Post by lellu on Sept 28, 2018 12:01:53 GMT 2
Addie nyökkäsi lyhyesti Ellen kertoessa nimivaihtoehdoistaan. "Those are both good names. And it's not like you need to decide right now, take your time", nainen tokaisi ystävälleen lempeästi. Eihän lapsen nimellä mikään tulipalokiire ollut, joku lempinimi varmaan vakiintuisi muutenkin alkuaikoina käyttöön, virallista nimeä Elle ehtisi hyvin vielä pohdiskella.
Elle tarttui Addien ehdotukseen vahemmilleen soitosta yllättävän helposti, mutta hyvähän se vain oli. Ei Addie jaksanut uskoa, että Ellen vanhemmat kieltäytyisivät mahdollisuudesta olla osallisena lapsenlapsensa elämään edes jossain määrin vain siksi, etteivät hyväksyneet lapsen isää - etenkin, jos tämä ei itse osallistunut lapsen elämään millään tavoin. Hyvähän se vain olisi, jos Elle saisi mahdollisuuden pieneen lisäapuun lapsen kanssa. "It's going to be alright, trust me", Addie totesi rohkaisevasti Ellen napattua kännykkänsä pöydältä. Puhelun ajaksi hän astui lapsi sylissään ikkunan luokse hiukan syrjemmälle - sen verran, mitä se nyt siinä huoneessa onnistui - tarjotakseen tuoreelle äidille edes vähän lisää yksityisyyttä keskusteluun. Sen verran hän kuitenkin kuuli keskustelusta, ettei Ellen äiti tainnut hirveän pettynyt olla.
Addie odotti kunnes Elle lopetti puhelun, vilkaisten sitten ystäväänsä hymyillen. "Well, that wasn't so bad, was it? Are they coming?", hän kysäisi hyssytellen samalla lasta, joka oli vielä hetki sitten tyytyväisenä imenyt Addien pikkusormea mutta alkoi nyt vaikuttaa hetki hetkeltä itkuisemmalta. "You better take the little guy before he gets too upset.." Addie hymähti ojentaessaan lasta takaisin äidilleen syötettäväksi.
Vaikka aika siinä huoneessa tuntui jo miltei pysähtyneen, oli lauantaipäivä jo hyvin käynnissä, minkä lyhyt vilkaisu ikkunasta sekä katsahdus kelloon todisti. Addie huoahti lyhyesti, kääntyen sitten katsomaan ystäväänsä. "I think I'll leave you two to get used to each other now.. Call me if you need anything." Vielä kerran punapää kumartui halaamaan ystäväänsä ja onnittelemaan tuoretta äitiä, nappasi sitten oman kännykkänsä ikkunaladalta ja varmisti, että avaimetkin olivat mukana ennen kuin suuntasi ovelle.
Elle tarttui Addien ehdotukseen vahemmilleen soitosta yllättävän helposti, mutta hyvähän se vain oli. Ei Addie jaksanut uskoa, että Ellen vanhemmat kieltäytyisivät mahdollisuudesta olla osallisena lapsenlapsensa elämään edes jossain määrin vain siksi, etteivät hyväksyneet lapsen isää - etenkin, jos tämä ei itse osallistunut lapsen elämään millään tavoin. Hyvähän se vain olisi, jos Elle saisi mahdollisuuden pieneen lisäapuun lapsen kanssa. "It's going to be alright, trust me", Addie totesi rohkaisevasti Ellen napattua kännykkänsä pöydältä. Puhelun ajaksi hän astui lapsi sylissään ikkunan luokse hiukan syrjemmälle - sen verran, mitä se nyt siinä huoneessa onnistui - tarjotakseen tuoreelle äidille edes vähän lisää yksityisyyttä keskusteluun. Sen verran hän kuitenkin kuuli keskustelusta, ettei Ellen äiti tainnut hirveän pettynyt olla.
Addie odotti kunnes Elle lopetti puhelun, vilkaisten sitten ystäväänsä hymyillen. "Well, that wasn't so bad, was it? Are they coming?", hän kysäisi hyssytellen samalla lasta, joka oli vielä hetki sitten tyytyväisenä imenyt Addien pikkusormea mutta alkoi nyt vaikuttaa hetki hetkeltä itkuisemmalta. "You better take the little guy before he gets too upset.." Addie hymähti ojentaessaan lasta takaisin äidilleen syötettäväksi.
Vaikka aika siinä huoneessa tuntui jo miltei pysähtyneen, oli lauantaipäivä jo hyvin käynnissä, minkä lyhyt vilkaisu ikkunasta sekä katsahdus kelloon todisti. Addie huoahti lyhyesti, kääntyen sitten katsomaan ystäväänsä. "I think I'll leave you two to get used to each other now.. Call me if you need anything." Vielä kerran punapää kumartui halaamaan ystäväänsä ja onnittelemaan tuoretta äitiä, nappasi sitten oman kännykkänsä ikkunaladalta ja varmisti, että avaimetkin olivat mukana ennen kuin suuntasi ovelle.