|
Mar 13, 2018 21:31:14 GMT 2
Post by Deleted on Mar 13, 2018 21:31:14 GMT 2
Kauaa Chris ei saanut nukkua – ehkä kolmesta neljään tuntiin –, kun se aluksi raskaana, syvänä ollut uni alkoi kevetä. Jossain tajunnan tuolla puolen kuului oven avautuminen, muttei kyseistä, loksahtavaa ääntä osattu yhdistää juuri mihinkään, saati siihen osattu edes havaita kunnolla koko asiaa. Vuodesohvan narahdus ja patjalle laskeutuva paino kuitenkin tunkeutuivat unen läpi tajuntaan, joka pakotti hänet pois ihanasta, rentouttavasta unestaan. Hetki sitten syrjemmällä ollut paino siirtyi selän taakse, jokin painautui sitä vasten ja paitaan tarrattiin, mikä pakotti Chrisin havahtumaan unestaan ja avaamaan puoliksi silmänsä. Edessä avautuva näkymä pimeästä, tutusta olohuoneesta oli pysynyt samana kuin ennenkin. Katse lipui laiskanpuoleisesti näkökentän laitamilla sijaitsevaan keittiöön, mikä heikohkolla havainnoinnilla oli pysynyt aivan yhtä muuttumattomana kuin olohuonekin. Hitaasti – haukotellen makeasti pariin otteeseen – hän sai keskitettyä sen verran voimavarojaan allaan olevaan käsivarteensa, että sai yläkroppansa irti patjasta yllään olevan paidan haratessa samaan aikaan vastaan ja samalla venyessä selän suunnalta. Kylkiasennossa maannut Chris ei aluksi pystynyt ymmärtämään, mistä oikein oli kysymys. Mihin paita oli muka jäänyt kiinni? Ei patjassa ollut teräviä kulmia tai mitään, mihin se muka voisi jumittua. Hän olisi tietysti voinut nousta kokonaan ylöskin, mutta se puolikaskin makuuasento tuntui aivan liian hyvältä, eikä siitä haluttu luopua.
Silmien totuttua pimeyteen, hahmotuskyvyn palauduttua normaaliin toimintaansa, sekä aivojen ajatustoiminnan lähtiessä liikkeelle, Chris tajusi vilkaista olkansa ylitse patjan suuntaan. ”... Bunnie..?” hän mumisi karheaksi muuttuneella äänellään huomattuaan petiin tunkeutujan ja paidan venyttäjän olevan kukas muukaan kuin kani itse. Mitä Bunnie vuodesohvalla teki? Toisen paikka oli makuuhuoneen sängyssä, mahdollisimman turvallisen välimatkan päässä. ”What's wrong?” Chris osasi kysyä hetken päästä saatuaan silmiään enemmän auki ja nielaistua pariin otteeseen saadakseen karheuden pois äänestään. Mitään vastausta ei kuitenkaan kuulunut toisen suunnalta, mikä pakotti hänet terästäytymään sen verran, että huomasi tämän vapisevan. Takkuisesti toiminut ajatustoiminta lähti liikkumaan paremmin, mikä toi mukanaan niin huolen kuin hämmennyksen. ”Let go of my shirt so I can turn around.” sanottiin painokkaasti, vaikkei käskyllä uskottukaan olevan minkäänlaista vaikutusta Bunnieen. Eikä sillä ollutkaan. Mitään ei tapahtunut. Niinpä Chris ei voinut muuta kuin nousta istumaan paidan venyessä venymistään ja kääntyä sen verran, että sai väkipakolla irrotettua naisen otteen kankaasta. Paita ponnahti kutakuinkin niihin mittasuhteisiin, mitä se oli alunperin ollutkin.
”Are you alright?” kysyttiin samalla, kun kumarruttiin lähemmäs naista ja laskettiin painoa nyt toisen puolen käden varaan. Makuulle asettuminen ei tullut kysymykseenkään, koska Bunnie vaikutti oudolta. Lempeästi kädellä koitettiin toisen otsaa, mikä ei ollut hälyttävällä tavalla lämmin, mutta hikinen kylläkin. Onneksi olohuone oli sen verran valoisa verhoista huolimatta, ettei toisen kasvojen näkemisessä ollut ongelmaa, vielä kun silmät olivat ehtineet tottua pimeyteen. Niinpä hetken tarkastelun jälkeen Chris uskalsi todeta, ettei vieressä makaavalla naisella tainnut olla sen suurempaa hätää – tai ainakaan sellaista, mitä hän oli hetken luullut. Vapinasta ja hiestä huolimatta tämä näytti olevan kunnossa. ”Did you have a nightmare?” Sivummalle potkaistua peittoa vedettiin niin Bunnien kuin itsen ylle ja hivuttauduttiin lähemmäs.
|
|
|
Mar 13, 2018 22:58:00 GMT 2
Post by Deleted on Mar 13, 2018 22:58:00 GMT 2
Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun Chris käytti etunimeä yleisesti käytössä olevan miss-nimityksen sijasta. Normaalitilanteessa se olisi saanut Bunnyn lentämään takalistolleen, mutta nyt hän yritti vain hakeutua vielä lähemmäs pyyhkien poskia kämmenselkiin. Tukahtunut nyyhkäys pääsi ilmoille kysymyksen kaikuessa jostain, Bun ei sillä hetkellä hahmottanut kunnolla mistä kootessaan ajatuksiaan äskeisen paniikin jälkeen. Eikä hän todellakaan aikonut siihen vastata yhtään mitään saati totella millään lailla seuraavaksi kuultua käskyä. Bun melkein tappeli vastaan Chrisin irrottaessa otetta, kunnes alistui siihen ja hieraisi uudestaan poskiaan tukahtuneen nyyhkäisyn kera. Päätä pudistettiin seuraavalle kysymykselle sen iskeytyessä aiempaa selkeämmin. Bunny ei luottanut äänensä kantavuuteen alkuunkaan keskittyessään nielemään uudestaan silmäkulmiin pyrkivät kyyneleet. Hän ei ollut tainnut kolmeen vuoteen itkeä kenenkään edessä, joten olo alkoi ahdistuksen lisäksi tuntua jopa naurettavalta.
Chrisin arvatessa kyseessä olleen painajainen, nyökytti Bunnie päätään varovaisesti. Hampaat pureutuivat taas alahuuleen ja kyyneleet karkasivat poskille naisen niitä pyyhkiessä vimmatusti. Hän ei halunnut palata enää sen unen syövereihin, josta oli herännyt paniikkikohtauksen kourissa. Kohtaus hellitti vähän kerrallaan, ja Bun saattoi vetää muutaman kerran syvään henkeä. Kyyneleetkin pysyttelivät taas pois silmäkulmista ja Chrisin tullessa lähemmäs ei Bunnie jäänyt odottelemaan. Sormet takertuivat taas miehen paitaan naisen painautuessa kiinni ja hakiessa lohtua sekä turvaa. ” I don’t want to be alone… ” Ääni pettäen kokonaan Bun vinkaisi hiljaa uskaltamatta heti kohottaa katsetta ylös. Tuntui vieraalta tukeutua kehenkään muuhun kuin itseen ja jollain tapaa hän sitä häpesikin. ” Have you ever been in a labyrinth? Grandpa builded one, to his country house’s backyard. It is small but… ” Bunnie höpötti turhan nopeaan tahtiin ja puri taas huuleensa saadakseen itsensä hiljenemään. Vapina ei ollut vielä laantunut mihinkään Bunnyn muistaessa turhan selkeästi unensa.
Hiljaa huokaisten Bun painoi otsansa vasten Chrisin rintakehää, kuunteli hetken olohuoneen hiljaisuutta ja hellitti sitten otteensa miehen paidasta. Silmät puoliummessa nainen keskittyi tasaamaan hengitystä hetken aikaa pyyhkien silmäkulmistaan viimeiset kyyneleiden merkit. ” Can I please stay here with you? ” Kysymys oli melko lailla pelkkä kuiskaus Bunnyn vältellessä nostamatta katsettaan ylös. Huulilta nuolaistiin ilmaantuneet veripisarat pois hänen tunnettuaan niiden lämmön. Sormet näpräsivät nyt Chrisin lainaaman paidan kaula-aukko ja varoen Bun uskalsi hieman kohottaa päätään, vilkuilla miehen kasvojen suuntaan pelokkaan epävarmasti. Chrisillä ei ollut mitään syytä suostua moiseen. Ja Bun tiedosti sen erittäin hyvin, vaikka olikin hakeutunut taas kerran aivan iholle - tällä kertaa tosin karkaamatta heti kauemmas. ” I… I really don’t want to be alone. It is scary. ” Oli työn ja tuskan takana saada sanat ulos, eikä Bunnie voinut mennä vannomaan kuuliko Chris edes niitä. Sen hän ainakin tiesi, että punan ne nostivat väkisin poskille ja hän palasi taas tuijottamaan eteensä, eli suoraan miehen rintakehää kohden.
|
|
|
Mar 14, 2018 0:45:28 GMT 2
Post by Deleted on Mar 14, 2018 0:45:28 GMT 2
Vastaukseksi saatu pään nyökäytys ja poskille vierähtävät kyyneleet onnistuivat lamaannuttamaan Chrisin siihen paikkaan. Viimeinkin täysin heränneet aivot tuntuivat kuin seinää päin juosseilta eli mitään järkevää tai lohdullista sanottavaa hän ei keksinyt. Sillä hetkellä hän ei edes tiennyt, miten päin olla. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö itkevät ihmiset olleet tuttu asia, saati tilanteet, joissa toinen osapuoli tarvitsi lohduttamista, mutta kokemusta löytyi vain ja ainoastaan sedän lasten kohdalla. Eivätkä nämä olleet millään tavalla verrattavissa Bunnieen, vaikka aluksi toinen olikin koettu enemmän teiniksi, kuin aikuiseksi naiseksi. Entiset heilatkin olivat loppupeleissä olleet niin etäisiä, lähinnä enemmänkin kokeilua, kuin suuria tunteita herättäviä, ettei näiden kanssa juuri koskaan tarvinnut tarjota sitä lohduttavaa olkapäätä – yksinkertaisesti sen vuoksi, että nämä olivat niin pirun ylpeitä persoonia. Ylipäätään mitkään kyyneleet eivät olleet vielä koskaan saaneet häntä näin toimettomaksi, kuin nyt. Paitaan takertuneet sormet onnistuivat lieventämään sen verran lamaannuttavaa olotilaa, että Chris antoi itsensä valahtaa takaisin kylkiasentoon patjalle, varmistellen siinä ohella peiton olevan varmasti kunnolla Bunnien yllä – ja siinä samalla myös oman vartalon lämmikkeenä, vaikkei sitä edes siihen tehtävään tarvittu. Bunnien, joka sopersi siitä, kuinka ei halunnut olla yksin ja jotain labyrintistä.
