|
Apr 23, 2015 15:30:35 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:30:35 GMT 2
Lauantai 25. elokuuta 2018, aamupäivä Perryn asunto Lontoon keskustassa Perry & BeauSivuhahmona Perryn poikaystävä Dusty Perry, what is that? Don’t you dare to lie to me, what is that?Perry ei ollut taatusti nukkunut lainkaan viime yönä, eikä tämä aamu ainakaan kamalasti pelastanut hänen jo muutenkin kamalaa oloaan. Eilen Perry oli ollut jossain kissanristiäisissä Lontoon kerman kanssa hyväntekeväisyystyönsä takia ja tottakai myös Beaun oli pitänyt olla sitä. Perry oli jo silloin miettinyt, että tämän maailman piti olla ihan helvetin pieni, että hän törmäsi eksäänsä juuri niissä pippaloissa, eihän Beau edes asunut Lontoossa, saatikka koko Iso-Britanniassa! Kovin pitkään he eivät olleet jutelleet vain ihan rauhassa vaan hyvin pian homma oli mennyt siihen, että he olivat päätyneet kuhertelemaan jonnekin hemmetin takahuoneeseen. Perry ei ollut sillä hetkellä tajunnut mitään muuta kuin sen, miten kovasti hän Beauta kaipasi. Hän oli antanut tunteiden ottaa vallan ihan täysin ja hän oli vain antanut mennä, ajattelematta lainkaan, että kotona häntä odotteli poikaystävä. Poikaystävä, joka oli taatusti maailman kiltein ihminen. Dusty ei tekisi pahaa kärpäsellekään ja nuorukaisella ei ollut tapana koskaan edes korottaa ääntään. Oli ihme, että he olivat edes päätyneet uudestaan yhteen ja Perryn olisi pitänyt olla siitä kiitollinen. Sen sijaan, että hän olisi pysynyt uskollisena poikaystävälleen, oli hän päätynyt jonkin sortin pikapanoon eksänsä kanssa ja edes aamun tullen hän ei edes tajunnut katua. Häntä ei todellakaan kaduttanut mikään muu kuin se, että hän seurusteli Dustyn kanssa ja jossain vaiheessa hänen täytyisi kertoa totuus poikaystävälleen. No, sitä totuuden kertomista Perryn ei ollut tarvinnut odottaa kovin pitkään, sillä heti aamulla Dusty oli huomannut sen fritsun Perryn kaulassa ja helvetti oli sitten ollut siitä irti. Jos Perry oli viimeisen puolentoista vuoden aikana niin sanotusti rauhoittunut (eilinen ei kyllä ihan puhunut sen asian puolesta) niin Dusty oli saanut temperamenttia huomattavan määrän lisää, sen verran kovaa toinen Perrylle huusi siitä jäljestä hänen kaulallaan. Perry ei osannut kuin istua hieman orpona sängyn reunalla, aluksi hän ei edes tajunnut, mistä toinen oli niin kilahtanut. Lopulta Perry oli noussut sängystä ylös ja kävellyt makuuhuoneessa olevan peilin äärelle. Hän katsoi kaulaansa ja pieni huokaus karkasi hänen huuliltaan – helvetti, olisikohan hänen pitänyt muistaa, mitä Beau oli hänen kaulalleen taas vaihteeksi tehnyt. ” Dusty.. I.. I.. I just..” Perry yritti aloittaa, mutta hänen suustaan ei tullut yhtään mitään järkevää selitystä – millä helvetillä hän muka olisi edes itseään puolustanut, kun ihan yhtä hyvin hän olisi voinut jäädä suoraan rysän päältä kiinni? ” Okay, I cheated on you. I’m sorry.” Perry sitten lopulta kakisti kurkustaan ulos ja siitäkös Dusty vasta innostui. Toinen alkoi välittömästi huutaa ja vaatia selvitystä siitä, että kuka se toinen oli ollut ja minkä takia Perry oli mennyt jälleen pettämään lupauksensa. Toinen suurinpiirtein säntäili ympäri asuntoa, eikä Perryn auttanut kuin nopeasti vetää jotain vaatetta niskaansa ja rynnätä Dustyn perään. ”Dusty, I’m so fucking sorry![/i]” Perry yritti huutaa toisen perään, mutta toinen vain säntäili lähes päämäärättömästi. Tilanne kärjistyi sitten lopulta siihen, että Dusty kysyi, oliko se eilinen merkinnyt Perrylle mitään ja kun Perry ei osannut sanoa mitään, Dusty vain ilmoitti pakkaavansa tavaransa ja