Brotherhood means I'll always come through for you

Moni muu olisi ollut onnellinen, jos olisi aamulla saanut kaikessa rauhassa herätä sellaisen ihmisen vierestä, josta syvästi välitti. Beau ei ollut. Hänellä oli kestänyt ihan liian pitkään edes orientoitua todellisuuteen ja hahmottaa, että kuka siinä oli ja miksi, ja lopulta ymmärrystä oli seurannut lähinnä morkkis ja armottomasti nakuttava omatunto. Oli hän tuntenut sen saman omantunnon piston aiemminkin, kun oli maannut siinä samassa sängyssä sama brunette vieressään, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Orastava krapulakin saattoi pahentaa asiaa, mutta henkinen olo veti kyllä melkein vertoja sille fyysiselle kärsimykselle. Ehkä sen takia Beau kantoi Evelle aamukahvia sänkyyn, eikä kehdannut edes saman tien lähteä mihinkään.

Illan yksityiskohdat olivat osittain hämärän peitossa, mutta mies oli hyvin tietoinen siitä, miksi toinen poskipää oli turvoksissa ja mustunut. Sekin tuli selväksi, ettei Even kanssa oltu onnistuttu puhumaan mitään selväksi. Se oli kai tavallaan helpotus, koska ainakaan Beau ei ollut päässyt lupailemaan mitään kihlasormuksia ja vakuuttamaan että kaikki järjestyisi kyllä, mutta toisaalta käsissä oli edelleen ihan sama sotku kun aiemminkin. Ehkä pahempikin - jälkipyykki oli vaikeaa. Tänä aamuna sitä ei kuitenkaan lähdetty ratkomaan. Beau ei juossut sieltä kerhotalolta ulos, ihan vain koska ei kehdannut, mutta ei hän sinne asumaankaan jäänyt. Omaan elämään palaaminen ahdisti, mutta sillä ei ollut väliä. Hän tiesi paremmin kun hyvin, että pitäisi hakea ne avaimet ja mennä kotiin. Siellä olisi lisää sitä samaa jälkipyykkiä, eikä sitä voisi edes vältellä.

Vaikka vastuun välttelyn nimissä Beau olisi varmasti pystynyt vaikka millaisiin urheilusuorituksiin, hän ei kävellyt Micahin luokse. Korjaamolta oli ihan liian helppoa vain lainata fiksattavaksi tuotua autoa ja säästää itsensä siltä lyhyeltäkin reippailulta, joten ei hän voinut kuin antaa periksi houkutuksen edessä. Pelkkä oikeaan rappuun käveleminen ja oikealle ovelle selviytyminen oli ihan tarpeeksi rankkaa, joten se todettiin hyväksi valinnaksi. “Shocker”, Beau kommentoi veljelle sitä ilmestymistään. Se pohti logistiikkaa ja selvästi oletti, että hän oli reippaampi kun oikeasti oli. Ihan kun hän olisi ikinä vapaaehtoisesti harrastanut mitään urheiluun etäisesti viittaavaakaan. “Nah. I borrowed someone’s truck”, hän myönsi ja asteli sisälle asuntoon heti, kun Micah näytti sille vihreää valoa. Sen silmäkulman perusteella se olisi voinut myös olla näyttämättä, mutta ei se onneksi vaikuttanut kovin katkeralta.

Beau olisi voinut vain napata avaimet ja häipyä, mutta ei hän sitä tehnyt. Hän halusi ensinnäkin pelata aikaa ja vältellä kotiinpaluuta vielä hetken, toisekseen kaipasi kipeästi suihkua. Ei vain siksi, että olo oli mitä oli, vaan myös siksi, että olisi voinut vannoa edelleen haistavansa Even hajuveden. Ehkä se oli kuviteltua, ehkä ei, mutta ei kannattanut riskeerata. “God yes”, Beau heräsi ajatuksistaan heti, kun Micah tarjosi kahvia, eikä todellakaan pistänyt vastaan kun se toi kupin käteen. Hän seurasi sitä keittiöön, eli ei selvästi ollut ihan heti lähdössä mihinkään. “Can I use your shower?” Hän kysyi samalla, kun jo siemaisi siitä kupista aavistuksen epätoivoisen oloisena. Samalla Micah kuitenkin kysyi siitä missä hän oli nukkunut. Sille hymistiin vastaukseksi etäisesti myöntyvään sävyyn.

