That girl right there's the perfect storm

Happy's ootd

Happy heräsi sunnuntaiaamuna ulko-oven vaimeaan kolahdukseen. Tunnustellessaan sänkyä vieressään silmät vielä suljettuina nainen totesi Liamin paikan tyhjäksi ja viilenneeksi, mikä sai hänet rypistämään kulmiaan tyytymättömästi. Aamut ylipäätään eivät olleet hänen aikaansa ja täydellinen sunnuntaiaamu olisi koostunut Liamin kainaloon käpertymistä ja mahdollisimman pitkään sängyssä venymistä. Ainakin ensimmäinen näistä oli nyt käytännön mahdottomuus, koska mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta se ei estänyt Happya painumasta vielä uudelleen uneen kellon vilkaisemisen jälkeen. Hän ei todellakaan suostuisi nousemaan kello seitsemältä, oli kyse sitten mistä tahansa Liamin ja Baileyn oudosta päähänpistosta. Ikään kuin ei olisi ollut jo ihan tarpeeksi, että Bailey oli ilman mitään järjellistä syytä ilmaantunut South Haveniin ja ilahduttanut heitä läsnäolollaan koko edellisen viikon. Hänen aamu-uniaan Reidin sisarukset eivät sentään saisi varastaa, siitä Happy oli aivan varma.

Seuraavan kerran Happy havahtui säälittävän lyhyeltä tuntuvan ajan jälkeen alakerrasta kuuluvaan lauluun. Keittiöstä luikerteli yläkerran parvelle intensiivinen kahvin tuoksu ja Happyn oli myönnettävä tappionsa. Hän raotti silmiään ja hyväksyi lopullisesti kohtalonsa nähdessään kellon lähestyvän kahdeksaa. Jos Bailey ei olisi ollut käymässä, olisi Happy raahannut Liamin heti takaisin sänkyyn ja pakottanut sen nukkumaan vielä ainakin muutaman tunnin. Jonkinlaista vieraskoreutta Harperiinkin oli kuitenkin vuosien saatossa tarttunut – sitä ei voinut olla oppimatta, kun vietti aikaa Reidien ja näiden perhetuttujen kanssa –, joten tällä kertaa naisen toimintamalli oli hieman toisenlainen. Happy kampesi itsensä vastentahtoisesi ylös sängystä, haroi yön pörröttämiä olkapääpituisia hiuksiaan ja nappasi tuolilta sängyn vierestä siihen illalla nakkaamansa vaatteet. Kiskoessaan t-paitaa päänsä yli ja pian farkkuja jalkaansa Harper kirosi kevyesti koko Reidien perheen alimpaan helvettiin, mutta veti sitten kasvoilleen ainakin kohtalaisen ystävällisen ilmeen lähtiessään paljain jaloin kapuamaan alas parvelta olohuoneeseen johtavia portaita.

Keittiössä kohdattu näky sai naisen kohottamaan kulmakarvojaan epäuskoisena. Bailey ja Liam olivat kattaneet pöydän täyteen aamiaista, mutta sen lisäksi ne tosiaankin lauloivat ja melkein tanssivat radiossa soivan kappaleen mukana. Happyn oli vilkaistava uudelleen kelloa ollakseen varma siitä, ettei ollut aiemmin lukenut sitä väärin. Itsepäinen aamuaurinkokin kyllä jo puski sisään ikkunoista. ”Why are we not sleeping?” Happy ähkäisi hieman tuskaisesti päästyään keittiön nurkille ja tavoitettuaan Liamin nopeaan suukkoon, ennen kuin viittoili epäselvästi käsillään ja katosi sitten kylpyhuoneeseen. Nopea hampaidenpesu ja muut aamutoimet valmistelivat Happyn hieman paremmin siihen, mikä olohuoneessa odotti ja hän ilmaantuikin pian takaisin edelleen unisia silmiään kevyesti pyyhkien. Hän vilkaisi epäluuloisena ensin Liamia ja sitten miehen siskoa, mutta otti kuitenkin vastaan sen ojennetun mimosalasin ja istuutui katetun pöydän ääreen. Jaloillaan pysyminen olisi vaatinut ihan liikaa energiaa. ”Seriously guys, it’s hardly even eight. Did we have something planned that I’m just not aware of? Who died? Did I forget someone’s birthday?” arvailtiin vitsailevaan sävyyn, ja oikeasti pieni heräämisen mukanaan tuoma ärsytys alkoi hitaasti väistyä. Vähäinenkin harmistus onnistuttiin peittämään aika hyvin, koska aamiainen näytti herkulliselta, eikä Happy koskaan kieltäytynyt alkoholista ennen aamu yhdeksää.

