|
|
Mar 21, 2015 17:14:44 GMT 2
Post by Deleted on Mar 21, 2015 17:14:44 GMT 2
Tiistai 11. syyskuuta 2012, alkuiltaFloydien koti Ronja & WalterSivuhahmoina Walterin vanhemmat Kevin & Cathryn sekä pikkusisarukset Ethan & Emma Kuluneet pari viikkoa olivat menneet eteenpäin turhankin nopeasti Walterin elämässä. Pari viikkoa sitten hän oli lähtenyt perheensä kanssa käymään Bronxin eläintarhassa, sillä hänen vanhempansa olivat halunneet esitellä Walterille viimein perheen uuden aupairin, Ronjan. Jo ennen sitä tapaamista Walterilla oli ollut pieni aavistus siitä, että kyseessä saattaisi olla sama Ronja, johon hän oli tutustunut joitakin vuosia sitten Uudessa-Seelannissa. Walter oli pitänyt sitä kuitenkin epätodennäköisenä, mutta kun hän oli saapunut perheensä seuraan, oli hän saanut todeta, että kyseessä oli todella se samainen Ronja. Kauaa he eivät olleet silloin jutelleet keskenään, mutta tämän parin viikon aikana he olivat tavanneet toisensa jo muutamaankin kertaan. Vanhemmilleen Walter ei halunnut kertoa heidän tapaamisistaan – hän ei halunnut alkaa selitellä mitään heidän pienestä lomaromanssista, ei se kuulunut hänen vanhemmilleen millään tapaa. Hänen ja Ronjan romanssista kertomatta jättäminen Walterin vanhemmille ei ollut ainut asia, joka Walterilta oli jäänyt kertomatta. Ensinnäkään, hän ei ollut maininnut Hayleylle Ronjasta mitään. Ei hän toisaalta nähnyt siihen mitään syytäkään, sillä mitään epäilyttävää ei ollut tapahtunut, joten kai Walter sai ystäviään tavata. Hieman arveluttavampaa oikeastaan oli se, että Walter ei ollut maininnut tyttöystävästään mitään Ronjalle. Hänellä olisi ollut siihen montakin hyvää tilaisuutta, mutta jotenkin se vain oli jäänyt.. Ja, no, kai Walterin oli pakko myöntää, että hänellä oli edelleen tunteita Ronjaa kohtaan. Hän kuitenkin yritti työntää niitä tunteita syrjemmäksi, sillä hän seurusteli nyt ja hänen ei pitäisi sotkea suhdettaan yhtään millään tavalla. Niin Walter kovasti ainakin yritti uskotella itselleen, mutta siitäkin huolimatta hän huomasi viettävänsä Ronjan kanssa aikaa ja tyttö pyöri turhankin usein hänen ajatuksissaan. Tänään Walter oli sitten saanut vanhemmiltaan kutsun tulla myöhemmin illalliselle heidän kanssaan. Cathryn oli muistanut myös mainita, että Walterin pitäisi ottaa Hayley mukaan, jotta Ronja ja Hayley saisivat myös viimein tavata toisensa. Walter oli onnistunut vain mutisemaan jonkun onnettoman syyn siitä, että Hayley oli muka kiireinen, eikä kerkeäisi paikalle tänään. Todellisuudessa Walterilla ei ollut yhtään mitään mielenkiintoa raahata tyttöystäväänsä Ronjan nähtäväksi, sillä sen pienen salaisuuden paljastuminen olisi ihan taatusti pilannut heidän välinsä. Eihän Walter tietysti voinut tietää, vaikka Ronjallakin olisi poikaystävä, eikä toinen vain olisi maininnut asiasta.. Ei, kyllä Ronja olisi kertonut. Ronja oli suorapuheinen, eikä varmasti tekisi näin tyhmää temppua niin kuin Walter oli nyt tehnyt. Alkuillasta Walter oli sitten lähtenyt vanhempiensa luokse ja oli hän kyllä kertonut Hayleylle, minne oli matkalla, mutta ei ollut pyytänyt tätä mukaansa – tyttö oli itsekin onneksi menossa jonkun kaverinsa luokse, joten Walterin ei tarvinnut tuntea asiasta huonoa omaatuntoa. Matka sujui vähän turhankin nopeasti ja pian Walter oli jo sovittamassa avaintaan vanhempiensa oveen. Hän astui eteiseen ja vetäisi oven perässään kiinni. ”Moi.” Walter huikkasi olohuoneesta ja pian hän kuulikin jo askelten äänet – Emma ja Ethan tietysti juoksivat veljeään vastaan. ”No moi, noinko ikävä teillä on ollut?” Walter sanoi pienesti naurahtaen ja pörrötti kummankin hiuksia. Sisarukset olivat jo raahaamassa häntä olohuoneeseen, joskaan muita siellä ei ollut – kaksosten mukaan äiti oli vielä laittamassa ruokaa, muiden sijainnista Walter ei saanut ihan kamalan tarkkaa vastausta. |
|
|
|
Mar 22, 2015 13:20:23 GMT 2
Post by Deleted on Mar 22, 2015 13:20:23 GMT 2
