member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:22:13 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:22:13 GMT 2
Keskiviikko 22. elokuuta 2018, myöhäinen ilta/yö Suurehko keikkapaikka Isossa-Britanniassa Beau & PerrySivuhahmoina Blake & muut AH:n pojat Onnellisuus - mitä se käsite oikeastaan edes sisälsi? Sitä jos jotain Beau oli joutunut miettimään puolentoista vuoden aikana Perrystä erottuaan. Vaikka aluksi ero oli sattunut ihan helvetisti, oli Beaun loppujen lopuksi ollut pakko tunnustaa, että se oli tarpeellista. Terapeutitkin olivat niin toitottaneet nuorelle miehelle, jonka oli vaikeaa ymmärtää sitä tosiasiaa, että noin neljän vuoden ajan hän oli määritellyt itsensä toisen ihmisen kautta. Hän oli yrittänyt koko ajan miellyttää Perryä, vaikka tosiasiassa hänen olisi pitänyt miellyttää itseään. Yksinkertaisesti saada itsensä ymmärtämään, että hänen piti elää omaa elämäänsä. Hitaasti mutta varmasti sen itsemurhayrityksen jälkeen Beau kyseisen asian sisäistikin. Oli siis melkein pakko sanoa, että Perryn ja Beaun ero oli ollut tarpeellinen molemmille. Kivuliastahan sitä oli ajatella, mutta nyt he molemmat elivät omaa elämäänsä ja selvästikin olivat onnellisia. Tai no, ei Beau silloin terapiassa ollessaan tahtonut edes ajatella Perryä, eikä hänen kyllä annettukaan tehdä niin. Terapeuttien mukaan Beau olisi saman tien madellut takaisin Perryn luo, jos olisi saanut mahdollisuuden, ja kyllähän se niin meni. Terapiassa ollessaan Beau oli nimittäin kuolla ikävään. Sananmukaisesti. Hän ei ollut suostunut syömään, ei välillä edes juomaan, mutta pakkosyöttöön asti Beaun tilanne ei ollut ajautunut, kun hän lopulta tuli järkiinsä. Sairaalloisesti Beau kyllä laihtui sen prosessin aikana, mutta ei kestänyt kauaa, kun hän oli saanut painonsa takaisin. Suljetulla Beau oli ollut parisen kuukautta. Se oli ollut ihan helvetin rankkaa, mutta myös kasvattavaa, ja kun Beau pääsi pois osastolta, tunsi hän olevansa ihan eri mies. Kerrankin hän oli suostunut ottamaan apua vastaan, ja se näkyi. Nuorukainen loisti uudenlaista itsevarmuutta, joka tällä kertaa kumpusi hänestä itsestään, ja sen ansiosta hän hankki esimerkiksi laadukkaan kaksion Manhattanilta. Ei kyllä omilla rahoillaan, vaan hänen vanhempansa sen rahoittivat. Beau kyllä lupasi maksaa takaisin, mutta Anastazjan ja Colinin mielestä se ei ollut tarpeen: he vain halusivat, että poikansa saisi luotua hyvän elämän itselleen ilman Perryä. Eikä se oikeastaan ollut edes tuntunut vaikealta. Jotenkin ihmeen kaupalla Beau pystyi olemaan ikävöimättä Perryä jopa vuoden. Beau oli keskittynyt opiskeluihinsa, ja ihme kyllä tyttäreensäkin. Aivan, terapian avulla Beau oli myös luonut ihan uuden suhteen tyttäreensä, ja sen takia Ellie oli Beaun luona joka toinen viikonloppu. Täyspäiväiseen huoltajuuteen Beau ei todellakaan ollut valmis, mutta hän piti siitä, että sai pitää Ellien luonaan edes toisinaan. Ellie oli hyvä irtiotto arjesta, koska hänen kanssaan oli niin paljon tekemistä. Tyttö tosiaan jo käveli ja puhuikin vähäsen, kutsui Beauta jopa isäkseen. Se rooli Beaun oli ollut vaikea omaksua, mutta sen roolin hän oli lopulta ottanut vastaan. Olisikohan sitäkään tapahtunut koskaan Perryn kanssa? Perrylle oli ollut niin helppoa sysätä kaikki lapsen hoitamiseen liittyvä velvollisuus. Aina viime kuuhun asti Beaulle oli ollut ihan helvetin helppoa olla ajattelematta Perryä. Silloin Beauhun oli nimittäin iskenyt ihan sietämätön ikävä. Se johtui ihan täysin siitä, että nuorukainen oli mennyt näkemään yhden lehtiartikkelin Perrystä, eikä sen lukeminen ollut loppujen lopuksi hänelle riittänyt. Niinpä Beau oli mennyt etsimään internetistä tietoa entisestä aviomiehestään, ja se jos jokin oli ollut virhe. Oli satuttavaa huomata, miten onnellinen Perry olikaan. Perry oli ottanut itseään niskasta kiinni ja