Alhaalla Happy sai kävellä suoraan Liamin ojennettujen käsien syleilyyn ja ennakoidun yhden suudelman sijaan saatiinkin useampi. Hän ei tietenkään taistellut vastaan: Liamin suuteleminen oli yksi hänen lempiasioistaan, olkoonkin että siitä nautittiin vielä huomattavasti enemmän hieman myöhäisempinä ajankohtina ja hampaanpesun jälkeen. Ja ehkä silloin, kun sukua tai ystäviä ei ollut paikalla, mutta se oli enemmän sivuseikka. Happyn kädet hipaisivat Liamin neuleen verhoamia kylkiä ja pieni häkeltynyt hymy puski väkisin omillekin huulille. Hän ei nauttinut aikaisista herätyksistä, mutta eikai sellaiselle vastaanotolle voinut irvistelläkään. Kylpyhuoneeseen karkaamisen tuoma tauko hyväntuulisesta hyörinästä otettiin kuitenkin ilolla vastaan, koska pieni hetki omaa rauhaa ei tehnyt ikinä pahaa. Etenkin kasvojen peseminen kylmällä vedellä auttoi väsymykeen ja virkisti oloa, vaikkei ongelmaa kokonaan riittänytkään poistamaan. Takaisin seuraan palatessaan Happy tunsi kuitenkin olonsa ja huomattavasti optimistisemmaksi päivän suhteen.

”I guess not”, nainen hymähti, muttei kyllä voinut uskoa siihenkään, että Liam ihan ilman syytä oli päättänyt herätä niin aikaisin sunnuntaina ja valmistaa hänelle siskonsa avustuksella aamiaista. Sellainen hemmottelu heti aamusta olisi voinut saada jonkun muun naisen epäluuloiseksi, mutta Happyssa kaikki se herätti lähinnä hämmennystä. Liam ei ollut enää sellainen mies, joka olisi tehnyt tyhmyyksiä ja pyytänyt niitä jälkikäteen anteeksi kukilla ja erikoiskohtelulla, eikä miehen mielentilakaan varmaan olisi ollut ihan niin korkea jos syy käytökseen olisi ollut negatiivinen. Happy taisi nykyään olla heistä se, jolla oli useammin anteeksi pyydettävää, eikä hänelläkään turhan usein. ”Coffee, yes, pereferably all of it”, Happy vastasi vaativasti nostaessaan mimosalasin huulilleen ja ottaessaan siitä mukavan, rauhoittavan siemauksen. Alkoholi oli aina omiaan parantamaan päivää kuin päivää, eikä mikään ollut yhtä virkistävää kuin kuohuvan ja appelsiinimehun yhdistelmä. Happy laski lasin takaisin pöydälle ja haroi häkeltyneenä hiuksiaan antaessaan katseensa liukua täytetyn pöydän yli siihen keskelle aseteltuun kukkakimppuun. ”Mimosas and flowers at this hour and no one’s even dead?” ihmeteltiin hieman kiusaten, kun katse siirtyi seuraamaan keittiössä tapahtuvaa kahvinkaatoa. Hänen ei tarvinnut kysyä mistä kukat olivat peräisin, koska South Havenissa ei montaa kukkakauppaa ollut ja Happy tunnisti kyllä äitinsä kädenjäljen.

Liam asetteli kahvikupin pöydälle ja istuutui itsekin nyt alas. Happy vilkaisi miestä vähän epäluuloisesti ja kurottautui nappaamaan pöydällä olevasta kulhosta yhden mansikan. ”Yeah? What is it?” Happy kysyi ja yritti kaikin tavoin pitää mielensä avoimena, vaikka pieni ryppy kulmien väliin hetkeksi ilmaantuikin. Hän vilkaisi keittiön puolella puhelimensa kimpussa hyörivää Baileyta, jonka olemus ei valitettavasti antanut kummoisia vihjeitä siitä, mistä nyt tuuli. Sen käteen poimitun mansikan taakse oli hyvä piiloutua, kun ei oikein tiennyt mitä odottaa, joten Harper haukkasi siitä palan samalla, kun kääntyi takaisin Liamin puoleen. ”Will you get it out already, you two are making me nervous”, nainen parahti lopulta ja päästi perään hermostuneen naurahduksen.

