member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:33:06 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:33:06 GMT 2
Keskiviikko 26. syyskuuta 2018, myöhäinen ilta/yö Luksushotelli Saksassa Beau & PerryKuukausi sitten Beau oli vielä ollut Isossa-Britanniassa. Vielä kuukausi sitten Beau oli tavannut Perryn. Kaiken lisäksi viimeisen kerran. He olivat lopultakin saaneet jättää toisilleen jäähyvästit, jotka he ansaitsivat. Aiemmin se oli tapahtunut vain kirjeellä, ja sen jälkeen avioeropaperit olivat kulkeutuneet myös postin välityksellä. Nyt ne hyvästit oli kuitenkin jätetty ihan kasvotusten. Beaun mielestä se oli ollut ihan helvetin kamalaa, mutta ei hän voinut väittää, etteikö se tuntunut vapauttavaltakin; nyt hän ainakin tiesi rakastettunsa olevan kunnossa ilman häntäkin. Perry oli oikeastaan oikein hyvässä kunnossa, oli löytänyt uuden (vanhan) poikaystävänkin, mutta Beaun ja Perryn pikapanon takia he olivat eronneet sinä samana päivänä, kun Beau ja Perry olivat erkaantuneet toisistaan lopullisesti. Jäähyvästeistä seuraavana päivänä Beau sitten lähti myös takaisin Yhdysvaltoihin, vaikka hänen olisi ollut tarkoitus jäädä Britteihin vähän pidemmäksikin aikaa. Ei hän kuitenkaan ollut pystynyt siihen. Ei, kun hän tiesi, että Perry olisi vielä muutaman päivän samassa maassa. Hitto, samassa kaupungissa. He periaatteessa hengittivät samassa tilassa, eikä Beau voinut kestää sitä ajatusta, kun hänen mielentilansa oli muutenkin vähän häilyväinen niiden hyvästien jälkeen. Tai no, eniten häneen vaikutti se, että Perry oli sanonut rakastavansa häntä ikuisesti. Se kuulosti niin kliseiseltä kuin vain pystyi, mutta Beauhun se oli silti iskenyt hyvin vahvasti. Beau saattoi vain toivoa, ettei asia ollut niin. Ehkä - kyllähän jokin osa hänessä toivoi, että he palaisivat yhteen Perryn kanssa, mutta sitä hän ei saanut tuoda ilmi. Ei edes salaisimmissa unelmissaan. Kun Beau oli kuukausi sitten palannut kotiin Yhdysvaltoihin, hän oli aluksi hyvinkin hukassa. Ei hän tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä tai missä hänen olisi pitänyt olla. Hänen ystävänsä Darrell, joka oli joutunut mukaan Beaun ja Perryn aiempiin seikkailuihin, oli onneksi vastassa kuuntelemassa kaiken mitä Beaulla oli sanottavanaan. Toki Beaun vanhemmat yrittivät myös pojaltaan kysellä, että mitä oikein oli tapahtunut, kun Beau oli niin tohkeissaan, mutta ei hän halunnut kertoa. Ei, koska Anastazja ja Colin luulivat, että Beau ei millään tasolla edes kaivannut enää Perryä. Aluksi he kyllä olivat olleet täysillä poikansa tukena, mutta kun he ymmärsivät noin puolen vuoden jälkeen, että Beau ja Perry eivät enää palaisi yhteen ... No, tietenkin he alkoivat miettiä Beaulle vähän sopivampaa miesvaihtoehtoa. Toisin sanoen rikkaampaa ja vaikutusvaltaisempaa ihmistä - siis sellaista, joka sopisi hyvin heidän elämäntyyliinsä. Beau ei kuitenkaan ollut yhteenkään heidän esittelemäänsä mieheen kiintynyt. Ei sitten millään tasolla. Kotiin päästyäänkin Beaulle heti tarjottiin ties minkälaista miestä, mutta ei, ei Beau pystynyt mihinkään heidän kanssaan. Ei, kun Beaun päässä pyöri vain ja ainoastaan Perry. Tämän asian takia Beau oli sitten loppujen lopuksi päättänyt mennä takaisin terapiaan. Ennen hänen ja Perryn viimekertaista keskustelua kaikki oli ollut hyvin, mutta sitten Beau oli mennyt taas luomaan itselleen turhia toiveita. Toiveita, jotka eivät koskaan voisi toteutua. Niinpä Beau pääsi purkamaan niitä ajatuksia terapeutille, ja terapeutti tietenkin sanoi, että Beau oli oikein fiksu, kun ei langennut entisen miehensä syliin. Ja Beau uskoi