member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 2, 2014 11:47:57 GMT 2
Post by nepa on Oct 2, 2014 11:47:57 GMT 2
Saturday 11th of January 2014
COLIN AND POPPY @ AN EXPENSIVE HOTEL Siitä asti kun Poppy Bennett oli kävellyt luentotilaan punaisine tukkineen ja määrätietoisine asenteineen, ei Colinin elämä ollut ollut enää samanlaista. Aiemmin mies oli tuntunut lipuvan vain jossain harmaassa massassa muiden mukana ja hänen suurimmat unelmansa taisivat koostua vain jonkin potilaan mielen parantamisesta. Kuitenkin, kun Poppy oli viime vuoden lokakuussa raivannut tiensä Colinin elämään, oli mies alkanut taas löytää itsestään sitä eläväisempää puolta. Ei kyllä sillä, että Colin missään vaiheessa olisi ollut mikään pystyynkuollut kelo, mutta ei hän niin paljon hauskaa pitänyt kuin mitä Poppyn kanssa. Oli mielenkiintoista miettiä, että mistä se Colinin yhtäkkinen energiapuuska sitten oli tullutkaan. Jotenkin se liittyi Poppyyn - obviously. Mieltä painava kysymys oli se, että oliko Colin saanut energiaa vain ihan rakkauden tunteesta vai yrittikö hän sittenkin alitajuntaisesti kenties pysyä Poppyn tahdissa, kun pelkäsi sitä jäävänsä. Ei Colin kyllä jälkimmäistä vaihtoehtoa koskaan edes ottanut huomioon. Poppy nimittäin oli ikäisekseen suhteellisen rauhallinen - varsinkin, kun mietti, että Poppy opiskeli ja silloin niitä suurimpia bileitä useimmiten järjestettiin. Eikä Poppy Coliniä mihinkään bileisiin saisi. Voi ei, ei todellakaan. Colin oli sentään sen verran itseään arvostava henkilö, ettei aikonut mennä enää nuorten ihmisten hompotuksiin mukaan. Ne Colin oli saanut kokea jo itse. Toisaalta Colinia mietitytti lähes päivittäin se, että rajoittiko hän jotenkin sitä Poppyn juhlimiselämää. He kuitenkin viettivät nykyään monet viikonloput keskenään. Niiden yhdessä vietettyjen viikonloppujen ja öiden kautta Colin oli alkanut tajuta, että oli muodostanut syvempiäkin tunteita sitä kymmenen vuotta nuorempaa punapäätä kohtaan. Eipä Colin sitä ääneen ollut sanonut. Se olisi tietenkin mahdollista, eikä Colin tunteitaan periaatteessa pelännyt tunnustaa, mutta ehkä olisi parempi, että ne suuremmat tunteet jätettäisiin hautumaan Poppyn harjoittelun loppumiseen asti. Colin ei halunnut pilata Poppyn hyvää menestystä omalla tunteilullaan. Poppy todellakin oli pärjännyt hyvin. Niinkin hyvin, että oli saanut kaikista ihailijoita. Corystä kyllä suurimman. Kyseinen jätkä oli kaiken lisäksi kerennyt pyytää Poppyä avecikseen kansallisten lastensuojelupäivien illalliselle ennen Colinia, mikä kismitytti jälkeenmainittua vieläkin. Hän oli kuitenkin päässyt siitä jo yli. Hän ottaisi seuralaisekseen ystävättärensä Catherinen, jonka kanssa ilta tulisi varmasti olemaan mukava, mutta silti. Ei Catherine ollut sama asia kuin Poppy. Sitä samaa asiaa Colin oli kironnut mielessään vielä vuoden vaihteen ylikin, ja sinä viikonloppuna, kun tapahtuma oli määrä järjestää, mies tunsi olonsa jopa uhatuksi. Ehkä syystäkin. Cory oli nimittäin kokonaisuudessaan sopiva mieskandidaatti Poppylle: hän oli lähempänä Poppyn omaa ikää, ja hän oli luultavasti komeampi ja menevämpi kuin Colin. Masentava ajatus moinen, ei siitä mihinkään päässyt. Se oli joka tapauksessa tunnustettava, että Cory olisi kaikin puolin sopiva Poppylle. Toisinaan ihmisten kemiat eivät kuitenkaan kohdanneet, ja Colin uskoi, että siitä oli kyse Poppyn ja Coryn tapauksessa. Coryn puolelta sitä kemiaa löytyisi varmasti, mutta ainakaan toistaiseksi Poppy ei vaikuttanut tuntevan samoin. Illallispäivän aamuna Colin heräsi siinä seitsemän maissa kuten normaalistikin. Hän puki päälleen jotain lämmintä vaatetta, nappasi kaksi koiraansa hihnan päähän ja kävi ulkoiluttamassa ne. Sai siinä samalla todeta, että ulkona oli ihan törkeän kylmä. Mutta kaunista. Valkoinen lumipeite tosiaan näytti upealta. Kylmyys vaivasi kuitenkin Colinia, ja hänen onnekseen Lily ja Roxy olivat tänään nopeita tekemään aamutarpeensa. Tämän jälkeen Colin sai siirtyä takaisin sisälle syömään. Suihkuun hän ei viitsinyt mennä kuin vasta vähän myöhemmin. Koirien kanssa lenkillä Colin kerkesi käydä siinä kellon etenemistä tarkkaillessaan, ja lisäksi hän katsoi jonkin verran televisiota. Kun kello oli hänen mielestään tarpeeksi, sai Colin siirtyä suihkuun, ja sen jälkeen alkaa valmistautua. Hän antoi hiustensa kuivua hetken aikaa, ennen kuin laittoi päälleen mustan pukunsa. Solmion kanssa Colinilla ei ollut mitään ongelmaa: punaisen solmion hän kietaisi helposti kaulansa ympäri. Siistikin vielä - jotain hyötyä Colinille siis oli yleisesti siististä pukeutumisestaan. Kun Colin oli valmis, sai hän lähteä autolleen ja käynnistää sen voidakseen ajaa kohti Catherinen kotia. Colinin ei tarvinnut odottaa Catherinea, joka pääsi nopeasti ulko-ovesta punaisine mekkoineen. Niin, Colinin solmiohan