Our family is just tent away from being a full-blown circus

"Where's dad?", Joshua kysyi, kun eteisestä oli päästy etenemään hiukan pidemmälle. "Oh, he's in the living room.", äiti vastasi hymyillen ja johdatteli sitten jo lapsenlastaan peremmälle taloon, viittoen Victoriaa seuraamaan perässä. "Honey, Joshua and Victoria are here!", se tiedotti siinä samalla ja hääti ilmeisesti tielle pyörimään jääneet aikuiset lapsensa olohuoneen ja ruokailuhuoneen suuntaan. Joshua seurasi nuorempia sisaruksiaan, mutta jäi enemmän olohuoneen reunalle odottamaan vastaanottoa jonka saisi isältään. Se istui vakiopaikallaan lepolinnassa ja katseli televisiota kaukosäädin kädessä, näyttäen varsin vakavalta. Ruudulla pyöri tallennus siitä esikoispojan viimeisimmästä ottelusta.

"We've been watching that a lot. Looked pretty fucking brutal --", Jimmy aloitti ja sai siskoltaan läpäytyksen olkapäähänsä. "Mind your language Jim, there's a kid here too.", perheen nuorimmainen puuskahti ja pyöritteli silmiään, kaksikon päätyessä nahistelemaan siitä traumatisoituisiko Grace muutamasta kirosanasta. Joshua pyöritteli niille päätään ja vilkaisi Victoriaa, suoden sille lyhyen hymyn. "It's always the same circus here, isn't it? Tell me when your head can't take these idiots anymore and we can leave.", huomautus herätti kuorossa vastalauseita siitä miten kukaan talossa ei todellakaan kuulunut sirkukseen ja kuinka kyllä osattaisiin käyttäytyä. Nuorin veli taisi huomauttaa, että vapaaottelijasta oli tullut jo tylsä aikuinen, kun kaikesta piti valittaa.

Hälinä hiukan rauhoittui Lindan komentaessa katrastaan ja kehottaessaan, että vieraat voisivat käydä istumaan ja muut voisivat tulla auttamaan keittiöön. Joshua keskittyi siinä vaiheessa isäänsä, joka oli pysynyt vaiteliaana nojatuolissaan. "Hi dad.", sitä tervehdettiin ja livuttiin hiukan lähemmäs. John loi poikaansa arvioivan katseen ja kohottautui hitaasti tuolistaan. "Look Grace, there's grandpa.", vapaaottelija jatkoi ja kehotti tyttöä menemään tervehtimään ukkiaan. Lapsen vanhempi mies otti avosylin vastaan ja piristyi huomattavasti, kuunnellen sen puheita matkasta ymmärtäväisen hymyn kanssa. "You've grown so much sweetie."

"You look beautiful as ever, Victoria. Can't believe why he ever let you go, it's so nice to see you again.", poliisimies otti poikansa ex-vaimonkin hyvin vastaan ja halasi sitäkin. Joshuaa John katsahti ja päätyi taputtamaan sen olkaa ohimennen eikä ollenkaan yhtä lämpimään sävyyn. "Nice that you still have some time in your busy schedule to come and see your folks. Linda was sure you were coming, but I had my doubts.", mies huomautti ja painotti puhuessaan sitä esikoisensa kiireistä aikataulua ja Joshua ei voinut muuta kuin hymyillä haastatteluhymyään ja purra hammastaan, ettei heti ensimmäisten lauseidensa lomassa kävisi nahistelemaan isänsä kanssa.

John viittilöi vieraat istumaan ja päätyi pomputtamaan Gracea sylissään, kun kyseli enimmäkseen Victorialta miten matka oli mennyt ja millaisessa hotellissa he olivat yöpyneet.

"The job still keeps me busy. Love watching Jameson and Jimmy as they follow in my footsteps. Juliet wants to be a nurse like her mom and her studies are going well.", John puheli niitä omia kuulumisiaan tehden siinäkin selvästi, että muiden lapsien ammattivalinnat sopivat paremmin sen omiin mielipiteisiin kuin esikoispojan. Mies katselikin Joshuaa kulmiensa alta, mutta hymyili ex-vaimolle hyväntuulisesti. "Nothing major happens around these corners, you know? Must be a huge difference to come here after spending so much time in New York.", poliisi kohautti olkiaan ja keskittyi hetkeksi Gracen puheisiin, joka kertoili nykyisestä kotikaupungistaan ja sieltä löytyvistä jännittävistä asioista. "Dad has a gym and then there is Uncle Shawn and.."

