I don't wanna be your girlfriend

# ootd

Matty oli rantautunut jo viikko sitten Washingtoniin. Aikaa oli pääasiassa vietetty Brettin luona tai Kettler Capitals Iceplexillä treenileirin merkeissä. Olo oli väsynyt, kun itsestä oli annettu vähintään 110 prosenttia leirin aikana - ja nyt oltiin vasta kuitenkin vain puolessa välissä. Tiedossa olisi vielä reilut 10 pävää samaa rääkkiä, joka tosin hyvän yhteishengen vuoksi oli paljon hauskempaa, mitä Matty ehkä oli odottanut.

Vaikka syyskuun alussa oli palattukin tuttuun tapaan takaisin Hersheyn, oli yhteyttä pidetty Pennyynkin melko tiiviisti. Se oli sellaista hyväntuulista kuulumisten vaihtoa, jota värittivät Mattyn selfiet yhdessä joukkuetovereiden ja milloin kenenkin kanssa. Oli hän tytölle muutaman videonkin lähettänyt. Esimerkiksi siitä kuinka AHL-pelaajat kokkasivat isommalla porukalla ja kuinka poika oli leikkimielisesti tapellut yhdessä erään joukkueensa hyökkääjän kanssa, kun se oli itse tullut kerjäämään verta nenästään.

Oli siis enemmän kuin itsestäänselvyys, että Matty oli tiedottanut Pennyä olevansa kaupungissa. Tyttö oli lopulta kutsunut hänet lauantai-iltana juhliin yliopiston kampukselle. Seuraksi Matty oli napannut Noahin, johon oli leirin aikana ehtinyt tutustua. Ikäeroa oli muutama vuosi, mutta jutut natsasivat siitä huolimatta. Noahin tyttöystävä, Apple, eli vielä toistaiseksi Dallasissa, joten teki Noahillekin ihan hyvää lähteä vähän tuulettumaan. Niinpä pojat saapuivat yhdessä jonkinlaiselle kerhotalolle. Niin Matty kuin Noahkin kokivat olevansa täysin vieraalla maaperällä, mutta rohkeasti pojat kävivät peremmälle. Matty kantoi mukanaan muutamaa leveä Hersheyn suklaata ja paria pakettia mansikan makuista purukumia - ihan vain tuliaisina Pennylle Pennsylvanian perukoilta. Erään sohvan selkänojalla keikkuva tyttö bongattiin juuri samaan aikaan, kun joku innokas Capsien fani bongasi Noahin ja pysäytti pojan. Leveästi virnistäen Matty jätti joukkuetoverinsa fanitytön armoille ja lähti pujottelemaan juopuneiden opiskelijoiden joukossa Pennya kohti.

Penny ilmeisesti oli myös tunnistanut Mattyn jo kaukaa, sillä tytön heleä ääni kantautui pojan korviin paljon ennen kuin hän oli päässyt sohvan luokse. Ilahtunut hymy kohosi koristamaan pojan kasvoja, kun hän heilautti vapaata kättään tytölle. Lopulta Matty seisahtui sohvan eteen ja vilkaisi Pennyä vähän huvittuneena, kun se keikkui edelleen selkänojalla. "Hey. I brought you something", poika nosti vasenta kättään, joka kannatteli suklaalevyjä sekä purukumipaketteja. "And I took a friend with me. He is, however, a Swede and is dating that figure skater, who has a funny name. Apple, or something",  poika hymähti ja viittasi edelleen sen innokkaan fanin kynsiin joutuneen Noahin puoleen. "He's alright, though", Matty huomautti vielä vinosti virnistäen ja kohautti olkiaan huolettomasti.

Kohteliaasti Matty ojensi kätensä Pennya kohti ja auttoi tytön sohvan selkänojalta. Sitä miten se onnistui läikyttämään pinkkiä viiniään jonkun poloisen päälle seurattiin tavattoman huvittuneena hymyillen. Onneksi se kaveri ei vaikuttanut kovinkaan loukkaantuneelta, joten Mattyn ei tarvinnut ryhtyä suorittamaan ritarillisia toimia Pennyn pelastamiseksi mahdolliselta tappelulta.

