|
Jun 6, 2015 19:42:12 GMT 2
Post by Deleted on Jun 6, 2015 19:42:12 GMT 2
Maanantai 5. marraskuuta 2018Perryn koti @ Lontoo, Iso-Britannia Perry & BeauKiertueella oleminen oli ehdottomasti parasta, mitä Perry tiesi. Hän oli nauttinut joka ikisestä sekuntista About Henryn ja Silencen kiertueesta ympäri Eurooppaa kuluneen syksyn aikana, eikä hän voinut millään uskoa, että tänään se kaikki oli viimein ohi. Heidän viimeinen keikkansa oli ollut eilen Moskovassa ja tänään he olivat sitten viimein aamulla lähteneet kotimatkalle. Siinä missä muut Perryn bändikaverit sekä Silence olivat ottaneet suunnakseen Frankfurtin kautta Yhdysvallat, Perry ja Beau olivat jääneet odottelemaan lentoa kohti Lontoota. Perrystä oli jokseenkin hassua ajatella, että Beau oli ihan oikeasti lähdössä hänen mukaansa Lontooseen. Toki Beau oli ollut kuvioissa jo melkein pari kuukautta – nuorukainen oli tullut käymään Saksassa, ilmoittanut haluavansa yrittää heidän suhdettaan uudestaan ja siitä se sitten oli taas alkanut. Beau oli jäänyt kiertueelle mukaan ja Perry ei olisi voinut olla tyytyväisempi siihen, miten asiat olivat menneet. Tietenkään kaikki ei ollut ihan niin helposti käynyt. Beau ja Blake eivät olleet tulleet aluksi lainkaan toimeen ja jossain välissä Perry oli jo ajatellut, että kumpikaan ei edes yrittänyt – kumpikin oli niin hemmetin jääräpäisiä, että he eivät halunneet antaa menneiden olla ja aina kun toinen tuntui rauhoittuneen niin jommankumman oli pakko päästä naljailemaan jostain ihan älyttömästä. Perry oli yrittänyt pitää kaksikon mahdollisimman kaukana toisistaan, mutta helppoa se ei todellakaan ollut aina ollut. Kaikesta huolimatta kiertue oli kuitenkin mennyt hyvin, mutta vaikka Perry oli nauttinut siitä kiertue-elämästä, oli hänestä ihanaa lähteä hetkeksi kotiin hengähtämään ennen kuin he palaisivat tien päälle. Parin kuukauden päästä he lähtisivät taas matkustelemaan, kun tiedossa olisi kiertue Pohjois-Amerikassa, mutta sinne asti Perry ei jaksanut vielä elämäänsä miettiä. Kaikki oli muutenkin nyt taas niin eri tavalla kuin vielä muutama kuukausi aikaisemmin – Perryllä oli taas Beau elämässään, eikä Perry malttanut millään odottaa, että he pääsisivät taas siihen heidän niin sanottuun normaaliin arkeen Beaun kanssa. Toki Perryä hieman myös jännitti, sillä he eivät olleet mitään parhaita normaalissa arjessa eläjiä, mutta hän halusi uskoa, että he olivat oppineet aiemmista virheistään, eivätkä tekisi niitä enää uudestaan. Tavallaan Perry olisi toivonut, että heillä olisi ollut vasta iltalento Lontooseen – tai että he olisivat olleet perillä vasta illalla. Nyt he olivat kuitenkin perillä jo aamupäivästä ja varmasti Beaukin oli jo lentokentällä huomannut, että Perry oli hieman omissa maailmoissaan. Niin innoissaan kuin hän olikin kotiin paluusta, tämä päivä oli kuitenkin hänelle raskas. 5. marraskuuta. Tänään tuli kuluneeksi kolme vuotta Bunnyn kuolemasta. Perry ei ollut pahemmin puhunut aiheesta, mutta varmasti Beaukin ymmärsi, mistä kenkä puristi. Vaikka Bunnyn kuolemasta oli jo kolme vuotta, Perry ei voinut sanoa, että hän olisi varsinaisesti päässyt asiasta yli. Matka lentokentältä kotiin tuntuikin harvinaisen pitkältä ja Perry keskittyi lähinnä katselemaan vaihtuvia maisemia. Vasta kotipihassa hän alkoi oikeasti tajuta, että he olivat vihdoin saapuneet Lontooseen. ” It’s somehow hard to believe that we are actually here and we don’t have to go anywhere tomorrow.” Perry naurahti pienesti heidän hypättyään taksista ulos ja otettuaan tavaransa takakontista. Kaikki tavaransa kerättyään he sitten lähtivät astelemaan kohti rappua ja siitä kohti oikeaa asuntoa. ” Home sweet home.” Perry sitten sanoi, kun he viimein olivat päässeet asuntoon asti. Perry vetäisi oven heidän perästään kiinni ja lähti sitten raahaamaan tavaroitaan peremmälle. Kaikkia bändikamoja hänellä ei sentään ollut – suurin osa oli lähtenyt muiden mukana Yhdysvaltoihin, mutta akustisesta kitarastaan Perry ei luopunut ja toki hänellä oli pari kitaraa myös kotona odottamassa. Perry käveli peremmälle asuntoon matkalaukkuaan perässään vetäen ja sytytti valoja asuntoon. Tuntui jokseenkin oudolta olla kyseisessä asunnossa, sillä vaikka Perry oli muuttanut alun perin asuntoon yksin, oli myös Dusty asunut siellä hänen kanssaan hyvän aikaa. Perry pysähtyi sitten sen laukkunsa kanssa olohuoneeseen ja katsoi jokseenkin orpona ympärilleen. Hänen katseensa osui olohuoneen ovella olevaan Beauun ja pieni naurahdus karkasi hänen huuliltaan. ” I don’t even know how to live normal life again. Feels weird to be at home.” Perry naurahti pienesti – parhaansa mukaan hän yritti peittää jonkun pienen hymyn taakse sen kaiken surullisuuden, joka hänen mielessään sillä hetkellä vallitsi Bunnyn takia.