Post by jenni on Nov 2, 2014 12:22:23 GMT 2
Lauantaina 9. elokuuta 2014, alkuilta
Adam & Giselle
The Quin Hotel @ Manhattan
Adamin look
Ei, hän ei suinkaan olisi tehnyt tätä ellei olisi mennyt häviämään sitä surkeaa vetoa Kylen kanssa. Argh! miksi hän oli edes suostunut siihen typerään vedonlyöntiin kyseisen kaverin kanssa? Ilman muuta Kyle oli saanut sen sinkkuiltamilla pokaamansa naisen, Emilyn, toisillekin treffeille. Oikeastaan tuleva lemmenpari oli tainnut päästä jo kolmansillekin, ja Kyle jaksoi aina virnuilla, mitä kolmannella pesällä mahdollisesti päästiin jo tekemään. Adam ei välittänyt tietää, vaikka tiesihän hän. Toki hän oli iloinen kaverinsa puolesta, mutta oikeasti, yksityiskohdat voitiin jättää pariskunnan kahdenkeskisiin hetkiin! Joka tapauksessa, se veto. Jos Kyle saisi Emilyn houkuteltua uusille treffeille kanssaan, Adam saisi luvan hyödyntää muuan yrityksen palveluita. Kyle oli kuuleman mukaan itsekin kokeillut kerran kyseisen Yours Truly Co:n palveluita ja ollut tyytyväinen saamaansa. Ajatuskin moisesta tuntui Adamista varsin oudolta. Miksi ihmeessä hän haluaisi seksiä ja maksaisi siitä? Hän olisi mieluummin ilman vaikka vuoden... Ikään kuin hän ei olisikin ollut jo hyvän aikaa ilman. Olisi hän tietenkin voinut kieltäytyä Kylen painostuksista huolimatta, mutta toisaalta... Ajatus kiehtoi Adamia. Ihan vähän vain. Hänkin oli kuitenkin vain mies miesten joukossa. Hän oli varannut itselleen ajan lauantaiksi, elokuun yhdenneksi. Jo pelkkä ajanvaraaminen tuntui omituiselta. Toisaalta helpottavalta. Aivan kuin hän olisi menossa vain parturiin siistimään hiuksensa! Niin helppoa ja tavallista se oli. No eikä ollut, Adam muistutti itseään.
The Quin Hotel oli paikka, jonka aulabaariin hänen oli käsketty tulla. Vain muutama kadunpätkä Keskuspuistosta, vaikka eihän Adam sieltä suunnasta tullutkaan. Hänen piti tulla maanalaisella, matka kesti liki parikymmentä minuuttia Manhattanin toiselta laidalta. Adamista tuntui, kuinka jokainen kanssamatkustaja metrosta katsoisi häntä eri tavalla, kuin tietäen, että hän oli menossa tekemään jotakin tavanomaista parturikäyntiä erikoisempaa. Vaikka hän kuinka yritti ajatella olevansa menossa hiustenleikkuuseen, ajatukset muiden olemattomista katseista saivat hänet levottomaksi. Hän yritti tuijotella metrovaunun ikkunasta pimeää tunnelinseinää, hetken ajan valoisaa metroasemaa kun juna lipui eri asemille, ja sitten taas pimeää seinää, mutta ajatukset risteilivät villisti hänen mielessään ja kiusasivat häntä. Välillä hän kokeili selata älypuhelimestaan uutisia ja Facebookin syötettä sekä pelata jotakin peliäkin, mutta ei, hän koki olonsa silti äärimmäisen hermostuneeksi. Eihän hän jumalauta onnistuisi tässä, jos stressaisi koko hommaa jo nyt! Mitä se Yours Truly Co:n nainenkin ajattelisi asiakkaastaan, joka varaisi ajan eikä sitten pystyisikään... Adamia hermostutti, mutta silti hän huomasi hieman myös odottavansa tulevaa. Kuten sanottua, hänkin oli vain mies. Tällaisen asian piti olla kiehtovaa. Hän ei pelännyt Kyleä, muttei myöskään halunnut kuulla tämän ivailevan jänistämisestä seuraavat puoli vuotta. Adam kokeili povitaskuaan, jonne oli upottanut lompakkonsa. Hän oli käynyt ennen metroon astumista nostamassa käteistä rahaa, setelinipun, jonka sitten ojentaisi naiselle. Outoa.