oli sen takia punainen, että he sopisivat hyvin yhteen. Color matching oli ollut täysin Catherinen idea. Matkan varrella Colin ja Catherine vaihtoivat muutaman sanan mutta olivat suhteellisen pikaisesti perillä. Tai sitten se vain tuntui siltä. Colin ja Catherine astelivat ulos autosta, ja Catherine tarttui juhlallisesti kiinni Colinin käsivarresta. Se sai Colinin vain naurahtamaan. Kunhan Colin oli saanut annettua kutsunsa ovimiehelle, pääsi Colin katsomaan tilassa olevia ihmisiä. Suhteellisen paljon tuttuja viime vuosilta, mutta hei, oli täällä muutama uusi naamakin. Ensisijaisesti Colin halusi kuitenkin löytää oman työporukkansa - ja okei, Poppyn. Oikeastaan vain Poppyn. Niinpä mies antoi katseensa lipua ihmismassassa, mutta hän ei saanut Poppyä näkökenttäänsä. " Who are you looking for?" Catherine päätti kysyä huomatessaan Colinin aktiivisen katseen. " I'm looking for our team at work. You know, Cory, Poppy, Lauren and Caroline", Colin kertoi ennen kuin jatkoi sitä harhailuaan. " Are you blind? That's Poppy, isn't she?" Catherine osoitti sormellaan vähän matkan päähän. Missä meinasi Colin heittää, mutta ei hänen tarvinnut, kun hän näki Poppyn. Wow oli Colinin vaan pakko miettiä mielessään. Poppy näytti häikäisevältä. " Good evening", Colin saapui Poppyn ja kumppaneiden seuraan. Vei kätensä siinä lomassa Poppyn alaselälle, koska oletti, että kaikki pitivät sitä vain ystävällisenä eleenä. Siinä oli kuitenkin muutakin. " You all look beautiful today, but Poppy, I must say ... Wow", Colin jatkoi muka kevyeen ja leikkisään sävyyn, vaikka hänen olisi tehnyt mieli kehua siinä tilanteessa Poppyä maasta taivaisiin. Colinin käsi lipui pois Poppyn alaselältä, kun hän huomasi Coryn Poppyn toisella puolella. " She really is beautiful today", Corykin vielä vahvisti. Colin tietenkin yritti hymyillä. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Oct 3, 2014 18:09:08 GMT 2
Post by jenni on Oct 3, 2014 18:09:08 GMT 2
Se, mitä sillä marraskuisella mökkireissulla oli tapahtunut Colin Oswaldin kanssa, oli muuttanut Poppyn suhtautumisen kyseiseen mieheen tyystin. Ei, ei missään nimessä kielteisellä tavalla - se oli pikemminkin vain vahvistanut hänen tunteitaan Colinia kohtaan. Kyseinen yö oli vakuuttanut punapään täysin; ei tietenkään sillä, että hän olisi jotenkin odottanut, että seksi Colinin kanssa olisi kruunannut kyseisen miehen jotenkin paremmaksi. Sen reissun jälkeen Poppy vain tunnisti omat tunteensa paremmin, tiesi ne vahvemmiksi. Hän tiesi, mitä mieltä oli Colin Oswaldista ja kuinka paljon saattoikaan pitää tästä nimenomaisesta miehestä. He olivat sittemmin viettäneet monia viikonloppuja, iltoja ja öitä yhdessä, eikä Poppy katunut niistä mitään. Hänellä oli valtavan hyvä olla tuon miehen seurassa, tietyllä tapaa turvallista, mutta ennen kaikkea hänellä oli yksinkertaisesti hyvä olla, kun Colin oli hänen kanssaan. Ei Poppy heidän ikäerostaan jaksanut murehtia, eihän se kymmenen vuotta edes ollut mitenkään paha? Ehkä hän sitten vain oli sokaistunut niiden vuosien määrälle, mutta hänestä he tulivat Colinin kanssa todella hyvin toimeen. Ei kenenkään tarvinnut tietää asiasta - vielä. Poppy suorittaisi työharjoittelunsa loppuun ja pitäisi huolen, ettei eksyisi Colinin pitämille vierailijaluennoille yliopistolla.
Työharjoittelu itsessään oli sujunut oikein mukavasti, Poppy oppi koko ajan uutta ja hoiti jo tutummat tehtävät kunnialla alta pois. Vaikka hän ei kehuja enää alkuaikoihin verrattuna niin usein saanut, niin ei kukaan ollut toistaiseksi hänen työnjäljestään valittanutkaan. Harjoitteluaika oli jo siirtynyt uuden vuoden puolelle, mikä tarkoitti tietysti sitä, ettei ollut enää pitkä matka siihen, että he voisiivat olla vapaammin Colinin kanssa yhdessä. Ei Poppy tietenkään ajatellut, että he julistaisivat pienen salasuhteensa kaikelle kansalle heti harjoittelun päätyttyä, mutta ehkä he voisivat enemmän käydä yhdessä ulkona... Tähän mennessä he kun olivat viihtyneet paljon kummankin asunnolla vuoronperään. Oli kuitenkin eräs asia, jossa Poppy ei voisi olla Colinin kanssa ja kyseinen asia oli lähestyvät kansallisen lastensuojelun vuotuisat illalliset. Cory oli mennyt aiemmin mainitulla upeaksi osoittautuneella mökkireissulla pyytämään häntä avecikseen kyseiseen juhlaan, tai avec oli lähinnä muodollisuus, mutta Coryn kanssa Poppy oli kuitenkin lupautunut saapumaan kyseisiin juhliin. Poppy oli monesti miettinyt, miksei hän ollut kieltäytynyt, mutta jos hän olisi... Silloin hän ei olisi voinut millään tulla Colininkaan kanssa, koska se olisi ollut yksinkertaisesti noloa ja ennen kaikkea myös epäilyttävää. Cory oli ovelasti kysynyt häntä kaikkien kuullen, mikä oli vain yllyttänyt heidän työporukkaansa, etenkin naisia. Olivat yllyttäneet kovasti Poppya myöntymään ehdotukseen.