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 7, 2015 19:24:09 GMT 2
Post by nepa on Jun 7, 2015 19:24:09 GMT 2
Ei olisi Beau uskonut, että Perry ja hän olisivat pystyneet olemaan riitelemättä koko kiertueen ajan, mutta niin kuitenkin oli käynyt. Beau oli tosin siitä äärimmäisen onnellinen. Olisi ollut kamalaa, jos kaksikko juuri yhteen palattuaan olisi taas alkanut riidellä kaikesta turhasta. Kokonaisuudessaan se kiertue oli mennyt jopa hyvin. Eivät Beau ja Perry olleet saaneet viettää mitään laatuaikaa, vaikka olisivat toisinaan halunneetkin, mutta Beaulle riitti, että hän sai vain olla Perryn luona. Beau oli ollut ihan liian kauan poissa Perryn luota, ja se oli vaikuttanut hänen mielenterveyteensä. Nyt Beau taas oli huomattavasti paremmalla tuulella. Perry sai kerta toisensa jälkeen Beaun hymyilemään, oli tilanne sitten mikä tahansa. Toki joskus ihan myös suuttumaankin. Kaipa Beau oli muutaman kerran sen kiertueen aikaan jostain suutahtanut, mutta loppujen lopuksi he olivat onnistuneet käyttäytymään oikein siivosti. Tällä kertaa he taisivat osata väitellä asioista hieman rakentavammin.
Ainut kamala asia koko kiertueessa oli ollut Blake. Beaun niskakarvat olivat nousseet pystyyn heti, kun hän oli nähnyt Blaken ensimmäisen kerran, eikä se tunne ollut ollut yksipuolinen. Perryn vuoksi Beaun oli kuitenkin ollut pakko yrittää. Aluksi he kyllä Blaken kanssa olivat ottaneet yhteen lähes millaisista asioista, mutta pikkuhiljaa he alkoivat sietää toisiaan. Tai pikemminkin vältellä toisiaan - ei Beau osannut olla Blakeä kohtaan ystävällinen, vaikka olisi kuinka paljon yrittänyt. Siitäkin huolimatta Beau saattoi sanoa jopa nauttineensa siitä keikkailusta. Hänestä oli ihanaa katsella, miten Perry oli lavalla kuin kotonaan. Beau oli ihme kyllä selvinnyt ilman mitään mustasukkaisuuskohtauksiakin. Se reissu oli siis ollut kokonaisuudessaan ihan kokemisen arvoinen. Toki kotopuolesta Beauhun oli koko ajan otettu yhteyttä - varsinkin aiheesta Ellie. Beau oli tosiaan jättänyt tyttärensä yllättäen Cecen huomaan, vaikka hänen oli tarkoitus pitää itse tyttärestään huolta nyt vähän pidemmän ajan. Beau oli kuitenkin aina ollut kiinnostuneempi Perrystä kuin tyttärestään.
Loppujen lopuksi se kiertuekin oli loppunut, ja he olivat saaneet matkustaa Isoon-Britanniaan Perryn asunnolle. Perryn nykyiselle asunnolle, ja Dusty oli asunut siellä aiemmin. Dusty tietenkin vaivasi Beauta hieman, mutta ei hän halunnut miettiä sitä - ei nyt, kun he lopultakin saisivat viettää kaksinkeskistä aikaa Perryn kanssa. Kunhan kaksikko oli päässyt pois lentokentältä, oli Beau roikkunut koko taksimatkan kiinni Perryn kädessä ihan vain hellyyttä osoittaakseen. Ja olihan Beau nyt jo herranjumala kaivannut Perryn läheisyyttä. Oli hän irrottanut sitten, kun he saivat alkaa raahata tavaroitaan sinne Perryn asunnolle. "I know right", Beau oli naurahtanut sille Perryn kommentille, seurannut Perryä sitten sisälle. Home sweet home Perry oli lausahtanut, mutta ei Beau tuntenut samoin. Tämä paikka oli hänelle vielä toistaiseksi vieras. Ehkä hän kuitenkin oppisi kutsumaan sitä kodikseen. Beau riisui ulkovaatteensa ja siirtyi sitten Perryn perässä sinne olohuoneeseen, oli tosin jäänyt seisoskelemaan siihen ovensuulle. Hän hymähti sille Perryn kommentille, huomasi kyllä, että Perry oli syystä tai toisesta alakuloinen. "Well this is even weirder for me. A while ago I was still in Manhattan and now I'm here. I actually should get back there eventually. I have my studies there. And Ellie, too." Oli Beaun sanottava sekin asia ääneen. Hänen tosiaan olisi palattava vielä jossain vaiheessa Yhdysvaltoihin.