Jostain syystä Pennyn viinilasi päätyi Mattyn käsiin. Poika vilkaisi sen sisältöä vähän epäröiden, mutta otti huikan kuitenkin ja joutui toteamaan, ettei juoma nyt ihan niin kauheaa ollut mitä hän oli ajatellut - ei nyt ehkä Mattyn ykkösvalinta, mutta kuitenkin. "Ha ha..." Poika nauroi kuivaa tekonaurua, joskin hän söi heti perään tytölle leveän hymyn. "I can eat them by myself too", Matty uhkasi leikillään, mikä paistoi jo pelkästään sanoista läpi ja näkyi kasvoilta edelleen hymynä, joka piti paikkansa visusti pojan huulilla. "Or strawberry gum you can keep. I bought a package for myself and you really have like a five-year-old taste", naurahdettiin vielä pienesti irvistäen samalla, kun Matty nappasi Pennyn ojentaman palan suklaata itselleen. Lahjoi se sitä raukkaparkaakin, joka oli onnistunut saamaan sohvan selkänojalta kapuamis -operaation aikana viinit syliinsä.

Matty vilkaisi Noahin suuntaan irvistäen ja kallisteli päätään arvioiden. "Not really. He uses a lot of polo shirts, though", hän tarjosi, kääntyessään takaisin Pennyn puoleen, joka oli hakeutunut hänen kylkeensä. Se oli luultavasti enimmäkseen alkoholin tekosia, mutta ei Matty pistänyt sitä pahakseen, joten tytön annettiin olla siinä. "So, what's up? You want this back?" Poika tarjosi kohteliaasti viinilasia takaisin Pennylle, jonka se tuntui tehokkaasti unohtaneen suklaan myötä.

"U-huh", Matty mumisi vinosti huvittuneena, kun Penny ilmoitti ettei suklaiden takaisin ottaminen nyt ihan niin vain onnistunut. Tytön seuraavat sanat saivat Mattyn vetämään henkeä hyvin dramaattisesti. Hyvin samanlaiseen tapaan henkäyksensä kanssa poika kohotti oikean kätensä rinnalleen, sydämen tasalle. "Are you calling me fat?" Hän puuskahti muka hyvinkin loukkaantuneena, mutta ääntä väritti kuitenkin nauru, joten oli vaikea uskoa, että poika oikeasti oli ottanut nokkiinsa.

Osaamatta sanoa oikeastaan mitään niihin Noahin polopaitoihin poika vain kohautti olkiaan. Penny vaikutti kovin tyytymättömältä siihen, ettei vastassa ollut vaaleatukkaista ja sinisilmäistä kansikuvapoikaa. "I think his father is an American. or Canadian. I'm not quite sure. He played for Boston Bruins, so hockey kinda runs in Noah's blood", Matty selvensi sen perusteella, mitä itse oli saanut Noahista selville.  "But his mother is Swedish. And Noah has lived all his life in Sweden, until now of course", Mattyn kirjoissa Noah oli kuitenkin ennen kaikkea ruotsalainen - viis sen isän kansallisuudesta. Se käytti välillä hassuja sanoja, kuten 'grattis', 'ja', 'fan', 'inte', 'vad' ja 'tack'. Erityisesti hermostuneena se tuntui unohtavan englannin ja kirosi aina ruotsiksi. 

Penny ei kauheasti avannut kuulumisiaan, mutta ehkä sen elämässä ei ollut oikeasti tapahtunut mitään erityistä. Mattyn mielestä se pyöritti ihan hullua aikataulua opintojensa ja treeniensä kanssa. Sama mielipide tosin taisi päteä aika monen mielestä Mattyn itsensäkin elämään. "Jesus, no", Matty naurahti tytön kysymykselle ja puisteli päätään. "I have only been at the rink and gym", poika virnisti pienesti. "I thought that the development camp was tough", kuinka väärässä Matty olikaan ollut. Ei sillä että hän olisi valittanut. Päivien päätteeksi halusi vain rojahtaa sänkyyn, mutta silti Matty nautti olostaan saadessaan antaa itsestään kaiken valitsemalleen lajille. "I like it, though. I have learned so much new. Mitch Korn is an incredibly good goalie coach. And Brett too. They go through the smallest details and wonder what they could do differently. It's not like that Mitch says what to do. He genuinely takes into account what works for just that player", innostunut sävy ilmestyi pojan ääneen. Eikä mikään ihmekään kai. Matty piti siitä, että hän sai työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Kaikilta tuli aina erilainen näkökulma ja se auttoi näkemään joitakin seikkoja, joille itse oli tullut sokeaksi. "Where can I get that?" Poika kuitenkin siirtyi kyselemään ja osoitti merkitsevästi Pennyn kädessä olevaa viiniä. Kai sitä