selvinnyt, kertoi jopa eräässä haastattelussa taistelustaan syöpää vastaan. Puhui siinä myös erosta Beaun kanssa, ja asianomainen oli puhjennut sen haastattelun aikana kyyneliin. Beau oli yrittänyt olla itkemättä, mutta se oli ollut turhaa. Nuorukainen yritti kuitenkin pitää sitä puhdistavana itkuna. Se oli itkua, joka saisi jälkeenpäin hänen mielensä taas selkenemään. Sitä paitsi, Beau kyllä tiesi, ettei ero Perryn kanssa tulisi koskaan olemaan helppo. Hän tiesi tasan tarkkaan, että hän murtuisi asian takia vielä vuosienkin jälkeen. Ei Beau kuitenkaan pelkästään itkenyt niitä haastatteluja katsellessaan, vaan sen sijaan hän nauroikin. Esimerkiksi sille yhdelle haastattelulle, jonka Perry oli tehnyt Samin kanssa. Siitä huomasi Perryn olevan onnellinen. Beaunkin oli siis pakko olla onnellinen. Beau olisi itsekäs, jos ajattelisi toisin, eikä Beau enää suostunut olemaan sellainen. Hän oli muuttunut mies. Hänen uusi, epäitsekäs luonteensa oli ajautunut siihen pisteeseen, että Beau oli alkanut tehdä hyväntekeväisyyttä vanhempiensa nimissä. Eilen hän oli esimerkiksi matkustanut Iso-Britanniaan, ja lehdessä nähnyt ilmoituksen Silencen keikasta. About Henry - siis Perry kumppaneineen - toimisi heidän lämppärinään. Nuorukainen oli miettinyt kahteen kertaan sitä, että menisikö hän sinne. Toisaalta se oli ehkä paskin idea koskaan, mutta toisaalta, jos Beau edes näkisi Perryn ... Se toisi hänelle niin paljon paremman olon. Tai sitten ei, mutta loppujen lopuksi Beau ei voinut enää jossitella, kun hän seisoi lippu kädessä suurehkon keikkapaikan edessä. Oliko hän tosiaan satuttamassa itseään Perryn näkemisellä? Selvästikin oli. Pian Beau jo pääsi tarjoamaan kädessään olevaa lippua tarkastajalle, jonka jälkeen hän lähti lavaa kohti. Jäi kyllä suosiolla hieman taaemmas, koska hän oli pitkä ja näkisi takaakin vallan hyvin. Eikä hän haluaisi Perryn huomaavan häntä. Kun Beau kuuli, kuinka Blake alkoi huutaa mikkiin lavan takaa, käänsi nuorukainen ensin katseensa pois. Pitäisiköhän hänen sittenkin lähteä? Pian se oli kuitenkin myöhäistä, kun About Henry saapui paikalle yksitellen. Kun kaikki muut olivat saapuneet ja Perry ja Blake oli jäljellä, luuli Beau jo hetken pyörtyvänsä kaikesta siitä ahdistuksen määrästä. Mitä helvettiä hän oli tekemässä? Perry Bundy Beau kuuli hetken kuluttua, jolloin hän käänsi katseensa lavalle. Ja siellä Perry oli. Beau tunsi piston sydämessään, eikä hän osannut kuin jäädä tuijottamaan. Häntä kyllä tönäistiin kohta sellaisella voimalla, että oli pakkokin herätä. Ei Beau sen keikan aikana keskittynyt musiikkiin. Ei todellakaan, vaan siihen, miten onnelliselta Perry näyttikään. Perry oli niin ... Elinvoimainen. Toi valoa koko tilaan sillä olemuksellaan. Beau saattoi hymyilläkin yhdessä vaiheessa, ja loppujen lopuksi hän tunsi tietynlaista huojentuneisuutta: Perry voi hyvin. Perry oli ihan helvetin hyvässä kunnossa ja onnellisempi kuin koskaan Beaun kanssa. Beau käänsi katseensa Perrystä vasta siinä vaiheessa, kun se oli pakollista: siis silloin, kun About Henry lähti lavalta ja Silence saapuisi pian paikalle. Ei nuorukainen kuitenkaan heitä aikonut jäädä katsomaan. Niinpä Beau raivasi tietään pois ihmisjoukosta, ja lopulta pääsi ulos. Hän vei kätensä taskuunsa ja katseli maahan, tunsi ristiriitaisia tunteita. Hän oli iloinen, mutta silti surullinen. Huojentunut, mutta ahdistunut. Mitä hänen pitäisi ajatella? Nuorukainen huokaisi syvään, mutta sitten pysähtyi. Jesus Christ, Slenderman hän kuuli jonkun huutavan, eikä tässä maailmassa ollut kuin yksi henkilö, joka kutsui Beauta sillä nimellä. " Oh my-- Teddy Bear!" Beau sanoi oikeasti hämillään. Hän oli kääntynyt ympäri, ja Blake oli tupakalla. Oli pian tullut halaamaan Beauta, eikä hän tosiaan ollut odottanut sitä. " It's nice to see you, you look good!" Beau osoitti Blakea kädellään ja hymyili.