Beau oli siirtynyt pikkuhiljaa sinne Perryn luokse, hetkessä jo kietonut kätensä hänen ympärilleen. "What's wrong?" Beau kysyi ihan aidosti huolestuneena. Perrystä todellakin aisti jo kilometrien päähän, että hän ei ollut oma itsensä. Beaun piti hetki miettiä, että mistä oli kyse, mutta sitten hän tajusi laskea päässään asioita yhteen. Tänä päivänähän Bunny oli kuollut, ja siitä oli jo kulunut vuosia. Voisiko siis kyse olla siitä? "Does this have something to do with Bunny?" Beau sitten sanoi tuttuun tapaansa suoraan. "It's ok if you're feeling sad. I know how important he was to you", Beau selitti. Oli oikeastaan ihailtavaa, että Perry oli ollut niin läheinen oman veljensä kanssa. Beau ei kun sellaista ollut koskaan tuntenut omien sisarustensa kanssa. Varmaan ainoa ihminen, jonka kuoleman perään hän itkisi, olisi Perry. Ei se johtunut siitä, että hän oli tunteeton. Ei suinkaan, vaan siitä, että Beau ei vain kyennyt luomaan niin vahvoja tunnesiteitä toisiin ihmisiin helposti.
|
|
|
Jun 7, 2015 20:30:48 GMT 2
Post by Deleted on Jun 7, 2015 20:30:48 GMT 2
Olihan Beaulla pointtinsa – tottakai tämä oli vielä oudompaa hänelle kuin mitä Perrylle. Perry sentään oli asunut Lontoossa jo hyvän aikaa, joskin hän olikin matkustellut nyt ympäri Eurooppaa ja toki hän oli Yhdysvalloissakin käynyt useaan otteeseen, sillä loppujen lopuksi kaikki bändijutut tapahtuivat rapakon toisella puolella. Sinänsä Perrynkin olisi ollut helpompi asua jälleen New Yorkissa, mutta ei hän ollut asioita viitsinyt lähteä muuttamaan. Nyt asia olisi tietysti täysin eri, kun he olivat taas yhdessä Beaun kanssa. Paljoa he eivät olleet edes puhuneet aiheesta – he olivat vain sopineet, että Beau tulisi nyt Perryn mukaan Lontooseen, mutta jatkosta he eivät tienneet. ”Oh God, I have missed that kid so much.” Perryn oli pakko sanoa, kun Beau oli itse ottanut Ellien puheeksi. Siitä oli ihan liian pitkä aika, kun hän oli nähnyt Ellien viimeksi ja tottakai hänellä oli sitä muksua ikävä! Beau nyt saattaisi reagoida niihin sanoihin miten tahansa, mutta kylläpä toinen jo ennestään tiesi, miten paljon Perry Elliestä välitti.
Lopulta Beau oli tullut sinne Perryn luokse ja kiertänyt kätensäkin hänen ympärilleen. Perry kiersi kätensä kevyesti Beaun selän taakse ja vaikka hän kuinka yrittikin olla mahdollisimman normaalisti, Beau huomasi samantien, että kaikki ei ollut nyt ihan hyvin. Ja kuten Perry oli arvellutkin, tottakai Beau oli arvannut, että kyse oli nimenomaan Bunnysta. Kuulemma oli ihan täysin ok, jos Perry oli surullinen veljensä takia ja ne taisivatkin olla ne sanat, jotka saivat sitten Perryn painamaan päänsä kevyesti Beaun rintakehää vasten. Mitään hän ei hetkeen sanonut, sulki vain silmänsä ja oli siinä Beaun lähellä. Sitä Beaun läheisyyttä hän oli todellakin kaivannut kuluneen vuoden aikana. Tokihan he olivat saaneet olla siellä kiertueella yhdessä jo parinkin kuukauden ajan, mutta ei se ollut sama asia – Perryllä oli aina ollut kiire johonkin ja heidän ympärillään oli aina ollut ylimääräistä porukkaa, joten yhteistä aikaa ei ollut juurikaan ollut.
”I just can’t believe it’s been three years. It’s so fucking long time.” Perry lopulta sanoi. Hieman häntä ärsytti itseäänkin, että heidän kotiin paluunsa oli ajoittunut juuri Bunnyn kuolinpäivälle, sillä hän olisi vain halunnut nauttia Beaun seurasta ilman mitään häiriötekijöitä. Nyt hänen ajatuksensa olivat kuitenkin vain ja ainoastaan Bunnyssa ja siinä, miten paskalta hänestä oli tuntunutkaan kuluneen kolmen vuoden aikana. ”I’m trying to to think that but.. he was my brother. I know it’s been years but it’s still so hard to understand why he did what he did. It’s really haunting me.” Perry sanoi lähes mutisemalla. Jollain tapaa hän tunsi itsensä jopa säälittäväksi, kun sillä tavalla murehti, mutta kyllä hän sisimmässään tiesi, ettei siinä ollut mitään väärää, että hän ikävöi veljensä perään. Bunny oli ollut hänelle enemmänkin kuin veli – esikuva ja ihminen, jota Perry oli pitänyt suuressa arvossa. Oli vaikeaa ymmärtää, että Bunny oli oikeasti tappanut itsensä ja lähtenyt ilman mitään selityksiä.