heitä. Uskoi heitä aina eiliseen saakka. Silloin Beau oli päässyt puhumaan Perrystä oikein kunnolla, ja tällä kertaa he puhuivat asioista, joista nuorukainen oli pitänyt heidän suhteessaan. Yhtä lailla he miettivät niitä huonojakin puolia. Beau alkoi kaikkien niiden muistojen avulla ymmärtää, että vika ei ollut Perryssä vaan hänessä itsessään. Ei Perry ollut aiheuttanut hänessä niitä tunteita, vaan se kaikki oli ollut Beaun syytä. Oliko Perry muka kertaakaan pettänyt Beauta? Ei. Oliko Perry kertaakaan tehnyt mitään sellaista, mikä oikeutti Beauta lyömään? Ei. Toisin sanoen, Beau oli itse aiheuttanut ne asiat. Se oli siis ollut Beau, joka oli tehnyt heidän suhteestaan vaikeaa, ja se tosiasia oli saanut Beaun itkemään. Ei saatana, mikä idiootti hän oli ollut! Heti kotiin päästyään nuorukainen oli sitten etsinyt puhelimestaan Samin numeron ja soittanut. Kysellyt, että missä About Henry nyt keikkaili. Selittänyt kaiken. Kertonut, että haluaisi vielä yrittää Perryn kanssa. Sam oli siinä puhelimessa tehnyt harvinaisen selväksi, että jos Beau satuttaisi vielä kerrankin Perryä, ei Beau olisi hetken kuluttua väleissä enää kenenkään kanssa. Beau sanoi tajuavansa ja tekikin oikeasti niin. Sam siis kertoi nuorukaiselle maan (Saksan), hotellin ja huoneen, jossa Perry oli. Muutamassa tunnissa Beau oli jo lentämässä Saksaan mukanaan vain laukku - ei hän ajatellut jäävänsä. Hän vain halusi nähdä Perryn, kertoa kaiken, mitä hänellä oli mielessään. Ei siitä helppoa tulisi. Sen Beau tiesi. Hän ei kuitenkaan voisi elää itsensä kanssa, jos hän ei saisi enää uutta mahdollisuutta. Syy oli nimittäin ollut Beaussa. Sitä mantraa nuorukainen painotti päässään, kun ajeli taksilla kohti hotellia, ja sitten pääsi jo hyppimään portaita kohti Perryn luksushuonetta. Siinä se ovi oli hänen edessään. Niinpä Beau koputti oveen, kuuli, kuinka Perry huusi tulevansa pian avaamaan. Niin hän tekikin, ja Perryn ilme oli aika paljolti priceless, kun hän näki Beaun ovensa takana. " Hi", Beau tokaisi nopeasti jännittyneenä, " can I come in?"
|
|
|
Apr 23, 2015 15:33:44 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:33:44 GMT 2
Perry oli jo tottunut elämässään siihen, että kaikki asiat saattoivat muuttua ihan pienessä hetkessä. Vielä kuukausi sitten hän oli seurustellut Dustyn kanssa ja elämä oli ollut mukavaa. He keikkailivat yhdessä Silencen kanssa ja heidän oli tarkoitus lähteä tien päälle kiertämään ympäri Eurooppaa. Perry oli ollut kaikesta todella innoissaan, mutta sitten Lontoon keikan jälkeen hän oli törmännyt Beauhun. Hän ei olisi koskaan enää uskonut törmäävänsä ex-mieheensä, mutta niin he olivat taas kerran päätyneet harrastamaan seksiä ja tietenkin asia oli paljastunut myös Dustylle. Perry ja Dusty olivat eronneet, mutta ovi oli sulkeutunut myös Perryn ja Beaun välillä. Aikansa Perry oli ollut murheissaan ja hän oli jälleen siinä tilanteessa, kun hänen olisi vain tehnyt mieli korkata pullo ja hukuttaa murheensa – niin hän oli tehnyt aiemmin. Tällä kertaa hän kuitenkin päätti, että hänen pitäisi vain jatkaa eteenpäin ja selviytyä tästäkin tilanteesta voittajana. Hänen olisi pitänyt tiedostaa, että heidän suhteensa Beaun kanssa oli ollut ohi jo ajat sitten ja oli ollut todella tyhmää edes elätellä minkäänlaisia toiveita yhteenpaluusta, koska sitä ei yksinkertaisesti tulisi tapahtumaan. Beau oli myös tehnyt sen asian harvinaisen selväksi ja Perry oli päättänyt kunnioittaa sitä toivetta. Hän ei ollut ollut enää missään yhteydessä Beauhun ja vaikka se olikin jälleen sattunut häneen, hän tiesi, että niin oli kaikkien kannalta parasta.