Ronja kuunteli huvittuneena, kuinka täysin villeiksi ryhtyneet kaksoset hyppivät hänen sängyllään ja lauloivat radiosta pauhaavia lastenlauluja täysin nuotin vierestä. Lapset olivat olleet levottomia siitä asti, kun heille oli ilmoitettu että kauan kaivattu isoveli Walterkin saapuisi tänään perheen illallispöytään. Ronjakin oli asiasta varsin mielissään, sillä vaikka hän olikin tavannut Walteria satunnaisia kertoja viimeisten viikkojen aikana, hänestä tuntui ettei hän vain saanut miehestä tarpeekseen. Walterin seurassa oli niin helppo olla, ja oikeastaan Ronjasta tuntui kuin he eivät olisi koskaan olleetkaan erossa. Toisinaan omantunnon tuskat pistelivät edelleen tytön sydäntä, kun hän mietti, miten hänen huolimattomuutensa vuoksi heidän välinsä olivat katkenneet vuosiksi! Kerta toisensa jälkeen hän jaksoikin pahoitella mokomaa mokaa Walterille, mutta sittemmin he molemmat olivat oppineet nauramaan huvittuneina koko kömmähdykselle, sillä tärkeintä lieni kuitenkin se, että he nyt viimein olivat jälleen löytäneet toisensa. Sängyn jouset alkoivat pikku hiljaa väsyä kaksosten temmeltämiseen. "No niin", Ronja naurahti seurailtuaan lasten touhuja nurkkaan pystytetyn peilin kautta, "Ethan, tulepas tänne", hän hoputti ja poika juoksi hänen luokseen. Tyttö napitti kaihdettavansa pienen kauluspaidan kiinni ja siloitteli tuon pehmeitä ja oman tahtonsa omaavia hiussuortuvia. "Ettehän te nyt tuollaisilta resupekoilta voi näyttää, kun Walter tulee", hän totesi myhäillen, kun Emmakin malttoi laskeutua alas sängyltä. Ronja suoristi tytön rusetin ja taputti sitten molempien selkää toputtavasti. "Menkääpä siitä, ja Ethan, käypä vetäisemässä se toinenkin sukka takaisin jalkaasi." Käskyt kuitenkin kaikuivat täysin kuuloille korville, sillä ulko-ovi kävi ja huhuilusta päätellen tulija oli juurikin Walter. Lasten suusta pääsi jonkinlaisia epämääräisiä riemunkiljahduksia, kun he paahtoivat rappusia alas - Ethan sukkaa kädessään heiluttaen. Ronja naurahti itsekseen, ja kevyiden perhosten jälleen lepatellessa vatsassa hän kääntyi vielä luomaan nopean silmäyksen peilikuvajaiseensa. Sitten hän lähetti pikaisesti tekstiviestin Norjaan isoveljelleen, minkä jälkeen puhelin jäi lataukseen ja tyttö oli valmis siirtymään alakertaan ja tapaamaan Walterin. Laskeutuessaan portaita Ronja kuunteli huvittuneena kaksosten touhotusta. Lapset olivat tuttuun tapaansa piirittäneet isoveljensä ja kesti tovi, ennen kuin he malttoivat päästää tuon siirtymään peremmälle olohuoneeseen. "Moi", tyttö huikkasi hymyillen jääden olohuoneen kynnekselle nojailemaan ja katselemaan kolmikon touhuja. Ethan kuitenkin tuskatui pian sukkaansa ja niinpä poika toi sen Ronjalle, joka puolestaan auttoi sen takaisin jalkaan. "Tässä varmaan menee vielä hetki, kun Kevin lähti hakemaan kaupasta maitoa - kukaan ei ollut tajunnut että nää viikarit oli juoneet sen loppuun aamiaisella viimeistä tippaa myöten", hän naurahti kääriessään pitkää sukkaa Ethanin jalkaan. Cathryn kuitenkin huhuili keittiöstä,ettei Kevin viipyisi enää kauaa, joten pöytää voisi alkaa kattaa - kaksosetkin alkoivat jo valittaa nälkäänsä. Ronja pyöräytteli huvittuneena silmiään, kun he asettelivat lautasia pöytään. "Hei, te kaksi söitte välipalaksi munkin piirakanpalaseni, joten ei teillä nyt noin kova nälkä luulisi olevan." Kaksoset kuitenkin vetosivat siihen, että heidän vatsansa olivat pohjattomia, ja siitä Ronja oli täysin samaa mieltä - ainakin mitä tuli makeisiin, jälkiruokiin ja muihin herkkuihin. Lopulta perheen isäkin saapui maitopurkkien kanssa ja illallinen päästiin aloittamaan. "No, Walteri, miten se aamun kokous sujui?" isä Kevin alkoi udella, kun kaikkien lautaset olivat täynnä perunoita, salaattia ja kanapihvejä. Ronja keskittyi puolella korvalla Walterin vastaukseen, mutta hänen vieressään istuvalla Emmalla oli jatkuvasti jotakin asiaa, ja niinpä puolet keskustelusta meni Ronjalta täysin ohi. "Meidän professori kertoi eilen, että teidän yrityksestä tulee joku pitämään jonkinlaista esitelmää yliopistolle, lähinnä siis siitä, mitä te teette ja millaisessa asemassa viinitarhabisnes on täällä - tai jotakin sellaista", hän pääsi sitten kuitenkin sanomaan, kun Emma oli kääntynyt äitinsä puoleen valittamaan siitä, kuinka ruoka oli liian kuumaa syötäväksi. Ronja kävi yliopiston avoimilla kursseilla pari kertaa viikossa, sillä eihän hän halunnut tuhlata päiviä kotona istumiseenkaan sillä välin, kun vanhemmat olivat töissä ja kaksoset esikoulussa. Lisäksi kursseista olisi hyötyä, mikäli tyttö mieli täysipäiväiseksi opiskelijaksi myöhemmin, mihin Kevin ja Cathryn olivat häntä kyllä kannustaneetkin.