Sanat eivät tulleet ulos siinäkään vaiheessa, kun toinen pyysi lupaa jäädä hänen luokseen. Sekunnin murto-osan verran mielessä kävi kieltäytyminen, mutta se kuopattiin nopeammin kuin ajatus oli edes ehtinyt ilmaantua. Ei Chris yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Bunnien sen hetkiset tunnetilat tuntuivat olevan kuin linkitettyinä hänen omiinsa, mitkä olivat romahtaneet siitä neutraalista jonnekin aivan muualle, joten hän ei vain pystynyt passittamaan tätä takaisin makuuhuoneeseen – ja Bunnien tuntien tämä ei edes pysyisi siellä kauaa. Huolestunut ilme lähti pehmenemään siinä vaiheessa, kun päätä kallistettiin alemmas ja katse kohtasi toisen oman. Mitään hän ei edelleenkään sanonut, koska oli aikalailla luovuttanut sanojen suhteen. Patjan ja vartalon väliin jääneellä kädellä Chris paranteli tyynyn asentoa päänsä alla, minkä jälkeen toinen käsi apunaan asetteli Bunnien pään ojennetun käsivartensa päälle. Vapaa käsi laskettiin tämän selkää vasten, millä painettiin toista niin lähelle itseä kuin vain mahdollista. Jalkakin siirtyi omalta puolelta Bunnien omien tienoille ja toisen selällä hetki sitten ollut käsi nostettiin sivelemään rauhoittavasti pitkiä hiuksia. ”It's okay.” Chris vain totesi lempeällä äänellä, ”You don't have to go anywhere.” Viimeinkin huulten välistä tuli jotain muutakin kuin pelkkää hiljaisuutta.
”Just relax and try to think positive things.” Muuta hän ei osannut sillä hetkellä sanoa. Painajaiset eivät olleet pitkiin aikoihin tulleet pilaamaan omia unia, viimeksi lapsena, joten muuta ohjetta niiden aiheuttaman olotilan karistamiseen ei tiedetty. Hän teki vain niin kuin oli oppinut isoäidiltään, jolla oli ollut tapana vahtia hänen untaan monia vuosia takaperin. Kellonajasta ei Chrisillä ollut hajuakaan, eikä kokenut sen tietämistä niin tärkeäksi, että lähtisi hapuilemaan puhelintaan sitä varten. Asunnon pimeys viesti sitä, ettei vielä ollut aamu, eikä se todennäköisesti saapuisi vielä hetkeen. Samalla, Bunnien hiuksia silitellen, hän sulki silmänsä. Hitaasti mieleen lipunut hyvänolontunne alkoi ottaa vallan ajatuksista ja toi mukanaan väsymyksen. Chris ei kuitenkaan antanut itsensä nukahtaa, sillä valvoisi niin kauan Bunnien kanssa, kunnes tämä pystyisi jatkamaan yöuniaan.
|
|
|
Mar 14, 2018 2:14:20 GMT 2
Post by Deleted on Mar 14, 2018 2:14:20 GMT 2
Bun yritti väkisin työntää muistikuvia sivummalle. Jotkut unet olivat kuitenkin sitkeitä vainoamaan ja lapsuuden aikainen muisto teki tästä painajaisesta vielä sitkeämmän. Ei sillä, etteikö aiemminkin unet ja muistot olleet sotkeutuneet toisiinsa. Bunnie näki turhankin usein painajaisia, mitkä tosin olivat helpottaneet hieman Chrisin tultua ja asioiden muututtua lasilinnassa. Oli paljon helpottavampaa nukahtaa, kun tiesi jonkinlaisen turvallisuuden säilyvän lasilinnan uumenissa eikä päivän aikana ollut tapahtunut suurempia. Bunny sai kuitenkin hämmästyä, kun Chris auttoi löytämään mukavamman asennon ja veti lähemmäs itseään. Silmät apposen ammollaan hän tuijotti eteensä, kokosi nyt uusia ajatuksia ja tunsi solmun lähtevän selviämään vatsanpohjassa. Viimeisen kerran hän päästi hiljaisen niiskauksen painautuen itsekin lähemmäs. Toinen käsi kietoutui miehen ympärille jännittyneiden hartioiden rentoutuessa. Bunnyn valtasi turvallinen tunne, jota hän oli harvoin kokenut edes lapsuutensa aikana.
” I was six when Chung took me into the labyrinth. I realised moment ago that he left me there for purpose, it wasn’t accident like he said. ” Bun sulki silmänsä eikä pahemmin jaksanut ajatella tunnustustaan. Sanat vain tulivat ulos yksi kerrallaan Bunnyn painautuessa paremmin Chrisiä vasten. Hän kuuli hyvin vaimeana tämän sydämen sykkeen, tunsi hengityksen tahdin ja saattoi tuudittautua niiden mukana kauemmas unestaan. Positiivisiin asioihin oli helppo löytää reitti ja huokaisten, tällä kertaa tosin levollisesti, Bun antoi ajatusten harhailla ihan muuhun. Esimerkiksi siihen, miten paljon hän oikeasti tiedosti ollessaan Chrisin lähellä. Läheisyys, kosketus, hiuksia sukivan käden liikkeet… ” And I made my decision, I can really trust you. ” Tunnustus tuli hyvin varovaisena Bunnyn vilkaistessa taas varovaisesti Chrisin kasvojen suuntaan, vaikka katse karkasikin todella nopeasti takaisin alas. Ne kyseiset sanat olivat taas hyvin vaikeita saada ulos, Bun ei ollut kenellekään - kirjaimellisesti kenellekään - niitä kertaakaan elämänsä aikana sanonut. Ja niin nolona kuin Bunny oikeastaan olikin, ei hän silti huomannut hiljaa liukuvansa unen puolelle.
Painajaisia ei ehkä nähty sinä yönä enempää, mutta aamun ei myöskään voinut sanoa alkavan ilman säikähdyksiä. Jos totta puhuttiin, Bun ei ollut kertaakaan elämässään herännyt kenenkään sylistä. Hän ei ollut nukkunut käpertyneenä ketään vasten, joten sydän jätti väkisinkin lyönnin välistä Bunnyn hitaasti tiedostaessa mitä yön aikana oli tapahtunut. Hän muisti antamansa suukon, painajaisen, Chrisin luokse hakeutumisen ja… Posket hehkuivat polttavan kuumina Bunnyn tuijottaessa suoraan miehen rintakehää, tiedostaessa kuinka lähellä hän oikeastaan oli. Kaikki aistit lähtivät sillä hetkellä toimimaan ylikierroksilla ja varoen hän uskalsi kääntää katsettaan ylös. Chris näkyi nukkuvan edelleen, eikä Bunnie halunnut herättää tätä. Eri asia vain oli, kuinka hivuttautua huomaamatta sohvalta, kun vahva käsivarsi oli edelleen hänen ympärillään. Toisaalta…. tarvitsiko sitä? Bun kysyi kysymyksen itseltään sydämen takoessa villisti häkissään, saaden ajatusten tulvan juoksemaan ympäriinsä ja rattaat raksuttamaan nopeaan tahtiin. Voisiko hän lukea tilanteesta enemmän? Chris ei ollut unenkaan aikana työntänyt häntä pois tai jättänyt yksin.
