member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 13, 2017 23:10:27 GMT 2
Post by julle on Jun 13, 2017 23:10:27 GMT 2
Aimee oli herännyt normaalien rutiinien mukaan viideltä ja siirtynyt aamutoimiensa jälkeen kampuksen ampumaradalle odottelemaan sen vuosiluokan FBI kandidaatteja. Aimee oli kerennyt aikansa kuluksi harjoittamaan omia ampumistaitojaan, ennen kuin ensimmäiset uneliaat saapuivat koulutuskeskukseen. Perusteiden mukaisesti kaikki olivat saaneet käteensä käsiaseen ja korvasuojaimet. Aimee oli puolestaan siirtynyt taka-alalle ja iskenyt päähän omat kuulosuojaimet, ennen kuin alokkaat olivat aloittaneet luotien lennättämisen kauempana oleviin maalitauluihin. Normaalisti Aimee oli tyytyväinen alokkaidensa tuloksiin. Tänään jokin tuntui kuitenkin olevan todella pielessä, sillä lähes joka toisen tulokset olivat normaalia keskiarvoa surkeammat. Siinä vaiheessa hälytyskellot eivät soineet vielä niin kovaa, mutta kyllä Aimee hiukan ihmetteli mistä kyseinen lasku johtui, koska Aimee tiesi ja tunsi kaikkien taidot – hän oli helvetti soikoon koulutanut noita alokkaita jo lähes puolitoista vuotta. Aimee jaksoi olla toiveikas siihen asti – kunnes laittoi heidät juoksemaan. Hän oli luullut ampumaharjoituksien olevan fiasko, mutta kymmenen lämmittelykierrosta ennen kuntosalille menoa ei nähtävästi ollut sen suurempi menestys. Kaikkien veto tuntui loppuvan ennen aikojaan, jolloin Aimee haistoi palavan käryn. Jokaisesta jumalauta huokui krapula! Ei sillä, kyllä hänkin oli omina koulutusaikoinaan käynyt silloin tällin ulkona muiden kanssa, mutta vielä että keskellä viikkoa! Aimee ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tuntenut tarvetta sanoa mitään – hän enemmin laittoi nuo lapsoset juoksemaan muutaman lisäkierroksen, ennen kuin antoi heille luvan siirtyä kuntosalinpuolelle, jossa kokelaat saivat ottaa mittaa toisistaan ja harjoittaa lähikontaktilajeja. Aimee jatkoi tarkkailuaan, vaelteli kokelaiden seassa ja yritti parhaansa mukaan korjata kaikkien tekemiä virheitä. ” Use your hips. From there you get more power to your punches and throwings…”, hän oli ajautunut ohjaamaan erästä naispuolista kokelasta, jonka lyönnit ja heitot näyttivät jäävän jääneen voimasta vajavaisiksi. Tosi monella tuntui olevan tämä ongelma, jolloin Aimee otti hiukan etäisyyttä kaikkiin ja taputti käsiään voimakkaasti yhteen, jolla sai heidän huomion itseensä – sekä luultavasti muunkin agentin, jota omatoimisesti harjoittelivat salilla. ” Jesus Christ, guys! You can do better so what the hell is this? How many of you have a hangover right now? Is that the reason why nobody's doing well today?”, Aimee tiedusteli kovaan ääneen ja siinä vaiheessa todella monen kokelaan katse kääntyi pois hänestä. Kouluttajanainen pyöräytti silmiään dramaattisen huokauksen saattelemana ja hieraisi kasvojaan. Hän ei tiennyt miten saisi motivoitua näitä nuoria. Kädet vietiin lanteille ja katse lähtikin sitten kiertämään ympärillä. Ja samalla sekunnilla Aimeen silmään osui Byron, joka asteli paikalle sopivasti. ” Hey, Thaxton! Could you come here for a sec? ”, Aimee huikkasi hymyillen ja nosti kätensä ylös, jotta Byron näkisi hänet. ” My trainees are a bit ... lazy today, so could you help me and give with me an example to them, how this is done?”, niiden sanojen myötä Aimee kohotti kulmiaan haastavaan sävyyn ja virnisti, samaan aikaan kun asteli taaksepäin mattoalueen päälle.
