We could build a secret universe just for us

Oli mielenkiintoista, miten vielä reilu viikko sitten Elijah oli ollut vakaasti sitä mieltä, että hänen tulisi unohtaa Emily kokonaan. Vielä mielenkiintoisempaa oli kuitenkin se, että juuri tuolloin Emily oli tunnustanut olevansa hulluna häneen. Ja jos tästä etsittiin vielä mielenkiintoisempaa asiaa, niin se oli luultavasti se, että niin Elijah ja kuin Emilykin taisivat olla vähän hukassa siitä, että millä sivulla he keskenään olivat. Kyllä he deittailivat. Kai. Elijahin ja Emilyn hellyydenosoitukset olivat kuitenkin jääneet äärimmäisen vähäisiksi sen suudelman jälkeen, ja muutenkin he molemmat lähes pelkäsivät toisensa koskettamista. Heidän välinsä olivat oikeastaan sellaiset, kuin ne olivat olleet ennen sitä Elijahin suudelmamokaa siellä Lincoln Centerissä. Siis he pitivät hauskaa ja hengasivat paljon yhdessä, toisinaan saattoivat makoilla sohvalla vieri vieressä. Heidän välillään oli siis selvästi tapahtunut muutosta, mistä Elijah oli tietenkin enemmän kuin mielissään.

Oli sitten täysin eri asia, saisivatko muut tietää siitä. Ainakin Emilyn mukaan ei. Elijah oli saapunut tänään Emilyn luokse sen takia, että he viettäisivät Destinyn kanssa kolmestaan jonkinnäköisen leffaillan. Elijah olisi kuvitellut, että Destiny olisi yksi niistä ystävistä, joille tästä voisi kertoa. Kuitenkin siinä Emily oli, hänen edessään selittämässä, että Destiny ei saisi tietää. Että he olivat vain selvittäneet erimielisyytensä. "Ooookay", Elijah vastasi pidemmän kaavan mukaan kulmiaan kurtistaen. Ei hän kerennyt sanoa mitään muuta, kun Destiny olikin yllättäen ajoissa. Oli hetkessä tervehtinyt Emilyä, ja seuraavassa hetkessä oli kapsahtanut jo Elijahinkin kaulaan. "Hei sinullekin", Elijah naurahti ja vastasi ystävänsä halaukseen. Hän vilkaisi Emilyä, kohtasi hänen katsekontaktinsa, mutta päätti sitten keskittyä Destinyyn. Kieltämättä Elijahia vähän kismitti tämä koko tilanne. Destiny oli heidän molempien läheinen ystävä, joten miksi ihmeessä hän ei saisi tietää, että Elijah ja Emily olivat lopultakin tunnustaneet tunteensa toisilleen? Sitä paitsi, Destiny oli itsekin puhunut jo pitkään siitä, että ihan varmasti Elijahin ja Emilyn välillä oli jotain. Ei hän sokea ollut.

"Minkäs leffan lempi-ihmiseni ovat valinneet?" Destiny virnisteli, siirtyi istumaan olohuoneen sohvalle ja risti jalkansa naisellisesti. Destiny oli aina samanlainen: täynnä virtaa ja iloa. Elijah vilkaisi Emilyä. Oli oikeastaan ihan varma siitä, että vahingossa paljastaisi Destinylle jotain käytöksellään. Ehkä olisi siis parempi, että hän olisi suurimmaksi osaksi huomioimatta Emilyä tämän illan aikana? Silloinhan Destiny ei (Elijahin logiikalla) luulisi mitään. "Itse asiassa me emme ole vielä valinneet sellaista", Elijah aloitti naurahtaen. Vaikka nuorukainen näyttelijä olikin, ei hän ollut mitenkään hyvä piilottamaan omia tunteitaan. Sen takia se naurahdus kuulosti enemmänkin ... Hermostuneelta. "Voitte vaikkapa valita sen sillä välin, kun minä käyn laittamassa popcornit mikroon", Elijah virnisti hiipien vähän äänin keittiön suuntaan. Siellä Elijah ottikin popcornipussin esiin ja työnsi sen mikroon. Vaikka mikro humisi, onnistui hän kuulemaan pientä puheensorinaa olohuoneen puolelta. Elijahilla ei tosin ollut mitään tietoa siitä, että mistä ne naiset oikein puhuivat. Eipä se tainnut häntä pahemmin kiinnostaakkaan. Ding. Elijah nappasi popcornipussin pois mikrosta, kaatoi sen esille ottamaansa kulhoon ja käveli takaisin olohuoneeseen. "Joko elämäni naiset ovat päättäneet elokuvan?"