Alahuulta aristi hieman Bunnyn puraistessa siihen ties kuinka monennen kerran kuluneen 12 tunnin aikana ja äärettömän varovaisesti hän vaihtoi asentoa ujuttautuen pikku hiljaa kohti vuodesohvan reunaa. Bunny selvisi itse ehkä vähillä yöunilla ja keikkui varhain hereillä - tosin nyt aamu taisi olla jo pitkällä verhojen takaa ujuttautuvista valonsäteistä päätellen -, mutta ei tiennyt alkuunkaan toimiko sama Chrisillä. Niinpä hän yritti nyt ninjailla itseään toista herättämättä liikkeelle. Hän ei tosin sitäkään tiennyt, miten herkkäuninen Chris oli, joten liikkeelle lähtö oli oikeastaan arpapeliä. Tai mitä ylipäänsä tekisi ylösnousemisen jälkeen.
|
|
|
Mar 16, 2018 3:43:04 GMT 2
Post by Deleted on Mar 16, 2018 3:43:04 GMT 2
Väsymys pukkasi odotettua nopeammin, voimakkaammin, alkaen vähitellen heikentää Chrisin aisteja. Läheisyys tuntui hyvältä ja samalla huumaannuttavalta sekoittuen salakavalasti väsymyksen kanssa. Siihen lisänä vielä iholle hakeutuneen Bunnien tuoksu oli kuin pommin varma tae siitä, ettei hereillä pysytteleminen tulisi voittamaan. Naisen sanat labyrintistä ja veljestään kyllä kuultiin – melko selkeinä vielä –, kuin myös jollain tasolla ymmärrettiin, mutta sisäistämisestä Chris ei voinut mennä vannomaan. Suurella todennäköisyydellä hän ei tulisi muistamaan niistä juuri mitään seuraavan kerran herätessään. Tajunta lähti vähitellen sumentumaan, vaikka kuinka hän yrittikin pitää itseään mahdollisimman hereillä. Uni tuntui kuitenkin houkuttelevalta, mukaansa vievältä. Käsi, joka oli vielä hetki sitten Bunnien hiuksia silitellyt, lopetti liikkeensä ja jäi siihen paikkaan. Hengityskin muuttui hitaammaksi, syvemmäksi. ”You really shouldn't.” karkasi huulten välistä puoliksi muminana, raukeahkolla äänellä. Chris pysytteli hetken tajunnan ja unen äärirajoilla, kunnes lopulta joutui antamaan periksi ja nukahti.
Loput aamuyön tunnit aina siihen viralliseen auringonnousuun asti ja siitäkin eteenpäin kuluivat rauhallisissa merkeissä unimaailman syövereissä. Raskasunisena ihmisenä Chris nukkui tyytyväisenä, autuaan tietämättömänä yhtään mistään, kuin nuijanukutuksen saanut henkilö, eikä näin ollen osannut häiriintyä siitä, että Bunnie oli herännyt. Vuodesohvan liikahtelu ja verhojen läpi tunkeva valo eivät saaneet horrostavaa karhua edes hievahtamaan – saati sitten verhojen välistä, suoraan kasvoihin paistavat auringonsäteet. Sisäinenkello, mikä normaalisti herätti aina ensimmäisen kerran kuuden aikaan aamusta oli mennyt pois päältä unen keskeydyttyä Bunnien ahdistuskohtauksen myötä. Lisänä siihen vielä edellisen päivän ohjelma, mikä ei ollut juurikaan jättänyt varaa turhan monelle hengähdystauolle. Ei siis ollut ihme, ettei Chrisillä ollut aikeita herätä vielä hyvään toviin. Peiton alla, vaatteet päällä nukkuminen oli kuitenkin aamua kohden muuttunut tukalammaksi, mikä häiritsi horrosta jonkin verran. Huoneen lämpötila oli muuttunut siitä mukavan viileästä kuumaksi, kiitos taivaalla porottavan auringon, joka vaikutti haluavan kovastikin tunkeutua verhojen lävitse.
Uni muuttui kevyemmäksi, minkä lävitse tiedostettiin sen verran, että itseä vasten ollut lämpöpatteri katosi käsivarren päällä olevan painon lisäksi. Lämpötila tuntui siitäkin huolimatta liian korkealta, joten sitä laskeakseen Chris heräsi hetkellisesti sen verran, että sai käsiinsä ensimmäisenä osuvan vaatekappaleen – mikä sattui olemaan paita – heivattua yltään jonnekin lattian suuntaan ja peiton potkaistua kauas itsestä, minkä lisäksi vielä käännähdettiin toiselle kyljelle, ennen kuin vaivuttiin taas syvemmälle uneen. Tämäkin operaatio taisi kuulua siihen unohdettujen asioiden listalle, kun viimeinkin suostuttaisi heräämään uuteen päivään. Herääminen vaati kuitenkin vielä tunnin lisäunta, ennen kuin aivot potkaisivat sen liikkeelle. Huoneeseen laskeutunut valoisuus alkoi häiritä luomien takana piilossa olevia silmiä, mikä sai Chrisin kulmien väliin ilmestymään rypyn. Hitaasti, selälleen kääntyen, hän lähti raottamaan silmiään, jotka havaitsivat ensimmäisenä tutun, valkoisen katon. Haukotus pääsi suusta samalla, kun raskaalta tuntuvia raajoja venytettiin.
|
|
|
Mar 16, 2018 6:49:12 GMT 2
Post by Deleted on Mar 16, 2018 6:49:12 GMT 2
Muistiin talteen, myöhemmin vihkoon kirjattavaksi: Chris ei ollut herkkäuninen. Bunny hymyili hieman istahtaessaan vuodesohvan laitamille ja haroessa sotkuisia hiuksiaan. Ajatukset juoksivat etananvauhtia katkonaisten yöunien jälkeen, mutta eivät myöskään sallineet unien jatkamista. Huokaisten Bun nousikin ylös lattian tuntuessa inhottavan viileältä paljaiden jalkojen alla. Sen kummemmin pohtimatta kävi hän kiskaisemassa verhoja paremmin ikkunoiden suojaksi ennen kuin suuntasi makuuhuoneeseen. Bunnie oli yöllä käynyt pudottamassa hiusharjan sinne tai ainakin moinen muistikuva vainosi häntä, ja yhtä lailla hän oli vienyt eiliset vaatteensa siistiin pinoon Chrisin lainaamaan hupparin kera odottamaan aamua. Sen lyhyen matkan aikana ehti Bunny herätä riittävästi, jotta aivot lähtivät aiempaa nopeammille kierroksille. Kämmenet kohosivat polttavan kuumille poskille ja makuuhuoneessa hänen oli pakko kyykistyä lattialle hetkeksi pyörittelemään tilannetta. Chrisin asunto, yöllinen läheisyys ja siihen mukaan saattoi sotkea nopean hyvänyönsuukonkin, jonka Bunny oli miehelle antanut. Koko soppa oli tunteiden kirjoa ja saadakseen jotain kasaan, päätti Bun pompata pystyyn ja ryhtyi petaamaan sänkyä. Lakanat olivat menneet ryttyyn levottoman unen myötä, joten ripein liikkein hän suoristi ne ennen kuin suuntasi avaamaan verhot päästämään valoa huoneeseen. Hetkellinen sokaistuminen sai kädet taas kohoamaan kasvoille Bunnyn nauttiessa auringon lämmöstä.
Lämpö ohjasi vain ajatukset jonnekin ihan muualle. Voi luoja taisi tiivistää sen koko paketin, vaikka ei suinkaan yksinkertaistanut sitä millään tavalla ja taas paikallaan oloon tympääntyen hiipi Bunny varpaillaan pujottamaan lipokkaat jalkaan sekä onkimaan vaatekappaleet ja hiusharjan matkaansa. Makuuhuoneen ovella matka tosin pysähtyi siihen paikkaansa. Lattialle ilmaantunut kangasmytty sai suun loksahtamaan ammolleen. Naama punaisena Bun laskeskeli yhteenlaskuja. Ei kai…? Voi luoja oli taas ainoa päähän nouseva ajatus sydämen sykkeen kiihtyessä kymmenettä kertaa nollasta sataan. Luojalle tosin kiitos Chris nukkui, Bunny ei olisi millään osannut selittää kirkuvan punaisia poskia tiiratessaan kuin paraskin stalkkeri vuodesohvalla makaavaa miestä. Katse nyt ei pahaa tehnyt, eikö niin? Ja Chrisillä ei ainakaan ollut mitään hävettävää. Bunniella sen sijaan oli ja kiireesti hän pujahti kylpyhuoneeseen rauhoittelemaan villisti juoksevaa sydäntään. Hän saisi vielä sydänkohtauksen näinkin nuorella iällä. Tai siltä se tuntui Bunnyn roiskiessa jääkylmää vettä naamalleen selvittääkseen edes jollain keinolla ajatuksiaan. ” Get a hold of yourself… ” Bun mumisi sanat peilikuvalleen katsoessaan märkiä kasvojaan ennen kuin päästi huokauksen ilmoille. Kasvot kuivattuaan nainen setvi taas hiuksensa parempaan kuosiin, kiskaisten ne kireälle poninhännälle takaraivolle. Muutama suortuva karkasi tosin hänen vaihtaessaan paidan omaansa, Bunnyn päätyessä jättämään ne kehystämään kasvojaan.
Chrisin nukkuminen antoi hyvin aikaa pohtia, rauhoitella villisti juoksevia ajatuksia ja palata pilvilinnoista takaisin realistisiin mittoihin. Bun vaelsi valehtelematta puoli tuntia ympäri asuntoa punniten tilannetta ja päätyi realistina jättämään ylimalkaiset toiveet sivummalle. Aina ohimennen hän oli toki katsellut Chrisinkin suuntaan, mutta vakuutti itselleen sen olevan vain osa ajatustyötä. Tekosyiden keksiminen ei silti saanut oloa helpottamaan, vasta terve järki sai sen tehtyä. Niinpä johtopäätökseen päästyään Bunny löysi itsensä keittiöstä tutkimasta kaappien sisältöä ja metsästäessä jostain puhdasta lasia tai kuppia itselleen. Siinä ohessa Bun pisti merkille myös kaappien sisällön ylipäänsä. Se nostatti omalta osaltaan kummastusta, koska hän ei nähnyt kunnollisia ruoka-aineita tai ruuanlaitto välineitä missään. Söikö Chris aina ulkona? Pää kallellaan Bun valutti kylmää vettä löytämäänsä kahvikuppiin, päätyen kuitenkin pohtimaan omaa tilannettaan enemmän kuin Chrisin ruokavarantoja. Kello lähestyi puoltapäivää, ja Bunnyn oli aika palata siitä pienestä kuplasta todellisuuteen. Hän oli kohta ollut vuorokauden karkuteillä eikä se tietäisi mitään hyvää. Isä tuskin ilahtuisi ja henkivartijat juoksivat todennäköisesti ympäri kaupunkia vieläkin. Pitäisikö hänen vain palata itsekseen takaisin? Jättää lappu Chrisille ja poistua ovesta?