Kaksikko oli sitten siirtynyt siitä keskeltä olohuonetta sohvalle istumaan, joskin Perry oli tietysti hakenut samantien paikkansa Beaun kainalosta. Siinä oli lähes turhankin hyvä olla ja Beaun seura tuntui sillä hetkellä niin lohduttavalta, eikä Perry olisi voinut olla kiitosellimpi Beaulle – yksin Perry olisi taatusti tuntenut olonsa miljoona kertaa kurjemmaksi, mutta jo pelkästään Beaun läsnäolo onnistui rauhoittamaan häntä. ”I’m sorry, this should be happy day. We are finally together in the same place without anyone else and I shouldn’t be crying because of Bunny.” Perry naurahti jokseenkin ontosti. Hän tiedosti kyllä, että ei Bunnykaan haluaisi hänen murehtivan tällä tavalla, mutta ei Perry itselleen mitään mahtanut. ”We still haven’t really talk about where are we going to live. I mean, I love London but I also know that you have your life in New York and my life is kinda there too.” Perry sanoi, yrittäen parhaansa mukaan peitellä sitä surullista äänensävyään – kyllä hän tästä piristyisi, kunhan vain saisi muuta ajateltavaa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 8, 2015 13:06:04 GMT 2
Post by nepa on Jun 8, 2015 13:06:04 GMT 2
Kun Perryä sattui, niin Beaukin tunsi sen ihan saman kivun. Hänelle ei siis todellakaan ollut helppoa katsella, miten Perry kärsi oman isoveljensä takia. Se Bunnyn lähteminen oli kyllä tosiaan ollut erittäin dramaattinen tilanne. Hän ei ollut antanut minkäänlaisia vinkkejä siitä, että halusi pois tästä maailmasta, eli kukaan ei ollut kerennyt auttaa häntä. Ei edes Perry, ja luultavasti kyseinen tapaus varmaan syytti osittain itseään tapahtuneesta. Tietenkin Perry varmaan kuvitteli, että jos hän olisi ollut enemmän Bunnyn kanssa, kaikki olisi toisin. Ei se kyllä varmaankaan niin olisi mennyt. Bunny oli luultavasti jo aikoja sitten päättänyt siitä itsemurhastaan, eikä Perry varmaan olisi voinut tehdä mitään, mikä olisi muuttanut tämän mielen. Surullista, mutta totta. Beau sitä paitsi osittain tiesi sen Perryn tuskan. Olihan hänkin joutunut katsomaan vierestä, kun Perry tappoi itseään hitaasti, mutta onneksi Perry oli selvinnyt siitä kaikesta. Ei Beau muuten olisi tässä.
Nuorukainen silitteli Perryn selkää ja odotti hänen vain rauhoittuvan. Sitten se Perry alkoikin puhua. Beau mutristi hieman huuliaan. Lohduttaminen ei ollut sellainen asia, jossa hän olisi ollut hyvä, mutta Perryn takia hänen oli edes yritettävä. Perryn puolesta Beau tekisi ihan mitä tahansa. "I think Bunny was a great person. I didn't have the chance to get to know him better but I sincerely think he was", Beau selitti. Ei kyllä tiennyt, kiinnostiko Perryä kuulla hänen mielipiteitään, mutta saisi nyt tehdä niin. "This is such a cliché but he's in a better place now", Beau heitti, vaikka ei kyllä uskonut mihinkään jumalaan tai vastaavaan. Perrykin varmaan piti äskeistä lausetta ihan idioottimaisena, vaikka ei sitä varmaan ääneen sanoisikaan. Toisaalta se lause oli kyllä ihan totta. Jostain syystä Bunny oli halunnut paeta elämäänsä, eli oli saanut tehdä sen mitä halusi. Eipä hän sitä kyllä enää itse tiedostanut.
Beau oli seurannut Perryä sinne sohvalle, alkoi tietenkin heti kietoa käsiään Perryn ympärille. Jos pelkkä hänen läsnäolonsa lohdutti Perryä niin hän sitten tosiaan istuisi siinä paikoillaan vaikka monen päivän ajan. "Like I said already, it's fine", Beau sanoi rohkaisevaan sävyyn. Tunsi kyllä edelleen olonsa kuin kalaksi kuivalla maalla niiden surkeiden lohdutusyritystensä johdosta. Ehkä hänen ei kuitenkaan hetkeen tarvitsisi tehdä sitä; erittäin nopeasti Perry oli nimittäin vaihtanut aihetta heidän asumisjärjestelyihinsä. Beau puuskahti. Pelkkä kyseisen aiheen ajatteleminen alkoi ketuttaa. "You're right", Beau nosti toista kättään Perryn luota voidakseen hieroa hieman otsaansa, "too fucking right." Beau kyllä piti pian taas molemmilla käsillään Perrystä kiinni. "How soon can you leave?" Nuorukainen sitten kysäisi. "I have to leave as soon as possible. That's so fucking frustrating", Beau pudisti päätään. Hän olisi tosiaan halunnut olla ilman mitään velvollisuuksia ja muita, mutta ei hän niitä voinut loppuun asti pakoillakaan.