lähtevänsä. Perry oli todellakin umpikujassa tilanteen kanssa, eikä hän osannut edes estellä Dustya. Vielä viikko sitten heidän asiansa olivat hyvin, mutta nyt yhtäkkiä koko idylli oli romahtanut ja Dusty ei selvästi halunnut olla Perryn kanssa missään tekemisissä. Sitä Perry ei kyllä ihmetellyt lainkaan, sillä ehto heidän yhteiselolleen oli ollut se, ettei Perry pettäisi enää kertaakaan, mutta niin vain Perry oli taas kerran rikkonut kaikki lupauksensa. Beauta hän ei ollut pettänyt koskaan, mutta kun kyseeseen tuli Dusty… Perry ei todellakaan tiennyt, mikä helvetti häntä vaivasi. ” Dusty I swear, I never meant to do this to you again.” Perry sanoi hiljaa, istahdettuaan takaisin siihen sängylle, eikä hän osannut kuin katsella laukkujaan pakkaavaa Dustya. ” But still you can’t say it meant nothing to you. I guess that tells a lot how you feel about me.” Dusty sanoi vain jopa yllättävän rauhallisesti. ” You know I love you..” Perry aloitti, mutta Dusty vain pudisteli päätään ja keskeytti toisen puheet: ” – Yeah, maybe you do but you just don’t love me enough. You never have”. Niin, kyllä Perry sen itsekin oli jo ymmärtänyt. Heidän pienen keskustelunsa keskeytti ovikellon sointi. Perry kohotti hieman kulmiaan, mutta ei kerennyt lähteä ovelle, kun Dusty oli jo lähtenyt eteiseen. Perry jäi norkoilemaan makuuhuoneeseen, mutta yhtäkkiä hän tunsi sydämensä pomppaavan kurkkuunsa – hän kuuli eteisestä ihan taatusti Beaun äänen. Angelkin oli tuntunut tajuavan sen tutun äänen, sillä koira oli lähtenyt jolkottelemaan eteisen suuntaan ja Devil seurasi kaveriaan perässä. Lähes kädet täristen Perrykin nousi siitä sängyltä ylös ja käveli eteiseen, vain nähdäkseen niin Beaun kuin Dustynkin hämmentyneet katseet. ” Hey.. Why.. This is not a good time.” Perry sai sanottua Beaulle, kun taas Dusty selvästi vaan ärsyyntyi uudestaan. ” Who are you?” Dusty lähes tiuskaisi Beaulle, Perry kun ei osannut enää sanoa mitään.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:31:03 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:31:03 GMT 2
Eilen Beau oli antanut itsensä taas ajautua rappiolle. Hän ei olisi saanut juoda, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä, kun Perry oli mennyt tunnustamaan ikävöineensä häntä? Sellaiseen asiaan ei Beau keksinyt muuta pakokeinoa kuin juomisen. Ei kai se olisi paha asia kotona ollutkaan, mutta kun juominen tapahtui suurissa hyväntekeväisyysjuhlissa, oli se ollut enemmän kuin epäasiatonta. Eikä se epäasiattomuus niissä juhlissa ollut rajoittunut vain alkoholin pariin. Kun humalainen Beau oli nimittäin nähnyt komean näköisen entisen aviomiehensä, oli hän heti mennyt flirttailemaan. Olisipa se jäänyt siihen, mutta ei. He molemmat olivat Perryn uudesta seurustelusuhteesta huolimatta ajautuneet harrastamaan seksiä erittäin romanttisesti huoltokomerossa. Silloin se oli tuntunut oikein hyvältä idealta, mutta heti sen jälkeen Beaulle oli tullut paska fiilis. Ihanaa se oli ollut, mutta Beauta oli jäänyt vaivaamaan se Perryn tunteettomuus, sekä ylipäätään se, että se oli tapahtunut. Perry oli ollut oikeassa; ei se olisi saanut tapahtua. Se oli ollut typerä hairahdus, joka oli vain satuttanut Beauta kahta kauheammin. Ei Perry ollut sanonut hänelle edes hyvästejä. Hän oli vain pannut menemään, ja sitten lähtenyt. Beauta jäi siis väkisinkin vaivaamaan, että tarkoittiko se Perrylle ylipäätään mitään. Ei Beau olisi kyllä saanut edes ajatella niin. Hänen olisi vain pitänyt antaa koko tilanteen olla, eikä ylianalysoida, vaikka se väkisinkin oli hänen ensimmäinen reaktionsa.