|
|
|
Jun 20, 2017 19:09:02 GMT 2
Post by Deleted on Jun 20, 2017 19:09:02 GMT 2
OOTDByron tähysi nurmikentän yli sen laidalla puuskuttaen hölkkäävään kymmenikköön ja pyyhkäisi yksittäisen hikikarpalon kämmenselkäänsä. Toukokuinen aurinko porotti yllättävällä tarmolla lakipisteestään, vaikka itse sai seistä lähinnä suorin kintuin käskyttämässä muita. Mies käänsi päätään vuorostaan muutamien metrien päässä ojennuspunnerruksia puristavaan kymmenikköön, ennen kuin sai nostaa katseensa vieressä leuanvetotangoilla äheltävään riviin. Kymmenen siinäkin. ”You. More shoulder blades. — And you. Get your balls out and cut the whining. This is not a summer camp, folks! Focus!” Viimeiset sanat kajahtivat niin, että varmasti joka ikiseen korvaan upposi. Lössin tekeminen ei merkittävästi siitä huomautuksesta rytmittynyt, sillä kunkin niskassa painoi polttava tuskanhiki ja lihaksissa turposi tykyttävä maitohappo. Byron tiesi sen varsin hyvin, olihan ryhmää paimennettu sillä kentällä jo neljänkymmenenviiden minuutin ajan. Sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta hänen kursailemattomaan tapaansa koulia tulokkaita. Kukaan ei niille keltanokille olisi suomassa armoa silloinkaan, kun ne saisivat aseenpiipun ohimolleen tai veitsenterän pohkeeseensa. Kun nimenomaan siksi, että niissä hommissa sellaista tapahtui paremmillekin, ennemmin tai myöhemmin. ”Time’s up! Move, move, move”, Byron läksytti, kun sekuntikello piippasi ja se kolmeen tiimiin hajautettu joukko vaihtoi paikkoja päikseen vielä kerran. Mies tiesi tasan tarkkaan kaikki koulutettavansa nimeltä, mutta niiden puhuttelu ilman tuntui siinä kovatempoisessa harjoittelutilanteessa aina luontevammalta. Ne kolmekymmentä treenaajaa koostuivat lähinnä miespuolisista, mutta oli mukana tietysti pari kiintiönaistakin. Osalla oli armeijataustaa, osa oli hyväksytty suoraan poliisikoulusta. Vaikka hajontaa löytyi, joka iikkaa yhteenliimasi se, että ne olivat vasta parikymppisiä — eivätkä ne tienneet elämästä vielä helvettiäkään, vaikka toisin kuvittelivat. Monilla oli nyppivän suuret luulot itsestään ja uhkarohkean ummikon kuolematon asenne. Byron tiesi, että pelkällä pieksemisellä ne kuvitelmat eivät noviiseista rapisseet. Siihen vaadittiin enemmän, toisin sanoen paljon raakoja vuosia kentällä raskaan kaluston erikoisyksikössä, mikä niillä häämötti vasta edessä. Kello piippasi taas ja mies komensi koko hieltä löyhkäävän ryhmän suihkuun. Oma treenilaukku nakattiin olalle, sieltä kaivettiin viileäksi väljähtänyt vesipullo ja sen suusta hörppäillen asteltiin hengitystään tasailevan joukkion perässä sisätiloihin. Byronilla itsellään oli alkulämpö takanaan harjoituksista, joten hän oli aikeissa kalisuttaa hiukan rautaa sillä välin, kun koulutettavat istuisivat vastavakoilun luennolla (luennoiminen kuului omaan tehtävärepertuaariin vain harvoin). Salin puolella huomion kiinnitti ponnekkaasti omia kandidaattejaan treenauttava Aimee, joka poimikin miehen oitis näköpiiristään. Byron nyökkäsi tälle vastavuoroisesti ja otti ne tarvittavat askeleet lähemmäs. ”What’s going on?” tiedusteltiin lyhyesti, ennen kuin asianlaita selvisi ja silmä kiersi arvioivasti hitaan oloisessa kokoonpanossa. ”Sure thing”, naiselle heitettiin jähmeän virneen vetäytyessä toiseen suupieleen. ”Let’s teach a lesson or two for these rookies”, sanottiin, samalla haastavasti katseella vihlaisten myös niitä nuoria. Laukku lysäytettiin siihen jalkojen