Beaun huulet alkoivat kyllä pian nykiä hymystä. "I can't wait for you and Ellie to see each other again", hän sitten päätti aloittaa. "She's such a pain in the ass nowadays. Cece gives her anything she wants and when I don't do that, she becomes all upset and fucking cries. And screams, too." Beau jopa nauroi hieman sille aiheelle. "I think she sometimes hates me." Beau ei tosiaan ottanut tätä koko juttua niin tosissaan. "I just want to see how you get that little bastard under control. If you're even able to do so", Beau virnisti, taputti toisella kädellään Perryn kylkeä. Jälkeen mainittu oli aina ollut parempi Ellien kanssa. Ellie ei tietenkään varmaan edes muistanut Perryä enää, kun oli niin pieni, mutta nopeasti he varmaan saisivat muokattua sen hyvän suhteen. "I'm almost pissed off 'cause you're so great with Ellie", Beaun oli sitten vielä pakko naurahtaa.
|
|
|
Jun 8, 2015 18:04:45 GMT 2
Post by Deleted on Jun 8, 2015 18:04:45 GMT 2
Vaikka Perry ei sitä ääneen sanonutkaan, tuntui hänestä hyvältä kuulla, että Beau oli pitänyt Bunnysta, kaikesta huolimatta. Kaksikko oli tutustunut toisiinsa harvinaisen huonoissa olosuhteissa, eikä Perry ollut kunnolla edes kerennyt esitellä poikaystäväänsä Bunnylle. Se heidän viimeinen tapaaminenkin oli mennyt täysin penkin alle, eikä Perry voinut mitenkään ylpeydellä muistella sitä päivää. Tosin, Bunny oli ollut se, joka oli sanonut ne kaikista pahimmat asiat, mutta toisinaan Perry oli jäänyt miettimään, olisiko Bunny tehnyt sen, mitä oli tehnyt, jos Perry olisi käyttäytynyt asiallisemmin veljeään kohtaan. Moiset mietteet Perry yritti kuitenkin aina unohtaa mahdollisimman nopeasti, sillä todennäköisesti Bunny oli siinä vaiheessa jo tehnyt päätöksensä ja mikään, mitä Perry oli sanonut tai tehnyt, ei varmasti ollut vaikuttanut asiaan mitenkään. Toisin sanoen, Perry ei voinut vaikuttaa veljensä kohtaloon, vaikka monta kertaa hän olikin soimannut itseään siitä, ettei ollut huomannut, ettei Bunnylla ollut kaikki hyvin.
Ihan tarkoituksella Perry oli tosin vaihtanut puheenaihetta, sillä vaikka hän tunsikin olonsa harvinaisen surkeaksi Bunnyn takia, hänelle teki vain ja ainoastaan hyvää miettiä jotain ihan muuta. Tosin päänvaivaa nämä heidän asumisjärjestelynsä aiheuttivat, sillä sanomattakin oli selvää, että he eivät mitenkään voisi asua kahdella eri mantereella ja saada suhdettaan toimimaan. ”Well nothing but this apartment is really holding me here..” Perry sanoi ja tottahan se oli. Periaatteessa hän voisi lähteä takaisin New Yorkiin vaikka samantien, eihän hänellä enää ollut mitään varsinaista syytä pakoilla kyseistä kaupunkia. Aiemmin hän oli halunnut pysyä poissa sieltä Beaun takia, mutta nyt olisi oikeastaan järkevää palata takaisin – kaikki olisi vain niin paljon helpompaa, jos hänkin asuisi New Yorkissa. ”So maybe we have to start find flights to New York.” Perry kohautti pienesti olkapäitään. Tietysti siinä kohtaa olisi ihan hyvä miettiä sitäkin, missä Perry ylipäätänsä edes asuisi, mutta kaipa hän ja ehkä jopa he kummatkin olettivat, että he tulisivat asumaan samassa osoitteessa, joten Perry ei asiasta lähtenyt edes erikseen mainitsemaan. Ei hän ainakaan halunnut asua enää ilman Beauta nyt kun oli saanut kyseisen nuorukaisen takaisin elämäänsä.
Hymy oli väkisinkin noussut Perryn huulille, kun Beau alkoi puhua Elliestä. Hän saattoi niin hyvin kuvitella Cecen hemmottelemassa tytärtään, mutta toisaalta hän oli jollain tapaa olettanut, että myös Beau olisi lähtenyt siihen hemmotteluun mukaan – todennäköisesti tilanne tulisi menemään siihen, että Perry hemmottelisi Ellietä kilpaa Cecen kanssa ja Beau joutuisi olemaan se järjen ääni. ”Little bastard? Beau, she’s your daughter.” Perry ei voinut olla nauramatta, tarkoittamatta sanojaan mitenkään pahalla. Joku herkempi olisi varmaan kuunnellut kauhulla, miten Beau puhui tyttärestään, mutta Perryä vain huvitti. Tuo puhetyyli oli niin Beaulle tyypillistä! ”Yeah, I used to be great with Ellie but she was then just a little baby who couldn’t speak or even walk or anything. It must be different now.” Perry naurahti, jopa hieman haikeana. Hän oli menettänyt todella paljon Ellien lapsuudesta, vuosikin tuon ikäisen lapsen elämästä oli todella pitkä aika. Ellie ei todennäköisesti enää edes muistaisi häntä, mutta varmasti se asia korjaantuisi, kunhan he palaisivat takaisin New Yorkiin ja Perrystäkin tulisi taas osa Ellien arkea. ”It’s so weird to think that she will be three next year. It feels like it was just yesterday when you got that call from Cece.[/i]” Perry hymähti hieman huvittuneesti. Se päivä oli kyllä ollut ihan kamala, mutta kumpikin heistä oli ajan kanssa tottunut ajatukseen Beaun isyydestä – Perry ehkä aluksi hieman paremmin kuin Beau, sillä Perrylle Ellie oli ollut ensimmäisten viikkojen jälkeen kuin oma tytär.