"The gym is doing really well and I started training again. We hope I'll get back into the ring before Christmas.", Joshua heitti siihen väliin ja taputteli loukkaantunutta jalkaansa. Shortsin lahkeen alta vilkkui tuki, jota hän piti yhä vammautuneen polven tukena. "You're in a hurry to injure yourself again?", isä kysyi ja kallisti päätään, katsahtaen sitä kipeää jalkaa. "Wasn't one time enough to pound some sense into your head? Linda had her heart up her throat when we watched that match.. I guess some people don't get any wiser with age.", se jatkoi samaan sättivään sävyyn ja pudisteli päätään. "Maybe I should then ask the NYPD if they need a new officer and get shot during patrol. That would be so much better, wouldn't it?", vapaaottelija heitti takaisin ja pakotti itsensä hymyilemään, alahuulen kulman eksyessä hampaiden väliin.

"Boys, that's enough. Honey, don't be so hard on him and Joshua don't even start that.", Linda saapui kädet puuskassa ja jäi seisomaan sohvapöydän viereen, katsoen niin aviomiestään kuin poikaansakin tiukasti. Oli selvää, että se oli nähnyt useasti miten nämä keskustelut päättyivät eikä nyt todellakaan halunnut ylimääräistä draamaa pilaamaan sitä perhepäivällistä. "Now get up and come to the table, Jameson just got the beef out of the oven and I'm sure there's lots of french fries that are ready to get in your belly, sweetie.", nainen jatkoi ja viittilöi porukkaa jo ruokailuhuoneen suuntaan, saaden ainakin Gracen nopeasti liikkeelle ranskalaisia luvatessaan.

Linda antoi aviomiehensä ja Joshuan sekä Gracen mennä edeltä, jääden hiukan taka-alalle Victorian kanssa. "Those two.. Jesus. The most stubborn people in the whole family and oh, how they love to argue.", nainen naurahti lyhyesti ja pudisteli päätään. "It's always been like that. John wanted him to stay here and be a police so badly and that was the last thing our Joshi ever wanted to do. I don't love the path he has chosen, but I can live with it."

"Let's just make sure they don't start arguing at the table, okay? I want this to be a happy dinner since I'm over the moon happy that you guys are here.", Victorialle iskettiin silmää ja sitten se jo vedettiin mukana ruokapöytään, joka näytti suorastaan notkuvan niistä eri ruokalajeista. Linda osasi pitää Johnin kurissa ja tarvittaessa esikoisensakin, mutta luotti myös siihen, että sen ex-vaimo voisi kenties toppuutella miestä myös ja he yhdessä voisivat pitää pöydän tunnelman hyvänä. Sisaruksetkin varmasti auttaisivat siinä, kun niistäkään yksikään ei mielellään todistanut niitä tahtojen taisteluita joita vapaaottelijan ja isän välillä käytiin.

"I know and we are so, so proud of him.", Linda myötäili, luoden muutaman katsahduksen ruokapöydän suuntaan. Kaikki lapset olivat naiselle äärettömän rakkaita, mutta aina siinä esikoisessa oli oma viehätyksensä. Varsinkin, kun muita lapsia näki melkein päivittäin ja Joshuaa vain hyvin harvoin - kerran tai pari vuodessa - jos oli tuuria matkassa. "John should be happy that two of his sons took after him."

"And you get used to it. I don't mean that I don't worry about him, but it gets easier with time. Is it the same with him? I always get so nervous when I see him fight and I've only seen that on TV. He said you were there when he got injured - that must have been horrible.", vanhempi nainen jatkoi ja katseli Victoriaa. Se ei olisi itse voinut edes kuvitella miltä olisi tuntunut olla kehän reunalla ja katsoa sitä polven vääntymistä. Tapahtuma oli ollut aivan tarpeeksi traumaattinen televisionkin välityksellä ja paniikkipuheluita oli soitettu kaikille Joshuasta ja sen manageristä lähtien.