Matty kurtisti pienesti kulmiaan ja pyöritteli päätään hitaasti, tuskin nähtävästi, kun Penny päätti, ettei Noah sitten kuitenkaan ollut ruotsailainen. Poika itse piti kiinni edelleen päätelmästään, että ruotsalainenhan se oli; se oli elänyt Ruotsissa, edustanut Ruotsin maajoukkueessa ja puhui ruotsia - tarpeeksi ruotsalaisuutta kerrakseen. Jostain syystä puhe kääntyi ranskaksi kiroiluun ja Pennykin pääsi antamaan taidonnäytteen. Se herätti Mattyssä suunnatonta hilpeyttä, eikä hän voinut olla virnistämättä leveästi. "God, you really have a dirty mouth", poika hymähti ja veti tytön hetkellisesti kainaloonsa, jotta saattoi pörröttää leikkisästi sen hiuksia. "But 'va te faire foutre' is pretty good one for everything. Or just simple 'merde' does the thing very well too. Or 'allez au diable' and 'connerie!'" Matty tarjosi vaihtoehtoja ison kasan. Tosi asiassahan poika ei juuri kiroillut, mutta suutuspäissä saattoi kyllä lipsahtaa tai varsinkin suuren pettymyksen edessä. Siitä piti vielä ranskaksikin huomauttaa: "Je ne jure vraiment pas ça."

Matty arvosti sitä, että Penny kysyi edes jotain, vaikkakin se sitten liittyikin rahakkaaseen sopimukseen - tai pikemminkin sen mahdollisuuteen. Siihen piti kuitenkin puistaa hyväntuulisesti hymyillen päätä. 50 miljoonan arvoista sopimusta ei ollut tiedossa ihan heti. "I don't think so. Let's see in next spring, when my contract ends", poika vastasi. "But I would take Ovie's - he is Washington Capitals' captain - contract at any time. He has a 13-year contract with a value of 124 million. I don't think that they're gonna pay me that much ever, though. Brett is like one of the best goalies in the NHL and he gets like 40 million or something", Matty harvoin puhui palkoista, mutta Pennyn kanssa oli helppo puhua oikeastaan mistä tahansa. Oman sopimuksensa arvoa hän tosin ei ollut edes vielä paljastanut, vaan se oli kierretty melko diplomaattisesti. Ei sillä, että Matty olisi epäillyt Pennyn olevan jonkinlainen onnenonkija. Se tuli itse ilmeisen varakkaasta perheestä, joten eiköhän sillä ollut rahaa omastakin takaa. Poika ei vain tavannut huudella sopimuksensa yksityiskohdista.

Matty vilkaisi Pennyn osoittamaan suuntaan, mutta ei ehtinyt edes ottamaan askeltakaan, kun Penny oli jo lähtenyt näyttämään tietä. Sen perässä kuljettiin uskollisesti. Napattiin jopa kasuaalisti kiinni sen kädestä, ihan vain jotta ei eksyttäisi humalaisten kanssajuhlijoiden keskellä. Ote tosin herkesi heti, kun he pääsivät keittiöön. Matty poimi itselleen oluen ja ryhtyi seuraavaksi metsästämään pullonavaajaa, joka oli tosin tuntunut ottaneen jalat alleen. "So, how's your studies? Are you still on schedule?" Hän kyseli käydessään läpi jo toista laatikkoa.