Elämä oli jatkunut jälleen eteenpäin ja kuluneen kuukauden aikana kiertue oli keretty aloittaa ihan kunnolla. He olivat kiertäneet Brittien saaret ympäri sekä aloittaneet kiertämisen myös manner-Euroopassa; tällä hetkellä he olivat Saksassa, jossa heillä sielläkin oli tulossa peräti neljä eri keikkaa. Soittaminen ja kiertue-elämä olikin sitä, mitä Perry oli elämäänsä kaivannut ja niin hän sai unohdettua kaikki henkilökohtaiset murheensa. Olipa hän kerennyt puhua asioista myös bändikavereidensa kanssa sotkustaan Beaun kanssa ja varsinkin Blake oli ärähtänyt, että oli vain hyvä, että Beau ja Perry eivät olleet palanneet yhteen; vaikka Blakella ei ollutkaan mitään Beauta vastaan, hän ei vain halunnut enää nähdä sen suhteen kummankaan osapuolen kärsivän. Perry oli saanut vakuuteltua, että kaikki olisi nyt vihdoinkin ohi ja siinä mietteessä hän oli itsekin pitäytynyt. Tänään heillä oli sitten ollut vapaailta kiertueesta ja kun muut olivat lähteneet baarikierrokselle, Perry oli jäänyt norkoilemaan omaan hotellihuoneeseensa. Lähinnä hän vain oli katsellut telkkaria ja jossain vaiheessa hän alkoi jo hieman nuokkua ja suunnitella nukkumaan menemistä. Perry ei kuitenkaan kerennyt toteuttaa suunnitelmaansa, kun hän kuuli oveen koputettavan. Perry nousi sängyltä ylös, osaamatta edes odottaa mitään kovin ihmeellistä – eiköhän siellä vain ollut Blake tai Sam. Perry avasi oven ja pitkästä aikaa hän jäi oikeasti hiljaiseksi. ”Hey.. – Sure.” Perry sanoi vähintäänkin häkeltyneenä nähtyään Beaun. Hän vetäisi kuitenkin oven kiinni toisen tultua huoneeseen sisälle ja käveli sitten itsekin tämän perästä peremmälle. ”So.. You are in Germany.” Perry jatkoi siihen häkeltyneeseen sävyyn. Beau näytti hänen silmiinsä jokseenkin jännityneeltä ja kieltämättä Perryäkin alkoi jännittää, kun hän ei tiennyt lainkaan, miten helvetissä Beau oli tänne osannut tulla – toisenhan pitäisi olla Yhdysvalloissakin tällä hetkellä! ”Well, I didn’t expect to see you here..” Perry sai jopa jo pienesti naurahdettua. ”What are you doing here?”
Beau ei vastannut aluksi mitään ja Perryäkin alkoi ihan oikeasti ihmetyttää toisen käytös. Toisaalta, Beau näytti kyllä juuri siltä, että oli tullut suoraan lentokentältä, eikä ollut ihan äsken edes nukkunut – taatusti aikaerokin väsytti toista. ”So.. Wanna tell me why you are here?[/i]” Perry yritti, mutta Beau se vaan ei edelleenkään sanonut mitään, näytti suorastaan siltä, että ei tiennyt edes, mitä olisi sanomassa. Perry huokaisi pienesti ja vei kätensä kevyeen puuskaan, meni istumaan takaisin siihen sängyllekin, missä hän oli äsken istunut. Hän nappasi kaukosäätimen käteensä ja sulki sen television, jääden sitten pyörittelemään sitä kaukosäädintä käsissään, sillä ei hänkään oikein osannut sanoa mitään. Toki hän oli iloinen Beaun näkemisestä, mutta tilanne oli vain vähintäänkin kummallinen. Lopulta Beau suostui sanomaan sen verran, että oli kuulemma kuullut Samilta, missä About Henry tällä hetkellä oli ja mistä hotellista ja huoneesta Perryn löytäisi. Pieni hymykin nousi Perryn kasvoille. ”So you just came from the States to Germany, just to see me? Why?” Perry sanoi, nostaen katseensa nyt Beauhun. Toisen katse oli kiinni hänessä ja se, mitä Beau sitten sanoi, sai Perryn hämmentymään. Beau alkoi nimittäin pyydellä anteeksi. Oli kuulemma käynyt terapiassa saakka ja tajunnut asioita itsestään, Perrystä, heistä kahdesta. Heidän suhteestaan. Perry joutui kääntämään katseensa Beausta pois, sillä hän ei pystynyt kuuntelemaan – hän ei voinut käydä tätä keskustelua, ei vain voinut. Oliko Beau ihan oikeasti lentänyt Saksaan asti kertomaan Perrylle, että he eivät voisi enää palata yhteen? Kun Beau sitten jatkoi sitä juttuaan, Perry nosti katseensa jokseenkin hitaasti eksäänsä. ”What did you say.. You want to get back together with me? Perry sai sanottua hiljaa, olematta oikein varma, että miten edes reagoisi. Pieni varovainen hymy yritti nousta hänen huulilleen – tapahtuiko tämä tilanne oikeasti? ”Are you serious? You just told me month ago I should forgot you.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:34:01 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:34:01 GMT 2