Pöydän ääressä saattoi havaita pientä kireyttä Johnin ja vapaaottelijan välillä, mutta muuten tunnelma oli melko rento. Jameson ja Jimmy kertoivat töistään ja Juliet päätyi puhumaan lähinnä Victorian ja äitinsä kanssa opiskeluistaan. "I'd love to be midwife. I just love kids so much.", se selitti ja hymyili Gracelle melkein haaveilevasti. "But just finish your school before giving us more wonderful grandchildren.", äiti huomautti lempeästi, mutta sävystä oli selvää, että parikymppisen Julietin ei kannattanut vielä haaveilla omista lapsistaan. Koulutus oli tärkeää.

"So are you guys back together or what?", Jimmy kysyi siihen väliin sulloessaan perunaa ja lihaa suuhunsa, osoittaen sitten haarukallaan niin isoveljeään kuin sen ex-vaimoakin. "Real smooth Jimmy, real smooth.", Jameson huomautti ja herätteli naurahduksia koko porukassa. "Was pretty stupid to lose her in the first place. You're the best daughter-in-law we could ever have.", John sanoi, tehden siinäkin selväksi ettei ollut samaa mieltä poikansa päätöksissä. "Yeah, well, uh.. We are happy now, right?", mies ei oikein tiennyt miten olla siinä tuolissaan, vaikka omien sisaruksien ja vanhempien tenttaus oli huomattavasti vähemmän stressaavaa kuin Victorian vanhempien. Sitä vilkaistiin siinä samalla ja hymyiltiin. Niinhän siinä kai oltiin onnellisia juuri nyt. Joshua oli yrittänyt pitää ne lupauksensa ja oli ottanut jopa lomaa töistään, joka oli erittäin suuri harppaus hänelle.

"Oh, I'd love to. Maybe I could come over and babysit her so you can have some alone time?", Juliet ehdottikin heti. Se oli käynyt aiemmin sinä kesänä Joshuan luona ystävänsä kera ja oli viihtynyt hyvin. Mieskin oli osannut ottaa silloinkin hiukan vapaata ja esitellä kaupunkia ja käynyt rannallakin saakka. Se oli sitä laatuaikaa mitä pikkusisko usein kaipasi, sillä sekin haikaili vanhimman veljen perään useasti. Ikäerosta johtuen Joshua tuntui aina turvalliselta ja siltä aikuiselta, jolta oli helpoin hakea ratkaisuja ongelmiin.

"That's lovely to hear. You look great together and I can only hope that these other rascals will find someone special in their lives too just like Joshi here has.", Linda oli yhtä hymyä, kun kuuli siitä parin uudestaan löytyneestä onnelasta. Vapaaottelija pyöritteli silmiään sille Joshille ja sai veljiltään kommentteja lempilapsen tittelistä ja muuta leikkimielistä vinoilua.

"You should all come over to New York. Seriously. Maybe I could get tickets for all of you for my next PPV.", Joshua ehdotti ja Jameson ja Jimmy vaikuttivat asiasta innostuneilta eikä Julietkaan suoraan eitä sanonut. "I mean, you've never been there and seen the whole show. It's a lot different than on TV.", hän jatkoi maanitteluaan, vaikka ei ollut varma olisiko oikeasti halunnut äitiään kehän laidalle panikoimaan. Toisaalta olisi ollut mukavaa, että koko perhe olisi ollut todistamassa sitä toivottua paluuta ja mahdollista voittoakin. Varsinkin isä. Sen mielipide painoi niin paljon enemmän kuin uskallettiin edes myöntää. Shawnista oli tavallaan muodostunut korvike Johnille, mutta Joshua olisi halunnut kuulla siltäkin sanoja ylpeydestä.

"I don't know about that. I don't want to see you get hurt and your dad with his heart..", äiti empi ja John selvitti kurkkuaan. "His heart?", mies kohotti kulmiaan ja kääntyi katsomaan pöydän päädyssä istuvaa isäänsä, joka yritti parhaansa mukaan keskittyä ruokaansa ja vältellä kysymyksiin vastaamista. "Yeah, he's had some health problems. We didn't want to worry you with those, since you already had so much to worry about.", Linda puhui aviomiehensä puolesta. "You make it sound like I'm dying. It's nothing."

