|
|
Apr 22, 2015 15:35:09 GMT 2
Post by Deleted on Apr 22, 2015 15:35:09 GMT 2
Perjantai 22. syyskuuta 2017, iltapäivä Blaken ja Sydneyn välinen Skype-puhelu Blake & Sydney Blaken oli vaikea uskoa, että siitä oli pian kaksi kuukautta, kun hän oli käynyt Doverissa Sydneyn luona, eikä Sydney ollut palannut New Yorkiin vieläkään. Aluksi Blake oli lähellä vaipua epätoivoon ja hän olikin ollut varma, ettei Sydney palaisi koskaan kotiin, mutta loppujen lopuksi hän oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Sydney oli itse sanonut, ettei jäisi loppuiäkseen Doveriin, joten ehkä heille kummallekin teki hyvää asua vielä ainakin toistaiseksi eri osoitteissa. Hieman Blakea kyllä silti pelotti jossain takaraivossa, että Sydney ei palaisi kotiin vielä lastenkaan syntymän jälkeen.. Moiset ajatukset Blake yritti kuitenkin unohtaa ja hän olikin hommannut itselleen sen verran paljon tekemistä, ettei aikaa murehtimiselle juurikaan jäänyt. Töitä riitti tietenkin varsinkin About Henryn kanssa, mutta Blake oli myös vakaasti päättänyt, että hän etsisi itselleen ja Sydneylle (sekä tietysti kaksosille ja Cowboylle) uuden kodin. Hän olikin kiertänyt asuntonäytöissä pitkin viikkoa ja muutaman kerran hän oli saanut Perrynkin raahattua mukaansa, eihän hän yksin moisiin halunnut mennä. Aluksi Blakesta oli tuntunut, että kaikki asunnot olivat ihan tismalleen samannäköisiä, eikä mikään niistä kelpaisi hänelle tai Sydneylle. Lopulta kuitenkin oli tärpännyt – Brooklynissä oli ollut oikein mukava rivitalon päätyasunto, josta löytyi makuuhuoneet heille kahdelle, lapsille ja vielä vierashuonekin. Keittiö oli tilava, olohuone oli tilava, asunto oli yllättävänkin valoisa ja kaiken huipuksi pakettiin kuului suhteellisen iso takapiha, joten myös Cowboylla olisi tilaa riehua niin paljon kuin tämä vain ikinä jaksaisi. Hän ei ollut maininnut Sydneylle vielä asunnosta mitään, vaikka olikin ajatellut aluksi soittaa naiselle samantien. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin päättänyt säästellä asiansa tämän päiväiseen Skype-puheluun – niin, Skype-puheluilla heidän suhteensa sillä hetkellä toimi. Ei Blake kyllä edes tiennyt, mikä heidän tilanteensa sillä hetkellä oli (Sydney ei ollut esimerkiksi edes vastannut siihen kosintaan), mutta hän oli valmis yrittämään ja antamaan Sydneylle aikaa. Ei toinen ainakaan häntä vielä ollut jättänyt, joten ei kai asiat kamalan huonolla tolalla enää voineet olla.. Blake sitä paitsi voi paremmin kuin moneen kuukauteen, joten kai senkin pitäisi Sydneylle jotain merkitä. Sitä asuntoasiaa Blake oli sitten pyöritellyt mielessään siitä lähtien, kun oli ajatellut Brooklynista takaisin Bronxiin. Kieltämättä sekin kämppä vaikutti koko ajan ankeammalta ja ankeammalta, siellä kun oli niin hiljaistakin. Aiemmin heitä oli asunut siellä neljä, mutta nyt paikalla oli enää Blake, Perry ja koirat. Perrykin oli koko ajan suunnittelemassa muuttoa pois ja oli miehellä jo asunto valmiina Lontoossa saakka – vielä mies vain ei ollut päässyt muuttamaan, sillä heidän oli tarkoitus viimeisellä levynsä ensin ja sen jälkeen Perry olisi vapaa lähtemään hetkeksi muualle. Tänään Perry ei jälleen kerran ollut kotona, joten kun Blake istahti iltapäivästä tietokoneensa äärelle keittiöön, hän tiesi saavansa olla ihan rauhassa. Koiratkin nukkuivat olohuoneessa, joten kukaan tai mikään ei olisi häiritsemässä, kun Blake kertoisi Sydneylle asunnosta. Lopulta Blake sitten näkikin Sydneyn kirjautuvan sisälle Skypeen ja hetkeä myöhemmin Blake soitti naiselle. Hetki toiselle meni vastaamiseen, mutta pian Blake jo näki naisen ruudulla ja pieni hymy nousi hänen huulilleen. ” Hey. How’s it going?” Blake aloitti suhteellisen tyynenä – ei hän nyt ensimmäisenä sitä asuntouutista voisi |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Apr 22, 2015 16:52:54 GMT 2