|
|
|
|
Mar 22, 2015 16:56:49 GMT 2
Post by Deleted on Mar 22, 2015 16:56:49 GMT 2
Walter lähinnä nyökkäili päätään Ronjan selittäessä, että Kevin oli joutunut vielä lähtemään kauppareissulle ennen illallista. Kaksoset kertoivat tietysti asiasta omia versioitaan ja lopulta kaksosten höpinät keskeyttivät Cathrynit huutelut keittiön puolelta, pöydän voisi kuulemma tulla jo kattamaan. Walter meni ruokailutilan puolelle muiden mukana ja siinä samalla kaksoset olivat jälleen kerran äänessä. Walter ei voinut käsittää, miten kaksikosta edes lähti noin paljon ääntä – ei hän ollut ikinä ollut lapsena yhtä äänekäs. Toisaalta, omasta mielestään hänellä oli ollut myös lapsena tiukempi kuri kotona kuin mitä kaksosilla nyt oli.. Kaipa vanhempien ote oli sitten hieman heltynyt iän myötä ja Walter olikin ollut perheen esikoinen. ”Noniin, mitäpä jos te kaksi nyt istuisitte alas ja odottaisitte kiltisti sitä ruokaa?” Walter lopulta naurahti ja ihme kyllä kaksoset tottelivat – kai Walterillakin sitten jotain vaikutusvaltaa oli tässä talossa.
Lopulta myös isä oli saapunut heidän seuraansa ja kaikki pääsivät viimein syömään. Ja kuten aina ennenkin, totta kai isä oli heti puhumassa työasioista. ”Ihan okei. Amy vaan loisti vaan poissaolollaan, missä nyt ei sinänsä ole mitään uutta. Mä olen sanonut sille jo miljoona kertaa, että jos se meinaa ikinä päästä kunnollisiin töihin niin sen pitää ihan oikeasti noudattaa sovittuja asioita.” Walter hymähti pienesti. Amy oli hänen isänsä veljen tytär, Walteria kuusi vuotta nuorempi. Tytöllä oli kova hinku päästä mukaan perheyritykseen, mutta Walterin mielestä tytöstä tuntui kuitenkin olevan mukavampaa käydä kääntymässä paikalla silloin kuin huvitti ja kokouksissa tyttö loisti aina poissa olollaan. ”No, Amy on nuori vielä. Kyllä se siitä.” Cathryn jatkoin ja Walter oli vähällä pyöräyttää silmiään – oli hänkin jo työskentelemässä tuon ikäisenä. Hän kuitenkin päätti pitää Ronjan kuullen mölyt mahassaan, ei hän halunnut minkään orjapiiskurin kuvaa itsestään antaa.
Ronjakin sitten puuttui puheeseen ja Walter nyökkäili päätään tytön sanoille. ”Mä olen itseasiassa tulossa sinne. Mun ei alun perin pitänyt, mutta mulla sattuikin vapautumaan kalenteriin sopivasti aikaa.” Walter naurahti pienesti ja käänsi katseensa hetkeksi Ronjaan. Tytön katsominen sai hymyn hänen huulilleen, mutta liian pitkäksi aikaa hän ei viitsinyt jäädä katsomaan. ”Mun suunnitelmissa oli ottaa Amy sinne mukaan, mutta katsotaan nyt..” Walter vielä jatkoi. Toki hän haluaisi opettaa serkkunsa yrityksen tavoille, mutta hänen mielestään tyttö oli vielä vähän turhan vastuuntunnoton. Hetken aikaa porukka söi lähinnä kaksosten juttuja kuunnellen, mutta sitten Walter tunsi Cathrynin katseen jäävän itsestään ja hän suorastaan tunsi, että äiti tulisi sanomaan jotain, mitä Walter ei haluaisi kuulla. ”Harmi, että se Hayley ei päässyt tänne. Olisi ollut mukavaa, jos Ronjakin olisi viimein saanut tutustua häneen.” Cathryn sanoi. Ronjan katse näytti kuitenkin ilmeisesti sen verran hämmentyneeltä, että äidin katse kääntyi Walteriin. ”Walter, etkö sinä ole muka kertonut Ronjalle Hayleysta? Hayley on siis Walterin tyttöystävä. Vai pitäisikö sanoa avopuoliso, ovathan he jo asuneet pari vuotta yhdessä. Kovasti me ollaan Kevinin kanssa yritetty kysellä, että milloin ne häät on tiedossa, mutta ei kuulemma vielä hetkeen.” Cathryn jatkoi hyväntuulisena, eikä tuntunut edes tajuavan, miten vaivautuneeksi Walter muuttui. Hän olisi suorastaan voinut vajota jonnekin pöydän alle pelkästä häpeästä – hemmetti, Ronja varmasti inhoaisi häntä tämän jälkeen!
”No en mä nyt häistä vielä puhuisi.. Ei me nyt ihan niin pitkään olla vielä seurusteltu.” Walter mutisi. Totuus kuitenkin oli, että he olivat tutustuneet Hayleyn kanssa vain hieman sen jälkeen, kun Walter oli palannut Uudesta-Seelannista ja suhdekin oli alkanut melko pian. Yhteen he olivat muuttaneet vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja Walter kyllä tiedosti varsin hyvin sen, että Hayley odotti jo kosintaa. ”Missä Hayley muuten on? Häntä ei ole näkynyt pitkään aikaan.” Kevinkin puuttui viimein puheeseen – varsinkaan Kevin ei ollut aikoinaan kamalasti innostunut Walterin ja Hayleyn suhteesta, mutta nykyään kummatkin Walterin vanhemmista tuntuivat suorastaan rakastavan miniäänsä. ”Sillä on ollut vähän kiire töidensä kanssa..” Walter vain tyytyi toteamaan, Ronjan katsetta vältellen. Ei hän yksinkertaisesti kehdannut edes katsoa Ronjan suuntaan.