”Talking about kids..” Perry aloitti, mutta Beaun ilmeen nähtyään Perry oli purskahtaa nauruun. ”What the hell is that look, I wasn’t going to talk about getting a child together if that’s what you were thinking.” Perry naurahti. Hän muisti kyllä varsin hyvin sen parin vuoden takaisen lapsikeskustelun – Beau ei ollut silloin halunnut edes puhua koko aiheesta ja Perry ei uskonut, että tilanne oli kamalasti muuttunut sen jälkeen. Perry kyllä itse voisi halutakin toisen lapsen heidän perheeseensä, mutta hän tiesi tasan tarkkaan, että Beau ei ollut moisesta kiinnostunut. Tuskin toisen mieli oli vielä kamalasti muuttunut. ”I was just gonna ask have you think about how do you want to continue? I mean, are we still going to live together and should I start looking for a new place for me from New York?” Perryn oli sitten pakko heittää se kysymyksen ilmoille, vaikkakin hän oli vielä hetki sitten ajatellut, että tottakai he asuisivat yhdessä – kai se asia oli ihan hyvä varmistaa myös Beaulta itseltään. ” – I have also been thinking.. Have you think about getting married again? Not now but someday.” Perryn oli pakko kysyä, kun se ajatus oli hypännyt jostain hänen mieleensä. Ei hänellä mikään kiire ollut mennä naimisiin uudestaan, mutta hän kuitenkin tiesi, että todennäköisesti hän haluaisi vielä joskus mennä uudestaan naimisiin Beaun kanssa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 8, 2015 21:00:29 GMT 2
Post by nepa on Jun 8, 2015 21:00:29 GMT 2
Beau ei ollut ihan satavarma, että halusiko Perry tosiaan vaihtaa puheenaihetta. Hänet tuntien halusi, mutta Beau myös tiesi, että välillä tälle voisi tehdä hyvää puhua asioistaan. Beau itse kun tiesi harvinaisen hyvin mitä saattaisi tapahtua, jos pullottaisi kaikki tunteet sisällään. Sen asian takia Beau oli ollut hoidettavana vaikka kuinka pitkään. Beaun mielestä Perry oli kyllä huomattavasti vahvempi tapaus kuin hän, se oli tunnustettava. Nuorukainen siirtyi sen verran kauemmas Perrystä, että saattoi katsahtaa häntä silmiin. Aikoiko Perry tosiaan muuttaa hänen perässään Yhdysvaltoihin? "Are you sure?" Beaun oli pakko varmistaa. Kaipa Perry olisi. Olihan hän juuri äsken sanonut, että ei hänellä ollut täällä mitään, ja varmasti hän halusi mennä Beaun perässä ihan minne vain - tekisihän Beau itsekin niin Perryn puolesta. Olikin jo tehnyt. Miksi hän muuten olisi täällä Isossa-Britanniassa melkein valmiina muuttamaankin tänne tarpeen vaatiessa?
Se Elliestä puhuminen sai Beaun jopa ikävöimään tytärtään, ihme kyllä. Ellie oli melkoinen maanvaiva, kyllä. Kokiko Beau omistavansa häneen merkityksellistä suhdetta? Ei. Kaikesta huolimatta Beau huomasi ikävöivänsä. Oikeastaan näinä erossa olemisen hetkinä Beau jopa meni tajuamaan, että hän välitti tyttärestään, vaikka kovin yrittikin kieltää sitä asiaa itseltään. Tai ei ehkä kieltää - suurimmaksi osaksi hän ei vain tainnut tunnistaa sitä isällistä piirrettä itsessään. "I know she is and that's even a bigger reason to call her that!" Beaun oli vielä pakko jatkaa sitä Perryn vitsailua. Oli Beau ollut nimeämässä Ellietä jos minkälaisella nimellä ennen tämän syntymää, mutta Elaina-nimi tytölle oli loppujen lopuksi jäänyt. Beau hymähti hieman haikeana sille Perryn toteamukselle. Tottahan se oli, että Ellien kanssa eläminen oli nykyään ihan erilaista, ja valitettavasti Perry ei ollut päässyt kunnolla osaksi Ellien kasvua. "I know. I can only remember how pissed off I was then", Beau totesi. Hän oli tosiaan ollut järkyttynyt saatuaan tietää Cecen raskaudesta.