Niin se päivä, tai oikeastaan ilta, koitti ja Cory saapui juhlallisesti taksilla hakemaan Poppya naisen kotoa. Poppy oli sonnustautunut tummaan iltapukuun, sillä kutsujen pukeutumiskoodi sellaista vaati. Koko taksimatkan Poppy tunsi olonsa melko teennäiseksi, kun joutui sillä tavoin hymyilemään ja viestimään aitoa kiinnostusta iltaan ja Corya kohtaan. Totta kai hän Coryn seurassa viihtyi, mutta mies itse tuntui odottavan paljon enemmän. Onneksi taksimatka ei kestänyt kauaa, joten kun he olivat saapuneet perille, juhlapaikassa oli paljon muitakin ihmisiä. Esimerkiksi heidän jo paikalle saapuneet kollegansa, joiden kanssa Poppy pystyi seurustelemaan kevyesti ajankuluksi. Colinia ja tämän seuralaisen virkaa toimittavaa Catherinea ei kuitenkaan näkynyt vielä missään. Saapuivat kuitenkin hyvin pian. Jännitys kipusi Poppyn kehossa ylöspäin, kun hän näki Colinin niin komeana siinä tummassa puvussaan. Poppy värähti pienesti tuntiessaan kyseisen miehen näennäisesti viattoman kosketuksen alaselällään. Pian Cory oli kuitenkin hänkin imartelemassa Poppya. "Okaaay, everyone here is beautiful and charming, right?" punapää ehdotti, kun tunsi olonsa lievästi sanoen kiusaantuneeksi molempien miesten suunnilleen kehuessa hänen kauneuttaan kilpaa. Toisin kuin olisi voinut luulla, se ei tuntunut erityisen hurmaavalta. Onneksi Lauren kehotti heitä jo siirtymään varatuille paikoille - hän oli bongannut heidän nimillään varustetut pienet nimikyltit parin pöytärivin päästä. Sieltä olikin heille varattu kymmenkunta paikkaa.
Näin he siirtyivätkin paikoilleen ja jäivät odottamaan ohjelman alkamista. Ohjelmalehtisen mukaan luvassa oli tervetulopuheita, tavallisia puheita, kolmen ruokalajin illallinen, vapaata seurustelua, musiikkiesitys... Tervetulopuheen aikana Poppy huomasi pitävänsä silmäpeliä useinkin Colinin kanssa. Hän oli saanut vastapäiselle paikalle itsestään Catherinen, joten Colin istui suoraan viistossa häneen nähden - siis viereistä Corya vastapäätä. Tosin Poppy kyllä esitti näennäisesti katsovansa aina Colinin ohi johonkin kaukaisuuteen lavalle päin, mutta toisinaan he vaihtoivat katseita ja ne saivat hymyn aina kaartumaan Poppyn huulille entistäkin leveämpänä. Alkupalan ja pääruoan välissä Poppy pahoitteli muille ja nousi sitten mennäkseen käymään naistenhuoneessa. Hän ei ollut varma, oliko se soveliasta siinä vaiheessa, mutta nähtyään joidenkin muidenkin naisten selvästi nousevan paikoiltaan, hänkin rohkaistui. Hänellä ei ollut mitään taka-ajatuksia Colinia ajatellen sen vessareissun suhteen, mutta kun hän asteli ulos naistenhuoneesta, Colin tuli häntä vastaan samalla käytävällä - hieman nurkan takana itse juhlasalista. "I'm sad that you can't be my avec here", Poppy lausui hiljaa, vaikka oli hokenut samaa asiaa viimeiset viikot aina, kun he olivat jomman kumman luona viettäneet aikaa. Poppy vilkaisi hieman suuntaan, josta pääsi takaisin salin puolelle, ja nosti sitten katseensa takaisin Coliniin, virnistikin pienesti. "I'm gonna ask Cory if he could take me home after this because I'm a bit tired. But not so tired that you couldn't come there."
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 23, 2014 16:52:36 GMT 2
Post by nepa on Nov 23, 2014 16:52:36 GMT 2
Colin vilkaisi Poppyä lähes pahoittelevaan sävyyn sen jälkeen, kun oli ottanut kätensä pois Poppyn alaselältä. Ei Colinilla kuitenkaan ollut mitään anteeksi pyydettävää. Kai. Ehkä osittain se, että hän oli alun perin mennyt edes kiinnostumaan Poppystä ja aiheuttamaan tämän salailurumban heidän välilleen. Oli tosiaan äärimmäisen turhauttavaa, että kukaan ei saanut tietää. Eivät he vain voineet tietää. Eivät, koska se tarkoittaisi Poppyn harjoittelujakson loppumista ja luultavasti Colininkin työuran loppumista Fairwillow:ssa, eikä Colin sitäkään nyt halunnut. Ei, vaikka mieluusti olisikin tunnustanut tunteensa muille. Poppy nyt tiesi, ei siinä ollut mitään epäselvää. Sen tosiaan huomasi kaikista niistä pienistä katseista ja huomionosoituksista, sellaisista asioista, joita muut eivät Poppyn elekielestä edes bonganneet. Colin ja Poppy olivat tosiaan tässä lähiaikoina muodostaneet ihan oman pienen kielensä, jonka avulla he saattoivat muistuttaa toisiaan kaikesta ihanasta heidän välillään muidenkin läsnäollessa. Hiljaa Colin antoi siinä katseensa lipua Poppystä Coryn suuntaan. Mitäköhän hänkin menisi tekemään, jos saisi tietää mitä Poppyn ja Colinin välillä olikaan meneillään? Ei hän ainakaan siihen hyvin suhtautuisi - se nyt oli varmaa.
Laurenilla oli ilmeisesti kova kiire päästä istumaan: sen verran innokkaasti hän oli hoputtanut kaikki istumaan paikoilleen. Niinpä Colin istui alas - valitettavasti ei Poppyn viereen - vaan sen sijaan hän sai Catherinen ja Coryn vierustovereikseen. "En ole varmaan ikinä ollut näin hienossa paikassa!" Catherine siinä ihasteli hotellin loistoa ohjelmalehtinen kädessään. Colin vain naurahti siihen, ja huomasi taas, kuinka he käänsivät automaattisesti Poppyn kanssa katseita toisiinsa. Taisivat jäädä katselemaan toisiaan pidemmäksikin aikaa. Colin yritti estää sitä, mutta se oli vain jokin alkukantainen reaktio, jota ei olisi saanut tapahtua. Catherinekin jossain vaiheessa kopautti Colinia olkaan ja kysyi, että mitä Colin oikein vilkuili. Colin oli tuttuun tapaansa kuitannut lausahduksen naurulla: ei Catherinen tarvinnut tietää, mitä hänen ja Poppyn välillä oli. Mies oli kerennyt juoda shamppanjalasistaan juuri ennen sitä, kun Poppy ilmoitti lähtevänsä naistenhuoneeseen. Ei Colin aluksi ajatellut lähtevänsä perään. Ei tälläisessä tilanteessa, mutta loppujen lopuksi miehen oli annettava periksi haluilleen. "I think I'll follow in her footsteps", Colin ilmoitti ja nousi ylös tuolilta. Hän korjasi siinä matkan varrella hieman puvun takkiaan ja oletti, että Poppy tulisi pian ulos sieltä naistenhuoneesta.