Elijahia tosiaan mietitytti, että mahtaisiko Destiny olla ymmärtämättä hänen ja Emilyn muuttuneita välejä? Hän oli kuitenkin kaksikon yhteinen ystävä ja tiesi tasan tarkkaan, miten he käyttäytyivät toistensa seurassa. Siis heidän olisi turhaa yrittää esittää. Tai no, Emily oli ainakin osannut esittää oikein hyvin, etteivät hänen tunteensa Elijahia kohtaan olleet muttuneet ollenkaan. Elijah ei kuitenkaan ollut niin taitava siinä oikeiden tunteiden piilottelussa musikaaliurastaan huolimatta. Eikä hän sen koommin olisi halunnutkaan piilotella tunteitaan Emilyä kohtaan Destinyn edessä. Come on, miksei Destiny olisi muka saanut tietää? Eiväthän Elijah ja Emily tehneet mitenkään syntiä, kun tapailivat. Sellainen oli vain hieno juttu. Olisi varmasti Destinynkin mielestä.

Takaisin olohuoneeseen palattuaan Elijah naurahti, kun Destiny kertoi heidän valinneen Pienen Merenneidon. Hän sivuutti kokonaan Destinyn kommentoinnit hänen elämän naiset-tokaisustaan, kun kurtisti kevyesti kulmiaan. "Miksi tämä lastenleffoihin taantuminen? Vihjaatteko te kenties jotain keskittymiskykyyni liittyen?" Elijah kysäisi muka pahansuopana. Oli nimittäin ihan fakta, että Elijah ei ollut mitenkään parasta seuraa katsomaan elokuvia, kun hän haluaisi aina olla menossa. "Enemmänkin ajattelen Emilyä tässä tilanteessa. Hänen pitää tottua sinun höpöttämiseesi leffojen aikana, varsinkin, jos hän joutuu katsomaan niitä kanssasi nyt useammin", Destiny totesi, vilkaisi Elijahin ja Emilyn suuntaan jokseenkin merkitsevästi. Elijah katsahti Emilyä naurahtaen. "Tuskinpa. Emily on varmasti jo ymmärtänyt, että minun kanssani ei elokuvia kannata katsoa." Ehkä huonoin pelastusyritys ikinä, mutta oli jotain pakko yrittää.

Elijah katsoi Emilyä, joka ei istunut hänen viereensä vaan meni Destinyn viereen sohvan toiselle reunalle. Eipä se mikään yllätys ollutkaan. Elijah hymähti huvittuneesti, ennen kuin käänsi katseensa television ruutuun. "Tiedättekö, siitä on aikaa, kun olen viimeksi-- Ai!" Elijah ei edes kerennyt lopettaa lausettaan, kun Destiny oli jo läpsäissyt häntä olkapäälle. "Elijah, oikeasti, ole hiljaa! En tajua, miten Emily jaksaa sinua", Destiny virnisteli. "Puhun kohta ihan piruuttanikin-- Hei!" Elijah joutui taas lopettamaan lauseensa kesken, kun Destiny jo seuraavan kerran oli saanut läpsäistyä häntä. Elijah mutristi huuliaan muka loukkaantuneena, vilkaisi Emilyä, käänsi lopulta katseensa takaisin ruutuun.

Emily oli kyllä ihan oikeassa siinä, että koskaan ei voinut olla liian vanha Disney-leffalle. Ne olivat niitä kunnon aivot narikkaan-leffoja, joiden avulla ajatukset sai pois muista asioista. Ei siis ollut ihme, kun sen läpsimishetken jälkeen Elijah jopa hiljentyi keskittyäkseen Pieneen Merenneitoon. Siitä oli aikaa, kun Elijah oli viimeksi nähnyt tämän elokuvan, joten hän katsoi sitä jopa mielellään. Aina toisinaan hän kyllä katsoi lastenleffoja, mutta ei niin käynyt usein. Viimeksi hän oli tainnut katsoa Frozenin, josta oli pitänyt todella paljon. Jos Elijahilla olisi joskus mahdollisuus, voisi hän vaikka mennä mukaan kyseisestä elokuvasta tehtyyn musikaaliin. Sellaista ei vielä ollut, mutta ehkä sellainen tulisi? Elijah ainakin pitäisi peukkuja pystyssä. Sitä paitsi, hän mielestään voisi olla ihan sopiva Kristoff.