Joshuan piti hetki prosessoida sitä tietoa ja sitä, että perhe oli pimittänyt Johnin terveysongelmat häneltä kokonaan. Olihan miehellä tietysti ollut omat murheensa ja ongelmat polvensa kanssa, mutta se tuntui silti epäreilulta. "Dad you should really take it easy if there's something going on. Jameson and Jimmy can keep the station up and running, I'm sure of it.", hän aloitti varovasti ja sai vain osakseen vastalauseita. Victoriaakin vilkaistiin siinä sivusilmällä ja sormet naputtivat aavistuksen hermostuneesti ruokapöydän pintaa.

"How's your knee?", Jameson oli tällä kertaa se, joka johdatteli keskustelua johonkin muualle ja päätyi siirtymään terveysongelmasta toiseen. "How did he handle not being able to live on that damned gym?", veljen katse siirtyi naurahduksen kera Victoriaan. 

"Me and Jimmy would love to come.", Jameson totesi siihen ottelun asiaan ja pikkusiskokin myönsi, että voisi uskaltautua sinne katsomoon. Se oli kuitenkin selvästi enemmän äitinsä ja Victorian puolella niissä asioissa ja epäili vain ahdistuvansa koko touhusta, vaikka ottelun näkeminen kokemuksena kyllä kiehtoisi.

"That's nice to hear since we all know this one is a hardcore workaholic.", Jameson naurahti ja osoitteli veitsellä Joshuaa, joka vain pudisteli päätään. Mies hymähti, mutta silmäili yhä isänsä suuntaan. Se ei katsonut päinkään ja keskittyi vain lautaseensa. Joshua olisi halunnut kysyä lisää niistä terveysongelmista, joista ilmeisesti koko muu perhe häntä lukuunottamatta tiesi, mutta samalla ymmärsi ettei se ollut mikään loistava aihe ruokapöytään.

"My knee is doing just fine.", vapaaottelija sanoi ja selitti sitten ne samat asiat, jotka oli melkein jokaiselle lähipiirissään ja kameroidenkin edessä kertonut. Äiti näytti huolestuneelta ja pudisteli päätään, vaikka esikoinen tekikin selväksi, että kaikki oli tällä hetkellä hyvin. "You wanna see the scar?", ehdotus ei herättänyt Lindassa positiivista vastakaikua ja muutamasta jämäkästä Joshua Everettistä huolimatta, nousi mies seisaalleen ja veti shortsin lahkeen ylös. Polvituki näperrettiin irti ja sitten se vielä varsin rujon näköinen leikkausarpi paistatteli katseiden alla.

"Okay, that's enough. I've seen worse, but I don't want to see something like that on your skin.", sairaanhoitajaäiti komensi ja viuhtoi kädellään, Joshuan peittäessä polvensa kuuliaisesti siinä vaiheessa. Hän istuutui takaisin pöydän ääreen ja santsasi lautaselleen vähän lisää ruokaa. "That's nasty. How many stitches?", Jimmy kysyi ja pudisteli päätään, kun sai kuulla miten monta tikkiä polven kiinni kuromiseen oli tarvittu.

"So it's going to be easier for you to hurt the knee again?", John rikkoi oman hiljaisuutensa ja risti kätensä eteensä, nojautuen niihin hiukan. Äiti kävi puhumaan siihen väliin nivelsiteistä ja ottamaan kantaa koko asiaan sairaanhoitajan näkökulmasta, selvästi yrittäen estää sitä, että esikoinen ja oma aviomies pääsisivät taas kiistelemään jostain. "Yeah. I was lucky, some people never recover from the injury. I did or I'm still recovering, but it's going to be good as new.", Joshua sanoi siihen väliin ja odotti osin itsekin sitä, että olisi saanut saarnan vapaaottelusta ja sen vaaroista, mutta John tyytyi vain nyökkäämään ja pyytämään lisää perunoita. Se katsahti kylläkin vielä Joshuan suuntaan jokseenkin tyytymättömästi, mutta ei aloittanut sen suurempaa showta.

Linda yritti tyrkyttää kaikille useita santsiannoksia ruokaa, mutta kun kukaan ei suostunut ottamaan mitään lisää enää kauhallistakaan, passitti nainen nuoremmat lapsensa siivoamaan pöytää ja kantamaan jälkiruokia lihapatojen tilalle. Grace näytti asiasta ainakin innostuvan.