Siitä hetkestä oli Beaulle jäänyt käteen vain Perryn takki. Se takki, jota Perry oli pitänyt päällään sinä iltana, ja joka oli tipahtanut lattialle Beaun toimesta. Itse asiassa sen takin kanssa Beau oli nukkunut koko yön. Se kuulosti sairaalta, ja Beau tiedosti sen itsekin, mutta koska siinä takissa haisi Perryn perinteinen hajuvesi, ei hän ollut voinut vastustaa kiusausta humalassa. Kun aamulla hänen nenäänsä ensimmäisenä tuoksuna oli noussut se tuttu hajuvesi, oli hän kyllä meinannut saada sydänkohtauksen. Niin ei sentään käynyt, mutta melkoinen morkkis nuorukaiselle oli saman tien noussut päähän krapulan kanssa. Ei helvetti, mitä hän olikaan mennyt tekemään? Tarkkoja yksityiskohtia tapahtumista Beau ei kyllä muistanut, mutta hän muisti vallan hyvin pääasiallisesti mitä oli tapahtunut. Ei saakeli miten Beauta hävetti. Hän oli sängyssä haudannut päänsä tyynyn alle, melkein hetken aikaa luullut, että kuolisi siihen häpeään. Ei niin ollut käynyt, vaikka se saattaisikin olla helpompaa. Hetken päästä Beau oli kuitenkin hypännyt ylös. Ei helvetti, hän oli mennyt varmaan pilaamaan Perryn parisuhteenkin! Beaun oli saatava pyytää anteeksi. Ja hänen olisi myös saatava selitys. Selitys sille, että miksi kaikki oli tapahtunut, miksi Perry oli sanonut ikävöineensä häntä. Se tulisi olemaan virhe, mutta Beau ei voinut muutakaan. Niinpä hän oli käynyt suihkussa, pukenut päälleen ja laittanut hiuksensa. Liian pian oli jo Perryn oven takana. Ei helvetti. Painaisiko hän sitä kelloa edessään, ja tekisi itsestään pellen? No, oli hän tehnyt niin monta kertaa aikaisemminkin. Pian siis kuului ovikellon ääni.
Beau ei todellakaan ollut odottanut sitä henkilöä, joka oven takana oli. Beau ei tiennyt, kuka kyseinen tyyppi oli, mutta se oli selvää, että hän oli Perryn nykyinen. Ja ei helvetti, miten hänen näkemisensä riipaisi ja syvältä. Ei nuorukainen olisi saanut tuntea niin, mutta niin siinä kävi. Siinä oli Perryn Beaun korvike. Tai no, korvike ja korvike, luultavasti hän oli erilainen mitä Beau. Ainakin ulkonäöstä päätellen. "Hi, I, uhh, I brought Perry's jacket", Beau kertoi ja vilkaisi kainalossaan olevaa takkia. Katsahti sitten sitä miestä edessään, käänsi pian katseensa pois. Ja kappas, minne se katse osuikaan: Perryyn. Perry mutisi, ettei tämä ollut hyvä aika. Sitten se jätkä esitti kovan kysymyksen. "I'm Beau", nuorukainen heitti ajattelematta. Hän kertoi olevansa Dusty, ja silloin Beau tajusi, kuka hän oli. Dusty oli se Dusty. Perryn entinen. Beau haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla, kun tajusi, että Dusty oli liiankin perillä asioista. Dusty käänsi katseensa Perryyn, osoitti Beauta ja kysyi suoraan, että oliko Beau se henkilö, jonka kanssa Perry oli pettänyt. Fuck Beau huokaisi syvään ja hieraisi vapaalla kädellään niskaansa. "Maybe I'll just go, you can take this jacket and--" Beau yritti tarjota takkia Dustylle, joka ei ottanut sitä vastaan. "Oh you're not going anywhere! We'll solve this right here, right now. Right Perry?" Dusty raivosi Perrylle ja käveli hänen ohitseen. Beau kurtisteli kulmiaan, mutta ei kyllä vahingossakaan astunut pidemmälle siitä ovenraosta. Kun Perry sitten nyökkäsi häntä tulemaan peremmälle, teki Beau sen äärimmäisen, äärimmäisen varoen.
Beau ei oikein ollut perillä siitä, että mitä oli tapahtunut. Oliko Perry kertonut vai oliko Dusty tajunnut? Kun Beau sitten lopultakin uskalsi vähän katsoa Perryä, tajusi hän, mistä oli kyse. Perryn kaulassa oli mustelma. "Fuck", Beau huokaisi puoliääneen. Silloin Dustykin taas saapui paikalle, ja Beau ei voinut mitään muuta kuin edes yrittää selittää tapahtunutta. "Please, Dusty, listen, I'm sure Perry loves you and I was the one who seduced him last night", hän yritti selitellä, "it was all my fault, I'm sure Perry wouldn't have even touched me with a long stick if I hadn't--" Beau aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytti Dustyn huudahdus. Ei saatana, hän oli juuri kutsunut Beauta huoraksi. Se oikeasti sattui. Totuus sattui. "I'm sorry, I really am", nuorukainen käänsi katseensa enemmänkin Perryn suuntaan. "I should never have done that, I was drunk and I, I don't know." Beau tuhahti, kun ei tiennyt, mitä olisi voinut sanoa. Tai mitä hän pikemminkin olisi voinut sanoa nyt, kun Dustykin oli paikalla.