|
|
|
Apr 23, 2015 15:24:15 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:24:15 GMT 2
Kun Perry oli puolitoista vuotta sitten saanut sen Beaun kirjeen, ei hän ollut tiennyt, miten olisi reagoinut. Aluksi hän oli itkenyt, itseasiassa ihan helvetin paljon. Itku ei ollut meinannut loppua millään ja sen ensimmäisen päivän ajan Perry oli ollut varma, että hän kuolisi pelkkään tuskaan ja ikävään. Perry syytteli itseään heidän erostaan ja hän oli varma, ettei koskaan pääsisi yli siitä kaikesta syyllisyyden tunnosta. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin yrittänyt kelata Beaun kirjoittamia sanoja uudestaan ja uudestaan mielessään. Beau oli sitä mieltä, että kumpikaan heistä ei ollut kunnossa ja siinä toinen kyllä oli ollut harvinaisen oikeassa. Niiden sanojen voimalla Perry oli heti seuraavana päivänä marssinut sairaalaan ja ilmoittanut, että hän haluaisi hoitaa syöpänsä kuntoon, kustannuksista viis. Hoidot oli aloitettu samantien ja olipa Perry ollut leikkauksessakin. Samalla kertaa Perry oli myös pyytänyt apua päihderiippuvuuteensa ja siitä oli alkanut hänen käyntinsä säännöllisessä terapiassa. Ensimmäistä kertaa elämässään Perry oli vuodattanut kaikki tuntonsa liittyen ihan kaikkeen, mitä hän oli vuosien aikana pitänyt sisällään. Perry oli aina kuvitellut, ettei terapiassa käynnistä olisi mitään apua ja aluksi hänestä olikin tuntunut, että se käynti oli ihan yhtä tyhjän kanssa – hänen olonsa oli joka kerta vain paskempi, sillä terapeutti osasi tarttua juuri niihin asioihin, jotka olivat Perrylle kaikista kipeimpiä. He kuitenkin kävivät läpi kaiken hänen lapsuudestaan aina tähän päivään saakka ja muutamia viikkoja Perry pystyi jo myöntämään, että ne käynnit olivat tehneet hänelle vain ja ainoastaan hyvää. Eroon liittyvä tuska alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja muutamaa kuukautta myöhemmin Perry pystyi jo muistelemaan hänen ja Beaun hetkiä hymy huulillaan. He olivat todella rakastaneet toisiaan, ehkä jopa vähän liikaa. Rakkautta heiltä ei ollut koskaan puuttunut, mutta kumpikin oli vain ollut niin helvetin rikkinäinen, että ero oli tehnyt vain hyvää.
Ero ei ollut ainut asia, mikä oli muuttanut Perryn elämää, sillä syövästä parannuttuaan he olivat aloittaneet bändin kanssa työstämään ihan tosissaan uutta levyään ja uusin levy oli julkaistu loppuvuodesta. Samoihin aikoihin olivat syntyneet myös Blaken ja Sydneyn esikoiset – Dakota ja Jasmine. Jälkimmäisenä mainittu oli Perryn kummitytär ja kyseisestä muksusta oli tullut varsinainen silmäterä Perrylle. Hän oli yrittänyt viettää kummankin tytön kanssa aikaa mahdollisimman paljon, mutta pian levyn ilmestymisen jälkeen Perry oli pudottanut pienimuotoisen pommin ystävilleen – hän aikoi muuttaa takaisin Englantiin. Bändin kannalta se ei tarkoittaisi mitään sen kummempaa, hän ei aikonut lähteä bändistä pois ja hän keikkailisi muiden mukana normaalisti, mutta Perry oli sitä mieltä, että hänelle teki hyvää muuttaa hetkeksi pois maasta. Taka-ajatuksena oli myös se, että Englannissa hän olisi mahdollisimman kaukana Beausta – viimeiset puoli vuotta hän oli joutunut pelkäämään jatkuvasti, että törmäisi Beauhun jossain päin New Yorkista. Muutto oli siis tapahtunut loppuvuodesta, mutta jo alkuvuodesta Perry oli palannut käymään Yhdysvalloissa. Hän oli käynyt paitsi New Yorkissa, mutta myös Phoenixissa, ihan vain vanhoja kavereita moikkaamassa. Samalla reissulla hän oli törmännyt sattumalta myös Dustyyn. He eivät olleet nähneet toisiaan vuosiin ja vastoin Perryn oletuksia, Dusty oli ollut jopa iloinen heidän tapaamisestaan. Tapaaminen ei ollut jäänyt siihen yhteen kertaan vaan he olivat päätyneet tapailemaan useampaankin kertaan ja jotenkin asiat olivat lopulta kääntyneet siihen, että Dusty oli muuttanut Perryn mukana Lontooseen.
