällekkäin ja niin, että itse jäätiin parempaan asemaan. Joshua keplotteli miehen käden sen selän taakse ja painoi, tuoden polvensa sen käsivarren päälle. Siinä vaiheessa räpistelystä ei ollut hyötyä ja hän saattoi hengähtää edes hetken. Nenän seutua pyyhkäistiin kämmenselällä - se vuoti vedelleen. "You stop wiggling or I'm going to break your arm. No game, I'll do it, buddy. Calm down.", ääni karkasi käheähkönä huohotuksen lomasta, mutta se kuulosti silti erittäin vakuuttavalta vaikkei enää huudettukaan. Julianin käsi pidettiin vasten sen selkää ja siihen nojattiin melkein koko painolla, käsivarren ollessa taipunut jo nyt ikävästi. Se varmasti sattui, vaikka mitään aneluita punapään suunnalta ei kuulunutkaan, kun se viuhtoi jaloillaan ja kiroili.
Joshua kiinnitti vasta siinä vaiheessa huomionsa Victoriaan ja vilkaisi sen suuntaan pikaisesti, kääntäen kuitenkin kasvonsa nopeasti takaisin kohti mattoa. Hän ei halunnut edes tietää miltä näytti. Lattiaa, joka oli punaisen täplittämä katsottiin ja nenää olisi varmasti nyrpistetty ellei sitä olisi jomottanut tasaiseen tahtiin. Ensimmäisenä tuli mieleen, että miten pitkään siinä siivoamisessa menisi. Seuraava ajatus oli se, että miltä se tilanne edes näytti sivustakatsojasta. Nyt varmaan helvetisti hallitummalta kuin äskettäin, mutta tuskin kukaan olisi uskonut näkevänsä mitään oikeaa tappelua siellä harjoitusringissä. Tunteet kyllä kuumenivat useasti, mutta harvoin sparraustilanteet karkasivat näin pahasti käsistä. Joshua asetti toisen jalkansa vasten lattiaa ja säilyi polvillaan, antaen ryhtinsä hiukan lysähtää siinä samalla. Juliankin vain puuskutti, kun ei asentonsa takia päässyt kierähtämään pois alta tai keplottelemaan itseään jaloilleen.
"It's okay, this is.. Fuck, I don't know. It's okay now.", Joshua yritti vakuutella ex-vaimolleen, vaikka ei itsekään oikein uskonut sanojaan. Tilanne oli ainakin hallussa sen verran, ettei enää tarvinnut väistellä huitovia nyrkkejä. "Fuck you. Let me go.", punapää mutisi ja mulkoili ylöspäin kääntäessään poskensa vasten lattiaa. Senkin naamataulu oli enemmän tai vähemmän verinen, vaikka esimerkiksi nenä näytti olevankin säästynyt suuremmilta iskuilta. Verta norui silti sen leualla ja hammasrivistö oli vaaleanpunertava.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 20, 2016 14:39:40 GMT 2
Post by autopilot on Dec 20, 2016 14:39:40 GMT 2
Se ei todellakaan ollut sellainen tilanne, mitä odotettiin olevan edessä. Victoria oli oikeastaan aika varma, että ei ollut koskaan ennen edes nähnyt, että jollain ihan tosissaan menisi hermot tässä ympäristössä. Nyt oli vaikea sanoa, että kummalla oli mennyt hermot ennen, mutta selkeästi lopuksi kaikilta. Juliania oli helppo syyttää, mutta se oli tarpeeksi alakynnessä, ettei saanut heti vihoja päälleen. Ja veripäissä sekin. Ikävä kyllä.
Koska siihen väliin ei voitu mennä, niin ei sitten voitu kun jäädä hämmentyneenä tapittamaan ja levittelemään yhtenä kysymysmerkkinä käsiä. Kesti hetki, ennen kun Joshua edes tiedosti kolmannen osapuolen läsnäoloa, ja kun tiedosti, sillä ei ollut tarjota minkäänlaista selitystä. Sen selitys oli melkein huonompi kun se, että ei olisi sanonu mitään. “If you say so”, blondi vastasi hämmentyneenä ja hyvin kyynisesti, mutta sai potkittua itsensä liikkeelle. Väliin ei tietysti menty vieläkään, mutta otettiin pari askelta lähemmäs ja laskettiin laukku sivuun. Käsi kävi tapailemassa takin taskua, missä luonnollisesti oli nippu paperia, kuten vanhemmilla niin usein oli.
Ei se tilanne kyllä ok ollut, mutta ei siihen kaikkeen voitu sanoa oikein muutakaan. Victoria ei ollut ihan varma, olisivatko miehet toistensa kurkuissa uudestaan kiinni saman tien, jos sitä tilannetta edes yrittäisi purkaa. Se näytti vähän turhan todelliselta mahdollisuudelta. “Julian?” yritettiin siihen samaan ahdistuneeseen sävyyn, kun Joshuasta ei kerta saatu irti mitään, eikä oikein hiljaa tuijottamassakaan voitu seistä. “You done now? Everyone done?" pudisteltiin sitten päätä ja osoitettiin sanat molemmille ja ei kellekään.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 20, 2016 17:14:17 GMT 2
Post by snafu on Dec 20, 2016 17:14:17 GMT 2
"Hi blondie.", Julian huikkasi kuullessaan nimensä, vaikka ei voinut Victorian suuntaan katsoakaan. Hän ei voinut kuin maata ja hengitellä syvään, yrittäen tottua samalla siihen epämukavuuteen käsivarressaan. Hengittäminen oli harvinaisen hankalaa, kun päällä oli yli kahdeksankymmentä ylimääräistä kiloa. Joshua oli vääntänyt vasemman käden selän taakse ja sen polvi painoi niin, että sormia tunsi enää hiukan. Olkapää muistutteli vanhasta vammastaan ja siihen särki varmaan enemmän kuin painetuksi tulleeseen käsivarteen. "Let me go or I'll get the bat for sure and kill you in front of your wife. No game.", mies puhui itsekin tasaisen rauhallisesti, vaikka olisi voinut mennä läpi sen uhkauksensa kanssa. Ärsytyskäyrä oli ylittänyt kaikki mahdolliset sfäärit ja hän olisi voinut jatkaa sitä tappelua pidempäänkin, ellei olisi päätynyt sinne lattialle pideltäväksi.