|
|
|
|
Mar 22, 2015 19:16:03 GMT 2
Post by Deleted on Mar 22, 2015 19:16:03 GMT 2
Ronja kuunteli puolella korvalla keskustelua Walterin serkusta, Amysta. Ronja oli itse asiassa päässyt tutustumaan tyttöön vain joitain päiviä aiemmin, kun tuo oli vienyt Ronjan koko päivän kestävälle kaupunkikierrokselle New Yorkin sydämeen. Amy oli ollut varsin mukava, hyväntuulinen ja puhelias, mutta tytöstä toisaalta huokuvan elämänasenteen myötä Ronja ei yhtään ihmetellyt, ettei tuota ollut juuri töissäkään näkynyt - olihan Amy heidän kaupunkipäivänäänkin myöhästynyt puoli tuntia sovitusta ajasta. Eipä Ronja siitä ollut kuitenkaan vihoitellut saatika mieltään pahoittanut, mutta kyllä hän ymmärsi ihan täysin, miksi Walterin mieleen moinen käytös ei vain käynyt - itse yhtiönkin kannalta oli jo tärkeää, että työntekijät olisivat edes paikalla sovittuina aikoina! Ronja nyökkäili Walterin sanoille. "Sittenhän me voidaan käydä vaikka kolmisin lounaalla - kampuksella on ihan mielettömän hyvä ravintola - tietty jos teillä sellaiseen riittää aikaa keskellä päivää", hän hymyili ja kääntyi sitten jälleen kaksosten puoleen.
Hetken kuluttua keskustelu sai taas uutta tuulta alleen, kun Cathryn avasi suunsa harmitellakseen, ettei joku Hayleyta - johon Ronjankin olisi kuulemma pitänyt päästä tutustumaan - ollut päässyt paikalle. Ronja vilkaisi nopeasti Walteria ja otti pikaisen hörpyn jäävedestään. Hänen kasvoillaan säilyi aavistuksen hämmästynyt ilme, varsinkin, kun Walter näytti vetäytyvän erittäin vaivaantuneeksi tuolissaan. Ennen kuin kukaan muu ehti sanoa asiaan juuta tai jaata, Cathryn jatkoi. Kyse ei sitten ollutkaan vaikka pikkuserkusta, niin kuin Ronja oli ensin ehtinyt uumoilemaan. Tyttö pudisteli päätään hitaasti - eipä ollut Walter tosiaan muistanut mainita lainkaan moisesta pikkuseikasta, avopuolisosta ja ilmeisesti soon-to-be kihlatusta. Emman touhut viereissä penkissä eivät kiinnostaneet Ronjaa enää pätkän vertaa, vaan hänen hämmentyneille kasvoilleen kohosi kevyen helakka puna ja villatakkikin tuntui yhtäkkiä aivan liian kuumottavalta ihoa vasten. Walter vältteli hänen katsettaan ja Ronja kyllä ymmärsi, miksi - ei olisi hänkään uskaltanut saatika kehdannut enää kohottaa katsettaan lautasestaan, jonka herkulliseen ateriaan tytöltä oli kadonnut ruokahalu tyystin. Walter kuitenkin sai kuin saikin mutistua jotain vastaukseksi, mutta se sai Ronjan raskaaksi muuttuneen olon vain pahemmaksi.
"Ja mitä vielä!" Cathryn naurahti leikatessaan salaattia. "Tehän tapasitte pian sen jälkeen, kun tulit takaisin Uudesta-Seelannista." Ronja puri huultaan ja yritti katsella kaikkialle muualle paitsi pöydässä olijoihin. Seinät kiinnostivat yllättäen kovinkin paljon ja tyttö vannoi, että valkosipuli se vain silmissä kirveli. Loput keskustelusta meni Ronjan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä häntä oikeastaan enää huvittanutkaan edes esittää kiinnostunutta. Hän ei olisi ikimaailmassa voinut arvata, että Walter tekisi jotain sellaista - salaisi häneltä tällaisen asian. Varsinkin, kun otti huomioon heidän yhteisen menneisyytensä sekä sen, miten paljon he olivat keskenään viettäneet aikaa viimeisten viikkojen aikana. Totta kai Ronja ymmärsi, että oli itse mennyt töpeksimään siellä Uudessa-Seelannissa eikä hän voinut olettaa, että Walter olisi istunut neljän seinän sisällä odottelemassa häntä koko loppu ikäänsä, mutta olisi ollut enemmän kuin reilua edes mainita nykyisestä tyttöystävästä, avovaimosta, Ronjallekin. Miten typeräksi hän tunsikaan itsensä!
"Tuota, öh, anteeksi", Ronja sai lopulta mutistua ja perheen vanhempien hämmentyneisiin katseisiin hän vastasi, että raitis ilma olisi nyt tarpeen. Hän nousi pöydästä pakotetuin liikkein ja astellessaan rappusia ylös hän tunsi kaikkien katseet selässään. Tyttö heitti villatakin yläkerran sohvalle ja avasi suuren parvekkeen lasiovet. Syyskuinen tuuli kävi hänen kasvoilleen samalla, kun hän jyrsi alahuultaan miltei verille, jotta kyyneleet eivät olisi tipahdelleet poskipäille. Ronja tunsi olonsa veteläksi, sellaiseksi, ettei hän olisi jaksanut edes seistä - aivan kuin häneltä olisi kirjaimellisesti viety matto jalkojen alta. Hänen päänsä oli tyhjä kuin ontto puu, mutta samalla niin paljon ajatuksia, että se oli lähellä räjähtää.