Beaun olisi kannattanut kyseenalaistaa sitä varmuutta, jota hän sillä hetkellä tunsi hänen ja Perryn suhdetta kohtaan. Hänen mielipiteensä oli nimittäin muuttunut vasta eilen. Olisi eri asia, jos Beau olisi jo pitkän aikaa ajatellut niin, kuin nyt ajatteli - silloin hän olisi voinut kypsytellä sitä asiaa hetken aikaa mielessään eikä vain toimia ensimmäisen reaktion mukaan. Nyt niin kuitenkin oli tapahtunut. Beau oli lähtenyt sinne helvetin Saksaan, nähnyt jo Perryn edessään. Itse asiassa jo tervehtinyt, eli enää hänellä ei olisi mitään asiaa kääntyä takaisin. Tämä siis tapahtuisi tässä ja nyt. Beaun oli turha valittaa tekemästään päätöksestä enää myöhemmin, vaan se tapahtuisi nyt eikä muutaman vuoden päästä. Ja kyllähän se Beauta jännitti. Sitä jännitystä lievensi kuitenkin hieman se, että Beau tunsi olonsa niin helvetin varmaksi. Ei Beau suoraan sanoen jaksanut edes uskoa, että Perry kieltäytyisi. Perry nimittäin rakasti häntä, oli sanonut rakastavansa aina, eikä Perry varmasti kuukaudessa ollut voinut löytää itselleen uutta poikaystävää. Ehkä hän oli maannut jonkun faninsa kanssa, mutta se ei kyllä kiinnostanut Beauta. Eikä haitannutkaan. Beau oli ollut vapaa mies nyt jo kuukauden päivät, eli Beau ei Perryä aikoisi tuomita hänen tekosistaan. Beau oikeastaan halusi olla tuomitsematta Perryä kokonaan. Menneet saisivat nyt olla menneitä.
Perryn kasvoilta pystyi kyllä lukemaan, että hän oli ihan helvetin hämmentynyt Beaun näkemisestä. Ei silti, olisi Beaukin. Beau oli jo jättänyt jäähyvästinsä, mutta silti hän oli täällä Saksassa, tällä kertaa kolkuttelemassa Perryn hotellihuoneen oven takana. Beau oli siis harvinaisen tosissaan hänestä ja Perrystä. Hitto soikoon, pelkkä Perryn näkeminenkin tuntui jo hyvältä. Hänellä ja Perryllä oli niin paljon hyviä muistoja ja kokemuksia, että eivät he vain voineet heittää sitä kaikkea pois. Ei Beau halunnut olla se tyyppi, joka heittäisi parisuhteen kaivoon muutaman vastoinkäymisen takia. Okei, Beaulla ja Perryllä niitä oli ollut monta, eivätkä ne edes olleet niin pieniä, mutta silti. "Thank you", Beau kiitti kohteliaasti, kun Perry suostui ottamaan hänet vastaan. Nuorukainen ei oikein tiennyt, että olisiko riisunut takkiaan, eli ensin pois lähtivät hänen kenkänsä. Takkinsa hän jätti päälle; ei sitä tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan. So.. You are in Germany. Niin, siellä Beau tosiaan oli, mutta jännityksissään ei hän osannut vastata siihen mitään. Eikä oikeita sanoja löytynyt varsinkaan siihen Perryn esittämään kysymykseen. Miten Beau voisi ilmaista asiansa? Nuorukainen selvitti kurkkuaan, koska tämä oli jo vähän hävettäväkin tilanne - varsinkin, kun Perry kerkesi istua alas ja toistaa sen kysymyksen. "Actually I came to see you", Beau lopulta sanoi. Se hymy Perryn huulilla lämmitti hänen mieltään - ainakin hetken. "I called Sam and asked where you're at. He told me that you were in Germany and he told me the hotel also. And of course the number of the room you were staying in", Beau selitti nolona. Tunsi kevyen punan nousevan poskilleen, koska hän tiesi, että seuraavaksi hänen pitäisi puhua erittäin tärkeitä asioita. "Perry, I'm so fucking sorry about everything", Beau sitten aloitti. "I, uhh, I have realised some things while I was at therapy, but the most important one is that ... That I was the one who caused my own problems. It wasn't about you, it ... It never was. I was just too stubborn and obviously blind to see that." Nuorukainen vilkuili kyllä Perryä puhuessaan, mutta enemmänkin hän vain huitoi käsissään selittäessään.