Joshua pudisteli päätään ja hellitti, nousten ensin itse jaloilleen. Jalkaterä painettiin punapään alaselälle ja sen avustuksella noustiin pystyyn ennen kuin siirryttiin turvallisesti kauemmas. "Maybe I'll just call the cops right now.", hän mutisi ja pyyhkäisi naamaansa. "Maybe I'll call all the magazines and tell about how you're not a sweet lil altar boy you're pretending to be.", punapää ärähti takaisin ja nousi lattialta, peruuttaen toiseen kulmaan rinkiä ja nojautuen sen häkkiseinää vasten. Pää notkautettiin sitä vasten ja toinen käsi eksyi hieromaan olkapäätä, sen käden sormien pumpatessa nyrkkiin ja auki. Veri lähti onneksi nopeasti uudestaan kiertämään, vaikka olan jomotus ei hetkessä kadonnutkaan.
Joshua kiristeli leukaperiään, mutta ei sanonut mitään. Hän kääntyi ympäri ja astui ulos ringistä, kiertäen käsivartensa siinä samalla keskivartalonsa ympärille. "We are done. For sure. Get your ass out of here.", rinkiin huikattiin ja vapaaottelija siirtyi lähemmäs Victoriaa. Sitä kohti ei katsottu suoraan - ei kehdattu. "You still owe me. And you sure as hell don't have it in you to throw me out. I can do round two right now, right here.", Julian huikkasi miehen loittonevalle selälle ja lähti seuraamaan sitä. Olkapäätä pyöriteltiin, mutta mikään muu ei tuntunut vaivaavan. Kasvoihin ilmestyisi varmaan pari mustelmaa ja alahuulessa oli vekki, mutta mitään sen vakavampaa ei ollut käynyt. Joshua näytti siltä kärsineemmältä osapuolelta ja osa sen verestä oli päätynyt omillekin vaatteille, tehden siitä ulkonäöstä enemmän selkäänsä saaneen näköisen.
"Thanks again for getting me out. It was supposed to be your hubby there anyway, but I'm a good guy.", Julian väläytti vaaleanpunaisen virneen Victorialle ja osoitti ohimennen sormellaan Joshuaa, joka ei kommentoinut asiaa mitenkään. Se tiesi, että olisi oikeasti kuulunut sinne häkkiin ja ehkä oli ansainnutkin jollain tapaa saada selkäänsä. Vapaaottelija ei vain koskaan ollut ajatellut, että Julianin kiukku yltäisi siihen saakka ja asioiden piti muutenkin olla jo selviteltyjä. Ilmeisesti ei. Ehkä sitä ei vain voinut lakaista maton alle ja jatkaa eteenpäin normaalisti.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 20, 2016 17:33:03 GMT 2
Post by autopilot on Dec 20, 2016 17:33:03 GMT 2
Julianin syytämille uhkauksille oli vaikea tehdä mitään muuta kun kohotella kulmia ja todeta puolikuulumattomasti että “well aren’t you nice today.” Ei siinä tilanteessa kyllä varmaan itsekään olisi ollut kovin hyvällä tuulella. Victoria ei ihan oikeasti tiennyt, miten pitkälle Julian menisi jos ottaisi ihan tosissaan nokkiinsa jostain. Sen mielenliikkeistä oli vaikea saada mitään selkoa, ja se oli sellainen maailma mitä ei välttämättä edes haluttu valottaa sen suuremmin.
Pelkästään sen tilanteen seuraaminen vierestä oli äärettömän epämiellyttävää, eikä nainen osannut lopulta kuin kääntää katseensa. Sitä ei oltaisi haluttu todistaa. Katse kuitenkin kiinnittyi siirtyi sinne kehään uudestaan kun ilmoille karkasi lisää sitä uhkailua, ja tällä kertaa huomattavasti inhottavammassa muodossa. Alahuulta jouduttiin puremaan, ettei kommentoitu mitään ja hierretty sitä tilannetta entisestään.
Jos ei muuta, niin ainakin miehet rupesivat vihdoin keräilemään itseään sieltä maasta. Sitä näytöstä seurattiin hyvin varautuneena, ja vaistomaisesti hakeuduttiin selkeästi lähemmäs Joshuaa heti kun se astui pois ringistä. Ihan kun toinen mies olisi muka ollut hänelle mikään akuutti riski. “No one’s doing round two”, huokaistiin raskaasti ja pudisteltiin päätä jo ennen kun asiaa kerettiin kunnolla miettimään. Äänensävy oli taas hyvin lähellä sitä, kun selitti lapselle kymmenettä kertaa samaa, itsestäänselvää asiaa. Ex-miestä seurattiin sivusilmällä ja jouduttiin tietoisesti vastustamaan kiusausta ruveta höösäämään sitä sen kasvojen tilannetta ihan tosissaan. Sitä ei taidettu tähän tilanteeseen ja näiden silmäparien eteen kaivata. Sormet tapailivat paperin kulmaa taskun suojissa joka tapauksessa.