Niin, Perryn elämä oli todellakin muuttunut. Hän eli avoliitossa Dustyn kanssa, hän oli ottanut Angelin seuraksi uuden koiran ja päihteitä hän ei ollut käyttänyt avioeronsa jälkeen. Elämässä meni siis suhteellisen hyvin ja tänään heillä olisi tiedossa jälleen uusi keikka. He olivat päässeet kiertueelle mukaan Silencen kanssa ja tänään olisi heidän Lontoon keikkansa. Perry todellakin nautti esiintymisestä ja pitkästä aikaa esiintyminen tuntui oikeasti hyvältä. Oikeastaan kaikki musiikkiin liittyvä oli tuntunut tavallistakin paremmalta kuluneen vuoden aikana ja sen oli nähnyt hänen antamistaan haastatteluistakin – Perry suorastaan huokui elämäniloa. Yksi haastattelu tosin oli poikkeus, Perry oli kertonut siinä suhteellisen avoimesti avioerostaan ja sen haastattelun aikana hän oli jopa itkenyt. Se oli kuitenkin tainnut vain kasvattaa hänen suosiotaan, nykyään Perry kun ei voinut liikkua edes ulkona ilman, että hänet tunnistettiin. Se tuntui Perrystä oikeastaan ihan mahtavalta ja toisinaan hän huomasi miettivänsä, että hän toivoi Beaun näkevän hänet. Ei sen takia, että Perry voisi jotenkin kehuskella menestyksellään vaan koska Beau oli toivonut, että Perry olisi joskus vielä onnellinen ja sitä Perry todellakin oli. Samaan aikaa hän ei kuitenkaan voinut olla miettimättä Beauta – hän ei ollut kuullu toisesta mitään heidän eronsa jälkeen ja tottakai hän olisi halunnut tietää, miten Beaulla oikein meni. Perry ei voinut kuin toivoa, että Beau oli löytänyt jonkinlaisen onnen elämäänsä, eikä hän olisi ainakaan kovin pahasti katkeroitunut kaikesta siitä, mitä Perry oli hänelle aiheuttanut. Beaun Perry joutui kuitenkin hätistelemään mielestään, kun kello alkoi olla sen verran, että keikka alkaisi pian. Enää heidän keikkansa eivät olleet mitään pieniä kämäisiä baarikeikkoja vaan he esiintyivät ihan kunnon yleisölle. Myös tämän päivän keikka oli loppuunmyyty ja kun keikka sitten lopulta alkoi, Perry oli niin fiiliksissä kuin hän vain saattoi olla. Lavalla hän oli suorastaan elementissään ja soittojen välissä hän heitti läppää Blaken kanssa – siitä oli tullut heille suorastaan tapa. Perry nautti siitä esiintymisestä niin uskomattoman paljon, ettei hän koskaan olisi voinut edes kuvitella olevansa niin onnellinen.
Keikan päätyttyä About Henryn jätkät olivat siirtyneet bäkkärille, mutta Blake livahti tupakalle – hän oli saanut elämänsä muuten raiteilleen, mutta tupakkaa hän ei ollut onnistunut jättämään. Blake pääsi sinne pihalle suhteellisen rauhalliselle puolelle, mutta hän kuitenkin onnistui huomaamaan jonkun tutun näköisen ihmisen hieman kauempana. Blake olisi voinut vaikka vannoa, että hän ei nähnyt tuota ihmistä ensimmäistä kertaa. ”Jesus Christ, Slenderman!” Blake naurahti. Beau kääntyi katsomaan häntä ja Blake lähtikin kävelemään toisen luokse. Beau näytti kieltämättä hieman hämillään olevalta ja toinen taisi hämmentyä lisää, kun Blake meni halaamaan tätä. Beau oli aikoinaan ollut hyvä ystävä myös Blakelle, joten tottakai se oli ollut outoa, kun Perry ja Beau olivat eronneet. Nuorukaisen sanoille Blake naurahti hieman huvittuneesti. ”Well, you look awful. Blake naurahti omaan tyypilliseen tapaansa. ”How have you been? It’s been like.. over a year now? Did you just were in the crowd?” Blake oli aloittanut sen kyselytulvansa. Oli Beau kuulemma ollut. Blakesta oli jopa hieman yllättävää, että Beau oli ollut keikalla, mutta ei ollut kuitenkaan tulossa moikkaaman heitä. Beaulla kuulemma meni hyvin ja kysyipä toinen myös Blaken kuulumisia, jolloin mies virnisti. ”Well, I’m better than I have been in years. Believe or not, I’m dad now.” Blake naurahti. Tuntuihan se kieltämättä uskomattomalta, mutta isyys oli tehnyt Blakelle vain ja ainoastaan hyvää. ”We have twin girls, Dakota and Jasmine. Girls are now in US with Sydney.” Blake totesi, tumpaten samalla tupakkansa maahan. Hän vilkaisi takaovelle päin hieman mietteliäänä – Perry haluaisi varmasti nähdä Beaun. ”So are you in hurry? I think Perry would love to see you.” Blake sanoi sitten tapansa mukaan täysin suoraan. Saattaisihan Perry hämmentyä heidän vieraastaan, mutta Blake tiesi, että Perry oli kaivannut Beauta, joten ehkä hänelle tekisi vain hyvää nähdä Beau – ainakin Blake toivoi, ettei kaksikon jälleen näkeminen pahentaisi asioita entisestään.