|
|
|
Apr 23, 2015 15:31:25 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:31:25 GMT 2
Perry olisi halunnut vajota kaikesta siitä häpeästä maan alle. Hän oli jo kerennyt unohtaa sen koko hemmetin takin ja varmasti Beaukin oli ihan viattomasti ollut tuomassa sitä takkia hänelle, mutta nyt koko tilanne sitten karkasi käsistä ja Beaukin pääsisi osalliseksi sitä Perryn ja Dustyn parisuhdedraamaa. Perry seisoi vähintäänkin kiusaantuneena siellä asunnon puolella, kun osapuolet esittelivät itsensä toisilleen ja lopulta Dustykin sitten meni kysymään, että oliko Beau se sama henklö, jonka kanssa Perry oli mennyt pettämään. Perry nilaisi pienesti ja osasi vain nyökätä päätään turhankin vaisusti. Kun Dusty ei nähnyt, Perry katsoi Beauta ja yritti sanoa äänettömästi jotain anteeksipyynnön kaltaista. Beau oli selvästi tekemässä lähtöä, mutta Dusta oli sitä mieltä, että Beau ei lähtisi yhtään mihinkään vaan he selvittäisivät tämän asian tässä ja nyt. Beau ei kyllä tullut yhtään peremmälle sieltä oven suulta, mutta sitten Perry nyökkäsi päällään pienesti peremmälle ja se sai Beaunki liikahtamaan pienesti. Jos Perry olisi ollut Beaun asemassa niin hän olisi kyllä luikkinut ihan helvetin lujaa karkuun, sillä tilanne ei taatusti ollut sellainen, jossa olisi ollut mielellään. Hänen olisi nytkin tehnyt mieli vain lähteä menemään ja jättää Dusty raivoamaan ihan keskenään – niin, mihin olikaan kadonnut se muka aikuistunut ja viisastunut Perry?
Kun Beaukin oli tullut peremmälle, alkoi nuorukainen selitellä tapahtunutta Dustylle. Perry vain kuunteli niitä Beaun puheita hiljaisena. Hän olisi halunnut keskeyttää ne puheet ja sanoa omat mietteensä, mutta hän ei uskaltanut – Perry tunsi itsensä todella raukkamaiseksi, kun ei uskaltanut sanoa totuutta kummankaan miehen kuulle. Hänen olisi pitänyt saada sanottua Dustylle, että hän ei ollut päässyt yli erostaan Beaun kanssa ja Beaulle hänen olisi pitänyt sanoa, että se rakkaus ei ollut kadonnut mihinkään, eikä Perry todellakaan katunut eilistä, vaikka ehkä olikin antanut ymmärtää niin. Kun Dusty alkoi sitten haukkua Beauta huoraksi, Perryä alkoi ahdistaa ihan toden teolla. Beau pyyteli anteeksi ja lopulta Perry pudisteli päätään, sillä hän ei vain voinut enää kuunnella vierestä. ”Beau, you shouldn’t be the one apologizing. The fault is mine and you didn’t do anything wrong.” Perry rikkoi hiljaisuuden ja hän oikein tunsi, kuinka Dustyn katse kääntyi häneen. Perrykin katsoi Dustya, eikä hän oikeastaan enää edes ajatellut kamalasti sanomisiin. ”And Dusty, just.. don’t blame Beau, okay? He didn’t do anything wrong.” Perry jatkoi. Dusty alkoi tietysti valittamaan siitä, että miksi Perry puolusteli Beauta ja ei Perry edes keksinyt mitään, millä olisi puolustellut itseään. ”The reason why I’m on his side is that.. Dusty, I’m so sorry. Beau is my ex and.. To be honest, I never really forgot him. – I still love Beau.” Perry sitten kakisti kurkustaan ulos. Hän tiesi aiheuttavansa vähintään kolmannen maailman sodan puheillaan, mutta hän ei vain voinut enää pitää niitä tunteita sisällään. Perry tunsi, miten Dusty oli kääntynyt katsomaan häntä ja taisi Beaukin jopa häntä vilkaista – Perry ei ollut oikeastaan enää edes varma, kumman reaktiota hän pelkäsi enemmän.