Beau oli kahvista tarpeeksi kiitollinen, että saattoi jättää Micahin typerät kommentit omaan arvoonsa. Se olisi myös voinut vain iskeä hänelle ne avaimet käteen ja käännyttää heti ovelta, mutta ei niin tehnyt, joten ansaitsi varmaan kiitollisuutta ennemmin kun suunsoittoa. Ei se kommentoinut mitenkään mustelmia tai sitä Beaun ehkä aavistuksen kärsinyttä olemustakaan, mikä oli vielä parempi. Hän mumisi sille jotain päänsärystä, kun lysähti kahvikuppinsa kanssa istumaan saman pöydän ääreen. Ihan kun sitä olisi tarvinnut edes erikseen mainita.

Sitä tuskin kukaan oli uskonut, että siinä vain istuttaisiin hiljaa, mutta Micahin keskustelunavaus tuli silti yllätyksenä. “What?” Beau katsahti sitä sen sohvakysymyksen myötä eikä tuntunut yhtään tajuavan, mihin se edes viittasi. Reaktio oli paljonpuhuva, mutta tuskin oli se, miksi Micah kysyi mitä kysyi. Tai totesi - toteamus se oli, eikä kysymys, vaikka se sellaiseksi oltiinkin maalattu. Beau ei tiennyt mistä ja miksi se tiesi, eikä välttämättä halunnutkaan tietää, ettei joutuisi kantamaan syyllisyyttä siitäkin. Eivät he olleet ehkä olleet niin hienovaraisia, kun olisivat halunneet esittää. Eve oli hengannut hänen ja Austininkin kanssa ihan julkisesti - se oli aika helvetin kaukana salailusta, joten ei varmaan pitäisi olla yllättynyt.

Beau tuijotti Micahia hetken laskelmoivaan sävyyn yrittäen selvittää esittikö se varmaa vai ei, kunnes se väitti, että näki sen hänen kasvoiltaan. Sitä ei jaksettu kyseenalaistaa, ja oikeassahan se oli. Siinäkin, ettei Beau takuulla olisi tunnustanut mitään itse. Oli kuitenkin eri asia, jos tieto oli jo levinnyt, ja se pitäisi vain vahvistaa. Hän ei näyttänyt tippaakaan iloiselta sen aiheen takia, vaan ennemmin täysin lannistuneelta. “Yeah. Maybe”, hän sitten sanoi välttelevään sävyyn ja katsellen ihan muualle kun veljeen päinkään. “I fucked up”, hän tiedotti perään, ihan vain ettei kukaan vahingossakaan pitäisi sitä positiivisena asiana. Sitä vain vahvisti se, että kahvi työnnettiin sivuun ja kasvot haudattiin käsiin.

Kaikki muut tekivät paljon muitakin sellaisia asioita, jotka Beau näki hyvin kyseenalaisena. Se, että kaikki muut pettivät, ei tarkoittanut että hän haluaisi niin tehdä tai että se olisi millään muotoa hyväksyttävää. Ja se, että ‘everyone fucks sweetbutts’, sai hänet yleensä vain välttelemään niitä naisia ihan täysin. Selvästi sitä samaa linjaa olisi pitänyt sitkeästi jatkaa, koska nyt käsissä oli vain ongelmia. Micahia katsottiin pitkään ja äärettömän tympääntyneenä, kun se kuulosti jotenkin suhteettoman kannustavalta ja positiiviselta ja vakuutteli, että tämä oli kaikki ihan normaalia ja kaikki sitä harrastivat. “You’ve been here for too long”, hän totesi sille ja pudisti päätään. Ele sai silmien takana jyskyttämään.