Ja niin kävikin. Colin suli leveään hymyyn, kun hän näki Poppyn tulevan ulos. Poppykin vastasi siihen hymyyn vähintäänkin yhtä innokkaana. Colin oli nähnyt naisia iltapuvuissa kyllä mielin määrin, varsinkin tänään, mutta kukaan, ei yksinkertaisesti kukaan, voinut voittaa Poppyä kauneudessa. Pian Poppy oli avannut suunsa ja Colin tuhahti kevyesti. "I know", mies hymähti. Hän vilkaisi Poppyn kättä, mutta katsahti pian sinne käytävälle, josta hän oli tullutkin. Ihmisiä oli ihan liikaa. Ei Colin voinut tarttua Poppyn käteen tai osoittaa hellyyttä millään muullakaan tavalla. Ne Poppyn seuraavat sanat saivat Colinin hymyilemään vinoon sävyyn. "What makes you think I want to come?" Mies kysäisi ilkikuriseen sävyyn. Hän jäi katselemaan Poppyä silmiin ja piti edelleen sitä vinoa hymyä huulillaan, ennen kuin hän tajusi, että ehkä heidän pitäisi palata takaisin. "I think we should go back. But after the speaking part is over, I would like to meet you. Meet me here. We could go somewhere. Just the two of us", Colin ehdotti hymyillen. Olisi toki ollut kohteliasta, että mies olisi ollut oman avecinsa kanssa koko illan, mutta oli Poppy huomattavasti mielenkiintoisempi tapaus kuin Catherine. Sitä paitsi, yleisten sosialisointien aikana kukaan ei edes tajuaisi, että Poppy ja Colin olivat kadoksissa; he vain luulisivat, että kaksikko oli esittäytymässä jollekulle uudelle henkilölle.
Colin ja Poppy palasivat muiden joukkoon, mutta eivät suinkaan vieri vieressä. He olivat sopineet, että Poppy menisi ensin, ja Colin tulisi vähän myöhemmin. Niin he tekivätkin. Loppujen lopuksi istuivat niille vanhoille paikoilleen ja jäivät odottamaan, että ihmiset olisivat päässeet loppuun puheissaan. Kansalliset lastensuojelupäivät olivat kyllä aina hieno tapahtuma - ei siitä päässyt mihinkään. Osittain myös koskettavat, ja sen Colin huomasi silloin, kun Catherine kiersi kätensä hänen käsivartensa ympärille. Jotenkin automaattisesti Colin käänsi heti katseensa Poppyyn tarkastaen, ettei nainen vain kuvitellut tästä mitään väärää. Ilmeisesti ei. Niinpä Colin antoi Catherinen tehdä niin ihan puheosion loppuun asti. Loppujen lopuksi sekin oli ohi. Niinpä kaikki alkoivat puhua uusien ihmisten kanssa, ja Colin katseli ihaillen, miten sujuvasti Poppy puhui vieraillekin ihmisille. Kun heidän katseensa sitten kohtasivat, lähti Colin astelemaan sinne, missä heidän pitikin tavata. Colin jäi odottamaan, eikä kestänyt kyllä kauaa, kun tuttu punapää asteli käytävää pitkin hänen luokseen. "I already thought that you dumped me", Colin vitsaili, ennen kuin hän tarttui Poppyn kädestä ja veti hänet erääseen sivummalla olevaan huoneeseen. Hän sulki oven perässään ja mitään sanomatta oli kietonut kätensä Poppyn ympärille. Pian mies jo painoi huulensakin Poppyn omille. "God, how I've missed you", Colin naurahti Poppyn huulia vasten.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Nov 24, 2014 17:18:04 GMT 2
Post by jenni on Nov 24, 2014 17:18:04 GMT 2
Poppyn teki mieli läimäistä Colinia käsivarteen leikkisästi, mutta ehkä sekin olisi ollut liian epäilyttävää. Sen sijaan hän keskittyi vain suomaan miehelle pienen irvistyksen muka hauskasta vitsistä. Olihan se ollut hauska. Oikeastaan kaikki, mitä Colin ylipäätään sanoi, oli yleensä hauskaa. Kuulosti Poppyn korviin hyvältä. Sellaista se kai oli, kun oli näin ihastunut johonkuhun. Se tunne tuntui Poppysta mukavalta. Siitäkin huolimatta, että he joutuivat salailemaan niin paljon suhdettaan. Lopulta Colin järjen äänenä oli patistamassa heitä takaisin paikoilleen. Pyysi kyllä ensiksi ilmestymään siihen paikkaan heti puheiden jälkeen, siis sitten, kun vapaamuotoisempi seurustelu alkaisi. Poppy nyökytteli, hymyili, nyökytteli taas. Tunsi ehkä itsensä hieman idiootiksi yrittäessään sen jälkeen peitellä hymyään, kun käveli takaisin pöytään muiden luo. Cory oli jo laskemassa kättään hänen selkänojalleen, kun nainen istuutui takaisin alas, mutta Poppy oli muka vahingossa samaan aikaan torjumassa vähäeleisesti miehen aikeet. Sen sijaan punapää vain hymyili lempeästi Corylle, alkoi kysellä siitä, mistä porukka oli ollut keskustelemassa. ”Oh, Colin? Umm, yeah, he went there, too. I don't know, maybe he'll come back soon”, Poppy totesi olevinaan mietteliääseen sävyyn, kun Catherine kyseli Colinin perään. Luultavasti kyseinen mies oli kuitenkin ilmaissut aikeensa käydä miestenhuoneessa, joten Poppy ei oikein ymmärtänyt, mitä Catherine huolehti.