”Okay, that’s it. I fucking knew it. I don’t understand how anyone can trust to you, you are just a liar.” Dusty ärähti ja oikeastaan sen enempää sanomatta nuorukainen oli lähtenyt paikalta ovet paukkuen. Perry jäi katsomaan hieman orpona toisen perään – eiköhän heidän suhteensa sitten ollut tässä. Hän oli kyllä ollut onnellinen Dustyn kanssa, mutta kyllä hän syvällä sisimmässään tiesi, että hän rakasti edelleen vain ja ainoastaan Beauta. Ei se asia muuttunut miksikään, ei edes heidän eronsa myötä. ”What I just said.. I really meant it, Beau. When I said I’ve missed you, I didn’t mean I missed only sex between us. I really have missed you.” Perry sanoi, nielaistenkin pienesti niiden sanojensa jälkeen. Perry ei tiennyt, minne hänen olisi pitänyt katsoa, mutta lopulta hän käänsi katseensa taas Beauhun. Heidän katseensa kohtasivat, mutta Perry ei uskaltanut mennä lähellekkään Beauta, sillä hän ei todellakaan tiennyt, miten toinen tulisi reagoimaan. Ainakaan toistaiseksi toinen ei ollut tehnyt muuta kuin seisonut vaan hiljaa siellä kauempana Perrystä. ”I know I shouldn’t say those things.. I should have left you alone because you were right. I cause only problems to your life and you deserve something much more better.” Perry jatkoi, voimatta mitään sille, että hänen äänensä alkoi hieman väristä – itku ei ollut enää kaukana. ”And about yesterday.. It wasn’t just meaningless sex. I don’t regret it.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:31:38 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:31:38 GMT 2
Ehkä olikin parempi, että Dusty oli paikan päällä. Nyt ei nimittäin Beaun pitänyt kokea sitä noloa tunnetta, minkä aiheuttaisi se, kun Beau menisi selittelemään kaikkea turhaa tapahtuneesta. Siitä, että mitä Beau vielä tunsi. Toki nyt Beauta sattui se, että Perry seurusteli Dustyn kanssa - tai ainakin oli seurustellut. Eihän nuorukainen nimittäin voinut tietää, että antaisiko Dusty anteeksi. Luultavasti ei. Sen verran reippaasti Dusty juoksenteli sinne tänne tavaroitaan pakaten. Ja Beau saattoi vaikka lyödä vetoa, että Perry oli luvannut Dustylle olevansa uskollinen. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, ja syy oli ollut täysin Beaun. Sen huorittelun jälkeen Beau oli kääntänyt katseensa vaivihkaa Perryyn. Kertaakaan Perry ei ollut pettänyt Beauta kenenkään toisen kanssa, eli miksi Perry teki niin Dustylle kerta toisensa jälkeen? Beau nimittäin uskoi, että hän ei ollut Perrylle mitenkään erityinen. Hän kuvitteli, että Perry olisi pettänyt Dustyä jonkun toisenkin kanssa, jos joku vain olisi tarjonnut itseään niin kuin Beau oli tehnyt. Perry oli nimittäin ihan varmasti päässyt Beaun yli. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Ei Perry varmastikaan ollut jäänyt haikailemaan Beaun perään, toisin kuin Beau Perryn. Ei Perry ollut niin heikko. Perry oli ollut Beaun ensimmäinen ihan kaikessa, eli Beaulla tulisi olemaan aina heikko kohta Perrylle. Perry taas oli kokenut asioita muidenkin kanssa, ja ihan varmasti Perryllä oli aikaisemmin ollut joku parempi. Ehkäpä juuri Dusty; ehkä Perry siksi oli palannut yhteen hänen kanssaan.
Beau ei meinannut uskoa korviaan, kun Perry oli yhtäkkiä liittounut hänen puolelleen. Ei Perry oikeastaan olisi saanut edes tehdä niin. Jos Beau olisi kehdannut, olisi hän taas avannut suunsa ja pahoittelut kaikesta, mutta ehkä oli parempi vain olla hiljaa. Beau vain pahentaisi asioita. Ei hän ollut tullut tänne pilaamaan Dustyn ja Beaun välejä, vaan hän oli yksinkertaisesti halunnut selityksen, jota hän ei kuitenkaan enää välttämättä tulisi saamaan. Tai sitten tulisi. Dusty nimittäin kysyi ärhäkkänä, että miksi Perry puolusteli Beauta, ja Perry sitten siihen vastasi. I never really forgot him – I still love Beau. Se lause iski Beauhun kuin salama. Nuorukaisen silmät laajenivat, hän vilkaisi Perryä, sitten käänsi uudelleen katseensa pois. Vei perinteiseen tapaansa kädet puuskaan kuin suojakuoreksi. Hän kuuli Dustyn puhuvan, mutta ei tarkkaan kuullut, että mitä hän sanoi. Kuuli vain oven käyvän, ja silloin Beau tajusi, että he olivat jääneet kahden. Beaun siis luultavasti pitäisi sittenkin puhua siitä, mitä tunsi - ja ainakin Perry teki niin. Heidän katseensakin kohtasivat sen puheen lomassa, mutta ei Beau pystynyt katsomaan Perryä kauaa silmiin. Varsinkaan, kun puhumisen loppua kohden Perryn ääni alkoi väristä. Nuorukainen ummisti silmänsä. "Stop, Perry. Just stop", hän pudisti päätään. "I can't love you. I just can't." Hän huokaisi syvään. Ihme kyllä kerrankin pystyi olemaan itkemättä. Valitettavasti Beau taisi kuulostaa tunteettomammalta kuin mitä oikeasti olikaan, koska hän tosiaan yritti pitää itsensä kasassa.