Seuraavan kerran hiljaisuuden rikkoi Destiny. Well look who's talking now totesi Elijah mielessään, muttei osoittanut sitä mitenkään muuten kuin nostamalla toista kulmaansa hieman. Se Destinyn toteamus meinasi kyllä nostaa kylmän hien Elijahin otsalle. Destiny tiesi. Ei hitto, Destiny oikeasti tiesi. Se äskeinen oli kyllä ollut vitsi, mutta siitä Elijah tajusi, että Destiny oli ymmärtänyt heidän pelinsä idean. Koska Emily yritti pelastaa tilannetta (harvinaisen huonosti, muuten), päätti Elijahkin tehdä niin. "Ja sinun mielestäsi olen niin pinnallinen, että rakastuisin naiseen vain ulkonäön takia? Bitch please", Elijah naureskeli. Destiny naureskeli molemmille, pudisteli loppujen lopuksi päätäänkin. Elijah sen sijaan huomasi kääntävänsä katseensa Emilyyn, joka sillä hetkellä katsoi myös häntä. Merkitsevä katsekontakti leijaili siinä heidän välillään, mutta Elijah tajusi kääntää katseensa takaisin ruutuun. Ei hän voinut vilkuilla Emilyä, vaikka olisi varmasti halunnutkin tehdä niin.

Elijah risti jalkansa - ei tietenkään kovin neitimäisesti - ja puuskahti syvään. Juuri sinä hetkenä Destinyn puhelin soi. "Excuse me", Destiny keikoili leikkimielisesti ja vastasi puhelimeensa. Sen verran Elijah siitä tajusi, että Destinyn olisi lähdettävä. Destiny ei kuitenkaan kuulostanut huolestuneelta tai mitään vastaavaa, eli luultavasti mitään pahaa ei ollut tapahtunut, mutta lähteä hänen pitäisi kuitenkin. "Minun täytyy lähteä, töissä tarvitaan kuulemma apua. Sorry guys", Emily sanoi. Hetken kuluttua kuitenkin virnuili, että tuskin Elijahia ja Emilyä haittasi ollenkaan hänen lähtönsä. "So, Ariel and Eric, enjoy yourselves while I'm gone", Destiny nousi ylös sohvalta, halasi sekä suukotti molempia poskelle ennen lähtöään. Elijah ei oikein tiennyt, miten olisi reagoinut niihin Destinyn sanoihin. Häntä ylipäätään ketutti tämä esittäminen niin paljon, että hän olisi mielellään halunnut vain tunnustaa kaiken. Emily ei kuitenkaan pitäisi siitä, joten karu tosiasia oli se, että Elijahin oli oltava hiljaa.

Elijah seurasi Destinyä tiukasti katseellaan. Antoi kyllä katseensa lipua Emilyynkin, joka meni kohteliaasti saattamaan Destinyä ovelle. Olisi Elijah kai itsekin voinut mennä, mutta ehkä näyttäisi järkevämmältä, jos Elijah istuisi tässä. Ei hän kuitenkaan omistanut Emilyn taloa. Eivätkä he varmastikaan olleet Emilyn kanssa pariskunta, joka hyvästeli yhteisen ystävänsä. Vai olivatko sittenkin? Elijah katseli yhä Destinyn ja Emilyn suuntaan vakavana, kun ei tiennyt, että mitä olisi ajatellut Emilyn aikaisemmasta pyynnöstä. Emily halusi pitää kaiken salassa, kyllä, mutta Elijahin silmiin se vaikutti niin ... Ihmeelliseltä. Elijah tiesi kyllä, ettei Emily hävennyt häntä tai mitään, mutta kuitenkin. Elijah saattoi kyllä potea vähän huonoa omatuntoakin siitä, ettei mitenkään ymmärtänyt Emilyn mielipidettä tästä kaikesta. Heillä nimittäin oli kuin olikin erilainen ajatusmaailma, mutta Elijahilla oli silloin tällöin vaikeuksia ymmärtää sitä.