|
|
|
|
Mar 22, 2015 20:03:54 GMT 2
Post by Deleted on Mar 22, 2015 20:03:54 GMT 2
Tottakai Cathrynin piti pahentaa tilannetta entisestään. Ei riittänyt, että äiti oli ylipäätänsä ottanut Hayleyn puheeksi vaan oli vielä mennyt jatkamaan kertomalla, kuinka kauan Walter oli Hayleyn kanssa seurutellut. Walter saattoi vain kuvitella, miten paljon Ronja häntä tällä hetkellä inhosi, eikä Walter voinut tyttöä moisesta syyttää. Olisi hänkin loukkaantunut. ”No.. Niin. Mutta ei me nyt ihan lähitulevaisuudessa olla naimisiin menossa.” Walter vielä hymähti. Olivat he välillä naimisiin menosta puhuneet Hayleyn kanssa, mutta aihe oli ollut lähinnä semmosta sitten joskus tulevaisuudessa tyylistä. Walterilla ei ainakaan ollut mikään kiire viedä tyttöystäväänsä vihille, ainakaan nyt, kun Ronja oli tullut sekoittamaan pakkaa. Ehkä oli tyhmää lähteä sekoittamaan ajatuksensa näin pahasti parin vuoden takaisen romanssin takia, mutta Walter ei voinut sille mitään, että Ronja oli kummitellut hänen mielessään siitä lähtien, kun he olivat tavanneet.
Ilmeisesti keskustelu oli ollut Ronjalle liikaa, sillä tyttö oli noussut pöydän äärestä ja pahoitellut poistumistaan. Walter ei edes vilkaissut Ronjan perään, hän vain keskittyi lähinnä tuijottamaan lautastaan. ”Mihin Ronja meni?” Emma sitten kysyi ja hieman hämmentyneenä Cathryn ja Kevin vilkaisivat myös Walteria. Walter tunsi olevansa vastuussa tilanteesta ja hetken asiaa harkittuaan hänkin päätti nousta pöydän äärestä. ”Anteeksi.” Walter sanoi vain itsekin ja lähti sitten kävelemään yläkertaan, sinne Ronjakin oli näyttänyt suuntaavan. Walter ei kyllä ollut täysin varma, kannattiko hänen edes yrittää puhua Ronjalle vielä, mutta ei hän myöskään halunnut jättää asiaa tähän. Hän oli aiheuttanut tämän sotkun ja pakko kai se oli selvittää, se oli vain ja ainoastaan reilua Ronjan kannalta.
Ronja sitten löytyikin yläkerrasta. Jokseenkin varovasti Walter asteli Ronjan vierelle, mutta ei vieläkään uskaltanut vilkaista tyttöä. Hän vain katseli samaan suuntaan kuin tyttö, yrittäen samalla hakea mielessään oikeita sanoja. ”Mä en osaa edes sanoa, miten pahoillani mä olen.” Walter sitten lopulta aloitti keskustelun. Ronja ei vilkaissutkaan häntä, mutta eipä Walter ollut moista elettä edes odottanut. Ronjalla oli kaikki oikeudet olla vihainen hänelle. ”Mä tiedän, että mun olisi pitänyt kertoa Hayleysta.. Mä ihan oikeasti aioin kertoa, mutta jotenkin.. En mä tiennyt, missä tilanteessa mun olisi pitänyt kertoa.” Walter jatkoi hieman vaikeana. Miten helvetissä hän ihan oikeasti selittäisi tämän tilanteen? Hän ei itsekkään tiennyt, mitä kaikesta ajatteli, joten oli äärimmäisen vaikeaa yrittää selittää, minkä takia hän oli mennyt tekemään tälläisen emämokan heidän uudelleentutustumisessaan.
”Se on totta, että me tavattiin Hayleyn kanssa hyvin pian sen Uuden-Seelannin matkan jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mä olisin samantien unohtanut sut, ei todellakaan. Me oltiin Hayleyn kanssa tosi pitkään vain ystäviä, koska musta tuntui, etten mä ollut valmis suhteeseen. Jotenkin.. jotenkin asiat vaan meni näin. En mä osaa oikein edes selittää, minkä takia mä en samantien kertonut Hayleysta, mutta ei mun oikeasti ollut tarkoitus satuttaa sua millään tapaa.” Walter sanoi, kääntäen sitten viimein katseensa Ronjaan. ”Mä olen oikeasti todella pahoillani, mä tiedän, että mun olisi pitänyt kertoa.”
|
|
|
|
Mar 23, 2015 16:37:40 GMT 2
Post by Deleted on Mar 23, 2015 16:37:40 GMT 2
Ronja kuuli, kuinka joku seurasi häntä pian terrassille ja katsettaankaan kääntämättä hän tiesi, että tulija oli Walter. Ronjan olisi tehnyt mieli kääntyä, lähteä ja jättää asia siihen, mutta raskaiksi jähmettyneet jalat pakottivat hänet jäämään. Hän kietoi kätensä tiukemmin ympärilleen, sillä syyskuun tuuli kääntyi pian viileästä kylmäksi ja se puri hänen kalpeaa ihoaan. Walterin avatessa suunsa Ronja kuunteli, mitä tuolla oli sanottavanaan. Ja vaikka tyttö oli pettynyt ja vihainen, eivät tunteet erottuneet yhtä vahvasti hänen kasvoiltaan kuin ne jylläsivät hänen sisällään. Tilanteeseen nähden hänen kasvonsa olivat jokseenkin jopa pelottavan tyynet, vaikka silmiä kirveli edelleen - siksi Walteriin päin katsominen tuntui niin vaikealta.