Post by jenni on Apr 22, 2015 16:52:54 GMT 2
Olo alkoi olla jo aika helvetin epämukava, kun vatsa oli kasvanut jo luvattoman suureksi ja yhden vauvan sijasta toinenkin mokoma ilmoitteli olemassaolostaan epäsäännöllisen tasaisin väliajoin. Sydney ei enää muuta osannutkaan toivoa, kuin että lapset syntyisivät terveinä – ei vaan, kaikista eniten hän odotti, että lapset ylipäänsä syntyisivät jo. Hän oli kuullut sanottavan, että raskausaikakin oli omalla tavallaan ihanaa, mutta tässä vaiheessa omaa raskauttaan hän olisi mieluusti jo sanonut isolle vatsalleen hei hei ja näkemiin. Luultavasti myös hyvästi. Hän ei ollut suunnitellut yhtä lasta, saati sitten että heille olikin Blaken kanssa tulossa kaksi. Jälkimmäisenä mainitun viime näkemisestä olikin ehtinyt jo vierähtää liki kaksi kuukautta, ja välillä Sydney tunsi omantunnonpistoksen sisimmässään, kun oli usuttanut Blaken yksinään takaisin New Yorkiin ja ilmoittanut itse vain, että aikoi synnyttää lapset Doverissa, jossa äitinsä olisi mukana auttamassa ja tukena.
Se ei ollut ainoa asia, josta Sydney poti huonoa omaatuntoa, sillä kun Blake tosiaan oli sen parisen kuukautta sitten piipahtanut Doverissa, mies oli myös mennyt ja kosinut Sydneytä. Sydneytä, joka ei ollut vieläkään vastannut kunnolla asiaan. Ei myöntävästi eikä kieltävästi. Tai no olihan hän tietenkin sanonut, että tahtoi mennä naimisiin Blaken kanssa ja että rakasti miestä ja... Ja kyllähän Sydney tahtoikin. Ajallaan. Sydneyn onneksi hänen äitinsä ei ollut urkkinut ikkunan takaa niin paljon, että olisi ollut todistamassa salaa Blaken kosintayritystä, joten siltä osin Sydney oli saanut olla rauhassa. Kaikesta muusta Linda olikin sitten jaksanut hössöttää, vauvoista nyt enimmäkseen, mutta myös Sydneyn omasta voinnista – raskaana kun perheen nuorin lapsi nyt olikin. Eräänä syyskuun lopun perjantai-iltapäivänä Sydney tiesi kuitenkin saavansa hetkeksi omaa aikaa, kun isä ja äiti olivat lähdössä viikonloppuostoksille isoon markettiin ja Doverissa vierailulla oleva Sammykin oli lähtenyt tapaamaan vanhoja koulukavereitaan. Niinpä Sydney olikin sopinut Blaken kanssa Skype-treffit.
Sydney istuutui kannettavan tietokoneen ääreen, avasi sen ja kirjautui sitten Skypeen, jossa Blake olikin näemmä jo valmiiksi paikalla. Hetken tietokoneensa kanssa säädettyään Sydney pääsi vastaamaan Blaken aloittamaan soittoon, ja hymy levisi väkisinkin heti naisen kasvoille kun hän näki ruudulla Blaken web-kamerassa. ”Hi, we are okay. How about you? And lil' Cowboy?” Sydney uteli heti iloisena, yritti suurin piirtein kuikuilla Blaken olan yli, josko koirakin näkyisi kamerassa edes jossakin nurkassa. ”Hey, wait!” Sydney keksi ennen kuin Blake pääsi itse jatkamaan juttuaan. Sitten nainen nousi seisomaan ja asetteli selvästi pyöreää raskausvatsaansa kameralle sivusuunnasta katsottuna. ”Do you see? I'm huge...” Sydney puheli kameralle, vaikka ääni saattoikin kuulostaa hieman etäisemmältä, kun hän ei puhunut suoraan mikrofonin edessä. ”But to be honest”, nainen jatkoi käydessään taas istumaan alas, ”this isn't funny anymore. I'm serious. But hey, what have you done today? Did you remember to feed the dogs and take them out to poop?” Sydney kyseli leikkisän äidillisesti ja silitteli samalla vatsaansa kevyesti.