Se tilanne tuntui vielä tavallistakin pahemmalta, kun olo oli mitä oli. Päänsärky ei auttanut ajattelemaan selvästi ja yleinen kuvotus sai kaiken tuntumaan tuhat kertaa raskaammalta. Kärsi hän oikeista tunnontuskistakin, mutta helpompi oli syyttää siitä kriisistä ihan oikeaa, fyysistä pahaa oloa. “My fucking head hurts, jerk”, Beau siis perusteli Micahillekin, kun se lupasi lyödä häntä jos hän itkisi niiden sydänsurujensa takia. Perään se kai jatkoi lohduttamisyritystään ja selitti, miten seksi ei merkannut mitään, Ninakaan ei tiennyt mitään ja ei ollut mitään syytä, miksei hän voisi palata jatkamaan kotileikkejään. Ongelma oli kai lähinnä se, ettei hän oikeastaan halunnut niin tehdä.

“We’re not playing house. That’s not how it works”, miehen oli pakko selventää. Oikeaa elämää se oli, ikävä kyllä - kun joku menisi pieleen, se oikeasti vaikuttaisi moneen ihmiseen. Hän korjasi vähän ryhtiään ja poimi taas kahvikupin käteensä, mutta lähinnä saadakseen jotain muuta tekemistä. Micah kysyi lakiongelmista perään, eikä Beau rehellisesti sanottuna ollut ihan varma, että mitä oli sille asiasta kertonut, tai miksi oli ylipäätään avannut suunsa koko aiheesta. “She wants to sue the ex”, hän kuitenkin vastasi, koska siitä oli helpompi puhua kun siitä, miten oli ok maata ympäriinsä ja kenen kanssa tahansa, oli suhteessa tai ei. Äänensävystä tuli selväksi, ettei hän ollut siitä ihan samaa mieltä. “The lawyer wants like 400 bucks an hour. Should’ve gone to law school, you know, and we'd never have to worry about money ever again.”

Micahilla saattoi olla pointti, kun se tiivisti sen tilanteen, mutta kieltämättä se sai Beaun elämän kuulostamaan loputtoman surkealta ja tylsältä. Ei se sitä koko ajan ollut, vaikka nyt ehkä siltä tuntuikin. Sille oli kuitenkin syy, miksi hän oli siihen tilanteeseen ylipäätään hakeutunut, ja yleensä hän oli kaikkeen ihan suhteellisen tyytyväinen. Tai ainakin se voitti sen vaihtoehdon, että olisi vain ollut yksin. “That’s what you do for family”, hän tiivisti sen tilanteen, “it can’t be all fun and games all the time.” Nina oli perhettä, ja niin oli Austinkin - oli se sitten hänen lapsensa tai ei. Ei niille voitu enää tässä vaiheessa kääntää selkää siksi, ettei enää huvittanutkaan. Aikuisena oli velvollisuuksia, eikä sille voinut mitään.

Beau oli melko varma että olisi kuollut tylsyyteen oikeustieteellisessä, mutta kieltämättä ajatus oli nyt ihan houkutteleva. Ei hänelle nyt vain kukaan maksanut montaa sataa dollaria tunnissa vain paikalle ilmestymisestä. “I could have a big house somewhere. With a pool. 90 inch tv”, Beau haaveili ääneen, “and a Lambo.” Hän näki jo sielunsa silmin ison rivin luksusautojakin seisomassa kivetetyllä etupihalla. Se oli aika kaukana siitä omasta todellisuudesta, ikävä kyllä. Beau oli melko varma, että hänen olisi kuulunut syntyä rikkaaksi ja hyväosaiseksi, mutta joku oli vain sekoittanut paperit ja asiat olivat menneet pieleen.

Jostain syystä veljeä ei kiinnostanut pohtia unelmaelämän yksityskohtia, vaan se halusi yksityiskohtia ja tietoa. Totesi se senkin, ettei tämä kuulostanut yhtään häneltä. “Why’s anything really happen”, Beau totesi vähän välttelevästi ja siemaisi kahviaan. “I dunno, man. It just did. And I’m not detaching myself from this monogamy bullshit. She, Eve’s, just.. I felt really bad for her, alright.”