Ronja tiesi antaneensa Walterille lukuisia tilaisuuksia, joina mies olisi voinut paljastaa pienen salaisuutensa, mutta sitä seikkaa tyttö ei halunnut nyt sylkäistä päin tuon kasvoja. Mitä se enää olisi muuttanut? Ei mitään, ja Ronja tunsi kuinka se liekki, jonka Walter ja heidän jälleennäkemisensä oli saanut syttymään, alkoi hiipua. Tyttö sipaisi muutaman hiussuortuvan pois kasvoiltaan ja nielaisi karheasti. "Älä huoli", hän sai sanotuksi kääntämättä vieläkään katsettaan Walteriin. "Kyllä mä ymmärrän tavallaan, kai. Tai siis, onhan tässä tapahtunut niin paljon kaikkea, ja, niin..." Yleensä niin suorapuheiselle Ronjalle tuotti vaikeuksia saada sanoja - saatika järkeviä, kokonaisia lauseita - ulos kurkustaan, mikä saattoi toki johtua siitä ettei hän ollut koskaan ollut tällaisessa tilanteessa aiemmin - hän oli saanut pakit päin kasvoja, muttei edes Walterilta itseltään vaan miehen äidiltä. Tilanne oli oikeastaan surullisen huvittava.
"Joo, olisihan se kai ollut reilua, että olisin saanut kuulla sen sulta enkä sun äidiltä", Ronja kuitenkin myönsi lopulta huomaamattomasti olkiaan kohauttaen, kun Walter oli kääntynyt hänen puoleensa. "Mutta niin, eihän se loppujen lopuksi mulle kuulu, enkä mä oikeastaan tiedä mitä mä ajattelin, kun tässä on kuitenkin ehtinyt kulua monta vuotta - tai siis, mä en koskaan unohtanut sua, Walter, mutta enhän mä voi olettaa, että sä olisit istunut kotona ja odottanut josko mä jonain päivänä sattuisin tupsahtamaan teidän perheeseen au pairiksi." Ajatus jo itsessäänkin oli varsin naiivi ja lapsellinen, sillä Ronjahan sen paperilappusen oli sinne pesukoneeseenkin tunkenut, joten hänellä tässä taisi olla viimeisenä mitään sanomista koko asiaan. Ronja olisi halunnut valehdella, ettei Walter häntä ollut satuttanut, mutta hän päätti kuitenkin pitää asian vain ajatuksen tasolla - totta kai tämä koko tilanne raastoi häntä sisältä, mutta eihän hän voinut miksikään kiukuttelevaksi pikkutytöksi itkupotkuraivareineen ryhtyä. Ja niin vaikeata kuin se olikin, tämäkin juttu pitäisi saada vain nieltyä. Ronja tosin tiesi, että se veisi aikansa.
"Ei se mitään, ihan tosissaan", hän sitten sanoi kääntyen viimein Walterin puoleen. Tuuli puski hiuksia tytön kasvoille, kun hänen katseensa viipyi Walterin silmissä. "Mä hukkasin itse oman tilaisuuteni, joten olen vain iloinen että sä oot onnellinen. Kun sä kuitenkin olit - ja olet - mulle tosi tärkeä, eikä sitä mikään muuta."
|
|
|
|
Mar 23, 2015 18:17:13 GMT 2
Post by Deleted on Mar 23, 2015 18:17:13 GMT 2
Walteria nolotti ihan tosissaan, kun Ronjakin otti vielä puheeksi sen, miten asia oli tullut ilmi Walterin äidiltä, eikä Walterilta itseltään. Toki Walterilla olisi pitänyt olla sen verran selkärankaa, että hän olisi kertonut asiasta jo ajat sitten – Ronja oli jo silloin eläintarhassa kysynyt, mitä Walterin elämään nykyään kuului, mutta mies ei ollut saanut kerrottua totuutta siviilisäädystään. Jos hän vain voisi kelata ajassa taaksepäin.. No, se ei ikävä kyllä ollut mahdollista, joten Walterin ei auttanut kuin kestää tekonsa seuraukset. Jokseenkin surulliseen sävyyn Walter käänsi katseensa taas muualle, kun Ronja otti kuluneet vuoden puheeksi. Niimpä niin, kyllähän Walter oli aikansa odotellut ja hän oli oikeasti pettynyt, kun ei ollut kuullut Ronjasta, mutta ei hän voinut jäädä vuosiksi odottamaan. Oli hänkin Ronjan yrittänyt internetin ihmeellisestä maailmasta löytää, mutta ei se niin helppoa ollut, eikä hän ollut siinä edes onnistunut.
Miehen katse kääntyi pian taas Ronjaan ja jopa hieman surullinen hymy kasvoillaan hän katsoi Ronjaa silmiin. ”Mä tein silti ihan idioottimaisesti. Mä tiedän itsekin, että mun olisi pitänyt kertoa. Mulla oli niin monta tilaisuutta.. En mä vain osannut kertoa sitä.” Walter sitten vain totesi. Hiljaisuus uhkasi laskeutua heidän ylleen, mutta Walter ei kokenut sitä mitenkään ahdistavana hiljaisuutena. Kummallakin oli tässä asiassa sulateltavaa ja ehkä oli parempikin, että he olivat hetken ihan vain hiljaa ja kumpikin sai miettiä omiaan.