Talking about kids Perry sitten yhtäkkiä päätti jatkaa. Beaun naama venähti melko paljon. Oliko Perry ihan oikeasti taas puhumassa hänen kanssaan uusien lasten hankkimisesta? Viimeksi se olikin mennyt niin helvetin hyvin. Beau sai onneksi naurahtaa helpottuneesti, kun Perry tajusi heti, mitä se hämmästynyt ilme oli tarkoittanut. Beau ei nimittäin todellakaan aikoisi hankkia enempää lapsia. Ei missään nimessä, kun Elliekin tuntui välillä olevan liikaa. "I have no idea how you can think about children and moving together at the same time. Are you really that pedobear I once called you?" Beau kurtisti kulmiaan. Loppujen lopuksi naurahti - ei hän ollut missään nimessä tosissaan tämän asian kanssa. "But yeah, of course I want to move in with you! Of course the true question is that which part of New York we will move to. I assume you don't have your apartment in Bronx anymore?" Beau kyseli. Nuorukainen itse oli muuttanut takaisin vanhemmilleen, mikä oli jo ärsyttävää hänen ikäisenään, mutta eipä hän muutakaan vaihtoehtoa ollut keksinyt. Ei Beau silloin mielenterveysongelmaisena olisi voinut yksinäänkään asua.
Perry oli sitten ottanut jo aiheeksi uudelleen naimisiin menemisen. Kyseistä aihetta Beau halusi ehkä vähän karttaa, koska ei hän tiennyt, olisiko taas valmis naimisiin. "Maybe", Beau sitten päätti sanoa suoraan. "Of course I want to marry you again at some point but, like, right away.. I'm not sure about that." Beau katsoi Perryä. Perryn ilme taisi olla vähän pettynyt. "I didn't mean that I don't want to marry you again", Beau sanoi. "I just want to wait for a while. You know, get everything else figured out before we get married again", Beau selitti. Pian naurahti. "We could even get the same priest again. Think about what he would look like!" Niin - olisihan se suhteellisen huvittava ajatus. Beau vielä puuskahti huvittuneesti, ennen kuin he Perryn kanssa hiljentyivät taas hetkeksi. "What do you think would have happened if we wouldn't have gotten back together?" Beau päätti kysyä. "I just.. What would we have done?" Beau mietiskeli. Perry olisi varmaan vielä Dustyn kanssa. Beau olisi taas varmaan tehnyt itsemurhan. No ei, Beau olisi tullut lääkäriksi ja se olisi varmaan ollut siinä.
|
|
|
Jun 11, 2015 17:14:37 GMT 2
Post by Deleted on Jun 11, 2015 17:14:37 GMT 2
Are you really that pedobear I once called you? Pieni naurahdus oli karata Perryn huulilta. Hän kyllä muisti ne Beaun vitsailut varsin hyvin ja kyllähän hän oli itsekin moisesta välillä vitsaillut, lähinnä heidän ikäeronsa takia. ”Well why do you think I’m together with five year younger guy?” Perry ei malttanut olla jatkamatta sitä vitsailua. Tosiasiassa Perry ei yleensä edes muistanut koko ikäeroa. Toki se näkyi aina joissain asioissa, varsinkin heidän suhteensa alkuaikoina, mutta ei Perry nykyään juurikaan asiaa ajatellut. Ja olihan tilanne nyt täysin erilainen kuin heidän suhteensa alkaessa – Perry oli ollut silloin 27 ja Beau vasta 22, mutta nyt ikää oli kummallakin jo viisi vuotta enemmän, joten voisi ainakin olettaa, että kumpikin heistä olisi aikuistunut edes hieman. Vaikka toisinaan Perry kyllä piti heitä kumpaakin ihan kakaroina edelleen niin kai sitä järkeä oli tullut vuosia varrella päähän edes hieman. Tosin, kummankin heidän tapauksessaan ehkä vasta vaikeimman kautta.
Perryä hymyilytti väkisinkin, kun Beau totesi haluavansa edelleen muuttaa yhteen Perryn kanssa. Se helpotti miehen mieltä kummasti ja nyt he voisivat sitten rueta etsimään uutta yhteistä kotia. Sille Bronxin kämpälle Perry tosin pudisti päätään. ”No, I don’t have it anymore. I moved away kinda soon after we broke up and Blake doesn’t live there either anymore.” Perry totesi ääneenkin. Blake vietti melkein naurettavan rauhallisen tuntuista perhe-elämää Brooklynissä Sydneyn kanssa ja toisinaan se jopa huvitti Perryä. Blake oli hänen mielessään viimeinen ihminen, jonka olisi voinut kuvitella asettuvan aloilleen, mutta siellä mies vain nykyään asui oman perheensä kanssa. No, ei Blake ja Sydney ehkä ihan niitä kaikkein perinteisempiä vanhempia kuitenkaan olleet, siitä Perry oli ihan varma. ”I don’t know if I want to live in Manhattan either. So if it’s okay for you maybe we could find something from.. Brooklyn, for example.” Perry sanoi hetken asiaa ajateltuaan – hän ei osannut kuvitella asuvansa missään hienossa Manhattanin asunnossa ja Beau tuskin muuttaisi enää Bronxiin, joten joku kompromissi heidän olisi joka tapauksessa löydettävä.