Beau suostui lähtemään Blaken mukaan ja siinä matkalla takaisin sisälle Blake kerkesi pyydellä Beaulta anteeksi kaikkea sitä, mitä hän oli aiheuttanut heidän viime tapaamisellaan. Blake oli ollut täysin hukassa elämänsä kanssa ja hän oli todellakin anteeksipyynnön velkaa. Matka bäkkärille sujui nopeasti ja pian Blake oli jo avaamassa oven, jonka takana muut bändin jäsenet olivat. ”Look who I found outside. He was in the crowd and didn’t even think to come to hey.” Blake naureskeli astuessaan peremmälle Beau perässään. Perry oli sillä hetkellä norkoilemassa akustinen kitara sylissään sohvalla ja hän oli näppäillyt jotain satunnaisia sointuja äsken esitetyistä kappaleista, mutta kun hän näki Beaun, hän oli varma, että hänen sydämensä jätti muutaman lyönnin välistä. Hetken aikaa hän vain osasi tuijottaa Beauta, kunnes sitten nousi ylös ja käveli varovasti ex-miehensä luokse. ”Hey.” Perry sanoi pienen hymyn keran ja pienen harkinnan jälkeen hän halasi Beauta. Hivenen varovasti tosin, mutta ei hän vain voinut mitään itselleen – hän oli kaivannut Beauta ja hänen oli vain ihan pakko saada halata Beauta. ”How are you?” Perry sitten kysyi pieni hymy huulillaan, jopa hieman ujona – hän ei vain voinut uskoa, että he tapasivat jälleen toisensa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:24:33 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:24:33 GMT 2
Suunnitelma oli tosiaan ollut se, että Beau katoaisi vähin äänin pois paikalta. Hänen oli tarkoitus vain nähdä Perry viimeisen kerran, ja sen jälkeen kadota taas teille tietämättömille. Beau ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, että mitä Perry ajatteli tästä kaikesta. Ikävöisikö Perry Beauta vieläkin? Oliko hänellä joku uusi? Missä hän nykyään asui? Beau halusi tietää Perrystä kaiken, mutta se varmaan tarkoittaisi sitä, että Beaun pitäisi kertoa kaikki itsestään myös Perrylle. Kaikille paras vaihtoehto oli siis se, että Beau vain lähtisi, eikä enää sekoittaisi kummankaan elämää sen kummemmin. Mutta saatana, kun se Blake sitten saapui paikalle. Beau löi vaikka kympistä vetoa, että Blake ei antaisi hänen lähteä tervehtimättä muita. Ehkä sitä oli kuitenkin pakko yrittää: ei Beau todellakaan halunnut mennä häpäisemään itseään muiden, varsinkaan Perryn, luokse. "Oh thanks a lot", Beau jopa hieman naurahti sille Blaken sarkastiselle kommentille. Sellainen Blake aina juurikin oli ollut: sarkastinen mies, kenet moni otti tosissaan. Beaukin aluksi, mutta ei tosiaan enää. "I, uhh, I've been doing fine", Beau aloitti hämmentyneenä ja katseli vähän minne sattuu. Hetken aikaa hän mietti, mitä vastaisi siihen Blaken kysymykseen, mutta ei hän toisaalta halunnut valehdellakaan. "Actually, yeah, I was there. I thought I should come to see you at least once now that you're a popular band. I actually thought that I could just sneak out of there but obviously I was wrong", Beau hymyili, yritti luoda tilanteesta kevyemmän tuntuista kuin se oikeasti olikaan. Oikeasti Beau oli nimittäin lähes paniikissa kerrottuaan äskeisen. Ei vanhalle ystävälle voinut vain suoraan sanoa, että häntä ei aiottu mennä tervehtimään.