Pikkuhiljaa puhe kuitenkin oli lähtenyt taas soljuamaan, oli Walter jopa muutamalla sanalla kertonut Hayleystakin, mutta liikaa hän ei tyttöystävästään Ronjan kuullen halunnut puhua. Puheenaiheet vaihtuivat hieman arkipäiväisempiin ja olipa puhe tullut siitä Walterin vierailuista yliopistollakin. Walter oli toisaalta kiitollinen siitä, että he pystyivät vaihtamaan puheenaiheet ihan muualle, mutta toisaalta häntä harmitti koko sotku edelleen. Parhaansa mukaan Walter yritti kuitenkin olla miettimättä koko asiaa, sillä he kerkeäisivät kyllä puhua asiasta joskus toistekin. Jossain vaiheessa he olivat sitten siirtyneet sieltä terassilta takaisin sisälle ja tarkemmin sanottuna Ronjan huoneeseen – kumpikin tuntui unohtaneen sen päivällisen kokonaan, eikä Walterilla kyllä ainakaan ollut mikään kiire vanhempiensa ja kauhukaksosten seuraan.
”Sä olet tainnut viihtyä täällä ihan hyvin? Vielä ei ole mennyt hermot Emmaan ja Ethaniin?” Walter jutusteli niitä näitä katsellessaan samalla hieman ympärilleen Ronjan huoneessa. Ei ehkä mitenkään liian utelias halunnut olla, mutta tottakai häntä kiinnosti tietää, miten Ronja oli hänen perheensä seurassa oikein viihtynyt. Niin paljon kuin Walter perheestään välittikin, hän ei olisi voinut enää edes kuvitella asuvansa kotona vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Jossain vaiheessa Walterin katse sitten osui muutamaan kuvaan, jotka Ronjalla oli esillä huoneessaan. Varsinkin yksi kuva kiinnitti miehen huomion ja hän kävelikin hieman lähemmäksi tuota kuvakehystä. Kuvassa esiintyivät sekä Ronja että hän itse – kuva oli otettu silloin Uudessa-Seelannissa ja väkisinkin Walteria alkoi hymyilyttää. ”Mä niin muistan, kun tuo kuva otettiin.” Walter sanoi pienen naurahduksen kera – se kuva oli nimittäin otettu pian sen benjihypyn jälkeen, joten ei kai moista hetkeä voinut ihan noin vain unohtaa. Walterin katse kääntyi kuitenkin siitä kuvasta takaisin Ronjaan ja kieltämättä mies ei voinut olla miettimättä sitä, olisivatko asiat menneet toisin, jos Ronja ei olisi kadottanut hänen yhteystietojaan. Todennäköisesti olisivat ja vaikka Walter ei ollutkaan menneestä mitenkään katkera, tottakai hän oli asioiden kulusta hieman harmissaan.
|
|
|
|
Mar 23, 2015 20:05:57 GMT 2
Post by Deleted on Mar 23, 2015 20:05:57 GMT 2
Walterin surullisen hymyn kera hiljaisuus laskeutui heidän välilleen. Hiljainen hetki ei ihme kyllä ollut mitenkään vavaantunut tai muutenkaan epämiellyttävä, ja itse asiassa se rauhoitti Ronjan mieltä. Ajatukset soljuivat kevyinä hänen mielessään ja Walterin kevyt hengitys kaikui hänen korvissaan. Lyhyen tovin kuluttua he jo höpöttelivät niitä näitä ja nauroivatkin niin, ettei ulkopuolinen taatusti olisi arvannut millainen pyörremyrsky Loydien illallispöydässä olikaan vain hetki sitten käynyt. Illan hämärtyessä he kuitenkin siirtyivät takaisin sisälle ja Ronja nappasi villatakin sohvalta, kun he matelivat tytön huoneeseen - tilanteen selvittäminen illallispöydässä istuvien vanhempien ja kaksosten kanssa ei juuri houkuttanut, vaikka Ronja tiesi, että sekin olisi vielä jossain vaiheessa edessä.
Ronja istahti korkealle, kaksosten mylläämälle sängylle ja seurasi, kuinka Walter katseli ympärilleen. Tyttö oli ripustanut valokuvia seinälle ja kehystänyt muutaman yöpöydälleen. Lisäksi huoneen lipastoilla lepäsi koriste-esineitä ja muita tuliaisia milloin mistäkin maailman kolkasta. Ronja naurahti Walterin sanoille. "No, ei, vaikka onhan ne aika eläväisiä", hän virnisti ja vilkaisi sivusilmällä sekaisia lakanoita. "Oon mä viihtynyt kyllä tosi hyvin eikä tunnu ollenkaan, että mä olisin täällä töissä. Sun perhe on ihan mahtava." Sitten Watler bongasi tutun valokuvan yöpöydältä, mikä sai Ronjan hymyn levenemään entisestään. Hän pomppasi ylös sängyltä ja asteli miehen vierelle napaten kehystetyn kuvan käsiinsä."Mm-m, ja me kyllä näytetäänkin ihan siltä, että oltiin juuri hypätty sieltä sillalta", tyttö nauroi ja katseli kirkkain silmin heidän nauravaisia kasvojaan ja tuulen tuivertamia hiuksiaan. "Ja muistan, miten paljon mua jännitti - voi luoja, mä en kyllä ikinä anna sulle sitä anteeksi!" Walter oli tosiaan joutunut maanittelemaan Ronjaa hyppäämään useaan otteeseen, ja loppujen lopuksihan mies oli köyttänyt tytön noin suunnilleen pakolla niihin köysiin - hauskaahan se oli silti ollut, ja Ronja saattoi yhä elävästi muistaa, miltä hyppääminen yhdessä Walterin kanssa oli tuntunut. Se oli ollut suurenmoista ja se oli taatusti yksi Ronjan kaikkien aikojen parhaista muistoista.