Ja sitten Beaun pitäisi jotenkin saada pihalle se kaikista tärkein asia. Se asia, joka merkitsi kaikista eniten. Hän veti syvään henkeä. "What I'm trying to say is that I want to try this - us - again", Beau sitten onnistui sanomaan. Käänsi pelokkaan katseensa Perryyn. Se Perryn reaktio oli hyvin epävarma, mutta Beau ei ollut ollenkaan sellainen. "I am", hän vastasi, ei uskaltanut vieläkään mennä Perryn luo. Perry näytti sen verran hämmentyneeltä, että oli ehkä parempi pitää tietty etäisyys ainakin toistaiseksi; ei sitä tiennyt, mitä Perryn päässä oikein pyöri. "Month ago I was listening blindly to all the therapists. I didn't even thin for a moment that the reason was me, but then it just struck me like lightning. It happened yesterday, actually..." Beau sanoi viimeisen lauseensa hiljaa. "But still I'm not kidding around. I couldn't, not when it comes to our relationship. I just ... You have always been keeping me sane in this fucked up world. You have always been the person who can cheer me up and make me laugh. You know me, I'm not the happiest person in this universe..." Beau joutui jo hieman naurahtamaan. "But when I was with you, I was so fucking happy. Actually, I'm happy now just because you're there. It has to mean something, right?" Beau tapitti Perryä suoraan silmiin. "It has to mean that I love you. I can't throw away everything we have - we had. Not because we're both a bit damaged. Not because I'm an asshole who has some trust issues. And, well, other issues, too.." Beau joutui taas naurahtamaan ahdistuneesti. "So, Perry.. Do you still want me?" Pian Beau naurahti oikeasti huvittuneeseen sävyyn. "I mean, do you want to forgive me and start over?" Beau jaksoi hetken aikaa hymyillä, mutta Perryn hiljaisuus huuhtoi sen hymyn pian pois. "Please say something. Anything."
|
|
|
Apr 23, 2015 15:34:07 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:34:07 GMT 2
Perryn olisi rehellisesti sanottuna tehnyt mieli hakata päätään seinään, kun Beau totesi olleensa se, joka oli aiheuttanut oman ongelmansa ja syy ei yhtäkkiä ollutkaan Perryssä. Perryn olisi niin tehnyt mieli sanoa suorat sanat asiasta Beaulle – vaikka Beau oli tehnytkin paljon asioita väärin, kyllä sitä vikaa oli ollut Perryssäkin ja ihan helvetin paljon olikin ollut. Perry oli ollut se, joka oli juonut, käyttänyt huumeita, pomputellut Beauta ihan miten sattuu ja pitänyt miestään itsestäänselvyytenä. Perry oli se, joka oli kieltäytynyt niistä syöpähoidoista, polttanut tupakkaa syövästään huolimatta ja vain työntänyt Beaun kauemmaksi itsestään ja myöhemmin saanut mustasukkaisuuskohtauksia Beaun kavereista. Perry oli kyllä saanut ongelmansa hoidettua, mutta hän ei mitenkään suostunut kuuntelemaan Beaun puheita siitä, että Beau muka olisi ollut se ainoa, joka heidän suhteessaan oli aiheuttanut ongelmia. Perry kuitenkin päätti pitää suunsa kiinni, sillä hän ei halunnut nyt keskeyttää Beaun puheita, kun oli viimein saanut toisen puhumaan. Oli vain parempi olla hiljaa ja antaa Beaun purkaa sydäntään, ja olihan se nyt oikeasti herttaita, että Beau oli tullut tänne asti pyytämään häneltä anteeksi.