Luojan kiitos Blake ei alkanut vittuilla aiheesta mitään kummempaa, vaan sen sijaan Beau sai kysyä Blaken kuulumisia. "Wow, gongratulations", nuorukainen sanoi vilpittömästi. Uskomatonta, että Blake oli isä! Hienoahan se kyllä oli, ja ihan varmasti niiden lasten saaminen rauhoitti Blakeä kuten kuuluikin. Lasten takia Beaun ajatukset siirtyivät myös hetkeksi aikaa Sydneyyn. He olivat Beaun kanssa olleet hyvinkin läheisiä ystäviä, mutta Perrystä erotessaan hän ei ollut pitänyt Sydneyyn mitään yhteyttä. Hänen olisi pitänyt tehdä niin, mutta sitä ei vaan koskaan ollut tapahtunut. Sen ajatuksen katkaisi Blaken suora heitto. "What?" Nuorukainen ensin parahti. Fuck hän kirosi mielessään. Mikä idioottimainen kommentti! Beau hieraisi niskaansa ahdistuneena. "I don't know if that' s a good idea after everything that's happened", hän yritti selitellä. Blake ei ihme kyllä yrittänyt sanoa siihen mitään vastaan. Vai oliko se tarkoituksellista? Hetimmiten Beau nimittäin alkoi miettiä, että voisiko se sittenkään olla niin kamalaa. Kahta kauheammin hän katuisi, jos ei ottaisi vastaan luultavasti viimeistä mahdollisuutta tavata Perryä. Nythän Beau saisi sanoa viimeiset jäähyvästinsä. "Actually.. I changed my mind. I'll come", Beau kertoi ja lähti sitten seuraamaan Blakeä. Silloin Blake pyyteli anteeksi. "I'ts ok. I was an idiot back then, too. The fault wasn't all yours", nuorukainen sanoi. Helpottui, kun he saivat ainakin Blaken kanssa välit kuntoon. Perrystä nuorukainen ei kyllä ollut varma. Kun Beau pääsi Blaken kanssa määränpäähänsä, ja hänen ja Perryn katseet kohtasivat, pysähtyi maailma Beaun ympärillä hetkeksi aikaa. Beau oli hetki sitten jo nähnyt Perryn, mutta huomattavasti kauempaa kuin nyt. Suurin piirtein mitään sanomatta Perry sitten oli kävellyt Beaun luokse ja kietonut kätensä hänen ympärilleen. Beau suli sen halauksen lämpöön, ja pettyi, kun se loppui liian nopeasti. "Hey", nuorukainen sai sanotuksi hetken kuluttua.
Perryn ujohko lähestymistapa sai Beaun hämmentyneeksi. Tai no, eihän hän voinut muuta odottaakkaan; eihän Beau itsekään ollut mitenkään itsevarmalla tuulella siinä Perryn edessä seistessään. Päinvastoin, häntä alkoi heti itkettää. Siinä Beaun edessä sattui seisomaan hänen elämänsä rakkaus, jota ei enää koskaan voinut saada takaisin. "I'm fine.. More than fine, actually", hän huomasi välttelevänsä Perryn katsetta enemmän kuin oli tarpeellista. "How about you? You, uhh, you look handsome", Beau huomasi hetken kuluttua kehuvansa. Ei se ollut mitään flirttailua, vaan yksinkertaisesti pieni huomio, johon Perry kyllä saattoi kiinnittää huomiota. Beau kuunteli Perryn kuulumisia kiinnostuneena, mutta vei huomaamattaan kätensä puuskaan, kun Perry kertoi seurustelevansa. Niinpä tietenkin. Beau yritti piilottaa pettyneen olemuksensa, mutta kaipa se jotenkin hänestä näkyi. "That's.. That's great. Wow, uhh", Beau naurahti hermostuneesti. Kääntyi mitään sanomatta ympäri ja hymyili muille bändiläisille. "I'm sorry, guys, but I really have to go. It's getting dark and I'm not really familiar with these streets, so.. So have fun. Live your lives and.. I'll wish you all luck", Beau selitteli, hymyili jokseenkin teennäisenä, ja pian katosi ulos keikkapaikan takaovesta vähän liian nopeasti. Pian hän jo huomasi nieleskelevänsä itkua. Hitto, mikä häntä oikein vaivasi? Hän saatana oli tiennyt alusta asti, että he eivät palaisi yhteen Perryn kanssa. Eivät voisi tehdä niin, mutta hitto, kun tämä silti sattui. Kun Beau sitten kuuli Perryn äänen takaansa, hän sai vedettyä jostain teennäistä asennetta. "Yeah?" Hän kääntyi ympäri. Perry ei edes kerennyt avata suutaan, kun Beau heilautti kättään muka hyvin huolettomana. "Come on, it's not like I rushed out from there 'cause of what you said", hän naurahti teennäisesti. Vakavoitui hetken kuluttua. "And I think that.. I think that we should not see each other. I was stupid to come here. God, why was I so stupid?" Beau alkoi kuulostaa jo hieman itseltään. Lopulta hän tuhahtikin turhautuneena; että ihminen pystyi olemaan idiootti.