Se asia rupesi pikkuhiljaa selvenemään, kun Julian jatkoi sitä puhumistaan, ja kieltämättä olo oli seuraavaksi sellainen että olisi joutunut erotuomariksi johonkin täysin naurettavaan tilanteeseen. Mitä tämä kyllä olikin. Victoria kyllä ymmärsi, miksi se kaikki ärsytti Juliania ja miksi se mitä ilmeisemmin kantoi kaunaa, mutta jotenkin oli ollut siinä uskossa että asia oltiin jo unohduttu. Ilmeisesti ei. “You’re both good guys, and you're both idiots, and you both need to talk it out before someone really does get hurt”, nainen ilmoitti melkein rauhaliseen, sovittelevaan sävyyn, mutta tiukkana. Melkein olisi tehnyt mieli istuttaa molemmat alas ja pakottaa ne puhumaan se tilanne selväksi saman tien. Nekin olisivat selkeästi tarvinneet sen luennon, että kriisit ratkaistiin rauhallisesti keskustelemalla eikä nyrkeillä.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 21, 2016 9:54:19 GMT 2
Post by snafu on Dec 21, 2016 9:54:19 GMT 2
"I don't want to talk, I rather would hit your face in but I kinda already did. That nose must feel real good, eh?", Julian raakkui eikä selvästikään osannut alkaa hieromaan minkäänlaista sovintoa. Vapaaottelijaa ärsytti ja se oli kiertämässä Victorian ohi kohti miestä, mutta pysähtyi kun sille kohotettiin kättä. "You really wanna do this in front of her? Because I'll do it and it's not going to be PG.", sormella osoitettiin blondia ja sen taakse jäävää miestä ja heristeltiin sormea. Julian toi kätensä rintakehänsä päälle ja nojautui häkin ulkoreunaan. "That's what I thought.", tuhahdettiin ja pudisteltiin siinä samalla päätä.
Joshua uskoi jo rauhoittuneensa aiemmasta, mutta punapää osasi ärsyttää hyvin. Jos Victoriaa ei olisi lisätty yhtälöön, ei hän olisi edes miettinyt paikoillaan pysymistä. Nyt kuitenkin piti polkea jalkaa ja yrittää olla se parempi ihminen, joka ei halunnut repiä keneltäkään mitään raajoja irti. Paitsi sekin kuulosti ihan hyvältä idealta. Mies ei edes tiennyt mistä se Julianin yllättävä kiukku ja kostonhimo oli kummunnut, mutta hyvin se oli häneen itseensäkin tarttunut. Haluttiin kuitenkin vielä ajatella, että oikeasti oltiin se parempi ihminen, jolla oli enemmän menetettävää. Ei Joshua olisi paikalle poliiseja soittanut ja ei uskonut, että toinen mieskään olisi lehdille soitellut, mutta se toimi silti hyvänä uhkauksena.
"What's there to talk about? You got your revenge or what the fuck that earlier even was. I owe you and you're an asshole. Is there something new?", mies huokasi ja toi käden kasvoilleen, painaen nenäänsä kevyesti. Suussa maistui veri ja hengittämistä ei juuri nyt voinut harjoittaa ollenkaan nenän kautta. Kasvoja särki ja kylkeä ja sormia ja käsiä, mutta ei siinä voinut käydä valittamaan. Toisella kädellä pidettiin kiinni nenästä, kun vapaalla kädellä pyyhittiin suuta ja leukaa. Treenishortseja katsottiin kerran ennen kuin uhrattiin ne ja yritettiin pyyhkiä sormia puhtaaksi kankaaseen.
"Oh, you owe me. Right now you're my bitch and will do what I say, answer your phone when I call and all that shit. If I need you, you better have my back. Like I had yours.", Julianin kädet eivät kestäneet pitkään puuskassa, kun niiden avulla elehdettiin puhuessaan. Hän työnsi itsensä irti häkistä ja käveli lähemmäs, nojautuen enemmän Victorian puoleen, vaikkakin puhui sen ohi Joshualle. "That sound fair to you, blondie?", katse valui naiseen ja sille hymyiltiin leveästi. "Have you already kicked his ass for lying to you or do you want me to do that too? We don't have to call it round two if you don't like that.", pää kallistui hiukan ja virne kesti huulilla.
"Can you just fuck off?", Joshua huokasi eikä pitänyt lainkaan siitä, että Julian siirsi huomionsa ex-vaimoon. Hän päätyi itsekin lähemmäs Victoriaa ja olisi halunnut astua niiden väliin, mutta ei ainakaan vielä tehnyt niin. Mies ei ollut puhunut niistä sivubisneksistään juurikaan naisen kanssa vaan koko asia oli vain sivuutettu. Juliania ei kaivattu mukaan siihen soppaan herättelemään sitä keskustelua.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 21, 2016 12:26:23 GMT 2
Post by autopilot on Dec 21, 2016 12:26:23 GMT 2
Pikkuhiljaa ärsytti Victoriaakin. Olisi tehnyt mieli vain kivahtaa Julianille ja käskeä sitä olemaan hiljaa, mutta se ei ollut kovin hyvä vaihtoehto. Se oli inhottava ja raivostuttava, eikä nainen tiennyt mitä tehdä tai sanoa siihen koko hommaan. Hän ei halunnut seurata sivusta minkäänlaista tappelua, eikä oikeastaan edes kuulla mitään mitä sillä oli sanottavana. Se ylimielinen asenne hiersi omia hermoja väkisinkin, ja olisi ollut ihan liian helppoa lähteä mukaan siihen väittelyyn ja uhkailuun.