Kun Liam viimein sai suunsa auki, oli Happy heti alkuun vähällä keskeyttää sen kertoakseen, että ajatteli ihan samoin siitä itsestään. Ei että se oli maailman kaunein tyttö, mutta että se teki hänet onnelliseksi ja oli hänen paras ystävänsä. Että hän rakasti sitä. Ne olivat itsestäänselvyyksiä, joita varten ei herätty kahdeksalta sunnuntaina. Liam ei kuitenkaan antanut hänelle mahdollisuutta sanoa mitään, ei väittää vastaan eikä myötäillä, joten Happyn oli tyydyttävä nyökkäämään. Tietenkin ne sanat saivat hänet hymyilemään, ainahan ne saivat. He olivat olleet yhdessä naurettavan monta vuotta, mutta rakkauden tunnustamisesta ei koskaan ollut tullut väsynyttä eikä Happy ollut turtunut siihen ajatukseen, että Liam oli hänen sielunkumppaninsa. Tai jotain muuta sellaista, mitä Spencer oli joskus heistä sanonut. Näistä ajatuksista huolimatta Happy ei heti ymmärtänyt mihin tilanne oli menossa. Oli suorastaan naurettavaa, ettei hän ymmärtänyt, koska kaikki vihjeet alkoivat yhä enemmän osoittaa siihen suuntaan.

Kun Liam pääsi puheessaan siihen vaiheeseen, jossa kertoi tahtovansa viettää hänen kanssaan tämän päivän, huomisen ja kaiken sen jälkeen Happy veti terävästi henkeä. Puoliksi syöty mansikka laskettiin lautaselle, koska pureskelemisesta oli yhtäkkiä tullut mahdotonta. Happy kuunteli Liamin puhetta ja yhtäkkiä hän tiesi mihin tämä oli menossa. Se ei tuntunut pelottavalta, kuten ehkä joskus olisi voinut tuntua. Kaikki ne asiat mitä mies halusi hänen kanssaan tehdä saivat Happyn nauramaan, eikä silmissä tuntuva polttelu tai tiivistyvä sydämensykekään häirinnyt liiaksi. Kun Liam nousi penkiltään, polvistui hänen eteensä ja veti taskustaan esiin pienen korurasian, ei Harper voinut ajatella juuri muuta kuin miten täydelliseltä se näytti aamuauringon valon osuessa sen hiuksiin ja kasvoihin. Vaikka ainahan se näytti täydelliseltä. Hän ei ollut koskaan käynyt päässään kovin tarkkaan läpi sitä, mitä kosinnan hetkellä oikeastaan tapahtuisi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi omien vaistojen kuunteleminen.

Happy tuijotti ensin mykistyneenä edessään avautuvaa korurasiaa ja sen sisältä paljastuvaa uskomattoman kaunista sormusta, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Sitten lautasen kokoisiksi laajentuneiden silmien katse nostettiin sormuksen takaa pilkistäviin kasvoihin ja onnellinen, pehmeä nauru helähti Happyn huulilta samalla kun hän yritti vastata miehen kysymykseen myöntävästi. ”Yes”, hän sai sanottua ja vei kätensä Liamin kasvojen molemmin puolin vetääkseen sitä lähemmäs, kun itse kumartui kohti. Ensimmäinen suudelma oli hellä ja tiivisti täydellisesti kaiken mitä äskeinen vastaus oli tarkoittanut. ”Of course I will”, hän jatkoi ja upottautui sitten nopeasti toiseen, aivan yhtä pehmeään ja varmaan suudelmaan, koska sanojen löytäminen tuntui ihan mahdottomalta. Hän ei ollut osannut odottaa tätä, mutta vaikka Happy ei olisi koskaan miettinyt avioliittoa tai häitään tai kosinnan mahdollisuutta, oli ’kyllä’ silti ainoa vastaus jonka kysymykseen saattoi antaa.

”I’m kinda sorry for you but also very pleased if it’s marrying me that’s going to make you the happiest man in the world”, Happy nauroi ja silitti häkeltyneenä Liamin kasvoja samalla kun kumartui suutelemaan miestä vielä kerran. ”But I will gladly do it for you”, mumistiin hellästi sen huulia vasten ennen kuin ryhti lopulta suoristettiin. Happy pyyhkäisi huolimattomasti silmäkulmaansa, koska ilmeisesti tilanteen tunteellisuus oli ehtinyt tiivistymään kyyneliksi asti. Hän oli unohtanut, että Bailey oli paikalla, mutta se ei tuntunut kovin tärkeältä juuri nyt. ”You got me really worried for a moment”, nainen huokaisi helpottuneen ja huvittuneen sekaisella äänellä, pudistellen pienesti päätään. Huulille oli pesiytynyt aivan liian leveä hymy ja sydän löi älyttömän kiivaasti. Viimein Happy onnistui taas suuntaamaan katseensa siihen sormukseen, jota Liam oli hänelle tarjonnut. ”That’s the most beautiful ring I’ve ever seen. It almost compares to how amazingly good you’re looking right now. God, I would marry you at this moment if I could”, hän nauroi ja oli värisevästä äänestään huolimatta täysin tosissaan. Pyynnöstä Happy ojensi kevyesti tärisevän vasemman kätensä miestä kohti.