Ajatukset keskeytyivät vuodesohvalta kuuluvan haukotuksen ja venyttelyn tuoman äänien myötä. Melkein hätkähtäen Bun suuntasi huuhtelemaan lainaamaansa kupin ja hermostuneena leikitteli kasvoja kehystävillä suortuvilla. Hänelle yö oli merkinnyt paljon, mutta jälleen nainen tunsi omien aatosten Chrisin osalta suuntaavan sinne negatiivisen puolelle. Tosin sieltä ne ponkaisivat lattialle myttyyn lentäneeseen paitaan, jonka Bunny oli tosin käynyt noukkimassa ja asettanut siististi viikattuna sohvapöydälle odottamaan. Sydän lähti taas villiin juoksuun, mutta onneksi poskille ei noussut kuin kevyt puna. Varovaisin askelin hän lähestyi vuodesohvaa, kunnes havaitsi Chrisin todella heränneen. ” Good morning. ” Ujo hymy käväisi Bunnyn kasvoilla hänen kiertäessään istumaan vuodesohvan reunalle. ” Did you sleep well? After my break down… I think I bothered you again. ” Hiussuortuvalla leikitellen Bun käänsi huomion ennemmin syliinsä ja lattiaan kuulostaen samaan aikaan hämmentyneeltä että pahoittelevalta. Hetken hänen oli pakko koota ajatuksiaan ja vetää syvään henkeä saadakseen ajatuksistaan kiinni. ” I was just thinking… I have been out almost 24h and maybe I should already go back. They have most likely ran around whole night. And it should be your day off. ” Bunny kohautti olkiaan, vaikka vastahakoisuus paistoikin sanojen takana selkeämpänä kuin mikään muu. Hän ei halunnut luopua tästä pienestä turvapaikasta vielä, vaikka järki käskikin ajattelemaan asiaa. Chris joutuisi yhtä lailla hankaluuksiin, jos Bunnyn sijainti selviäisi kenellekään. Katse kohotettiin sylistä Chrisin kasvojen suuntaan, punan koristaessa yhä hentona poskia ja ääneti hän odotti.
|
|
|
Mar 19, 2018 3:52:37 GMT 2
Post by Deleted on Mar 19, 2018 3:52:37 GMT 2
Hetken paikoillaan makoiltuaan – ja aivotoimintaa terästettyään – Chris osasi vilkaista ensin oikealle ja sitten vasemmalle puolelleen. Silmiin ei ollut kuitenkaan osunut aivan sitä, mitä hän oli etsinyt, nimittäin Bunnieta. Hän muisti jotenkuten aamuyön tapahtumat, toisen puheet labyrintistä ja veljestään, sekä isoisänsä pihasta. Kuten myös sen, ettei ollut kyennyt passittamaan tätä takaisin makuuhuoneeseen, vaan suorastaan ottanut avosylin vastaan nukkumaan kanssaan. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvältä läheisyys ja jokainen ihokosketus oli sillä hetkellä tuntunut. Ja hän kaipasi sitä. Jatkuvasti. Keittiöstä kantautuva veden lorina kertoi sen, ettei Bunnie ollut loikkinut kauas, ehkä noin viitisen askeleen päähän, mutta sillä hetkellä välimatkaa tuntui olevan useita kymmeniä kilometrejä. Käsi siirtyi vatsan yli kyljen suuntaan, jota oli alkanut kutittaa, mutta kutina unohtui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin Chrisin tajutessa paitansa kadonneen. Nopeasti katse singahti omien jalkojen suuntaan ja pieni helpotuksen tunne valtasi hänet sinä samaisena hetkenä, kun harmaat collegehousut osuivat näkökenttään. Oli suorastaan saavutus, etteivät nekin olleet saaneet kyytiä yön aikana. Paitaa ei kuitenkaan näkynyt patjalla, joten hän hinasi itsensä istumaan nähdäkseen paremmin lattian suuntaan. ”Morning.” toivotettiin hajamielisesti takaisin Bunnielle katseen käydessä läpi lähintä lattiatilaa, mikä oli Chrisin tapauksessa yleisin paikka kadonneille vaatekappaleille. Lattialta ei kuitenkaan osunut mitään tuttua silmään, joten tummat silmät siirtyivät sattumalta sohvan taakse siirretyn sohvapöydän puoleen, jonka päälle oli ilmestynyt tutun näköinen vaatekappale – viikattuna. Ei ollut vaikea arvata, kuka oli kyseisen ihmeen takana, sillä hän ei nukkuessaan osannut muuta kuin viskoa vaatteensa menemään.
”It's okay, I'm used to it. You bothering me, I mean.” Chris vastasi samalla, kun kurotti sohvan selkänojan ylitse paitaansa, minkä keihästi otteeseensa ja istahtaessaan takaisin patjalle vetäisi sen vielä ylleen. Bunnien sanat lähtemisestä kuulostivat kaikelta muulta kuin hyvältä Chrisin korviin, muttei sitä ilmaistu ääneen. Hän ei sanonut mitään, katsoi vain mietteliään oloisena patjan reunalle istahtanutta naista, vaikkei asiassa oikeastaan ollut mitään mietittävää; oli päivän selvää, että Bunnien oli palattava kotiinsa, halusi hän sitä tai ei. Tyynyn lähettyvillä yönsä viettänyt puhelin alkoi väristä saapuvan puhelun merkiksi, näytössä lukien juuri sen henkilön nimi, kenestä hän ei halunnut vapaillaan kuulla pihahdustakaan, vanhemmasta henkivartijakollegasta nimittäin. Puhelimeen vastattiin painamalla näytössä näkyvää vihreää painiketta, mutta mitään ei kuitenkaan sanottu, ennen kuin luurin toisessa päässä oleva avasi keskustelun. Ensimmäisenä kollega lausui pahoittelut vapaapäivänä häiritsemisestä, minkä jälkeen perusteli soittonsa kyselemällä, mistä karanneen Bunnien voisi mahdollisesti löytää. ”Have you tried pubs? The small ones?” katse lipui edessä istuvaan kaniin, ”She really loves to sneak there. Or McDonald's.” Viimeisenä mainitusta kollegat tuskin olivat tietoisia, sillä heidän pieni pikaruokalareissunsa oli jäänyt mysteeriksi kaikille, Dragon Headia myöten. Langan toisessa päässä kuulostettiin siltä, kuin hän olisi antanut näille kultaisen avaimen, jolla pääsi käsiksi palatsin aarrekammioon, vaikka todellisuudessa hän oli toiminut päinvastaisesti. ”Do you have any idea, what may have caused her to run away?” Kollega kertoi viipyilemättä Bunnien veljen toissapäiväisestä vierailusta, siihen sisältyneestä läimäyksestä ja tämän eilisen yökyläily päätöksestä. ”Really?” Chris totesi nostaen kulmaansa, kirien samalla sen pienen välimatkan umpeen hänen ja Bunnien välillä ja otti hellästi kiinni toisen leuasta kääntäen tämän päätä sen verran, että näki osumaa ottaneen posken paremmin.
Mitään pientä punoitusta suurempaa ei onneksi ollut havaittavissa, joten posken tarkastelu jätettiin sikseen. Sen sijaan katse keskittyi käymään nopeasti Bunnien vartaloa läpi mahdollisten mustelmien ja muiden varalta, vaikkei kollega ollutkaan maininnut muuta läimäyksen lisäksi. Tarkastelu jäi kuitenkin siihen siinä vaiheessa, kun vanhempi henkivartija kertoi erittäin oleellisen tiedon tulevaa Dragon Headia koskien. ”That's not good.” lyhyesti ja ytimekkäästi todettiin vakaan kuuloisella äänellä, vaikka todellisuudessa hän oli sillä hetkellä kaikkea muuta ajatuksiltaan. Tieto Bunnien veljen päätöksestä jäädä vielä toiseksi yöksi lasilinnaan sai väkisinkin sen pienen toivon naisen jäämisestä nostamaan päätään. Mitään Chris ei kuitenkaan antanut näkyä kasvoillaan, joilla keskittyi pitämään yllä perusilmettään. Niinkin keskittyneesti, että kollegan muut höpinät menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta, kun tämä oli valmis päättämään puhelun, hän ravisteli itsensä takaisin siihen hetkeen. ”Good luck.” sanottiin puhelun lopuksi, ennen kuin luuri laskettiin takaisin patjalle. Katse hakeutui Bunnien kasvoihin ja siitä tämän ruskeisiin nappisilmiin. ”Your brother has decided to stay another night.” Chris totesi sen suurempia kiertelemättä ja kaartelematta. Bunnieta tuskin edes kiinnosti ne pienet yksityiskohdat, joita hän oli juuri kollegaltaan kuullut, sillä todennäköisesti tieto tämä veljen jäämisestä toiseksi yöksi oli enemmän kuin tarpeeksi. Lasipalatsiin palaaminen ei ollut enää viisas vaihtoehto.