Selkeästi myös Joshuan toisinaan turhankin pitkät hermot olivat nyt tosissaan koetuksella, ja se ei ihan osannut jäädä hiljaiseksi. Ehkä se oli hyväkin. Julian ei tuntunut ongelmalta, joka katoaisi ignooraamalla. Katse seurasi tarkasti Joshuan kasvoja kun se puhui, ja kun se rupesi pyyhkimään sormiaan shortseihinsa, niin vihdoin kaivettiin se paperinippukin esiin ja annettiin se sen käteen. Samalla käännyttiin sitten paremmin ex-miehen puoleen ja ei hetkeen edes muistettu peitellä sitä huolestumista. Se muuttui nopeasti ihan puhtaaksi närkästykseksi, kun Julian osoitti sanansa suoraa hänelle.
“Are you kidding me right now?” blondi kysyi ja oli välittömästi silminnähden ärsyyntynyt, päätyi kääntymään ympäri, jättämään Joshuan oman onnensa nojaan ja seisomaan sen sijaan huomattavasti isomman miehen kanssa melkein navat vastakkain. Sitä tapitettiin suuttuneena suoraa silmiin, eikä tajuttu edes ottaa etäisyyttä. Ihan kun sitä kokoeroa ei oltaisi edes tajuttu. Ja eihän sitä nyt tajuttukaan.
“You really think you’re in a position to threaten anyone? You're barely out in the clear. Why don't you let me deal with my relationship and you go deal with yours before this comes back to bite you in the ass and that girl of yours gets hurt again. I'd hate to see that happen." Juristi oli yleensä tälläisissä tilanteissa tyyneyden perikuva, jos ei inhottavaa sarkasmia laskettu, mutta nyt oltiin vähän turhan pitkällä omalla alueella ja uhkailtiin sellaisia asioita, millä oli ihan liikaa väliä. Ei tarvinnut varmaan edes erikseen sanoa ääneen, että Joshuan ei todellakaan annettaisi vain joutua pää pölkulle ilman eri tappelua. Sen uhkailu oli ihan sama kun olisi uhkaillut Victoriaa ja - vielä tärkeämpää -Gracea. Sen puolesta oltaisiin valmiita tekemään oikeastaan ihan mitä tahansa, ja sen perhettä ei ihan noin vain lopullisesti hajotettaisi siksi että siltä sattui tuntumaan.
"And I don't want you to do anything. Just leave us alone, will you."
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 21, 2016 20:04:39 GMT 2
Post by snafu on Dec 21, 2016 20:04:39 GMT 2
Joshua nyökäytti kevyesti päätään kiitokseksi, kun sai paperia ja pyyhki ensin niillä sormiaan. Nippu päätyi seuraavaksi kasvoille ja leukaa pyyhittiin ennen kuin ne painettiin nenää vasten. Sitä pitäisi varmaan käydä näyttämässä jossain. Mielessä kiitettiin luojaa siitä, että hetkeen ei ollut tulossa yhtään mediatapahtumaa, jossa pitäisi esiintyä. Naama olisi varmaan karmeampi huomenna eikä nytkään näyttänyt mitenkään kauniilta. Päällä oleva vaatekertakin joutaisi varmaan roskiin, kun sitä verta tuskin jaksettaisiin lähteä pesemään millään kikkakonsteilla irti. Onneksi yhdet shortsit ja t-paita eivät olleet suuri menetys, vaikka ärsyttivät silti.
Julian otti askeleen lähemmäs naista, kun se kävi puhumaan. Käsi puristui kevyesti nyrkkiin eikä elettä edes yritetty peitellä. "Me threatening him is a lot better idea than you threatening me, blondie.", todettiin melkein keskustelevalla sävyllä, vaikka virne ei enää kestänytkään huulilla. Leukaperät pullistelivat ja käsi kohosi ja siinä vaiheessa Joshua työnsi Victorian sivuun ja asettui kaksikon väliin. Paperipyyhkeiden annettiin pudota lattialle ja punapäistä katseltiin suoraan silmiin. "C'mon, bro. Don't do that.", päätä pudisteltiin ja ei kuulostettu edes kovinkaan vihaiselta tai uhkaavalta. Mies ei halunnut jatkaa sitä murhenäytelmää - ei ainakaan nyt, kun blondikin oli todistamassa kaikkea. Julian oli aivan liian arvaamaton, että olisi voinut luottaa yhtään mihinkään mitä se tekisi vihaisena ja se oli todella vihainen, vaikka nyt sen tyynen kuoren olisi voinut antaakin hämätä. "I owe you, that's it. I'm not going to bail out on that, okay? I owe you. Just don't involve my family in this."
Mies nyrpisti nenää, kun vapaaottelija puhui ja tavoitteli hänen olkapäätään. Sen käden annettiin laskeutua siihen hetkeksi. "I'm not coming after them, just you if you decide to be a fucking coward again. That's a promise.", hetken mietinnän jälkeen sanottiin. Joshuan poskea taputettiin muka ystävällisesti, mutta tarpeettoman kovaa. Se ei valittanut vaan puri huultaan ja nyökäytti päätään, hyväksyen ilmeisesti sen vastauksen ja oman kohtalonsa. Kai sekin pisti perheensä itsensä edelle eikä halunnut niille mitään pahaa. Ehkä silläkin oli selkärankaa eikä ajatus vain toimivasta urasta ja mielettömistä määristä rahaa. "See ya around, buddy. I'll let you know when I need you. Be a good boy.", Juliankin tiesi, että sen keskustelun voisi käydä uudestaan niin, että ei ollut ketään kuulemassa. Victoria ei ollut asettunut omalle puolelle eikä ollut innostunut siitä, että sen ex-miestä olisi pyöritelty lisää joten sen läsnäolosta oli vain haittaa.