juureen, ennen kuin Byron astui matolle ja lähti liikkumaan naista kohti hyökkääjän roolissa. Aimee torjui ensimmäisen lyönnin, toisenkin. Esti myös miehen aikeen tarttua tätä ranteesta ja lukottaa molemmat käsivarret naisen selkäpuolelle. Byron tiesi Aimeen kovan luokan vastukseksi. Sen siro rakenne saattoi hämätä jotakuta, mutta ei Thaxtonia. Voimataso ja tekniikka eivät pettäneet sittenkään, kun mies mätkäytettiin lopuksi onnistuneesti vatsalleen niin, että molemmat nyrkit oli vedettynä ristiin selän taakse ja Aimee nojasi painoaan päälle. ”Easy, Adler. They’re never gonna be able to repeat that”, Byron sanoi aavistuksen hengettömällä äänellä, jossa oli huvittunutta sävyä, kun sai sitten keräillä itsensä ylös maton pinnasta. Se oli tietysti osoitettu kehuksi. Seuraavaksi tuli koulutettavien vuoro näyttää taitonsa — tai sen vajaus, kuten mies tapasi asian nähdä. Aimee ohjeisti ne tehtävään ja Byron siirtyi seisoskelemaan maton reunalle tämän läheisyyteen. Pari nuorta pyyhälsi vierestä ohi matolle ja mies olisi laittanut vaikka päänsä pantiksi siitä, että haistoi eltaantuneen viinan häivähdyksen ilmavirrasta. ”Move your asses! You didn’t come here for a vacation”, mies tuhahti hoputukseksi koko joukkion perään. Hänellä ei ollut aikomusta päteä naisen yli tämän vetämässä harjoituksessa, mutta hänellä ei myöskään ollut kiirettä singota puntille saman tien. Jos Aimee tarvitsi hänen karkean käsiparinsa avuksi opettaakseen niitä velttoilevia nuoria tavoille, Byron oli mieluusti käytettävissä. Kädet ristittiin rinnalle ja ensimmäisten matolle menijöiden tekemistä seurattiin tiiviisti. ”Your trainees have had a rough night. But I bet you’ve noticed that already”, todettiin hampaiden välistä, silmien vahtiessa alokkaiden ryhdistäytymisyrityksiä. Aimeelta ei taatusti ollut jäänyt se perustavanlaatuinen seikka huomiotta. ”They need one hell of a wake-up call.”
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 2, 2017 11:58:43 GMT 2
Post by julle on Jul 2, 2017 11:58:43 GMT 2
Niiden treenattavien nulikoiden pullikointia oli suorastaan tuskallista katsoa. Aimeen olisi tehnyt mieli iskeä jarrut pohjaan, passittaa koko sakki suihkuun ja pyytää koko sakkia poistumaan. Kehottaa jopa heitä jättämään koulutuksen kesken, jos he eivät olleet valmiita omistautumaan tulevalle uralleen. FBI ei ollut mikään leikkikoulu ja vaikka Aimee ei muutoin osallistunut sen suuremmin kyseisen lafkan kenttätehtäviin, niin hän oli kokenut niin paljon muuta elämässään. Armeijataustainen nainen oli nähnyt enemmän kuin tarpeeksi ja aika Lähi-idässä oli opettanut luoteenlujuutta. Palkkatappajan roolilla saattoi olla myös osaa ja arpaa siihen luonteenlujuuteen. Oma moraalinen kompassi oli ollut hiukan fucked up, kun Aimee oli palannut Lähi-idästä, menetettyään niin aviomiehensä kuin parhaan ystävänsä kentällä. Derek oli tosin osoittautunut olevansa elossa vuosia myöhemmin ja kyseisen miehen kautta Aimee olikin lopulta päätynyt niihin tehtäviin missä oli nykyään. Alokkaille ei voinut olla muuta kuin ankara ja tiukka, muuten he eivät vain yksinkertaisesti selviäisi uudesta elämästään FBI agentteina. He kuolisivat kentällä nopeammin kuin uskoisivatkaan. Joskus Aimee oli jopa leikitellyt ajatuksella että vaihtaisi kouluttajanuransa kenttäagentiksi. Olihan häntä jo kosiskeltukin muutamaan otteeseen niihin hommiin, mutta loppujen lopuksi nainen oli täysin tyytyväinen niihin hommiin, mitä jo teki.