|
|
|
Mar 19, 2018 14:22:56 GMT 2
Post by Deleted on Mar 19, 2018 14:22:56 GMT 2
Kuuluiko Chrisin tokaisu häiriköinnin tottumiseen hyvään vai huonoon kategoriaan? Miltä kannalta sitä tietoa kuului tarkastella? Vai tarttuiko hän liikaa niihin sanoihin? Kysymykset juoksivat tuhatta ja sataa mielessä Bunnyn pitäessä ne täysin omana tietonaan. Hetken hän tosin mietti jatkaako sanomisiaan lähtemiseen liittyen, kunnes puhelin ilmoitti jonkun tavoittelevan Chrisiä ja nimen nähdessään tunsi Bun vatsan vääntyvän solmuun. Hän oli joitain nimiä oppinut kuluneina kuukausina koettuaan hieman tarvetta sivistää itseään henkivartijoiden suhteen. Samalla hän oppi keiden kanssa tuli toimeen ja keiden ei. Kyseisen henkilön kanssa hän tuli toimeen, mutta se ei tarkoittanut, että he olisivat pitäneet toisistaan. Hermostuneena Bunnie katsoi Chrisiin tämän vastatessa puhelimeen. Tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes epäselvä ääni kaikui linjoilta ja peukalonkynttä pureskellen nainen odotti. Hän oli lähes varma tapahtumista ja oli vähällä pudota sohvalta kuullessaan Chrisin sanat. Bun ei ollut osannut todellakaan odottaa sitä. Miehen ohjeet olisivat normaalissa tilanteessa varmaan toimineet, mutta nyt ei ollut sellaisesta kyse. Perhoset lepattivat vatsanpohjassa hämmentyneen katseen kohdistuessa vieressä istuvaan mieheen, joka aiheutti vielä enemmän kysymyksiä ja toivoa jostain isommasta tullessaan lähemmäs tutkimaan poskea. Sydän tuntui jättävän monta lyöntiä välistä, Bunny pidätti henkeään silkasta hämmästyksestä ja vilkuili Chrisin suuntaan. Mitä Chrisille oikein sanottiin puhelimessa?
Saati mikä ei ollut hyvä? Mikä talolla oli vialla? Allie, Missy, olivatko eläimet kunnossa? Huoli ja hämmennys sotkeutuivat toisiinsa Bunnyn kallistaessa päätään ja odottaessa puhelun päättymistä. Hän olisi halunnut esittää kysymyksensä heti, mutta Chris ei ollut siirtynyt kauemmas ja vanhempi henkivartija voisi kuulla hänen äänensä. Toki Bun oli hyvin tietoinen ja mielissään läheisyydestä, se tuntui perhosina vatsanpohjassa ja pienenä äänenä takaraivossa. Päällimmäisenä sattui vain olemaan ristiriitaiset aatokset talon tilanteesta, joka vaihtui silkkaan pahoinvointiin Chrisin päätettyä puhelun. Veljen päätös nostatti varsinaisen myrskyn ja kaikki väri katosi Bunnyn kasvoilta. ” He… ” Ääni petti tyystin ennen lauseen alkamistakaan ja nieleskellen Bunny käänsi katseensa pois. Kaikki ajatukset katosivat hetkeksi mielestä, kunnes tyhjyyden täytti oikea komppania. Hän näki kaikki mahdolliset kauhukuvat mielessään tuijottaessaan visusti käsiinsä. ” He decided to stay… I hope Allie stays with bodyguards. ” Huultaan purren Bunny hieraisi silmiään saadakseen osan kuvista pois ja päätyi pureskelemaan peukalon kynttään levottomana. Kauhukuvat vaihtuivat suunnitelmien ja vaihtoehtojen läpikäymiseen. Veli oli todennäköisesti käynyt penkomassa huoneen täysin sekaisin ja lasilinnassa odottaisi kaaoksen lisäksi hyvin kiukkuinen Chung. Hän ei pystynyt kokoamaan selkeää kuvaa, mitä veli voisi tehdä ja se herätti väistämättä ahdistuksen pintaan. Eikä Bunny osannut olleenkaan sanoa miten toimisi.
Ajatus iski sen kaiken keskellä ja epävarmana Bunnie käänsi katseen käsistään Chrisiin. Huoli ja epävarmuus sotkeutuivat toisiinsa vieden naiselta hetken koota itsensä. Hän pelkäsi äänen pettävän, mutta ajatus ei jättänyt rauhaan. ” I don’t know what to do but I don’t want to trouble you either. I could go to motel or to somewhere else. I should go back but I don’t want to, I am afraid to see brother. Can I stay here for couple hours at least and try to figure out what I should do next?. ” Hieman jopa hätääntyneenä Bun yritti saada jotain selkoa tilanteeseen ja pelkäsi todella olevansa vain riesaksi Chrisille. Hän ei edes tiennyt mistä yllättäen moinen ajatus nousi ja miksi se edes vaivasi tällä kertaa. Kenties siihen liittyi se tieto, että nyt oltiin Chrisin maaperällä...? Bunny ei tiennyt eikä se ainakaan auttanut ollenkaan tilanteeseen. Hän halusi oikeaati jäädä Chrisin luokse. Hänellä oli turvallinen olo, vaikka tunteet keikkuivatkin vuoristoradassa. Se oli kuitenkin erilainen tunne kuin lasilinnassa tai juhlissa. Se oli miellyttävä ja hämmentävä samanaikaisesti ja Bun vain odotti mitä seuraavan kyydin aikana tapahtuisi.
|
|
|
Mar 21, 2018 0:38:03 GMT 2
Post by Deleted on Mar 21, 2018 0:38:03 GMT 2
Tuntui oikeastaan ihan luonnolliselta, että Bunnie oli huolissaan lemmikeistään, vaikkei Chris välttämättä osannut ymmärtää tämän huolta; kissa oli oikea paholainen sille päälle sattuessaan ja koira omasi lyhyet, mutta vikkelät jalat. Erityisesti kissan kanssa sattui aina silloin tällöin selkkauksia, kun joku sattui unohtamaan istumapaikan tarkastamisen ennen kuin laski perseensä alas. Ja jos joku onneton onnistui istumaan Missyn päälle, sai tämä muistoksi perseestä rikkinäiset housut ja kipeät kynsien viillot, joista oli riesaa vielä pariksi seuraavaksi päiväksi. Toki ne hetket antoivat myös tilaisuuden nauraa niin paljon kuin sielu sieti – vahingonilo paras ilo. Onneksi Chris ei ollut päässyt tekemään niin läheistä tuttavuutta kissan kynsien kanssa, koska sillä hetkellä tilanne naurattaisi kaikkia muita kuin häntä itseään. Ja mitä tuli koiraan, niin Allieta oli vaikea saada kiinni tämän pienen koon, taktisen pujottelun ja väistelyn vuoksi. Koiran kiinni saaminen tuntui olevan aina äärettömän kovan työn takana, eivätkä siihen jahtiin liittyneet henkivartijat välttyneet törmäilemästä toisiinsa. Lisäksi Chris uskalsi jopa olettaa Allien osaavan välttää henkilöitä, jotka Bunnie koki itselleen uhaksi, koska homma toimi ainakin toisinpäin: Bunnien osoittaessa kiintymystä ja tietynlaista luottamusta häntä kohtaan oli koirakin liittynyt perässä kulkevien jonon jatkeeksi. Allie muutenkin kuului henkivartijoiden suosikkeihin iloisen luonteensa ja lelukoiramaisen ulkonäkönsä takia, joten hän uskalsi olettaa kollegoiltaan edes sen verran, etteivät nämä antaisi tulevan Dragon Headin tehdä karvapallolle aivan mitä lystäsi. Joten eiköhän näillä ollut kaikki hyvin, veljestä kun oli paljon enemmän haittaa siskolleen.
Sanat motellista ja muualle lähtemisestä kuulostivat kaikelta muulta kuin hyvältä vaihtoehdolta Chrisin korviin. Hän ei päästäisi Bunnieta motelliin, se nyt oli 110% varmaa jo pelkästään sillä, että hän ajatteli asiaa ammattinsa näkökulmasta käsin. Puhumattakaan tunnepuolesta, mikä lähti heittämään kärrynpyörää kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin jo pelkän ajatuksen voimasta. Huoli, turhautuneisuus ja ärtymys sekoittuivat keskenään, mitä pidemmälle nainen meni sanoissaan, mikä sai hänet huokaisemaan ääneen. ”You're not troubling me, at all.” toteamus tuli jokseenkin koruttoman kuuloisena, mikä sai hänet siirtämään katseensa pois Bunniesta, hiljenemään hetkeksi ja järjestämään mieleensä kohonneita sanoja lauseiksi. Samalla täytyi myös ajaa sen hetkistä tunnetilaa alemmas, jottei kuulostettaisi liian ärtyneeltä, koska se ei ollut Bunnien vikaa. Sillä hetkellä niistä kolmesta tunteesta ärtymys sattui vain nousemaan voimakkaammin pintaan, mitä Chris ei tarkalleen ottaen itsekään ymmärtänyt, miksi. Ajatus kanin yöpymisestä jossain hämyisessä motellissa, tämän veljen kusipäisyydestä ja ylipäätään siitä, että toinen lähtisi, tuntuivat kaikelta muulta kuin hyvältä – jopa väärältä. Hänellä ei ollut minkäänlaista halua päästää tätä lähtemään luotaan, ei ainakaan nyt.