Beau oli kuulemma ihan tosissaan niissä yhteenpaluupuheissaan. Perryn huuli nyki pientä hymyä, mutta hän yritti kuitenkin vielä olla innostumatta liikaa, oli parempi antaa Beaun puhua asiansa ensin loppuun saakka. Kun Beau sitten alkoi puhua enemmän heidän suhteestaan, oli Perry varma, että kohta hän itkisi jälleen – tällä kertaa onnesta, ehkä haikeudestakin. Perry kuitenkin piti koko ajan katseensa kiinni Beaussa, varsinkin siinä vaiheessa, kun Beaukin tuntui pitävän katsekontaktin Perryn silmissä. Perry antoi Beaun puhua, ei hän edes osannut sanoa mitään, sillä ne Beaun puheet saivat hänet sillä hetkellä niin pirun onnelliseksi. Do you still want me? Perry kyllä kuuli sen kysymyksen, mutta hän ei saanut sanottua mitään. Beaukin tuntui jo ihmettelevän sitä hiljaisuutta, eikä Perry lopulta voinut sille mitään, että hymy nousi hänen huulilleen. Hän nousi siitä sängyltä ylös, käveli suoraan Beaun luokse ja mitään sanomatta hän kiersi kätensä hellästi Beaun selän taakse ja kurkottautui painamaan suudelman Beaun huulille. Se suudelma sai jälleen kestää aikansa, Perryllä ei ollut mitään kiirettä irtautua Beausta – no, ei ollut ennen kuin koko asento alkoi tuntua hieman vaikealta, Perry oli tuntunut jo kerkeävän unohtaa, kuinka paljon heillä olikaan pituuseroa Beaun kanssa. Niimpä Perry irrottautui hieman Beausta, voimatta edes peitellä sitä hymyään mitenkään. Hän kuitenkin nyökkäsi sängyn suuntaan. ”Can we please go to sit? My neck hurts.” Perry naurahti hieman huvittuneesti ja niimpä hän nappasi Beauta käsistä kiinni ja istahti sitten lopulta takaisin sängyn reunalle, vetäisten Beaun viereensä. Hetken aikaa hän viihtyi taas hiljaa – hän vain näpersi Beaun sormia omissa sormissaan ja varsinkin sen oikean nimettömän sormuksen nähdessään hymy nousi entistä leveämpänä hänen huulilleen. ”Yeah, I still want to be yours.” Perry sitten lopulta sai kakistettua kurkustaan.
Niiden sanojensa jälkeen Perry nosti katseensa takaisin Beauhun ja hän ei voinut olla suutelemassa Beauta uudestaan. Toista kättäänsä hän vei Beaun selän taakse ja kun se suudelma päättyi, Perry vain nojasi kevyesti Beauhun. Siinä toisen lähellä oleminen tuntui niin tutulta ja turvalliselta – sanalla sanottuna, hyvältä. Perry oli kaivannut Beauta niin paljon, ettei siinä ollut aina tuntunut olevan mitään järkeäkään. ”I want to be yours but there’s something I want to say.” Perry sanoi, nostaen hieman katsettaan Beauhun. ”It wasn’t just your fault, so please don’t think that way. We both did some stupid things but that was a long time ago. We are not that young and stupid anymore. – Well, atleast we shouldn’t be.” Perry sanoi, naurahtaenkin jopa pienesti – Perry täyttäisi puolen vuoden päästä jo 32 vuotta, joten ei hän todellakaan voisi olla enää se sama tyhmä nuorukainen, joka hän oli ollut, kun heidän suhteensa Beaun kanssa oli alkanut vuosia sitten. ”I never really thought that this day would come. I mean, there was part of me hoping that someday we’ll get back together but I tried to think that it was best for both of us to be alone.” Perry sanoi, jopa hieman haikeana. Se ero oli todellakin ottanut koville, eikä Perry ollut koskaan kuvitellutkaan, että he ihan oikeasti saattaisivat joskus vielä palata yhteen. ”I’ve missed you so fucking much. I love you, Beau, and I always will.” Perry sanoi pienen hymyn kera ja painoi sitten vielä yhden pienen suudelman Beaun huulille. Hetkeksi hän jäi jälleen siihen Beaun lähelle, mutta lopulta hänen katseensa sitten kääntyi siihen huoneen ovella olevan Beaun matkalaukun suuntaan. ”You do realise that our tour with About Henry and Silence is not over yet? We’ll be still on road almost two months.” Perry sitten sanoi, jäätyään miettimään asiaan. ”And I’m not living in the States anymore either. I don’t have an appartment there anymore, my home is at London.” Perry jatkoi – hän tiesi, ettei hänen pitäisi murehtia vielä näistä asioista, mutta väkisinkin käytännönasiatkin juolahtivat hänen mieleensä. Halusiko Beau nimittäin ihan oikeasti olla hänen kanssaan, jos hän oli edelleen tien päällä, eikä edes asunut samassa maassa enää?