”Don’t promise that. I always want to have flowers and mimosas, even if it could get a bit confusing”, Happy tyrskähti ja antoi Liamin auttaa itsensä jaloilleen. Hän ei ollut ajatellut, että kosinta olisi niin tunteellinen tapahtuma, mutta onneksi päällimmäisenä oli kuitenkin ilon tunteita. Miehen kädestä ei oikein oltaisi haluttu päästää irti. ”My parents? I think you mean your parents”, Happy vastasi ja pyöräytti silmiään teeskennellyn dramaattisesti, vaikkei vieläkään saanut pyyhittyä hymyä kasvoiltaan. Hän vilkaisi keittiössä seisovaa Baileyta. ”Your family is the one who loves big events and weddings. Maybe Spence on our side, but otherwise mostly you”, naurahdettiin hyväntahtoisesti, mutta samalla syyttävästi. Ehkä oli vähän outoa, että Liamin sisko oli paikalla, mutta selvästi ne olivat suunnitelleet tämän yhdessä ja Bailey näytti niin liikuttuneelta, ettei Happy olisi koskaan voinut moittia sitä paikalla olosta. Liamin perhe oli harvoin paikalla, joten olisi ollut hulluutta kyseenalaistaa tilanteita joissa joku oli.

Eikä se ollut muutenkaan kyseenalaistamisen aika, sillä Happyn oli kiinnitettävä huomionsa takaisin Liamiin ja siihen, miten se otti sormuksen varovasti rasiastaan ja pujotti sen hänen sormeensa. Happy ei ollut hetkeäkään erityisen huolissaan siitä, sopisiko sormus, mutta tietenkin oli mukava huomata, ettei muutoksia varmaan juurikaan tarvittaisi. ”No, not bad indeed”, Happy vastasi tyytyväisenä pidellen kättään ikkunasta lankeavassa auringonkiilassa. ”I hope you’re prepared to take my name, future Mr. Harper Lowes”, Happy kiusasi katsellen sormessaan kimmeltävää sormusta aivan täysin käsittämättä, että tämä tarkoittaisi heidän tosiaan menevän naimisiin. Viimein, olisi joku voinut sanoa, koska kai niitä häitä oli siellä pikkukaupungissa jo odotettukin. ”Just kidding, Liam Lowes wouldn’t sound so great, now would it”, nainen myönsi kääntäessään viimein katseensa pois sormuksesta ja takaisin mieheen. Kädet kiedottiin hellästi sen niskaan ja hymy nyki huulilla. ”Harper Reid then again… I kinda like the sound of that”, hän myönsi ja kurottautui varpeilleen voidakseen painaa melkein lapsellisen suukon Liamin nenänpäähän. ”And just so you know, I’m going to hold you up on that drinking wine in the bathtub -idea. It is my favourite thing to do”, kuiskattiin vielä kiusoittelevasti miehen korvaan ennen kuin laskeuduttiin takaisin kannoille ja vilkaistiin aamiaispöytää ja sitten taas keittiössä seisovaa Baileyta. ”So I propably should assume that you helped him with everything?” Happy kysyi, tehden oletuksen tietenkin jo valmiiksi. Kosinta puhui kyllä erittäin hyvin heidän puolestaan, mutta selvästi Baileyn paikallaololla oli joku tarkoitus.