Ihmiseksi, jonka mielestä pettäminen oli normaalia ja odotettavaa, Micah oli suhteettoman katkera siitä, mitä isä oli tai ei ollut tehnyt. Toisaalta ihmiseksi, jonka mielestä pettäminen oli aina väärin, Beau oli aina ollut sen tilanteen kanssa vähän turhan ok. Hän oli aina tullut isänsä kanssa erinomaisesti toimeen, eikä se ollut muuttunut, vaikka se oli virheitä tehnytkin. Se oli pohjimmiltaan sellainen hyvä, vanhanaikainen family man, eikä siinä ollut mitään vikaa. Veli näki asian toisin, mutta siinä ei ollut mitään uutta. Se tuntui aina olevan eri mieltä kaikesta, sai nytkin isältä kuulostamisen tuntumaan lähinnä loukkaukselta. “Yeah. Maybe”, miehen oli kyllä pakko itsekin myöntää.

Jos ei olisi jaksanut elätellä kuvitelmia jostain toisesta, paremmasta elämästä, olisi varmaan seonnut. Beaun oli mahdoton oikeasti ymmärtää, että kaikki saattoi olla juuri tässä, eikä kukaan enää ikinä etenisi mihinkään. Jos se olisi totta, voisi varmaan yhtä hyvin saman tien ajaa rekan eteen, eikä siihen oltu vielä ihan valmiita. Kai Evenkin kanssa oleminen tavallaan vain pohjimmiltaan tarjosi mahdollisuuden elää hetken jossain muussa todellisuudessa, vaikka ei sekään ollut ihan sitä mitä hän halusi. Todellisuuden pakoilua yhtä lailla kaikki. Jos ei hetkittäisiä hiljaisia kausia laskettu, sujuivat asiat Ninan kanssa edelleen sillä osastolla sen verran hyvin, ettei mitään varsinaista tarvetta ollut hakea mitään muualta.

Micahista se säälialoitus koko kriisille oli hauska, mutta Beauta ei naurattanut. Hän ei olisi ikinä ryhtynyt Even kanssa mihinkään, jos ei olisi säälinyt sitä sen syntymäpäiväsuunnitelmien puutteen vuoksi ja erehtynyt samalla vahingossa näkemään sen oikeana ihmisenä. “Ha ha”, mies pyöritteli veljelle silmiään sen typerien kommenttien myötä, “I wasn’t gonna sleep with her. It’s just, she was alone on her birthday and.. It’s fucking stupid is what it is.” Ei hän olisi pettänyt ja maannut kenenkään kanssa vain siksi, että sattui siltä hetken tuntumaan, siinä Micah oli oikeassa. Se kysyi suoraa ja hän kohautti sille harteitaan. “I’m not getting into that whole mess”, Beau päätti, vaikka oli jo sotkeutunut, “I got Nina. It’s fine.”

Olisi voinut luulla, että ihmisille oli ihan normaalia olla toisilleen mukavia, mutta Micah sai Beaun käytöksen kuulostamaan lähinnä hyvin poikkeukselliselta. Ihan kun hän olisi tässä se outo, kun ei halunnut kohdella ketään kuin roskaa, eikä halunnut nähdä kenenkään olevan onneton. “Exactly. It's just common courtesy”, Beau vahvisti ja mieli olisi tehnyt lisätä, että ‘so it’s not really my fault’, mutta olihan se hänen vikansa. Eve ei ollut edes tehnyt tai vaatinut mitään, vaan ihan itse hän oli kutsunut itsensä sen elämään ja päättänyt, että tässä oli tyyppi johon hän halusi tutustua. Luoja ties miksi.