Tosiasiassa Poppy kyllä hyvin tiesi, kuinka Colin olisi hyvinkin tulossa pian takaisin. He olivat nimittäin sopineet, kuinka Poppy palaisi ensin, Colin vasta hetkeä myöhemmin. Poppy vilkaisi huomaamattomasti pieni hymy huulillaan Colinia, kun mies lopulta tuli itsekin takaisin. Puheosuuksien aikana hän vilkaisi silloinkin miehen suuntaan, mutta vain siksi, että oli tajunnut Catherinen roikkuvan Colinissa kuin mikäkin takiainen. Okei, ihan kevyesti nainen oli kietonut kätensä Colinin käsivarren ympärille. Vaikka Poppy piti ilmeensä värähtämättömänä, kun kohtasi Colinin katseen, tunsi hän silti pientä harmistusta, ettei voinut itse olla siinä Catherinen paikalla. Ei hän olisi siinä tapauksessa Colinia lääppinyt kuten Catherine nyt teki, mutta ainakin hän olisi voinut olla varmistamassa, ettei sellaista olisi tapahtunut kenenkään toimesta. Viimein puheet oli pidetty ja he pääsivät yleisen jutustelun ja seurustelun makuun. Poppy ei edes välittänyt saman tien rynnätä sovitulle kohtaamispaikalle Colinin kanssa, sillä uusien kontaktien luominen ammatillisesta näkökulmasta oli myös naisen mielessä. Hänhän ei ollut mikään aivoton bimbo, joka olisi vain kaksilahkeisten vietävänä. Kuitenkin, kun heidän katseensa sitten lopulta kohtasivat ja Poppy antoi katseensa siirtyä Colinin mukana, kun mies lähti astelemaan kohti sovittua tapaamispaikkaa, punapää itsekin otti pari varovaista askelta ympärilleen vilkuilemisen saattelemana, kunnes määrätietoisti liikkumistaan ja lopulta käveli Colinin luo itsevarmempana.
Nainen ei ehtinyt juuri mitään sanoa, kun Colin oli jo vetäissyt hänet mukanaan johonkin huoneeseen. Poppy ehti hädin tuskin sanoa ”I don't think we can be here”, ennen kuin Colin oli painanut huulensa hänen omilleen, lausunut ne niin täydelliseltä kuulostavat sanat. ”You should learn a bit patience, Mr. Oswald”, Poppy virnisti vasten Colinin huulia, kun suuteli tätä äskeistä suukotusta pidempään. Kätensäkin nainen vei kevyesti Colinin niskan taakse. ”Okay I didn't say Mr. Oswald, did I?” hän kuitenkin päästi pienen naurunpurskahduksen ja läppäisi kätensä suunsa eteen. Herra Oswaldin käyttäminen syvensi heidän välistä ikäkuiluaan entisestään, sai Colinin vaikuttamaan jotakin kaksikymmentä vuotta häntä vanhemmalta. ”From now I'll call you just Colin, ok? Or maybe Pancake or Marshmallow... No, Cookie suits your name”, Poppy selitti huvittuneena, mutta ei Colinin ilmeestä päätellen saanut kauheasti kannustusta nimille. Sen ilmeen myötä Poppy vannoikin pitäytyvänsä vastedeskin Colinissa. He olivat taas uppoutumassa uuden suudelman vietäviksi, kun yhtäkkiä ovi kävikin ja Cory paukkasi sisälle. Cory! Poppy suorastaan lennähti Colinin luota irrottautuessaan niin ripeästi kyseisestä miehestä. Hän ei tiennyt mihin katsoa. Ei kyllä näyttänyt kukaan muukaan huoneessa oleva tietää, ainakin sen mukaan, mitä Poppyn harhaileva katse ehti niin Colinissa kuin Coryssakin nähdä. Hän ei osannut sanoa, kumpi mahtoi olla järkyttyneempi.
”I should go, I didn't know, yeah, I'm leaving now”, Cory takelteli, kunnes sitten vihdoin poistui huoneesta selvästi pöllämystyneen näköisenä. Poppy vilkaisi Coliniin avuttomana. Hitto vieköön, he olivat paljastuneet. Cory ei taatusti osaisi olla hiljaa, tämä menisi taatusti juoruamaan eteenpäin. Pian Poppy saisi potkut harjoittelupaikasta, Colin työpaikasta. Tai ehkä vain Poppy lentäisi ulos, Colin voisi saada vakavan varoituksen tai jotakin sensuuntaista... ”Oh, God”, oli ainoa, mitä Poppy sai sanotuksi. Colinkin siinä jotakin sai sanotuksi, mutta hetken päästä he kumpikin tulivat ulos huoneesta. Poppy jäi kuin näppejään nuolemaan, kun Colin harppoi jo kaukana ja pian punapää oli jo kadottanut miehen näköpiiristään. Hän käveli hajamielisenä istumaan alas heidän pöytäänsä, kun ei nähnyt Coryakaan missään. Lauren ilmestyi nopeasti hänen luokseen, ei tainnut tietää äskeisestä mitään (miksi olisikaan tiennyt?), vaan ihmetteli vain selvästi hieman samppanjasta humaltuneen hilpeästi, mitä Poppy pöytään tuli istumaan; oliko tämä kenties nauttinut vähän liikaa kuplajuomaa ja tarvinnut näin ollen pientä paussia seurustelusta. Poppy oli irvistää pienesti päänpudistelun lisäksi, mutta onnistui pitämään suhteellisen järkyttyneen mielensä kurissa ja vain hymyiltyä hieman. Selittipä hän, kuinka uusien ihmisten kanssa seurustelu oli toisinaan hieman väsyttävää. Olihan se varmasti, mutta ei hän yleensä vähästä tällaisissa tilaisuuksissa uupunut. Yllättäen Caroline ilmestyi heidän luokseen ihmettelemään, tiesivätkö he, miksi Colin ja Cory olivat ajautuneet juhlapaikan isolle, katetulle parveketerassille jokseenkin kiivaaseen keskusteluun. Poppy nosti katseensa vähän turhankin nopeasti Carolineen, rypisti otsaansa kummastuneena. Hän ei tiennyt, halusiko nähdä tai kuulla tilannetta omin silmin. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 28, 2014 8:40:31 GMT 2
Post by nepa on Nov 28, 2014 8:40:31 GMT 2
Colin tiesi tasan tarkkaan, että he voisivat jäädä kiinni Poppyn kanssa. Tiesi todellakin, mutta ei siltikään pystynyt päästämään irti siitä nuoresta naisesta, joka oli mennyt huumaamaan hänet kokonaan. Colin kaipasi Poppyn huulia omillaan niin paljon, ettei siinä ollut edes mitään järkeä. Ikävöi Colin tietenkin sitä Poppyn huonoa huumorintajua. Ihan yhtä huono huumorintaju Colinillakin kyllä oli, eli heillä oli ainakin hauskaa yhdessä. Silläkin hetkellä Colin katseli Poppyä hieman kulmiaan kohottaen, kun Poppy oli alkanut keksiä hänelle ties minkälaisia lempinimiä. Siis sen jälkeen, kun oli kutsunut Colinia herra Oswaldiksi. Ei silti, mieluummin Colin haluaisi, että Poppy kutsuisi häntä vaikka nimellä Cookie. Kunhan ei vain kutsuisi herra Oswaldiksi. Se vain muistutti ihan liikaa siitä, millaiset heidän välinsä olivat aiemmin olleet. He olivat olleet nimittäin oppilas ja luennoitsija. Olivat nykyäänkin työpaikkaohjaaja ja oppilas, mutta se heidän välisensä yö siellä luksusmökissä oli muuttanut kaiken. Hitto soikoon, kaikki oli muuttunut jo silloin, kun he Poppyn kanssa olivat suudelleet siellä hotellissa - tai pikemminkin Colin oli suudellut Poppyä. Joka tapauksessa, Colin ei Poppyn tapaamisen jälkeen ollut edes jaksanut keksiä psykologisia syitä sille, että miksi hän tunsi näin vahvaa vetovoimaa Poppyä kohtaan. Se oli osittain turhaakin. Colin katseli Poppyä lämpimästi, oikein tutki katseellaan, vaikka katseli punapäätä lähes joka päivä. Mies oli oppinut tuntemaan jo Poppyn kokonaisuutena: niin mielen kuin vartalonkin. Silti joka päivä Colin tunsi löytävänsä punapäästä jotain uutta.