Joshua ei pitänyt be a good boysta eikä halunnut todellakaan olla kenenkään koira, ei edes kuvainnollisesti. Julian heilautti hänen käden olkapäältään ja siinä samalla olisi tehnyt mieli lyödä sitä. Ehkä punapääkin odotti sitä eikä suoraan kääntänyt selkäänsä hänelle. Kuitenkin tilanne oli jo tarpeeksi kireä ilman yhtään ylimääräistä lyöntiä ja sen annettiin siis lähteä rauhassa. Oli helpotus jäädä sinne kahdestaan. Joshua pyyhkäisi kasvojaan, otti pari askelta ja löi nyrkillään harjoituskehän seinää aivan kuin se olisi auttanut yhtään missään. Rystysiä kirpaisi ja nyrkki suljettiin toisen käden sisälle ja nojauduttiin otsalla siihen aitaan. Mies niiskutti muutaman kerran ja lipaisi ylähuultaan. Hän ei ollut koskaan ollut Julianin huonolla puolella eikä olisi nytkään halunnut sinne joutua, mutta siltähän se tilanne näytti.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 21, 2016 20:26:10 GMT 2
Post by autopilot on Dec 21, 2016 20:26:10 GMT 2
Jostain syystä se Julianin lähemmäs käyminen ja käsien puristelu nyrkkiin ei hetkauttanut naista oikein suuntaan tai toiseen. Niihin sen sanoihinkin vastattiin vain herttaisella hymyllä ja pään kallistuksella, ja annettiin miehen olla ainut joka tässä vaiheessa näyttti avoimesti siltä että kävi liian kuumana. “Oh, wow. I’d love to know what your plan is. Go ahead, share, please”, sille todettiin muka aidosti kiinnostuneeseen sävyyn ja kehotettiin jatkamaan sillä samalla linjalla.
Oli vähän turhan helppo puhua Julianille samaan tapaan, kun oltiin puhuttu niille lukuisille lain kanssa ristituliin joutuneille rikollisille, jotka eivät luottaneet juristeihin tippaakaan ja olivat jo lähtökohtaisesti hyökkäyskannalla ja syytämässä lukemattomia typeriä uhkauksia. Tietysti silloin kukaan ei suoranaisesti ollut uhka omalle perheelle, joten se oli myös helpompi sivuuttaa. Tämä oli äärettömän vaikea sivuuttaa millään tavalla. Yleensä Joshuan rauhallisuudesta pidettiin, mutta joskus se raivostutti ja siltäkin oltaisiin kaivattu vähän enemmän sellaista tunneskaalaa, joka kiihtyi nollasta sataan alle sekuntin.
Oli todennäköisesti kaikille hyvä, että ex-mies sitten kuitenkin tuli siihen väliin, meni siihen sitten hetki tai ei. Sille ei turhaan pistetty vastaan, vaan kiltisti astuttiin sivummalle. Ärsytti silti, ja varmaan ärsyttäisi koko loppuillan. Ehkä huomennakin. Mieli olisi tehnyt käydä hakemassa lapsikin saman tien kotiin. Se ajatus pyöri päällimmäisenä mielessä silloinkin, kun puolisilmällä seurattiin sitä miesten sananvaihtoa. Sitäkään ei oltaisi haluttu ikuistaa, koska se oli kaikenkaikkeaan äärettömän alentavaa ja sanavalintoineen suorastaan nöyryyttävää. Victoria onnistui kuitenkin juuri ja juuri pysymään hiljaa, huikkasi vain Julianin perään lopulta neutraalin “nice seeing you again. Tell Gaby I said hey.”
Tilanne ei tuntunut paljon helpottuvan edes siinä vaiheessa, kun mies ihan oikeasti katosi siitä paikalta. Sieltä tuli lopulta viiveellä se Joshuankin reaktio, mikä tuli tarpeeksi puskista että sitä säikähdettiin, katse kun oli seurannut Juliania loppuun asti. Siinä vaiheessa se huolikin sai nostaa vähän enemmän päätään. Blondi siirtyi vähän lähemmäs, ja sormet päätyivät käymään miehen niskalla melkein rauhoittelevaan sävyyn. "Can you please sit down? I'll get you some ice", tarjottiin pehmeään sävyyn, kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja ohimennen painettiin huulet parempien kohteiden puutteessa miehen olkaa vasten. Se taisi olla uusi coping mekanismi kaikkeen.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 21, 2016 22:08:50 GMT 2
Post by snafu on Dec 21, 2016 22:08:50 GMT 2
Joshua säpsähti aavistuksen kättä niskallaan ja oli jo siirtymässä kauemmas, kun tiedosti, että siinä tuskin enää selkäänsä sai. Katse siirtyi hitaasti blondiin ja sitä katsottiin vakavana. Käsi pyyhkäisi kasvoja ja peukalolla rapsutettiin jo leukaan kuivunutta verta. Mies ei sanonut mitään, mutta siirtyi häkin vierestä penkille. Siihen oli jäänyt pyyhe ja vesipullo, jotka molemmat napattiin käsiin. Pyyhettä kasteltiin vedellä ja pyyhittiin kasvoja sieltä täältä, missä ajateltiin verta olevan. Nenää välteltiin, sillä se oli tarpeeksi kipeä ilman hankaamistakin. "Do I look like shit?", ex-vaimon suuntaan vilkaistiin ja pidettiin se pyyhe pois kasvoilta, kun sille väläytettiin iloton hymy.