Sivummalle siirretty katse, minkä oli tarkoitus auttaa niin äänensävyn kireyden hölläämisessä, kuin kasvojen perusilmeen säilyttämisessä, annettiin lipua takaisin siihen kauniimpaan osapuoleen. ”I know it might sound like a lie, but I don't really mind you bothering or troubling me. Maybe I got used to it or something like that.” Chris myönsi antaen pienen hymyn kohota huulilleen. Bunnien läsnäolo oli kuukausien mittaan muuttunut siedettävästä – ja välillä rasittavastakin – huumaavaksi lämmön tunteeksi. ”So it's totally fine if you want to stay here for another night.” Hän ei osannut nähdä mitään ongelmaa siinä, että toinen jäisi vielä seuraavaksi yöksi, koska se tuntui olevan viisain vaihtoehto ajatellen Bunnien omaa etua – niin hyvässä kuin pahassa. Eikä kenellekään tullut mieleen lähteä etsimään karkulaista hänen luotaan, joten kiinnijäämisen riski oli pieni.
|
|
|
Mar 21, 2018 10:58:12 GMT 2
Post by Deleted on Mar 21, 2018 10:58:12 GMT 2
Vastausta oli jopa tuskallisen hidas odottaa, vaikka siinä tuskin kesti montaakaan hetkeä ennen kuin Chris sai sanat suustaan. Äänensävy, jolla mies ensimmäisen tokaisunsa lausui, oli ehkä koruton, mutta se nostatti silti perhoslauman lepattamaan vatsanpohjassa. Bunnyn huomaamatta oli solmu ehtinyt kiristymään umpisolmujen rykelmäksi, joka nyt hellitti ja löystyi hieman. Ja jos äskeinen toteamus oli saanut perhoset hyökkäämään laumana, hyökkäsi heti perään niitä armeijan voimin lisää Chrisin jatkaessa. Silmät suurina Bun katsoi Chrisiä tämän jatkaessa ja pyöritteli sanoja mielessään. Hymy sekoitti pakkaa varmistaen samalla eilenkin nähdyn olleen lähes sadan prosentin varmuudella totta. Niihin pieniin ilmeenmuutoksiin ei kuitenkaan lasilinnan uumenissa oltu totuttu, joten väkisinkin ne saivat sydämen sykkeen kiihtymään hieman ja yhdessä sanojen kanssa kasvojen ilmeen kirkastumaan. Leveä hymy levisi huulille ja helpotus sekä ilo hyökyivät sisimpään voimakkaana aaltona. Ei hän silti halunnut liikaa lukea Chrisin sanoista, jotka saattoi alianalysoinnin lisäksi myös ylianalysoida. Parhaansa mukaan Bun yritti kuitenkin pysyä kultaisella keskitiellä pohdintojensa ja vatvomistensa kanssa
Neutraalina oli kuitenkin vaikea pysyä, kun sydän iski tiheämpää ja tunteet olivat kiivenneet vuoristoradan kyytiin. Bunnie pohti hetken tilannetta löytääkseen oikean linjan kuinka toimia ja pyyhkäisi nopeasti hiussuortuvat korvan taakse. ” I… I want to stay. ” Katse tiiviisti Chrisissä hän sai sanat hetken hapuilun jälkeen ilmoille. Hymy pysytteli huulilla koko ajan, mutta hämmennys sotki taas hieman kuvioita. Bun painoi katseensa hetkellisesti käsiinsä ja joutui kokoamaan taas ajatuksiaan saadakseen ne kuriin. Samalla hän sai rauhoiteltua villisti juoksevaa sydäntään, joka halusi ylianalysoida loppuun asti eikä kuunnellut järkeä ollenkaan. Bunny ei ollut aiemmin ollut moisessa tilanteessa, ei ollut aiemmin edes tiennyt moisista tunteista ollenkaan. Hyvän olon ja turvallisuuden tunteet toivat lämmön mukanaan. Sen myötä naisen oli helppo rentoutua kunnolla, ahdistus lieveni nopeasti pelkäksi pieneksi ääneksi taka-alalla. ” So I gues I am going to stay. ” Perhoset aloittivat sen villin tanssinsa taas sanojen myötä, mutta Bunny tunsi olonsa silti enemmän iloiseksi kuin hermostuneeksi.
Hetken aikaa Bun empi, kunnes päätyi toteuttaman vatvomansa ajatuksen. Hän oli pyöritellyt sitä oikeastaan koko sen ajan, kun Chris oli ilmoittanut, että Bunnie voisi jäädä. Käsivarret kietaistiin miehen ympärille ja leuka laskettiin leveälle hartialle. Viimeinenkin ahdistuksen ripe katosi ja lämpö huokui aiempaa voimakkaampana koko kehon lävitse hänen sulkiessaan hetkeksi silmät. Hetkeen olisi ollut helppo unohtua kokonaan, jäädä aloilleen aistien käydessä kierroksilla, vaikka olo oli myös rento ja levollinen samaan aikaan. ” Thank you, Chris. ” Miten Bunnysta tuntui, että hän oli koko ajan kiittelemässä? Tai selittelemässä? Tai muuten miehen kimpussa? Paljon mahdollista, mutta ei Bun jaksanut asiaa pohtiaa sen tarkemmin vetäytyessään hieman kauemmas. Kämmenet asettuivat Chrisin hartioille eikä hän suinkaan karannut mihinkään. Sen sijaan hän painoi huulet tämän huulia vasten, käyttäen taas tilaisuutta hyväkseen. Pehmeä, nopea suudelma varastettiin ennen kuin Bun vetäytyi kauemmas irrottamatta tällä kertaa katsetta Chrisistä. Pieni toivo hehkui sisimmässä, vaikka katseesta näkyikin pääasiassa epävarmuus, ujous ja lämpö. Ainakaan hän ei löytänyt itseään lattialta, jotain hyvää siis tilanteessa oli.
|
|
|
Mar 30, 2018 22:07:39 GMT 2
Post by Deleted on Mar 30, 2018 22:07:39 GMT 2
Sanat, jotka ilmaisivat Bunnien halun jäädä vielä pidemmäksi aikaa, saivat helpotuksen aallon pyyhkäisemään Chrisin lävitse. Hänen ei tarvinnut enää ajatella tämän mainitseman motellin mahdollisia vaaroja saati sitä, mitä saattaisi tapahtua, jos toinen palaisi kotiinsa. Tuleva Dragon Head tuskin olisi kovinkaan suopealla tuulella siskonsa päästyä eilisestä kohtaamisesta kuin koira veräjästä, vaikka henkivartijat olisivatkin seuraamassa tilannetta vierestä. Vanhemman kollegan kertoman perusteella nämä tosin eivät olleet kovin motivoituneen oloisia Bunnien luottamuksen saamisen suhteen, sillä tämän veli oli kuitenkin päässyt niinkin lähikosketuksiin tämän kanssa kuin läimäyttämään poskelle. Ilmeisesti pieni asioiden muistuttaminen oli jälleen paikallaan. Edellisestä kerrasta olikin kerennyt vierähtää aivan liian kauan – viikko korkeintaan. Huulilla koreillut pieni hymy lähti huvittuneen tuhahduksen myötä levenemään ja päätä käännettiin hetkellisesti sivummalle katseen käväistessä keittiön suunnassa. Chris oli aivan liian iloinen toisen päätöksestä jäädä ja hän tiedosti sen itsekin. Hän ei kuitenkaan vaivautunut peittelemään sitä – enää –, vaikka omien tunteiden kätkeminen tuli useimmiten täysin luonnostaan. Oikeastaan mitään syytä sille ei enää ollut, ei Bunnien seurassa. Eikä se tuntunut väärältä.
Seuraava naisen suunnalta tullut ele onnistui olemaan sen verran yllätyksellinen, että Chris jähmettyi niille sijoilleen. Aikeet vuodesohvalta nousemisesta ja myöhäisestä päivän käynnistämisestä katosivat mielestä siinä vaiheessa, kun leuka tunnettiin omalla harteella. Hitaasti, räjähtävään laukkaan pinkaissutta mieltä rauhoiteltiin samalla, kun keskityttiin pitämään kiinni niistä järjellisistä ajatuksista, jotka yrittivät väistyä muiden tieltä. Yöllinen puoliunen ja laahustavien ajatusten yhdistelmä oli onnistunut pitää niin tunteet kuin mielenliikkeet mahdollisimman minimissä ilman sen suurempia ongelmia, mutta nyt tilanne oli aivan toinen; voimakas läheisyyden kaipuu nosti päätään. Jo pelkästään halu koskettaa Bunnieta tuntui suorastaan raastavalta. Sillä hetkellä hän oli melko varma siitä, että kuuli verenkiertonsa kohinan, mikä voimistui voimistumistaan. Hetki sitten sopivalta tuntunut huoneilmakin oli lähtenyt lämpenemään päin – tai sitten se oli vain hän. Bunnien lausumat sanat menivät kuuroille korville, Chris ei yksinkertaisesti kuullut niitä keskittyessään sen hetkiseen tunnetilaansa. Vasta toisen irtautuessa halauksesta havahtui hän sen verran todellisuuteen, että keskitti katseensa tämän kasvoihin. Se hetki sitten kasvoilta paistanut ilo, mitä hän oli kokenut, oli kadonnut käytännössä katsoen kokonaan hymyn mukana. Ja Bunnien rikkoessa jälleen kerran niitä jään rippeitä, joita hän vielä piteli suojanaan edessään, murenivat täydellisesti suudelman myötä.