"Yeah, Colin is good", Colin vastasi siihen Poppyn toteamukseen naurahtaen. Se nauru oli lämmin, sellainen, jota eivät kaikki kuulleet. Ja silloin Colin taas uppoutui niihin Poppyn silmiin. Uppoutui niinkin paljon, että hän oli jo painamassa huuliaan uudelleen Poppyn omille. Silloin Colin kuitenkin kuuli oven käyvän, ja hänen sydämensä pysähtyi hetkeksi. Poppy hyppäsi kerralla suurin piirtein kaksi metriä kauemmas Colinista, eikä syy ollut tuntematon. Cory. Coryn takia Poppy oli heittäytynyt kauemmas, ja Colin näytti niin järkyttyneeltä, ettei siinä ollut edes mitään järkeä. Ei hän tässä mitään pettämistä tai vastaavaa harrastanut. Hän vain suuteli naista, josta välitti äärimmäisen paljon. Kuitenkin hänen mieltään varjosti sillä hetkellä se tosiasia, että nyt he olivat jääneet kiinni. Colinin sydän hakkasi tuhatta ja sataa, eikä hän tiennyt, miten päin hän olisi ollut siinä tilanteessa. Hän osasi vain tuijottaa jäätyneenä Coryä, joka ottikin hetkeksi katsekontaktia Colinin kanssa. Ei helvetti, siitä katseesta Colin sai luettua kaiken pettymyksen ja vihan. Siis ne tunteet, jotka olivat varmasti Coryllä päällimmäisenä siinä tilanteessa. Mutta ei Cory tajunnut tätä. Jos hän tajuaisi, hän ymmärtäisi. Luultavasti Cory nyt luuli, että Colin ja Poppy tekivät näin vain hetken huumassa, että Colin käytti häikäilemättä hyväkseen itseään nuorempaa naista. Mutta ei se ollut totuus. Ei Cory tietänyt aiheesta yhtään mitään.
Pian Cory oli lähtenyt, ja Colin alkoi pelätä, minne se Cory oikein marssi. Mies ei pystynyt edes huokaisemaan siltä paniikiltaan, mutta kuuli kyllä Poppyn järkyttyneet sanat. "I have to go after him", Colin inisi suurin piirtein vain itsekseen. Ei hän edes sanonut Poppylle hei, kun hän oli jo harppomassa eteenpäin. Colin saapui takaisin väkijoukon sekaan ja alkoi etsiä Coryä kuumeisesti katseellaan. Missä Cory oli? Kenen kanssa? Olisiko hän kertomassa rouva Smithille tästä kaikesta? Vai olisiko hän juoruamassa aiheesta kenties Laurenille? Vai kenelle? Mies haravoi ihmislaumaa paniikkisen näköisenä, mutta ei nähnyt Coryä missään. Loppujen lopuksi hän näki Catherinen. Catherineltä hän voisi kysyä. Niinpä Colin suorastaan hiihti Carolinen luo. "Caroline", Colin sanoi ihan liian nopeasti ja empimättä, "where is Cory?" Hän vei kätensä Carolinen olkapäälle. Sitä elettä Caroline varmasti ihmetteli. Voi Caroline. Caroline, joka tulisi pian vihaamaan Colinia tämän tilanteen takia. "I think he went outside", Caroline virnuili hieman humaltuneen oloisena. Normaalisti Colin olisi Carolinea moisesta tiedosta kiittänyt, mutta ei hän kyennyt tekemään niin tällä kertaa. Colin osasi vain miettiä, että miten tulisi selittämään äskeisen tilanteen Corylle. Cory olisi nimittäin ihan helvetin ärsyyntynyt. Hän oli yrittänyt flirttailla Poppylle koko ajan tietämättä mistään mitään. Mies huokaisi syvään, kun hän sitten näki Coryn. Cory oli kuin olikin ulkona, siellä terassiparvekkeella. Sinne meni siis Colinkin. Cory ei kuitenkaan sanonut mitään. Ei edes tervehtinyt. "You don't understand", Colin siis aloitti, "so, please,listen to me." Colin yritti katsoa Coryä vakuuttavasti. Cory kuitenkin vain tuhahti. "Why would I listen to you? You fucking knew I had feelings for Poppy." Cory käänsi Coliniin katsekontaktin, joka kertoi kaiken.