|
|
|
Apr 23, 2015 15:24:49 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:24:49 GMT 2
Perry huomasi kyllä varsin hyvin, että Beau vältteli hänen katsettaan, eikä hän osannut edes arvailla, mistä se johtui. Jos Beau kuvitteli, että Perry kantoi kaunaa heidän erostaan, niin toinen oli pahemman kerran väärässä. Tietenkään Perry ei ollut iloinen heidän erostaan ja hän olisi todellakin toivonut, että asiat olisivat menneet toisella tavalla, mutta ei hän Beauta sen takia vihannut. Heidän eronsa oli pakko tapahtua, sillä muussa tapauksessa kumpikaan heistä ei taatusti olisi enää elävien kirjoissa – Perry olisi tapattanut itsensä syöpäänsä tai viimeistään itsemurhalla, Beau olisi todennäköisesti tehnyt saman perässä. Oli ollut heidän kummankin kannaltaan parempi, että he olivat eronneet ja hoitaneet elämänsä kuntoon. Toki Perry oli pitkäänkin heidän eronsa jälkeen toivonut, että he palaisivat vielä yhteen joku päivä, mutta hän tiesi, ettei se olisi enää mahdollista. Jos he koskaan palaisivat yhteen, he olisivat pian samassa jamassa kuin aiemmin, eikä Perry halunnut aiheuttaa semmoista paskaa enää kenellekkään. Sitä paitsi, Perryllä oli nyt Dusty. Hän oli Dustyn kanssa onnellinen – Dusty oli niin rauhallinen ja täysin Perryn vastakohta, että toinen tasapainoitti Perryn elämää mukavasti. Pahimmillaankaan heidän riitansa eivät olleet yhtä pahoja kuin Perryn ja Beaun riidat aikoinaan. Toisaalta, Perry kyllä tiesi, ettei hän varmasti koskaan rakastaisi Dustya yhtä paljon kuin hän oli rakastanut Beauta. Sitä hän ei kyllä aikonut sanoa koskaan Dustylle ääneen, mutta sitä totuutta oli turha lähteä kieltämäänkään.
Perry lähes hätkähti, kun Beau alkoi kysellä myös hänen kuulumisiaan. Hetkeksi Perry jopa hieman hämmentyi, ei hän tiennyt, mitä hänen pitäisi kertoa ja mitä pitäisi jättää kertomatta. Kai hänen olisi pitänyt vain sanoa, että hän seurusteli ja oli oikein onnellinen, mutta se olisi tuntunut Beaun kiusaamiselta. Vaikka he olivatkin eronneet, Perry ei todellakaan halunnut loukata tai satuttaa Beauta yhtään millään lailla. Toisaalta Perry alkoi myös miettiä, että ehkäpä Beau ei ottaisi niitä sanoja mitenkään pahalla. Saattoihan se olla niinkin, että Beau itsekin oli löytänyt jonkun uuden, jonka kanssa oli nyt onnellinen. Se ajatus kirpaisi Perryä yllättävänkin pahasti, mutta lopulta hän sitten yritti saada jotain sanottua. ”Well, I’m doing really fine. More than fine actually. I haven’t use alcohol or drugs for.. well over year now.” Perry aloitti aluksi hieman epävarmasti, hymyilikin tosin sitten. Hän yritti pitää sitä hymyä yllä, sillä hän tiesi, että se vaikein osuus oli vasta tulossa päin. ”And I have a boyfriend now.” Perry sitten töksäytti suoraan. Beaun ilmeestä hän näki samantien, ettei hänen olisi pitänyt sanoa yhtään mitään, sillä Beau muuttui heti niin vaikean näköiseksi, että Perryn kävi oikeasti sääliksi. Kai Beau oli sitten olettanut, että Perry ei ollut vielä mennyt elämässään eteenpäin, vaikka olikin sitä itse toivonut heidän eronsa aikaan. Pian Beau oli sitten jo tekemässä lähtöä huonon tekosyyn varjolla ja kun nuorukainen oli poistunut bäkkäriltä, Perry katsoi hämmentyneenä muita. ”What did I do?” Perry sanoi hieman hämillään, mutta samantien hän ymmärsi, että hänen pitäisi mennä Beaun perään. Niimpä Perry lähti itsekin ulos ja nopeasti hän harppoi Beaun kiinni. ”Beau! Beau, wait!” Perry huudahti toisen perään. ”What’s wrong?