Juna lipui oikealle asemalle aivan liian pian. Adam nousi ylös, tunsi taas muiden katseet itsessään, vaikka tiesikin sen olevan pelkkää harhakuvitelmaa. Hän siirtyi massan seassa ulos metrovaunusta ja käveli liukuportaisiin, antoi niiden kuljettaa itsensä ylös katutasolle. Pienen hetken ajan hänen täytyi katsella ympärilleen, ennen kuin hän tajusi, mihin suuntaan lähteä. Ei se ollut kuin suoraan pieni pätkä metron menosuuntaan, sitten käännös vasemmalle ja kas, siinä The Quin Hotel olikin. Adam hengähti syvään saapuessaan hotellin pääsisäänkäynnille. Hän katsahti kelloaan, totesi olevan kymmenen minuutin päässä sovitusta ajasta. Heidän oli määrä tavata naisen kanssa hotellin aulabaarissa. Adam tajusi, että ehtisi tilata rauhoittavan viskin odotellessa, kun hän asteli sisälle ala-aulaan ja tajusi baarin vasemmalla pääovilta katsottuna. ”Laita viski... Tai laita saman tien tuplana”, Adam sanoi baarimikolle istuuduttuaan tiskin ääressä olevalle korkealle jakkaralle. Hän maksoi tilauksensa ja katsoi hetken juomaa, hörppäsi sitten suullisen siitä. Sitten hän jäi katselemaan ympärilleen, kaikki näytti niin tavalliselta – miten sellaisessa hotellissa voitiin harjoittaa... Sellaisia puuhia? Tai eivät kai ne asiat hotelliin liittyneet, kai. Ei, eivät voineet. Ei sellaisia yhteistyösopimuksia varmaankaan ollut. Juotuaan viskinsä loppuun Adam koki kuitenkin yllätyksen; hän näki Giselle de la Chavez Ortizin lipuvan hänkin aulabaariin. Nainen katseli ympärilleen, kunnes heidän katseensa kohtasivat. He eivät olleet nähneet sitten sinkkuiltamien, mutta tokihan Adam ex-tyttöystävänsä siskon tunnisti. Heidän katseensa kohtasivat ja Voi ei, Adam ajatteli mielessään. Mitä hän kertoisi, jos Giselle kysyisi, miksi hän oli siellä hotellilla? Ei hän kuitenkaan voinut enää olla hiljaakaan, ei nyt, kun he olivat jo huomanneet toisensa. ”Giselle! Hei, tuota, mitäs sinä täällä?” Adam kysäisi ja sysäisi vaivihkaa edessään ollutta viskilasia kauemmas itsestään, hieraisi sitten takaraivoaan hivenen kiusaantuneena. Hän oli varmasti juuri niin läpinäkyvä, kuin miltä yritti olla näyttämättä.
Adam & Giselle
The Quin Hotel @ Manhattan
Adamin look
Ei, hän ei suinkaan olisi tehnyt tätä ellei olisi mennyt häviämään sitä surkeaa vetoa Kylen kanssa. Argh! miksi hän oli edes suostunut siihen typerään vedonlyöntiin kyseisen kaverin kanssa? Ilman muuta Kyle oli saanut sen sinkkuiltamilla pokaamansa naisen, Emilyn, toisillekin treffeille. Oikeastaan tuleva lemmenpari oli tainnut päästä jo kolmansillekin, ja Kyle jaksoi aina virnuilla, mitä kolmannella pesällä mahdollisesti päästiin jo tekemään. Adam ei välittänyt tietää, vaikka tiesihän hän. Toki hän oli iloinen kaverinsa puolesta, mutta oikeasti, yksityiskohdat voitiin jättää pariskunnan kahdenkeskisiin hetkiin! Joka tapauksessa, se veto. Jos Kyle saisi Emilyn houkuteltua uusille treffeille kanssaan, Adam saisi luvan hyödyntää muuan yrityksen palveluita. Kyle oli kuuleman mukaan itsekin kokeillut kerran kyseisen Yours Truly Co:n palveluita ja ollut tyytyväinen saamaansa. Ajatuskin moisesta tuntui Adamista varsin oudolta. Miksi ihmeessä hän haluaisi seksiä ja maksaisi siitä? Hän olisi mieluummin ilman vaikka vuoden... Ikään kuin hän ei olisikin ollut jo hyvän aikaa ilman. Olisi hän tietenkin voinut kieltäytyä Kylen painostuksista huolimatta, mutta toisaalta... Ajatus kiehtoi Adamia. Ihan vähän vain. Hänkin oli kuitenkin vain mies miesten joukossa. Hän oli varannut itselleen ajan lauantaiksi, elokuun yhdenneksi. Jo pelkkä ajanvaraaminen tuntui omituiselta. Toisaalta helpottavalta. Aivan kuin hän olisi menossa vain parturiin siistimään hiuksensa! Niin helppoa ja tavallista se oli. No eikä ollut, Adam muistutti itseään.