Hetkeksi Colin hiljentyi. Kyllä hän tiesi, mitä Cory ajatteli. Mitä hän oli tuntenut. Lopulta Colin huokaisi syvään rauhoittaakseen hermonsa, jotka kulkivat ihan liian nopeasti. "As I said, you don't understand", Colin sanoi alistuneen kuuloisena. "Poppy and me.. We", Colin heilutteli käsiään yrittäen löytää sopivia sanoja. "We have been together since November." Colin vei jo käsiään hieman puuskaan. Hän ei olisi kuvitellut tunnustavansa tätä kenellekään. Ei missään vaiheessa hänen ja Poppyn suhdetta. Ei tässä vaiheessa. Kuitenkin, siinä hän nyt oli kertomassa Corylle, että mikä hänen ja Poppyn tilanne oli. Colin rykäisi, kun Cory ei vastannut mitään. Cory vain nojasi käsillään yhtä pöytää vasten ja selvästi yritti tasoitella hengitystään. Cory tosiaan oli järkyttynyt. "Oh come on, having casual sex with someone isn't considered dating!" Cory lopulta karjaisi ja vei kättään sivulle. Colin ei tiennyt, miksi se lause kuulosti niin helvetin pahalta hänen korvaansa, mutta se sai hänen pulssinsa kohoamaan. "You're just sexually attracted to her, I like her in a different way than you", Cory jo huusi. Colin ei kuitenkaan aikonut ottaa sitä paskaa vastaan. "And what makes you think so? You don't know her like I do! You're not the one in love with her!" Colin huomasi itsekin korottavansa ääntään, ja pelästyi, kun tajusi mitä oli sanonut. Cory katsoi Colinia silmiään siristäen. "I love her, okay?" Colin vielä toisti, tällä kertaa rauhallisemmin. Cory ei kuitenkaan rauhoittunut tuosta lauseesta ollenkaan. "Well good for you! You know, I bet Poppy doesn't feel the same way. Actually, I think she's been sleeping with you just because of her little job at Fairwillow. You're guiding her, so of course she will bang you", Cory aloitti, ja Colin pudisti päätään. Hän tunsi kehonsa jännittyvän. "Don't", Colin sihahti hampaidensa välistä. Kauaa Colin ei voinut olla hiljaa. Ei vaan pystynyt siihen.
"How did you even get her to sleep with you?" Cory vielä ihmetteli. "I bet she dreams of me when you're on top of her", Cory jatkoi sitä huutamistaan, ja silloin Colinilla napsahti. Ennen kuin hän huomasikaan, olivat he jo painamassa siellä terassin lattialla. Silloin Colin kuitenkin huomasi, että joku - jotkut - tulivat heidän luokseen. Vai olivatko olleet paikalla jo pidempään? "Lopettakaa!" Colin lopulta kuuli Carolinen äänen. Hän luuli näkevänsä myös Catherinen ja Laurenin, jonkun tuntemattoman miehen ja.. Kyllä. Siellä se tuttu punapääkin seisoi järkyttyneen näköisenä. Joku tarttui kiinni Colinista, mutta mies nousi itse ylös ja ravisteli itsensä pois sen tuntemattoman henkilön otteesta. Hän vei sormensa alahuulelleen, kun tunsi siinä viiltävää kipua. Colin käänsi katseensa Coryyn, ja Cory katsoi häntä. "This is not over, believe me", Cory sanoi, ennen kuin siirtyi sisälle jonkun miehen kanssa. Kaikki muut taas jäivät Colinin seuraan. Eivät kuitenkaan sanoneet mitään. "It's nothing", Colin pudisteli päätään. "We're just too drunk." Ei se paikkaansa pitänyt, mutta jotain Colin tahtoi selittää. Niinpä naiset katosivat pettyneen näköisinä. Siis kaikki, paitsi Poppy. Kyseisen naisen reaktiota Colin pelkäsi eniten. Pelkäsi myös sitäkin, että oliko Poppy ehtinyt kuulla sen Colinin rakkauden tunnustuksen. Sellaisella Colin vain työntäisi Poppyn kauemmas. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Dec 23, 2014 15:34:07 GMT 2
Post by jenni on Dec 23, 2014 15:34:07 GMT 2
Pakkohan Poppyn oli ollut tulla Carolinen ja Laurenin perässä sinne ulkoterassille. Ei hän vain voinut jäädä sisällekään miettimään kuumeisesti, mitä ulkopuolella mahtoi tapahtua. Mutta kun hän vihdoin pääsi ulos kahden juuri mainitun kollegansa kanssa, hän katui tuloaan. Olisi pitänyt jäädä sisälle. Siinä heidän edessään Colin ja Cory olivat nimittäin lattialla painimassa. Poppy ei ollut ehtinyt nähdä tai kuulla siihen tilanteeseen johtaneita tapahtumia tai sanoja, joten hän pystyi vain arvailemaan, mitä miehet olivat toisilleen syytäneet sanallisesti. Muiden paikalletulo sai Coryn kuitenkin poistumaan paikalta jonkun miehen saattelemana. Colin jäi selittelemään tilannetta naiskolmikolle, yritti kuitata asiaa pelkän humalan avulla. Caroline ja Lauren taisivat uskoa Colinia, mutta Poppy tiesi enemmän, eikä uskonut, että Colin ja Cory silkkaa känniääliömäisyyttään katolla rähisivät. Hänen vuokseen he siellä olivat tapelleet. Cory oli hetki sitten nähnyt kaiken, tajunnut hitto vieköön kaiken, ja nyt kyseinen mies oli vihainen. Vihainen sekä yrittänyt purkaa sitä vihaansa mätkimällä Colinia. ”Your lip. It's bleeding”, Poppy sai sanotuksi hiljaa, kun oli astunut hieman lähemmäksi Colinia. Hän yritti koskettaa miestä kasvoihin, mutta toinen tuntui väistävän heti. Eikö Colin enää halunnutkaan olla hänen kanssaan, Poppy ei voinut olla miettimättä. Nyt kun Cory tiesi, halusiko Colin lopettaa kaiken? Poppy ei tosin keksinyt loogista syytä sellaiselle, mutta ne ajatukset risteilivät hänen mielessään vinhasti.
”I can talk with him. I'll explain all this to him”, punapää sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Ei hänellä ollut kyllä hajuakaan, mitä voisi sanoa Corylle, joka oli niin pitkään ja niin ilmiselvästi flirttaillut hänelle pitkin työharjoittelujaksoa Fairwillow'ssa. Kuinka hän viitsisi musertaa kyseisen miehen tiedolla, ettei oikeasti ollut kiinnostunut tästä, vaan kaiken lisäksi tämän kollegasta pelkästään? ”Can we just go away from here? Let's take a cab and go to my place. I don't want you to be alone tonight”, Poppy selitti, vaikka osaksi hän ei halunnut itse mennä juhlista yksin kotiinsa – olla koko pitkää yötä yksin ja miettiä, mahtaisiko Cory heti maanantaiaamuna kertoa rouva Smithille näkemästään. Tai mikä vielä pahempaa, ehkä Cory soittaisi piruuttaan jo heti huomenna esimiehelleen ja paljastaisi kaiken. Colin ei tainnut olla kovin halukas viettämään tulevaa yötä yhdessä, mutta jollain ilveellä Poppy sai kuin saikin lopulta houkuteltua miehen ainakin samaan taksiin kanssaan. Ei nainen kyllä aikonut toista helpolla päästää yksinään kotiinsa; häntä arvelutti, mitä mies vielä keksisi ärsyyntyneenä. Lauren ilmestyi heidän luokseen, kun he pääsivät ulkoterassilta takaisin lämpimään juhlasaliin, jossa juhlakansan puheensorina tuntui jatkuvan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sisällä ei kyllä toden totta ollutkaan, kukaan ei ollut tainnut idioottimaisesti kailottaa terassilta sisäpuolelle, kuinka terassilla oli tappelu ollut juuri käynnissä. ”I'll watch that he get to home safely. Everything's fine now, thanks. See you at work on Monday”, Poppy puheli Laurenille, tosin tunsi jonkin kuristavan kurkussaan, kun väitti kaiken olevan nyt hyvin. Colin ei ainakaan vaikuttanut kovin läsnäolevalta siinä hänen vieressään, mutta Poppy pysytteli tämän ja Laurenin välissä, kuin keskittääkseen Laurenin huomion itseensä.