Kun Emily käveli Elijahin suuntaan, pystyi jälkeenmainittu miettimään vain sitä, että ottaisiko tämän koko asian puheeksi. Se painoi hänen mieltään, kyllä, mutta toisaalta Emily saattoi nähdä asian ihan eri tavalla. Ehkei hän edes ajatellut niiden sanojen painavan Elijahin mieltä? Nuorukainen katsoi Emilyä hänen istuessaan alas ja vastasi siihen lämpimään hymyyn. "Well Destiny had fun", Elijah avasi suunsa. Naurahtikin. Hieman Elijah hivuttautui eteenpäinkin ja heitti kätensä selkänojalle. Siis sen takia, että hän voisi heittää kätensä Emilyn taakse ja vetää tarvittaessa kyseistä punapäätä lähemmäs. "Sinäkin luultavasti huomasit, että hän muuten tietää?" Elijah sitten aloitti, käänsi katsettaan Emilyn suuntaan sieltä ruudusta, jossa pyöri vieläkin se sama leffa.

Pörröpää kietoi pian sen selkänojalla olleen käteensä Emilyn ympärille ja suukotti hänen päätänsä hellästi. "Olisiko se niin paha, jos me kertoisimme Destinylle?" Nuorukaisen oli pakko jatkaa aihetta. Ei hän muuten saisi ikinä mielenrauhaa. "Hän on kuitenkin hyvä ystävämme. Ei meidän heti tästä tarvitse koko maailmalle kailottaa, mutta jos edes Destiny", Elijah selitti. Ja minun perheeni meinasi Elijah jatkaa, mutta ei halunnut puhua omastaan - Emily kuitenkin suri vielä hänen perhettään. "Voimme sanoa, että me... Me.. Jotain", Elijah oli aloittamassa vahvasti, kunnes oikeasti joutui pysähtymään ja miettimään. Aivan - he mitä? Eivät he varsinaisesti kai yhdessäkään olleet, mutta deittailivat ainakin. Tosin Elijah ei ollut ihan satavarma siitäkään, että olivatko he exclusive. Elijah ei ainakaan tahtonut deittailla muita, mutta ei hän voinut Emilystä tietää.

Elijahia kutkutti kysyä, että kuinka nopeasti Emily oli silloin aikoinaan tunnustanut seurustelevansa Rowdyn kanssa. Ei hän sitä kuitenkaan tekisi - ei, kun Emily viimeinkin tuntui päässeen yli kyseisestä miehestä. Tai jos ei olisi päässyt, niin Elijahin tilanne olisi äärimmäisen paskamainen. Eli Elijahin oli pakko vain pysyä positiivisena ja ajatella, että Emily oli hänen kanssaan juuri aitojen tunteidensa takia. Ja varmasti se olisikin niin. Emilyhän oli juuri yrittänyt työntää niitä tunteita sivuun, eikä ollut niin tunteeton, että käyttäisi Elijahia laastarisuhteena. Ei sellainen kuulunut Emilyn luonteeseen.

Elijah katseli Emilyä, kun hänkin mietti, että mitä he oikein olivat. Se oli kysymys, johon Elijah olisi halunnut jostain suoran vastauksen. Ei sellaista kuitenkaan ollut. Elijahin ja Emilyn oli itse päätettävä, mitä he halusivat olla. Hän kuunteli kiinnostuneena, kuinka Emily pohti sitä heidän tilannettaan ja silmäili naista siinä samassa. Emily oli oikeassa. Heidän piti puhua tästä, jotta he oikeasti tajuaisivat, että jotain heidän välillään oli muuttumassa. Okei, oli muuttunut jo aikoja sitten, mutta moista asiaa oli silti vaikeaa rekisteröidä. Ja kun Emily sai puheensa loppuun, tajusi Elijah täysin, miksei Emily halunnut kertoa Destinylle. Koska tämä heidän juttunsa oli niin epävarma. Edes Elijah ei osannut sanoa, että mitä heidän välillään oli. Miten he siis voisivat kertoa asiasta muille?

"Olet oikeassa", Elijah nyökytteli Emilylle. "Taisin olla vähän tyhmä, kun ajattelin, että Destinyn pitäisi tietää jostain asiasta, mistä mekään emme ole varmoja", mies kurtisti kulmiaan. Tämä heidän keskustelunsa taisi ottaa suhteellisen filosofisen käänteen. Elijah halusi siitä kuitenkin edes vähän kevyemmän. "Mitä mieltä Ariel on, olenko minä oikeasti sinun Ericisi?" Hänen oli pakko virnistää. Hän lähentyi hieman punapäätä, tarttui hänen käteensä omallaan. "En minä ainakaan halua olla vain ystäväsi. "Minä pidän sinusta ihan liian paljon, että voisimme olla ainoastaan ystäviä", Elijah tunnusti, käänsi sen jälkeen katseensa Emilyä kohden. "And it would kill me if you would start dating someone else", Elijah naurahtikin kevyesti siinä puhuessaan.