"Where is your father from?" Matty kysyi aidosti kiinnostuneena ja tuntui sivuuttavan alkuperäisen aiheen totaalisesti. Paljon kiinnostuneempi hän oli Pennyn taustoista, kuin siitä mitä hän itse ja muut pelaajat tienasivat liigassa. Sitä paitsi omat tienestit olivat vielä aika pienet verrattuna monen muun pelaajan palkkaan. Noahkin tienasi enemmän kuin Matty, vaikka ei sekään nyt varsinaisesti vielä ollut mikään tähtipelaaja. Ehkä tulevaisuudessa, kun Ovie ja Bäckström jättäisivät uransa ja siirtyisivät eläkkeelle. Ei sillä, että Matty olisi vertaillut palkkaansa muiden kesken. Hän oli tyytyväinen saadessaan vain pelata. 

Matty seurasi hölmistyneenä vierestä, kun Penny nappasi hänen oluensa ja avasi sen hyvin tottunein elkein keittiöntason reunaa vasten. Se ei selkeästikään ollut ensimmäinen kerta, kun pullonavaaja oli ottanut hatkat ja pullonavaamiseksi piti keksiä jokin muu keino. "You've obviously done this before", poika tuumi ääneen. Hän olisi tuskin ihan yhtä näppärästi onnistunut avaamaan pullon, kuten Penny.

"Why do you stress? I thought that school should be fun", poika hymähti hyväntuulisesti, ennen kuin nappasi pullonsa takaisin tytön kädestä. Siitä otettiin ensimmäinen huikka. Koulu oli varmaan ollut oikeasti hauskaa joskus ensimmäisellä luokalla, mutta mitä vanhemmaksi sitä tuli, sitä vakavammaksi koulukin kai kävi. Tai mistäpä Matty mitään tiesi. "How's your training? When you have the next competition?"

"Oh, that explains why you know some Spanish", poika oivalsi rennosti ja nyökytteli päätään sanojensa painoksi. "Do you speak Spanish with your dad?" Jostain syystä Matty osasi kuvitella Pennyn huutamassa isälleen espanjaksi - mistä lie sellainen mielikuva mieleen nousi, toisaalta väliäkö sillä. Se sai pojan huulet kuitenkin kaartumaan huvittuneeseen hymyyn. "How 'bout your mom?" Poika jatkoi vielä aiheesta perhe, kun oli kerta päässyt siihen nyt kiinni.

"Are you really?" Matty hymähti nauravainen sävy äänestään paistaen, kun hän vilkaisi tyttöä kulmiensa alta. "I have, but honestly when you have to wake up like 5 am, you just want to go bed early", toki Mattykin oli oman osansa juhlimisesta saanut - sitä oli vaikea välttää, kun joukkueellinen nuoria miehiä ja miehen alkuja iskettiin yhteen.
´
"So basically you're going to stress next six years, huh?" Matty varmisteli, ottaen heti hiljentyessään siemaisun oluestaan. Katse pysyi kuitenkin koko ajan Pennyssä, kun se piti auttaa istumaan keittiöntason päälle. Sen enempää ajattelematta Matty asettautui seisomaan tytön eteen ja laski vapaan kätensä Pennyn reiden viereen keittiötasolle, tukien koko painonsa sitten sitä vasten rennosti. "I put that on my calender", poika vain ilmoitti ja virnisti leveästi. Samaan aikaan Mattyn puhelin piippasi uuden, saapuneen viestin merkiksi. Poika kaivoi puhelimensa esiin, eikä voinut olla tyrskähtämättä, kun ruudulle ilmestyi kuva useammastakin pojasta ihan liian iloisesti hymyillen, sen yhteyteen oli liitetty teksti 'Hey, Penny!'. Puhelimen näyttö käännettiin Pennyn puoleen. "Boys say hi to you", hän totesi, ennen kuin sujautti puhelimen takaisin housujensa taskuun. "Why med school? I mean, is it something you have always wanted? You didn't want to be princess or ballet dancer like every other little girls?"

"Okay, a little more than just some spanish", Matty totesi silmiään dramaattisesti pyöräyttäen, mutta eleeseen ja sanoihin tuli hyväntuulinen sävy hymystä, joka keikkui pojan oikeassa suupielessä. "Are they all like real loud and dramatic?" Pojan oli pakko tiedustellu, sillä sellaisen kuvan hän oli saanut latinoperheistä; niissä riitti draamaa ja ääntä. Ei sillä, että se olisi ollut huono asia. Ainakin perheillalliset pysyivät jännittävinä.