|
|
|
|
Apr 23, 2015 21:37:32 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 21:37:32 GMT 2
Hymy koreili väkisinkin Blaken kasvoilla hänen katsellessaan sitä Skypen lähettämää kuvaa Sydneystä. Hän yritti peitellä parhaansa mukaan sen hieman surullisen olemuksensa, sillä olihan se totta, että hänen olonsa oli vähintäänkin haikea. Hän olisi halunnut saada Sydneyn jo takaisin luokseen, mutta hänellä ei ollut vielä aavistustakaan, milloin Sydney palaisi kotiin vai palaisiko millonkaan. Blake yritti kuitenkin olla ajattelematta asiaa liikaa juuri nyt, sillä pian hänen pitäisi kertoa hyviä uutisia Sydneylle – tai, hänen mielestään ne olivat ainakin hyviä uutisia. ”I’m good. And Cowboy is also.” Blake naurahti kevyesti, vilkaisten sitten itsekin, missä koirat ylipäätänsä olivat – yleensä kun kumpikin oli jossain lähettyvillä, mutta nyt kumpaakaan ei näkynyt.
Sen enempää Blake ei kerennyt sanoa, sillä Sydney oli pyytänyt häntä odottamaan ja nousikin sitten hetkeksi kameran eteen seisomaan, näyttääkseen vatsansa. Hymy pysytteli Blaken kasvoilla, mutta samalla hän tunsi jälleen olonsa surulliseksi, sillä hän tiesi menettäneensä niin monia hetkiä Sydneyn raskaudesta. Koko raskaus tuntui jotenkin todella etäiseltä ajatukselta, sillä Blake ei ollut konkreettisesti seuraamassa raskauden etenemistä. Siitä hän ei kuitenkaan voinut syyttää kuin itseään. ”Poor you, that’s all I can say.” Blake ei voinut olla naurahtamatta, kun Sydney oli istahtanut takaisin koneen äärelle. Sydneyn seuraavatkin sanat saivat Blaken hieman huvittumaan ja juuri sopivasti hän näki Cowboyn jolkottelevan jostain makuuhuoneen suunnasta hänen luokseen. ”Cowboy, come here! Let’s prove to mom that you’re still alive.” Blake naurahti ja Cowboy tulikin hänen luokseen häntä heiluen. Hetkeksi Blake käänsi kameraa niin, että myös Sydney näki heidän koiransa, mutta pian koira sitten ilmeisen kyllästyneenä lähti takaisin olohuoneeseen Angelin seuraksi. ”Actually I had a little surprise for you.” Blake sitten sanoikin, käännettyään kameran takaisin itsensä suuntaan.
”Well we have talked about how we should’t live in this appartment anymore? I have visited few appartments now..” Blake aloitti, napaten samalla käteensä jonkun keittiön pöydällä lojuneen kynän – kai hän sitten tunsi olonsa sen verran hermostuneeksi, että halusi näperrellä samalla jotain käsissään. ”I visited one really nice appartment this morning. It has bedrooms us and for the kids and there’s a huge backyard so Cowboy would have lot of place also. The kitchen and living room looked also really nice. I took also some pictures if you want to see..” Blake sanoi, keskittyen sitten hetkeksi selailemaan koneensa tiedostoja – hän oli siirtänyt kuvat jo aikaisemmin tänään tietokoneelle valmiiksi, jotta voisi lähettää ne Sydneylle puhelun aikana.