Beaun puheiden mukaan kaikki oli hyvin. Ei toinen kuulema Perryn takia ollut lähtenyt, mutta heidän vain ei ollut viisasta nähdä toisiaan enää. ”I’ve missed you.” Perry sai sanottua hiljaa sen Beaun puhetulvan jälkeen. Hän tiesi, ettei niiden sanojen sanominen ollut viisasta, mutta hän ei vain voinut itselleen mitään. ”I know I shouldn’t say so but I’ve missed you so much. I know.. I know that breaking up was the best decission at the time but.. Yeah, you know.” Perry rykäisi pienesti, nostaen katseensa jonnekkin taivaalle päin, ettei hän vain vahingossakaan alkaisi itkeä. Hän ei voinut lipsua enää vanhoihin tapoihinsa ja roikkua Beaussa. Hän oli luvannut, ettei pitäisi yhteyttä Beauhun ja tässä sitä nyt sitten taas oltiin. ”I was such a mess and I’m so fucking sorry about that. I treated you like a piece of shit and.. I’m sorry about that. I was an idiot and I think it was good that you wanted to break up. It was good for both of us.” Perry sanoi, pystymättä kuitenkaan katsomaan Beauta, sillä hänen silmänsä kiiltelivät silläkin hetkellä kyyneleistä. Koko tilanteessa ei tuntunut olevan mitään järkeä, mutta Perry ei voinut vain pitää asioita sisällään, sillä hän oli joutunut miettimään niitä mielessään yksin jo vaikka kuinka pitkään ja hänestä tuntui edes hieman lohduttavalta, että hän sai pyydettyä Beaulta oikeasti anteeksi. ”You know that I’m sorry?” Perry vielä sanoi, yrittäen sitten hieman ryhdistäytyä – ei hän voinut käyttäytyä tällä tavoin Beaun nähden. Yksin hän voisi itkeä vaikka silmät päästään, mutta ei todellakaan Beaun nähden. ”So.. How’s Ellie? God, I’ve missed that kid. – Did Blake mention he’s father now? You would like those kids, they are only year old now but I swear they are already just as crazy as their parents.” Perry naurahti, yritti hieman keventää aihetta puhumalla lapsista – Perry todellakin toivoi, että Beau oli edes ollut tekemisissä Ellien kanssa, sillä aikoinaan Perry oli ollut se, joka oli kiinnostuneempi Ellien elämästä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:25:19 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:25:19 GMT 2
Miksi Beau oli alun perin edes tullut About Henryn keikalle? Miksi, kun tiesi satuttavansa itseään? Kaikista kauheimmalta tuntui kuitenkin se tieto, että Perry nyt oikeasti seurusteli. Hänellä oli joku toinen. Hän oli unohtanut Beaun kokonaan, onnistunut etenemään elämässään, kun Beau taas junnasi paikoillaan muutamaa irtosuhdetta lukuun ottamatta. Hitto, kun Beaun pitäisi olla onnellinen. Hänen pitäisi olla ihan helvetin onnellinen Perryn puolesta, mutta tosiasiassa pelkkä ajatus Perrystä jonkun toisen kanssa sai hänet voimaan fyysisesti pahoin. Ja tällä kertaa se ei ollut edes mikään mitätön vainoharha, vaan se oli tapahtunut oikeasti. Aiemmin Beau aina vain luuli omiaan, mutta nyt se oli totta. Hän piti käsiään tiukasti puuskassa koko ajan siinä Perryn vierellä ollessaan, ja sai saman tien katua, kun sanoi, että oli tyhmä tullessaan tervehtimään Perryä. Sieltä Perryn suusta tuli nimittäin lause, joka iski Beauhun ja helvetin syvälle. I’ve missed you. Ei saatana. Sen ilmi tuominen oli pahin virhe, mitä Perry saattoi tehdä siinä tilanteessa, koska se sai Beaun pasmat sekaisin. Se tunteiden kirjo oli ihan sanoinkuvailematon. Hetkessä Beau vain vilkuili ympärilleen päämäärättömänä, ja luultavasti Perry jo huomasi, että Beaun silmät kostuivat, vaikka hän tietenkin sitä yritti parhaansa mukaan peittää. Sitten Perry alkoi selittää asioita vähän pidemmälle, ja nyt pyyteli jo anteeksikin. You know that I’m sorry varmisteli Perry vielä lopuksi, mutta Beau ei osannut vastata yhtään mitään. Silloin Perry yritti vaihtaa aihetta, mutta Beau oli menettänyt lopullisesti puhekykynsä. Ei hän saanut suustaan pihalle yhtään mitään, vaikka olisi varmaan pitänyt. Elliestä se Perry jotain puhui, mutta Beau se oli kuin jossain toisessa ulottovuudessa. "Bye Perry", Beau lopulta onnistui heittämään, ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti pois Perryn luota. Hän ei pystynyt olemaan siinä tilanteessa. Ei vain pystynyt.
|
|