Byronin paikalle oli suorastaan kuin Luojan lahja Aimeelle. Kokelaat lähinnä ihmettelivät siinä vaiheessa vielä, miksi Aimee oli viittonut toisen paikalle. Nopeasti kuitenkin heillekin kävi ilmi, mikä oli homman nimi. ”That's what I'm talking about ”, Aimee hymyili haastavaan sävyyn ja nosti kätensä ylös, kämmenet nyrkissä valmiina siihen Byronin aloitukseen. Kokelaan Aimee olisi luultavasti saanut mattoon alta sekunnin, mutta sen sijaan Byronin kanssa työskentely vaati enemmän töitä. Miehen hyökkäyksen jälkeen Aimee oli onnistunut torjumaan ensimmäisen, jos toisenkin lyönnin. Oli jopa lähellä, että Thaxton olisi saanut naisen käsistä kiinni, mutta ketteränä naisena Aimee osasi käyttää kokoaan hyödyksi. Useimmat arvioivat naisen sorjan ulkonäön aivan väärin. Toisinaan Aimee myös kyllä kuvitteli olevansa taitavampi mitä oli. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt, kun Aimee sai Byronin mattoa vasten. Thaxtonista oli ollut enemmän vastusta kuin kenestäkään pitkästä aikaa ja se että mies oli todella alittanut hänet töihin, tuntui suorastaan helvetin hyvältä. ”They have to. Otherwise they wont graduate.”, Aimee myhäili miehelle tyytyväiseen sävyyn, ennen kuin päästi miehen irti siitä otteesta ja suoristautui.
Sen jälkeen koko sakki oli käsketty harjoittelemaan. Mitä enemmän Aimee pyöri niiden nuorien kokelaiden keskellä, sen varmemmaksi Aimee tuli siitä että kaikki kärsivät jonkinasteisesta krapulasta. Se oikeastaan paistoi heistä kaikista ulos – josta huolimatta hän ei aikonut antaa armoa heille. Hän itseasiassa töihin kovemmin kuin koskaan. ”Huzzle huzzle huzzel!”, Aimee huusi viimeisten ohjeistuksiensa jälkeen ja taputti käsiään napakasti yhteen, samalla kun siirtyi Byronin vierelle maton reunalle. ”Yeah, I noticed it already at shooting range. Dumb kids…”, huokaistiin joskin turhautuneeseen sävyyn, hieraistiin kasvoja ja vietiin kädet lanteille. Oli selvää, että heistä kahdesta Byronia pidettiin varmasti huomattavasti uskottavampana kouluttajana. Aimee oli jopa kuullut joskus joidenkin koulutettavien olleen iloisia siitä, etteivät olleet joutuneet herra Thaxtonin koulutettavaksi. Aimee ei toisaalta tiennyt oliko se hyvä vai huono asia hänen kannaltaan. Siinä kuitenkin katseltiin koulutettavien räpiköintiä lähes epäuskoisena. Aivan kun he kuvittelisivat selviytyvänsä päivästä, sillä että tekivät kaiken vasenta kättä heiluttaen. Se ei käynyt laatuun. Ei. Sitten. Yhtään. ”And because of their laziness – you want to make them suffer?”, nainen ehdotti seuraavaksi ja käänsi katseensa Byroniin, jolle soi vinohkon, ilkikurisvivahteisen hymyn.
”That sounds fun.”, Aimee virkkoi. Mietteliäs ilme nousi naisen kasvoille, kun hän seurasi niiden alokkaiden heikkoa esitystä. Hän ei voinut uskoa, että jokainen heistä omisti jonkinasteisen krapulan. Se huokui heidän olemuksesta ja tekemisesti. Vähintään joka toinen puuskutti pääpunaisena, kun toiset yrittivät huomaamattomasti kakoa, kun kunto ei yksinkertaisesti siinä olotilassa enää riittänyt parempaan. Toki Aimee tiedosti varsin hyvin sen seikan, että alokkailla oli tapana pitää yhteishenkeä illanistujaisilla ja erilaisilla ryyppäjäisillä, mutta että keskellä viikkoa. Lie kuka oli saanut niinkin hienon neronleimauksen – nyt kaikki heistä kärsi ja tulisi kärsimään. Etenkin jos se oli Aimeesta ja Byronista kiinni. ”Do you have something in mind alredy?”, aasialaisnainen tiedusteli ja kohotti kulmiaan. ”I was thinking maybe obstacle course? And I don’t mean that easy one outside. More like a taste of the final test.”, pihalta löytyi kaksi rataa. Toinen oli äärimmäisen helppo suoritettavaksi joko krapulassa, mutta rata jossa testattiin kokelaiden todellista kestävyyttä, ennen valmistautumista, tiesi kiipeämistä, ryömimistä, riippumista ja juoksemista. Kaikkea sellaista siis joka varmasti muistuttaisi krapulaisia kokelaita olemaan juomatta keskellä viikkoa. ”Maybe after that they realize that drinking in the middle of the week is not a good idea.”
|
|