Lyhyen hetken ajan toista vain katsottiin vaiti. Ajatukset olivat jumahtaneet niille sijoilleen. Niiden takaa kuitenkin kuului pieni ääni, joka raivasi muut ajatukset tieltään samalla, kun sai ääntään koko ajan kuuluvammaksi. Se pieni hajurako, jonka Bunnie oli heidän välilleen jälleen kasvattanut, suorastaan turhautti Chrisiä. ”You're always doing what you want.” todettiin jopa toruvalta kuulostavalla äänensävyllä ennen kuin se todellisuudessa mitättömän kokoinen välimatka heidän välillään kirittiin ja huulet painettiin toisen omia vasten kämmenen hakeuduttua kosketusta kaivaten posken tienoille. Toinen käsi asettui naisen lantiolle, millä vedettiin tätä vieläkin lähemmäs itseä. Suudelma ei suinkaan jäänyt siihen yhteen, vaan sitä jatkettiin useilla, vaativammilla sellaisilla. Jostain kuitenkin löytyi sen verran malttia, että turhankin lyhyeltä tuntuneen hetken jälkeen Bunnien huulille annettiin pienoinen levähdystauko, ikään kuin myös tilaisuus mahdolliselle perääntymiselle, vaikkei Chris sitä toivonutkaan. Bunnie oli alusta alkaen tehnyt selväksi, mitä halusi, mutta useimmiten tuntui myös olevan jokseenkin epävarma joidenkin tekojensa suhteen. Joten Chris ei voinut olettaa toisen ajattelevan samalla tavalla kanssaan tiettyjä asioita koskien.
|
|
|
Mar 31, 2018 17:18:04 GMT 2
Post by Deleted on Mar 31, 2018 17:18:04 GMT 2
Chrisin kasvoille leviävä hymy ei auttanut ollenkaan pitämään realistisuutta ajatuksissa mukana ja oikeastaan sen rohkaisemana oli Bunny taas hakeutunut miehen lähelle halauksen muodossa. Ei siitä hymystä voinut paljoa lähteä sivuraiteille vääntämään ja hän halusi enemmän kuin mitään pitää ne aatoksensa, joiden siivittämänä halaus oli tapahtunut. Eikä Bun niitä enää edes pohtinut tuntiessaan Chrisistä huokuvan lämmön ja sisimmässä tanssivan hyvän olon tunteen kosketuksen myötä. Oli huumaavaa vetää syvään henkeä ja tuntea miehen ominaistuoksu niinkin vahvana, tuntea vaatteiden läpi huokuva lämpö, joka sekoitti oikeastaan kaikkea muutakin mieleen. Tosin Chrisin jähmettyminen sotki hieman kuviota, vaikka ei se silti estänyt Bunnieta käyttämästä tilaisuutta hyväkseen suudelman muodossa. Alusta alkaen hän oli tehnyt selväksi omat tunteensa ja katsoessaan Chrisin silmiin, haki hän jotain samaan viittaavaa. Bun ei vain osannut lukea miehen katsetta, tai oli itse sen verta hämillään, että sotki omat ajatuksensa huolella tulkintoja yrittäessään.
Bunnyn mielestä hiljaisuus kesti heidän välillään turhankin pitkään ja mielessä käväisi jo vetäytyminen kokonaan kauemmas, kenties aiheen vaihtaminen toisaalle. Sen hiljaisuuden aikana Bun nimittäin kuuli turhankin selvästi oman sydämensä villin jyskeen, tunsi kämmenten alla miehen lihakset ja yhä sen saman huumaavan tunteen sisimmässään. Chris tosin rikkoi hiljaisuuden ja sai Bunnyn kurtistamaan kulmia hämmentyneenä. ” I’m… ” Sen pidemmälle Bunnie ei kerennyt sanomisissaan, kun Chris sotki kuviot toden teolla. Tällä kertaa oli naisen vuoro jähmettyä hetkeksi, sydämen jättäessä useamman lyönnin välistä. Bun ei tosin pistänyt lainkaan vastaan miehen vetäessä lähemmäs ja toivuttuaan järkytyksen ja hämmennyksen sekaisesta kaaoksestaan vastasi niihin suudelmiin aivan yhtä vaativasti. Uudenlainen polte kohosi sisimmässä, epäilykset kaikkosivat tuhkana tuuleen sen myötä ja lähes pettynyt henkäys karkasi ilmoille Chrisin vetäytyessä kauemmas. Siitä oli vierähtänyt turhankin pitkä aika, kun Bun oli edes häivähdyksen moisesta poltteesta tuntenut ja hänen oli pakko nielaista kerran, toisenkin saadakseen koottua edes muutaman sinne tänne levinneistä ajatuksistaan sekä tasoitettua hengitystään. ” I guess I can be a handful. But it is boring and painful to just follow what everyone else says. ” Ääni kuulosti käheältä omissa korvissa ja katse vaelsi katsomaan miestä suoraan silmiin. ” Should I change back to who I was before and obey everyone? ” Kysymys oli enemmän retoriseksi muotoiltu eikä siihen oikeastaan edes odotettu vastausta Bunnyn parantaessa hieman asentoaan.
Hetki toki annettiin Chrisille aikaa sisäistää sanotut sanat, tai ainakin yrittää, kunnes Bunny uudemman kerran kuroi välimatkan umpeen ja vaativasti painoi huulet miehen huulia vasten. Ajatukset levisivät taas sinne sun tänne, toinen käsi vaelsi hartialta Chrisin niskan taakse hetken mielijohteesta, perhoset lepattivat vatsassa eikä asiaa edes sen kummemmin lähdetty miettimään yhden suudelman vaihtuessa toiseen, kolmanteen… Olisi ollut helppoa vain antautua sille hetkelle täysin ja unohtaa kaikki muu ympäriltä, mutta elämä ei tainnut koskaan olla niin helppoa kuin elokuvissa, kirjoissa ja sarjoissa. Pieni järjen ääni palautti takaisin todellisuuteen ja vastahakoisesti Bun irtautui Chrisistä kooten taas ajatuksiaan. Hetken hän piti silmänsä kiinni antaen muiden aistien työskennellä kierroksilla. Hän tunsi Chrisin kosketuksen, miehestä huokuvan lämmön, kuuli oman sydämensä sykkeen ja hengityksensä äänen. Pienetkin yksityiskohdat painettiin mieleen, kunnes Bunny katsoi taas Chrisiä silmiin ja tarkasteli tämän ilmeitä pieni hymy huulilla. Jostain syystä mieleen pomppasi myös ajatus hyvin kiukkuisesta isästä, joka ei ehkä ollut aivan kyseistä tilannetta osannut ajatella nimittäessään Chrisin tyttärensä henkivartijaksi. Ajatus nosti huvittuneen hymähdyksen ilmoille, sormien pyyhkäistessä karanneet hiussuortuvat korvan taakse. ” I wasn’t quite expecting this sort of things to happen when I decided to come here… ” Uusi naurahdus karkasi ilmoille vaimeana, Bunnyn puraistessa heti perään alahuultaan. Hänellä ei ollut mikään kiire siirtyä kauemmas Chrisistä, vaikka läheisyys nostattikin monta erittäin houkuttelevalta kuulostavaa ideaa pyörimään mielessä.
|
|
|
Apr 9, 2018 2:26:42 GMT 2
Post by Deleted on Apr 9, 2018 2:26:42 GMT 2
Huulilla vieraillut hymy muuttui huvittuneen suuntaan Bunnien aloittaessa puheensa. Ja mitä enemmän toinen puhui, sitä enemmän Chris joutui keskittymään tämän huulilta ponnahtaneisiin sanoihin. Toki, hän oli ymmärtänyt sen verran, ettei viimeiseen lauseeseen kuulunut vastata, mutta hän ei edes saanut kommentoitua siihen keskimmäiseenkään – eikä ollut vaikea arvata syytä. Ajatukset olivat käännähtäneet ympäri ja siinä samalla vielä jokaiseen ilmansuuntaan, sekä rinnassa vielä hetki sitten kovasti sykkinyt sydän tuntui pakahtuvan. Kaikki vain ja ainoastaan Bunnien äänensävyn takia. Huomiokykykin oli saanut siinä ohella sen verran turpaansa, että vasta hieman jälkeenpäin osattiin laittaa merkille toisenkin käden hakeutuneen naisen lanteille. Jos rehellisiä oltiin niin Chris ei ollut onnistunut sisäistämään juuri lainkaan naisen sanoja, eikä sen koommin niiden muodostamaa asiasisältöä, muttei oikeastaan osannut olla siitä edes pahoillaan. Olo oli kuin loitsuun langenneella huomion pysytellessä vain ja ainoastaan Bunnien silmissä.
Se pieni välimatka, joka heidän välillään sillä hetkellä oli, kuroutui jälleen umpeen, tosin ei tällä kertaa Chrisin toimesta. Bunnien täyteläiset huulet ja niiden suoma suudelma otettiin enemmän kuin mieluusti vastaan omilla samalla, kun hartialta niskan tienoille siirtyvän käden kosketus tuntui kymmenen kertaa voimakkaammalta, kihelmöivämmältä. Mieli täyttyi vartalon janoavasta halusta saada lisää kosketusta, päästä vieläkin lähemmäs, tuntea toisen silkinpehmeä iho omaa vasten ja ennen kaikkea tarpeesta käydä toisen siro vartalo läpi jokaista senttiä myöten. Hormonit vetivät vähintäänkin ylikierroksilla terästäen aisteja ja viskomalla ne viimeisetkin loogisen ajattelun rippeet jonnekin hiiteen. Kaaos kuitenkin löi jarrut pohjaan, kuin taikaiskusta, Chrisin tuntiessa huulten katoavan omiltaan ja oli lähellä, ettei hän kironnut ääneen. Sen hetkisen tunnetilan, kiroilua vaativan sellaisen, hän kuitenkin päätti pitää omana tietonaan ja loihti nopeasti Bunnien esimerkkiä seuraten pienen hymyn huulilleen. Tilanne, joka oli vielä hetki sitten vaikuttanut lupaavalta tuntui kääntyneen päälaelleen. Tyyni katse kohtasi toisen ruskeat silmät ja ajatukset lähtivät ottamaan takapakkia prosessoidakseen Bunnien lausumat sanat, joiden ansiosta toinen kulma kohosi asteen verran ylemmäs. Toteamus kuulosti hänen korviinsa valheelta, eikä hän oikeastaan edes osannut uskoa sitä todeksi äskeisen perusteella. Ja mitä enemmän Chris kävi läpi toisen sanoja, sitä huvittuneemmaksi kasvojen ilme muuttui. ”Really? Even though you've been so diligently invading my personal space, doing that epileptic seizure kind of thing which I later figured out to be flirting and now you're staying another night?” Kysyttiin hetken päästä samalla, kun tummat silmät siirtyivät Bunnien puraisemaan alahuuleen.