"I probably need to be at the gym for a week after this to make up for all this eating.", Joshua tokaisi huvittuneesti katsahtaessaan Victoriaa.

"Sorry sweetie, but I think this time we should listen to what mom says.", Joshuakin tajusi, että UFC-kehän laita ei ollut paikka lapselle eikä mieltä tällä hetkellä heti muuttanut edes tyttären maanittelevat pyynnöt ja silmien räpsyttelyt. Ei se touhu sopinut kaikkien aikuisienkaan silmille eikä hän myöskään halunnut sitä, että Grace näkisi ne kaikki verisimmät kohdat. Tai mistä edes ne kaikki mustelmat omalle iholle ilmestyivät, sillä niiden selittelyssäkin oli jo aivan tarpeeksi murhetta. Piti aina toistaa, että mikään ei oikeasti sattunut ja että kaikki oli kunnossa, vaikka niin ei olisi ollut. Joskus vanhempana tytär saisi lähteä otteluihin mukaan jos sitä silloin enää sellainen edes kiinnostaisi ja jos Joshua enää silloin olisi aktiivinen urallaan. Tai elossa. Kumpikin olivat vaihtoehtoja, joita ei juuri nyt haluttu miettiä sen enempää.

"If you guys come, I can arrange some kind of backstage tour too. Or Shawn could arrange that. You should really meet him.", mies jatkoi. Shawnista oli tullut vuosien saatossa korvike omalle isälle ja oikeasti osa perhettä. Se oli kaikkea sitä, mitä John ei ollut: kiinnostunut Joshuan urasta ja oikeasti ylpeä saavutuksista eikä toivonut mitään muutosta työsaralle. Tietenkin hän toivoi, että olisi ollut yhtä läheinen isänsä kanssa, mutta dramaattista välien lämpenemistä ei ollut tapahtunut vuosien saatossa ja tuskin koskaan tapahtuisikaan. "He seems like a nice man, we've seen him on TV with you.", äiti nyökytteli, vaikka ei muuten näyttänytkään lämpeävän sen suuremmin vieläkään sille ajatukselle koko New Yorkin reissusta.

"I wasn't born with these abs and surely wouldn't have them if I still lived here and ate like this every day.", Joshua naurahti Victorialle ja muistutti sitten Graceakin terveellisestä ruokavaliosta, luvaten kuitenkin siinä samalla, että tyttö toki saisi syödä miten haluaisi. Hän itse totta puhuen päätyi miettimään tulevaa treeniohjelmaa ja kaapimaan melko niukan määrän makeita tarjottavia lautaselleen. Mies ei ollut juurikaan ikinä ollut valtavan perso makealle tai syönyt roskaruokaa suuria määriä mikä tietenkin tässä vaiheessa elämää oli vain helpotus. Olut ja alkoholijuomat olivat niitä pahimpia omia paheita, joita olisi pitänyt karsia pilaamasta muuten tarkalleen hiottua ruokavaliota.

"Victoria, how are your parents? We haven't seen them in a while.", Linda kysyi ja selitti perään siitä miten John oli kiinni töissään ja heidän aikataulut naisen vanhempien kanssa tuntuivat menevän alati ristiin. "Maybe you should take a break from work for real.", Joshua huomautti siinä välissä isälleen, vaikka olikin viimeinen henkilö joka lomailusta saattoi saarnata. Hän oli kuitenkin itse osannut nyt pitää vapaata töistä ja niin Meksikon reissu kuin tämäkin kotivierailu olivat olleet ihan toivottuja breikkejä siihen arkeen, vaikka aluksi ajatus tauosta kuntosalilla ja rutiineista hetkeksi luopuminen olikin hiukan ahdistanut. "You should keep focusing on your own thing and stop acting like you know a thing about real work, son.", John mutisi ja katsahti vapaaottelijaa nenänvarttaan pitkin. Siinä nähtiin taas se, että oikeita töitä sen mielestä oli luultavammin vain lainvalvontaan liittyvät asiat eivätkä mitkään muut. Linda komensi pahasuista aviomiestään ja Joshua tyytyi nyökäyttämään päätään ja hymähtämään äärimmäisen kapeasti, laskien katseensa takaisin jälkiruokalautaseensa.