Hetkeä myöhemmin Blake oli sitten lähettänyt ne kuvat Sydneylle ja pieni hiljaisuus oli laskeutunut heidän ylleen. ”It located in Brooklyn.” Blake koki tarpeelliseksi lisätä, kun Sydney ei vieläkään sanonut mitään. ”I know we haven’t talked about what happens when kids are born but.. I know we can’t live in this place and if you are coming back, we really need our own place.” Blake jatkoi, tuijottaen nyt sitä käsissään pyörittelemäänsä kynää – ei hän uskaltanut edes vilkaisi Sydneyä juuri nyt, sillä pelkäsi tämän tyrmäävän idean täysin.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Apr 24, 2015 14:17:48 GMT 2
Post by jenni on Apr 24, 2015 14:17:48 GMT 2
”Hello my love”, Sydney lässytti saman tien kameralle, kun Blake kutsui Cowboyta paikalle ja siirsi kameraakin sen verran, että videokuvaa koirasta välittyi Sydneyllekin. Nopeasti nelijalkainen kuitenkin tuntui kyllästyvän, ja Sydney ehti nähdä kuinka koira jolkotteli taas muualle ennen kuin Blake asetteli kameran takaisin paikoilleen. Paljastipa jälkeenmainittu sitten myös omaavansa jonkinmoisen yllätyksen Sydneytä varten. Naisen kulmat kurtistuivat hieman, mutta hän hymyssäsuin hän kuitenkin kehotti Blakea jatkamaan. Pääasia että he saivat puhua rauhassa ja nähdä toisensa, vaikka sitten webbikameran välityksellä. Sydney avasi poninhännällä olevat hiuksensa ja alkoi sukimaan niitä parempaan kuosiin, kunnes pian alkoi laittamaan niitä paremmin kiinni äskeisen jo löystyneen ponnarin sijaan. Hän saattoi hieman peilailla itseään kameran kautta, mutta tajuttuaan asian, hän lähinnä hymyili lempeästi Blakelle. Täytyihän sitä nyt hiukset olla hyvin...
Sydney ei ollut aivan varautunut kuulemaansa, sillä yllättäen Blake alkoikin puhua asunnoista ja varsinkin asuntonäytöistä, joissa oli juuri käynyt. Itse asiassa miehellä oli kuin olikin jokin tietty asunto kiikarissaan. Siitä toinen nyt kertoili enemmänkin. Ainoa mitä Sydney sai itsestään irti, olivat pienet nyökkäykset ja hymistelyt kuuntelemisen merkiksi. Blake alkoi pian lähettämään kuvatiedostojakin mainitsemastaan asunnosta, ja Sydney hyväksyi kuvien lähettämisen sitä mukaa, kun Blake niitä syötti. Kiitos vanhempien mukavan nopean internet-yhteyden, kuvat tuntuivat kuin sujahtavan Sydneylle, ja pian nainen saikin klikkailla niitä auki. Kieltämättä asunto vaikutti ainakin kuvissa ja Brooklyn (Blake pääsi juuri mainitsemasta asunnon sijainninkin) kuulosti enemmän kuin hyvältä. ”Hey... What? I thought we both knew that when I'll come back”, Sydney kiirehti korjaamaan Blaken puheita, kun mies kuulosti niin epävarmalta tulevaisuuden suhteen. ”I think I don't have a reason to stay here forever with the kids and without you, do I?”
Hetken aikaa Sydney selasi vielä kuvia, kunnes kuuli ulko-oven käyvän alakerrassa. Hän kuulosteli tulijaa, mutta sai sitten vastauksen Sammylta, joka oli unohtanut jotakin. ”Oh sorry, that's just Sammy. He is visiting us for this weekend”, Sydney palasi takaisin keskusteluunsa Blaken kanssa. ”This apartment looks good. I really like it. When you... we have to decide whether we are tak--” Sydney jatkoi, mutta samassa hän tunsi ikävän tuntuisen kirpaisun alavatsassaan. Vaistomaisesti nainen vei kättään vatsalleen, mutta joutui sitten nousemaan ylös. ”Blake, just a second, please... I'll come back soon”, hän selitti ennen kuin käveli hieman kauemmas tietokoneen ääreltä. Jostain syystä Sydneyn tie vei hänet yläkerran aulaan, sillä hän ei halunnut huolestuttaa Blakea kärsimällä supistuksista kameran edessä. Supistuksia kai nämä olivat. Tai sitten... Kylpyhuoneeseen Sydney ei millään ehtinyt, kun hän jo tunsi lapsivetensä menevän. Ei helvetti, ei kaksosten pitänyt vielä syntyä! Nyt oli vielä aivan liian aikaista. ”Sam...?” Sydneyltä pääsi pieni vinkaisu, mutta ei aikaakaan kun veli oli jo ilmestynyt portaiden alapäähän. ”Please call mom and dad right away. I think the babies are coming”, Sydney sopersi ottaessaan tukea seinästä pitääkseen itsensä tolpillaan edes jotenkin.