Harper ei ollut tippaakaan yllättynyt Baileyn heittämästä kommentista noiden perheen hääsuunnitteluihin liittyen. Jos Reidit eivät jo olisi alkaneet suunnitella hänen ja Liamin häitä, se olisi tarkoittanut, etteivät ne tahtoneet heidän menevän naimisiin alunperinkään. Ja vaikka Happy ei aina ollut kaikesta samaa mieltä Liamin vanhempien tai sisarusten kanssa, oli heillä ollut vuosia aikaa kasvaa osaksi samaa perhettä ja olisi ollut todellinen shokki, jos ne eivät olisikaan halunneet häntä joukkoonsa. ”Of course you did”, Happy vastasi ja vilkaisi Liamia hieman avuttomasti kun Baileyn silmä vältti. ”I’d love to see it”, hän kuitenkin jatkoi tunnollisesti. Liamin siskojen ja äidin sulkeminen hääsuunnittelujen ulkopuolelle olisi täysi mahdottomuus, joten tilanne olisi parempi hyväksyä ennemmin kuin myöhemmin. Jotenkin Happysta tuntui, että vaikkei hän edes ollut mitenkään erityisen intohimoinen häistä yleensä, eikä hänellä vielä ollut tarkkoja visioita omiensa suhteen, tulisi Reid-Lowes-häiden suunnittelu olemaan yhtä kompromissia. Luultavasti sekä hänen että Liamin suunnalta ja kaikkein vähiten Reidin naisten. Oh well.

Jos Liam olisi päättänyt tarttua hänen ehdotukseensa Lowesien nimen pitämisestä, olisi Happy tiennyt tämän kaiken olevan vain isoa huijausta. Paitsi että Liam Lowes todellakin kuulosti kohtuullisen kamalalta nimiyhdistelmältä, olisi tiedossa ollut takuuvarma sukuriita, jos esikoispoika olisi luopunut perheen nimestä. Jopa Happy tiesi sen. Onneksi hän oli kai tavallaan aina – tai ainakin jo hyvin pitkään – tiennyt, että kuuluisi joskus siihen hulluun perheeseen ja kantaisi sitä nimeä itsekin, eikä ajatus siksi tuntunut liian oudolta. Ei hän todellakaan ollut suunnitellut heidän häitään tai osannut edes vielä odottaa Liamin kosintaa, mutta olihan siitä joskus puhuttu ystävien ja sukulaisten kesken. Ei tämä olisi kenellekään mikään yllätys. Happy olisi oikeastaan halunnut tarttua Liamin heittoon samppanjapullojen kanssa kylpyyn menemisestä, mutta tämä ei varmaan ollut oikea hetki. ”Maybe after the breakfast and when your sister is safely out of the apartment”, Happy muotoili vastauksensa diplomaattisesti ja yritti olla kuulostamatta liian ilmiselvästi pettyneeltä siihen, ettei voisi viedä Liamia mukanaan kylpyhuoneeseen sillä siunaaman sekunnilla. Pitkään sängyssä venymisen lisäksi myös humalaiset kylvyt kuuluivat parhaisiin tapoihin viettää sunnuntaita, vaikkei tämä kosintakaan yhtään huono ollut ollut.

Happy hymyili tyytyväisenä kun Liam nojasi leukaansa hänen päälakeensa. Siihenkin olisi varmaan voinut jäädä vaikka koko päiväksi, mutta oli muistettava Baileyn olemassaolo. ”Oh he is a complete dork alright, but quite sweet one”, Happy vastasi myhäillen. Liamin täytyi olla täysi dorka jos halusi mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta sitä nyt ei sentään sanottu ääneen. Hulluus oli jotain, mikä heille oli yhteistä. Reidien perheessä ei myöskään ollut minkäänlaista yksityisyyttä, mutta Happy ei aikonut takertua siihen nyt, eikä ajatella miten hirveää olisi ollut, jos tilanne olisikin ollut toinen ja hän olisi vastannut Liamin kosintaan kieltävästi Baileyn kuvatessa. Luoja. Onneksi se ei ollut edes teoreettinen mahdollisuus ja kaikki varmaan tiesivät sen sanomattakin. ”You should send the video to us too. I’m not ready to see it just yet but at some point I’ll want to see the look at my face. Especially as I assume everyone is going to see it anyway”, hän naurahti ja tiesi osuvansa veikkauksessaan oikeaan. Jos Bailey oli lähettänyt videon kosinnasta Ryleelle ja ehkä jollekin muullekin, oli puoli noiden sukua varmaan jo ehtinyt nähdä sen. ”But now… Should we eat? I think I’ll need another drink because the coffee is definately cold by now”, Happy huomautti ja tarttui mimosalasiinsa, kun Liam lopulta irrotti kätensä hänen ympäriltään. Olisi Happy voinut jäädä siihen sen syliinkin, mutta samppanja kuulosti myös aika ihanalta ja kai tätä pitäisi juhlia. ”And you”, Happy tokaisi osoittaen sanansa Baileylle. ”Don’t lurk in the kitchen, I need to congratulate you for getting me as your sister-in-law”, hän virnisti ja nauroi perään.