Mitä enemmän naisen kanssa vietti aikaa, sitä selvemmäksi tuli, että se oli yhtä väärin kohdeltua ihmisrauniota - ja sitä vaikeampi hänen oli ilmeisesti jättää leikki kesken ja esittää, ettei kiinnostanut tai ettei hän välittänyt. Siinä oli pakko olla takana joku täysin sairas tarve pelastaa kaikki ihmiskohtalot, vaikka selkeästi hän ei pystynyt pelastamaan edes itseään. Hän olisi ehkä mennyt käymään psykologilla, jos avautuminen ei olisi varmaan ennätysajassa johtanut menolippuun valtion laitokseen.

Mitä tuli Ninaan, se oli ihan yhtä vaikeaa. Micahin kysymys oli ihan liian yksinkertaistettu, koska ei tässä ollut paljonkaan väliä sillä, että kuka halusi mitäkin. Hän oli halunnut sen silloin, kun oli sen perään lähtenyt, ja sillä tiellä nyt oltiin. “You know her brother”, Beau muistutti Micahia, eikä vastannut siihen kysymykseen, että halusiko olla naisen kanssa vai ei. Ei hänellä edes ollut siihen mitään vahvoja mielipiteitä. Ennemmin se kai oli juuri sitä, että sen kanssa nyt vain oli helpointa olla. Eroaminen olisi ollut vaikeaa, kun oli yhteinen kämppä - ja Austin. Ja sen veljellä oli enemmän vaikutusvaltaa, kun hänellä ja Micahilla parhaana päivänä yhteensä, eikä se todellakaan hyppisi riemusta jos hän ottaisi ja dumppaisi sen siskon ja siskonpojan.

“Me too”, Beau puolestaan huokasi siihen, että Micah halusi vain ymmärtää mitä hän oli tekemässä. Se väitti perään, että halusi hänen vain olevan onnellinen, eikä hän sitä suoraa kyseenalaistanutkaan. Sillä vain oli usein erilainen käsitys siitä, mitä onnellisuus vaati ja mitä siihen kuului. "It is what it is", hän mumisi seuraavaksi kahvikupin takaa. 

Jälkikäteen ajateltuna oli oikeasti aika typerää sekaantua insiderin siskoon, mutta mistä Beaun oli muka pitänyt tietää että hän voisi päätyä tähän tilanteeseen. He olisivat myös voinee olla onnellisesti yhdessä kuolemaan asti, jolloin se riski olisi ehdottomasti ollut sen arvoinen ja kaikki olisi ollut hyvin. Se oli oikeasti tuntunut mahdolliselta skenaariolta silloin, kun oltiin vasta tutustuttu ja rakastuttu suinpäin. Nyt se tuntui naiivilta. “You say a lot of things. It’s impossible to pay attention to all of ‘em”, Beau protestoi Micahille, koska ei todellakaan myöntäisi sen olevan oikeassa.

Veli heitti ilmoille sen kaikista järkevimmän suunnitelman ja sai sen kuulostamaan ihan älyttömän masentavalta. Beau tiesi ihan tarkalleen, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta ei se houkutellut tippaakaan. Ei hän varmaan ollut tilanteessa missä saattoi marista siitä, ette huvttanut, mutta marisi silti. “I dunno. I don’t really wanna”, hän myönsi ääneenkin, mutta hyvin hiljaa ja vasta kun Micah nousi ylös, eikä hänen tarvinnut katsoa suoraa sen suuntaan.

Mumistiin sille kiitoksetkin, kun se täytti kahvikupin. Olisi varmaan pitänyt kiitellä lisääkin, kun se kertoi valehdelleensa Ninalle, joka oli soitellut perään. “Phone’s busted”, Beau myönsi. Hän ei voinut olla vähän ärsyyntymättä siitä, että tyttöystävä oikeasti soitteli jo muillekin ihmisille, kun yritti häntä jäljittää. “She have a real reason to call?” Hän kysyi, vaikka ei siihen uskonutkaan, ja irvisti sitten siihen, ettei kertoisi yöpyneensä kerhotalolla. “Yeah wasn’t planning to. I don’t have a death wish.”