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:34:31 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:34:31 GMT 2
Kaikki oli nyt Perrystä kiinni. Ei ollut mitenkään satavarmaa, että Perry haluaisi Beaun takaisin. Oikeastaan Beau ihmettelisi, jos Perry edes halusi sitä. Beau oli ollut niin lapsellinen heidän suhteensa aikana, että se oli aiheuttanut heille ihan jäätäviä ongelmia. Okei, ongelmat eivät olleet olleet vain Beaun syytä, mutta siltikin ... Kaikki ne aikaisemmat riidat olivat olleet ihan naiivia touhua. Niinkin naiivia, että molemmat olivat yrittäneet tappaa itsensä. Ja viimeisimmällä kerralla Perry oli vain halunnut kuolla, kun Beau taas oli sen takia yrittänyt itsemurhaa. Silloin se oli tuntunut helpolta pakokeinolta. Nyt Beau kuitenkin tajusi, että se oli ollut typerä idea. Beau olisi voinut selvitä, saanut ehkä Perrynkin selviämään, kun olisi vain yrittänyt kovemmin. Sen sijaan hän oli halunnut paeta ongelmiaan kuolemalla. Hän oli kuvitellut, että ei olisi selvinnyt elämästä ilman Perryä. Oli hän siitä kuitenkin selvinnyt. Ihan kunniallakin, ei ehkä niin hyvin, mitä Perryn kanssa, mutta oli selvinnyt kuitenkin. Hänen elämästään oli puuttunut se Perryn tuoma ilo ja rakkaus, eikä Beau suoraan sanoen halunnut edes yrittää etsiä sitä mistään muualta - tai keltään muulta. Olisi hän varmasti halutessaan voinut löytää uuden rakkauden ja onnen, mutta ei hän halunnut sitä. Ei, kun hän tiesi sisimmässään, että hänellä saattoi vielä olla mahdollisuuksia olla Perryn kanssa. Ei Perry voinut haluta unohtaa häntä. Ei varmasti. Tai no, mistä Beau sen tiesi?
Perry vain toljotti Beauta jälkeen mainitun pitämän puheen jälkeen. Beaun rintaa puristi ikävästi, ja hän vilkuili aina välillä sormiaan ja sitten taas Perryä. Miksei Perry tehnyt mitään? Ei Perry kyllä mitenkään vihaiselta näyttänyt, eikä pettyneeltäkään, ja Beau tunsi jopa ihan positiivisuutta Perryn suunnilta. Kun Perry sitten hymyili, ei Beaukaan voinut mitään sille, että leveä hymy nousi heti hänen huulilleen. Se oli nyt selvää, että Perry ei häntä jättäisi. Kun Perry sitten vielä nousi ylös, kietoi kätensä Beaun ympärille ja suuteli häntä kuin aina ennenkin, kaikki pelot katosivat Beaun mielestä. Perry tosiaan halusi Beaun takaisin. Beau naurahti huojentuneesti, kun Perry irrottautui hänestä ja sitten heitti jo humoristisen kommentin. "It must be hard being a dwarf", Beau kiusoitteli perinteiseen tapaansa. Istui sitten Perryn vierelle sängylle ja katseli Perryä, kun Perry taas suurimman osan aikaa tuijotti Beaun sormia niillä leikkiessään. Beau olisi halunnut sanoa jotain, mutta äskeinen oli vienyt hänen puhekykynsä - ja siis vain hyvällä tavalla. Hän tunsi taas rakkautta Perryä kohtaan. Beau oli pitänyt sitä piilossa niin kauan, että hän oli pakahtua kaikesta siitä onnellisuudesta, joka virtasi hänen kehossaan. Kun Perry painoi uudelleen huulensa Beaun omille, ei jälkeen mainittu voinut kuin hymyillä niitä vasten. Toki hän vastasi suudelmaan, mutta välillä hän vain naurahteli. Beau tajusi kyllä vakavoitua, kun Perry jatkoi puhumista. Sanoi, ettei kaikki ollut ollut vaan Beaun syytä. Tottahan se oli, mutta ei Beau halunnut haukkua Perryä hetimmiten. Onneksi siitä aiheesta ei tarvinnut puhua enempää, koska pian Perry jo kertoi, että oli ikävöinyt Beauta ihan mielettömästi. "Me too", nuorukainen vastasi, tosin siihen rakkaudentunnustukseen. Tai no, tunnustukseen ja tunnustukseen, heille se oli päivänselvä asia. Heidän oli vain pitänyt yrittää unohtaa se asia pitkän aikaa. Beau seurasi Perryn eleitä sen verran tarkkaan, että Perryn kääntäessä katseensa Beaun matkalaukkuihin myös niin tapahtui hänelle. Eikä se ollut tapahtunut syyttä. Pian Perry jo kertoi, että he olisivat kiertueella vielä kaksi kuukautta. Eikä Perry kuulemma asunut enää Yhdysvalloissa. "Did you really escape our situation all the way to Britain?" Beau kurtisti kulmiaan. Ei pahaan sävyyn, vaan oikeasti ihmetellen. Ei Beau ollut tajunnut, että tilanne oli satuttanut Perryä niin paljon. Kyllä Beau sen tajusi, ettei se Perrylle helppoa ollut, mutta että hän oli jopa muuttanut toiseen maahan ... No, se oli aika iso juttu. Lopulta Beau päätyi huokaisemaan. "I don't care where you live or what you are doing. What matters is that we're together. I can't live without you. Not anymore", Beau selitti, vei kätensä Perryn poskelle ja silitti sitä hetken aikaa. "Of course I want to be with you as much as I can but ... But I don't know. Could we talk about those things some other time?" Beau pyysi. Perry myöntyi. Nuorukaisen huulille nousi kevyt hymy, mutta kieltämättä se ajatus kahden kuukauden erossa olemisesta sai kylmänväreet aikaan. "Two months is a long time", Beau sitten jo totesi. Nuolaisi kevyesti huuliaan. "Maybe ... Maybe I could come touring with you. It probably won't be easy. At least seeing Blake will not be like that", nuorukainen kertoi. Tuhahti loppuun, kun tajusi, että hänen tosiaan pitäisi nähdä Blakekin. Beau ei oikein tiennyt, että mitä Perry tykkäsi ajatuksesta, joten hän pysytteli vain hiljaa hetken. Ei kuitenkaan pysynyt kauaa sellaisena, kun hän tajusi Perryn kaljuuden. Ei hän ollut kiinnittänyt siihen edes huomiota, mutta nyt hän muisti, että Perry tosiaan oli käynyt syöpähoidot läpi uudelleen. Kun Beau vei kätensä Perryn päälaelle ja siveli sitä sormellaan, Perry varmasti tiesi, mitä oli tulossa. "How did the treatmens go?" Beau kysyi huolestuneena. Taisi möläyttää asian vähän liiankin varmasti. Sen takia Beau vetikin kätensä pois sieltä Perryn pään luota. "I'm sorry, I ... I assume you don't want to talk about it. Sorry."