The Quin Hotel oli paikka, jonka aulabaariin hänen oli käsketty tulla. Vain muutama kadunpätkä Keskuspuistosta, vaikka eihän Adam sieltä suunnasta tullutkaan. Hänen piti tulla maanalaisella, matka kesti liki parikymmentä minuuttia Manhattanin toiselta laidalta. Adamista tuntui, kuinka jokainen kanssamatkustaja metrosta katsoisi häntä eri tavalla, kuin tietäen, että hän oli menossa tekemään jotakin tavanomaista parturikäyntiä erikoisempaa. Vaikka hän kuinka yritti ajatella olevansa menossa hiustenleikkuuseen, ajatukset muiden olemattomista katseista saivat hänet levottomaksi. Hän yritti tuijotella metrovaunun ikkunasta pimeää tunnelinseinää, hetken ajan valoisaa metroasemaa kun juna lipui eri asemille, ja sitten taas pimeää seinää, mutta ajatukset risteilivät villisti hänen mielessään ja kiusasivat häntä. Välillä hän kokeili selata älypuhelimestaan uutisia ja Facebookin syötettä sekä pelata jotakin peliäkin, mutta ei, hän koki olonsa silti äärimmäisen hermostuneeksi. Eihän hän jumalauta onnistuisi tässä, jos stressaisi koko hommaa jo nyt! Mitä se Yours Truly Co:n nainenkin ajattelisi asiakkaastaan, joka varaisi ajan eikä sitten pystyisikään... Adamia hermostutti, mutta silti hän huomasi hieman myös odottavansa tulevaa. Kuten sanottua, hänkin oli vain mies. Tällaisen asian piti olla kiehtovaa. Hän ei pelännyt Kyleä, muttei myöskään halunnut kuulla tämän ivailevan jänistämisestä seuraavat puoli vuotta. Adam kokeili povitaskuaan, jonne oli upottanut lompakkonsa. Hän oli käynyt ennen metroon astumista nostamassa käteistä rahaa, setelinipun, jonka sitten ojentaisi naiselle. Outoa.
Juna lipui oikealle asemalle aivan liian pian. Adam nousi ylös, tunsi taas muiden katseet itsessään, vaikka tiesikin sen olevan pelkkää harhakuvitelmaa. Hän siirtyi massan seassa ulos metrovaunusta ja käveli liukuportaisiin, antoi niiden kuljettaa itsensä ylös katutasolle. Pienen hetken ajan hänen täytyi katsella ympärilleen, ennen kuin hän tajusi, mihin suuntaan lähteä. Ei se ollut kuin suoraan pieni pätkä metron menosuuntaan, sitten käännös vasemmalle ja kas, siinä The Quin Hotel olikin. Adam hengähti syvään saapuessaan hotellin pääsisäänkäynnille. Hän katsahti kelloaan, totesi olevan kymmenen minuutin päässä sovitusta ajasta. Heidän oli määrä tavata naisen kanssa hotellin aulabaarissa. Adam tajusi, että ehtisi tilata rauhoittavan viskin odotellessa, kun hän asteli sisälle ala-aulaan ja tajusi baarin vasemmalla pääovilta katsottuna. ”Laita viski... Tai laita saman tien tuplana”, Adam sanoi baarimikolle istuuduttuaan tiskin ääressä olevalle korkealle jakkaralle. Hän maksoi tilauksensa ja katsoi hetken juomaa, hörppäsi sitten suullisen siitä. Sitten hän jäi katselemaan ympärilleen, kaikki näytti niin tavalliselta – miten sellaisessa hotellissa voitiin harjoittaa... Sellaisia puuhia? Tai eivät kai ne asiat hotelliin liittyneet, kai. Ei, eivät voineet. Ei sellaisia yhteistyösopimuksia varmaankaan ollut. Juotuaan viskinsä loppuun Adam koki kuitenkin yllätyksen; hän näki Giselle de la Chavez Ortizin lipuvan hänkin aulabaariin. Nainen katseli ympärilleen, kunnes heidän katseensa kohtasivat. He eivät olleet nähneet sitten sinkkuiltamien, mutta tokihan Adam ex-tyttöystävänsä siskon tunnisti. Heidän katseensa kohtasivat ja Voi ei, Adam ajatteli mielessään. Mitä hän kertoisi, jos Giselle kysyisi, miksi hän oli siellä hotellilla? Ei hän kuitenkaan voinut enää olla hiljaakaan, ei nyt, kun he olivat jo huomanneet toisensa. ”Giselle! Hei, tuota, mitäs sinä täällä?” Adam kysäisi ja sysäisi vaivihkaa edessään ollutta viskilasia kauemmas itsestään, hieraisi sitten takaraivoaan hivenen kiusaantuneena. Hän oli varmasti juuri niin läpinäkyvä, kuin miltä yritti olla näyttämättä.