Nuorukainen käveli olohuoneeseen, istuutui siellä sohvalle. Katsoi pöydälle: siinä oli kuva Dustystä ja Perrystä. Iloisena. Beaun silmät ajautuivat pian myös Angeliin, joka oli jo hetken aikaa pörrännyt Beaun jalkojen juuressa. "Hi Angel", nuorukainen suli hymyyn, ja silloin koira suurin piirtein sekosi. Narttuparan häntä taisi heiluttaa koiraa, eikä toisinpäin. "Is he yours, too?" Beau viittasi toiseen koiraan, joka oli myös hänen luonaan. Ei niin iloisena kuin Beaun syliin hypännyt Angel, mutta kuitenkin. Se kuulemma oli Perryn, sen nimi oli Devil. "So does he act like one?" Beau kysyi - yritti vaihtaa puheenaiheita vähän kevyemmäksi. Selvästikin se oli turhaa, koska heti, kun heidän katseensa taas kohtasivat, ei siitä tullut yhtään mitään. Beau ei halunnut nähdä, jos Perry sattuisi vaikka itkemään. Perry istui hänen viereensä, ehkä vähän liiankin lähelle. Oli hiljaa. Koiratkin katosivat. "I've already said everything in the letter I sent you", Beau aloitti, "so.. So that's kind of it. We can't have another shot in this. Not anymore. We have tried too many times already and we both know how it's going to end. Something always comes between us. Not someone, but something." Beau selitti, sitten käänsi taas katseensa Perryyn, joka oli oikeasti alkanut itkeä. Niinpä Beau joutui taas kääntämään katseensa pois. Pieni hymy nousi Beaun huulille. Ei kyllä iloinen sellainen. "It was us who were supposed to get furry children, remember? We were supposed to have a happy life together, and we were so sure that we'd stay together, no matter what. We actually said that in our wedding vows, too, but they.. They are gone." Beau huokaisi syvään ja uskalsi sitten kääntää katseensa Perryyn. Näytti oikeaa kättään, sen nimetöntä. "Do you still have the ring? I just changed the hand, it's not in my left hand anymore, but.. I had to have something to remember you by." Koska Perry ei heti sanonut mitään, yritti Beau vain naurahtaa kevyesti. "You must think I'm pathetic. And, yes, this is actually pretty much pathetic. I just ... I should get rid of it, I know. That way I could forget you. 'Cause I know I won't if I don't do it. - You used to be the best thing that ever happened to me and ... And I think you still are. We just don't work as a couple but ... But still." Nuorukainen käänsi lopulta kokonaan katseensa Perryyn. Hetken kuluttua Beaun oli sitten jo pakko viedä kätensä Perryn niskan taakse ja painaa suudelma hänen huulilleen. Olkoon se viimeinen suudelma tai jotain sellaista. Ei Beau tiennyt enää mistään mitään.
|
|
|
Apr 23, 2015 15:31:42 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:31:42 GMT 2
I can’t love you. I just can’t. Ne sanat sattuivat Perryyn todennäköisesti enemmän kuin hän koskaan tulisi kenellekään myöntämään. Perry oli koko ajan kuvitellut, että hän oli se, joka oli satuttanut Beauta, mutta nyt se taisikin mennä juuri toisin päin. Beau näytti niin pirun vakavalta ja suoraan sanottuna tunteettomalta, että Perryn olisi vain tehnyt mieli pyytää toista poistumaan, Perry oli jo nöyryyttänyt itseään tarpeeksi. Perry yritti pitää itsensä koossa, muttta vaikeaa se teki – kyllä hän oli tiedostanut, että he olivat ihan oikeasti eronneet, mutta jossain syvällä sisimmässään hän oli ehkä ajatellut, että jonain päivänä jotain tapahtuisi ja he palaisivat vielä yhteen. Omalla tavallaan hän oli kai uskonut, että se hetki olisi nyt tässä, mutta hän olikin väärässä. Beau ei halunnut olla enää hänen kanssaan yhdessä ja siitä Perry sai syyttää vain ja ainoastaan itseään. Heillä oli mennyt niin hyvin naimisiin menonsa jälkeen, mutta Perry oli pilannut kaiken. Hän ei todellakaan olisi voinut edes kuvitella, että vain puoli vuotta häidensä jälkeen he olivat jo allekirjoittaneet avioeropaperit. Pelkästään sen asian ajatteleminen riipaisi jostain todella syvältä. Perry seurasi Beauta katseellaan, kun toinen käveli olohuoneeseen ja istuutui sohvalle. Angel oli heti tullut Beaun seuraksi, Devilkin siinä yritti hieman heilutella häntäänsä, mutta ei selvästi ollut ihan yhtä innoissaan. ”Yeah, he’s Devil.” Perry sanoi hieman vinosti hymyillen – oli hän kyllä muutakin nimeä yrittänyt koiralle keksiä, mutta nimet olivat sitten lopulta sopineet niin hyvin yhteen, että Perry nimesi toisen koiransa Deviliksi, nimien kliseisyydestä huolimatta.