|
|
|
Apr 23, 2015 16:12:40 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 16:12:40 GMT 2
Did you really escape our situation all the way to Britain? Perry ei ehkä olisi halunnut myöntää, mutta niin se asia taisi olla. Ja olihan se niin – hän ei ollut kerta kaikkiaan halunnut jäädä enää New Yorkiin tai edes Yhdysvaltoihin heidän eronsa jälkeen. Oli vain ollut helpompi pakata tavarat ja lähteä jonnekin ihan muualle ja aloittaa kaikki alusta. Toki hän joutuisi jatkossakin käymään Yhdysvalloissa usein, sillä heillä oli kuitenkin edelleen About Henry. Yhdysvalloissa majailua varten Perryllä oli edelleen Bunnyn asunto, mutta mielellään hän ei siellä viettänyt aikaa, sillä se vasta toikin muistoja hänen mieleensä. ”Seriously, I think it was the hardest time in my life. After rehab I just felt that I can’t say in New York or in the States anymore.” Perry sitten lopulta suostui sanomaan – olisi kai se tyhmää ollut edes kieltää koko asiaa, sillä olihan se lähes itsestään selvää, minkä takia hän oli New Yorkista lähtenyt. Beau kuitenkin pyysi, voisivatko he puhua asiasta myöhemmin uudestaan ja Perry nyökkäili päätään – ehkä niin oli parempi. Pian Beau kuitenkin palasi aiheeseen ja jopa hieman yllättyneenä Perry katsahti tätä. ”Do you really want to? – I mean, of course that would be awesome.” Perry naurahti hieman häkeltyneesti. Beau nyt ei tunnetusti kamalasti pitänyt Perryn bänditouhuista, joten oli jokseenkin yllättävää, että toinen olisi valmis lähtemään heidän mukaansa. Kun Beau otti Blaken puheeksi, Perry vain kohautti olkapäitään. ”I wouldn’t be so worried about him. After all, he wants the best for both of us.” Perry sanoi, pienesti hymyillen, vaikka kieltämättä hänkin hieman jännitti sitä, mitä Blake tulisi loppujen lopuksi heistä sanomaan.
Hetkeksi hiljaisuus laskeutui heidän ylleen, mutta sitten Beau oli selvästi jäänyt katsomaan Perryä hieman tarkemmin. Aluksi Perry ei tajunnut mistä se johtui, mutta pian hän jo tunsi, miten Beau oli vienyt kätensä hänen päälaelleen ja jopa siveli sitä sormillaan. Ja pian sieltä tuli se kysymyskin – How did the treatmens go Perry ei kerenny edes vastata, kun Beau jo totesi, ettei asiasta tarvitsisi puhua, mutta Perry vain pudisteli päätään. ”It’s okay. I suppose they went fine since I’m still alive.” Perry naurahti, mutta tajusi sitten itsekkin vakavoitua Beaun ilmeen nähtyään. ”Sorry. You know my sense of humour.. Anyway, they went fine. It’s gone again.” Perry sanoi pienen hymyn kera. ”But we can talk about that some other time too.” Perry jatkoi sitten, sipaisten sitten kevyesti Beaun poskea ja lopulta painoi huulensa jälleen tämän huulille – heillä olisi vielä puhuttavaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt Perry halusi vain nauttia siitä, että he olivat jälleen yhdessä.
|
|