Beaun vastaus siitä naimisiin menosta ei varsinaisesti yllättänyt Perryä, mutta silti hän ei voinut sille mitään, että hänen ilmeensä taisi hieman venähtää ja myös Beau huomasi sen. ”Well I’m not saying we should get married right now..” Perrynkin oli pakko lisätä. Ei hän ollut todellakaan suunnitellut, että he menisivät naimisiin nyt samantien ja sen hän halusi tehdä Beaullekin selväksi. Oli kummankin kannalta parempi, että he etenisivät asioissa nyt hieman maltillisemmin eteenpäin ja katsoisivat, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Tunnelma kuitenkin keventyi hieman Beaun ottaessa sen papin puheeksi – niimpä niin, varmasti samainen heppu ei suostuisi enää edes vihkimään heitä uudestaan. Kumpikin hiljentyi hetkeksi ja hiljaisuuden rikkoi vasta Beaun sanat. Perry käänsi katseensa Beauhun – rehellisesti sanottuna hän ei kauheasti halunnut edes ajatella koko asiaa. ”I don’t know.. I know it’s a big cliche but somehow I still hoped that eventually we would get back together and look what happened.” Perry sanoi pienesti hymyillen. Aina hänellä oli ollut joku pieni ajatus heistä, sillä vaikka se olikin ehkä kliseistä, Perry tiesi, että he kuuluivat yhteen. Siitäkin huolimatta, että Perry oli tässä välissä kerennyt seurustella hetken aikaa uudestaan Dustyn kanssa.
Perry painautui takaisin paremmin siihen Beaun kainaloon ja sulki jopa silmänsä hetkeksi. Kaikki se matkustaminen oli saanut hänet väsyneeksi, eikä tämän päivän tunnelma kamalasti auttanut asiaa. Vaikka Perry ei kamalasti ollutkaan suostumaan Bunnysta ja vaikka puheenaihe oli taktisesti vaihdettu jo ihan muualle, oli Bunny edelleen Perryn mielessä. ”I don’t know about you but I feel kinda tired. Should we go to sleep for a while?” Perry sitten ehdottikin Beaulle. Toisella ei ollut mitään sitä ajatusta vastaan, joten niimpä Perry nousi ylös ja lähti kävelemään edeltä sinne makuuhuoneeseen. Hän meni makaamaan sängylle ja Beaun viereen saatuaan, hän painautui jälleen tämän viereen. ”If you want, we would watch flights back to New York later today. Maybe we can find something and leave soon back to home. – And maybe we can also look for some place we could actually call home.” Perry ehdottikin sitten. Tavallaan hän jopa odotti sitä, että he pääsisivät etsimään uuden asunnon, sillä vaikka he olivat asuneet pitkään yhdessä, ei se kämppä ollut ollut heidän yhteisensä. Se oli ollut vain epämääräinen läävä, jonka Perry oli vähäisillä rahoillaan aikoinaan vuokrannut ja Beau oli sitten lähinnä pakon edestä muuttanut mukana, kun Perry ei ollut suostunut muualle muuttamaan.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 12, 2015 14:08:32 GMT 2
Post by nepa on Jun 12, 2015 14:08:32 GMT 2
Beau saattoi sanoa tuntevansa olonsa hieman haikeaksi sen Bronxin kämpän myymisen takia. Siellä Perryllä ja Beaulla oli kuitenkin ties minkälaisia muistoja, niin hyviä kuin huonojakin, ja nyt se oli myyty jollekin ihan toiselle. Toisaalta sen kämpän myyminen oli ihan hyväkin asia. Nyt kaksikko nimittäin saattoi aloittaa niinsanotusti uuden elämän uudessa paikassa. Valitettavasti ei näköjään Manhattanilla, jonne Beau olisi tahtonut muuttaa, mutta ehkäpä hän pärjäisi pienemmässäkin paikassa, jos Perry kerran halusi niin. "We'll think about that later", Beau sitten nyökkäsi. Ei heidän tässä parin tunnin sisällä pitänyt päättää koko tulevaisuudestaan, ja tarvittaessa he voisivat vaikka mennä asumaan hetkeksi Beaun vanhemmille New Yorkiin päästyään. He suhtautuivat Perryyn nykyään paljon rauhallisemmin - varsinkin Anastazja. Osittain juuri hänen takiaanhan Beau oli lähtenyt Perryn perään.
Beau oli tyytyväinen siitä, että Perry tajusi hänen näkemyksensä. Tietenkin Beau halusi uudestaan naimisiin, eihän siinä ollut edes mitään epäselvyyttä, mutta juuri nyt se tuntui absurdilta ajatukselta. Tai ainakin kaiken tapahtuneen jälkeen. Seuraavaksi Beau saikin hymyillä kevyesti niille Perryn sanoille. "You think so?" Hän virnisti. "I actually though that, too. I tried to hide it 'cause I didn't want to get my expectations high.. It would've sucked if that wouldn't have happened", Beau selitti olkiaan kohauttaen, jonka jälkeen he olivat hetken aikaa hiljaa. Pian Perry jo ehdotti, että he menisivät hetkeksi aikaa nukkumaan. Niinpä kaksikko siirtyi makuuhuoneeseen, jossa Beaun huulilta karkasi sopivasti haukotus hänen kaivautuessaan Perryn viereen. "I'd like that", Beau hymyili, ennen kuin sulki silmänsä ja kietoi käsiään paremmin Perryn ympärille. Sitä parempaa paikkaa ei ollutkaan.
|
|