Mattyn äiti oli perin tavallinen, ihan siinä missä ilmeisesti myös Pennynkin äiti. "There is nothing exotic and exciting to be Canadian. Believe me!" Matty ei voinut olla naurahtamatta ja puistamatta päätään pienesti. "And there's definitely nothing exotic in DC or Hershey. I'm kinda jealous to my friend Nolan, who lives at Texas", tyytymättömästi poika mutristi huuliaan, mutta soi Pennylle heti perään leveän hymyn.

"No, they are not!" Poika protestoi vähän turhan hilpeään sävyyn, että olisi oikeasti edes ollut tosissaan. "You know, I can't sleep in front of the net", hän vielä valotti naurahtaen. "You, on the other hand, can go to the back row and take a nap", selvästikään Mattyllä ei ollut hajuakaan siitä millaista opiskelu oli Pennyn kaltaisille opiskelijoille. Niiden suunnitelmiin tuskin kuuluivat takarivissä istuminen ja pienet nokkaunet.

Matty ei voinut kuin irvistää Pennyn sanoille. Hän tosissaan toivoi ihan tytön itsensä vuoksi, ettei sen seuraavat kuusi vuotta sujuisi stressaten. Se voisi käydä pääkopan päälle aika nopeasti. "But what if I am here?" Matty kysyi viattomasti ja räpäytti herttaisesti luonnostaan pitkiä silmäripsiään. Ihan vain korostaakseen viatonta olemustaan poika kallisti vielä päätäänkin oikeaa olkaansa kohti. Kavereille ei sen sijaan oltu kerrottu juuri muuta kuin että DC:ssä oli tavattu tyttö nimeltä Penny ja sen kanssa viestiteltiin epäsäännöllisen säännöllisesti. Oli paha kertoa mitään, kun Matty ei ollut itsekään varma millä aikeilla heistä kumpikaan oli liikenteessä. "Oh yeah. This is very serious", poika kuitenkin korosti härnäävään sävyyn. "Haven't I told you? I've already started to plan our wedding and I have name for our first kid. If it is a boy, James or Arthur could be the one. Or if it's a girl, I would want to named it Mary", samalla kiusoittelevalla, leikkisällä linjalla pysyttiin, mistä kieli myös leveä ja ilkikurinen hymy.  Matty katsoi kuitenkin aiheelliseksi puistaa hyväntuulisesti päätään ja todeta: "Not really. I haven't do anything like that. Not even in my wildest dreams." Oli varmaan parempi kuitata ne puheet huumoriksi, ennen kuin Penny ottaisi jalat alleen. "Just teasing you", hän huomautti hymähtäen ja hieraisi tytön polvea kuin ohimennen kevyesti, mutta palautti kätensä sitten alkuperäiseen paikkaan keittiötasoa vasten. "I have told them just your name and that we're texting every now and then", Matty selvensi vielä tyynesti tilannetta ystäviensä suhteen. Ne tuppasivat olemaan tavattoman uteliaita, kuten oikeastaan kaikki joukkueen pelaajat.

Penny teki varmasti järkevästi valitessaan vakaan ja järkevän uran, jolla teki hyvät rahat turvatakseen taloudellisen tilanteensa. "Have you ever done anything crazy? Or do you choose always a smart option?" Matty kysyi kulmiaan kurtistaen ja ponnautti sitten itsensä kevyesti Pennyn viereen työtasolle. "Let me guess, you think you are going to marry some man, who stays at home with the kids, when you focus on your career", pojan äänensävyyn ilmestyi taas hivenen härnäävä sävy, joka huokui hyväntahtoisuutta. Ei hän halunnut loukata Pennyä, ehkä enemmänkin haastaa tyttöä. "I'll call you when I bust my knees and can't play anymore", Matty lupasi leikkisästi ja virnisti vinosti, mutta lisäsi sitten mietteliäästi: "I could be perfect house wife."