Laurenista päästyään Poppy ja Colin suuntasivat hakemaan päällystakkinsa, sitten menivät alas kadulle. Paljon he eivät puhuneet toisilleen mitään, oikeastaan Colin tuntui olevan kovin hiljainen, kun taas Poppy keskittyi huitomaan ohiajaville keltaisille takseille. Viimein yksi niistä kurvasi jalkakäytävän viereen heidän eteensä, ja Poppy usutti Colinin edeltä autoon ja meni lopulta itse perästä. ”529 Broome Street”, nainen lausui taksinkuljettajalle, eikä Colin ainakaan vielä noussut vastarintaan ilmoittamalla omaa osoitettaan. Poppy tunsi helpotusta siitä, että Lauren taikka Caroline kumpikaan ei ollut ihmettelemässä sitä, miksi hän ja Colin lähtivät juhlista määränpäänään sama osoite. Kun he olivat istuneet pari korttelia hiljaa takapenkillä, Poppy kääntyi paremmin Colinin puoleen ja katseli miestä otsa hieman rypyssä. ”What did you say to him? Or what did he say to you? I know you didn't go there just to wrestle with him”, Poppy kysyi tiukkaan sävyyn. Colin ei taatusti ollut mennyt ulkoterassille vain kaataakseen Coryn maahan ja alkaakseen tapella. Hetkeksi Poppy vei kätensä Colinin käsivarrelle, kuljetti kättään sitä pitkin hitaasti alaspäin ja laski lopulta kämmenensä miehen omalle. ”Everything will be alright. I'm sure about it. Cory is not stupid... He won't do anything too silly. I'll talk to him later... Tomorrow.” Poppy huokaisi pienesti ja käänsi katseensa ikkunasta ulos, katseli hetken aikaa ohikiitäviä taloja, ihmisiä, katuja. Matkaa ei olisi jäljellä enää kauan hänen kotitalolleen. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 24, 2015 0:10:29 GMT 2
Post by nepa on Jan 24, 2015 0:10:29 GMT 2
Colinin oli äskettäin ollut erittäin vaikeaa tajuta, että mitä oli tapahtunut. Kuitenkin, kun he jäivät Poppyn kanssa kahden, iskostui asia varsinaisen hyvin hänen pääkoppaansa. "Oh God", hän pihahti huultensa välistä ja kuuli pian Poppyn huolehtivan hänen avonaisesta huulestaan. Mies nosti sormensa huulilleen ja nähdessään punaista sai todeta, että hänen huulensa tosiaan vuosi. Toistaiseksi hän ei tuntenut mitään, mutta eiköhän hän tuntisi hetken päästä kunnon jomotusta. Tällä hetkellä se jomotus oli suurimmaksi osaksi hänen päässään, koska häntä hävetti ihan pirusti. Hän oli mennyt hyökkäämään Coryn kimppuun naisen takia. Okei, kyseessä ei ollut kuka tahansa nainen, mutta silti. Ei Colin ollut luonteeltaan se henkilö, jonka ensimmäinen reaktio oli hyökätä jonkun kimppuun. Tällä kertaa niin oli käynyt, ja sen ansiosta Colin tosiaan oli tajunnut, miten vahvoja tunteita omistikaan Poppyä kohtaan. Äsh, Colin oli aikuinen ihminen! Ei hän suinkaan saisi reagoida kuin hormonien sekoittama teinipoika. Niin oli kuitenkin käynyt, ja kyseistä tilannetta ei enää voinut korjata. Ei, vaikka Poppy siinä yritti kovin vakuutella, että puhuisi Coryn kanssa. Tuskin Cory enää kuuntelisi järkipuhetta.
Colin oli päässyt ylös maasta. Hiljainen suostumus oli tarjottu siihen Poppyn ehdotukseen, ja niin he menivät ensin sisälle voidakseen hyvästellä muut - tai tässä tapauksessa Laurenin. Edelleen tapahtuneesta hämmentynyt Colin oli vain hiljaa ja toljotti suurin piirtein tiedottomana eteensä. Sen hän sentään tajusi, että hänen tuli seurata Poppyn jalanjälkiä. Vähän tiedostavammaksi Colin muuttui silloin, kun he olivat ulkona odottamassa taksia, ja Colinin olisi tehnyt mieli sanoa Poppylle jotain. Niin, jotain, mutta mitä? Ei hän halunnut pyytää anteeksikaan, kun ei ollut tehnyt Poppylle mitään pahaa - ehkä. Se riippui täysin siitä, että kertoisiko Cory Poppyn ja Colinin suhteesta eteenpäin. Taksissakaan alkumatka ei sujunut mitenkään kevyin tunnelmin, mutta sitten Poppy päätti rikkoa hiljaisuuden ja oli hiljaa liu'uttanut kämmenensä Colinin omalle. Se tuntui hyvältä kuten aina. Vastausta Colin ei kuitenkaan saanut ulos, mutta Poppy jatkoi. Sanoi, että aikoisi puhua Corylle. "I don't know if that's a good idea", Colin hymähti. "I bet he's furious. We, uhh.. He.. Well, let's just say that we had different opinions on you and me", hän kertoi.
Lopulta Colin vei kätensä Poppyn poskelle ja silitti sitä. "I'm just glad you're here with me", hän totesi lämpimään sävyyn, ennen kuin painoi huulensa Poppyn omille. Ehkä se riittäisi selittämään kaiken.
|
|