"I don't get him. I thought we were just fine and then this happens.", päätä pudisteltiin ja käsi juoksutettiin hiusten lävitse, jotka siinä samalla nyhdettiin hetkeksi auki. Hiuslenkkiä venyteltiin sormissa ja vedettiin se sitten uudestaan pitämään hiuskuontaloa löysällä nutturalla niskassa. Mies olisi mieluusti käynyt siivoamaan, käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteen eikä jäänyt vain istuskelemaan. Stressitaso oli noussut taas niin rankasti, että olisi tehnyt heti mieli hukuttautua töihin. Tehdä paperitöitä ja ylibuukata jokainen päivä, että sitä välikohtausta ei olisi tarvinnut miettiä. Joshua oli hyvä etäännyttämään itsensä ongelmista ja ei ollut niistä sivubisneksistään puhunut Victoriankaan kanssa. Molemmat olivat tainneet vain ignoorata koko asian ja nyt se oli noussut taas mieleen, kiitos Julianin.
"I know I owe him, because he saved my ass but..", olkapäitä kohoteltiin. Ei hän tiennyt miksi ei ollut odottanut mitään tällaista. Varmaan siksi, että olevinaan oltiin niin hyvää pataa ja ylimpiä ystäviä. Joshua ei edes tiennyt oliko Julianilla muita ystäviä. Tuntuihan se koko välikohtaus suurelta petokselta, mutta toisaalta tajuttiin, että ne asiat pitäisi selvittää. Niitä ei voisi paeta töiden pariin ja odottaa kaiken vain muuttuvan hyväksi uudelleen. Tänään ei kuitenkaan välien selvittelystä tulisi mitään muuta kuin lisää mustelmia ja harmia. "It just sucks.", ei keksitty mitään parempaakaan. Mies huokasi syvään ja nojasi käsiinsä.
"Should we talk about it? Talk about the fact I'm not a sweet and innocent altar boy like he said?", posken sisäpintaa järsittiin ja Joshua ei todellakaan olisi halunnut puhua siitä, mutta toisaalta ei halunnut enää yhdenkään tilanteen räjähtävän näin käsiin. Asioita ei voinut vain työntää takaraivoon ja antaa muhia siellä ja odottaa, että milloin koko pakka leviäisi käsiin. Julianinkin pakka oli levinnyt ja siitä ei ollut seurannut mitään hyvää.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 22, 2016 8:10:45 GMT 2
Post by autopilot on Dec 22, 2016 8:10:45 GMT 2
“You’ve looked worse”, blondi lupasi sen sijaan, että olisi vain todennut kyllä. Hänkin oli melko varma, että mies oli onnistunut murtamaan sen nenänsä, joten ei, se ei näyttänyt hyvältä. Ei se siihen kuolisi, mutta se oltaisiin ehdottomasti voitu myös jättää välistä. Kai se voisi senkin esittää vain treenionnettomuutena, kuten ilmeisesti esitti ihan kaiken muunkin. Se tuntui olevan ihan toimiva strategia, kerta melkein poikkeuksetta kaikki olivat tarpeeksi typeriä uskomaan siihen ilman eri ajatusta.
Joshua istui, mutta Victoria ei. Olo oli tarpeeksi levoton, että paikallaan istuminen tuntui erittäin huonolta idealta. Siihen jäätiin kuitenkin seisoskelemaan, tungettiin hetkeksi kädet takin taskuun ja seurattiin sitä miehen heikosti toimivaa puhdistautumista. Kun mies oli missannut tarpeeksi monta kohtaa tarpeeksi moneen kertaan, päädyttiin sitten ojentamaan käsi ja tavoittelemaan se pyyhe omiin sormin. Kun nähtiin mitä tehtiin, saatiin huomattavasti paremmin käytyä läpi niitä pahimpia kohtia. Sitä nenää välteltiin ja ylipäätään oltiin äärettömän varovisia.
“Does anyone”, todettiin vähän apaattiseen sävyyn siihen Julianin sielunelämän ymmärtämiseen, mutta hymyiltiin päälle. Kai sillä oli joku hyvä syy katkeroitua siitä kaikesta näin vähän jälkijunassa. Ensimmäinen oletus tietysti oli, että sen kotona oli tapahtunut jotain. Siitä ei oikeasti tiedetty mitään, eikä haluttu edes esittää sitä ajatusta ääneen. Joshuan ei tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa siitäkin.
Siitä kuka on velkaa kenelle kuviosta ei pidetty tippaakaan, koska se vaikutti juuri siltä, että lähtisi alta aikayksikön käsistä ja seuraavaksi kaikki olisivat ongelmissa. “You don’t owe him something just because he decided to do something for you”, Victoria totesi siihen Joshuan olkapäiden kohotteluun, vaikka olisi mieluummin ollut puhumatta asiasta lainkaan, “that’s not how it goes. It’s not even your problem just like it wasn’t your decision. It is and was his, wasn’t it.” Kai se oli taas hänen tapansa etäännyttää itsensä siitä tilanteesta ja keskittyä muotoseikkoihin. Juristi olisi heistä ehdottomasti se, joka heittäisi jonkun toisen rekan alle puolustaakseen omaa ja perheensä nahkaa, eikä edes miettisi asiaa kahdesti.