Sammy auttoi hänet alakertaan, soitti Lindalle ja Henrylle kuuliaisena, höösäsi vieressä jopa Sydneyn turhautumiseen asti. Vasta reilun puolen tunnin kuluessa vanhemmat olivat päässeet takaisin kotiin, mutta liki saman tien he myös lähtivät kohti sairaalaa. Autoon mennessään Sydney kuitenkin tajusi Blaken. ”I totally forgot... Blake! Sammy please go to my room and tell him everything. Tell him that he needs to take the apartment.”
|
|
|
|
May 2, 2015 17:17:26 GMT 2
Post by Deleted on May 2, 2015 17:17:26 GMT 2
Blake näpersi sitä kynää kaikessa rauhassa käsissään, nostaen kuitenkin katseensa taas koneen ruutuun Sydneyn sanat kuullessaan. Kovin hämmentyneeltä toinen kuulosti niiden Blaken sanojen takia, mutta Blake ei itse osannut olla kovinkaan yllättyneen näköinen – olivathan he joo puhuneet siitä, että Sydney ja lapset palaisivat New Yorkiin, mutta Blake ei ollut vielä kamalasti uskaltanut laskea sen varaan. Hän tiesi kyllä, että Sydneyn vanhemmat inhosivat häntä, joten oli ihan hyvin mahdollista, että nämä onnistuisivat vielä kääntämään tyttärensä pään muuton suhteen. ”Well.. Yeah.[/i]” Blake sitten vain kohautti olkapäitään. Eipä Sydneylle tosiaan tainnut mitään syytä tainnt olla, mutta toisaalta, oliko toisella nytkään oikeaa syytä olla Doverissa? Tuskin, ainakin jos Blakelta kysyttiin, hänen kun oli vaikea ymmärtää, miksi Sydney halusi pyöriä vanhempiensa nurkassa ilman tulevien lastensa isää.
Kaikesta huolimatta Sydney sentään tuntui pitävän siitä asunnosta. Siinä välissä Sammy kuulemma tuli Phillipsien kotiin, mutta Blake vain nyökkäili päätään. ”I said I’ll call to them after talking with you..” Blake aloitti, kurtistaen hieman kulmiaan Sydneyn ilmeen nähtyään. ”Are you okay?” Blake kysyi lähes heti perään, sillä hänen mielestään Sydneyn ilmeessä oli jotain muuttunutta. Sydney ilmoittikin sitten poistuvansa hetkeksi kameran äärestä ja hieman hämmentyneenä Blake jäi katselemaan ruutua. Hetken päästä hän kuuli Sydneyn äänin jostain kauempaa, mutta ilmeisesti toinen puhui Sammylle – hetkeen sitten ei taas tapahtunutkaan mitään ja Blake jo harkitsi, että soittaisi Sydneylle puhelimeen, naista kun ei alkanut näkyä, eikä kuulua. Aikaa oli mennyt varmasti puolen tunnin verran ja Blake oli jo kerennyt soittaakin, mutta toinen ei ollut vastannut. Skypen Blake oli vielä jättänyt päälleen ja hän sai lopulta hieman yllättyä, kun kamerassa näkyikin Sammy. ”What? Where’s she now?” Blake kyseli hämmentyneenä, kun Sammy selitti, että Sydney oli joutunut lähtemään sairaalaan ja kaksoset olivat kuulemma syntymässä.
Pikaisen infon jälkeen Blake sitten kiitteli Sammya ja lopulta sammutti itse Skypen ja itseasiassa koneenkin – Sammy oli kylläkin kerennyt vielä sanoa, että Sydney oli pyytänyt ottamaan sen asunnon vastaan. Blake kiersi lähes ympyrää asunnossa – helvetti, tässä oli juuri se syy, miksi hän olisi halunnut Sydneyn olevan edes samassa osavaltiossa! Nyt hänellä kestäisi lähemmäs viisi tuntia ajaa Doveriin, eikä junallakaan pääsisi yhtään sen nopeammin. Lopulta Blake sai kuitenkin soitettua sille asunnonvälittäjälle – ilmoitti, että hän voisi tulla tekemään vuokrasopimukset parin päivän päästä, nyt hänen olisi pakko lähteä Doveriin. Kun mies ei parempaakaan ratkaisua keksinyt, hän laittoi nopeasti jotain tavaroitaan kasaan, ruokki koirat ja vasta autoonsa raahauduttuaan hän kaivoi taas puhelimen käteensä. ”Perry? You need to babysit the dogs today. And probably tomorrow. I’m leaving to Dover.. – The babies are coming, I can’t take the dogs with me.” Blake puuskahti siihen puhelimeen, kun Perry jaksoi jostain syystä ensin urputtaa vastaan – lopulta toinen kuitenkin myöntyi siihen, että tulisi kotiin täksi yöksi, joten Blake pääsi aloittamaan matkan kohti Doveria.
|
|