"Mulla on kieltämättä ihan hirveä ikävä näitä aikoja", hän sanoi laskiessaan valokuvan takaisin paikoilleen, ja kääntyi sitten katsomaan Walteria, joka tuijotti häntä hymyillen. Hymy, jolle Ronja oli sulanut aivan ensimmäisestä retkipäivästä lähtien ja joka oli tallentunut tytön muistiin kaikiksi niiksi vuosiksi, jotka he olivat olleet erossa. Hän tunsi Walterin käden yhtäkkiä omassaan, ja vaikka huoneessa oli aivan hiljaista, ei Ronja kuullut, mitä Walter sanoi. Hän vain katsoi miehen huulia, joilta karkasi hitaasti sanoja, kunnes mies lopulta kumartui painamaan huulensa vasten tytön huulia. Hetkeen Ronja ei tajunnut oikeastaan mistään mitään. Hänen ajatuksensa tuntuivat hyppivän benjihyppyjä niin villisti, ettei tyttö pysynyt enää itse mukana. Hänen sormensa kiertyivät luontevin liikkein Walterin sormien ympärille ja jotenkin tytöstä tuntui, että polvet pettäisivät alta minä hetkenä hyvänsä.
Suudelma ei kuitenkaan ehtinyt kestää kovin kauaa, sillä sen keskeytti huuto, joka sai raskaan kiven putoamaan Ronjan vatsanpohjalle."Walter ja Ronja pussaa!" Kiljuja oli Emma, joka oli roikkunut Ronjan huoneen kynnyksellä ja joka nyt lähti vanhempiaan huutaen juoksemaan alakertaan. Ronja katsoi ilmeettömänä tytön perään ja käänsi sitten katseensa Walteriin osaamatta päättää, valahtaako kalpeaksi vai punaiseksi kuin tomaatti.
|
|
|
|
May 3, 2015 15:46:04 GMT 2
Post by Deleted on May 3, 2015 15:46:04 GMT 2
Walter katseli jokseenkin huvittuneena vierestä, kun Ronja oli napannut sen kuvan käsiinsä ja muisteli tuota päivää. Niin, Walter muisti sen kaiken itsekin yhtä hyvin kuin eilisen päivän. Walter oli ollut aivan innoissaan hyppäämässä, mutta Ronja ei ollut suostunut siihen hyppyyn aluksi millään, kunnes Walter oli sitten luvannut, että he voisivat hypätä yhdessä. Sen hypyn jälkeen he olivatkin sitten joutuneet sanomaan hyvästit toisilleen – tuo hyppy tuntui senkin takia jääneen niin selvästi Walterin mieleen. ”Väitätkö sä muka, että sä et olisi pitänyt siitä hypystä?” Walter naurahti. Olihan Ronja jo silloin uhonnut, että ei antaisi sitä ikinä Walterille anteeksi, mutta siinä kuvassa he kumpikin hymyilivät niin onnellisen näköisenä, että ei se hyppy ollut tainnut kumpaakaan sen pahemmin harmittaa.
Ronja laski sen kuvan takaisin paikoilleen ja hetkeksi kaksikko oli vain jäänyt katsomaan toisiaan. Tunnelma oli tuntunut sähköistyvän ja olipa Ronja mennyt myös sanomaan ikävöivänsä niitä aikoja. Jokseenkin huomaamattaan Walter oli ottanut Ronjaa kevyesti kädestä kiini. ”Samoin. Mulla oli oikeasti ikävä sua enkä mä ole varmasti ollut päivääkään miettimättä sua.” Walter sanoi sitten jokseenkin hiljaisena ja ennen kuin Walter kerkesi kunnolla edes tajuta, oli hän vetäissyt kevyesti Ronjan lähemmäksi itseään ja painanut huulensa tämän huulille. Se suudelma oli todella lämmin ja sai kestää aikansa – kummallakaan ei ollut kiire yhtään mihinkään. Ei ennen sitä, kun heidän takaansa kuului Emman ääni. Emman sanojen myötä täysin vaistomaisesti kaksikko vetäytyi toisistaan kauemmaksi ja hieman turhautunut huokaisu karkaisi Walterin huulilta hänen vilkaistessaan pikkusiskonsa perään – hemmetti, kun tuonkin tytön piti tunkea nenänsä joka asiaan!
”No, me sitten taidettiin jäädä kiinni.” Walter sanoi, yrittääkseen hieman keventää tunnelmaa, mutta melko vaisuksi yritykseksi sekin loppujen lopuksi jäi. Ei häntä naurattanut sillä hetkellä lainkaan, sillä hän tiesi, että hänen vanhempansa eivät taatusti ottaisi tätä asiaa kovin hyvällä. ”Walter..? Tulisitko käymään täällä.” kuuluikin pian portaiden alapäästä Walterin äidin äänellä. Walter vain pudisteli päätään, vilkaisi sitten Ronjaakin. ”Ei sun ole pakko tulla, jos sä et halua. Mä tämän sotkun olen aiheuttanut ja aion myös selvittää tämän.” Walter sitten sanoikin Ronjalle. Ilmeisesti tyttö halusi hetken koota ajatuksiaan yksin, joten Walter lähti sinne alakertaan edeltävä, tietämättä oikein mitä odottaa – kieltämättä koko tilanne jopa hieman huvitti häntä, sillä ei kai hänen enää pitäisi olla tilivelvollinen vanhemmilleen!
Alakerrassa vanhemmat olivat sitten heti tentttamassa, oliko Emma puhunut totta. Walter istui takaisin pöydän ääreen, jokseenkin tympääntyneen näköisenä. ”Mä en sano tätä millään pahalla, mutta tämä asia on mun ja Ronjan välinen.” Walter ilmoittikin suoraan. ” – Ja mä todella toivon, että te ette järjestä tästä mitään kohtausta Ronjalle. Se oikeasti pitää täällä työskentelystä ja mä en halua, että te pidätte sille mitään saarnaa, koska tämä asia on kuitenkin mun ja Ronjan välinen.”
|
|