Olemus muuttui varautuneemmaksi, kun Joshua ehdotti sitä asioista keskustelua. Victoria asetti sen pyyhkeen heti sivuun ja pudisteli päätään. “I’m gonna clean that up”, todettiin ja viitattiin kehän suuntaan. Se oli ehdottomasti tekosyy, mutta toimiva sellainen. Ja siitä asiasta olisi pitänyt puhua, mutta hän ei halunnut tai osannut. Kaikki heidän välillään oli hyvin niin kauan, kun ignoorattiin kaikki ne negatiiviset asiat, ja toistaiseksi se oli toiminut. Nainen ei todellakaan halunnut palata siihen entiseen, missä oli jatkuvaa kriisiä ja riitaa, vaan halusi olla vielä hetken vain tyytyväinen ja onenllinen. Todellisuus saisi odottaa, joten mieluummin hän käänsi selkänsä ja antoi vain olla.
Niin tehtiin nytkin, kun sitten oikeasti päätettiin tarttua siihen pakoreittiin ja suunnata hakemaan jotain kättä pidempää avuksi siihen siivoamiseen. Matkalla kierrettiin huivi kaulasta ja availtiin sitä takkia.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 23, 2016 0:12:18 GMT 2
Post by snafu on Dec 23, 2016 0:12:18 GMT 2
"But I do. That's how friendships work, right? They do stuff for you and you repay that. It worked like that for us.", Joshua intti vastaan. Tietysti siinä mukana olisi pitänyt olla luottamusta ja kaikkea muuta, mutta ne vastapalvelukset olivat iso osa sitä ystävyyttä. Julian oli ottanut paikan siellä tappeluringissä joskus ja sotkeutunut siinä koko hommaan. Se oli vahtinut tytärtä kerran salilla ja siitäkin oltiin jääty kiitollisuudenvelkaan. Tämä viimeinen palvelus oli vain viimeisin tapahtuma siinä pitkässä litaniassa. Oli hänkin tehnyt asioita punapäälle eikä vain muutamaa, mutta tällä hetkellä hän oli se joka oli jollekin velkaa. Oli eri asia miten se sitten korvattaisiin eikä välttämättä haluttu edes tietää. Julian voisi vihaisena keksiä ihan mitä vain ja kieltäytyminen oli huono vaihtoehto. Sen uhkauksia ei haluttu kuunnella eikä ikinä haluttu, että yksikään niistä toteutuisi.
"Don't do that.", mies huokasi, kun blondi torjui sen ehdotuksen tekosyyllä. "Wait.", huikattiin seuraavaksi ja noustiin siitä penkiltä ja lähdettiin kävelemään sen perään. Matkalla kiskottiin t-paita pois päältä, kun ei tuntunut luontevalta olla siinä veren ja hien kirjomassa vaatekappaleessa. Joshua saavutti naisen suhteellisen nopeasti, kiitos pitkien jalkojensa ja nappasi sitä olkapäästä. "We don't have to talk about it if you don't want to. I just can't have you exploding at me like he did because we didn't talk.", sanottiin. Ei hänkään halunnut koko asiasta puhua tai tuoda kaikkia luurankojaan esille. Joshua halusi olla paras kaikessa eikä juurikaan tuntenut olevansa hyvä kuin ottelijana joten piti ainakin esittää olevansa täydellinen. Täydellinen isä ja täydellinen rakkaudessa. Omaa huonoutta korvattiin suurilla eleillä tai lahjoilla ja piilottamalla jokainen oma ongelma. Se kestohymy oli liimautunut naamalle ja näyttelijän taidot tulivat käyttöön mediaesiintymisten lisäksi yksityiselämässä.
"And it's not your job to clean it. It's mine or I can call someone. We have cleaners here and they could swipe that mess away.", päällä nyökättiin taaksepäin kohti salia, jossa se verinen rinki odotti. Siivoojaa se todellakin kaipasi, mutta se ei tulisi olemaan Victorian homma. "I probably need to get my nose checked out and you could come with me?", mies tarjosi vaihtoehtoa sille siivousoperaatiolle. Se nenä pitäisi ehdottomasti käydä näyttämässä, vaikka murtunuthan se varmasti oli. Joshua kaipasi myös suihkua ja särkylääkettä ja ehkä yhden oluenkin. Päivä oli ollut jo ennen sparrauskatastrofia rankka ja salilla oltiin pyöritty jo melkein ennen aamuyhdeksää. Ennen sitä oli tietenkin otettu aamulenkit ja nyt alkoi taas tuntua siltä, että olisi otettu matsia kuorma-auton kanssa. Huomenna olo olisi varmaan vielä pahempi. "If you want to. You don't have to."
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 23, 2016 10:19:20 GMT 2
Post by autopilot on Dec 23, 2016 10:19:20 GMT 2
“That’s not how friendships work. Friends do your favours because they’re your friends, and you don’t owe them your life after it.” Victorian oli mahdoton ymmärtää sellaista ystävyyssuhdetta, jossa joku oli aina velkaa jollekin. Ystäville tehtiin palveluksia ja niiden takia oltiin valmiita uhraamaan joitain omia asioita, mutta ei siinä pelattu mitään peliä siitä että kuka oli eniten velkaa. Se tuntui enemmän sairaalta bisneskuviolta. Sellaiselta, mistä kannatti pysyä mahdollisimman kaukana ennen kun saisi näpeilleen.