Lopulta Perrykin istui sohvalle, ei oikeastaan kommentoinut niitä koirapuheita sen enempää. Hän oli ehkä istunut turhankin lähelle Beauta, jotenkin ihan vain vaistomaisesti. Hän ei kuitenkaan edes vilkaissut Beauta, sillä hän tiesi, että katsominen saisi vain hänet romahtamaan pahemman kerran. Lopulta Beau sitten aloitti puhumisen. Jo pelkästään ne sanat olivat sitten liikaa Perrylle ja mies ei enää voinut estellä kyyneleitään. Hän yritti pyyhkiä silmiään, eikä hän suostunut edes katsomaan Beaun suuntaan. Beaun sanat saivat kuitenkin lopulta naurahtamaankin hänet pienesti. ”I never thought that.. just six month after our wedding we would be already divorced. I’m so sorry about that.” Perry sanoi, jopa hieman haikeaan sävyyn. Vaikka Beau olikin ollut se, joka sen avioeron oli halunnut, Perry ei osannut syyttää heidän erostaan kuin vain itseään. Hän oli kohdellut Beauta niin huonosti, että oli ollut vain ja ainoastaan oikein, että Beau oli jättänyt hänet. Lopulta Beau oli taas kääntynyt katsomaan Perryä ja oli alkanut esitellä oikeaa kättään. Perry hämmentyi pahemman kerran sen sormuksen nähtyään, eikä hän osannut kuin katsoa Beauta mitään sanomatta. Kyllä hänkin oli sen sormuksen säästänyt, mutta ei hän sitä enää kädessään pystynyt pitämään. ”I loved you so much and.. I don’t think you’re pathetic. I still have the ring also, I just.. I can’t wear anymore.” Perry sanoi jopa hieman surulliseen sävyyn. Ei hän sentään enää itkenyt ja hän uskalsi kääntää katseensa varovasti Beaun silmiin. Lopulta he olivat vain jääneet katsomaan toisiaan ja vaikka Perry tiesi, että hänen olisi pitänyt kääntää katseensa pois, hän ei pystynyt siihen. Ja kun Beau yhtäkkiä vei kätensä hänen niskansa taakse ja painoi suudelman hänen huulilleen, Perry vastasi siihen suudelmaan. Hän piru vie vastasi siihen, vei toisen kätensäkin varovasti Beaun käden päälle ja siirtyi lähemmäksi nuorukaista. Aikansa se suudelma kesti ja tällä kertaa siinä ei ollut ihan samanlaista kiihkoa kuin edellisenä iltana – siinä suudelmassa oli enemmän tunnetta. Perry tiesi ihan tasan tarkkaan, miten he toisiaan kohtaan tunsivat ja kun se suudelma päättyi, Perry vain jätti hetkeksi otsansa nojaamaan Beaun otsaa vasten. ”I’m so sorry about everything.” Perry sanoi hiljaa, tiedostaen kyllä itsekin, että hänen pitäisi nyt siirtyä kauemmaksi, mutta hän ei pystynyt siihen – eipä tosin Beaullakaan näyttänyt olevan mikään kiire mihinkään.