Chris ei vain yksinkertaisesti jaksanut uskoa Bunnien olevan niin puhtoinen pulmunen, kuin mitä tämä sillä hetkellä antoi vaikuttaa. Oli vaikea uskoa, että toinen oli vain näkemisen toivossa ilmestynyt hänen kotiovelleen, puhumattakaan vapaaehtoisesta yöksi jäämisestä – mikä oli juuri pidentynyt yhdestä kahteen yöhön. Ahdistus, mitä Bunnie koki kotonaan oli enemmän kuin ymmärrettävää, kuin myös se, ettei tämä halunnut viettää aikaansa päälle käyvän veljensä kanssa. Mutta nimenomaan hänen luokseen hakeutuminen, mahdollisesta turvallisuuden tunteesta huolimatta, ei siltikään kuulostanut loogiselta. Ei kukaan mennyt ihastuksensa luokse ja jäänyt yöksi ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. ”You're really driving me crazy for wanting you.” Chris totesi sipaisemalla nenänpäällään Bunnien omaa ennen kuin painoi suudelman toisen huulille.
|
|
|
Apr 9, 2018 19:13:07 GMT 2
Post by Deleted on Apr 9, 2018 19:13:07 GMT 2
Bunny ei voisi kieltää, etteikö suunnitelmia ja ajatuksia - niin viattomia kuin… ei niin viattomia - olisi pyörinyt pidemmän aikaa mielessä, mutta hän oli nähnyt ne enemmän hitaan luokan kulkuna kuin yhtäkkisenä loikkana eteenpäin. Tälle reissulle ei oltu osattu odottaa, toivoa tai ajatella yhtään mitään. Enemmän hän oli ollut varma päätymisestään takaisin lasilinnan uumeniin eikä siihen sen hetkiseen tilanteeseen. Silmät kapenivat hieman Chrisin huvittuneen tokaisun myötä ja huulet mutristuivat näykkäisyn jälkeen murjottavasti. ” Are you mocking me or implying something? Because I am not sure which one is the possibility here or is it the both. ” Bun tutki Chrisin kasvonpiirteitä, mutristuksen vaihtuessa takaisin hymyyn ja käheän, epävakaan naurahduksen karatessa ilmoille. ” You are not easy to read which meant that I did not want to get my hopes too high. But I guess we are on the same line this time. ”
Pettynyt Bunnie ei ainakaan voinut olla sen hetkiseen tilanteeseen. Hän ei ollut osannut odottaa niin suurta loikkaa eteenpäin päätyessään Chrisin oven taakse, vaikkakin realistisesti ajatellen hän oli silti halunnut toivoa pientä edistysaskelta kohti pidemmän aikaa mielessä ollutta päämäärää. Pohdintaa ei kuitenkaan jatkettu kovin pitkälle, kun taas kerran aivan toisenlaiset ajatukset nostivat päätään. Oli vaikea pitää kiinni minkään sortin järkevästä keskustelusta Chrisin käsien levätessä lanteilla ja ajatusten juostessa taas ihan toisille teille. Ja niitä ajatuksia ei voinut millään tapaa kuvata viattomiksi. Hitto, jos hän oli ajatellutkin vielä vartti sitten hidasta etenemistä, olivat ne ajatukset kaikonneet jonnekin ja kuolivat siinä vaiheessa pystyyn, kun sydän jätti uudestaan lyönnin välistä miehen sanojen johdosta. Selkää pitkin kiisi kylmien väreiden aalto huulten raottuessa hieman ennen kuin Chris painoi suudelman niille. Bunny ei tosin jättänyt sitä siihen yhteen, vaan vaati suorastaan lisää painautuessaan tiiviisti lähemmäs ja sulkiessa silmänsä. Hiiteen hitaat etenemiset, ei niiden takia muuta kuin turhautuisi ja päätyisi yliajattelemaan kaiken.
Kaikki ylimääräinen työnnettiin jonnekin ihan muualle hormonien ja halun ottaessa täysin ohjat käsiin. Bunny halusi lisää, hän halusi koskettaa ja tuntea enemmän lähes turhautuneen ynähdyksen karatessa jossain suudelman lomassa. Bunny ei yleensä laskenut itseään holtittomaksi, mutta ei kyllä ollut mikään siveyden sipulikaan. Nyt hän tosin iski järjen täysin nurkkaan ja vain antoi mennä. Hengitys katkonaisena, sydän jyskyttäen kiivaasti Bunny vetäytyi henkäyksen päähän miehen huulista. Veri kohisi suonissa, lämpötila oli noussut polttavaksi ja ainoa, mitä hän edes pystyi ajattelemaan, oli sisimmässä mylläävät tunteet. Niinpä hengähdystauko jäi lyhyeksi, naisen painaessa huulensa voimalla taas Chrisin huulille ja onnistui samalla työntämään tämän kumoon vuodesohvalla. ” Chris… ” Miehen nimi karkasi suudelman lomassa tuskin kuuluvana henkäyksenä vailla sen suurempaa tarkoitusta. Ei Bunny edes tiennyt halusiko sanoa mitään. Mielessä pyöri aivan muuta ja ei mitään saman aikaisesti.
|
|
|
Apr 9, 2018 23:14:29 GMT 2
Post by Deleted on Apr 9, 2018 23:14:29 GMT 2
Huulten mutristus – söpö sellainen – sai Chrisin kallistamaan hitusen verran päätään ja hymyn levenemään entisestään. Bunnie näytti sillä hetkellä niin pirun suloiselta, että hänen olisi tehnyt mieli tehdä samoin kuin aasialaiset isoäidit lastenlastensa kanssa; leikkiä haukkaisevansa palasen näistä. Niin ei kuitenkaan tehty ja toisen sanoihin ei reagoitu sen erityisemmin – mitä nyt katse käväisi hetkellisesti muualla ikään kuin oltaisiin muina miehinä siinä oltu. Oli Bunnien tehtävä tehdä omat johtopäätöksensä hänen sanoistaan, vaikkei niitä ainakaan vittuiluksi oltu tarkoitettu, ainakaan suoranaisesti. Ehkä puolet ja puolet? Chrisin oli vain yksinkertaisesti vaikea uskoa, ettei naisen aloittama kissa-hiiri -leikki ollut loppuun asti harkittua, saati tämän epäonnistuneet iskuyritykset. Iskuyritykset, jotka olivat loppupeleissä osuneet ja uponneet. Bunnien sanat vaikeasti luettavasta eivät olleet mitään uutta Chrisille, joka oli kuullut sen monta kertaa aikaisemminkin – tosin tällä kertaa hän saattoi olla ehkä jonkin verran pahoillaan asiasta.
Kaiken sen tunnekaaoksen keskellä, mikä oli lähtenyt jälleen liikkeelle suudelman johdosta, onnistui voitonriemu nostamaan päätään. Sen lyhyen hetken ajan, mitä he olivat käyttäneet lyhyt muotoiseen sananvaihtoon, oli Chris jo ehtinyt luulla Bunnien pistäneen hanat tiskiin. Se ajatus mureni kuitenkin sinä samaisena hetkenä, kun toinen ei selvästikään suostunut tyytymään vain yhteen suudelmaan, vaan jatkoi sitä toisella, kolmannella, neljännellä... Mistä hän ei pistänyt pahakseen, päinvastoin. Huulet vastasivat Bunnien omiin aivan yhtä vaativasti, jopa ahneesti ja tämän painautuessa lähemmäs Chris antoi oikean kätensä nousta naisen lantiolta keskiselän kohdille samalla, kun painoi hellästi tätä vieläkin lähemmäs itseään – ikään kuin heidän välillään olisi ollut paljonkin etäisyyttä. Vasen käsi pujahti paidan alle ja matkasi hitaan tunnustelevasti ylös kylkeä pitkin. Toisen silkkinen iho tuntui taivaalliselta. Kosketus toi mukanaan huumaavan poltteen, joka ei edes lakannut sormien osuessa rintaliivien resoriin, pikemminkin polte vain vahvistui mielen tiedostaessa, mihin matka olikaan tyssännyt.
Se lyhyt, Bunnien antama hengähdystauko tuntui kestävän ikuisuuden. Pakottava tarve, joka oli vasta hetki sitten herännyt haaruksissa, sai mielen juoksemaan tuhatta ja sataa, ja vielä vetämään kärrynpyöriä. Sydän hakkasi levottomasti rinnassa, jossain määrin hengityskin ehti tasaantua ennen kuin Bunnien huulet otettiin vastaan. Chris antoi tämän kaataa itsensä, vaikkakin otti oikean käden kyynärpäällä vastaan sen verran, ettei ollut koko pituudeltaan kiinni patjassa. Asento ei tuntunut siltä mukavimmalta, joten vasemman käden avustuksella ja huulten irtauduttua toisen omista, hän kiepautti heidät ympäri, tällä kertaa Bunnien päätyessä selälteen patjalle. Pieni, jopa omahyväinen hymy käväisi Chrisin kasvoilla ennen kuin noustiin polvien varaan, vetäistiin paita pois yltä, mikä viskaistiin jonnekin lattian suuntaan ja sen jälkeen käytiin jälleen kauniimman osapuolen kimppuun.
|
|