Blondi poimi ne veriset paperit maasta, ennen kun suuntasi pois siitä kehän luota. Kovin pitkälle ei päästy, kun Joshua tuli perään, ja hän tiesi paremmin kun sitkeästi jatkaa sitä matkaansa ja leikkiä ettei sitä ollut olemassa. Niinpä kiltisti pysähdyttiin ja käännyttiin ympäri niin, että sen ei tarvinnut puhua vain pois kävelevälle selälle. Ajatukset harhautuivat ensimmäiseksi siihen sen pois kiskomaan veriseen paitaan, mikä pitäisi joko heittää pois tai saada välittömästi likoamaan kylmään veteen. Sitäkin oli helpompi miettiä kun sitä, mistä Joshua oikeasti halusi puhua.
Ongelmahan oli se, että mies oli oikeassa, ja Victoria tiesi sen. Hän myös tiesi, että siitä asiasta pitäisi puhua, tai päädyttäisiin juuri siihen, että se tilanne ärsyttäisi vain enemmän ja enemmän kunnes joku päivä sen kanssa ei vain haluttaisi enää elää. “I’m not gonna expolode on you like that”, blondi protestoi kuitenkin ihan ensimmäiseksi, “I just wanna be happy for fifteen minutes, please. We can do this later. I don't wanna fight about this right now.” Se viidentoista minuutin onnellisuus ei tietysti tuntunut kauhean realistiselta, kun vanhaan tapaan illallisdeitit olivat päättymässä sairaalaan. Nainen koitti muistutella itselleen, että piti ottaa mitä sai.
Mitä siihen siivoamiseen tuli, niin sille sen ulkoistamiselle pudisteltiin päätä. "Oh come on. It's family business, is it not", todettiin vähän turhautuneeseen sävyyn. Ja family business sen olisi varmaan pitänyt olla alusta asti. Victoria oli käyttänyt loputtoman paljon aikaa sen katumiseen, että ei ollut koskaan ollut siinä oikeasti osallisena. Hyvä hänen oli ollut valittaa sitä, että Joshua oli liian kiireinen ja liian kiinni siinä kaikessa, kun ei itse tehnyt oikeasti elettäkään auttaakseen.
“Of course I’ll come with you, but first I am gonna clean that, cause it’s about the only thing I can do right now”, Victoria vastasi järkkymättömään sävyyn. “Also, get me that”, päädyttiin sitten nappaamaan se paitakin miehen kädestä. Se varmisteli vielä sitä mukaan tulemista, joten päädyttiin ottamaan askel lähemmäs ja laskemaan käsi hetkeksi sen poskelle. Sormi jäi hetkeksi vain silittelemään sen ihoa, kasvoille pakotettiin pieni hymy. "Go get cleaned up so we can go, alright?" ehdotettiin huomattavasti aikaisempaa hempeämpään sävyyn.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 23, 2016 23:26:36 GMT 2
Post by snafu on Dec 23, 2016 23:26:36 GMT 2
"We don't have to fight about it. It's not different from what I did when I was starting my career. You really think all those shady gyms had legal matches? No way in hell.", Joshua yritti puolustella sitä sivubisnestään, koska samanlaisissa hämärissä kuvioissa oli pyöritty nuorempana. Oli ollut pakko saada rahaa ja laittomat tappelut olivat olleet helppo keino ansaita. Siihen hommaan oli sekaannuttu uudestaan, kun oli tuntunut, ettei laillisella uralla ollut saanut tarpeeksi mahdollisuuksia. Ei se rahakaan ollut mikään huono puoli asiassa. Siitä ei vain koskaan olisi haluttu jäädä kiinni. "I do almost the same thing for a living, there's just less rules and Madison Square Garden is replaced with a shitty warehouse.", olkia kohautettiin. Vähemmän sääntöjä, enemmän mahdollisuuksia päästä hengestään ja tietysti koko touhu oli erittäin laitonta. Nyt se tuntui jo täysin typerältä, sillä Joshua ei halunnut menettää uraansa sellaisen takia, mutta niistä piireistä oli myös vaikea päästä pois. Ei hän olisi ihmetellyt jos joku tulisi vielä perään ja pyytäisi mukaan uuteen tappelurinkiin, kun edellinen paikka oli menetetty.
Mies tyytyi mutristamaan huuliaan tyytymättömästi, kun Victoria halusi ehdottomasti siivota. Se ei vieläkään kuulostanut sille sopivalta tehtävältä, mutta turha siitä oli silti riitaa tehdä. Kädet vedettiin puuskaan ja pudisteltiin kevyesti päätä. "The shirt's a goner. Just throw it away.", todettiin. Tuskin sitä enää kylmä vesikään tai ruokasooda pelastaisi. Hän kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja lähti pukukaapeille. Naama pestiin altaan edessä ja hiukset tapailtiin uudestaan kiinni. Kasvot näyttivät karmeilta ja omaa peilikuvaa katseltiin hetki irvistellen. Nenä oli hiukan vinossa ja sen varressa oli selvä haava. Alahuuli oli turvonnut ja kasvoille nousisi varmasti mustelmia. Silmät sentään olivat säästyneet suuremmilta tälleiltä. Joshua huokasi syvään ja vaihtoi vaatteensa. Kaapista löytyi farkut ja v-aukkoinen neulepusakka, jotka oli pitänyt laittaa päälle syömään lähtiessä. Neuleen päälle kiskottiin nahkatakki ja palattiin salin puolelle.
|
|