Viimein Perry siirtyi hieman kauemmaksi Beausta, pyyhki hieman silmiäänkin. Hymy hänen huulillaan kylläkin säilyi ja jollain tapaa Perryn olo oli jopa haikea. Kaikki tuntui sillä hetkellä niin pirun epäreilulta, sillä hän tiesi, että he kumpikin rakastivat toisiaan, mutta he eivät vain voineet olla yhdessä. ”I know we can’t be together anymore but it doesn’t chance the way I feel about you. I have always loved and I always will.” Perry sanoi jokseenkin vaisuna, vaikka yrittikin hymyillä. Hänen olonsa kylläkin oli haikea, ei hän olisi halunnut asioiden päättyvän näin. Toki Perry tiesi, että he olivat eronneet jo ajat sitten, mutta jollain tapaa vasta tämä keskustelu teki asiasta todellista. Enää Perry ei voisi eikä saisi kuvitella, että he joskus vielä palaisivat yhteen, sillä nyt Beau oli ihan oikeasti sanonut hänelle kasvotusten, että heidän suhteensa oli ohitse, eivätkä he enää koskaan palaisi yhteen. Siitä oli siis ihan turha enää edes haaveilla. ”I really hope you will find someday someone who will make you happy. Someone you deserve. – And I’m so sorry I wasn’t that guy.” Perry sanoi, voimatta sille mitään, että kyyneleet olivat taas nousseet hänen silmiinsä. Ei hän itkenyt, mutta kyyneleet kirvelivät jo uhkaavaa vauhtia hänen silmiään. ”So.. I guess this is a goodbye then? For real this time.” Perry jatkoi, joutuen rykäisemäänkin pienesti, sillä hänestä tuntui, ettei hänen äänensä kestäisi enää kovin pitkään. Perry käänsi katseensa pois Beausta ja pyyhkäisi nopeasti silmiään – hän kun oli kuvitellut, että hän ei enää itkisi heidän eronsa takia, mutta tässä sitä taas oltiin, samat vanhat haavat oltiin avattu jälleen kerran.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:31:55 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:31:55 GMT 2
Se suudelma kertoi heistä kaiken. Se oli täynnä tunnetta ja kaipuuta. Varsinkin jälkimmäistä. Beau tiesi olleensa idiootti, kun painoi ensimmäisenä huulensa Perryn omille, mutta hänen oli ollut pakko tuntea Perryn huulet omillaan vielä viimeisen kerran. Sen suudelman jälkeen Beau nimittäin päätti, että tämä oli nyt tässä. Ei hän enää voisi kiusata itseään tai Perryä. Heistä ei vaan koskaan tulisi mitään. Beau tiesi, että he molemmat olivat liian rikkinäisiä ihmisiä ollakseen koskaan yhdessä. I’m so sorry about everything Perry selitti siinä Beaun otsaa vasten nojatessaan, ja nuorukainen joutui tehdä kaikkensa sen eteen, että ei alkaisi itkeä. Onnistuikin siinä. Loppujen lopuksi he kuitenkin erkaantuivat toisistaan uudelleen, ja Beau vei kätensä orvon oloisesti syliinsä. Normaalisti ne olisivat Perryn ympärillä tai yksinkertaisesti vain koskettamassa Perryä, mutta nyt ne olivat yksin. Yksin aivan samalla tavoin kuin Beau kokonaisuudessaan. Beau kuunteli, kuinka Perry sanoi, ettei koskaan lakkaisi rakastamasta Beauta. "You can't, ok? You just have to let go", Beau sanoi, vältteli taas kerran Perryn katsekontaktia kuin ruttoa. Heidän yhteiset aikansa olisivat nyt ohi. Beaun oli pakko ajatella itseään ja ihan yhtä lailla Perryäkin. He eivät tuoneet toisilleen muuta kuin ongelmia. Beaun oli pakko kääntää katseensa Perryyn siinä vaiheessa, kun hän pyyteli anteeksi sitä, ettei ollut pystynyt tekemään Beauta onnelliseksi. Voi, miten väärässä hän olikaan. "You did make me happy", Beaun oli pakko sanoa, "but you also made me ... Well, you made me feel things I shouldn't have felt at the time." Nuorukainen rykäisi kevyesti. Piti katsettaan Perryssä, joka sitten kysyi, että olivatko nämä lopultakin viralliset jäähyväiset. Beau puristi huuliaan tiukasti yhteen, huokaisi sen jälkeen syvään. "Yeah", hän onnistui heittämään. Sen jälkeen nousi ylös sohvalta, katsoi Perryä, joka myös katsoi häntä. "I hope you'll have a happy life. And I'm also sorry about what happened with Dusty. I'm sure you would've been a perfect couple. You would've completed each other", Beau toivotteli, paneutui itse mielessään viimeiseen lauseeseen. Olivatko Beau ja Perrry tehneet niin? Olivatko he täydentäneet toisiaan? Sitä Beau ei kuitenkaan halunnut jäädä miettimään. "Bye", Beau onnistui lopulta heittämään. Goodbye ei tullut kuuloonkaan. Niine sanoineen hän asteli ulos Perryn asunnosta. Vaikka hän oli ihan helvetin surullinen, tunsi hän toisaalta olonsa myös seesteiseksi. Nyt hänen ja Perryn välit oli ainakin selvitetty lopullisesti.
|
|